Hän julistaa kansalle rauhaa

10. 4.2022. Kirkkovuosikäsikirjasta: ’Palmusunnuntain nimi dominica palmarum viittaa Jeesuksen ratsastukseen Jerusalemiin, jolloin ihmiset heittivät palmunoksia hänen kulkutielleen. Tämän muistelemiseen on liittynyt tapa tuoda kirkkoihin palmunoksia ja niistä tehtyjä koristeita. Niitä on myös kannettu palmusunnuntain kulkueissa. Pohjoisemmissa maissa on palmunoksien sijasta käytetty pajunoksia.

Palmunoksista – tai meillä siis pajunkissoista – tuli toivon ja voiton vertauskuvia. Minäkin hain pajunkissoja, ajatellen Jerusalemiin ratsastanutta Jeesusta mutta myös kaikkia niitä, jotka tällä hetkellä aivan erityisesti tarvitsevat toivoa. Toivoa että kaikki muuttuu vielä hyväksi. Toivoa että totuus voittaa, Toivoa että oikeudenmukaisuus voittaa. Ja ennen kaikkea toivoa että rauha koittaa ja voittaa. Jotta tuhoutuneen tilalle päästään rakentamaan uutta. 💛💙🙏         

Jumala. tule avuksi – 
Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?
Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana.
Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa.
Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa.
Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas,
sinulle soivat Israelin ylistysvirret.
Sinuun ovat turvanneet isämme ennen.
Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan,
sinua he huusivat ja saivat avun,
sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.  (Ps. 22:2–6)

Jeesus huusi ristillä ennen kuolemaansa tuon psalmin toisen jakeen.
’Yhdeksännellä tunnilla Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Elohi, Elohi, lema sabaktani?” Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?’ (Mark.15:34).

’Sinä olet pyhä’ – Raamattu ei kerro, jaksoiko Jeesus siteerata psalmia ylistysjakeisiin saakka. Mutta vaikkei hän olisi jaksanut lausua niitä ääneen, ehkä nuo seuraavat jakeet olivat hänen mielessään kaikkein tuskaisimmilla hetkillä.
Sillä mikä auttaisi enemmän kivun ja tuskan hetkellä kuin se, että kääntää huomionsa pois kivusta Kaikkivaltiaaseen? Voin hyvin kuvitella, että Jeesus halusi noina vaikeimpina hetkinä keskittää ajatuksensa Jumalan pyhyyteen, Hänen kirkkauteensa. Vaikka kärsimys oli suuri, hän tiesi, että hän oli suorittanut tehtävänsä ja oli menossa taivaallisen Isänsä luo.  

Ylistyksen voima – Nivelrikkoisen polveni kivun äityessä niin ikäväksi, että se on vaikeuttanut portaissa kulkemista, olen monesti kokenut kivun hellittävän alkaessani kiittää ja ylistää Jumalaa. Voi ehkä kuulostaa oudolta, mutta näin vain on tapahtunut. – Kun ylistää ja palvoo Kaikkivaltiasta Jumalaa, sitä ehkä siirtyy jollain lailla sellaiseen (mielen/sielun/hengen) tilaan, jossa taivaan todellisuus on vahvempi kuin omat tuntemukset. 

’Sinua he huusivat ja saivat avun,’ – Kaikkien ukrainalaisten puolesta huudan Sinua, Pelastajamme ja Auttajamme: ole jokaisen ukrainalaisen kanssa, Suo heille suojasi, apusi, lohdutuksesi ja voimasi, Sekä niille, jotka puolustavat maataan että niille, jotka ovat sieltä joutuneet lähtemään. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

”Älkää vaietko” – Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi välitti viestinsä videon välityksellä Grammy-gaalan juhlayleisölle (tässä hieman lyhennettynä):
– Mikä voisi olla suurempi vastakohta musiikille kuin sota; raunioituneiden kaupunkien hiljaisuus? Muusikkomme ovat pukeutuneet smokin sijasta suojavarusteeseen. He laulavat sairaalassa haavoittuneille, niillekin jotka eivät kuule heitä. Mutta musiikki tavoittaa heidät (brakes through) silti.
– Puolustamme oikeuttamme elää, rakastaa ja laulaa/soittaa (sound). Sota täyttää maamme kamalalla hiljaisuudella, kuoleman hiljaisuudella. Täyttäkää hiljaisuus musiikilla! Täyttäkää se tänään. Kertoaksenne tarinamme. Kertokaa totuus tästä sodasta sosiaalisissa verkostoissanne ja TV:ssä. Tukekaa meitä kaikin mahdollisin tavoin, mutta älkää vaietko. Silloin saamme rauhan kaikkiin kaupunkeihimme.”

Palmusunnuntain toisen, vaihtoehtoisen psalmin antifoni on psalmista 118 jae 25:
Hoosianna! Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys!

Hoosianna on alkujaan hepreankielinen huudahdus, joka varsinaisesti merkitsee ”oi auta” tai ”pelasta”, mutta jota jo varhain alettiin käyttää myös kuninkaille ja Jumalalle sekä erityisesti odotetulle Messiaalle osoitettuna riemu- ja ylistyshuutona. (Wikipedia)

Tänä palmusunnuntaina Hoosianna-laulua lauletaan ehkä eri mielellä kuin ennen. Ehkä yleensä riemullinen Kristukselle suunnattu hoosianna-tervehdyslaulu sisältää entistä painokkaammin nuo sanat ”oi auta” ja ”pelasta”.

Hän antaa Valonsa –
Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä.
Herran huoneesta teidät siunataan.
Herra on Jumala! Hän antoi valonsa meille.
Käykää kulkueena lehvät käsissä, ulottakaa piirinne alttarin sarviin.
Sinä olet Jumalani, sinua minä kiitän, Jumala, sinua minä suuresti ylistän.
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa!
(Ps. 118:26–29)

IRR:n viime kuussa kuvaamassa dokumentissa Ukrainan maanteillä ajavia tervehtivät isot,  ukrainanlipunvärein somistetut kyltit, joissa lukee suurin kirjaimin:
’Herra, anna voimaa sotureillemme! ’ja ’Luojalle kiitos!’
Rukoillaan, että Jumala antaa voimaa ja kiitetään, että Hän on kaikkien hädässä olevien ja apuua tarvitsevien kanssa.  💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Hän julistaa kansalle rauhaa –
Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem!
Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on,
hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla,
aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista,
sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kansoille rauhaa,
hänen valtansa ulottuu merestä mereen,
Eufratista maan ääriin asti. (Sak. 9:9–10)

Kristus, Rauhanruhtinas, tule, lyö rikki hyökkääjän sota-aseet, anna että he vetäytyvät takaisin omaan maahansa. Sinun valtasi ulottuu kaikkialle. Anna rauhan tulla. Sinun Rauhasi. 💛💙🙏

Kristuksen mieli –
Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.
Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.
Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra.” (Fil. 2:5–11.)

Siunattu olkoon Hän, joka tulee –
Seuraavana päivänä levisi tieto, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. Ihmiset, joita oli saapunut juhlille suurin joukoin, ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan huutaen:
– Hoosianna!, Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!
Jeesukselle tuotiin aasi, ja hän nousi sen selkään, niin kuin on kirjoitettu:
– Älä pelkää, tytär Siion, sinun kuninkaasi tulee! Hän ratsastaa nuorella aasilla.
Opetuslapset eivät vielä tuolloin ymmärtäneet tätä, mutta kun Jeesus oli kirkastettu, he muistivat, että hänestä oli näin kirjoitettu ja että hänelle myös oli tapahtunut niin.
Ne, jotka olivat olleet Jeesuksen mukana, kertoivat, miten hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista. Tämän vuoksi, kuultuaan millaisen tunnusteon Jeesus oli tehnyt, ihmiset lähtivät joukolla häntä vastaan. Fariseukset puhuivat keskenään: ”Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juoksee hänen perässään.”
Niiden joukossa, jotka olivat tulleet juhlille rukoilemaan Jumalaa, oli myös muutamia kreikkalaisia. Nämä tulivat Filippuksen luo – sen, joka oli Galilean Betsaidasta – ja sanoivat: ”Me haluaisimme tavata Jeesuksen.” Filippus meni puhumaan asiasta Andreakselle, ja sitten he molemmat menivät Jeesuksen puheille.
Jeesus sanoi heille: ”Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.” (Joh. 12:12–24)

Jeesus oli herättänyt kuolleen, jo kolme päivää hautakammiossa haudattuna olleen Lasaruksen henkiin. Voiko suurempaa ihmettä olla kuin herättää ihminen kuolleista? Varmaan he olivat myös kuulleet muista Jeesuksen tekemistä ihmeistä. Ei siis ollut mikään ihme, että Jerusalemista tultiin sankoin joukoin Jeesusta vastaanottamaan. Miehen, joka tekee tuollaisia ihmetekoja, täytyy olla jumalan lähettämä. 

Kreikkalaisille Jeesus puhui vehnänjyvänä, joka pannaan maahan, kuolee ja tuottaa runsaan sadon. Kreikkalaiseen kulttuuriin kuului taito käsitellä asioista filosofisesti, suuntauksesta riippuen käytännön- tai abstraktispainotteisesti. Jeesuksen vertauksessa on kumpaakin. Maanviljelijälle tuo vertaus tulee todeksi hyvin konkreettisella tavalla hänen korjatessaan syksyllä satoa. Jo yhdessä tähkäpäässä on moninkertainen sato yhteen jyvään verraten.
Mahtoivatko nuo Jerusalemiin saapuneet kreikkalaiset ymmärtää Jeesuksen tarkoittaneen vehnänjyvällä itseään? 

Tänä päivänä ajattelen, että tuosta vehnänhyvästä syntynyttä ja kasvanutta runsasta satoa ovat kaikki ne Jeesukseen uskovat, jotka rukoilevat suojelusta ja varjelusta hyökkäyksen kohteina oleville, ja rauhan pikaisen saamisen puolesta. (Ja jos joku haluaa ajatella konkreettisemmin: maailman suurimman vehnäntuottajamaan puolesta.)💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Alla olevassa kauniissa laulussa rukoillaan Ukrainan puolesta. Säveltäjän Valentyn Silvestrov (s.1937) sävelsi sen v. 2014 Venäjän Ukraina -invaasion alettua.
„Bozhe, Ukrayinu khrany…“ „Herr, schütze die Ukraine…“ (Herra, suojele Ukrainaa…)

Gebet für die Ukraine –  Staats- und Domchor Berlin

Palmusunnuntain tekstinä on lisäksi Jes. 50:4–10. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Yksi kaikkien puolesta

2.4.2022. Istutin kääpiökrysanteemin siemeniä, ja nyt 2 cm:n pituiset miniversot hymyilevät vierivieressä. Uuden kasvun seuraaminen on minusta aina yhtä ihmeellistä ja ihanaa.
Lumen alta paljastunut maa on vielä kylmä, ja puiden ja pensaiden oksatkin vielä talviunessa. Niiden heräämistä odotellessa on ihana seurata, kuinka nämä pikku versot ikkunalaudalla  työntyvät esiin tummasta mullasta.  

Päällikön asia ja kevätkastiketta – Tänään tuli mieleen vilkaista netistä minikrysanteemin kasvatusohjeita, siltä varalta, että versot päättäisivät jatkaa kasvuaan ehkä jopa kukintaan asti.
Googlaus johti suomennettuun tekstiin, joka nostatti sekin hymyn huuleen. Tässä otteita:
– Istutuksen jälkeen kasvi puristetaan, jonka aikana kasvupiste poistetaan. Ja 20 päivän kuluttua tarvitaan toinen puristus – sinun on poistettava ampuma ja kaksi solmua. On mielipide, että yksi hyppysellinen riittää, kasvi saa joka tapauksessa pallon muodon, koska kyse on genetiikasta. Kuten sanotaan, se on päällikön asia, mutta toinen hyppysellinen ei ole tarpeeton.
– Kääpiökrysanteemia ei pidä ruokkia liikaa, koska aliruokinta on turvallisempaa. Yksi kevätkastike riittää. Lannoitetaan jumittunut krysanteemi mulleinilla tai humuksella.
Mutta krysanteemin tärkeimmät viholliset ovat toukkia. Siksi, jopa näiden kukkien viljelyn suunnitteluvaiheessa, on hankittava asianmukaiset valmisteet. Ja toukka-iskujen estämiseksi kasvi tulisi suihkuttaa ajoittain.
– Jos noudatat kaikkia suosituksia, rehevä upea kukinta ei pidä sinua odottamassa.

Kyllä google tietää…  – Lopussa sivulla oli video, jossa ukrainalainen puutarhuri selittää omalla kielellään seikkaperäisesti kasvatusohjeita.  Koska olen katsonut paljon Ukraina-uutisia, google  olettaa minun haluavan nimenomaan ukrainalaisen 💙💛 sivuston ohjeen, suomennettuna, ja hakee minulle sellaisen. (Ja vielä hymyt lisäbonuksena.) Näinhän se menee… 🙂 

Pääsiäistä ja sen tapahtumia lähestyttäessä raamatuntekstien aiheet käyvät rankemmiksi.
Huomista pyhää kutsutaan Kärsimyksen sunnuntaiksi.
Kirkkovuosikalenteri toteaa sen teksteihin viitaten mm. että Jeesuksen aikalaiset eivät ymmärtäneet hänen olemustaan ja tehtäväänsä. Ja että Jeesus on uuden liiton välittäjä, joka – Johanneksen evankeliumitekstiin viitaten – kuoli kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset.

Kristus kulki kärsimyksen, tuskan ja ristinkuoleman kautta ylösnousemukseen.
Monet ovat saaneet lohtua omiin kärsimyksiinsä ajatellessaan, mitä Jeesus joutui kokemaan. Omat murheet ovat voineet saada toisen näkökulman.
Meikäläisen on vaikea ajatella kenenkään kärsimystä. Raamatun lukeminenkin tuntui aluksi tosi vaikealta. Varsinkin Vanha Testamentti. Sieltä löytyy niin paljon kuvauksia sellaisista tilanteista,  jotka mieluummin haluaisi sivuuttaa.
Jeesuksen ristiinnaulitseminen oli asia, jonka vuoksi kiersin kristinuskon opit kaukaa. Jotkut lempeät ja kohottavat kohdat evankeliumeista olivat ok. Kuten Jeesuksen puheet maailman valosta, lähimmäisenrakkaudesta, oikeudenmukaisuudesta ja rauhasta.

Viime kuukauden aikana ei kukaan enää voinut väistää tai olla näkemättä sitä tosiasiaa, että kun Jeesuksen opetusten vastaiset ajatukset ja tunteet aktivoituvat ja johtavat tekoihin,  seuraukset ovat kauheat.
Toki maailmassa on ollut iät ajat kärsimystä ja toisten elämän musertamista, Ukrainassakin on ollut sotatilanne päällä jo 8v. Mutta hyökkäyssota 24.2.22 rauhanomaista elämää toivovaan maahan heitti kaiken kauheuden ikään kuin omalle kynnykselle.
Ensin eurooppalaiset, lopulta koko maailma havahtui siihen, että tämä koskettaa meitä kaikkia, ei vain niitä, jotka taistelevat Ukrainassa. 

Myötätuntomme, rukouksemme ja kaikki mahdollinen apu on tarpeen Ukrainalle ja ukrainalaisille. Henkilökohtaisella tasolla oman jaksamisen huomioiminen on kuitenkin tarpeellista, ettei tule kuormittaneeksi itseään liikaa. Jokainen toivottavasti tunnistaa omien niin fyysisten kuin psyykkisten voimavarojensa rajat. 

Pienikin asia voi helpottaa – Itse huomasin miten välittömästi helpotti, kun poistuin Helsingin Sanomien uutissähköpostituslistalta. Ei enää hyppää läppärin avatessa ensimmäisenä silmiin HS uutiset – otsikolla Venäjän hyökkäys.
(31.3. HS:n uutissähköpostin aihe oli: Ihmiskauppaepäilyjä tarkistetaan Puolassa yötä päivää – ”Auttakaa meitä”  – Uh! Eikö sodassa jo itsessään ole tarpeeksi kärsimystä?!

Psalmit kuvaavat usein ihmisen kokemusta kärsimyksestä, hylätyksi, sorretuksi, vainotuksi tulemisen jne. tunteista. Mutta niissä on yleensä mukana aina myös toivo, ilo ja riemu: vaikka nyt tuntuu tältä ja tilanne on tällainen, vielä koittaa uusi ja parempi aika.  

’Lähetä valosi ja totuutesi’ – Alla olevissa psalmijakeiden kirjoittaja kamppailee kärsimyksen tunteita vastaan. Hän kaipaa Jumalan läsnäoloon. Hän luottaa vahvasti siihen, että siinä, Hänen Läsnäolossaan, suru lopulta vaihtuu iloon.

Sinä, Jumala, olet ainoa turvani. Miksi olet hylännyt minut?
Miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä, kärsiä vihollisen sortoa?
Lähetä valosi ja totuutesi! Ne johdattakoot minua, ne viekööt minut pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi.
Minä tahdon tulla sinun alttarisi eteen, sinun eteesi, Jumala, minun iloni!
Siellä saan ylistää sinua lyyraa soittaen, Jumala, minun Jumalani!
Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton?
Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani. (Ps. 43:2–5)

Jeesuksen ristinkuoleman haluaisin mieluummin sivuuttaa; hypätä sen yli suoraan siihen, kuinka hän nousi 3. päivänä kuolleista. Mutta ei auta. Jos haluaa syventyä Pääsiäisen tapahtumiin, ei voi siirtyä pääsiäisaterialta suoraan tyhjän haudan luo. On kuljettava Golgatan kautta. – Toisaalta: meillä tämän ajan ihmisillä on tiedossa, että Jeesuksen elämä, kuten myös kuolema, johtivat johonkin erityisen hyvään ja valoisaan, meitä kaikkia koskevaan.    

Uuden liiton välittäjä – Kristus, meitä odottavan hyvän ylipappi, on jo tullut. Hän on kulkenut suuremman ja täydellisemmän teltan kautta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka siis ei kuulu tähän luomakuntaan. Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen. Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi, kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa.
    Sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että hänen kuolemansa vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana tapahtuneista rikkomuksista ja että kutsutut niin saisivat heille luvatun iankaikkisen perinnön.  (Hepr. 9:11–15)

Alla olevan kuvan otin 8 v. sitten Baijerin vuoristoseudulla Wilhelmsthalissa, jossa olin 10 pv:n pääsiäisretriitissä. Retriitin päiviin kuului hiljaiset rukousmeditaatiot, 1 tunti käytännön työskentelyä retriittikeskuksen toiminnan ylläpitämiseksi, vähintään 1unti ulkoilua, keskustelu ohjaajan kanssa sekä messu.

Päivittäinen ulkoilu kuului retriitinohjaaja Franz Jalicsin mukaan olennaisena osana retriittiin. Retriittikeskusta ympäröivillä vuorenrinteillä vaellusreitit risteilivät metsissä sekä peltojen ja niittyjen laidoilla. Eräs reitti kulki tuon kuvassa näkyvän kuivuneen puuntyngän ohi. Ensi kerran sen nähdessäni se muistutti minusta armoa pyytävältä hahmolta. Heinät ojentautuivat sitä kohti haluten auttaa, siinä onnistumatta.
Seuraavan kerran se toi mieleeni Jeesuksen ristillä; samaan aikaan kärsivänä, siunaavana ja anteeksiantavana.  

Nyt katsoessani tuota kuvaa, voin nähdä siinä yhtä hyvin ilosta kohotetut, ylistävät kädet (toinen tosin paljon laihempi kuin toinen). Olen vapaa, hahmo voisi sanoa. Tai: me voitimme!
Kulloisistakin ajatuksistani, tunteistani ja valinnastani riippuu, mitä siinä näen tai koen näkeväni.  

Ylipapit ja fariseukset kutsuivat neuvoston koolle ja kysyivät siltä: ”Mitä meidän pitäisi tehdä? Se mies tekee paljon tunnustekoja. Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki, ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme.” Silloin yksi heistä, Kaifas, joka oli sinä vuonna ylipappina, sanoi: ”Te ette ymmärrä yhtään mitään. Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?” Tämä ei ollut hänen oma ajatuksensa, vaan sen vuoden ylipappina hän lausui ennustuksen: Jeesus oli kuoleva kansan puolesta, eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset.
    Siitä päivästä lähtien neuvoston tavoitteena oli surmata Jeesus.  (Joh. 11:47–53)

Ylipapit ja fariseukset pelkäsivät maata hallitsevaa Rooman keisaria sekä asemansa menetystä. Jos koko kansa alkaa kuunnella Jeesusta  ja uskoa häneen, meidän käy huonosti: vallanpitäjät tulevat ja ”ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme.”

Tuontapaista pelkoa taitaa olla tällä hetkellä Itäisessä naapurimaassamme;  siellä ortodoksikirkon johtohahmo myötäilee maallisen vallan johdon sotatoimia. Itäistä ortodoksikirkkoa johtava ’ylipappi’, Moskovan patriarkka Kirill (siviilietunimeltään Vladimir), julisti saarnassaan kaimansa, valtion johtajan hyökkäyssodan oikeutetuksi, vedoten länsimaiseen moraalittomuuteen.
Aika hyvin on unohdettu Jeesuksen opetukset. Voi sentään, mitä se oman vallan pelon menettäminen saakaan aikaan!

Huom. Suomen ortodoksinen kirkko ei kuulu Moskovan patriarkaattiin. Suomen ortodoksisen kirkon piispat (kuten luterilaisenkin) ovat tuominneet Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan.

Kaikkien puolesta – Kaifas lausui tietämättään ennustuksen: parempi että yksi mies kuolee kansan puolesta, kuin että koko kansa joutuu tuhoon. Johanneksen evankeliumi lisää: ’eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset’. 

Taivaan valtakunnan asialla – Jeesuksen kannattajat toivoivat hänestä muutoksen tuojaa maan poliittiseen tilanteeseen. Elettiin Rooman valtakunnan alaisuudessa, ja vieraat vallan edustajat valvoivat, että asiat sujuvat tuon suurvallan ja sen keisarin etujen mukaisesti.
Jeesus ei kuitenkaan tullut muuttamaan maallisen hallitusvallan tilannetta. Hän toi taivaan valtakuntaa näkyväksi maan päällä, ja opetti, mitkä asiat ovat elämän tärkeimpiä ja merkittävimpiä arvoja. 

Kristus, auta meitä kaikkia – ties millaisten arvojen ja asioiden perässä juoksevia ja touhuavia,  hajallaan olevia Jumalan lapsia – kääntymään puoleesi. Auta meitä tuomaan huolemme, surumme ja murheemme Sinulle. Sinä näet, Sinä kuulet. 
Ole kaikkien kärsivien kanssa. Suojele ja varjele. Lohduta ja kanna. 💛💙🙏
Anna rauhan tulla, myös sydämiimme. – Kiitos että olet kanssamme, Vapahtajamme!  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Prayer for Ukraine  – Ukrainankielinen rukouslaulu englanninkielisin tekstein

Jos haluat kuunnella tämän laulun, klikkaa nuolen sijasta ylälaidassa olevaa tekstiä
’Prayer for Ukraine with English subtitles Moja…’

’Suo että rukoukseni tulee kuulluksi, suo että se nousee luoksesi kuin (suitsukkeen) tuoksu 
ja että kuulet alati sydämeni loistavassa taivaan temppelissäsi 
Jumala, rukoilen Ukrainan puolesta, rukoilen sen kansan puolesta
annathan heille anteeksi, ole hyvä, pelasta heidät ja lähetä meille armosi
Jumala, tiedän että tulet olemaan kanssamme taivaallisessa temppelissäsi
ilon ja rauhan annoit meille, annat henkesi kansan puolesta
kirjoitit nimemme elämän kirjaan, Raamatussasi annoit käskyn elämälle
kaikille ihmisille:  kääntykööt he rukoillen hänen puoleensa, joka kuoli ristillä vuoksemme’

Huomisen tekstinä on lisäksi 1. Moos. 22:1–13. 

Ps. Kristuksen tähden, herätkää –  Helsingin sanomat kertovat (3.4.2022) Suomen ortodoksisen kirkon piispa Leo vetoavan Venäjän ortodoksisen kirkon johtoon, jotta se tuomitsisi Ukrainan hyökkäyssodan. Hän sanoo  Venäjän sotatoimien edustavan ”äärimmäistä inhimillistä pahuutta”. Hän kertoo olevansa tyrmistynyt, että Venäjän ortodoksisen kirkon johto on tähän asti seissyt valtiojohdon rinnalla siunaamassa tätä sotaa ja esittämässä sen jopa oikeutettuna ”pyhänä” sotana.
”Nyt kirkon on korkea aika huomata, että se on kulkenut harhaan. Vetoan suoraan Moskovan patriarkka Kirilliin: muistakaa Jumalan edessä piispana ja patriarkkana antamanne lupaukset ja se, että niistä on kerran tehtävä tiliä kaikkivaltiaan edessä. Kristuksen tähden: herätkää ja tuomitkaa tämä pahuus! Käyttäkää vaikutusvaltaanne rauhan edistämiseksi ja tehkää kaikkenne, että tämä sota päättyisi. Siihen rukoilen teille Jumalalta nöyryyttä ja viisautta”, arkkipiispa Leo sanoo tiedotteessa. (HS 3.4.2022)

Herran palvelijatar

27.3.2022. Tänään vietetään Marian ilmestyspäivää. Kirkkovuosikalenteri toteaa aiheesta mm. että ’Marian saamassa lupauksessa näkyy Jumalan armon koko rikkaus.’ sekä että
Maria asettuu tietoisesti ja kokonaan Jumalan käytettäväksi, ja ilmaisee tämän sanomalla:
”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”’

Eilen laitoin (1. kertaa tänä talvena) autoradion päälle. Kotonakaan en kuuntele radiota. Ehkä siksi ensimmäiset kuulemani sanat rauhallisen verkkaisen miesäänen toteamana tuntuivat hätkähdyttäviltä: ’Anna Kristus rohkeutta’, Sävel oli tuttu, ja päätin kotiin tultua googlata, mikä laulu tai virsi oli kyseessä. Toisten muistiin jääneiden sanojen ’suurempi kuin sydämeni’ avulla löytyi (= virsi 525). Tässä Anna-Maija Raittilan sanat:

’Suurempi kuin sydämeni Jumalan on rakkaus. Suurempi kuin oma tahdo Kutsujan on laupeus.
suurempi kuin oma into, ehdottomuus mieleni. Uskollisuus Jumalamme kaikkea on suurempi.
Suurempi kuin epäilymme, suurempi kuin lankeemus. suurempi kuin pettymykset Jumalan on luottamus.
Hän on itse kutsuessaan meihin istuttanut sen. Hän ei kadu kutsumistaan, Hän on vahvuus heikkojen.
Yhtä pyydän Vapahtaja, tänään yhtä pyydän vain. Näytä yhden päivän matka, askel jonka tänään sain.
Keiden kanssa, mihin suuntaan polku tänään avautuu. millä tavoin, Isän tahto meissä tänään tapahtuu?
Anna, Kristus, rohkeutta mennä maastoon tiettömään, Jossa merkkejä en tunne, vaille vastausta jään.
Juuri siellä sinuun juurrun, vastuuseen viet laajempaan, taikka suostun vähimmässä uskollinen olemaan.
Liian suurten odotusten, vaatimusten paineessa vapauteen minun anna, lepoon käydä Jumala.
Rukouksen hiljaisuuteen, Valoon Kirjan avatun, Lähellesi, Vapahtaja, kutsut kesken taistelun.
Suurempi kuin sydämemme, suurempi kuin ihmistyö. Hiljaisuus on rukouksen, siinä Luojan sydän lyö.
Siinä itse, armon Henki, uupunutta uudistat. Annat kasvullemme aikaa, uuteen työhön valmistat.’

Nuo sanat saivat minut miettimään – tietenkin – niitä ukrainalaisia miehiä ja naisia, jotka urheasti puolustavat maataan. Mutta myös kaikkia äitejä, niin ukrainalaisia kuin venäläisiä, jotka eivät tiedä lastensa kohtalosta. Ja lopuksi – meitä kaikkia.

Äidit, mummit, tyttäret, kummit ja kaikki muutkin naiset tarvitsemme näinä aikoina aivan erityisesti voimia jaksamiseen. Tietenkin myös miehet tarvitsevat. Mutta tämä Marian ilmestyspäivä laittaa ehkä erityisesti eläytymään äidin, tai yleensä naisen osaan.
Miten me jaksamme? Mistä ammennamme voimaa? 

Eräs keino on koettaa löytää joka päivälle ainakin yksi, mieluummin useampi hyvää mieltä ja oloa tuottava asia. Niin jaksaa paremmin kaikkea. 🙂
Kävely raikkaassa ilmassa luonnon keskellä on omalla listallani ihan ykkösenä, Se hoitaa sielua niin ihmeen ihanasti ja virkistävästi.
Valoa ja auringon kirkkautta ja lämpöä onkin meille annettu näinä päivinä taivaan täydeltä. 🙂

Äidin hormoni – Oksitosiini on hormoni, joka saa imettävällä äidillä maidon erittymään rinnoista.  Lapsen imettäminen, piteleminen ja jopa pelkkä näkeminen lisäävät oksitosiinin eritystä.  Samoin hellyydenosoitukset ja halaaminen.
Tavattoman hyvä olo tulee kun (taas 2 koronavuoden jälkeen) saa halata aikuisia lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Tuntea se molemminpuolinen kiintymyksen side. Sama pätee ystäviin. Ja lemmikkeihinkin. 😉 

Pieniä ilon, kiitollisuuden ja onnellisuuden aiheita kannattaa hakea joka päivä.
Mistä olen/olet kiitollinen ja onnellinen tänään, juuri nyt? Aiheita voi vaikka listata ylös paperille ja laittaa johonkin näkyville. Ja aina tarpeen tullen vilkaista sitä ja huomata, ajatella ja muistaa: tuokin asia on hyvin. 🙂

Halleluja! Ylistäkää Herran nimeä, ylistäkää, te Herran palvelijat!
Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja aina!
Idän ääriltä kaukaiseen länteen saakka kaikukoon Herran nimen ylistys!
Herra on korkea, kaikkien kansojen valtias,
yli taivaitten kohoaa hänen kirkkautensa.
Onko ketään Herran, meidän Jumalamme, vertaista?
Hän istuu valtaistuimellaan korkeuksissa mutta näkee alas maan syvyyksiin.
Ei ole taivaassa, ei maassa ketään hänen vertaistaan!
Hän nostaa köyhän tomusta, hän kohottaa kurjan loasta
ja asettaa hänet ylhäisten joukkoon, kansansa ylimysten vierelle.  (Ps. 113:1–8)

kaikkien kansojen Valtias – Tuo Herraa ylistävä ja kiittävä psalmiteksti muistuttaa meille, kuka on kaikkien kansojen Valtias. Siitä saa toivon näkökulman tähänkin maailmantilanteeseen.
On Joku, joka näkee kaiken, kärsimyksen, murheen, turvattomuuden ja pelon. On keskellä tätä kaikkea, ja samalla kaikkea tätä korkeampi ja suurempi.
’Hän nostaa köyhän tomusta, hän kohottaa kurjan loasta…’

Hän nostaa ja kohottaa – Vaikka meistä kaikki näyttäytyy lohduttamattomalta, Valtiaamme on kärsivien kanssa, lohduttaa ja antaa voimaa jaksaa eteenpäin. Siksi kannattaa kääntää huomionsa Häneen ja pyytää Hänen apuaan.
Rakas Jumala, ojenna auttava ja suojeleva kätesi sinne, missä on paljon kärsimystä ja hätää. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Herra antaa merkin – Herra puhui jälleen Ahasille ja sanoi hänelle: ”Pyydä Herralta, Jumalaltasi, todisteeksi merkki, pyydä vaikka tuonelan syvyydestä tai taivaan korkeudesta.” Mutta Ahas vastasi: ”En pyydä. En pane Herraa koetukselle.”
    Niin Jesaja sanoi:
    ”Kuule siis, sinä Daavidin kuningassuku! Eikö riitä, että te loputtomiin koettelette ihmisten kärsivällisyyttä, kun haluatte koetella vielä Jumalan, minun Jumalani, kärsivällisyyttä? Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.” (Jes. 7:10–14)

Daavidin syntymäkaupungissa, pikkuruisessa Betlehemissä, neitsyt synnytti pojan kylmässä luolassa, kallioon kaiverretussa eläimille tarkoitetussa suojassa. Pojan, joka syntyi Herran  antamaksi merkiksi; kaikkien kansojen Lunastajaksi. Pojan nimeksi tulisi Immanuel (= hepreankielellä ’Jumala kanssamme’). 

Harkovassa, Ukrainan 2. suurimmassa kaupungissa, äidit synnyttävät pommisuojina toimivissa kellaritiloissa. Kaupunki on ollut 4 vkoa venäläisten pommituksen kohteena.

David Beckham, maailmankuulu ent. jalkapallotähti, nyk. Unicef -lähettiläs, antoi Instagram-tilinsä (jolla on yli 70 miljoonaa seuraajaa) Harkovassa sijaitsevan lastensairaalan lääkärin käyttöön.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Iryna, harkovalaisen lastensairaalan johtava anestesialääkäri, on ladannut Davidin Instagram-tilille videoita ja kuvia sairaalan kellaritiloihin siirretystä toiminnasta. Raskaana olevat äidit evakuoitiin sairaalan pommisuojana toimiviin kellaritiloihin heti Venäjän hyökkäyssodan alettua. Teho-osastolla vastasyntyneet saavat happea Unicefin lahjoittamilla laitteilla.  
Eräällä videolla nuori äiti pitelee poikaansa, jolla oli syntyessään hengitysvaikeuksia. Perheen koti tuhoutui pommituksissa, kertoo The Guardian sivullaan.

Itkemme, mutta emme luovuta – ”Ensimmäiset päivät olivat vaikeimmat. Meidän piti oppia miten toimia pommitusten ja iskujen aikana. Työskentelen 24/7. Riskeeraamme luultavasti elämämme, mutta emme ajattele sitä lainkaan. Rakastamme työtämme. Lääkärit ja hoitajat täällä, me olemme huolissamme, me itkemme, mutta kukaan meistä ei luovuta” kertoo Iryna videolla.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

David B. kertoo, että Unicefille lahjoitetuilla varoilla on mahdollistettu ihmisille puhtaan veden ja ruoan saanti, toimitettu valmispakkauksia (ready-to-use kits) lastensairaaloihin ja varmistettu lapsia suojelevien palvelujen jatkuminen.
”Jokaisella lahjoituksella, samoin kuin teillä, jokaisella lahjoittajalla, on meille merkitystä”, toteaa Iryna videon lopussa. 

Lupauksen voimasta syntyneet lapset – Minulla on sydämessäni raskas suru ja lakkaamaton tuska. Toivoisin suorastaan, että itse olisin kirottu ja erotettu Kristuksen yhteydestä, jos se vain auttaisi veljiäni, oman kansani jäseniä. Ovathan he israelilaisia, jotka Jumala on ottanut lapsikseen ja joille hän on antanut kirkkautensa. Heidän kanssaan hän on tehnyt liitot, heille hän on antanut lain, jumalanpalveluksen ja lupaukset. Heidän ovat kantaisät, heistä on Kristus ihmisenä lähtöisin, hän, joka on kaiken yläpuolella, ikuisesti ylistetty Jumala, aamen!
    Jumalan sana ei ole voinut raueta tyhjiin. Eivät kaikki israelilaiset kuulu tosi Israeliin, eivätkä kaikki Abrahamin jälkeläiset ole oikeita Abrahamin lapsia. Onhan sanottu: ”Vain Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi.” Tämä tarkoittaa, etteivät Jumalan lapsia ole luonnolliset jälkeläiset vaan että jälkeläisiksi luetaan lupauksen voimasta syntyneet lapset.  (Room. 9:2–8)

Pelastus kaikille kansoille – Kun Maria ja Joosef toivat Jeesus-lapsen temppeliin, vanha Simeon sanoi pienokaisen  nähdessään: ”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut.” (Luuk. 2:29–31.)
Se oli mullistava toteamus. Jumalan Poika ei tullut tuomaan pelastusta ainoastaan israelilaisille, vaan kaikille kansoille. Se kuului Jumalan suunnitelmaan. Siihen lupaukseen luottaen voimme sanoa kuuluvamme Jumalan perheeseen. 

Jo ajatuskin siitä, että meillä maallisen isämme lisäksi on taivaallinen Isä, joka on Kaikkivaltias, ja jolle kaikki on mahdollista, laajentaa perspektiiviä aika lailla siitä, kuin jos kiinnittäisimme huomiomme vain siihen, mitä näemme, kuulemme ja koemme tapahtuvan tällä fyysisellä tasolla.

Herra kanssasi – Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!” Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.” Maria kysyi enkeliltä: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella – hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Silloin Maria sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Niin enkeli lähti hänen luotaan. (Luuk. 1:26–38)

”Älä pelkää”, sanoi enkeli Gabriel Marialle.  Tuo kohtaaminen enkelin kanssa muutti Marian elämän kertaheitolla. Mutta enkeli lausuu myös rohkaisun ja lohdutuksen sanoja.
Kuluneella viikolla tuo evankeliumiteksti on puhutellut minua aivan eri tavoin kuin koskaan aiemmin. Mieleen pyrkii väkisinkin ajatuksia tämän päivän tapahtumista, ja tulevasta.

Enkelin Marialle tuoma uutinen oli mullistava. Ehkä pelottava. Maria ei varmaan siinä hetkessä ymmärtänyt, mitä kaikkea se tarkoitti ja tulisi pitämään sisällään, ja se varmasti auttoi häntä sanomaan: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”. 

Millaisia uutisia haluamme kuulla? Hyviä, ilahduttavia. Ei mielellään mitään maailmaa mullistavaa tai järisyttävää.
Poikani kysyi eilen tavatessamme, olenko ajatellut että voisin lukea uutiset vain esim. kerran päivässä, tai jopa vain kerran viikossa. Jotkut tekevät kuulemma niin. Totesin, etten pysty. Minä joka viime vuonna pidin 3 kk täydellisen uutispaaston, luen niitä nyt monta kertaa päivässä, eri uutiskanavilta. Tuntuu vain että täytyy saada tietää. – En todellakaan suosittele kenellekään!! Se vie voimia.
Mutta aina elättelen toivoa että saisin lukea jotain rohkaisevaa, jonkinlaista hyvää käännettä. Hyviä uutisia.

Taivaallinen Isämme haluaa minun kääntävän katseeni Häneen. Hän haluaa minun kääntyvän yhä uudelleen Hänen puoleensa. Uskoen ja luottaen.
Niin että voisin omalta osaltani huokaista Marian lailla: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon niin kuin sanoit.”. 

Korkeimman Poika – Enkeli sanoi Marialle, että lapsi jonka hän synnyttäisi, on oleva suuri, ja häntä tullaan kutsumaan Korkeimman Pojaksi. Nuo sanat pitivät sisällään lupauksen Jumalan suuresta ja ihmeellisestä suunnitelmasta. Hän lähettäisi maailmaan Poikansa, jonka valta tulisi olemaan suurempi kuin mikään maallinen valta.

Kristuksen valta on pahan valtaa suurempi ja voimakkaampi. Lähettäessään opetuslapsiaan julistamaan hyviä uutisia Jeesus sanoi heille: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.”  Se on minusta oikea voimalause. Sitä ajatellessa kaikki maallisten valtojen toiminta saa eri näkökulman.

Kaikkivaltias, ole kanssamme, Anna rauha, jota kaipaamme. Auta niitä jotka tällä hetkellä ovat kärsimyksen ja pelon keskellä. Anna voimia, lohduta ja rohkaise. 
Auta meitä kaikkia, kaikissa maissa, kuuntelemaan, mitä Sinä tahdot meille sanoa, ja toimimaan sen mukaisesti . Auta meitä ajatuksissamme, tunteissamme ja sanoin toteamaan Sinulle: ”Minä olen palvelijasi. Tapahtukoon niin kuin sanoit.”. 

Alla olevalla videolla voi opetella ukrainankielisiä kirjaimia ja sanoja. 

Kiev Hillsong –  yhtye laulaa ylistystä Jumalalle

Ps. Radiosta kuulemani virren  ’Suurempi kuin sydämeni’ lauloi Samuli Edelman. 

Pahan vallan voittaja

18.3.22. Ensi pyhän aihe, Jeesus, pahan vallan voittaja, laittaa Kirkkovuosikalenterin tekstin mukaan ihmisen miettimään, kenen puolella hän on.
Tällä hetkellä koko maailma  – joitakin harvoja, omia intressejään ajavia poikkeuksia lukuun ottamatta – on ilmaissut selkeämpääkin selvemmin, kenen puolella se on, ja on tuominnut yksimielisesti sen pahan vallan, joka hyökkäsi Ukrainaan ja alkoi tehdä siellä hirvittäviä tuhotöitään.    

Näin laajamittaista ja julmaa pahan vallan toimintaa ei Euroopassa ole nähty omana elinaikanani. Luullakseni en myöskään ole ennen lukenut uutisissa käytettävän niin avoimesti ja suoraan sanaa paha jostain poliittisesta henkilöstä ja hänen toiminnastaan kuin viimeisen 3 viikon aikana Putinin lähetettyä joukkojaan Ukrainaan.  

Hyvän voima – Kun paha nostaa päätään, se herättää onneksi vastareaktiona hyvyyttä. Myötätunto ja auttamishalu on ollut nytkin vahvaa. Eräänä esimerkkinä oli Apua Ukrainaan -tukikonsertti, joka keräsi yli 6 miljoonaa euroa avustuksiin.

Toivon säveliä – Lahjoitusten lisäksi siinä oli hyvää monien kappaleiden esiin tuoma toivon sanoma. Konsertin alussa Ellinoora laulaa ehkä erityisesti nuorille, mutta miksei meille kaikille suunnatun kappaleen ”Meille käy hyvin”. Vaikka miltä näyttäisi ja tuntuisi maailmanmeno, loppujen lopuksi hyvää kohti ollaan menossa. Ja toisessa kappaleessa: ”Vielä koittaa uusi aika… toivoasi et saa menettää..”. 

Hymni Ukrainalle – Konsertin lopussa Ylioppilaskuoron laulajat lauloivat Finlandia -hymnin Ukrainalle, samoilla sanoilla kuin Tapiolan kuoro Tuomiokirkon portailla viime lauantain rauhanmarssi-tapahtumassa:
Ukraina katso, sinun päiväs koittaa, yön uhka karkoitettu on jo pois
ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa kuin itse taivahan kansi sois
yön vallat aamun valkeus jo voittaa, sun päiväs koittaa, Ukraina.
Oi nouse Ukraina, nosta korkealle pääs seppelöimä suurten muistojen
oi nouse Ukraina, näytit maailmalle, sa että karkoitit orjuuden
ja ettet taipunut sa sorron alle, on aamus alkanut Ukraina’

https://areena.yle.fi/1-62023790?autoplay=true

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Valon voima – 3 kk:n uutispaaston aikana ladattu uutistenkestoakku on kuluneiden 3 viikon aikana kulunut lähes tyhjiin. Luen kyllä edelleen päivittäin Ukraina-uutisia, mutta tarvitsen päivittäistä akkujen lataamista iloa tuottavien asioiden kautta.
Ihanat aurinkoiset päivät! On kuin taivas tietäisi, miten iso vaikutus sillä on, kun saa nähdä sen kirkkaana ja pilvettömänä, ja kun saa tuntea auringonlämmön. Vaikka vain ikkunankin läpi.
Ja ihanat hohtavat, kantavat hanget. Lintujen visertely. Yli lentävä kurkiaura. Kevään tulo! 🙂  

Pääsiäispaaston aika on itsetutkiskelun aikaa. Alla olevaa ensi pyhän psalmia en kuitenkaan tällä kertaa lue mietiskellen omaa syntisyyttäni. Luen sitä nyt ukrainalaisia, eurooppalaisia (oma kansamme mukaan luettuna), ja vieläkin laajemmin: kaikkia maailman kansoja – meitä kaikkia ajatellen.

Herra, nimesi kunnian tähden anna anteeksi suuret syntini.
Se, joka Herraa pelkää, oppii valitsemaan oikean tien.
Hän saa onnen ja rauhan, ja hänen jälkeläisensä perivät maan.
Herra ilmoittaa suunnitelmansa palvelijoilleen,
ja he tulevat tuntemaan, millainen on hänen liittonsa.
Minun silmäni katsovat alati Herraan, hän päästää jalkani ansasta.
Käänny puoleeni ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton.
Lievitä sydämeni tuska, ota pois minun ahdistukseni.
Katso minun kärsimystäni ja vaivaani ja anna anteeksi kaikki syntini.
Katso, kuinka paljon minulla on vihollisia! Heidän vihansa on väkivaltainen ja julma!
Suojele minua ja pelasta minut, älä hylkää minua, sinuun minä turvaudun.
(Ps. 25:11–20)

Psalmin kirjoittaja sanoo: ’Minun silmäni katsovat alati Herraan’.
Minun silmäni etsivät noista psalmijakeista vahvistavia ja rohkaisevia kohtia. Eikö sekin ole Sinuun katsomista? Sillä Sinähän haluat vahvistaa ja rohkaista meitä; erityisesti tällaisina haasteellisina aikoina, Näin uskon ja ajattelen. 

Onnea ja Rauhaa – Herra, auta meitä tajuamaan väärintekemisemme. Opeta meitä valitsemaan oikea tie. Niin että noiden psalmijakeiden lupauksen mukaisesti saisimme onnen ja rauhan, ja niin että jälkeläisemme voisivat periä maan & maailman, jossa he voivat asua turvassa. Maailmassa, jossa vallitsee rauha, yhteisymmärrys, toisten kunnioittaminen ja lähimmäisenrakkaus.   

Rakas Jumala, ilmoita suunnitelmasi palvelijoillesi, Sinä teit uuden liiton kanssamme Poikasi Jeesuksen kautta. Auta meitä tekemään osamme, toimimaan tahtosi mukaisesti.
Sinä näet kaiken sen hädän, turvattomuuden ja  tuskan, jota niin monet tuntevat sydämessään. Hoida haavoittuneita, auta kaikkia kärsiviä.

Lohduta ja vahvista, anna toivon voittaa toivottomuuden tunteet. Auta meitä nostamaan  katseemme Sinuun, yhä uudestaan. Auta meitä turvaamaan Sinuun.
Pelasta kaikki uhan ja hyökkäysten kohteeksi joutuneet, kaikki vihaa vastaan kamppailevat. Kaikki ahdistuksen ja pelon keskellä elävät.  Suojele ja varjele kaikkia lapsiasi.

Rakkaus ohjatkoon elämäämme – Pitäkää siis Jumalaa esikuvananne, olettehan hänen rakkaita lapsiaan. Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle. Siveettömyydestä, kaikenlaisesta saastaisuudesta ja ahneudesta ei teidän keskuudessanne saa olla puhettakaan, eihän mikään sellainen sovi pyhille. Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi, teidän suuhunne sopii kiitos. Tehän tiedätte hyvin, ettei kenelläkään siveettömällä eikä saastaisella ole osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnasta, ei myöskään ahneella, sillä hän on epäjumalanpalvelija.
    Älkää antako kenenkään pettää itseänne tyhjillä puheilla, sillä niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa kaikkia tottelemattomia. Älkää siis olko sellaisten kanssa missään tekemisissä. Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista. Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon.
(Ef. 5:1–11)

Jeesus ajoi mykästä miehestä pahan hengen. Kun henki oli lähtenyt, mykkä mies alkoi puhua, ja kaikki hämmästyivät. Muutamat kuitenkin sanoivat: ”Belsebulin, itsensä pääpaholaisen, avulla hän pahoja henkiä karkottaa.” Toiset taas halusivat panna hänet koetukselle ja vaativat häneltä merkkiä taivaasta.
    Mutta Jeesus tiesi, mitä heillä oli mielessä, ja sanoi:
    ”Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, ja talot sortuvat toinen toisensa päälle. Jos nyt Saatana taistelee itseään vastaan, kuinka sen valtakunta voi pysyä koossa? Tehän sanotte, että minä ajan pahoja henkiä ihmisistä Belsebulin avulla. Mutta jos minä ajan pahoja henkiä ihmisistä Belsebulin avulla, kenen avulla sitten teikäläiset niitä karkottavat? Heistä te saatte itsellenne tuomarit. Jos minä sitä vastoin ajan pahoja henkiä ihmisistä Jumalan sormella, silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne.
    Kun väkevä mies vartioi linnaansa ase kädessä, hänen omaisuutensa on turvassa. Mutta jos toinen vielä väkevämpi hyökkää hänen kimppuunsa ja voittaa hänet, tuo väkevämpi ottaa häneltä aseet ja varusteet, joihin hän luotti, ja jakaa saamansa saaliin. Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.”
(Luuk. 11:14–23.

Kansan palvelija – Katsoin Yle Areenasta TV-sarjan ’Kansan palvelija’ v:lta 2015. Siinä tuolloin taitava näyttelijä, nykyisin urhea Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi näyttelee historianopettajaa, joka oppilaidensa toimesta asetetaan ehdokkaaksi ja valitaan maansa johtajaksi taistelemaan maassa rehottavaa korruptiota vastaan.

Vahvaa satiiria siitä, kuinka maan ministerit perheineen käyttävät asemaansa häikäilemättä hyväkseen, elävät ylellisesti kansan koettaessa selvitä niukalla toimeentuloillaan. Oligarkit seuraavat tilannetta omista palatseistaan ensin ylimieliseinä, sitten kauhuissaan, kun uusi presidentti alkaa kitkeä korruptiota tositoimin.
Hervottomaksi komediaksi loppupuolella äityvä esitys vakavasta, koko kansaa koskettavasta aiheesta.

Kuka olisi voinut uskoa, että 4 v. tuon TV-sarjan tekemisen jälkeen Zelenskyi, näyttelijä, käsikirjoittaja, ohjaaja ja lakimies, perustaisi Kansan palvelija – nimisen puolueen ja valittaisiin presidentiksi!
Ja että oltuaan 3 vuotta presidenttinä hän taistelee ennennäkemättömällä rohkeudella maansa ja kansansa itsenäisyyden ja vapauden puolesta!

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

(Katsellessani tuota sarjaa huomasin, kuinka sydämelleni teki hyvää katsella hyvän taistelua pahaa vastaan välillä näin keveästi, huumorin keinoin esitettynä, Sydämeni kun aina välillä ilmoittelee, että uutisten sotalukeminen vain on sille liian rankkaa.
TV-sarjassa saattoi katsella saman miehen, joka uutislähetyksissä vakavana esittää videoissaan tulitusten keskeltä maailman johtajille vetoomuksia tuen antamisesta ja EU:hun liittämisestä, kertovan näyttelijänä ja koomikkona samoista asioista huumorin keinoin .)

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

koko maailman Palvelija – Alla olevassa ukrainalaisessa laulussa ’Rukous’ lauletaan kansojen ja koko maailman Palvelijasta, joka taisteli pahaa vastaan ja voitti sen. Hän on pahan vallan Voittaja.
Jeesus sanoi pääsiäisaterialla, pestessään opetuslastensa jalat, ettei hän tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan. Ja että hän on antanut esimerkin, jota haluaa meidänkin noudattavan. 

Siinä missä pahan voimat pyrkivät hajottamaan ja taistelemaan toisiamme vastaan, Jeesus opettaa, mikä saa meidät yhdistymään, yhdistämään voimamme vastustamaan pahaa. Hän  opettaa ja tuo meille rakkauden ja myötätunnon yhdistävän voiman. 
Tämän voi nähdä tänä päivänä niin selkeästi ympäri maailmaa, niin hengellisesti kuin maallisella tasolla.
Jos jotain hyvää haluaa löytää Venäjän hirvittävästä, julmasta hyökkäyssodasta Ukrainaan, niin ehkä juuri sen, miten se on yhdistänyt koko muun maailman vastustamaan sitä. Vastustamaan pahan voimia.

Kristuksen voima on kokoava, rakentava voima. Jeesus rohkaisee meitä olemaan hänen puolellaan, Hyvän puolella. Pahan voimien pyrkiessä hajottamaan, Jeesus kehottaa kokoamaan, yhdessä hänen kanssaan,  Hänen Rakkautensa voima on kuin liima, joka yhdistää kaikki hyvää aikaansaavat voimat, hyvät ajatukset, sanat ja teot.
Kiitos, että opetat meitä, Pelastajamme, tänäänkin, ja näytät meille tien, Rakkauden, Rauhan ja Vapauden tien.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

A Prayer –  Rooted in Christ, Ukrainalainen laulu 

’Surun, huolen ja pelon aikoina, kun ei ole enää voimia jatkaa eteenpäin
käännyn Jumalan puoleen rukoillen
sillä tiedän – Herrani on voimallinen pelastamaan
kulkiessani pimeässä laaksossa uskon lujasti että Herra on kanssani
vain Hänessä löydän turvan ja rauhan
uskon – Hän kuuntelee arvostaen rukoukseni! näinä hetkinä
oi Pelastajani, lankean polvilleni, tiedän että Sinä kuulet rukouksemme
vain Sinussa löydän ilon ja rauhan
sydämeni iloitessa äärettömästi ja siunauksia tulviessa ylleni virtanaan
ylistän Sinua kiitollisena, sillä tiedän että kätesi on ylläni
muistan kaikkea Jumalan armoa
miten usein Hän onkaan pelastanut meidät kärsimykseltä 
vain Herran sydän voi rakastaa niin paljon
Hän antoi elämänsä meidän vuoksemme
näinä aikoina ylistän sinua Jeesukseni kiitoslauluin
 olet kanssamme ilon ja surun aikoina, 
tulen luoksesi, Jeesus, Pelastajani, nöyränä palvon Sinua
ilon ja epätoivon aikoina en voi luottaa kehenkään niin kuin Sinuun
vain Sinuun, rakas Herrani’

Ensi pyhän tekstinä on lisäksi Sak. 3:1–5.

Rukouksia

8.3.2020.  Nyt jos koskaan rukouksiamme tarvitaan. Joka puolella maailmaa rukoillaan Ukrainan ja ukrainalaisten puolesta. Kannetaan mekin kortemme kekoon ja yhdytään rukoilijoiden joukkoon.  🙏 💛💙🙏.
Rukoillaan myös Euroopan ja koko maailman rauhan puolesta 🙏 🙏 🙏

ÄITIEN RAUHANKULKUE la:na 12.3. klo 12 Hgissä lähtee Eduskuntatalolta kohti Senaatintoria. Vaikken ole mikään mielenosoitus- ja marssijatyyppi, niin tähän aion osallistua.
(Sitoutumatonta ja puolueetonta #mothersforpeace -rauhankulkuetta on viestinnällisesti tukenut Suomen Pakolaisapu, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, MLL sekä suomalaiset sitoutumattomat rauhanjärjestöt.)

Kaikki ovat tervetulleita rauhankulkueeseen, sanovat sen järjestäjät (= 2 äitiä): ’Äidit, äidinmieliset, lapselliset ja lapsettomat, äitejä rakastavat, kummit, mummit, vaarit – jokainen, joka tuntee myötätuntoa Ukrainan tapahtumia kohtaan.’ 💛💙🙏 

Mika Aaltola, Ulkopoliittisen instituutin johtaja, totesi sekä uutislähetyksessä että tviitissään, että ”Nyt on aika olla hereillä, osoittaa Suomen kaduilla mieltään kotimaastaan kamppailevien ukrainalaisten puolesta. Päättäväisyyttä Suomen ja vapaan Euroopan puolesta. Sillä on myös merkitystä. Suomen viesti sodan mielettömyydestä tuntuu Venäjällä. Liehukoon vapaan Ukrainan lippu.”

Ensi pyhän psalmiteksti: 

Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn. Jumalani, sinun apuusi minä luotan.
Enhän luota turhaan, ethän anna vihollisilleni sitä riemua, että he voittavat minut!
Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi. Vain luopiot joutuvat häpeään.
Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi.
Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua, sinä Jumalani, auttajani!
Sinuun minä luotan aina. Herra, sinä olet laupias, muista minua,
osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.
Älä muista nuoruuteni syntejä, älä pahoja tekojani!
Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä, älä unohda minua!
Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo tien syntisille.
Hän hankkii sorretuille oikeuden, hän opettaa köyhille tiensä.
Herran tie on hyvä, hän on uskollinen niille,
jotka pitävät hänen liittonsa ja lakinsa.  (Ps. 25:1–10)

Rukous ja usko – ensi pyhän aihe – ei voisi olla ajankohtaisempi. Rukouksillamme on merkitystä. Taivaissa kuullaan rukouksemme, ja niihin vastataan.
Rohkaisevaa ja uskoamme vahvistavaa on, kun saamme kuulla rukousvastauksia. Alla Ukrainasta tulleita viestejä.

Rukouspyyntöjä ja rukousvastauksia – Kiovasta tulleessa viestissä kerrottiin Ukrainan itsenäisyyden ja vapauden puolesta taistelevien sotilaitten ja muiden tavallisten ihmisten kertomista rukouspyynnöstä’ ja -vastauksista:
– Tunnemme teidän rukouksemme. Joskus tapahtuu jotain todella selittämätöntä. Ihan kuin näkymätön käsi todella ohjaisi luoteja ja muita ammuksia meistä pois niin että ne lentävät ohitse.  
– Saamme voittoja hyvin vaikeissa tilanteissa, aivan kuin joku johtaisi niitä.
– Muutumme näkymättömiksi viholliselle,  mutta itse näemme heidät täydessä pimeydessä ja tiedämme mitä ja miten toimia.
– Tämä kaikki rohkaisee meitä ja antaa voimia. Uskomme että itse Herra Jeesus puolustaa Ukrainaa. 
– Pyydämme, älkää lopettako rukouksianne, vaan rukoilkaa yhä edelleen. Tarvitsemme teitä! 💛💙🙏 

Ukrainan tilanne on yhdistänyt paitsi kansoja myös eri kirkkokuntia ja uskonnollisia yhteisöjä rukoileman yhdessä, niin Ukrainassa kuin ympäri maailmaa. 
Volodymyr Zelenskyi sai puhelun paavi Franciscukselta, jossa paavi ilmaisi syvän surunsa niiden traagisten tapahtumien takia joita Ukrainassa tapahtuu. 

Presidentti Zelenskyi kertoi tviitissään 26.26.2.22 kiittäneensä paavia tämän rukouksista Ukrainan ja tulitauon puolesta. ja kertoi ukrainalaisten tuntevan paavin hengellisen tuen:
@ZelenskyyUa – Thanked Pope Francis @Pontifex for praying for peace in Ukraine and a ceasefire. The Ukrainian people feel the spiritual support of His Holiness.  💛💙🙏 

Kristus oli ja on heikkojen ja sorrettujen puolella. Tätä paavi Franciscus myös on korostanut siitä lähtien kun tuli valituksi kat. kirkon hengelliseksi johtajaksi. 

Ukrainan ortodoksit rukoilevat, Suomen ekumeeninen neuvosto (SEN) otsikoi sivuillaan ja kirjottaa toivonliekin lepattavan: 
’Sodan syttymisessä harvoin saattaa nähdä positiivista. Useimmiten raa’an taistelukeskeinen kuva peittää sen vähäisenkin toivonliekin, joka tuohuksessa heikosti lepattaa. 
Ukrainassa esimerkiksi sen, että Kansallisen ykseyden päivänä 16.2.2022 maan kaikki kirkot ja uskokunnat rinta rinnan kantoivat rukousta rauhan puolesta tuhatvuotisessa Sofian katedraalissa. Ja sen, että piiritetyn Kiovan luolaluostarin maanalaiset tilat ovat auki pommisuojina käytettäviksi. 
Heti Venäjän invaasion alettua myös ortodoksien runsas kolmekymmenvuotinen skisma eli hajaannus väistyi sivummalle.’  

Ukrainalaiset sotilaat uskovat Jumalan auttavan heitä – ”kummallisia asioita tapahtuu”. Noin otsikoi Seurakuntalainen.fi 3.3.22.
Uutisessa kerrotaan, kuinka ukrainalaisia uskovia rohkaisee ja vahvistaa tieto siitä, että uskovat ympäri maailmaa rukoilevat heidän puolestaan. 💛💙🙏

Rukouksen voima – Valkovenäjällä pitkään asunut amerikkal. pastori kertoo, että hänen ukrainalaiset ystävänsä ovat kokeneet rukousten voiman sodan keskellä. Hänen mukaansa hänen ukrainalaiset ystävänsä uskovat vahvasti, että Jumala vastaa rukouksiin, joita heidän puolestaan rukoillaan eri puolilla maailmaa.
”Tieto ei ainoastaan rohkaise, vaan he saavat monilta sotilailta viestejä, että kummallisia asioita tapahtuu”, pastori sanoi. ”He sanovat, että ovat nähneet asioita, joita ei tavallisesti näe, että luodit vain menevät ohi, eivätkä osu heihin.”

Naapurimaiden kristityt rukoilevat yhdessä – Valkovenäjällä toimiva pastori kertoi myös, että valkovenäläiset ovat hyvin järkyttyneitä siitä, että heidän maataan käytetään hyökkäykseen Ukrainaan. Hän kertoi, että Valkovenäjän ja Ukrainan uskovat ovat tiiviisti yhteydessä ja tukevat toisiaan. ”Rukoilemme ja toivomme, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan päättyy nopeasti.” 💛💙🙏 

Äidin usko – Jeesus meni Tyroksen ja Sidonin seudulle. Siellä muuan kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, tuli ja huusi: ”Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni.” Mutta hän ei vastannut naiselle mitään.
    Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: ”Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa.” Mutta Jeesus vastasi: ”Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.” Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: ”Herra, auta minua!” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.” ”Ei olekaan, Herra”, vastasi nainen, ”mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot.” Siitä hetkestä tytär oli terve. (Matt. 15:21–28)

On kuin Jeesus olisi halunnut testata tuon kanaanilaisen äidin uskoa. Äidin hätä lapsensa puolesta oli kuitenkin niin suuri, ettei tämä lannistunut Jeesuksen vastauksesta, vaan jatkoi aneluaan. Ja hänen sinnikkyytensä palkittiin.
Jeesus sanoi hänelle: ”Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot.”
Ja niin lapsi parani. 

Vapahtajamme, Sinä näet kaikki huolemme ja murheemme. Sinä näet kaikki äidit ja lapset ja heidän sukulaisensa, jotka ovat hädissään, suruissaan ja peloissaan. Näet isät, jotka ovat jääneet puolustamaan maataan ja joutuneet näin eroon perheestään.
Auta kaikkia avuntarvitsijoita. Lähetä enkelisi heidän luokseen. Suojele ja varjele. 🙏 🙏🙏

Evankeliumista luemme, kuinka kanaanilainen äiti heittäytyi eteesi anoen: ”Herra, auta minua!”
Ylösnoussut Kristus, auta myös meitä kääntymään puoleesi, heittäytymään hengessämme eteesi. turvaamaan ja luottamaan Sinun apuusi; huokaamaan tai huutamaan: ”Herra, auta.”

Rauhanruhtinas, anna Rakkautesi ja Rauhasi täyttää mielemme ja sydämemme. Kiitos että olet kanssamme joka päivä, jokaisena elämämme hetkenä.  🙏 🙏🙏

Alla Hillsong Kiev’in ukrainalainen versio Hillsong-laulusta ’Worthy is the Lamb / Thank You For the Cross Lord ’. 

Muut ensi pyhän tekstit:  2. Aik. 20:1–9 ja 1. Tess. 4:1–8. 

🙏💛💙 🙏💛💙 🙏💛💙 🙏💛💙 🙏💛💙 🙏💛💙 🙏💛💙

Ps. 9.8. Susanna Makaroff tviittasi 8.3.: ’Venäjän trollit ovat ilmeisesti iskeneet meidän, kahden suomalaisen äidin, järjestämän #mothersforpeace rauhanmarssin kimppuun. Facebook on varhain eilen aamulla jäädyttänyt sivuni ja tapahtuman sivun, jossa oli jo yli 1000 osallistujaa/kiinnostunutta.’
Samana päivänä S.M: jatkoi: 
🙏💛💙 Venäjän trolleille ei anneta periksi! #mothersforpeace rauhanmarssi lähtee la 12.3. klo 12 jälkeen eduskuntatalolta Senaatintorille, ⁦@Tapiolankuoro⁩ laulun siivittämänä. Molemmissa paikoissa puheita ja musiikkia.
Ja: Rauhanmarssilla on nyt sen varalta, ettei Facebook avaa jäädytettyä tapahtumasivua, uusi sivu Facebookissa nimellä ”#mothersforpeace-rauhankulkue eduskuntatalolta”. Tässä linkki: http://fb.me/e/29JgVKx8D Kiitos jos jaat! 🙏

Pps, Äsken (9.3.) saamassani viestissä Ukrainan kirkko pyytää rukousta: 

”Rakkaat ystävät, veljet ja sisaret kaikkialta maailmamme. Käännymme puoleenne tällä meidän kaikkien pimeällä hetkellä, kun räjähdysten tummat pilvet peittävät auringon pääkaupunkimme yllä. Tänä iltana Venäjän federaation eliittierikoisjoukot hyökkäävät yhdessä Tšetšenian joukkojen kanssa yhteen maailman vanhimmista ja kauneimmista kaupungeista, Itä-Euroopan henkisestä pääkaupungista – Kiovan kaupungista. Katuprikaatit ovat jo käynnissä Kiovassa, ja pääkaupunkia puolustavat kaikki, joka osaa käyttää asetta, myös eläkeläiset, opiskelijat ja koululaiset.
Seuraava yö ja huominen ovat kriittisiä, vaakalaudalla on kaikki, mihin koko sivistynyt maailma on tähän mennessä uskonut ja rakentanut. Kyyneleet silmissämme pyydämme sinua viettämään kaiken tämän ajan paastoamalla ja rukoillen Jumalaa riippumatta siitä, millä aikavyöhykkeellä olet. Rukoile Herraa suojelemaan meitä hullujen laumoilta, jotka haluavat pilkata Jumalan uskoa ja totuutta.

Lähetä tämä viesti kaikille ystävillesi, perheellesi ja ystävillesi Euroopassa, Aasiassa, Amerikassa ja kaikkialla maailmassa!  – Rukous on vihollista vahvempi!”

🙏💛💙 🙏💛💙 🙏💛💙 🙏💛💙 🙏💛💙 🙏💛💙 🙏💛💙

Valo kärsimyksen keskellä

’Sinä, Jumala, olet ainoa turvani.
Miksi olet hylännyt minut? Miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä, kärsiä vihollisen sortoa?
Lähetä valosi ja totuutesi! Ne johdattakoot minua,
ne viekööt minut pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi.
Minä tahdon tulla sinun alttarisi eteen, sinun eteesi, Jumala, minun iloni!
Siellä saan ylistää sinua lyyraa soittaen,
Jumala, minun Jumalani!
Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton?
Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.’ (Ps. 43:2–5)

Lähetä Valosi ja Totuutesi – Ensi pyhän psalmiteksti kuvastaa Jeesuksen niitä tuntemuksia, joita hän mahdollisesti koki pääsiäisajan tapahtumien tiivistyessä, hänen jouduttuaan vangituksi, kidutetuksi ja lopulta ristille.
Jeesuksen elämä ei kuitenkaan päättynyt ristille, vaan ylösnousemukseen. Siinä on Pääsiäisen ilosanoma- 

Psalmitekstin kaltaisia ajatuksia ja tunteita kokee varmaan moni ukrainalainen tällä hetkellä.
Rakas Jumala, kiitos että Sinä olet turvamme ja auttajamme. Lähetä Valosi tähän maailmaamme. Ole kanssamme, joka hetki, kaikissa tilanteissa.

Ylipapit ja fariseukset kutsuivat neuvoston koolle ja kysyivät siltä: ”Mitä meidän pitäisi tehdä? Se mies tekee paljon tunnustekoja. Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki, ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme.” Silloin yksi heistä, Kaifas, joka oli sinä vuonna ylipappina, sanoi: ”Te ette ymmärrä yhtään mitään. Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?” Tämä ei ollut hänen oma ajatuksensa, vaan sen vuoden ylipappina hän lausui ennustuksen: Jeesus oli kuoleva kansan puolesta, eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset.
    Siitä päivästä lähtien neuvoston tavoitteena oli surmata Jeesus.  (Joh. 11:47–53)

28.2.2020. Ensi pyhä on kirkkovuoden mukaan – pääsiäistapahtumia lähestyttäessä – ’Kärsimyksen sunnuntai’.
Jeesuksella on jo suuri kannattajajoukko. Hänen opetuksensa ja ihmetekonsa saavat ihmiset ihmettelemään, kuka tämä mies oikein on. Yhä useampi tulee hänen luokseen, haluaa olla hänen lähellään, kuunnella häntä ja olla hänen vaikutuspiirissään, koska he tunnistavat sen hyvän ja taivaallisen, mikä hänestä, hänen sanoistaan ja teoistaan huokuu.

Fariseukset ja ylipapit ovat huolissan ja peloissaan. He huomaavat, että tilanne uhkaa ryöstäytyä käsistä. Se auktoriteetti ja valta, jota he ovat pitäneet itsestään selvänä, uhkaa valua heidän käsistään, ja he alkavat pohtia, miten saisivat vaiennettua tuon heitä henkisesti vahvemman, kypsemmän ja viisaamman miehen.  

Ukrainan tilannetta ajatellessa ei vain ensi pyhä, vaan joka päivä on kärsimyksen päivä.  Uutisissa nähdyissä haastatteluissa on kuitenkin saatu kuulla ukrainalaisten vahvaa rakkautta maataan kohtaan sekä aivan valtavaa tahtoa ja päättäväisyyttä puolustaa sitä.
En muista ennen noin vahvoja rakkauden ja tahdon ilmaisuja minkään maan kansalaisilta ennen kuulleeni. (Ehkä oman maamme sodanaikoja kokeneet muistavat.)

Hienoa on ollut, kuinka yhtenäisesti ja voimakkaasti muu maailma on sekä sanoin ja teoin reagoinut Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan. Niin valtiotasolla, liike-elämässä kuin kansalaisten piirissä. On osoitettu, että tällaista pahantekoa ei kerta kaikkiaan hyväksytä. Se tuntuu hyvältä. Sellaiselta, että tämän järkyttävän tilanteen keskellä inhimillisyys on päällimmäisenä. Usko hyvään vahvistuu. Tuntuu kuin koko maailman arvoajattelu olisi muuttunut Venäjän hyökkäyksen myötä. 

Tämänkaltaista, näin yhtenäistä ja vahvaa myötätuntoa ja -elämistä, joka ulottuu valtiovaltojen päätöksiin saakka, en ole livenä ennen kokenut. Lieneekö historiassakaan ollut ennen vastaavanlaista, näin vahvaa me-henkeä?
On sellainen olo, että tässä ei päättäjilläkään ole enää mielessä pelkästään oman maan turvallisuus ja intressit, vaan että Ukrainan tilanne koskettaa syvästi myös valtaapitävien sydämiä ja oikeudentuntoa. 

Nyt jos koskaan tarvitaan myös meidän kaikkien rukouksia. Jokainen rukous on merkityksellinen ja tärkeä! Ystävät ovat lähettäneet viestejä, joissa ukrainalaiset pyytävät meitä kaikkia rukoilemaan heidän ja heidän maansa puolesta. 

H’ersonin alueen johtavalta pastorilta/piispalta on tullut vetoomus, joka tässä hieman lyhennettynä:
”Rakkaat ystävät, veljet ja sisaret eri puolilla maailmaamme! Käännymme puoleenne tänä meille pimeänä aikana, jolloin räjähdyksistä mustat pilvet peittävät auringon pääkaupunkimme yllä. 
Jo nyt Kiovassa käydään katutaisteluja. Niihin osallistuvat kaikki, jotka kykenevät pitämään asetta kädessään, jopa eläkeläiset, opiskelijat ja koululaiset. 
Tuleva yö ja huominen päivä ovat kriittisiä hetkiä. Pelissä on kaikki se, mihin koko sivistynyt maailma on uskonut ja jota on rakentanut tähän asti. 
Kyyneleet silmissä pyydämme teitä huolimatta siitä, millä aikavyöhykkeellä te olette: rukoilkaa paastoten tämä koko ”hetki” Jumalaa.
Rukoilkaa Herraa, että Hän varjelisi meidät järjettömiltä sotajoukoilta, jotka haluavat tehdä pilkkaa uskon ja Jumalan totuuden kustannuksella. 
Pyydämme teitä välittämään tämän viestin kaikille ystäville, läheisille ja tutuille Euroopassa, Amerikassa ja koko maailmassa! 
Rukous on vahvempi kaikkien vahvintakin vihollista! (Rakkaudella ja Herraan luottane, teidän veljenne ja sisarenne Ukrainasta.”
(Suomennos Päivi ja Ari Tabel)

Rukous on vahvempi kaikkien vahvintakin vihollista, toteaa tämä pastori.
Jokainen halukas voi yhtyä hengelliseen ’rukoustaistoon’ (tai miksi sitä nyt haluakaan nimittää) omalla, itselleen luontevalla ja sopivalla tavalla, yksin tai yhdessä läheisten tai ystävien kanssa.
Omin sanoin, tai Isä meidän -.rukouksella, tai vaikka oheisten psalmien sanoin.

Yhdytään rukouksin – Valtion päämiehet ovat osoittaneet valtavaa yhtenäistä tahtoa ja toimineet sen mukaisesti. Tehdään mekin osamme: yhdytään rukoukseen Ukrainan maan ja sen kansalaisten puolesta.
Niin maassa taistelevien kuin sieltä paenneiden puolesta (joista suurin osa naisia ja lapsia).

’Kuule minua, riennä avukseni! Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat.’ Psalmi 31:2

Rakas Jumala, kiitos että Sinä olet turvakalliomme, jonka puoleen aina saamme kääntyä, kaikissa tilanteissa. Sinä näet jokaisen lapsesi ja sen, mitä he tällä hetkellä eniten tarvitsevat. Näet kaikki. jotka ovat tällä hetkellä keskellä kärsimystä ja ne, joiden mieltä ja sydäntä painaa huoli, suru ja pelko. 
Vala meihin kaikkiin luottamus ja usko Sinun apuusi ja voimaasi.
Anna rakkautesi ja rauhasi laskeutua yllemme, keskuuteemme ja sydämiimme.
Kiitos että olet ukrainalaisten kanssa ja meidän kaikkien kanssa.

Terve Ukraina – Eino Leinon kirjoittama runo v:lta 1917 lauluna

Muut ensi pyhän tekstit:  1. Moos. 22:1–13 ja Hepr. 9:11–15.

ps. 12.3. Etsiessäni ukrainalaisia lauluja löysin yllä olevan ukrainaksi laulettuna:

HUOM. KORJAUS (4.3.): Yllä olevat tekstit, evankeliumiteksti mukaan lukien, ovat Kärsimyksen sunnuntain tekstejä. Tuo pyhä on kuitenkin vasta 5. paastonajan sunnuntaina.
Nyt tulevan. 1. paastonajan su:n tekstit ovat: Ps. 91:1–4, 11–12, 1. Moos. 3: 1–7 (8–19), Hepr. 4:14–16 ja Matt. 4:1–11.    

Jumalan rakkauden uhritie

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
    Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
    Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
    Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
    Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.  (1. Kor. 13)

’Kaikki rakkaudesta’ on kokoelma kirkkoisä Augustinuksen (354-430) saarnoja 1.Johanneksen kirjeestä. Eräässä niistä hän suuntaa sanansa erityisesti nuorille. Eräs lause tiivistää paljon asiaa muutamaan sanaan: ’Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa.’

Tieto paisuttaa  – Augustinuksen toteamuksesta tulee mieleen. miten kiihkeästi usein otetaan kantaa sellaisiinkin asioihin, joiden todenperäisyyttä ei tiedetä. Kuullaan jokin asia, eikä kestä aikaakaan, kun se leviää ja paisuu arvaamattomiin mittoihin.
Joissain asioissa olisi erityisen tärkeää, että vastaanottamamme tieto on oikeissa mitoissaan eikä paisuteltua.

Muistan miten järkytyin kun 18-vuotiaana Lontoossa ollessani uutisissa kerrottiin, että Neuvostoliitto on hyökännyt Prahaan. Tieto levisi kulovalkean tavoin, vaikkei ollut vielä internetiä eikä kännyköitä. Ranskalaiset opiskelijakaverini sanoivat palaavansa heti kotimaahansa – osallistuakseen siellä puhjenneisiin mielenosoituksiin.
Oma ensireaktioni oli huoli, miten Suomen nyt käy. Pitäisikö palata kotimaahan, jos rajat vaikka kohta sulkeutuvat? Mutta miten palaisin, kun lentolippuni päivämäärää ei voinut aikaistaa, eikä minulla ollut rahaa uuteen paluulippuun. 

Tätä kirjoittaessa (22.2.22) nuo sanat ’Tieto paisuttaa’ tuntuvat erityisen merkityksellisiltä. Itänaapurin johtaja lähetti eilisiltana sotilasjoukkoja Itä-Ukrainaan, todeten että he ”lähtevät turvaamaan rauhaa”. – Muu maailma koettaa parhaansa mukaan tulkita saamistaan tiedoista, mikä on paisuttelua, mikä tositoimia merkitsevää.
Tänään ilmeni, että sotajoukot ovat jo edenneet itsenäiseksi julistettuja Itä-Ukrainan separatistialueita pitemmälle. Näyttää siltä, etteivät länsimaiden pakotteet pysty pysäyttämään  tilanteen kehittymistä pahemmaksi Ukrainassa.  

Rakkaus rakentaa – Eivät kaiu itänaapurin johtajan mielessä tai sydämessä Paavalin sanat: ’Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan…’
Rakas Jumala, taas kerran olemme tilanteessa, jossa tämä maanosamme tarvitsee Sinun Rakkauttasi. Rakkauttasi, joka rakentaa. Rakkauttasi, joka luo rauhaa ympärilleen ja sydämiin.

Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja sanoi heille: ”Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään, ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.” Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoista mitään. Asia pysyi heiltä salassa, eivätkä he käsittäneet, mitä Jeesus tarkoitti.
    Kun Jeesus lähestyi Jerikoa, tien vieressä istui sokea mies kerjäämässä. Kuullessaan, että tiellä kulki paljon väkeä, mies kysyi, mitä oli tekeillä. Hänelle kerrottiin, että Jeesus Nasaretilainen oli menossa siitä ohi. Silloin hän huusi: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” Etumaisina kulkevat käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: ”Daavidin Poika, armahda minua!” Jeesus pysähtyi ja käski tuoda hänet luokseen. Mies tuli, ja Jeesus kysyi häneltä: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Mies vastasi: ”Herra, anna minulle näköni.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Saat näkösi. Uskosi on parantanut sinut.” Siinä samassa mies sai näkönsä, ja hän lähti seuraamaan Jeesusta ylistäen Jumalaa. Ja kaikki, jotka näkivät tämän, kiittivät ja ylistivät Jumalaa. (Luuk. 18:31–43) 

Jeesus puhuu opetuslapsilleen rankkoja sanoja siitä, mitä hänelle tullaan tekemään; niin rankkoja että ne menevät täysin yli heidän ymmärryksensä. Se on minusta aika ymmärrettävää: kuka kestäisi kuulla, että itselle rakas ja tärkeä ihminen joutuisi kokemaan tuollaista?
Mutta samalla heiltä jää kuulematta toivonsanoma: ylösnousemus kolmantena päivänä. 

Eilen tuli mieleen, kuinka Jeesus kutsui Herodesta vanhaksi ketuksi. Mietin, kutsuisikohan Jeesus myös Putinia vanhaksi ketuksi.

Tänä aamuna (24.2.) uutiset kertoivat sen, mitä ei olisi toivonut tapahtuvaksi: Venäjä on aloittanut aseellisen sodankäynnin Ukrainassa. Putin on aina mielestäni ollut viekas kettu, joka pelaa omaa peliään paljastamatta, mitä hänen päässään todellisuudessa liikkuu. Nyt hän paljasti korttinsa,
Muu maailma on ilmaissut vahvasti tuomitsevansa Venäjän toiminnan. Mutta paljonko Venäjään suunnatut pakotteet auttavat Ukrainaa?
Rukoillaan Ukrainan kansan puolesta. 

Oikaisu yllä olevaan: tarkistin Raamatusta Jeesuksen sanat. Ei hän kutsunutkaan Herodesta vanhaksi, vaan pelkäksi ketuksi:
”Menkää ja sanokaa sille ketulle: ’Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä saan työni päätökseen.’ (Luuk.13:32)

Mitä haluat? – Ensi pyhän evankeliumissa Jeesus toimii juuri niin kuin hän tuossa yllä toteaa. Vaikka hän tiesi, mitä hänelle tultaisiin tekemään, hän keskittyi oman työnsä tekemiseen. 
Sokea kerjäläinen huusi hänelle:  ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!”
Toiset käskivät häntä vaikenemaan, mutta sokea mies toisti pyyntönsä. Jeesus pysähtyi ja kysyi:
”Mitä haluat minun tekevän sinulle?”
”Herra, anna minulle näköni”, sanoi sokea mies. Johon Jeesus; ”Saat näkösi. Uskosi on parantanut sinut.”

Uskon että Kristus haluaa kysyä myös meiltä: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?”
Hän odottaa, että käännymme Hänen puoleensa. Voimme tuoda Hänelle kaikki ajatuksemme ja tunteemme, koskivatpa ne sitten omaa elämäämme, tilannettamme, lähimmäisiämme tai  maailmantilannetta.

Ensi sunnuntain, laskiaissunnuntain jälkeen laskeudutaan kirkkovuoden mukaan pääsiäispaaston aikaan. Paasto voi tarkoittaa myös sitä, että luopuu jostain tekemisestä ja keskittyy enemmän rukoilemiseen kuin aiemmin.
Ajattelen, että nyt rukouksiamme tarvitaan aivan erityisesti, rauhan rukouksia. Rukoillaan rauhaa maailmaan ja omiin sydämiimme. 

Rauhan ajatuksia – Mieleen tulivat nämä sanat Jeremian kirjasta:
’Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.’ (Jer.29:11)

Rakas Jumala, anna Sinun rauhan ajatustesi voittaa ne tuhoisat mielenliikkeet, jotka saavat aikaan vain pahaa. Suojele ja varjele ukrainalaisia. Auta heitä kääntymään rukouksin Sinun puoleesi. Kuule myös meidän rukouksemme, kun huudamme tai huokaamme: ”Jeesus, armahda meitä!”  

Jeesus Kristus – Mielessä on viime päivinä ollut edesmenneen hengellisen ohjaajani opettama rukousmeditaatio, jonka keskiössä ovat sanat Jeesus Kristus.
Kun hengitän rauhallisesti ja toistan mielessäni Rauhanruhtinaan maanpäällistä nimeä Jeesus sekä Hänen taivaallista arvonimeään Kristus, laskeutuu ja leviää ihmeellinen rauha mieleeni, sydämeeni ja koko olemukseeni.  Hänen nimessään on voima, Hänen voimansa, rauhan voima. 

Ukrainalaisten laulu – Joskus aiemmin, kun Ukrainassa oli kriisi (v. 2014) laitoin blogiin lauluvideon, jossa ukrainalaiset nuoret lauloivat ukrainankielellä laulun ”How We Need The River”. Olisin halunnut laittaa sen tähän, mutten löytänyt. Sen sijaan löysin alla olevan.

Glorify Your Name –  Hillsong Kiev –ukrainalaisnuoret laulavat

“Elän ylistääkseni Sinua Herra
Kirkkauden Kuningas, joka annoit minulle elämän
annoit minulle siivet, joilla lentää
Sinä olet pyhä, Taivas ja maa julistavat kunniaasi
Nyt ja ainiaan, ylistän Sinun nimeäsi”

Laskiaissunnuntain muut tekstit ovat Ps. 31:2–6 ja Jes. 58:1–9.

Jumalan sanan kylvö

18. 2.2022. Tämän sunnuntain evankeliumitekstissä puhutaan Jumalan sanan kylvämisestä.
Kirkkovuosikalenteri esittelee aiheen näin: ’Jeesus on kylväjä, mutta myös hänen opetuslapsensa on lähetetty uskollisesti kylvämään sanaa luottaen siihen, että Jumala antaa aikanaan kasvun.’

Sattuipa hauskasti tuo aihe, sillä viime kauppareissulla minuun iski yhtäkkiä kylvämisinto: siemenhyllyt vetivät puoleensa magneetin tavoin ja vietin niiden ääressä pitkän tovin tutkien mitä kukkia tai vihanneksia haluaisin esikasvattaa.
Siitä on tosi pitkä aika kun kokeilin esiviljelyä. Yleensä onnistun hukkaamaan ostamani siemenet ennen kylvöaikaa ja löydän ne liian myöhään. Joten suoraan ulos kasvumaallekin kylvettävät siemenet päätyvät maahan liian myöhään. Ja sitten kun olen saanut siemenet kylvettyä, usein  kastelen niitä liikaa tai liian vähän, ja kylvös kuivuu.

Kaikesta huolimatta kylväminen ja kasvun seuraaminen on minusta ihanaa ja jännittävää puuhaa, – Siemenet hankittu mutta kylvöaika vasta maalis-huhtikuussa, joten nyt on vain odotettava. Ja toivoa hyvää satoa, kun sen aika on. Ja hyväähän kannattaa aina odottaa. 🙂

Kuin ollakaan, seuraavana päivänä tuon kirjoitettuani ja laitettuani tähän alla olevat raamatuntekstit, eteen tuli tositapahtumiin perustuva elokuva (Pieces of a woman), jossa pariskunnan vauva menehtyy kotisynnytyksen jälkeen.
Traumaattisen kokemuksen seurauksena vanhempien suhde kiristyy ja lopulta mies jättää vaimonsa anoppinsa kehotuksesta.  Selviää, ettei tämä ollut koskaan pitänyt vävystään. 

Vaimon äiti, katkera holokausti-selviytyjä, haluaa synnytyksessä avustaneelle kätilölle rangaistusta ja laittaa oikeudenkäynnin vireille. Itse asiassa hän haluaa (ehkä tiedostamattaan) hakea kostoa tai hyvitystä oman elämänsä rankoista alkuvaiheista.

Eräässä vaiheessa vauvansa menettänyt äiti päättää idättää omenansiemeniä. Hän kurkistaa usein toivorikkaana, olisiko ituja jo tullut näkyviin.  
Oikeusprosessin lopussa hän toteaa, ettei minkäänlainen rangaistus tai rahallinen korvaus voi tuoda hänen pientä vauvaansa takaisin. Hän sanoo uskovansa että kaikella on tarkoituksensa, myös hänen pienokaisensa lyhyellä elämällä. Kätilö säästyy syytteeltä. 
Palatessaan nuori äiti huomaa, että siemenet olivat alkaneet itää. 

Yöllä Paavali näki näyn. Makedonialainen mies seisoi hänen edessään ja pyysi: ”Tule meren yli tänne Makedoniaan ja auta meitä.” Kun Paavali oli nähnyt tämän näyn, me hankkiuduimme heti lähtemään Makedoniaan, sillä ymmärsimme, että Jumala oli kutsunut meidät julistamaan evankeliumia siellä.
    Niin siis lähdimme Troaksesta. Purjehdimme suoraan Samothrakeen ja sieltä seuraavana päivänä Neapoliiseen. Sieltä jatkoimme matkaa Filippiin, roomalaiseen siirtokuntaan, joka on ensimmäisiä kaupunkeja Makedoniaan tultaessa. Viivyimme siellä muutamia päiviä.
    Sapattina menimme kaupungin ulkopuolelle joen rantaan; arvelimme, että siellä olisi rukouspaikka. Istuuduimme sinne ja puhuimme naisille, joita siellä oli koolla. Meitä kuuntelemassa oli myös muuan Lyydia, jumalaapelkäävä nainen, joka oli kotoisin Tyatirasta ja kävi kauppaa purppurakankailla. Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan sen mitä Paavali puhui, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin.  (Ap. t. 16:9–15)

Laitan tämän tekstin tähän lähinnä siksi, että siinä on aika harvinainen kohta Raamatussa: mainita, että koolla oli naisia – siis monikossa. Onkohan koko Raamatussa montaakaan  mainintaa naisista monikossa? Ne mitä tulee mieleen liittyvät Jeesuksen maanpäällisen elämän viimeisiin vaiheisiin. Naiset itkivät kun Jeesusta vietiin ristiinnaulittavaksi, naiset Jeesuksen ristin juurella ja naiset, jotka menivät sapatin päätyttyä hänen haudalleen.
Muutoin Raamatussa mainitaan lähinnä yksittäiset naiset, jotka jollain tavalla liittyvät  tai vaikuttivat kuvattuihin tapahtumiin.
Ja ymmärtäähän tuon. Siihen aikaan kun raamatuntekstejä koottiin kansien väliin elettiin  patriarkaalista aikaa.

Naisia koolla – Paavali ja Luukas ja ketä muita nyt olikaan mukana tuolla matkalla, menivät rantaa olettaen että siellä olisi rukouspaikka. Teksti ei kerro, olivatko rannalla olevat naiset rukoilemassa vai ihan vain arkisissa askareissa, esim. huuhtelemassa värjättyjä kankaita, joita Lyydia toimitti kauppiaille.
En muista toista raamatunkohtaa, jossa olisi nimeltä mainittu nainen, joka harjoittaa itsenäistä ammattia. Mutta nyt oltiinkin roomalaisessa siirtokunnassa Filippissä.
Joka tapauksessa oli varmaankin Pyhän Hengen johdatusta, että nuo naiset saivat kuulla, mitä miehillä oli kerrottavanaan. He saivat kuulla hyvän sanoman Vapahtajasta, jonka sovitustyö oli myös heitä varten.       

Kun paikalle tuli paljon väkeä ja kaikista kaupungeista virtasi ihmisiä Jeesuksen luo, hän esitti heille vertauksen: ”Mies lähti kylvämään siementä. Kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien laitaan. Siinä jyvät tallautuivat, ja taivaan linnut söivät ne. Osa putosi kalliolle ja lähti kasvuun, mutta oraat kuivettuivat, koska eivät saaneet maasta kosteutta. Osa putosi keskelle ohdakkeita, ja kun oras kasvoi, kasvoivat ohdakkeetkin ja tukahduttivat sen. Mutta osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja tuotti satakertaisen sadon.” Tämän sanottuaan Jeesus huusi: ”Jolla on korvat, se kuulkoon!”
    Opetuslapset kysyivät Jeesukselta, mitä vertaus tarkoitti.
    Hän sanoi:
    ”Te olette saaneet oppia tuntemaan Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksina, jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä kuullessaankaan ymmärtäisi. Vertaus tarkoittaa tätä: Siemen on Jumalan sana. Tien laitaan pudonnut siemen tarkoittaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan mutta joiden sydämestä Paholainen heti tulee ottamaan sen pois, jotta he eivät uskoisi ja pelastuisi. Kalliolle pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuullessaan ottavat sen iloiten vastaan mutta uskovat vain hetken aikaa. Heillä ei ole juurta, ja niin he koetukseen joutuessaan luopuvat. Ohdakkeisiin pudonnut osa tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta sitten tukahtuvat elämän huoliin, rikkauteen ja nautintoihin. He eivät tuota kypsää satoa. Mutta hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa.”  (Luuk. 8:4–15)

Sanan kylvö – Jeesus vertaa sanan kylvöä siementen kylvämiseen. Äkkiseltään nuo vaikuttavat aika lailla eri jutulta. Mutta kun mietiskelin tuota evankeliumitekstiä, aloin huomata yhteneväisyyksiä. Mieleen tulee myös, miten se ei liity ainoastaan Jumalan sanan kylvämiseen.
On aikamoista ajatella, miten vahva vaikutus jo yksittäisellä sanalla tai lauseella voi olla.

Millaisia sanoja tai lauseita me puhumme? Onko niillä myönteinen, rohkaiseva, kantava ja kannustava vaikutus? Sellaisia, joista jää hyvä mieli niin puhujalle kuin kuuntelijalle?
Vai pääseekö suustamme sammakoita, jotka arvostelevat, solvaavat, painavat alas, masentavat kuulijaa? Sellaisia kuultiin eilisissä Olympiakisoissa.  

Mitä sanoi valmentaja 15-vuotiaalle taitoluistelijalle tämän ”epäonnistuttua” (= sijoittui neljänneksi, eli jäi ilman mitalia) ?
Tuon nuoren, doping-kohussa kärvistellyn tytön stressi ja pettymys purkautui itkuun heti esityksensä päätyttyä. Kentän laidalla valmentaja – sen sijaan että olisi lohduttanut nuorta valmennettavaansa, laukoi armottomasti moitteen sanoja: ”Miksi luovutit, miksi lakkasit taistelemasta?” – Voi vain kuvitella, miten pitkäaikainen vaikutus noilla(kin) sanoilla oli ja on tuohon jo  epäonnistumiskokemuksesta murtaneeseen nuoreen urheilijaan.   

Ei ole samantekevää, millaisia, millä tavoin, missä ja milloin niitä siemeniä – tai sanojamme  – kylvämme. Oli sitten kyse Jumalan sanan levittämisestä. tai ihan jokapäiväiseen arkielämäämme liittyvistä asioista.
Kylvämmekö hyvää satoa tuottavia siemeniä? 

Muut tekstit:  Ps. 44:2–5 ja Jes. 55:6–11 .

Ansaitsematon armo

13.2.2022. Tänään tulleessa sp-viestissä lähetysjärjestö Kylväjän Ukrainassa juutalaistyössä palveleva perhe ilmoitti palaavansa Suomeen, Järjestö kutsui perheen kotimaahan UM:n turvallisuussuositusten mukaisesti.   
Kylväjä kertoo tiedotteessaan rukoilevansa jännitteiden lientymistä ja rauhallista rinnakkaiseloa Ukrainaan ja koko Eurooppaan. – Tämä on rukous, johon varmaan jokainen voisi yhtyä.

Rauhan puolesta – Uutisvideolla ukrainalaiset marssivat ja laulavat rauhan säilymisen puolesta. – Erityisesti heitä (mutta tietty myös meitä kaikkia) ajatellen voisi myös lukea ensi pyhän psalmitekstiä:   

Minä rakastan sinua, Herra, sinä olet minun voimani.
Sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani.
Jumalani, sinuun minä turvaudun,
sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan.
Kun kutsun Herraa, ylistettyä, saan avun vihollisiani vastaan.
Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni, tuhon pyörteet minua kauhistivat.
Tuonelan paulat kietoivat minut, näin edessäni kuoleman ansat.
Silloin minä huusin hädässäni Herraa, kutsuin avuksi Jumalaani.
Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, ja hän kuuli minun huutoni. 
(Ps. 18:2–7)

Ihmisten välillä on Kautta aikojen ollut konflikteja, riitoja ja jännitteitä. Mikä niitä oikein saa aikaan? Tarve kerskailla omalla erinomaisuudellaan? Tarve hallita toisia? Tarve pönkittää egoaan vakuuttelemalla olevansa muita vahvempi, kykenevämpi ja viisaampi? 

Eikö noiden kaikkien tarpeiden alla ole loppujen lopuksi epävarmuus ja pelko? Pelko että jää jollain tavoin alakynteen, toisten pilkattavaksi? Usein taustalla on varhaisvaiheessa koettuja pettymyksiä ja turhautumisia. Tällaisia heijastelevat selkeästikin joidenkin suurvaltojen johtajien käytökset, reaktio- ja toimintatavat.  

Kaksiosainen elokuva ’ Saarnaajan tarina’ perustuu Edir Macedon elämänkertakirjaan Nothing to Lose.  Hänet kuvataan filmin 1. osassa kiivaana ja tulisieluisena nuorukaisena, joka etsii epätoivoisesti Jumalaa .Köyhistä oloista lähtöisin oleva brasilialaisnuorukainen kokee vihdoin yhteyden Jumalaan ja että tämä kutsuu häntä levittämään evankeliumia. Hän alkaa ensin saarnata puistossa ja perustaa lopulta kirkon levittääkseen hyvää sanomaa.

Elämäkertaelokuvan 2. osassa valtavaksi kasvanut kirkko kokee monenlaista vastustusta ja E.M. joutuu petosten ja juonitteluiden kohteeksi. Oman kirkon pastori on eri mieltä kirkon toiminnasta ja alkaa toimia tätä vastaan, poliitikot ja katolisen kirkon edustajat ovat huolissaan tuon kirkon kasvusta ja suosiosta ja koettavat löytää keinoja tukahduttaa sen toiminta.   

Filmin kakkososassa E.M. kuvataan miltei pyhimysmäisen hurskaana, anteeksiantavana, rakkaudessa pysyvänä ja kaikille hyvää toivovana miehenä. Vähitellen heräsi kysymys: kuinkakohan totuudenmukaisesti hänen henkistä/hengellistä kasvuaan filmissä mahdetaan kuvata?
Katsottuani filmin luin netistä, että brasilialaismies on nykyään eräs maailman rikkaimmista uskonnollisista johtajista. Löytyy myös mainintoja hänen vanhoillisista ja rasistisista kannanotoistaan.
Tuli saippuanmaku suuhun: elokuva alkoi tuntua maineenpuhdistusyritykseltä. 

Joka tapauksessa se on eräänlainen kuvaus siitä, kuinka paljon valtaa pitävät pelkäävät hallintavaltansa menettämistä.
Ja yllättäen elokuvan 2. osa päättyy E.M:n lausumana ensi pyhän tekstin Jeremian kirjasta:   

Näin sanoo Herra:
– Älköön viisas kerskuko viisaudellaan,
älköön väkevä voimillaan, älköön rikas rikkaudellaan.
Joka haluaa kerskua, kerskukoon sillä,
että tuntee minut ja tietää, mitä minä tahdon.
Sillä minä olen Herra, minun tekoni maan päällä
ovat uskollisuuden, oikeuden ja vanhurskauden tekoja.
Niitä minä tahdon myös teiltä, sanoo Herra.  (Jer. 9:22–23)

Jeesus sanoi:
    ”Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Hän sopi miesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan. Päivän kolmannella tunnilla hän lähti taas ulos ja näki, että torilla seisoi vielä miehiä jouten. ’Menkää tekin viinitarhaan’, hän sanoi heille, ’minä maksan teille sen, mitä kuuluu maksaa.’ Miehet lähtivät. Kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan isäntä lähti taas ulos ja teki samoin. Kun hän sitten meni ulos yhdennellätoista tunnilla, hän näki vieläkin muutamia joutilaita ja kysyi heiltä: ’Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?’ ’Kukaan ei ole palkannut meitä’, he vastasivat. Hän sanoi miehille: ’Menkää tekin minun viinitarhaani.’
    Kun sitten tuli ilta, viinitarhan omistaja sanoi tilanhoitajalleen: ’Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeksi tulleille ensin ja ensimmäisille vasta sitten.’ Ne, jotka oli palkattu yhdennellätoista tunnilla, tulivat ja saivat kukin denaarinsa. Kun ensiksi palkatut tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat vain denaarin. Silloin he nostivat metelin ja sanoivat isännälle: ’Nämä viimeksi tulleet tekivät työtä yhden ainoan tunnin, ja silti sinä annat heille saman kuin meille, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.’ Mutta isäntä sanoi yhdelle miehistä: ’Ystäväni, enhän minä tee sinulle vääryyttä. Emmekö me sopineet denaarista? Ota omasi ja mene. Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle, ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?’
    Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.” (Matt. 20:1–16)

Merkkejä tiilissä – Eilisessä uutisjutussa kerrottiin arkeologista, joka tutkii maamme keskiaikaisten kirkkojen seiniin niiden rakennusvaiheessa tehtyjä merkkejä. Sen aikaisilla timpureilla ja tiilentekijöillä oli tapana merkata työnsä kaivertamalla seinään esim. avaimen, kirveen tai ankkurin kuva, –
Tiilistä merkittiin erän ensimmäinen. Arvelun mukaan näin pidettiin kirjaa siitä, kuinka monta tiiltä kukin tiilenvalmistaja oli työmaalle tuonut, ja palkka maksettiin sen mukaisesti.

Jeesuksen vertauksessa Jumalan valtakunnassa palkka on kaikille sama. 
Vertauksessa ne, jotka olivat tehneet töitä kauemmin kuin viimeisenä tulleet, kokivat tämän epäreiluksi: miksi he saivat saman verran kuin ne, jotka tulivat hommiin viimeisinä? 

Tämän pyhän aihe, ansaitsematon armo, antaa vinkin siihen, mistä Jeesuksen vertauksessa on kyse. Jumalan armo ei ole riippuvainen meistä, töistämme tai saavutuksistamme,
Joku on voinut elää koko elämänsä Jumalaa palvellen, hurskaasti ja antautuneesti. Joku ymmärtää kääntyä Jumalan puoleen vasta juuri ennen viimeistä henkäystään.  
Jumala näkee meidät ja elämämme toisin kuin me ihmiset. Hän haluaa ojentaa kätensä jokaiselle, joka kurottaa sitä kohti, huolimatta siitä, miltä tämä on saanut aikaan elämässään.
Hänelle tärkeintä on löytää meidät luokseen, yhteyteensä. 

Ihmeellinen armo – Joistakin Jumalan armo saattaa tuntua epäreilulta: emmekö me, jotka niin tunnollisesti olemme uurastaneet Jumalan tahtoa seuraten, olekaan erityisemmässä asemassa Jumalan silmissä kuin ne, jotka eivät ole toimineet samoin? Taikka kuin ne, jotka kuuluvat toisiin kirkkokuntiin tai seurakuntiin, joissa uskotaan toisella tavoin kuin meidän seurakunnassa tai kirkkokunnassa?

Taivasten valtakunnassa – Jotkut taas kokevat Jumalan armon käsittämättömänä siitä syystä, että he ovat tottuneet ajattelemaan, että voidakseen saada osakseen jotain hyvää, se pitää ansaita omilla teoillaan.
Jeesus osoittaa vertauksellaan, että taivaan valtakunnassa vallitsevat aivan erilaiset kriteerit ja toimintatavat.

Voimme luulla tietävämme, mitä Jumala ajattelee meistä ja miten Hän näkee meidät. Usein kuvittelemme  Hänen suhtautuvan asioihin samoin kuin me itse.
Jumala on kuitenkin niin paljon ihmeellisempi ja suurempi kuin mitä me pienet ihmiset voimme koskaan ymmärtää.   

Ilosanoma taivasten valtakunnasta – Matteus kuvaa taivaan valtakunnan työtä luvussa 9 näin; 
Jeesus kulki sitten kaikissa kaupungeissa ja kylissä. Hän opetti synagogissa, julisti ilosanomaa taivasten valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat. Kun hän näki väkijoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla.
Silloin hän sanoi opetuslapsilleen: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen” (Matt.9:35-38)

Monella uskovalla voi olla huoli siitä, onko tehnyt tarpeeksi ilosanoman eteenpäinviemiseksi.
Monelleko ihmiselle on kertonut Jeesuksen hyvästä sanomasta, montaako on auttanut löytämään suhteen Jumalaan? 

Kristus toivoo meidän vievän eteenpäin hyvää sanomaa, Onko siis esim. Saarnaajan tarina -elokuvan päähenkilö, joka on perustanut megakirkkoja ympärimaailmaa levittämään ilosanomaa, enemmän arvoinen kuin me tavalliset Hänen polullaan tallustelevat?

Ansaitsemattoman armon ilosanoma on, että me kaikki olemme samanarvoisia Hänen silmissään, riippumatta omista ansioistamme. Jumala rakastaa meitä lapsiaan ja kutsuu meitä yhteyteensä, tuntemiseensa.  Aika ihana ilosanoma taivasten valtakunnasta mielestäni. 😉

Tämän päivän tekstinä lisäksi 1. Kor. 9:24–27.

Kristus, Jumalan kirkkauden säteily

5.2. 22  Miten vahva vaikutus auringonvalolla onkaan meihin! Sen sai taas kerran todeta tällä viikolla. Oli ollut pilvistä monena päivänä, ja hiekoittamattomat kävelytiet olivat niin autiot, että niitä pitkin saattoi vapaasti hiihdellä hauvelin kanssa (joka nautti vauhdista ja laukkasi iloisena sydämensä kyllyydestä). Tällaista meidän lenkkeilyn pitäisi aina olla, se varmaan ajatteli.
Keskiviikkona lähdettiin samoille reiteille suksien ja lapsenlapsen kanssa. Vaan eivät olleet kylätiet enää autiot! Aurinko oli näet tullut esiin ja kutsunut ’koko kylän’ lenkkeilemään. Siinä sitten etenimme hiljakseen väistellen vastaantulijoita (jotka ilmeisesti ymmärsivät ettemme koiran kanssa voi mennä hiihtoladuille, päätellen siitä että kohtasimme pelkästään hymyjä, emmekä yhtäkään äreää katsetta).
Siitäkin näkee auringonvalon vaikutuksen: se saa ihmiset hyvälle tuulelle. 🙂

On kuitenkin olemassa Valo, jonka vaikutus meihin on paljon voimakkaampi, syvempi ja kauaskantoisempi kuin auringon…

Huomenna on kynttilänpäivä. Keskiajalta peräisin olevan tavan mukaan kirkossa vuoden aikana käytettävät kynttilät vihittiin tuona päivänä. 
Pyhän raamatullisena aiheena on Jeesus-lapsen tuominen temppeliin ja jumalallinen kirkkaus, joka hänessä tuli maailmaan.

Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.
       Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
      – Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut:  valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
       Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.   (Luuk. 2:22–33)

Tuo evankeliumiteksti nosti mieleeni monenlaisia ajatuksia. aivan erilaisia kuin aikaisemmin. Jotkut niistä eivät tunnu niin tärkeiltä, ne nousivat vain mielenkiinnosta, eikä haittaa vaikken tietäisi vastauksia. Jotkut taas jäivät askarruttamaan pitemmäksikin aikaa.  

Maria ja Joosef tulivat Jeesus-lapsen kanssa Jerusalemin temppeliin. Heidän oli määrä puhdistautua Marian synnyttämisen jälkeen. Millainen puhdistautumisrituaali mahtoi olla? Rukouksia, pyhitettyä vettä…? Sitä ei evankeliumi kerro, mutta eipä se olekaan tässä olennaista. 

Vallalla olevan lain mukaan jokainen esikoispoika oli pyhitettävä Herralle. Vanhempien tuli viedä poikalapsensa temppeliin ja tuoda uhrina kaksi metsäkyyhkyä.
Millainen merkitys esikoispoikien pyhityksellä oli heidän elämälleen? Puhuttiinko heille siitä heidän vartuttuaan? Kertoivatko vanhemmat, että heidät on pyhitetty Herralle? Millaisia odotuksia heihin mahtoi kohdistua? Oliko heillä erilaisia velvollisuuksia kuin nuoremmilla sisaruksilla? 

Meidänkin kulttuurissamme perheen esikoispojalla on ollut usein erityinen asema. Vanhemmat ovat voineet kohdistaa häneen tiettyjä odotuksia ja toiveita, esim. sukutilan tai perheen yrityksen jatkamisen suhteen. Sitä on voitu edellyttää esikoiselta itsestään selvänä asiana. Silloinkin kun se ei ole lainkaan vastannut tämän omia toiveita tai taipumuksia, ja pelkkä ajatuskin siitä on tuntunut taakalta. Kuitenkin esikoinen on usein alistunut kohtaloonsa ja toiminut vanhempiensa odotusten ja toiveiden mukaan.  

Jeesuksen elämäntehtävä oli ennalta määrätty, tähtiin kirjoitettu. Profeetat olivat kuvanneet sitä pyhissä kirjoituksissa, ja sitä tuli Simeon tuona päivänä temppeliin todistamaan.
Alusta alkaen Pyhä Henki valmisti ja johdatti Jeesusta. Vaikka hän työskentelikin vartuttuaan Joosefin verstaassa osallistuen näin perheen toimeentuloon, hänen varsinaiseen elämäntehtäväänsä muulla perheellä ei ollut sananvaltaa. He saattoivat korkeintaan seurata vierestä. Ja ihmetellä.  

Jeesuksen pyhitys – Jeesus-lapsi tuotiin temppeliin pyhitettäväksi. Liittyikö siihen jonkinlainen papin suorittama toimitus?  Sitä(kään) ei kerrota.
Luukas toteaa siitä vain, että ’Kun he olivat tehneet kaiken, mitä Herran laki vaati, he palasivat Galileaan kotikaupunkiinsa Nasaretiin.’ (Luuk.2:39)  

Pyhitys-sana sai minut miettimään, mitä se merkitsee omassa elämässäni. Mikä minulle ensinnäkin on pyhää? Huomaan, että siitä on pitkä aika, kun viimeksi olen pohtinut tällaista.
Tietty ensimmäisenä tulee mieleen Jumala. Voisinko pyhittää Hänelle koko elämäni, ja kaiken mitä minulla on ja mitä teen? Olen sen mielessäni joskus tehnyt, ehkä useammankin kerran. Mutta miten se näkyy ihan jokapäiväisessä elämässä? Arjessa, erilaisissa kohtaamisissa, suhtautumisessani lähimmäisiini? 

Jumalan kirkkaus säteilee Kristuksen kasvoilta – Paavali kirjoittaa korinttilaisille:
’Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.
    Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu. Olemme hylänneet kaiken salakähmäisen, emme toimi petollisesti emmekä vääristele Jumalan sanaa, vaan tuomme esiin totuuden ja toivomme, että jokainen omassatunnossaan arvioi meidät Jumalan edessä. Jos meidän julistamamme evankeliumi on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen. Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva. Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä. Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.’  (2. Kor. 3:18–4:6.)

Osaanko nähdä Kristuksen kasvot jokaisessa kohtaamassani lähimmäisessä? 

Luukas kertoo, että Simeon tuli temppeliin Pyhän Hengen johdatuksesta, jotta hän näkisi Marian ja Joosefin saapuvan temppeliin Jeesus-lapsen kanssa.
Simeon tunnisti heti, että tuo lapsi ei ollut kuka tahansa esikoispoika, vaan itse kauan odotettu ja kaivattu, Messias. 

Valo ja kirkkaus – Miten Simeon saattoi tunnistaa Jeesuksen jumalallisen identiteetin? Pyhä Henki ilmoitti sen hänelle. Ajattelen, että Pyhä Henki oli odottanut tuota kohtaamista yhtä innokkaasti kuin Simeon. Simeon sai pidellä Jeesus-lasta sylissään ja todisti:
”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut:  valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.”

Kristus, Jumalan kirkkauden säteily – Kunpa Pyhä Henki johdattaisi meitäkin Kristuksen kirkkauden tuntemiseen. Näkemään ja ymmärtämään, mitä kaikkea Kristus on; mikä merkitys Hänellä on meille kaikille. Ei vain tiedon tasolla, vaan syväksi sisäiseksi tietoisuudeksi siitä, kuinka Kristuksessa Jumalan kirkkaus on tullut keskuuteemme, Ymmärrykseksi tuon kirkkauden kaiken muuttavasta voimasta ja vaikutuksesta.
Ja siitä, kuinka Hän on kanssamme, silloinkin kun se meistä itsestämme näyttää tai tuntuu jossain määrin epätodennäköiseltä.

Kristus on kanssamme, ja Hän haluaa valaista pimeät hetkemme ja kohtamme. Hänen Valonsa on aina kirkkaampi ja voimakkaampi kuin synkinkään pimeys. Hän voi kirkkaudellaan pyyhkiä pois mielen ja tunteiden tummat varjot.
Hän haluaa antaa rauhansa ja rakkautensa sisimpäämme. Hän haluaa antaa kirkkautensa säteillä olemukseemme ja antaa sen vaikuttaa meissä, Niin että voisimme huokaista Augustinuksen tapaan:

’Minun sielulleni loistaa valo, jota maailma ei käsitä,
sille kaikuu sävel, jota aika ei vaimenna,
sen täyttää tuoksu, jota ei tuuli haihduta,
sillä on ruokaa, joka ei syöden lopu,
se on rakkauden yhteyttä, jota ei kyllästyminen katkaise.
Tätä kaikkea rakastan, kun rakastan Jumalaani.’

Augustinus (kirjassaan Tunnustuksia, v. 398)

Muut tekstit: Ps. 48:11–15,  ja Jes. 52:8–10. .