Sana tuli lihaksi

Päivän Sana 25.12.2023:
’Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.’

Joulupäivän tekstit, erityisesti 1. Johanneksen kirjeestä sekä Johanneksen evankeliumista, inspiroivat minua siinä määrin, etten malta olla laittamatta niitä blogiin.
Niitä lukiessa en kummastele ollenkaan, että monet hindut, muslimit ja juutalaiset Jumalan totuutta etsineet ovat Johannesta lukiessaan kokeneet, että Kristus on heidän Vapahtajansa ja lähteneet seuraamaan Hänen osoittamaansa tietä.

Psalmi 100:
Iloitse, maa! Kohottakaa riemuhuuto Herralle!
Palvelkaa häntä iloiten, tulkaa hänen eteensä riemuiten.
Tietäkää, että Herra on Jumala.
Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme,
hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat.
Tulkaa hänen porteilleen kiittäen,
hänen esipihoilleen ylistystä laulaen.
Kiittäkää häntä, ylistäkää hänen nimeään.
Hyvä on Herra!
Iäti kestää hänen armonsa,
hänen uskollisuutensa polvesta polveen.

1. Johanneksen kirjeestä (1:1–4):
Mikä on alusta alkaen ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta. Elämä ilmestyi, me olemme nähneet sen, ja siitä me todistamme. Me ilmoitamme teille iankaikkisen elämän, joka oli Isän luona ja ilmestyi meille. Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, jotta teilläkin olisi yhteys meihin. Meillä on yhteys Isään ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Tämän me kirjoitamme, jotta ilomme tulisi täydelliseksi. 1. Joh. 1:1–4…!!!

1. Johanneksen kirjeestä (4:9–16):
Siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.
Me pysymme hänessä ja hän pysyy meissä; tämän me tiedämme siitä, että hän on antanut meille Henkeään. Me olemme nähneet, että Isä on lähettänyt Poikansa maailmaan pelastajaksi, ja siitä me todistamme. Joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi, hänessä Jumala pysyy, ja hän pysyy Jumalassa. Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen.

Apostoli Johannes ei voi olla puhumatta Jumalan ihmeellisestä Rakkaudesta, sillä hän sai sitä kokea niin Jeesuksen eläessä kuin ollessaan Patmos-saaren vankiluolassa, jossa ylösnoussut Kristus ilmestyi hänelle monet kerrat ja kehotti kirjoittamaan kirjeitä eri seurakunnille (Joh. Ilm.)

Jumala antoi meille Poikansa, niin että voisimme tulla osallisiksi siitä Rakkaudesta, jota Hän haluaa meille osoittaa ja antaa. Jotta me puolestamme rakastaisimme toisiamme, lähimmäisiämme.
Niin yksinkertaiselta tuntuva asia, eikö vaan: että jakaisimme edelleen sitä hyvää, mitä itse olemme saaneet ja kokeneet. – Miksiköhän se ei kuitenkaan aina ole niin helppoa kuin miltä kuulostaa?

Taivaallinen Isämme tuntee meidät läpikotaisin ja näkee, mikä meille on helppoa ja mikä vaikeaa. Juuri niiden vaikeiden asioiden vuoksi Hän on antanut meille Poikansa avuksi. Vapahtajan, joka on Ihmeellinen Neuvontuoja ja Rauhan Ruhtinas.

Johanneksen evankeliumin alku:
Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona.
Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.
Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.
Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.
Tuli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen. Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli. Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.
Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä, mutta se ei tuntenut häntä.
Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen. He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.
Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.
Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Joh. 1:1–14

Todellinen Valo – Ihmisten Valo. Valo joka loistaa pimeydessä. Todellinen Valo, joka valaisee jokaisen ihmisen. – Näin koki apostoli, joka oli saanut olla Jeesuksen lähellä ja kulkea hänen kanssaan 3 vuottaa Galileassa ja Juudeassa, kuunnella hänen opetuksiaan ja nähdä hänen tekevän monia ihmeitä. Ja nähdä Jeesuksen taivaallisen kirkkauden kirkastusvuorella.
Ja uskoakseni Uuteen Testamenttiin tallennetut tapahtumat ovat vain murto-osa siitä kaikesta, mitä Johannes ja muut opetuslapset saivat kokea.

Mutta miksi juuri Johannes kirjoittaa niin paljon Kristuksen kirkkaudesta ka rakkaudesta? Ajattelen, että hänen sydämensä oli ehkä avoimempana kaikelle sille, mitä hän näki ja koki. Ehkäpä muut opetuslapset olivat enemmän ’kiinni’ päässään, ajatuksissaan, epäilyksissään jne.

Kristus, anna sydäntemme olla avoimia tänä Jouluna näkemään, ymmärtämään, kokemaan ja välittämään Sinun Valoasi, Rakkauttasi ja Rauhaasi. ❤️❤️❤️

I Heard The Bells On Christmas Day – Casting Crowns

Kuulin kellojen soittavan vanhoja tuttua lauluja Joulupäivänä
lempeästi ja suloisesti niiden laulut toistivat: rauha maassa ja ihmisille hyvä tahto
kellot soivat kuoron lailla: rauhaa maan päälle – kuulen ne sydämessäni:
’rauha maassa, ihmisillä hyvä tahto’
painoin pääni alas epätoivoisena: ”maan päällä ei ole rauhaa” sanoin
sillä viha on voimakasta ja ivaa laulua
mutta kellot soivat, laulaen kuoron lailla: rauha maan päällä, ihmisillä hyvä tahto
kuunteleeko kukaan niitä?
Jumala ei ole kuollut eikä Hän nuku
se mikä on väärää epäonnistuu, se voittaa mikä on oikein
maailma, joka on pyörähtänyt yöstä päivään
kellon ääni, ihmeellinen laulu kertoo rauhasta maan päällä ja ihmisten hyvästä tahdosta
kellot soittavat rauhaa maan päällä; sydämissämme kuulemme ne
kuuletko kuinka kellot soivat? – Valo, enkelit laulavat
avaa sydämesi ja kuulet sen: rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto

Lupaukset täyttyvät

23.12.2023. Ortodoksit (ja jotkut luterilaisetkin) viettävät Joulun alla pientä paastoa, jolloin kevennetään ruokavaliota ja pidättäydytään muutenkin kaikesta turhasta.
Itse en ollut ajatellut paastoavani, vaan ystävillekin sanoin haluavani tämän rankan uutisvuoden päätteeksi keskittyä vain sellaiseen, mikä tuntuu hyvältä ja voimaannuttavalta.
Kaikki ei aina kuitenkaan mene niin kuin on kuvitellut ja suunnitellut. Juuri tässä Joulun alla iski tauti – flunssa, korona, mikä lie – ja laittoi sittenkin paastoamaan. Ja kaikki perheen kanssa sovitut yhteiset tapaamiset jäivät.

Nyt joudun (tai saan) levätä vuoteellani, ja perhe on huolehtinut tarpeistani: ulkoiluttavat hauvaani, toivat ravintojuomaa, kun mikään ei maistu, soittavat ja viestittelevät kysyen oloa. – Sydäntä lämmittävää tämä huolenpito. ❤️❤️❤️

(Alla olevat kirjoitin ennen sairastumista. )

**********************

Vuosi vuodelta tuntuu itsestäni tärkeältä hiljentyä siihen, miksi Joulua ylipäätään vietetään. Siinä karsiutuu kaikenlainen hösääminen ja stressaaminen. Sitä tuli harrastettua ihan tarpeeksi koko sen ajan, kun lapset vielä asuivat kotona. Nykyään he tuovat perheineen mukanaan jouluateria-ainekset, ja yhdessä valmistetaan ja katetaan kauniisti joulupöytä.
Ihanaa minusta on joulunvietossa juuri tuo: yhdessä tekeminen ja iloinen yhdessä oleminen, Joulu antaa työssä ja koulussa käyville läheisilleni lämpimän hengähdystauon. Saa vain olla ja antaa Joulun tuoda rauhaa sisimpään.

Kauneimmat joululaulut – Poika ja miniä kertoivat, että heidän lempikirkkonsa täyttyy aina ääriään myöten, kun lauletaan Kauneimpia joululauluja. Tällä kertaa he menivät suurempaan kirkkoon, jossa laulutilaisuus pidettiin 2 t. myöhemmin kuin heidän lempikirkossaan. Tämäkin kirkko oli niin täynnä, että he löysivät vapaat paikat aivan takarivistä, vaikka tulivat ajoissa paikalle.

Mikä on Kauneimpien joululaulujen suosion salaisuus? Varmaankin syvällä sisimmässä oleva kaipuu. Kaipuu kuulla ja laulaakin lapsuudesta tuttuja ja uusiakin lauluja, jotka kertovat hyvää sanomaa, sanomaa Rakkaudesta, joka tuli luoksemme ja tulee taas, tänäkin Jouluna, luoksemme, sydämiimme.

***********************

Jouluprofetiat
’Jouluaattona ollaan profeettojen lupausten toteutumisen ovella. Jouluaaton aihe on pelastuksen kaipuu ja lupaus Vapahtajasta.(Siksi jouluprofetiat kuuluvat jouluaaton jumalanpalveluksiin silloinkin, kun niissä luetaan muita joulun tekstejä.’ (Kirkkovuosikalenterista)

Valo valostasi
Herra, sinun armosi on avara kuin taivas, pilviin ulottuu sinun totuutesi.
Vanhurskautesi on vuoria korkeampi ja oikeutesi kuin syvyyksien syvyys.
Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra. Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala!
Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset.
Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrasta.
Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon. Ps. 36:6–10

Viisauden Henki
Iisain kannosta nousee verso, vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää.
Hänen ylleen laskeutuu Herran henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki: hänen ilonsa on totella Herraa.
Hän ei tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolta
vaan antaa heikoille oikean tuomion ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa.
Hän lyö väkivaltaista sanansa sauvalla ja surmaa huultensa henkäyksellä väärintekijän.
Vanhurskaus on hänellä varustuksena ja uskollisuus vyönä hänen uumillaan.
Jes. 11:1–5

Jeesus, Pelastaja
Paavali nousi, viittasi kädellään ja alkoi puhua:
    ”Kuulkaa minua, israelilaiset, ja te muut, jotka pelkäätte Israelin Jumalaa! Jumala valitsi isämme, ja kun he olivat Egyptissä, vieraassa maassa, hän teki heistä suuren kansan ja johdatti heidät väkevällä kädellään sieltä pois. Neljänkymmenen vuoden ajan hän autiomaassa sieti kansansa niskurointia, ja hän hävitti Kanaanin maasta seitsemän kansaa ja jakoi näiden maat israelilaisille perintömaaksi. Tähän kaikkeen kului noin neljäsataaviisikymmentä vuotta. Sen jälkeen hän antoi heille tuomareita profeetta Samuelin aikaan saakka. Kun he sitten pyysivät itselleen kuningasta, Jumala antoi heille Saulin, Kisin pojan, Benjaminin heimosta, ja Saul hallitsi neljäkymmentä vuotta. Sitten Jumala pani hänet viralta ja nosti heille kuninkaaksi Daavidin. Daavidista hän myös antoi todistuksen: ’Minä olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, mieleni mukaisen miehen. Hän on kaikessa toteuttava minun tahtoni.’
    Daavidin jälkeläisistä Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille Pelastajan, Jeesuksen. Hänen edellään kulki Johannes, joka julisti Israelin kansalle, että kaikkien tuli kääntyä ja ottaa kaste. Kun Johannes oli matkansa päässä, hän sanoi: ’En minä ole se, joksi te minua luulette. Minun jälkeeni tulee toinen, jonka kenkiäkään minä en kelpaa riisumaan.’
    Veljet, Abrahamin jälkeläiset, ja te muut, jotka pelkäätte Jumalaa! Juuri meille on lähetetty sanoma tästä Pelastajasta.” Ap. t. 13:16–26

Vapahtaja on syntynyt
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
    Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
    Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
      – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
Luuk. 2:1–14

Jeesus, kiitos että synnyit ja tulit Vapahtajaksemme. Kiitos että yhä olet kanssamme, ja tuot meille sitä, mitä tarvitsemme: Lohtua, Iloa, Rakkautta, Valoa.
Auta meitä – tänäkin Jouluna – olemaan avoimia sille, mitä haluat meissä tehdä, miten vaikuttaa sisimmässämme, ajatuksissamme, asenteisamme, sydämissämme. Avaa sydämemme vastaanottavaisiksi.
Kiitos että näet kaikki tarpeemme. Ole kaikkien niiden kanssa, jotka tarvitsevat Sinun kosketustasi ja läsnäoloasi. Anna Sinun Rauhasi ja Rakkautesi täyttää sydämemme.

Noel – Chris Tomlinin laulu Lauren Daiglen esittämänä

Rakkaus inkarnoituneena, jumalallinen Rakkaus
tähti ja enkelit antoivat merkin
polvistumaan vastasyntyneen, ihmiskunnan Vapahtajan, eteen
Lapsi on meille syntynyt, Hän tulee hallitsemaan ikuisesti
Joulu, Joulu
tulkaa katsomaan mitä Jumala on tehnyt
tarina ihmeellisestä Rakkaudesta
maailman Valo, annettu meille
Jumalan Poika ja Ihmisen Poika
ennen maailman alkua
syntynyt kärsimään, syntynyt pelastamaan
syntynyt herättämään meidät haudasta
Kristus, iankaikkinen Herra
Hän tulee hallitsemaan ikuisesti

Siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa!

❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️

Tehkää tie Kuninkaalle

16.12.2023. Tällä viikolla päätin, etten enää lue raamatuntekstejä nykyisten maailmantapahtumien valossa, vaan keskityn nyt ihan vaan siihen, mitä itse kaipaan; Joulun odotukseen ja sen sanomaan: siihen miten Kristus tulee keskuuteemme, keskellemme, elämäämme, Ja kuinka Hän tuo Ilon, Rakkauden ja Rauhan sydämiimme.. 💛💛💛

3. Adventtisunnuntain tekstit tulivatkin sopivasti avuksi päätökseeni: ne lupaavat rauhaa, laupeutta ja oikeutta ja kaikkea hyvää (ks. psalmin teksti). Ja kertovat Jumalan valitsemasta profeetasta, joka sai tehtäväkseen osoittaa kansalle Messiaan.

Kirkkovuosikalenterista;
’Johannes oli merkki siitä, että profeettojen ennustukset olivat täyttymässä: Vapahtaja oli pian tuleva. Kristuksen toiminnassa toteutuivat pelastuksen ajan merkit, ja samoin hän tulee yhä uudelleen sanassa ja sakramenteissa seurakuntansa keskelle pelastuksen lahjat mukanaan. Tähän hänen ”hengelliseen tulemiseensa” viittaa latinankielinen nimitys adventus spiritualis et sanctificationis.’

Oikeutta ja rauhaa
Minä kuuntelen, mitä Herra Jumala puhuu. Hän lupaa rauhan kansalleen, omilleen
– älkööt he enää eksykö mielettömyyteen!
Hän antaa apunsa niille, jotka häntä palvelevat, ja niin meidän maamme saa takaisin kunniansa.
Laupeus ja uskollisuus kohtaavat, oikeus ja rauha suutelevat toisiaan.
Uskollisuus versoo maasta ja oikeus katsoo alas taivaasta.
Herra antaa kaiken hyvän, maa antaa satonsa.
Herran edellä kulkee oikeus, se valmistaa tien Herralle. Ps. 85:9–14

Jumalan profeetta
Mooses sanoi:
”Herra, teidän Jumalanne, antaa veljienne joukosta nousta profeetan, joka on minun kaltaiseni. Häntä teidän tulee kuunnella. Tätähän te pyysitte Herralta, Jumalaltanne, kun Horebin juurelle kokoontuneina sanoitte: ’Me emme enää kestä kuulla Herran, Jumalamme, ääntä emmekä nähdä tuota suurta tulta, sillä pelkäämme, että kuolemme.’
Herra sanoi silloin minulle: ’Se, mitä he sanoivat, on oikein. Siksi minä annan heidän omien jälkeläistensä joukosta nousta profeetan, joka on sinun kaltaisesi; minä panen sanani hänen suuhunsa, ja profeetta puhuu kaiken, minkä minä hänen puhuttavakseen annan. Jos joku ei kuuntele niitä sanoja, jotka hän minun nimissäni puhuu, minä itse vaadin tilille sen miehen.’”
5. Moos. 18:15–19

**********************

Salaisuus paljastuu
Ylistys hänelle, joka pystyy voimallaan vahvistamaan teitä, niin kuin ilmoittaa evankeliumi, jota minä julistan, sanoma Jeesuksesta Kristuksesta, se paljastettu salaisuus, joka on ikiajoista saakka ollut kätkettynä! Nyt se on saatettu julki ja annettu ikuisen Jumalan käskystä profeetallisissa kirjoituksissa tiedoksi kaikille kansoille, jotta ne johdettaisiin uskoon ja kuuliaisuuteen. Saakoon Jumala, joka yksin on viisas, Jeesuksen Kristuksen kautta ikuisen ylistyksen! Aamen. Room. 16:25–27

Iloni on täydellinen
Opetuslapset menivät Johanneksen luo ja sanoivat: ”Rabbi, nyt on ruvennut kastamaan myös se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolen ja josta annoit hyvän todistuksen. Kaikki menevät hänen luokseen.”
Johannes vastasi: ”Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta. Te voitte itse todistaa, että minä sanoin: ’En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään.’ Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen. Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” Joh. 3:26–30

Johannes Kastaja iloitsi siitä, että hän oli saanut tehtäväkseen todistaa Messiaasta, jonka Jumala oli lähettänyt maan päälle. Pelastajasta, jonka Jumala oli kansalle luvannut. Vapahtajasta, joka tuli avaamaan meille yhteyden taivaalliseen Isäämme.

Profeetta Johannes ymmärsi tehtävänsä tärkeyden, mutta hän ei halunnut korostaa itseään. Päin vastoin, hän sanoi että hänen tuli ’tulla pienemmäksi’, jotta ihmiset näkisivät ja tunnistaisivat todellisen Messiaan, Hänet, joka on todellinen Valo, maailman Valo.

Kristus, auta meitä, ettemme pitäisi itseämme niin arvottomina, että tuntisimme tarvetta osoittaa tavalla tai toisella olevamme parempia (’suurempia’) kuin olemme. Auta meitä ymmärtämään, kuinka tärkeitä ja rakkaita me olemme Jumalan silmissä, ja kuinka se on niin suunnattoman paljon merkittävämpää kuin se, millaisena ihmiset meidät näkevät tai mitä he meistä ajattelevat.

Anna meille Johannes Kastajan nöyrä sydän. Jotta me voisimme nähdä, keneltä kaikki hyvyys tulee. Auta meitä pienenemään siten, että näkisimme Sinun suuruutesi ja antaisimme Sinun vaikuttaa sisimmässämme, ajatuksissamme, sydämessämme, asenteissamme ja toiminnassamme. Auta meitä löytämään se Ilo ja Rauha, joka Sinussa on.
Kiitos että olet kanssamme. Kiitos että olet Valomme. 💛💛💛

God is With Us – Casting Crowns

Taivas ei näytä niin tummalta kuin tavallisesti, tähdet näyttävät kirkkaammilta kuin ennen
syvällä sisimmässäni tunnen liikahduksen, aivan kuin toivoni olisi palautunut
paimenet kertovat kuulleensa enkelten äänen, vahvistavat huhut leviävät ympäri maata
että lapsi joka suojeltiin hyvin Herodeksen vihalta on Isämme Poika, ja Ihmisen Poika

Rakkaus laskeutuu alas maailmaan tänä yönä, tunnen läsnäolon
Jumala on meissä, Jumala on meitä varten, Jumala on kanssamme, Immanuel
Hän on se pelastaja, jota olemme rukoilleet, Hän tulee asumaan nöyrissä sydämissämme

Tunnen tarvetta kertoa kaikille jotka kuuntelevat ettei rauha maan päällä ole saavuttamattomissa
jos löydämme armon ja anteeksiannon. Hän on tullut pelastamaan, Hän on tätä kaikkea

Sinä olet se pelastaja jota olemme rukoilleet, tulet asumaan nöyrissä sydämissämme
olet meissä, olet meitä varten, olet kanssamme, Immanuel 💛💛💛

Kuninkaasi tulee kunniassa

9.12.2023. Toisen adventtisunnuntain aiheesta Kirkkovuosikalenteri toteaa mm. näin:
’Seurakunnan tulee kärsivällisesti kilvoitellen odottaa Kristuksen tuloa. Keskelle hätää ja syyllisyyttä seurakunta on saanut lupauksen pelastuksen ajasta. Tämä lupaus täyttää sen toivolla ja ilolla.’

Ota hoitoosi
Jumala, Sebaot, katso jälleen meihin taivaastasi, käänny puoleemme ja katso meitä!
Ota hoitoosi tämä viiniköynnös, taimi, jonka oikealla kädelläsi olet istuttanut itseäsi varten,
lapsi, jolle sinä olet antanut voiman. Menehtykööt ne uhkaavan katseesi alla, jotka ovat sen polttaneet ja pirstoneet! Mutta suojatkoon sinun kätesi palvelijaasi, joka on oikealla puolellasi, ihmislasta, jolle sinä olet antanut voiman.
Me emme käänny sinun luotasi pois. Anna meidän elää, me huudamme sinun nimeäsi.
Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme, anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme. Ps. 80:15–20

Voimakas kannanotto on psalmissa niille, jotka ovat polttaneet ja pirstoneet. Eikä tarvitse kuin vilkaista maailmantilannetta huomatakseen, että kyllä näitä polttajia ja pirstojia – valitettavasti – löytyy meidänkin päivinämme.
Miten monissa kodeissa mahtavatkaan äidit kääntyä tänäkin iltana Jumalan puoleen, huolen ja pelon painaessa mieltä ja sydäntä, huokaisten perheensä ja läheistensä puolesta: ”Anna meidän elää!”

Kasvojesi valo – Miten koskettava onkaan tuo pyyntö: ”Anna meidän nähdä kasvojesi valo”
Siinä on pelastus. Kun saamme nähdä Kaikkivaltiaan Valon, vaikeimmatkin asiat tuntuvat lohdullisemmalta. Sillä siinä on suurin Rakkaus ja Rauha läsnäolevana. Rakkaus joka lohduttaa, Rauha, joka auttaa meitä sisimmässämme uskomaan ja luottamaan siihen hyvään, joka on tulossa ja jonka vielä saamme nähdä ja kokea.

Ensimmäinen ja viimeinen
Näin sanoo Herra, Israelin kuningas ja sen lunastaja, Herra Sebaot:
– Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, ei ole muuta Jumalaa kuin minä.
Kuka on minun kaltaiseni? Antakoon äänensä kuulua ja kertokoon minulle, mitä on tapahtunut siitä alkaen kun asetin paikalleen ikimuinaisen kansan!
Hän esittäköön myös tulevat tapahtumat, tulevaiset hän kertokoon meille!
Älkää säikähtäkö, älkää jääkö kauhun valtaan! Enkö ole jo aikoja sitten kertonut ja ilmoittanut näitä teille? Te olette minun todistajani: onko muuta Jumalaa, muuta turvakalliota kuin minä?
Minä en toista tunne! Jes. 44:6–8

**********************

Vastoinkäymisten kestämistä
Olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tuloon asti. Niin maamieskin: kärsivällisesti hän odottaa maan kallista hedelmää kevään ja syksyn sadonkorjuuseen saakka. Olkaa tekin kärsivällisiä ja rohkaiskaa mielenne, sillä Herran tulo on lähellä. Älkää syytelkö toisianne, veljet, ettei teitä tuomittaisi. Tuomari seisoo jo ovella. Veljet, ottakaa vastoinkäymisten kestämisessä ja kärsivällisyydessä esikuvaksenne profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Niitä, jotka kestävät loppuun asti, me ylistämme autuaiksi. Te olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja tiedätte, mihin tulokseen Herra antoi sen johtaa. Herra on laupias ja anteeksiantava.
Jaak. 5:7–11

Jumalan valtakunta keskellänne
Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: ”Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ’Se on täällä’, tai: ’Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.”
Opetuslapsilleen hän sanoi:
”Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä. Teille sanotaan silloin: ’Hän on tuolla’, ja: ’Hän on täällä’, mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä. Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä.” Luuk. 17:20–24

Fariseuksille, jotka kysyivät Jeesukselta Jumalan valtakunnan tulosta, hän vastasi: ”Katsokaa, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” Useimmille heistä tuotti lähes ylitsepääsemätöntä vaikeutta tunnistaa Jumalan valtakunnan läsnäolo, vaikutus ja voima Jeesuksessa. Vai muutama tunnisti tämän, mutta hekään eivät rohjenneet ilmaista vahvasti ja selkeästi näkemystään.

Opetuslapsilleen Jeesus puolestaan sanoo, että nämä tulevat toivomaan, että näkisivät Jumalan Pojan tulevan, ja varottaa heitä lähtemästä minnekään, vaikka jotkut koettaisivatkin johdattaa heitä harhaan sanomalla, että Hän on siellä tai tuolla.

Kumpaa Jeesus haluaisi sanoa minulle/sinulle juuri nyt, tänä aikana, tässä maailmantilanteessa? Puhuisiko hän meille niin kuin fariseuksille vai opetuslapsilleen?

Tänään minua puhuttelevat erityisesti Jeesuksen sanat: ”Älkää juosko perässä.”
Miten kiivaasti meihin pyritäänkään vaikuttamaan tänä levottomana aikana. Niin poliittisten kuin uskonnollisten (erikseen tai yhdistettynä) päämäärien saavuttamiseksi yritetään provosoivan (dis)informaation ja muiden keinojen kautta vaikuttaa siihen, miten asioita katselemme ja ymmärrämme.

Uutiset syöttävät synkkiä ja surullisia kuvia maailmalta. Ne ovat omiaan luomaan pelkoa ja toivottomuuden tunnetta: milloin tuo kauheus loppuu? Eikö kärsimyksen aiheuttamisella ole mitään rajaa?
Jotkut tahot yrittävät monin keinoin kääntää katseemme muualle, antaa toisenlaista pohdittavaa ja kauhisteltavaa. Niin että huomiomme siirtyisi pois niistä toimista, joiden lähempi tarkastelu on maan johtajille, päättäjille ja tekijöille epäedullista.
’Katsokaa tuota, katsokaa tuonne, älkää tätä, älkää tänne, Sillä jos teillä on sydän paikallaan, te ette voisi hyväksyä sitä, mitä täällä tapahtuu. ’

Lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittanut kirjailija Magdalena Hai totesi kiitospuheessaan; ”Olemme luoneet yhteiskunnan, jossa nuoret ahdistuvat ja masentuvat, kun heidän pitäisi toivoa ja nähdä tulevaisuus kirkkaana edessään. Olemme pettäneet paitsi tämän maan Laurit, myös Uskot, Toivot ja Arvot.”

Mikä auttaisi meitä pitämään kiinni uskosta, toivosta ja arvoistamme siitä huolimatta – tai juuri sen takia – mitä ympärillämme tapahtuu?
Mikä auttaisi lapsiamme, nuoriamme ja meitä, kaikenikäisiä aikuisia, näkemään tulevaisuutemme kirkkaana edessämme?

Ajattelen, että tärkeä taito, jota meidän jokaisen kannattaisi kehittää, on oppia erottamaan, milloin ajatuksiamme ja mielipiteitämme tietoisesti ja laskelmoidusti pyritään ohjaamaan jonnekin sivuraiteille, jotta emme näkisi sitä, mikä on olennaisinta ja tärkeintä.

Erottelukyvyn tärkeydestä (oli sitten kyse maallisista tai hengellisistä asioista) puhui Jeesuksen lisäksi myös mm. Paavali, joka kirjoitti kirjeissään siitä, miten tärkeää on kyetä erottamaan, mikä on tärkeää, mikä on totta ja mikä harhaan johtavaa.

Mistä löytäisimme voimaa uskoa hyvään silloin, kun emme omin voimin jaksa?
Huomisen pyhän psalmiteksti kääntää kaiken järjettömän tuhoamisen ja pirstomisen jälkeen toivorikkaan katseen Jumalan puoleen, pyytäen: ”Anna meidän nähdä kasvojesi valo”

Tänä adventinaikana rauhantoiveet ja -toivotukset tuntuvat merkityksellisimmiltä kuin koskaan elinaikanani. Maailmalla kuohuu, mutta siitä huolimatta Hän, joka on ilmoittanut meille olevansa koko tämän maailmamme Valo, voi täyttää sydämemme toivonsäteillä.
Kristus voi ja haluaa täyttää sisimpämme sillä, mitä Hän on. Hänessä on ja Hänestä säteilee Rakkaus, Viisaus, Voima ja Rauha.
Mitä jos mekin, kaikki valoa ja rauhaa kaipaavat, pyytäisimme psalmin lailla:
”Anna meidän nähdä kasvojesi valo.”

Tähtivalo loistaa, yö on hiljainen, paimenet vartioivat laumaansa kukkulalta
suljen silmäni ja näen tuon yön jolloin rakkaus syntyi
Täydellinen lapsi odottaa lempeänä, äiti kumartuu antamaan suukon Jumalan kasvoille
suljen silmäni ja näen tuon yön jolloin rakkaus syntyi
Enkelit täyttävät keskiyön taivaan laulaen halleluja, Hän on Kristus, Kuninkaamme
Immanuel, Rauhan Ruhtinas
Rakkaus, joka laskeutui alas meidän vuoksemme
taivaan lahja, pyhä valonkipinä, avaa tien sydämiimme
Betlehem, pienen ovesi kautta tuli toivo jota odotimme
maailma muuttui ikiajoiksi kun rakkaus syntyi

Kuninkaasi tulee nöyränä

1.12.2023. Ensimmäisen adventtisunnuntain aiheesta Kirkkovuosikalenteri toteaa mm. että se ’julistaa, että Jumala ei ole kaukana meistä. Hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan. Hoosiannaa laulaen tervehdimme Jeesusta Kuninkaanamme ja iloitsemme siitä, että hän on tullut ja vapauttanut meidät yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa.’

**********************

Kirkkauden Kuningas tulee
Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee.
Kuka on kirkkauden kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen. Hän on Herra, voiton sankari. Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee.
Kuka on kirkkauden kuningas? Kirkkauden kuningas on Herra Sebaot!
Ps. 24:7–10

”Kohotkaa korkeiksi portit” lauletaan psalmissa. – Kun Kirkkauden Kuningas saapuu. menevät fysiikan laitkin uusiksi. Niin ne menivät silloinkin, kun Ylösnoussut Kristus tuli opetuslapsilleen lukittujen ovien läpi.
Tuon psalmikohdan voisi ajatella ikään kuin kuvaavan ennalta sitä, miten Kristuksen saapuminen laittaa uusiksi sellaisen, mitä on kuvitellut tuntevansa ja tietävänsä, Siinä joutuvat totutut ajatusmallit asettumaan uuteen asentoon,

Tulkaa valoon
Näin sanoo Herra: – Armon hetkellä minä vastaan sinulle, pelastuksen päivänä minä autan sinua.
Minä olen luonut sinut toteuttamaan sen liiton, jonka tein tämän kansan kanssa, jotta saattaisit ennalleen maan, jotta uudelleen jakaisit autioituneet perintömaat, jotta sanoisit vangituille: ”Lähtekää”, ja pimeydessä viruville: ”Tulkaa valoon!”
Tallatuilta teiltäkin he löytävät ravintonsa, paljas kalliorinne on heille laidunmaa. Eivät he näe nälkää, ei heidän tule jano, ei heitä ahdista helle eikä auringon polte, sillä heitä ohjaa heidän armahtajansa, joka vie heidät lähteiden ääreen.
Jes. 49:8–10

Kaikkien synkkien maailmantapahtumien vaikutus voi olla niistä etäällä olevillekin sellainen, että tuntuu kuin vaeltaisi pimeydessä. Jesajan kautta Jumala kutsuu meitä suuntaamaan katseenne pimeydestä siihen hyvään, jota toivomme tulevaksi. Valoon, joka johdattaa meidät näkemään asiat toisin. Luottamaan, että olemme matkalla kohti jotain parempaa.
Siinä on toivo, siinä on ilo, Lupaus paremmasta: että Armahtajamme vie meidät kaiken hyvän lähteiden äärelle.

Ovella
Kristus sanoo:
”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.
Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen.
Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.”
Ilm. 3:20–22

Tuossa Ilmestyskirjan kohdassa Kristus sanoo nuo ihmeelliset sanat: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.”

Vaikka jatko osoittaa, että Kristus puhuu tuossa tulevasta ajasta, minusta on mukava ajatella tuon tuon lupauksen tarkoittavan tässä ajassa sitä, että esim. kun siunaamme ateriamme Jeesuksen nimessä, se on tavallaan myös kutsu Kristukselle: avaamme oven Hänelle, ja Hän on kanssamme siinä aterioidessamme. Ja muutenkin, kun rukoilemme Hänen nimessään, se on mielestäni ovenavaus Hänelle: kutsumme Hänet olemaan läsnä elämämme eri tapahtumissa ja vaiheissa.

Siunattu Kuningas
Jeesus lähti toisten edellä nousemaan Jerusalemiin vievää tietä. Kun hän oli tulossa Öljymäeksi kutsutulle vuorelle ja oli jo lähellä Betfagea ja Betaniaa, hän lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Kun tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te otatte sen, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä.”
    Miehet lähtivät ja havaitsivat kaiken olevan niin kuin Jeesus oli heille sanonut. Kun he olivat irrottamassa varsaa, sen omistajat kysyivät: ”Miksi te viette varsan?” He vastasivat: ”Herra tarvitsee sitä.” He toivat varsan Jeesukselle, heittivät vaatteitaan sen selkään ja auttoivat Jeesuksen ratsaille. Kun hän sitten ratsasti, opetuslapset levittivät vaatteitaan tielle.
Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat:
      – Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa!
    Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: ”Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!” Mutta Jeesus vastasi: ”Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”
Luuk. 19:28–40

Jerusalemia lähestyttäessä opetuslapset olivat innoissaan: tässä tulee Jumalan voitelema Kuningas. Hän on tehnyt ihmeitä, parantanut syntymästään sokeita ja rampoja, ruokkinut tuhansia muutamalla leivällä ja kalalla, vapauttanut vaivattuja, tyynnyttänyt myrskyt muutamalla sanalla, ja mitä kaikkea muuta. Hän tulee muuttamaan kaiken. – Opetuslasten riemulla ei tuntunut olevan rajoja.

Mutta juuri näin Jeesuksen oli määrä saapua Jerusalemiin. ”Jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”
Jeesus tiesi, mitä Jerusalemissa tulisi tapahtumaan. Hän tiesi, että hänet vangittaisiin ja ristiinnaulittaisiin. Mutta hän tiesi myös, että hän tulisi 3. päivänä nousemaan kuolleista.

Hän näki, kuinka nyt riemuitsevat opetuslapset jättäisivät hänet tiukan paikan tullen ja kieltäisivät jopa tuntevansa hänet. Mutta hän tiesi myös, että Pyhän Hengen vaikutuksesta heistä tulisi hänen pelottomia ja vahvoja todistajiaan.

Jeesus ei itse korottanut itseään, vaan ratsasti – profetian mukaisesti – aasilla. Aasia ei ollut erityisen kunniakkaana pidetty eläin; se oli käytännöllinen apu työnteossa. Sen tehtävä oli toimia työjuhtana. Jeesus kuitenkin valitsi ratsukseen nuoren aasin, joka luultavasti ei ollut vielä tehnyt mitään työtä. Tuo varsa sai mitä kunniakkaimman tehtävän osakseen: kuljettaa selässään maailman Valoa.

Kristuksen seuraajina ei meille oikeastaan pitäisi olla paljoakaan merkitystä sillä, mitä muut meistä ajattelevat. Sen sijaan sillä, mitä Hän meistä ajattelee, on merkitystä. Keskellä arkisten puuhiemme, olimmepa innokkaita tai uupuneita, iloisia tai masentuneita, me olemme Hänen silmissään arvokkaita, tärkeitä ja rakkaita.

Kristus uskoo meihin. Hän näkee, kuinka jokainen meistä, millaisia sitten olemmekaan ja mitä sitten kulloinkin olemme tekemässä, voisi olla Hänen valonsa kantaja. Että mitä pienemmissä ja arkisemmissa tehtävissä, ja kaikissa kohtaamisissa, voisimme antaa Hänen Valonsa säteillä kauttamme muille. Valon, jossa on kaikkea sitä hyvää, jota Jumala haluaa meille antaa.

Hän tuli, ja tulee yhä uudelleen luoksemme, kolkuttaa sydämemme oveen, pyytää saada olla mukana elämässämme, Hän haluaa kulkea kanssamme helppoina ja vaikeina aikoina. Hän haluaa, että kannamme Häntä sydämessämme, että elämme läheisessä suhteessa Hänen kanssaan. Hän haluaa olla auttamassa, kun tarvitsemme tukea ja rohkaisua. Siihen Hän käsittääkseni toivoo tänäkin päivänä kutsuamme ja ovenavausta.

Rakas Vapahtajamme, auta meitä avaamaan sydämemme portit, auta meitä tunnistamaan läheisyytesi, läsnäolosi. Anna meidän löytää ja tuntea Sinun antamasi Rakkautta ja Rauhaa elämässämme, läheistemme elämässä ja tässä maailmassa. Auta meitä katsomaan Sinuun, joka olet elämämme Valo.

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Siunattua ja rauhallista Adventin aikaa meille kaikille!

Kristus, kaikkeuden Herra

25.11.2023. Talo, jossa asun, täytti tänä vuonna 80 v. Sen ikä näkyy ja tuntuu monella (enimmäkseen mukavalla) tavalla. Eräs hankaluus on, että joidenkin ikkunapokavanhusten auki saaminen vaikeutuu vuosi vuodelta. Torstaina aloin pestä ne ulkopuolelta – ennen pakkasia. Ei onnistunut aukaiseminen. Mutta se, että sisäpuolelta sai pestyä, tuntui hyvältä. Aurinko hymyili ruutujen läpi kirkkaammin.

Aurinkoiset päivät (kuten tämäkin päivä) tuntuvat ikään kuin lahjaksi annetuilta. Jotta jaksaisimme tämän monella tapaa pimeän ajan läpi. Ja jotta muistaisimme, että kohti Valoa tässä sittenkin ollaan menossa. 🙂

Kristus, Kaikkeuden Herra, kutsuu meitä tuntemiseensa. Hän haluaa, että muistaisimme, millaiset asiat ovat elämässä tärkeitä. Siitä Hän kertoi jo 2000 vuotta sitten vertauksessaan (ensi pyhän evankeliumitekstissä).

**********************

Kirkkovuosikalenteri kuvaa ensi pyhän aihetta seuraavasti:
Kirkkovuoden viimeisen sunnuntain nimi vaihtelee eri kirkoissa. Joissain kirkoissa puhutaan vain viimeisestä sunnuntaista ilman lisämääreitä. Suomessa otettiin vuoden 1958 evankeliumikirjaan Ruotsin esikuvan mukaisesti nimitys tuomiosunnuntai. Tästä päivästä käytetään myös nimitystä Kristuksen kuninkuuden sunnuntai. Nämä kaksi erilaista aihetta muodostavat kuitenkin kokonaisuuden: kirkkotaiteessakin Kristus viimeisen tuomion toteuttajana on kuvattu maailmankaikkeuden valtiaaksi (Khristos Pantokrator).

Osoita laupeutesi
Herra, kuule rukoukseni, ota vastaan pyyntöni! Sinä uskollinen, sinä vanhurskas, vastaa minulle!
Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön.
Vihamieheni vainoaa henkeäni, hän polkee elämäni jalkoihinsa, hän suistaa minut pimeyteen, kauan sitten kuolleitten joukkoon. Voimani ovat lopussa, sydämeni jähmettyy.
Minä muistelen menneitä aikoja, mietin kaikkia tekojasi, ajattelen sinun kättesi töitä.
Minä kohotan käteni sinun puoleesi, sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa.
Vastaa minulle, Herra! Vastaa pian, kauan en enää jaksa!
Älä kätke minulta kasvojasi, muutoin olen haudan partaalla.
Sinuun minä turvaan – osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta!
Sinun puoleesi minä käännyn – opeta minulle tie, jota kulkea!
Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä!
Sinun luonasi olen turvassa. Sinä olet minun Jumalani – opeta minua täyttämään tahtosi!
Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä.
Ps. 143:1–10

Pelastuksen aurinko
Katso, se päivä tulee liekehtivänä kuin tulinen uuni. Kaikki röyhkeät ja pahantekijät ovat silloin oljenkorsia. Se päivä tulee ja sytyttää ne liekkiin – sanoo Herra Sebaot – eikä niistä jää jäljelle juurta eikä vartta. Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla. Te astutte ulos, hypitte riemusta kuin vasikat laitumella.
Mal. 3:19–20

**********************

Tuhansittain enkeleitä
Ette te ole tulleet käsin kosketettavan, tulta suitsevan vuoren juurelle, sinne, missä oli synkkä pilvi, pimeys ja myrskytuuli, ette sinne, missä kuultiin torventoitotus ja ääni, joka puhui niin, että kaikki pyysivät päästä kuulemasta enempää. He eivät kestäneet määräystä: ”Jokainen, vaikkapa eläinkin, joka koskettaa vuorta, on kivitettävä hengiltä.” Se näky oli niin pelottava, että Mooseskin sanoi: ”Minä pelkään ja vapisen.”
Ei, te olette tulleet Siionin vuoren juurelle, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo. Teidän edessänne on tuhansittain enkeleitä ja juhlaa viettävä esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaan kirjassa. Siellä on Jumala, kaikkien tuomari, siellä ovat perille päässeiden vanhurskaiden henget, ja siellä on uuden liiton välimies Jeesus ja vihmontaveri, joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri.
Varokaa torjumasta häntä, joka puhuu!
Hepr. 12:18–25

Kirkkauden valtaistuin
Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”
Matt. 25:31–46

Jeesuksen vertaus, joka on puhutellut ja inspiroinut Leo Tostoin lisäksi lukuisia muita ihmisiä kautta aikojen, koskettaa aina vaan.
Erityisesti ehkä tuo lause: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’

Koska en osaa ajatella Jumalaa rankaisevana, vaan enemmänkin rakastavana, opettavana ja mahdollisuuksia antavana taivaallisena Isänämme, keskityn aina tuon vertauksen ensimmäiseen osaan.
Siitä tällä kertaa tulee mieleen, että Kristus kutsuu meitä palvelemaan myötätunnon vaikutuksesta, ei rangaistuksen pelosta tai palkkion toivossa.

Parina viime viikkona on ollut tilanteita, jossa olen taas saanut hämmästellä samaa: kuinka ihmeen hyvä mieli voi tulla itselle, kun on voinut olla toiselle avuksi asiassa, joka itsestä on tuntunut ihan pikku jutulta, mutta joka toiselle on ollut iso, merkittävältä tuntunut juttu.
Kun näkee, miten merkityksellinen asia oli toiselle, tulee aivan käsittämättömän hyvä mieli itselle.

Toissa päivänä, kun itselleni ja parille tutulleni tuli eteen tilanne, jossa tarvittiin apua, ohi kulkenut nuorimies ehdotti, että hän voisi auttaa, ja niin tilanne tuli hoidettua sujuvasti ja vaivattomasti.
Kiitellessämme avusta hän totesi, että siinä maassa, josta hän on kotoisin, on itsestään selvää, että autetaan toisia. – Joka tapauksessa näytti siltä, että kiitollisuutemme oli hänelle sen päivän hyvä juttu.

Olisiko niin, että se hyvä olo, joka seuraa sitä, kun voimme olla toisille avuksi, tulee (jollei kokonaan, niin ainakin osaksi) siitä, että siinä on silloin myös Kristus läsnä? Että Hän tuo sen lämpimän hyvänolon ja ilon sydämeemme, kun olemme tehneet jotain toisten hyväksi.
”Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä… olette tehneet minulle.”

Valvokaa!

16.11.2023. Oi mikä päivä! Pikkupakkanen, ja aurinko hymyili kirkkaana siniseltä taivaalta! ;Miten uskomaton vaikutus auringonpaisteella voikaan olla keskellä marraskuuta! Hauvanikin, joka tänä syksynä on alkanut piiloutua sateisina päivinä pöydän alle, kun huomaa että ollaan lähdössä ulos, hyppeli aamulla innoissaan pihalla ja asteli kevein tassuin koko lenkin.
Sitä en tiedä, paljonko tuosta innostuksesta kulkeutui hauvaan talutushihnan toisesta päästä. Sillä kyllähän ilo on tarttuvaista… 🙂

**********************

Kirkkovuosikalenterista: Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi. Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä. Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee” (2. Piet. 3:13).

Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet.
Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot: ”Palatkaa tomuun, Aadamin lapset.”
Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.
Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois. Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.
Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt? Armahda meitä, palvelijoitasi!
Ravitse meitä armollasi joka aamu, niin voimme iloita elämämme päivistä.
Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.
Ps. 90:1–6, 12–15

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

– Te puhutte uskaliaasti minua vastaan, sanoo Herra.
”Miten me olemme puhuneet sinua vastaan?” te kysytte.
Olette sanoneet näin: ”Turha on palvella Jumalaa. Mitä hyötyä on siitä, että noudatamme hänen käskyjään, palvelemme Herraa Sebaotia ja kuljemme murhe kasvoillamme? Me näemme, kuinka röyhkeät ovat onnellisia, kuinka he menestyvät vaikka ovat tehneet pahaa. He saavat elää, vaikka ovat koetelleet Jumalan kärsivällisyyttä.”
Mutta kun ne, jotka Herraa pelkäävät, puhuvat kaikesta tästä, Herra kuulee, mitä he sanovat.
Kaikki kirjoitetaan muistiin hänen edessään. Se koituu iloksi niille, jotka kunnioittavat häntä ja pelkäävät hänen nimeään.
– Sinä päivänä, jonka minä määrään, he jälleen ovat minun oma kansani, sanoo Herra Sebaot.
– Ja minä olen hyvä heitä kohtaan, niin kuin isä on hyvä pojalleen, joka tottelee häntä. Te näette jälleen eron vanhurskaan ja jumalattoman välillä. Te näette, kuka on palvellut Jumalaa ja kuka ei ole häntä palvellut. Mal. 3:13–18

Osalliset Kristuksesta
Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta. Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana ”tänä päivänä” on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet.
Kirjoituksissa siis sanotaan:
– Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan. Hepr. 3:12–15

Tuo Heprealaiskirjeen lause kosketti aivan erityisesti: ’Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet.’
Kun Kristus on vetänyt yhteyteensä, omaksi tehtäväksi jää huolehtia siitä, ettei anna tuon todellisuuden laimeta, valua jonnekin taka-alalle, tai jopa unohtua. Onneksi se on asia, johon voi palata aina, yhä uudestaan, kun tuntuu että se alkaa peittyä tämän maailman tapahtumien alle.

Kristus tuli maailmaan meitä kaikkia varten. Hänen Rakkautensa meitä kaikkia ihmisiä kohtaan on käsittämättömän suuri. Voimme aina kääntyä Hänen puoleensa, pyytää Häntä auttamaan meitä, kun tunnemme itsemme neuvottomiksi, voimattomiksi tai toivomme kadottaneiksi.
Hän on paitsi Pelastajamme, myös Ystävämme.

Hän sanoi: ”Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy.” (Joh.15:15-16)

Valvokaa!
Jesus sanoo:
”Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika tulee. Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin ovenvartijan hän käskee valvoa. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa. Hän tulee äkkiarvaamatta – varokaa siis, ettei hän tapaa teitä nukkumasta. Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!” Mark. 13:33–37

Koko Markuksen evankeliumin 13. luku on aikamoista tekstiä. Luin sen ja taas kerran jäin miettimään joitakin kohtia. Kuten sitä, mitä Jeesus sanoo eräälle opetuslapselle, kun tämä ihastelee Jerusalemin temppeliä: ”Katso nyt näitä mahtavia rakennuksia. Kaikki revitään maahan, tänne ei jää kiveä kiven päälle.”
Nelisenkymmentä vuotta myöhemmin (v.70) roomalaiset tuhosivat temppelin (vain osa temppeliä ympäröivää muuria säilyi (nk. Itkumuuri), ja lähes koko kaupunki tuhottiin. Jerusalemin valtauksessa surmattiin nykyarvioiden mukaan n. 200 000 kaupungin asukasta, ja 35 000 myytiin orjiksi.

”Mutta noina päivinä, tuon ahdingon jälkeen, aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan, tähtiä putoaa taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilvien keskellä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan, ja silloin hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valitut neljältä ilmansuunnalta, maan ja taivaan ääriä myöten.” (Mark.13:24-27)

Kun Jeesus oli esittänyt apokalyptiset kuvauksensa siitä, mitä kaikkea tulisi tapahtumaan, opetuslapset kysyvät, milloin se kaikki tapahtuu, Jeesus vastasi heille: ”Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu.”

Yllä olevien kohtien vuoksi minun on vaikea lukea tuota Markuksen evankeliumin lukua siten kuin sitä yleensä tulkitaan.
Jeesuksen kuvaamia ’lopun aikojen’ merkkejä kun on koettu kaikkina aikakausina hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen.
Jeesus sanoi: ”Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, joka puolella on maanjäristyksiä ja tulee nälänhätä.” – Tämä on surullista todellisuutta meidänkin aikanamme.

Viimeaikaiset järkyttävät sotauutiset tietoisesti pois mielestäni laittaen päätän antaa ensi pyhän tekstin puhua minulle niin kuin se tällä kertaa, juuri nyt, haluaa puhua.

Huomenna poikani matkustaa puolisonsa kanssa kauas ’vieraille maille’. Minusta tuntuu turvalliselta tuntuu tietää myös paluupäivä. Sinä päivänä voin toivon mukaan huokaista helpotuksesta, että matka meni hyvin ja he palasivat terveinä takaisin. Jollen tietäsi paluupäivää, eläisin jonkinlaisessa epävarmuuden tilassa. – Huolta kantava äiti aina vaan, vaikka tämä nuorimmaiseni on jo 36-vuotias!
(Tuon kirjoitin toissapäivänä. Eilen poikani kertoi että vaimonsa oli sairastunut koronaan, joten he eivät lähteneet matkalle. Näin se vaan on: koskaan ei tiedä, mitä seuraava päivä tuo tullessaan…)

Jeesuksen vertauksessa mies antaa matkalle lähtiessään kullekin palvelijalleen oman tehtävän ja vastuun. Mutta ovenvartijan hän käskee olla valppaana, valvoa, jotta tämä huomaisi, milloin hänen isäntänsä palaa takaisin.
Sitten Jeesus suuntaa kehotuksen meille kaikille; ”Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!”

Mitä (muuta kuin hereillä oloa) sana valvominen tuo mieleeni? Juuri nyt se tuo mieleen tietoisen hiljentymisen. Hiljaisuutta ja hiljentymistä rakastavana ihmisenä mietin, miten hiljentymisen hetket voivat olla niin erilaisia eri kertoina, eri päivinä, jopa eri vuodenaikoina.

Marraskuun hämärät, pimenevät illat suorastaan kutsuvat hiljentymään. On kuitenkin eroa siinä, millä tavoin hiljennyn. Alanko miettiä omia asioitani, vai annanko mielenikin rauhoittua, laskeutua ’vain olemaan’.

Tuossa olemisen tilassa minulle annetut tehtävät ja vastuut on laitettu sivuun. Ne eivät minnekään häviä, voin palata niihin hiljentymishetkeni jälkeen. Siinä tapahtuu eräänlainen työnjako: kun olen hiljaisessa rukouksessa, minusta tulee ’ovenvartija’; joka pyrkii suuntaamaan koko huomionsa Häneen. joka on kaikkeuden Luoja. Olla siinä tilassa levollisena, mutta aistit valppaana. Kaikki muu saa siksi aikaa jäädä.

Mutta miten ’valvoa’, miten muistaa pysyä valppaana ja tietoisena (siitä, mikä on kaikkein tärkeintä ja olennaisinta) silloinkin kun hoitaa niitä annettuja tehtäviä, ei vain hiljentymisen hetkinään? Se on ainakin omalla kohdallani asia, jota haluaisin harjoitella, oppia ja harjoittaa.

Englanninkielisissä raamatunkäännöksissä Jeesuksen kehotus ”Pitäkää varanne, olkaa valveilla” on: ”Take heed, watch and pray”. (Ole valppaana, tarkkaile ja rukoile).

Keep Watch and Pray – The Porter’s Gate

’Ennen pimeää, ennen kipua
ennen kuin sanan kauneus tehdään merkityksettömäksi
Sinun äänesi soi, Sinun sanasi pysyy
Sinä hengitit elämäsi maailmaan ja kutsuit sitä hyväksi
Sinä tulet jälleen, me emme enää itke
haluan olla valmiina
kuljemmeko Sinun kanssasi, kuten ennen?
haluan olla valmiina
nämä kentät ovat kuivat, Sinun puutarhasi palaa
ja kaikki kivet, puut ja niityt huutavat vuorostaan
Sinun lupauksesi soi, Sinun sanasi ovat tosia
koko luomakunta tehdään jälleen uudeksi
ole valppaana ja rukoile’

Kahden valtakunnan kansalaisena

10.11.2023. Ulkona luonnossa on vielä paljon väriä, puita ja pensaita, jotka eivät vielä ole varistaneet kultaisina loistavia lehtiään maahan. Oi että miten ne tuovat iloa ja valoa marraskuun lyheneviin ja tummeneviin päiviin.

Valon ja värien tuomaa iloa voi myös ammentaa Ateneumin näyttelystä VÄRIÄ & VALOA – IMPRESSIONISMIN PERINTÖ. Esillä on tuttuja ja tuntemattomampia ulko- ja kotimaisia (mm. Monet’n, Renoir’in, Halosen ja Thesleffin) teoksia.
(Alla olevat kuvat ovat näyttelystä.)

Kirkkovuosikalenterista:
’Kristityn oikea isänmaa on taivaassa. Kuitenkin hän on samalla maallisen yhteiskunnan jäsen ja vastuussa siitä. Kristityt rukoilevat valtiovallan puolesta ja noudattavat sen lakeja ja velvoitteita. Yhteiskunta kuuluu Jumalan asettamaan elämänjärjestykseen, joka suojelee ja palvelee ihmiselämää. Maallinen esivalta saattaa kuitenkin irtaantua Jumalasta. Silloin syntyy tilanteita, jolloin se toimii Jumalan tahtoa vastaan loukkaamalla ihmisarvoa tai estämällä evankeliumin vapautta. Tällöin kristittyjen pitää sekä yksilöinä että yhteisönä seurata Jumalan sanaan sidotun omantunnon ääntä.’

Kiitämme ja kerromme
Me kiitämme sinua, Jumala, me kiitämme sinua ja huudamme avuksi nimeäsi, me kerromme sinun ihmeellisistä teoistasi.
– Minä, Herra, asetan määräajan ja tuomitsen oikeudenmukaisesti.
Maa järkkyy, sen kansat järkkyvät mutta minun pylvääni pitävät maan paikoillaan.
– Mahtailijoille minä sanon: ”Älkää mahtailko!” ja jumalattomille: ”Älkää ylvästelkö!
Älkää korottako itseänne, älkää puhuko röyhkeästi ja uhmaillen.”
Ei idästä, ei lännestä eikä autiomaastakaan tule ketään, joka heidät korottaisi.
Kun Jumala käy tuomitsemaan, hän korottaa ja hän alentaa.
Minä ylistän iäti Herraa, laulan kiitosta Jaakobin Jumalalle.
Hän murtaa jumalattomien mahdin, mutta vanhurskas kohoaa kunniaan.
Ps. 75:2–8, 10–11

Elää ylvästelemättä, itseään korottamatta, välttäen röyhkeää ja uhmakasta puhetta… siinä psalmin ihan varteenotettavia neuvoja. Vaikka eivät nuo taida olla ihan tyypillisiä taipumuksia meidän kansanluonteellemme. Taidamme pikemminkin olla taipuvaisia vähättelemään itseämme, kykyjämme, tekemisiämme ja elämäämme ylipäätään.

Valmentaja-sparraaja ja ääninäyttelijä Tom Pöysti piti eräässä tilaisuudessa hulvattoman hauskan monologin siitä, miten me suomalaiset vähättelemme niitäkin asioita, joissa olemme ihan huippuja. Hän kertoi ruvenneensa herättelemään huumorin kautta meitä huomaamaan, miten syyttä suotta ’kätkemme lamppumme vakan alle’.
(Wikipedian mukaan Tom Pöystin mieluisimpia puheenaiheita ovat henki ja mielekkyys, yhteisöllisyys ja yhteisvastuu, arvot ja arvostaminen sekä mokaamisen ja ristiriitojen välttämättömyys.)

Kyky nauraa omille mokilleen on Tomin mielestä (ja myös omasta mielestäni) hyvä taito. Se toimii tehokkaana vastalääkkeenä tärkeilyyn, ylpistelyyn tai mahtailuun taipuvaiselle. Ihminen, joka osaa nauraa itselleen, käyttäytyy harvemmin omahyväisesti, röyhkeästi tai turhantärkeilevästi. Näin ainakin uskoisin.

Itsensä vähättelyn ja omahyväisyyden väliltä voi löytää keskitien. Ja hieno juttu tietenkin, jos löytää sille tielle, joka meille viitoitettiin 2000 vuotta sitten. Sen tien viitoittaja kehotti meitä olemaan valona täällä maailmassa.
”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt.5:14-16)

Jeesus ei tarkoittanut, että kuvittelisimme itse olevamme valon lähteinä. Ei lamppu itsessään voi loistaa valoa. Sen täytyy olla kytkettynä virranlähteeseen, ja se pitää sytyttää, jotta se voi valaista ympäristöään.
On ihmeellistä, että me voimme kytkeytyä ja siis olla yhteydessä kirkkaimpaan ja suurimpaan mahdolliseen valonlähteeseen.

Vaikka olemme syntyneet tähän maailmaan, jossa välillä pimeys koettaa saada valtaa, olemme tulleet Valon maailmasta. Jumala on antanut sisimpäämme oman Valonsa kipinän. Kun olemme Häneen yhteydessä, kytkeydymme Hänen virtapiiriinsä, Hänen Valonsa voi alkaa loistaa meissä ja kauttamme. Hänen Henkensä meissä sytyttää halun tehdä hyviä tekoja, sellaisia jotka tuovat toisille iloa ja valoa, lohtua ja apua, rohkaisua ja toivoa.

Elämän Valo – Jeesus sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh.8:12)

Rakentakaa ja rukoilkaa
Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo kaikille pakkosiirtolaisille, jotka hän on siirtänyt Jerusalemista Babyloniaan: Rakentakaa taloja ja asettukaa niihin asumaan! Istuttakaa puutarhoja ja nauttikaa niiden hedelmistä! Ottakaa itsellenne vaimot, syntyköön teille poikia ja tyttäriä! Ottakaa pojillennekin vaimot ja naittakaa tyttärenne, että he saisivat poikia ja tyttäriä. Lisääntykää, älkää vähentykö! Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne. Jer. 29:4–7

Tuo Jeremian kautta tullut viesti Babyloniaan joutuneille pakkosiirtolaisille on minusta kaunis: tehdä siellä, minne heidät oli siirretty, hyvää. Toimia sen paikan parhaaksi.
Ei se varmaan ihan itsestään selvää ja helppoa ollut, vieraassa kulttuurissa, valloittajien maassa. Mutta kuten kuvaukset Danielista ja kolmesta hänen toveristaan (Danielin kirjassa) kertovat, voi vieraassa ympäristössä ja uhkaavissakin tilanteissa pysyä uskollisena Jumalan johdatukselle, kun luottaa Häneen ja Hänen apuunsa.

Tyyntä ja rauhallista elämää
Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. 1. Tim. 2:1–4

Voisiko olla ajankohtaisempaa rukousaihetta maailmantilannetta ajatellen kuin tuossa Paavalin 1. kirjeessä Timoteukselle?
Esirukouksia tarvitaan tämän maailmamme johtajille ja vallanpitäjille. Että rauhanajatukset ja rauhantahto voisivat saada sijaa, Lähi-idässä, itäisessä naapurimaassamme ja kaikissa niissä maissa, joiden johtajien prioriteettilistassa ei näy tyyneen ja rauhalliseen elämään pyrkiminen.

Rukoillaan tälle maailmallemme presidentti Martti Ahtisaaren kaltaisia rauhanvälittäjiä, johtajia joilla on kykyä ja tahtoa edistää rauhaa kaikkialla, missä sitä nyt niin kipeästi kaivataan. Ihmisiä, jotka osaavat toimia viisaina ja taitavina sovittelijoina kriisitilanteissa keskinäisen rauhan löytymiseksi.

”Rakastan elämää” – Haastattelussa Martti Ahtisaari kertoi yrittävänsä herätä joka aamu kuin se olisi elämän ensimmäinen aamu. ”Minusta on hienoa herätä joka aamu ja miettiä, mitähän jännittävää tämä päivä tuokaan tullessaan,” hän totesi.
Hänen vaalikampanjansa laulu oli ”Rakastan elämää”, jota hän myös itse lauloi.
Alla olevalla videolla eräs tulkinta tuosta laulusta.

Jumalan siunausta – Suomessa oli jo vakiintunut tapa, ettei presidenttien uudenvuodenpuheissa toivotettu Jumalan siunausta. Martti Ahtisaari teki tässä poikkeuksen.
”Toivotan kaikille kansalaisille hyvää alkanutta vuotta ja Jumalan siunausta”, hän toivotti uudenvuodenpuheessaan v. 2000.

Rauhanvälittäjän siunaus – Tänään, Martin päivänä, voi Martti Ahtisaaren siunaustilaisuutta ja saattuetta seurata TV:n ja netin välityksellä.

Älkää pelätkö
Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Minä sanon teille, ystävilleni: Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta joiden valta ei ulotu sen pitemmälle. Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin. Niin, sanon teille: häntä teidän on pelättävä. Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset.”
Luuk. 12:4–7

Rakastan elämää – Sauli Ahvenjärvi

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Rakas Jumala, auta meitä rakastamaan, kunnioittamaan ja vaalimaan elämää. Omaa elämäämme, toistemme elämää ja kaikkea elämää ympärillämme.
Herätä sydämissämme kiitollisuus elämän lahjasta, kauniista ja arvokkaasta lahjasta, jonka olemme Sinulta saaneet.

Kristus, auta meitä muistamaan, mihin Sinä olet meidät kutsunut. Muistamaan viitoittamaasi tietä. Ja muistamaan, ettemme ole ainoastaan tämän valtakunnan, vaan myös taivaan valtakunnan kansalaisia.

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Antakaa toisillenne anteeksi

4. 11.2023. Tänään on Pyhäinpäivä. Ulkona sataa, tuulee. Miten lämpöisen tunnelman kynttilänvalo luokaan. – Ajatukset liikkuvat vuoroin omissa, edesmenneissä läheisissä, vuoroin heissä, jotka värjöttelevät jossain tilapäisessä suojassa, kynttilänvalossa, koska sähköjä ei ole, eikä ehkä edes kattoa ja seiniäkään ympärillä. Heissä, jotka ovat juuri menettäneet läheisensä, tai pelkäävät heidän puolestaan, tai omasta puolestaan.

Kuinka etuoikeutettuja me olemmekaan, joilla on katto ja seinät ja rauha. Voi vain kuvitella kuohuvaa maailmantilannetta ajatellessa, kuinka kaukaiselta huomisen pyhän aihe, anteeksianto, voi tuntua heistä, jotka ovat kokeneet koko elämänsä ja turvallisuutensa järkkyneen. – Miten voisi edes ajatella antavansa anteeksi kauheita tekoja tehneille ja niitä ohjanneille? Eivätkö hirveät tapahtumat herätä pikemminkin syvää vihaa ja katkeruutta tekijöitä kohtaan?

Joskus, ehkä paljon myöhemmin, tulee toivottavasti kuitenkin aika, jolloin kovia kokeneet alkavat miettiä, millaiset ajatukset ja tunteet sisimmässä ohjaavat – ja ehkä rajoittavat – omaa elämää ja olemista. Ehkäpä silloin voi aueta myös mahdollisuus sovintoon. Anteeksipyyntöön ja anteeksiantoon.

Martti Ahtisaaren kuolinilmoituksessa siteerataan Desmond Tutua:
”Ainoa tapa olla ehjä, terve ja onnellinen ihminen on oppia antamaan anteeksi.’

**********************

Kirkkovuosikalenterin kuvaus huomisen pyhän aiheesta:
’Tämän sunnuntain sisältönä ovat anteeksiantamus ja siitä avautuva keskinäinen rakkaus. Koko elämämme perustuu anteeksiantoon, jonka saamme Kristuksen ristinkuoleman ansiosta. Se velvoittaa meidät kohtaamaan lähimmäisemme ystävällisesti, lempeästi ja anteeksiantavasti. Tällainen asenne tekee mahdolliseksi sen, että Jumalan moninaiset lahjat pääsevät vaikuttamaan kaikessa rikkaudessaan.’

Minä riemuitsen sinun sanoistasi niin kuin riemuitaan suuresta saaliista.
Valhetta minä vihaan ja kammoksun, sinun lakiasi minä rakastan.
Seitsemästi päivässä minä sinua ylistän vanhurskaista päätöksistäsi.
Ne, jotka rakastavat sinun lakiasi, elävät rauhassa, mikään ei horjuta heitä.
Herra, minä luotan siihen, että sinä pelastat minut. Minä teen sinun käskyjesi mukaan.
Minä pysyn uskollisesti sinun liitossasi, se on minulle ylen rakas.
Minä noudatan sinun liittosi säädöksiä – missä kuljenkin, olen sinun edessäsi.
Ps. 119:162–168

**********************

Myös Lootilla, joka kulki Abramin mukana, oli lampaita, vuohia, nautakarjaa ja telttoja. Mutta laidunmaata ei ollut tarpeeksi, että he olisivat voineet pysyä yhdessä, sillä heillä oli runsaasti karjaa. Siksi Abramin ja Lootin karjapaimenten kesken syntyi riitaa. Siihen aikaan maassa asui kanaanilaisia ja perissiläisiä.
Abram sanoi Lootille: ”Ei sovi, että meidän tai meidän karjapaimentemme välillä on riitaa, sillä me olemme sukulaisia ja veljiä keskenämme. Onhan koko maa avoinna sinun edessäsi. Eroa siis minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle. Jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle.” Loot katsoi ympärilleen ja näki, että Jordanin alanko oli runsasvetistä seutua. Ennen kuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, se oli Soariin saakka kuin Herran puutarhaa, kuin Egyptin maata. Loot valitsi itselleen koko Jordanin alangon ja lähti kulkemaan itää kohden, ja näin he erosivat toisistaan.
Lootin erottua Abramista Herra sanoi Abramille: ”Nosta silmäsi ja katsele tästä paikasta pohjoiseen, etelään, itään ja länteen, sillä koko sen maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikiajoiksi. Minä teen sinun jälkeläisesi lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset: jos osaat ne laskea, osaat laskea jälkeläistesi määrän.” 1. Moos. 13:5–11, 14–16

Olkaa kaikki yksimielisiä, jakakaa toistenne ilot ja surut, rakastakaa toisianne ja olkaa hyväsydämisiä ja nöyriä. Älkää vastatko pahaan pahalla älkääkä herjaukseen herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa. Siihen teidät on kutsuttukin, jotta perisitte siunauksen.
Sillä se, joka tahtoo rakastaa elämää ja haluaa nähdä hyviä päiviä, hillitköön kielensä pahoista sanoista ja huulensa valhetta puhumasta. Kääntyköön hän pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen. Sillä Herran silmät katsovat hurskaiden puoleen, hänen korvansa kuulevat heidän rukouksensa, mutta Herran kasvot kääntyvät pahantekijöitä vastaan.
1. Piet. 3:8–12

Miten elintärkeitä kehotuksia Pietari kirjeessään luettelee. Hän joka aiemmin, kulkiessaan Jeesuksen kanssa, oli reagoinut tilanteisiin kiivaasti ja impulsiivisesti. Kun Pyhä Henki pääsi vaikuttamaan ja ohjaamaan häntä, kaikki muuttui. Hänessä kehittyi kyky puhua ja toimia rakentavasti, yhteishenkeä vahvistavasti.

Ajatella, jos osaisimmekin toimia Pietarin kirjeen neuvojen mukaisesti, tai edes pyrkiä siihen suuntaan. Toistemme ymmärtämiseen, ilojen ja surujen jakamiseen ja hyvän tekemiseen.
Rauhan etsimiseen.

Vuorisaarnassaan (tämänpäiväisessä Matteuksen evankeliumitekstissä) Jeesus sanoo, että autuaita ovat ne, jotka toisia armahtavat. ja autuaita ovat puhdassydämiset ja rauhantekijät.
(Autuaaksi julistukset kokonaisuudessaan: Matt. 5:1–12)

Jeesus sanoi opetuslapsille:
    ”Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ’jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla’. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.
    Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”
    Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: ”Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?”
    ”Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa”, vastasi Jeesus. Matt. 18:15–22

Tuo on niin ihana, ihan perustavaa laatua oleva lupaus Jeesukselta: että kun 2 tai 2 henkilöä kokoontuu hänen nimessään, hän on siinä läsnä, heidän keskellään.
Miten kaikki muuttuukaan, kun Kristus on läsnä, ja kun ollaan sydän avoinna Hänen läsnäolonsa vaikutukselle. Siinä ilmapiirissä voi sellainenkin, joka muuten tuntuisi mahdottomalta, muuttua mahdolliseksi. Sovinnonteko, anteeksianto, silloinkin kun haavat ovat syvät ja kipeät.

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Mitä tahansa kaksi keskenään sopii ja rukoilee, sen taivaallinen Isä tekee, Jeesus lupaa.
Niin merkittävä asia on se, että etsitään yhdessä yhteisymmärrystä, halutaan löytää tahto sovintoon, anteeksiantoon, yhteiseen hyvään, sisäiseen ja ulkoiseen rauhantilaan.

Kristus, auta meitä ja maailmaamme. Anna meille kyky, elää sovussa keskenämme, anna meille hyvää tahtoa. Anna meidän kohdata Sinun Kirkkautesi ja Rakkautesi. Anna meille Sinun Rauhasi.

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Uskon perustus

27.10.2023. Ensi pyhän aiheena on Uskon perustus. – Mihin perustan uskoni? Entä sinä?
Usein me ihmiset kaipaamme konkreettista todistusta siitä, että jokin asia pitää paikkaansa.
Konkreettista varmistusta kaivataan sellaisestakin, minkä konkreettinen toteennäyttäminen ei tunnu mahdolliselta. Kuten Jumalan olemassaolosta, tai Jeesus Kristuksen jumalallisesta olemuksesta.

Voimme kyllä lukea pyhistä kirjoituksista lukemattomia kuvauksia siitä, miten Jumala on esim. auttanut vaikeuksissa olevia henkilöitä tavalla, johon ihmiset eivät olisi kyenneet. Usein näitä tapahtumia on ollut todistamassa suuri joukko silminnäkijöitä. Niitä on kirjattu muistiin ja kerrottu jälkipolville. Mutta ovatko nuo tapahtumat meille jotain sellaista, mikä kuului menneisiin aikoihin, kaukaiseen historiaan? Sellaiseen, millä ei tunnu olevan merkitystä tai todistusarvoa enää meidän aikanamme?

**********************

Ensi viikolla vietetään pyhäinpäivää. Kirkkovuosikalenteri kirjoittaa: ’Uskonpuhdistus karsi suurimman osan muistopäiväkalenteriin sisältyvistä pyhimysjuhlista. Kirkon historian merkkihenkilöiden muistelemista ei kuitenkaan tyystin hylätty. Augsburgin tunnustus lausuu tästä: ”Me voimme julkisesti muistaa pyhiä, jotta oppisimme kukin kutsumuksemme mukaisesti seuraamaan heidän uskoaan ja hyviä tekojaan.” Apostolien ja evankelistojen päivät säilyivät kirkollisessa kalenterissamme vuoteen 1772. Pyhimysjuhlista merkittävin oli Pyhän Henrikin muistopäivä. Senkin viettäminen jatkui vielä uskonpuhdistuksen jälkeen.’

Pyhän Henrikin Ekumeeninen Taidekappeli on veistoksellisen kaunis ja tunnelmaltaan vaikuttava. Sen hienon akustiikan vuoksi siellä pidetään iltahartauksien, näyttelyjen ja muiden tapahtumien lisäksi paljon konsertteja. – Tämän päivityksen kuvat ovat Taidekappelista.

Käynti tuossa Taidekappelissa laittoi minut googlaamaan piispa Henrikiä. Hänen muistopäivänsä tosin on 20. tammikuuta, mutta ensi pyhän aiheeseen hänet liittää se, että hän oli yksi niistä henkilöistä, jotka toivat kristinuskon Suomeen.

Varhaisimmat dokumentoidut tiedot piispa Henrikistä ovat 1200-luvun lopulta, minkä vuoksi hänen elämänsä vaiheita ei tarkkaan tunneta. Kansanperinteen mukaan hän kuoli 20.1.1156. Seuraavalla vuosisadalla eläneen historiankirjoittajan mukaan hän kuoli 5 v. aiemmin. Ja 1700-luvulla ilmestyneen julkaisun mukaan vuotta aiemmin.

Kansanperinteen mukaan talonpoika Lalli surmasi piispa Henrikin Köyliönjärven jäällä. Legendan mukaan Lalli oli suuttunut hänelle ja lähti kostamaan.
Joitakin kansanperinteessä sukupolvelta toiselle siirrettyjä tapahtumia ei voida konkreettisesti näyttää toteen. Monesti niistä voi kuitenkin poimia olennaisen. Piispa Henrikistä tiedetään, että hän oli Uppsalan piispa, joka tuli Suomeen tuomaan kristinuskoa. ja että hän sai surmansa tällä matkallaan.

**********************

Emme pelkää vaikka maa järkkyy
Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä.
Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.
Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä.
Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia, Korkeimman pyhiä asuinsijoja.
Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky. Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee.
Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat, maa järkkyy hänen äänestään.
Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme. Ps. 46:2–8

Psalmin teksti on rohkaiseva: Jumala on vahva auttaja, Hänen puoleensa voimme kääntyä, kun tunnemme itsemme turvattomaksi. Olemme Korkeimman suojassa, kun Hän on kanssamme.

Olen kanssasi
Herra sanoi Jeremialle:
”Jos muutat mielesi, minä otan sinut jälleen palvelukseeni. Jos et puhu joutavia, vaan puhut niin kuin puhua tulee, saat jälleen olla minun suunani. Ihmiset kääntyvät sinun puoleesi, mutta älä sinä käänny heidän mielensä mukaan. Minä teen sinusta lujan pronssimuurin.
Vaikka tämä kansa nousee sinua vastaan, ei se sinua voita, sillä minä olen sinun kanssasi, minä autan ja suojelen sinua, sanoo Herra. Minä pelastan sinut pahojen käsistä, vapautan sinut väkivaltaisten kourista!” Jer. 15:19–21

Tuo Jumalan kehotus Jeremiaalle, ettei tämän tule puhua joutavia, laittaa miettimään, paljonko joutavia tulee itse puhuttua. Miten usein olisi viisaampaa kuunnella kuin olla äänessä. Kuunnella, mitä Hän haluaa sanoa, miten Hän haluaa meitä ohjata.

Jeremialle Hänellä oli aivan erityinen tehtävä suunniteltuna, hänen tuli toimia profeettana, totuuden torvena kansalle. Se toi mukanaan suuren vastuun; hänen tuli puhua ja tehdä vain sitä, mitä Jumala neuvoi häntä puhumaan ja tekemään.

Samoin Jumalalla on aivan oma suunnitelma jokaisen meidän elämää varten. Miten hienoa olisi, jos osaisimme ja malttaisimme kuunnella Hänen johdatustaan. Että emme antaisi toisten johdatella ajatuksiamme siitä, miten milloinkin tulisi toimia.
Että elämänsuunnitelmamme voisi toteutua Hänen tahtonsa mukaisesti ja voisimme toimia niin kuin Hän toivoisi meidän toimivan.

Rauha Jumalan kanssa
Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.
Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen. Room. 5:1–11

Joonan merkki
Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. Mutta Jeesus vastasi heille: ”Illalla te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.’ Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.” Hän jätti heidät siihen ja lähti pois. Matt. 16:1–4

Fariseukset ja saddukeukset pyysivät Jeesukselta merkkiä taivaasta. Millaista merkkiä he mahtoivat toivoa? Salamaa, jyrähdystä, auringonpimennystä? Vai jotain sellaista, mille ei löytyisi mitään järjellä ymmärrettävää selitystä?
He halusivat saada selville, mikä Jeesus oikein oli miehiään. Hän paransi ja teki ihmetekoja, mutta miten? Ovatko nämä teot peräisin Jumalalta?
Hän oli äskettäin ruokkinut 4000 miestä vaimoineen ja lapsineen seitsemällä leivällä ja parilla pienellä kalalla (Matt.15:32-39). – Miten ihmeessä hän sen teki? Todistakoon meille taivaanmerkein, onko hänellä sellaisia voimia, joiden voisimme nähdä olevan taivaallista alkuperää.

1990-luvulla olin innostunut taivaanmerkeistä. Kävin astrologiakursseilla, hankin alan kirjallisuutta, opettelin tulkitsemaan planeettojen sijaintien ja liikkeiden merkityksiä ja laadin läheisteni syntymäkarttoja nähdäkseni, löytyisikö niistä jotain sellaista, mikä voisi auttaa minua ymmärtämään paremmin heidän elämänsuunnitelmaansa.

Olihan se mielenkiintoista. Mutta sitten elämääni tuli jotain, jonka koin monta vertaa paremmaksi, elävämmäksi, vaikuttavammaksi ja todemmaksi. Hän, joka 2000 v. sitten sanoi olevansa Tie, Totuus ja Elämä, kutsui tielleen. Kirjat ja kartat menivät energiajätekeräykseen. Koin että olin löytänyt elämääni niitä verrattomasti paremman ja luotettavamman Oppaan.

Odotanko Häneltä jonkunlaista konkreettista merkkiä siitä, että Hän on mukanani kaikessa, joka päivä, hyvinä ja vaikeina hetkinä? Ehkä. Olisihan se mukavaa saada jälleen jotain ihan konkreettista varmistusta. Mutta kuitenkin riittää, että tiedän Hänen olevan. Hän on vakuuttanut minut siitä, ja olen siitä tavattoman kiitollinen. Luulen, että minun muuten olisi vaikea uskoa, sen verran minussa nääs (valitettavasti) on epäilevää tuomasta (tai fariseusta tai saddukeusta), joka pyytää todistusta.

Jeesus vastasi fariseuksille ja saddukeuksille, että taivasta he kyllä osaavat lukea, mutta eivät aikojen merkkejä. Erään papin saarnan mukaan aika-sana tuossa kohtaa ei tarkoita kronologista aikaa, vaan kairos-aikaa. Kreikankielisellä sanalla kairos kuvataan mm. sellaisia erityisiä hetkiä, jolloin Jumala kutsuu lähelleen, kutsuu tekemään tärkeitä valintoja tai päätöksiä elämän suhteen.
Itse olen aina ajatellut, että Jeesus viittasi Joonan merkillä siihen, että samoin kuin Joona oli 3 päivää valaan vatsassa ja tuli sieltä takaisin ihmisten ilmoille, Jeesus nousisi kolmantena päivänä kuolleista.

Joka tapauksessa toivoisin kaikille meille kykyä olla herkästi kuulolla, sydän vastaanottavaisella moodilla, kykyä havaita milloin ja miten Luojamme meitä kulloinkin kutsuu lähelleen, miten Hän haluaa meitä ohjata ja opastaa.
Hän tekee sitä niin monin tavoin. Joillekin Hän puhuu erityisesti Sanan kautta, Joitakin Hän koskettaa (ylistys)musiikin kautta. Jotkut voivat kokea, kuinka Hän on mukana, kun he palvelevat ja auttavat toisia. Jotkut voivat kokea Hänen läsnäolonsa ja ammentaa siitä voimia rukoukseen tai meditaatioon hiljentyessään. Joku voi kokea kaikkien näiden kautta uskonsa tulevan vahvistetuksi ja ravituksi.

Tärkeintä kai olisi, että uskomme olisi niin vahvalla perustalla, etteivät sitä muiden mielipiteet tai sanomiset tai omat epäilevät ajatuksemme horjuttaisi. Niin vahva uskon perustus taitaa tulla vain Jumalan vaikutuksen kautta.

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Kristus, vahvistaisitko uskoamme niin että voisimme tehdä sellaisia valintoja ja päätöksiä, joita toivot meidän tekevän. Jotta voisimme elää niin, että saisimme kokea, kuinka taivasten valtakunta on lähellä. ja keskellämme.

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏