18.4.2016 – Taivaan kansalaisena maailmassa on ensi pyhän aihe. Elää Taivaan kansalaisena… tuostahan voi saada vähän toisenlaista perspektiiviä sellaisiin asioihin, joiden kanssa (joko konkreettisesti tai ajatustasolla) usein täällä painiskelemme, ja jotka meistä tuntuvat tosi isoilta ja tärkeiltä. Mutta onhan se niin, ettei ole ihan helppoa olla ja elää ihmisenä & ihmisiksi täällä Maan päällä.
Luojamme jos kukaan tämän tiesi, varmaan jo alkumetreiltä saakka. Näki että tarvitsisimme Taivaallisen Auttajan. 

Puolustaja – Jeesus sanoi: ”Nyt minä menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt. Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen, vaan sydämenne on täynnä murhetta sen johdosta, mitä teille sanoin. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.” (Joh. 16: 5-15)

Jeesus näki opetuslasten murheen: heidän rakas Mestarinsa, Hän, jonka varaan he olivat laittaneet koko elämänsä, lähtisi taivaallisen Isänsä luo. Millä tavoin he mahtoivat käsittää ja käsitellä sitä, mitä Jeesus heille puhui? Miten he mahtoivat ymmärtää sen, että Jeesuksen piti jättää heidät? Ja sen, että hän lähettäisi heille Puolustajan, Pyhän Hengen? Sitä Johannes, yksi heistä, ei kerro. Tärkeintä oli se, mitä Jeesus puhui heille.
Mutta sen haluaisin tietää, mitä Jeesus olisi heille kertonut, jos he tuolloin olisivat kyenneet ottamaan vastaan. Puhuiko hän heille niitä asioita ilmestyessään heille ylösnousemusruumiissaan? Vaiko taivaaseenastumisensa jälkeen Henkensä kautta?
Taas huomaan, kuinka haluaisin tietää ja ymmärtää enemmän ja syvemmin siitä, mitä Jeesus opetti. – Ja tietty olisi mukavaa saada tieto vaivattomasti, valmiissa paketissa. Valitettavasti se ei aina ihan niin mene…
Jeesus kuitenkin lupaa, että tämä Henki, Totuuden Henki johtaa (engl. ja saksal. käännösten mukaan opastaa, johdattaa) tuntemaan koko totuuden. – Huima lupaus!

Jeesus lähetti opetuslapsilleen Totuuden Hengen, joka avasi heidän mielensä ja sydämensä aivan uusiin ulottuvuuksiin. Pyhä Henki johdatti heidät näkemään ja ymmärtämään asiat syvemmin ja täydemmin. Ja puhumaan ja toimimaan tavalla, johon he eivät olisi itse kyenneet. Jumalan Henki muutti kaiken.

Puhtaat reseptorit – Totuuden Henki on Kristuksen seuraajien kanssa tänäkin päivänä. Hän haluaa johdattaa meitäkin tuntemaan Jumalan tahdon koko totuuden. Hän haluaa kulkea kanssamme, opastaa ja ohjata meitä.
Totuuden Henki ilmaisee totuuden puhtaana, ilman vääntelyjä ja kääntelyjä. – Voi kunpa osaisimme olla herkkiä oppimaan ja kuulemaan, puhtaasti ja kirkkaasti. Ilman että mitään pääsee väliin hämmentämään, hämärtämään tai sekoittamaan henkisiä/hengellisiä reseptoreitamme.
Pyhä Henki, anna meille puhdas sydän ja kirkas mieli, jotta voisimme elää ja toimia ohjauksessasi, Taivaan kansalaisina täällä Maan päällä. Auta meitä ymmärtämään Totuuttasi. Ja please antaisitko sen myös kuvastua elämässämme, maailmassamme.

Kristus, kiitos lupauksistasi opetuslapsillesi. Kiitos että myös me saamme olla opetuslapsiasi ja ymmärtää lupauksesi myös meille tarkoitetuiksi. 🙂

The Spirit of Truth – Esther Mui

”Jos rakastatte minua, pitäkää käskyni ja Minä rukoilen Isää ja hän antaa teille toisen Auttajan
jotta Hän olisi kanssanne ikuisesti
Totuuden Henki, jota maailma ei voi ottaa vastaan, sillä se ei näe eikä tunne Häntä
mutta te tunnette Hänet, sillä Hän on luonanne ja tulee olemaan teissä
en jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne”

Muut tekstit: Ps. 98: 2-9, Jes. 63: 7-9 ja Jaak. 1: 17-21.

11.4.2016                                                

Sitruunaperhonen – Eilen ilahduttiin kolmessa polvessa: sitruunaperhonen! Lapsenlapseni (jolla on koulutehtävänä havainnoida kevään merkkejä) tosin harmitteli nopeaa ohilehahdusta – ei ehditty kuvata.  Mutta kevään 1. sitruunaperhonen jäi  mielenkuvaksi kevään ilon & valon tuojana.
Punarinnan ihana sirityskonsertti puun oksalla. Ja kuivuneen lehtipeitteen seasta hehkeinä esiin työntyvät sinivuokot; kuin taivaansinisiä tähtiä ruskeassa maassa. 
Valo, lämpö, kauneus – ah kevään ihanuutta!

Näette minut jälleen – Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.”
Jotkut opetuslapsista kyselivät toisiltaan: ”Mitä hän oikein tarkoittaa sanoessaan: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Ja mitä hän tarkoittaa, kun sanoo menevänsä Isän luo?”
”Miksi hän puhuu vähästä ajasta?” he ihmettelivät. ”Ei hänen puhettaan ymmärrä.”
Jeesus huomasi, että heidän teki mieli kysyä häneltä. Hän sanoi heille:
”Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään.” 
(Joh. 16: 16-23)

Rohkaisua – Ennen pääsiäistapahtumia Jeesus rohkaisi opetuslapsia, jotta heidän olisi ollut helpompi kestää edessä olevien tapahtumien nostattamat mielen- ja sydämenliikkeet: suru, pettymys, hylätyksi tulemisen tunne, pelko, katkeruus, viha…
Jeesus kertoo ennalta, kuinka hän kuolemansa jälkeen ilmestyisi heille. Silloin he vihdoin tajuaisivat: se, mikä oli näyttänyt lopulliselta, ei ollutkaan sitä, vaan alku uuteen vaiheeseen. Silloin he tulisivat tuntemaan sellaista iloa, minkä kaltaista he eivät voisi löytää kenestäkään tai mistään muusta. 

Kivut vaihtuvat iloon – Se, kuinka hyvin Jeesus ymmärsi naisten tunteita, ilmenee myös yllä olevasta evankeliumikohdasta. Ainakin itselleni lasten syntymät olivat elämäni ihmeellisimmät tapahtumat. Kivut unohtuivat saman tien ja tilalle tuli valtava ilo, onnellisuus ja kiitollisuus.

Vaikea uskoa – Huolen, surun tai tuskan aikoina voi olla vaikea uskoa, että kaikki muuttuu vielä iloksi. – Voisimmepa erityisesti silloin muistaa, ettemme loppujen lopuksi ole tunteidemme armoilla, vaan että on olemassa Rohkaisija, joka haluaa tuoda armon elämäämme.

Kaipaus – Kerran, noin 14 v. sitten, minuun iski yllättäen hyvin syvä suru ja kaipaus nuorena kuolleen isoveljeni johdosta. Kuinka kaipasinkaan häntä – vielä vuosikymmenien jälkeen. Tunne, joka tuntui aivan kestämättömältä, purkautui lohduttomana itkuna tyynyä vasten. Pyysin Jeesusta auttamaan tuskassani. Ehkä sen vuoksi, kun en oikein muutakaan siihen tilanteeseen keksinyt. (1. kerta, jolloin pyysin Jeesukselta apua.) En oikeastaan odottanut enkä oikein uskonutkaan, että kukaan tai mikään olisi voinut minua tuossa tilanteessa auttaa.
Vähän ajan kuluttua tunsin lämpöä, ikään kuin olisin ollut suurten käsivarsien tai siipien ympäröimänä. Itku lakkasi ja sisimpääni laskeutui syvä rauha. Murhe oli kuin pois pyyhkäisty. Olin ihan hiljaa, ihmettelin. En tainnut edes huomata kiittää, niin hämmästyksissäni olin. Kuinka niin suuri muutos noin äkkiä oli mahdollista?

Näin jälkeenpäin ajattelen, että Jumala halusi tuossa toivottomuuden tilassani osoittaa epäileväiselle mielelleni, että Hän kuulee ja näkee. Että Hän välittää. Hän haluaa antaa Ilonsa murheen sijaan.
Luojamme, Ilon ja Valon Lähde, auta meitä avaamaan sydämemme Sinun Ilollesi ja Valollesi. Hienovaraisesti tai voimallisesti (jos tarpeen) herättele näkemään kevään ihmeitä; iloitsemaan ja kiittämään kaikesta siitä, mikä versoo esiin, meissä ja luonnossa. 🙂

Jubilate Deo – Marco Frisina

”Iiubilate omnis terra, iubilate Domino nostro,
alleluia, alleluia, iubilate Deo, exsultate in lætitia, iubilate Deo
Laudate eum in excelsis, laudate Dominum nostrum, omnes angeli et virtutes
laudate eum quoniam magnus Rex est Dominus super omnem terram
Laudate pueri Dominum, laudate nomen Domini benedictus nomen eius
benedictus nomen eius, benedictus in sæcula
super cælos gloria eius, laudate omnes gentes
Laudate eum omnes angeli, laudate omnes virtutes
in æternum laudate eum omnes gentes et populi quia ipse mandavit et omnia creata sunt”

(Jos osaisin latinaa, kääntäisin, mutku en ossaa. Yksittäisiä sanoja vain sieltä täältä arvelen tunnistavani, jotain tämän tapaista: iloitkaa täällä maan päällä, iloitkaa Herrastamme, laulakaa Herrallemme, enkelit ja pyhät: Herramme on suuri Kuningas, ikuisesti laulakaa ihmiset ja kansat.)

Muut tekstit: Ps. 12, Jes. 40: 26-31 ja Hepr. 13: 12-16.

3.4.2016      Viime viikonloppuna olin koulutustilaisuudessa, jossa osallistujat saivat tehtävän ideoida kuvan, joka jollain lailla kuvaisi omaa pienryhmää ja johon myös sisältyisi tietty sana. Meidän pienryhmällemme annettu sana oli (suomeksi käännettynä) farmi. Toiset ryhmäläiset heittelivät ehdotuksia, meikäläiselle lankesi idean laittaminen paperille.
Pohdimme mitä eläimiä laittaisimme farmiin. Päädyttiin lampaisiin. – Tuota… millaiset korvat lampailla onkaan…? Onko ne lurpat? Eräs ryhmäläisistä näytti kännykästä kuvan lampaasta. Suipot, ulospäin törröttävät, teräväkärkiset. Kiitos! Hahmottelin farmiin 5 lammasta, yhtä monta kuin meitä oli ryhmässä, ja laitoimme nimmarimme valitsemaamme lampaaseen.
Mistä ne lurppakorvat tulivatkaan mieleeni? Ehkä lampaiden flegmaattisuudesta. Muttei pidä antaa rauhallisuuden hämätä: korvat ovat hereiset, kuulevat tarkasti; tunnistavat paimenen äänen.
Oikeastaan aika ihana kuva siitä, millaista voi olla Paimenen vaikutuspiirissä: levossa, syvää rauhaa tuntien, mutta samalla hyvin tietoisesti läsnä olevana. Sisäisestä levollisuudesta käsin kuuntelevana.   

Tunnen – tuntee – tuntevat – Jeesus sanoo: ”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, koska palkkapaimen ei välitä lampaista.
Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.”        (Joh. 10: 11-16)

Jumalan farmissa – Psalmeissa ja muissakin VT:n kirjoissa Jumala kuvaa itseään Paimenena, joka huolehtii omistaan.
Jeesus ilmaisee olevansa tie Isän tuntemiseen. Hän tuntee meidät. Ja kun me opimme tuntemaan Hänet, me opimme tuntemaan myös Taivaallisen Isämme.

Yksi lauma & yksi paimen – Minua koskettaa erityisesti tuo, mitä Jeesus sanoo niistä, jotka eivät ole ’tästä tarhasta’: ”Niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.”  

Hyvän Paimenen tahto on myös, että me kaikki olisimme yhtä. Että välillämme olisi yhdysside – ei vain Kaitsijaamme, vaan myös toisiimme. Yhdysside, joka on punottu lojaalisuudesta, välittämisestä, toisten tarpeiden huomioimisesta, auttamisesta, tukemisesta ja rohkaisusta.
Vahvista, Kaitsijamme, yhdyssidettä Sinuun ja toisiimme. Auta meitä myös vaalimaan kaikkea sitä, mikä on Sinulle kallisarvoista.

The Lord’s My Sheperd – Stuart Townend  (Psalmi 23: Herra on paimeneni)

Muut tekstit: Ps. 23, Hes. 34: 11-16 ja 1. Piet. 2: 21-25

27.3.2016 Ylösnoussut Kristus, Loyola, Espanja

Tässä ovat käteni – Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. Jeesus sanoi uudelleen: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.”
Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: ”Me näimme Herran.” Mutta Tuomas sanoi: ”En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.”
Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”
Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.   (Joh. 20: 19-31)

Ylösnoussut Kristus tuli lukittujen ovien lävitse, osoittaakseen että hän on elossa. Jotta Tuomaskin voisi uskoa.
Minua kiinnostaa se, miten monenlaisten turvalukkojen takana me nykytuomaat pyörittelemmekään ajatuksiamme ja uskomuksiamme.
Ihmettelen, kuinka vaikea minun on ollut syvällä sydämessä uskoa todeksi joitain sellaisia asioita, joista mielen tasolla olen ymmärtänyt, että ne hyvinkin pitävät paikkaansa. Ihan järjellä käsiteltäviä ja käsitettäviä asioita.
Ja toisaalta: kuinka helppoa minun onkaan mieltää ja uskoa edellä oleva evankeliumiteksti todeksi, tapahtuneeksi tosiasiaksi. Sitä muuten kyselevä mieleni ei jostain syystä ole koskaan kyseenalaistanut. Se vain on minulle totta.

Kvanttifysiikkaa? – Ajattelen, että tieteellisesti orientoitunut mieli, joka koettaa ymmärtää ylösnousemusruumiin lainalaisuuksia, voi löytää paljon apuvälineitä kvanttifysiikasta. Jos minun olisi vaikea uskoa edellä olevaa evankeliumitekstiä ja asia minua kovasti askarruttaisi, alkaisin ehkä tutkia kvanttifysiikkaa. Mutta olen kiitollinen, että tässä (ei ehkä ihan helpoimmassa) asiassa voin vain uskoa. Kristuksen ylösnousemusruumis saa suosiolla jäädä minulle mysteeriksi. Minulle riittää tieto siitä, että Kristus elää, vaikuttaa keskuudessamme, haluaa olla vuorovaikutuksessa kanssamme. 🙂

Evankeliuminsa lopussa Johannes toteaa: ”Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi. On paljon muutakin, mitä Jeesus teki. Ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.”
Ajattelen, että eräänä ajattelumme, uskomustemme ja käsitystemme kiinnijuuttuneiden lukkojen voitelijana / avaajana voi toimia se kirja, jonka kansien välissä ovat säilyneet  myös nämä  Johanneksen kirjoitukset.

Ylösnoussut Kristus, tuletko vieläkin lukossa olevien ovien läpi? Mielemme, sydämemme ovien? – Jollet, auttaisitko kuitenkin oven avaamisessa? Toimisit tarvittaessa lukkoseppänä? Eihän ovensa visusti suljettuna pitävä tiedä, mistä jää paitsi.
Sanoithan Johannekselle hänen vanhoilla päivillään, että Sinä seisot ovella ja kolkutat. Ja jos joku kuulee äänesi ja avaa oven, tulet ja aterioit yhdessä hänen kanssaan. 🙂

Because He Lives – Koska Hän elää – Matt Maher

”Uskon Poikaan, uskon Ylösnousseeseen, uskon että Hänen verensä kautta olen voittanut
olen elossa, koska Hän elää
totisesti, yhtyköön lauluni niihin lauluihin jotka eivät milloinkaan lopu, koska Hän elää
olin kuolleena haudassa synnin ja häpeän peittämänä 
kuulin armon kutsuvan minua nimeltä, Hän vieritti kiven pois
koska Hän elää kaikki pelot ovat haihtuneet
tiedän että elämäni ja tulevaisuuteni ovat Hänen kädessään”

Muut tekstit: Ps. 116: 1-9, Jes. 43: 10-12 ja 1. Joh. 5: 4-12.

Riemullista Pääsiäisaikaa! 🙂 

21.3.2016    Kivi haudan suulta.

Naiset menivät haudalle. Se olikin tyhjä. Enkelit sanoivat: ”Ei hän ole täällä.”
– Mistä sinä etsit Jumalaa? – Itse olen hakemalla hakenut, monesta filosofiasta ja opinsuunnasta; monenlaisessa on tullut oltua mukana. Hän ei kuitenkaan lähettänyt enkeleitään sanomaan, etten löytäisi Häntä sieltä, mistä etsin. Hän näki kaipaavan mieleni ja sydämeni ja odotti sopivaa hetkeä. Sellaista, jossa lakkaisin itse yrittämästä (ymmärtää ja hallita polkuni askeleita). Hän odotti, että tulee tila(nne), johon Hän voi tulla.

Eräs ystävä kertoi miehestä, joka vieraili luostarissa. Hänellä oli eväänä kanaa. Kun mies avasi eväskäärönsä, muut tuijottivat hiljaa miestä. Mies kysyi syytä tähän. Munkki sanoi hänelle, että heidän jumalansa kielsi heiltä lihan syönnin.
”Missä teidän jumalanne on?” mies kysyi. ”Tule niin näytän.” Munkki vei hänet kivestä veistetyn patsaan luo.
Mies sanoi: ”Koeta kättäni. Tunnetko kuinka se on lämmin.” Sitten mies kehotti munkkia koettamaan patsaan kättä. Se oli kylmä. Mies jatkoi: ”Minä palvelen elävää Jumalaa.”  Myöhemmin tuo luostarissa vieraillut mies kuuli, että munkki oli oivaltanut palvelleensa kuollutta jumalaa. Ja oli löytänyt elävän Jumalan.

Silloin he muistivat – Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.
Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.   (Luuk. 24: 1-12)

Jotain käsittämätöntä oli tapahtunut. Naisten ensi reaktio oli hämmennys. Mitä tästä pitäisi ajatella? Sitten muistettiin: ai niin, olihan Jeesus kertonut jo ennalta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, useammankin kerran.
Miehillä sama reaktio: ei voi olla totta! Kunnes oli omin silmin nähty tyhjä hauta.

Mikä on oma reaktioni, kun kuulen asiasta, joka tuntuu mahdottomalta uskoa? Torjunko, selitänkö pois? Lähdenkö ottamaan selvää asiasta, vai jätänkö koko jutun omaan arvoonsa?
Annanko sille, mitä en voi täysin ymmärtää, mahdollisuuden? Ajan/tilan, jossa jotain voi tapahtua sisälläni. Jossa saatan kuulla äänen, joka sanoo: ”Muistatko?”
Annanko aikaa/tilaa sille, että jokin sisimmässäni alkaa liikahtaa ja tunnistaa: tässä on jotain, jonka kanssa sydämeni resonoi. Pystynkö hyväksymään, etten voi hallita kaikkea tiedon ja oikeaksi todistamisen kautta? Uskallanko uskoa?

Ylösnoussut Kristus, Valomme, valaise sydämiämme. Anna hämmennyksen ja epäilyn muuntua iloksi ja kiitokseksi. Anna Pääsiäisen ihmeen tapahtua meissä.

In resurrectione Tua – Taize

– Ylösnousemuksessasi Kristus taivas ja maa riemuitsevat.

Muut Pääsiäissunnuntain tekstit: Ps. 118:15-23 (24,  Hoos. 6: 1-3  ja 1. Kor. 15: 1-8 (9-10) 11

Rauhaisaa pääsiäisviikkoa ja iloista Ylösnousemuksen juhlaa meille kaikille 🙂 

14.3.2016     Mikä lauantai toissa päivänä: täystyyni, sinitaivas vailla pienintäkään pilvenhattaraa, auringonlämmössä kevään lupaus. Auringon laskettua tähtien runsaus syvänsinisellä taivaankaarella. Miten kirkas taivas voikaan olla aina vaan yhtä ihana elämys!

Tunnusteko – Seuraavana päivänä levisi tieto, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. Ihmiset, joita oli saapunut juhlille suurin joukoin, ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan huutaen:
– Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!
Jeesukselle tuotiin aasi, ja hän nousi sen selkään, niin kuin on kirjoitettu:
– Älä pelkää, tytär Siion, sinun kuninkaasi tulee! Hän ratsastaa nuorella aasilla.
Opetuslapset eivät vielä tuolloin ymmärtäneet tätä, mutta kun Jeesus oli kirkastettu, he muistivat, että hänestä oli näin kirjoitettu ja että hänelle myös oli tapahtunut niin.
Ne, jotka olivat olleet Jeesuksen mukana, kertoivat, miten hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista. Tämän vuoksi, kuultuaan millaisen tunnusteon Jeesus oli tehnyt, ihmiset lähtivät joukolla häntä vastaan. Fariseukset puhuivat keskenään: ”Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juoksee hänen perässään.”
Niiden joukossa, jotka olivat tulleet juhlille rukoilemaan Jumalaa, oli myös muutamia kreikkalaisia. Nämä tulivat Filippuksen luo – sen, joka oli Galilean Betsaidasta – ja sanoivat: ”Me haluaisimme tavata Jeesuksen.” Filippus meni puhumaan asiasta Andreakselle, ja sitten he molemmat menivät Jeesuksen puheille.
Jeesus sanoi heille: ”Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.”    (Joh. 12: 12-24)

Mitäköhän nuo kreikkalaiset olisivat halunneet kysyä Jeesukselta? Sitäkö, miksi kansa tervehti häntä (vaatimattomasti pukeutunutta, aasinvarsalla ratsastavaa miestä) Israelin kuninkaana? Vai sitä, miten hän herätti Lasaruksen kuolleista?
Evankelista Johannes keskittyy kuitenkin olennaiseen, Jeesuksen sanoihin opetuslapsilleen. Niissä on tiivistettynä niin Pääsiäisen kärsimys kuin ilosanomakin.

Aikoinaan omien lasteni ja eskarilaisten kanssa istutimme aina ennen Pääsiäistä jyviä mullan alle; laitoimme pimeään ja välillä kastelimme. Joka aamu lapset kävivät kurkkaamassa, joko jotain on tullut näkyviin.
Vihdoin, eräänä aamuna ilo ja riemu: heleänvihreitä, terhakoita versoja nousee tummasta mullasta, päämäärätietoisina: kohti valoa!
Ja ihmettelyä: miten ihan kuolleen näköiseen siemeneen voi kätkeytyä elämä?

Voisiko ylösnousemusihme tapahtua myös minussa tänä Pääsiäisenä? Voisiko minusta kuolla esim. sellaisia ajatus- ja toimintamalleja, jotka ovat paikoilleen jämähtäneitä? Sellaisia, joihin olen ehkä tiedostamattani juuttunut, ja jotka eivät vie eteenpäin? Jotta uutta  voisi versota esiin?
Sitä voi pyytää Häneltä, joka voitti kuoleman ja antaa elämän. 🙂

You Give Me Life – Noel Robinson

”Sinä annat minulle elämän, runsaana, kaipaamaani toivon annat minulle
enemmän kuin osaan pyytää, ajatellakaan, teet minussa mahdottomasta mahdollisen 
annat minulle rauhan, täydellisen rauhan, olet antanut minulle kaiken mitä tarvitsen
kun hengität ylleni, se tuo elämän, kun Kristus ilmentyy minussa, muutun
Sinun Henkeäsi kaipaan Herra, Sinä muovaat minua, uudistat, tuot minuun elämän
toimi minussa ja kauttani, olen täysin käytössäsi, avoin ihmeille ja merkeille”

Muut Palmusunnuntain tekstit: Ps. 22: 2-6/Ps. 118: 25, Jes. 50: 4-10/Sak. 9: 9-10 ja Fil. 2: 5-11.

7.3.2016.           Enkeli Gabriel

Älä pelkää – Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!”
Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.”
Maria kysyi enkeliltä: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella – hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.”
Silloin Maria sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Niin enkeli lähti hänen luotaan.  (Luuk. 1: 26-38)

Miten tämä kaikki on mahdollista, kysyi Maria enkeliltä. Ei osannut Maria aavistaa, että vielä pari tuhatta vuotta myöhemmin monet kyselevät samaa. Marialle riitti kuitenkin enkelin vastaus: ”Pyhä Henki tulee yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan”.
Maria, Herran palvelijatar, oli valmis antamaan elämänsä ihan kokonaan Jumalan käyttöön, ja niin hän sai olla tärkeänä välikappaleena Jumalan suunnitelmassa.
Tuon kirjoitettuani tuli mieleeni pieni sinikantinen kirja, jonka olin ostanut monta vuotta sitten: Wilfrid Stinissenin ’Maria Raamatussa ja meidän elämässämme’.
Millä lailla Maria, Jeesuksen äiti, on ollut ja on nyt minun elämässäni? Päätin lukaista kirjan uudelleen nähdäkseni, millaisia asioita se tällä kertaa nostaa pintaan.
Teini-ikäisestä lähtien minulle olivat rakkaita Rafaellon ja muiden mestareiden maalaukset Mariasta Jeesus -lapsi sylissään. Matkoilla ostin niistä postereita ja kortteja, ja aina oli joku niistä seinälläni. Vasta paljon myöhemmin oivalsin, miten olin koettanut niiden avulla täyttää sitä tyhjiötä, jonka äidinrakkauden kaipuuni oli sisälleni jättänyt.
Pari vuotta sitten, äitipuoleni sairastuttua vakavasti, aloin alitajuisesti työstää niin suhdettani häneen kuin myös 50v. aiemmin kuolleeseen äitiini. Se oli tosi rankkaa aikaa. Näin jälkeenpäin tuntuu kuitenkin, että se, mitä minussa tuona ’mankelin läpi’ -aikana tapahtui, oli pelkästään hyväksi.

Nyt luin Stinissenin tekstiä jollain lailla neutraalimmalta tasolta, vapaampana. Sellaisten teologisten näkemysten ja tulkintojen, jotka eivät tuntuneet itselleni läheisiltä, annoin olla. En myöskään etsinyt kirjasta sitä, mitä tiedostamattani olin ennen etsinyt Mariaa ja Jeesus -lasta esittävistä kuvista tai ikoneista. – Tässä Stinissenin ajatuksia, jotka tuossa kirjasessa tällä kertaa tuntuivat minusta kiinnostavilta:

Vastaus – Jumala oli edeltä määrännyt Marian kerran sanomaan ”kyllä” koko ihmiskunnan vastauksena Jumalan kutsuun. Jumalahan kunnioittaa ihmisen vapautta. Näemme, että kerran toisensa jälkeen hän on tehnyt liiton ihmisen kanssa ja kohdellut tätä täysiarvoisena liittokumppanina. Ihmiseksi tulemisen hetkenä Jumalan tahtoi lausua lopullisen ”kyllä”-sanansa ihmiselle ja antaa tälle mahdollisuuden vastata hänen aloitteeseensa yhtä lopullisesti ja ehdottomasti ”kyllä”.

3 persoonaa – Se, joka kuuntelee tarkoin, mitä enkeli sanoi, oppii jotakin Jumalan sisäisestä elämästä. Jumaluuden kaikki 3 persoonaa esiintyvät peräkkäin vuoropuhelun 3.ssa jaksossa. 1. kerran Jumalan puhuu tällä tavalla; 1. kerran hän selvästi ilmoittaa olevansa kolmiyhteinen.
Isä – ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!” Herra on Isä. Kaikki on saanut alkunsa hänestä. Jumala teki aloitteen. Enkelin kautta hän aloitti vuoropuhelun. Hän ilmestyy odottamatta. Melkein aina Jumala puuttuu asioiden kulkuun odottamattomalla hetkellä.
Poika – ”Älä pelkää, Maria”. Nyt Jumala puhutteli Mariaa nimeltä. Jumala ei rakasta meitä ihmisjoukkona, vaan hän rakastaa jokaista erikseen. Jokainen meistä on korvaamaton. Jumala puhuu ihmiselle mielellään yksikössä: sinä.
”Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen.” Tässä esiintyy Kolminaisuuden 2. persoona. Poika, joka Kolminaisuuden piirissä jo oli antanut Isälle suostumuksensa, oli valmis tulemaan ihmiseksi.  On käsittämätöntä, että Jumala tahtoi tulla ihmiseksi tämän juutalaistytön kohdusta. Ihmisen ei tarvitse kamppailla taivasta itselleen, vaan taivas itse tulee hänen luokseen maan päälle. Aina kun Jumala puhuttelee ihmistä, on pohjimmiltaan kysymys siitä, että hän tahtoo tulla asumaan ihmiseen.
Maria vastasi (1933/38 käännöksen mukaan): ”Kuinka tämä voi tapahtua?”, Sakarias (Johannes Kastajan isä) vastasi enkelille: ”Kuinka minä tämän käsittäisin?”
Marian sanojen ja ajatusten kohteena oli tämä, Sakariaan taas minä. Sakarias ajatteli itseään; hän tahtoi olla varma ja saada merkin. Keskustelu katkesi hänen itsekeskeiseen kysymystapaansa, ja hän tuli mykäksi. Maria sen sijaan suostui suunnitelmaan. Hän kysyi, mitä hänen oli tehtävä.
Henki – Enkeli vastaa: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan.” Se mitä tapahtuisi, ei ollut ihmisen työtä, vaan Hengen vaikutusta. Lupaus voi toteutua vain siten, että Jumala antaa voimansa. Hän tahtoo antaa sen, ja hän on antava sen, ”sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Hänen tapanaan on antaa sellaisia tehtäviä, joista ihminen ei selviä yksinään. Näin hän huomaa, että ei ole muuta mahdollisuutta kuin luottaa täydellisesti Jumalaan.

Rukouksen tarkoitus – Herran syntymän ilmoittamisen hetkenä Maria sanoi: ”Tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan.” Täten hän osoitti olevansa kokonaan Jumalan käytettävissä.
Rukouksen, sekä meditaation että kontemplaation, varsinainen tarkoitus on, että rukoilija kasvaa avoimuuteen, antaa ruumiinsa muuttua avoimiksi astioiksi, joissa on tilaa Jumalan elämälle. Rukoilijan täytyy kasvaa pois itsestään, itsekeskeisyydestään ja itsepäisyydestä, ei etsiä hengellisiä ”elämyksiä” eikä yrittää rukouksen avulla ”toteuttaa itseään”.  Hän ei tahdo muuta kuin tulla tyhjäksi kaikesta omastaan ja antaa tilaa Jumalalle. Rukoilija näkee, missä asiassa hän ei ole ”Herran palvelija”, vaan palvelee yhä itseään.

Kyllä -asenne – Jos ihmisessä on tämä perustavalaatuinen kyllä -asenne, hän elää Jumalan tahdon mukaisesti. Tämä ei estä häntä edelleenkin tekemästä monia ”erehdyksiä”. Ihmisten mielestä tapahtuu erehdyksiä, mutta Jumala on ikuisista ajoista asti ottanut ne huomioon suunnitelmissaan ja antaa kaiken yhdessä vaikuttaa ”parhaaksi” (Room.8:28).

************

Tulisitko Pyhä Henki meidänkin yllemme? Loisitko, laittaisitko meissä alulle jotain uutta, sellaista, missä Korkeimman voima ja kirkkaus voi ilmetä, kasvaa ja vaikuttaa, meissä ja kauttamme?

Veni Creator Spiritus – Taizé .  ”Tule Luoja, tule Pyhä Henki…”

Muita tekstejä: Ps. 113: 1-8, Jes. 7: 10-14 ja Room. 9: 2-8.
Ja myös blogipäivityksissä 16.3.2015: Marian ilmestyspäivä ja 17.3.2014: Lempeästi.

29.2.2016.                  

Metsätiellä viime viikolla tuli vastaan äiti ja tytär (4-5v). Tyttö pysähtyy katselemaan tietä reunustavia suuria kuusia ja mäntyjä. ”Äitii, mä haluisin että noi puut olis pienempiä.” Miksi, kysyy äiti. ”Mä haluisin et ne olis mummun kokoisia.”
En kuullut, miten keskustelu jatkui. Jäin kuitenkin miettimään, miten myös me isot joskus haluaisimme, että asiat olisivat ja pysyisivät meille sopivissa, tutuissa ja turvallisissa raameissa ja mittasuhteissa. Käsitys- ja käsittelykyvyllemme sopivan kokoisina. Meidän kokoisina.

Alla oleva evankeliumiteksti kertoo paikalla olleen 5000 nälkäistä henkilöä, kun Jeesus jakoi viidestä leivästä ja kahdesta kalasta kaikille. Ja leipää jäi vielä ylitsekin. Miten tällaiseen pitäisi suhtautua? Tuohan huitoo kerta kaikkiaan yli meidän länsimaalaisen loogisen, tieteellisen järkiajattelumme! Voi jopa nousta alitajuinen pelko siitä, että omat vankat mielen turvarakenteet alkavat järkkyä, jos johonkin tuollaiseen alkaisi uskoa.

15.2.2016     -Lumi tuli, lumi suli, lumi tuli… – pysyisipä vielä talviloman ajan täällä Etelä-Suomessakin. 🙂 

En ollut ajatellut kirjoittaa ensi pyhän aiheesta, mutta eilisiltana tuli vahvasti sellainen olo, että kyllä, kuitenkin. – Alla olevassa evankeliumitekstissä esiintyy aihe, josta tavallisesti vaietaan. Ehkä sen vuoksi, että se saattaa synnyttää joissakin pelkoa. Senpä vuoksi koetan käsitellä aihetta hellävaraisesti.    

Paha henki (yksikössä t. monikossa) – kuka nyt sellaisesta haluaisikaan puhua. Tuntuu, että aiheen käsittelyä halutaan vältellä, ainakin julkisesti. Joitakin vuosia sitten ystävä tosin toi Husiksen lehtileikkeen, jossa haastateltiin katolilaista isä Guy’tä, joka joutui työnsä puolesta päivittäin tekemisiin tämän aiheen kanssa. En tiedä, millaisia ajatuksia artikkeli lukijoissa herätti.
Sen sijaan muistan millaisen valtaisan myräkän eräs TV-ohjelma sai aikaan käsitellessään aihetta liittyen erääseen esirukoilijaan. Vaikka uskon ymmärtäneeni syyt, perusteet ja aiheelliset kannanotot esirukoilijan harkitsemattomaan ja epäasialliseen toteamukseen, ihmettelin kuitenkin ohjelman herättämää tunnetsunamia lehtien palstoilla. Ajattelin, että oli kuin siinä olisi heitelty kuumaa perunaa, eikä kukaan halunnut ottaa koppia. En muista nähneeni asiallista, rauhallista keskustelua asian tiimoilta. Arka aihe siis.

Koko sinä aikana, kun harrastin erilaisia meditaatioita, tein hoitoja jne, en tavannut ketään, joka olisi kertonut, että paha henki vaivaa häntä, tai jotakuta läheistään tai ystävää.
Kukaan ei myöskään varoittanut vaaroista, joita piilee siinä, kun avautuu ns. korkeammille energioille. Korkeintaan pohdittiin sitä, pitäisikö pyytää suojaa vai ei. Yleensä päädyttiin siihen, että kun keskittyy valoon ja rakkauteen, ei siihen muuta voi tulla.

Mutta mielenkiintoista on, että vuosia sen jälkeen kun olin jo jättänyt hoidot ja meditaatiot,  joissa avaudutaan tai ollaan avoimina korkeammille energioille (ilmaisen sen nyt noin), aloin kohdata henkilöitä, jotka joko itse taikka läheisensä kärsivät yllä olevan seikan vuoksi. Oli tapahtunut Jotain sellaista, mitä ei osattu aavistaa. Joidenkin hätä on ollut todella suuri.

Aloin ymmärtää, millaisille riskeille itsensä saattaa alttiiksi avautuessaan henkisille tasoille. Ymmärsin, että itsellenikin olisi voinut käydä samoin.
Olen kiitollinen siitä, että opin vihdoin myös käsittämään, miten tärkeää on tietää, minkä kanssa on tekemisissä. Ja mikä ero on siinä, onko avoin joillekin universaalisille energioille taikka kolmiyhteiselle Jumalalle – Isälle/Pojalle/Pyhälle Hengelle.
Missä/kenessä on täydellinen suoja? Kenelle on annettu Valta ja Voima ylitse kaikkien muiden valtojen ja voimien? Kuka on Vapauttaja? – Tämän tiesi kanaanilainen äiti.  

Tapahtukoon niin kuin tahdot – Jeesus meni Tyroksen ja Sidonin seudulle. Siellä muuan kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, tuli ja huusi: ”Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni.” Mutta hän ei vastannut naiselle mitään.
Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: ”Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa.” Mutta Jeesus vastasi: ”Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.” Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: ”Herra, auta minua!” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.” ”Ei olekaan, Herra”, vastasi nainen, ”mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot.” Siitä hetkestä tytär oli terve.   (Matt. 15: 21-28)

Muistan, kuinka vahvasti tuohduin tuon äidin puolesta luettuani tuon tekstin 1. kertaa. Voi, miten Jeesus noin tylysti vastaat hädässä olevalle naiselle? Puhuit ihan eri sävyyn samarialaiselle naiselle kaivolla. – Halusitko testata tämän äidin uskoa? Laittaa oikein koville ja katsoa, nouseeko ego/ylpeys esiin, ja jos, vaientaako äidin tuska tyttärensä tilanteen vuoksi sen? Kyllä vaiensi. Mitä äiti ei tekisi lapsensa eteen! Taikka isä, joka toisessa paikassa tuli Jeesuksen luo pyytämään apua pojalleen.

Vanhempien hätä lastensa puolesta koskettaa Jeesusta. Ja minua koskettaa se, kuinka Jeesus välittää ja auttaa.
Nyt pystyn lukemaan tuon tekstin tuohtumatta ja katsomaan sen sijaan lopputulokseen: hyvää tuli.

I will run to You – Hillsong

”Sinä näet varpusenkin ja kätesi lohduttaa minua
maailman ääristä sydämeni syvyyksiin anna armosi ja voimasi näkyä
kutsut minua siihen tarkoitukseen, joka Sinulla on, jonka enkelitkin ymmärtävät
kutsu siihen kaikkia, kunniaksesi, Rakkautesi ja armosi mukaisesti
juoksen luoksesi, totuutesi sanojen luo
ei väellä eikä voimalla, vaan Jumalan Hengellä
kyllä, juoksen kunnes näen kasvosi, suo minun elää armosi kirkkaudessa”

Muut tekstit: Ps.25:1-10, 2. Aik.20:1-9 ja 1.Tess. 4:1-8.

1.2.2016     Erään ystäväni mielestä tuo kukka (kuvassa jo vähän nuukahtanut) oli pieni ihme. Loppiaisena vanha kiinanruusuni innostui kasvattamaan nuppua, joka vihdoin puhkesi kukkaan, ilahdutti vajaa viikon ja putosi pari päivää sitten pois. Mikä saa kasvin yhtäkkiä tekemään kukan keskellä pimeintä vuodenaikaa, ystävä ihmetteli.

Mistä minä saan valoa ja elämänvoimaa silloinkin, kun ei näytä valoisalta? Mistä löydän inspiraatiota ja innostusta, kun sellaista toivon ja kaipaan? Mistä ilonuput kasvavat sisimmässäni, olipa valoisaa tai pimeää? Minulle sillä on suuri merkitys, että tiedän mistä.

Asia pysyi salassa – Jeesus oli kertonut opetuslapsilleen useamman kerran, mitä Jerusalemissa tulisi tapahtumaan. Mutta he eivät ymmärtäneet – tai tahtoneet ymmärtää. Asia pysyi heiltä salassa, toteaa Luukas.

Valikoivaa kuulemista – Lapsilla on ilmiömäinen kyky kuulla sellaiset asiat, mitkä tuntuvat mieluisilta tai kiinnostavilta, kun taas epämieluisat asiat (yleensä kehotukset) hujahtavat ohi ilman tartuntapintaa. – Joku kuulee myönteisessäkin asiassa jotain negatiivista.
Ja kyllähän valikoivaa kuulemista ja väärää tulkintaa esiintyy ’jonkin verran’ meissä aikuisissakin… 🙂

Entä näkeminen?  Missä määrin pystymme näkemään asiat sellaisina kuin ne ovat, ja missä määrin olemme taipuvaisia vääntämään niitä  paremmiksi (tai huonommiksi) kuin ne ovatkaan?
Minulla oli pitkään vaihe, jolloin en halunnut lukea enkä katsella tv -uutisia. Halusin, että kaikki elämässäni ja ympärilläni olisi vain hyvää. (Hesarikin tilattiin vain niiksi ajoiksi, kun lapset valmistautuivat yo-kirjoituksiin.) Edelleen minulla on tuo toive että kaikki olisi hyvin, mutta nykyään en halua sulkea silmiäni maailman tapahtumilta.
Negatiiviset asiat eivät kuitenkaan enää vaikuta yhtä voimakkaasti kuin nuorempana. Luettuani jonkun järkyttävän uutisen maailmalta, se ei enää aiheuta viiltävää kipua kehossani. Sen sijaan herää kysymys: mitä voisi tehdä? Usein vastaus on yksinkertaisesti: rukoilla. – Uskon, että rukouksemme eivät ole turhia.

Miten totuudenmukaisesti näemme itsemme? Mihin perustamme itsetuntemuksemme?
Eräässä vaiheessa luin ja kuuntelinkin opetuksia, joissa annettiin monenlaista buustia egolle, ilman että sitä oikeastaan huomasikaan. Annettiin ymmärtää, mihin kaikkeen sitä pystyykään sen vuoksi, mitä (itse) on. Oli ylevät, kauniit päämäärät, ja vaikka henkinen ulottuvuus oli aina vahvasti mukana, lähtökohta oli oli yleensä vahvasti omavoimainen: mitä itse voi saada aikaan omalla henkisellä polullaan. Alkoi nähdä itsensä ja mahdollisuutensa uudessa valossa. Mutta mikä oli tuon valon lähde?
Aika merkillistä näin jälkeenpäin ajateltuna, kuinka monenlaisia asioita tuli opiskeltua sen enempää kyseenalaistamatta niiden alkuperää tai yhteyksiä. Ne vain imaisivat mukaansa, kun tuntuivat niin hyviltä ja mielenkiintoisilta.

Silloin en vielä tunnistanut itselleni parasta ja totuudenmukaisinta buustin antajaa. Häntä, joka on valtavan rakkaudellinen ja kannustava, muttei johdattele uskomaan johonkin kuplaan, joka kimaltelee kauniinvärisenä kunnes poksahtaa osuessaan Todelliseen.
Nykyään opettelen sitä, etten pyrkisi toimimaan omavoimaisesti. Minusta on valtavan ihanaa tietää,  että on olemassa joku paljon suurempi ja viisaampi, joka tuntee ja  näkee minut juuri sellaisena kuin olen, kaikkine heikkouksineni ja vahvuuksineni, ja jolta saan totuudellisen kuvan itsestäni. Joka tietää milloin tarvitsen toppuuttelua (jota spontaani luontoni usein tarvitsee), milloin taas rohkaisua (jota herkkänahkaisuuteni kaipaa). Hän tietää, mikä minulle kulloinkin on parasta.
Hänet ovat jotkut muutkin löytäneet. Hänen seuraajinaan voi nim. tilastollisen mittapuun mukaan pitää yli kolmasosaa maailman väestöstä. – Ei siis ihan kuka tahansa henkinen/hengellinen ope.

Anna näköni – Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja sanoi heille: ”Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään, ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.” Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoista mitään. Asia pysyi heiltä salassa, eivätkä he käsittäneet, mitä Jeesus tarkoitti.
Kun Jeesus lähestyi Jerikoa, tien vieressä istui sokea mies kerjäämässä. Kuullessaan, että tiellä kulki paljon väkeä, mies kysyi, mitä oli tekeillä. Hänelle kerrottiin, että Jeesus Nasaretilainen oli menossa siitä ohi. Silloin hän huusi: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” Etumaisina kulkevat käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: ”Daavidin Poika, armahda minua!” Jeesus pysähtyi ja käski tuoda hänet luokseen. Mies tuli, ja Jeesus kysyi häneltä: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Mies vastasi: ”Herra, anna minulle näköni.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Saat näkösi. Uskosi on parantanut sinut.” Siinä samassa mies sai näkönsä, ja hän lähti seuraamaan Jeesusta ylistäen Jumalaa. Ja kaikki, jotka näkivät tämän, kiittivät ja ylistivät Jumalaa.  (Luuk. 18: 31-43)

Jeesus pysähtyy – Jeesus ei keskittynyt edessä oleviin koetuksiin. Hän pysähtyi sokean kutsuessa, ja sokea sai näkönsä.Pysähdytkö Jeesus minunkin kohdallani? Kysytkö minultakin: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?”
Mitä sinä vastaisit?
Minä vastaan tuon sokean miehen lailla: Herra, avaa silmäni näkemään (itseni, toiset, maailman tapahtumat), avaa näkemään ne niin kuin Sinä haluat minun näkevän. Avaa korvani kuulemaan asiat niin kuin Sinä haluat minun ne kuulevan.

Tiedän, että Sinulta voi pyytää ja odottaa parasta.
Vapauta meidät harhakuplista. Auta meitä näkemään, kuulemaan ja ymmärtämään asioita Sinun Valtakuntasi todellisuudesta käsin.

We will see – Gateway Worship

”Kun maailma sanoo ettet Sinä ole todellinen, että kaikki mitä tunnemme on vain valetta
silloin me emme liikahda vaan seisomme vahvana, jotta Sinun Valtakuntasi tulisi ilmi
emme tarvitse sitä, että tämä maailma tulisi sanomaan että olemme oikeassa
sillä kaikki mitä Sinä olet sanonut näyttäytyy silmiemme edessä
tulemme näkemään Sinun Valtakuntasi tulevan Maan päälle
Jumalan ja ihmisen ennallistettuna, ikuisesti elävänä
tulemme näkemään Taivaan jonka Sinä olet tehnyt, kaiken jonka olet luvannut meille
kaiken minkä olet luvannut tulevan tapahtuvaksi, tulemme näkemään
kun koitos ja vihamielisyys lähestyy voittaakseen meidät vääristyneillä valheilla
me emme liikahda vaan seisomme vahvana, jotta Sinun Valtakuntasi ilmentyisi”

Muut laskiassunnuntain tekstit ovat Ps. 31: 2-6, Jes. 58: 1-9 ja 1. Kor. 13.