9.12.2023. Toisen adventtisunnuntain aiheesta Kirkkovuosikalenteri toteaa mm. näin:
‘Seurakunnan tulee kärsivällisesti kilvoitellen odottaa Kristuksen tuloa. Keskelle hätää ja syyllisyyttä seurakunta on saanut lupauksen pelastuksen ajasta. Tämä lupaus täyttää sen toivolla ja ilolla.’
Ota hoitoosi
Jumala, Sebaot, katso jälleen meihin taivaastasi, käänny puoleemme ja katso meitä!
Ota hoitoosi tämä viiniköynnös, taimi, jonka oikealla kädelläsi olet istuttanut itseäsi varten,
lapsi, jolle sinä olet antanut voiman. Menehtykööt ne uhkaavan katseesi alla, jotka ovat sen polttaneet ja pirstoneet! Mutta suojatkoon sinun kätesi palvelijaasi, joka on oikealla puolellasi, ihmislasta, jolle sinä olet antanut voiman.
Me emme käänny sinun luotasi pois. Anna meidän elää, me huudamme sinun nimeäsi.
Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme, anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme. Ps. 80:15–20
Voimakas kannanotto on psalmissa niille, jotka ovat polttaneet ja pirstoneet. Eikä tarvitse kuin vilkaista maailmantilannetta huomatakseen, että kyllä näitä polttajia ja pirstojia – valitettavasti – löytyy meidänkin päivinämme.
Miten monissa kodeissa mahtavatkaan äidit kääntyä tänäkin iltana Jumalan puoleen, huolen ja pelon painaessa mieltä ja sydäntä, huokaisten perheensä ja läheistensä puolesta: “Anna meidän elää!”
Kasvojesi valo – Miten koskettava onkaan tuo pyyntö: “Anna meidän nähdä kasvojesi valo”
Siinä on pelastus. Kun saamme nähdä Kaikkivaltiaan Valon, vaikeimmatkin asiat tuntuvat lohdullisemmalta. Sillä siinä on suurin Rakkaus ja Rauha läsnäolevana. Rakkaus joka lohduttaa, Rauha, joka auttaa meitä sisimmässämme uskomaan ja luottamaan siihen hyvään, joka on tulossa ja jonka vielä saamme nähdä ja kokea.
Ensimmäinen ja viimeinen
Näin sanoo Herra, Israelin kuningas ja sen lunastaja, Herra Sebaot:
– Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, ei ole muuta Jumalaa kuin minä.
Kuka on minun kaltaiseni? Antakoon äänensä kuulua ja kertokoon minulle, mitä on tapahtunut siitä alkaen kun asetin paikalleen ikimuinaisen kansan!
Hän esittäköön myös tulevat tapahtumat, tulevaiset hän kertokoon meille!
Älkää säikähtäkö, älkää jääkö kauhun valtaan! Enkö ole jo aikoja sitten kertonut ja ilmoittanut näitä teille? Te olette minun todistajani: onko muuta Jumalaa, muuta turvakalliota kuin minä?
Minä en toista tunne! Jes. 44:6–8
**********************
Vastoinkäymisten kestämistä
Olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tuloon asti. Niin maamieskin: kärsivällisesti hän odottaa maan kallista hedelmää kevään ja syksyn sadonkorjuuseen saakka. Olkaa tekin kärsivällisiä ja rohkaiskaa mielenne, sillä Herran tulo on lähellä. Älkää syytelkö toisianne, veljet, ettei teitä tuomittaisi. Tuomari seisoo jo ovella. Veljet, ottakaa vastoinkäymisten kestämisessä ja kärsivällisyydessä esikuvaksenne profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Niitä, jotka kestävät loppuun asti, me ylistämme autuaiksi. Te olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja tiedätte, mihin tulokseen Herra antoi sen johtaa. Herra on laupias ja anteeksiantava.
Jaak. 5:7–11
Jumalan valtakunta keskellänne
Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: “Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ‘Se on täällä’, tai: ‘Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.”
Opetuslapsilleen hän sanoi:
”Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä. Teille sanotaan silloin: ’Hän on tuolla’, ja: ’Hän on täällä’, mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä. Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä.” Luuk. 17:20–24
Fariseuksille, jotka kysyivät Jeesukselta Jumalan valtakunnan tulosta, hän vastasi: “Katsokaa, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” Useimmille heistä tuotti lähes ylitsepääsemätöntä vaikeutta tunnistaa Jumalan valtakunnan läsnäolo, vaikutus ja voima Jeesuksessa. Vai muutama tunnisti tämän, mutta hekään eivät rohjenneet ilmaista vahvasti ja selkeästi näkemystään.
Opetuslapsilleen Jeesus puolestaan sanoo, että nämä tulevat toivomaan, että näkisivät Jumalan Pojan tulevan, ja varottaa heitä lähtemästä minnekään, vaikka jotkut koettaisivatkin johdattaa heitä harhaan sanomalla, että Hän on siellä tai tuolla.
Kumpaa Jeesus haluaisi sanoa minulle/sinulle juuri nyt, tänä aikana, tässä maailmantilanteessa? Puhuisiko hän meille niin kuin fariseuksille vai opetuslapsilleen?
Tänään minua puhuttelevat erityisesti Jeesuksen sanat: “Älkää juosko perässä.”
Miten kiivaasti meihin pyritäänkään vaikuttamaan tänä levottomana aikana. Niin poliittisten kuin uskonnollisten (erikseen tai yhdistettynä) päämäärien saavuttamiseksi yritetään provosoivan (dis)informaation ja muiden keinojen kautta vaikuttaa siihen, miten asioita katselemme ja ymmärrämme.
Uutiset syöttävät synkkiä ja surullisia kuvia maailmalta. Ne ovat omiaan luomaan pelkoa ja toivottomuuden tunnetta: milloin tuo kauheus loppuu? Eikö kärsimyksen aiheuttamisella ole mitään rajaa?
Jotkut tahot yrittävät monin keinoin kääntää katseemme muualle, antaa toisenlaista pohdittavaa ja kauhisteltavaa. Niin että huomiomme siirtyisi pois niistä toimista, joiden lähempi tarkastelu on maan johtajille, päättäjille ja tekijöille epäedullista.
‘Katsokaa tuota, katsokaa tuonne, älkää tätä, älkää tänne, Sillä jos teillä on sydän paikallaan, te ette voisi hyväksyä sitä, mitä täällä tapahtuu. ‘
Lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittanut kirjailija Magdalena Hai totesi kiitospuheessaan; ”Olemme luoneet yhteiskunnan, jossa nuoret ahdistuvat ja masentuvat, kun heidän pitäisi toivoa ja nähdä tulevaisuus kirkkaana edessään. Olemme pettäneet paitsi tämän maan Laurit, myös Uskot, Toivot ja Arvot.”
Mikä auttaisi meitä pitämään kiinni uskosta, toivosta ja arvoistamme siitä huolimatta – tai juuri sen takia – mitä ympärillämme tapahtuu?
Mikä auttaisi lapsiamme, nuoriamme ja meitä, kaikenikäisiä aikuisia, näkemään tulevaisuutemme kirkkaana edessämme?
Ajattelen, että tärkeä taito, jota meidän jokaisen kannattaisi kehittää, on oppia erottamaan, milloin ajatuksiamme ja mielipiteitämme tietoisesti ja laskelmoidusti pyritään ohjaamaan jonnekin sivuraiteille, jotta emme näkisi sitä, mikä on olennaisinta ja tärkeintä.
Erottelukyvyn tärkeydestä (oli sitten kyse maallisista tai hengellisistä asioista) puhui Jeesuksen lisäksi myös mm. Paavali, joka kirjoitti kirjeissään siitä, miten tärkeää on kyetä erottamaan, mikä on tärkeää, mikä on totta ja mikä harhaan johtavaa.
Mistä löytäisimme voimaa uskoa hyvään silloin, kun emme omin voimin jaksa?
Huomisen pyhän psalmiteksti kääntää kaiken järjettömän tuhoamisen ja pirstomisen jälkeen toivorikkaan katseen Jumalan puoleen, pyytäen: “Anna meidän nähdä kasvojesi valo”
Tänä adventinaikana rauhantoiveet ja -toivotukset tuntuvat merkityksellisimmiltä kuin koskaan elinaikanani. Maailmalla kuohuu, mutta siitä huolimatta Hän, joka on ilmoittanut meille olevansa koko tämän maailmamme Valo, voi täyttää sydämemme toivonsäteillä.
Kristus voi ja haluaa täyttää sisimpämme sillä, mitä Hän on. Hänessä on ja Hänestä säteilee Rakkaus, Viisaus, Voima ja Rauha.
Mitä jos mekin, kaikki valoa ja rauhaa kaipaavat, pyytäisimme psalmin lailla:
“Anna meidän nähdä kasvojesi valo.”
Tähtivalo loistaa, yö on hiljainen, paimenet vartioivat laumaansa kukkulalta
suljen silmäni ja näen tuon yön jolloin rakkaus syntyi
Täydellinen lapsi odottaa lempeänä, äiti kumartuu antamaan suukon Jumalan kasvoille
suljen silmäni ja näen tuon yön jolloin rakkaus syntyi
Enkelit täyttävät keskiyön taivaan laulaen halleluja, Hän on Kristus, Kuninkaamme
Immanuel, Rauhan Ruhtinas
Rakkaus, joka laskeutui alas meidän vuoksemme
taivaan lahja, pyhä valonkipinä, avaa tien sydämiimme
Betlehem, pienen ovesi kautta tuli toivo jota odotimme
maailma muuttui ikiajoiksi kun rakkaus syntyi