Jeesus, maailman valo

6.1.2023. Miten kaunis luonto onkaan valkoisessa lumipeitteessään. Metsä on kuin satumaa valkeassa kuorrutuksessaan. Ja mikä riemu lapsilla pulkkamäessä!  Miten paljon lumi tuokaan valoa tähän aikaan, jolloin päivät ovat vielä lyhyet. Ja kohti valoahan tässä ollaan menossa, joka päivä.  

Me tarvitsemme elämäämme valoa. Mitä teemme kun sitä ei ole? – Meitä on ohjeistettu pitämään taskulamppuja, kynttilöitä ja sytyttimiä saatavilla mahdollisten sähkökatkojen varalta.
Mutta mitä teemme, kun tarvitsemme toisenlaista valoa? Valoa sisimpäämme.
Ajattelen, että meissä kaikissa on sisäänrakennettuna tietynlainen kaipuu. Kaipaamme – tiedostaen tai tietämättämme – sellaista valoa, jota eivät mitkään olosuhteet voi sammuttaa. Valoa sieluumme, sydämeemme. Taivaista valoa. 

Loppiaisena muistetaan Idän tietäjiä, jotka lähtivät matkaan nähdessään kirkkaan valon taivaalla, Tietäjät päättelivät, että tuo hyvin kirkas ja suuri tähti-ilmiö oli merkki hyvin suuren ja merkittävän kuninkaan ilmaantumisesta. Niinpä he päättivät lähteä pitkälle matkalle osoittamaan kunnioitustaan tuolle kuninkaalle. 

**********************

Niin vuoret kantavat rauhan hedelmää
Jumala, neuvo kuninkaalle lakisi, opeta oikeamielisyys hallitsijalle!
Hän jakakoon kansallesi oikeutta, köyhiä palvelijoitasi hän auttakoon,
niin vuoret kantavat rauhan hedelmää ja oikeus verhoaa kukkulat.
Merestä mereen hän hallitkoon, suurelta virralta maan ääriin asti.
Kumartakoot häntä aavikoitten asujat, hänen edessään viholliset nuolkoot tomua.
Saakoon hän Tarsisin ja meren saarten lahjat, Saban ja Seban kuninkaitten verot.
Kaikki kuninkaat kumartakoot häntä, ja palvelkoot häntä kaikki kansat,
sillä hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi.  Ps. 72:1–3, 8–12

On kuin psalmintekijä olisi aavistanut, että koittaisi aika, jolloin kaukaisista maista, aavikoitten takaa, saapuisi muukalaisia kumartamaan aivan erityislaatuista kuningasta, jolle annettu valta olisi ääretön. He toisivat mukanaan lahjoja osoituksena siitä, että he tunnistavat tuon hallitsijan kaikin tavoin ainutlaatuiseksi: viisaaksi ja oikeudenmukaiseksi rauhanrakentajaksi ja köyhien, heikkojen ja turvattomien auttajaksi.

Valo kaikille kansoille 
Ja nyt sanoo Herra, hän, joka teki minut palvelijakseen kohdusta alkaen palauttaakseen Jaakobin luokseen ja kootakseen Israelin suojaansa
– olen siis ollut Herralle arvokas ja minun Jumalani on minun voimani –
näin hän sanoo:
– Ei riitä, että olet minun palvelijani ja saatat ennalleen Jaakobin heimot, tuot takaisin Israelin  eloonjääneet. Minä teen sinusta valon kaikille kansoille, niin että pelastus ulottuu maan ääriin saakka.
    Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, kansansa lunastaja, tälle kaikkien halveksimalle, muukalaisten
inhoamalle, itsevaltiaitten orjalle:
– Kuninkaat saavat vielä nähdä! He nousevat osoittamaan kunnioitusta, ruhtinaat heittäytyvät  maahan edessäsi. 
Herran tahdosta näin tapahtuu, hänen, joka on uskollinen, Israelin Pyhän, hänen, joka on sinut valinnut.  Jes. 49:5–7

Profeetta Jesaja eli 700 v. ennen Jeesuksen syntymää. jo tuolloin Israelin kansa sai kuulla keskuuteensa tulevasta Herran valitsemasta pelastajasta, joka tulisi Valoksi ei vain heidän kansalleen, vaan kaikille kansoille. Hänen edessään kuninkaat ja ruhtinaat osoittavat kunnioitustaan.
Kukapa olisi osannut odottaa, millä tavoin tuo luvattu pelastaja tulisi heidän keskuuteensa. Johonkin mahtavaan palatsiin varmaankin, eikö se olisi todennäköisintä?

Kätkössä ollut salaisuus
Nyt iloitsen saadessani kärsiä teidän hyväksenne. Sen, mitä Kristuksen ahdistuksista vielä puuttuu, minä täytän omassa ruumiissani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta. Minusta on tullut sen palvelija, kun Jumala suunnitelmansa mukaisesti uskoi minun tehtäväkseni ilmoittaa teille täydellisesti sanansa, salaisuutensa, joka on ollut kätkössä aikojen alusta, sukupolvesta toiseen, mutta jonka Jumala nyt on paljastanut pyhilleen. Hän on tahtonut antaa heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo.  Kol. 1:24–27

Häikäisevän kirkas, kaikille kansoille ilmaistava salaisuus. Paavali tiesi, mistä puhui. Hän oli kohdannut ylösnousseen Kristuksen Damaskoksen tiellä, pudonnut ratsunsa selästä tuon kirkkauden häikäisemänä, menettänyt sen vaikutuksesta näkönsäkin kolmeksi päiväksi. Tuo kokemus ei varmastikaan häipynyt koskaan Paavalin mielestä. 

Kristus oli tullut keskuuteemme, keskellemme. Tämä oli Paavalille totta, ei vain kauniita sanoja.  Elämämme Valo on kanssamme. Hän haluaa valaista elämänpolkumme. Hän haluaa säteillä kirkkautta ja toivoa mieleemme ja sydämeemme. Hän haluaa rohkaista meitä, antaa meille voimia jaksaa vaikeuksienkin läpi. 

Hänen tähtensä
Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
      – Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija,
      joka on kaitseva kansaani Israelia.”
    Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.”
Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
    Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.    Matt. 2:1–12   

”Näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle”, sanoivat Idän tietäjät saavuttuaan Jerusalemiin.
Astronomian katsotaan syntyneen Mesopotamiassa. Babylonialaisten savitaulujen merkinnöistä on saatu selville, millaista matemaattista menetelmää muinaiset tähtitieteilijät käyttivät tutkiessaan Jupiterin etenemisnopeutta radallaan. He kutsuivat Jupiteria Valkoiseksi Tähdeksi.

Valkoinen Tähti – Nykyiset tiedemiehet toteavat, että nuo muinaiset babylonialaiset astronomit, jotka merkitsivät Valkoisen Tähden kiertonopeuden savitauluun 350 – 50 eaa, ovat voineet käyttää samaa geometrista menetelmää myös muiden planeettojen liikkeiden tutkimiseen.
(Historoitsijat olivat olleet siinä käsityksessä, että tuo mittausmenetelmä kehitettiin Euroopassa 1350-luvulla.)

Kirkas valoilmiö, jota itämaan tietäjät seurasivat erämaan halki. oli nykyisten astronomisten laskelmien mukaan Jupiterin ja Saturnuksen konjunktio Kalojen tähtikuviossa. Jotkut arvelevat Venuksenkin (edellisiä paljon nopeammin etenevän planeetan) käyneen kirkastamassa valoilmiötä entisestään. Joka tapauksessa tuon konjunktion tulkittiin merkitsevän suuren kuninkaan syntymää.

Betlehemin tähteä seuranneet tietäjät menivät ensin Jerusalemiin. Olihan siellä temppeli ja kuninkaan palatsi. Ja näin sana vastasyntyneestä kuninkaasta kiiri heti kaikkialle.
Myös Herodes sai siitä kuulla. Ylipapit ja lainoppineet tiesivät kertoa hänelle, että kirjoitusten mukaan messias syntyisi Betlehemissä. Herodes pelästyi: menettäisikö hän valtansa tuon vastasyntyneen vuoksi?  

Tähti johdatti tietäjät Marian ja Joosefin majapaikkaan. Nähdessään Marian ja Jeesus-lapsen he heittäytyivät kunnioituksesta maahan lapsen edessä. He ottivat arkuistaan lahjat, jotka olivat tuoneet vastasyntyneelle Kuninkaalle: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.

Jumala oli johdattanut heidät tähden avulla tervehtimään Kristus-lasta. Sitten Hän kertoi heille unen kautta, ettei heidän tullut mennä takaisin Herodeksen luo, vaan palata toista tietä takaisin kotimaahansa. 

Taivaallisella Isällämme on omat tapansa johdattaa meitä ihan tavallisia tallaajiakin. Hän voi käyttää siihen esim. unia, enkeleitä, toisia ihmisiä. eteen osuvaa lehtiartikkelia tai kirjaa. Joskus saatamme saada jonkun ajatuksen, joka tuntuu tosi tärkeältä ja innostavalta, ja joka ei hellitä, ennen kuin olemme tarttuneet siihen jollain tavoin. Joskus Hän voi kuiskata sydämeemme jotain, joka saattaa yllättää meidät, mutta samalla täyttää meidät rauhalla ja luottamuksella: Hän pitää meistä huolen. 

Onko meillä malttia pysähtyä kuuntelemaan Hänen johdatustaan? Millä tavoin ja mihin Luojamme haluaa johdattaa meitä tänä vuonna?
Ajattelen, että on yksi asia, johon Hän haluaa aina meitä johdattaa: tuon maailmaan syntyneet Valon luo, jota Itämaan tietäjät tulivat kumartamaan. Hänen, joka tuli Valoksi koko maailmalle. Hänen läheisyyteensä ja tuntemiseensa. Hänen Rakkautensa ja Rauhansa tuntemiseen. 

How Many Kings – Downhere, Marc Martel  

’Seuraat tähteä yllättävään paikkaan
uskoisitko, kaiken sen jälkeen mitä olimme kuvitelleet
lapsi seimessä, pieni, alhainen, heikoin kaikista
mitä epätodennäköisin sankarimme, käärittynä äitinsä shaaliin
vain lapsi – häntäkö me olemme odottaneet? 

Mutta kuinka monta kuningasta on astunut alas valtaistuimeltaan
kuinka monta herraa on jättänyt kotinsa
kuinka moni suuruus on tullut pieneksi – minun vuokseni
kuinka monet jumalat ovat vuodattaneet sydämensä
osoittaakseen rakkauttaan rikkinäistä maailmaa kohtaan
kuinka moni isä on luopunut pojastaan vuokseni? 

Tuomme lahjamme vastasyntyneelle Vapahtajalle
kaiken mitä meillä on, kalliin tai vähäisen
sillä me uskomme 
Kultaa Hänen kunniakseen, suitsukkeita hänen ilokseen
ja mirhaa ristinkärsimykseen

Kuinka monta kuningasta on astunut alas valtaistuimeltaan
kuinka monta herraa on jättänyt kotinsa
kuinka moni suuruus on tullut pieneksi
minun vuokseni?
Vain yksi teki sen, vuokseni, vuoksesi’

Jeesuksen nimessä

1.1.2023. Tänä vuonna uudenvuodenpäivä osui sunnuntaille. Kirkkovuosikalenterissa tämän päivän aihe on ’Jeesuksen nimessä’.
Amerikkal. elokuvissa kuulee usein huudahduksen ’”Jesus!” tai ”Jesus Christ!”, kun päivitellään jotain asiaa. Eivät käsikirjoittajat ole ilmasta napanneet huudahdusta; se kun on ihan yleinen  amerikkalaisten arkipuhekielessä. Ja kyllä sitä joskus kuulee suomalaistenkin suusta.

Siinä on mielestäni pieni ristiriita. Niin luontevasti huudahdetaan Jeesuksen nimi, että luulisi  hänen kuuluvan luonnollisena osana jokapäiväistä elämää. Vaan miten tilanne muuttuukaan,  jos joku alkaisi – yhtä luontevasti – jutella Jeesuksesta tuota huudahdusta käyttäneen kanssa (jollei tämä sitten satu olemaan aktiiviuskovia). Tunnelma muuttuu vaivautuneeksi. Aivan kuin Jeesuksessa tai hänen nimessään olisi jotain kiusallista tai pelottavaa.
Jeesuksen nimessä on hämmästyttävä voima. Jeesus herättää tunteita niin uskovissa, niissä jotka eivät usko sekä niissä, jotka eivät tiedä uskoako vai ei. Vielä 2000 v. sen jälkeen, kun hän eli ihmiselämän maan päällä. Ehkä sekin kertoo, että sekä henkilössä että hänen nimessään on jotain aivan ainutlaatuista. Sellaista, johon ei pysty suhtautumaan välinpitämättömästi.  

Täytyy tunnustaa, että Jeesuksen nimi on kyllä päässyt minunkin suustani joskus sen enempää ajattelematta, kuin automaattisena reaktiona, ihan arkisessa tilanteessa:
Noin 15 v. sitten vein autoani automaattipesuun. Pesuharjat pyörivät jo tuulilasilla, kun muistin poikani sanoneen, että antenni pitää ottaa pois ennen pesua. Hätääntyneenä huudahdin ”Jeesus!”  Se oli nopein mieleeni noussut avunpyyntö. Samalla hetkellä pesuharjarivistö pysähtyi.
Vähän ajan kuluttua sivuovesta tuli huoltoaseman pitäjä. Selvisi että jäljessäni ajanut auto oli ajanut ’sivuraiteille’ ja siitä oli seurannut koneiden pysähtyminen. – Huomasin tilaisuuden koittaneen: nousin autosta ja poistin nopeasti antennin katolta ja istuuduin takaisin autoon. Ja niin pesut saatiin päätökseen.
Vähän myöhemmin tapasin ystävän, joka kysyi, mitä oli tapahtunut. Hämmennys näkyi ilmeisesti vielä kasvoiltani. Kun kerroin tapauksen, hän totesi että tuollaisella uskolla voisit lähteä Afrikkaan lähetyssaarnaajaksi. Mutta eihän siinä ollut kyse uskosta niinkään, pikemminkin hätääntyneen suusta lähteneestä avunhuudosta.

Vieläkin ihmettelen silloin tällöin tuota tapahtumaa. Joku voi tietenkin sanoa, että oli vain yhteensattuma tuo pesuohjelman pysähtyminen heti huudahdukseni jälkeen. Minut se sen sijaan sai ajattelemaan, ettei ole niin pientä ja arkista tai niin suurta ja mahdottomalta tuntuvaa, mihin ei voisi pyytää apua Jeesuksen nimeen vedoten.     

Hänen nimensä suuruus 
Herra, meidän Jumalamme, kuinka suuri onkaan sinun nimesi maan päällä! Se julistaa sinun taivaallista kirkkauttasi. Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi. Ne ovat kilpenä jumalattomia vastaan, ne vaientavat vihamiehen ja kostoa janoavan.
Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä,  kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen
– mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella. Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi, asetit kaiken hänen valtaansa: lampaat ja härät, kaiken karjan, metsän villit eläimet,  taivaan linnut ja meren kalat, kaikki vesissä liikkuvat.
Herra, meidän Jumalamme, suuri on sinun nimesi kautta koko maailman!  Ps. 8:2–10

Oli ihanaa herätä tänä uudenvuoden päivänä, kun näkyi kirkasta taivasta ja aurinko nousi esiin pilvien takaa. Miten kaunis alku tälle vuodelle. Kuin lupaus jostain paremmasta. Paremmasta vuodesta. Ja illalla tähtien tuike tummansinisellä taivaankaarella – siinä on jotain erityisen lumoavaa. Se saa aina tuntemaan oman pienuutensa tässä maailmankaikkeudessa jollain hyvin lohdullisella tavalla. Tähtitaivaan alla tulee niin konkreettiseksi se tosiasia, että on olemassa jotain niin valtavan paljon suurempaa kuin me ihmiset täällä maan päällä huolinemme ja murheinemme.

Lunastajamme
Ja nyt – näin sanoo Herra, joka sinut loi, Jaakob, joka sinut muovasi, Israel:
– Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.
Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa, kun astut tulen lävitse, sinä et pala eikä liekki sinua polta.
Minä, Herra, olen sinun Jumalasi. Minä, Israelin Pyhä, olen sinun pelastajasi.  Jes. 43:1–3

Nuo sanat ’Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun’ pappi lausuu usein messussa synnintunnustuksen jälkeen.
Joillakin ihmisillä on taipumus hyvin herkästi tuntea itsensä syylliseksi tai syypääksi johonkin silloinkin, kun siihen ei olisi aihetta. Meikäläiseltä esim. pääsee automaattisesti anteeksipyyntö vaikkapa tilanteessa, jossa joku törmää minuun- Ja esim. yllä kuvaamassani autonpesutilanteessa ensimmäinen ajatukseni oli että voi kauhistus, mitä minä nyt tein, kun pesuohjelma lakkasi toimimasta.  

Mutta kyllähän elämässä tulee tehtyä tai sanottua asioita, jotka ihan syystäkin kaduttavat ja painavat mieltä. Silloin voi kokea suurena helpotuksena tiedon, että aina voi pyytää ja saada anteeksi. Lunastajamme pitää meistä kiinni, kun syyllisyyden virrat ovat viemässä meidät mennessään. Kun tunnustaa mieltä painavat väärät tekonsa ja pyytää niitä anteeksi, jotain hyvin puhdistavaa ja vapauttavaa tapahtuu. Voimme luottaa Vapahtajaamme, joka sanoo: älä pelkää, minä olen sinut lunastanut, sinä olet minun,  

Jumalan lapsia
Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on syntynyt Jumalasta, ja jokainen, joka rakastaa isää, rakastaa myös hänen lastaan. Siitä me tiedämme rakastavamme Jumalan lapsia, että rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjään. Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa. Kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme.
    Kuka sitten voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?    1. Joh. 5:1–5

Jo yli 10 kk:n ajan on yksi eurooppalainen kansa taistellut oman itsenäisyytensä puolesta, ja ollut siten  myös vaikuttamassa siihen, ettei itäinen naapurimaa laajentaisi hyökkäystään muihin läntisen Euroopan maihin  – kuten se on aiemmin jo useasti tehnyt.
Kun Volodymyr Zelenskyi sai pitkät, raikuvat aplodit Yhdysvaltain kongressissa kaikkien osoittaessa hänelle seisten kunnioitustaan, hän käänsi sen koskemaan urheita kansalaisiaan, jotka taistelevat vapautensa puolesta.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Ukrainalaiset joutuvat taistelemaan maansa itsenäisyyden puolesta. Usko ja rukoukset kuuluvat luonnollisena osana heidän elämäänsä. Mutta etenkin nyt, kun vihollinen pommittaa maata ja koettaa vallata sen, rukoillaan niin maan kuin sen puolesta taistelevien puolesta.

Apostoli Johannes kirjoittaa kirjeessään maailman voittamisesta. Hän ei tarkoita aseita, hyökkäyksiä, valloittamisia eikä puolustautumisia. Hän puhuu jostain ihan muusta. Johannes puhuu siitä, mitä tapahtuu meissä sisäisesti.
Ehkä on helppo puhua sisäisetä rauhasta maassa, jota sota ja levottomuudet eivät ravisuttele. Mutta ehkäpä meille on annettu juuri nyt, tänä vuonna, mahdollisuus harjoitella ja harjoittaa sisäisen rauhan vahvistamista ja siinä pysymistä.    

Mistä sisäinen rauha, sydämen ja mielen rauha, löytyy? Johannes kirjoittaa sen löytyvän uskosta. Uskosta Jeesukseen. Tuo usko voi saada aikaan sellaisen rauhan sisimpään, etteivät sitä tämän maailman tapahtumat vavisuttele. Silloin on voittanut tämän maailman, sanoo Johannes.  ’Kuka sitten voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?’

Jeesus itse rohkaisi opetuslapsiaan sanoen heille: ”Minä jätän  teille rauhan, oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh.214:27)
Miten Jeesus voi antaa meille rauhan? Voivatko pelkästään nuo hänen sanansa saada sen aikaan?
Jeesus kertoi, kuinka hän ja taivaallinen Isä tulevat luoksemme, ja siten vaikuttavat meissä:   Jeesus vastasi: ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. (Joh.14:23)

International Standard -käännöksen mukaan Jeesus lupaa, että hän ja Isä tulevat ei vain luoksemme, vaan sisäiseen olemukseemme:
Jesus answered him, “If anyone loves me, he will keep my word. Then my Father will love him, and we will go to him and make our home within him.” 

Ihan huikealta tuntuu ajatella, että rakkaus Vapahtajaa ja Hänen sanojaan kohtaan voi saada sellaista aikaan. Että Hän itse tulee ja tuo sen, mitä Hän on, sisimpäämme. Rauhansa. Ja Rakkautensa. 
Miten sen voisi tavoittaa, tunnistaa todeksi? Ajattelen, että hiljentyminen on siihen avain. Hiljentyminen kuuntelemaan, tunnistamaan Hänen läsnäolonsa. 

Hänen nimeensä vedoten
Jeesus sanoo:
    ”Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.”  Joh. 14:12–14  

Ilmestyessään Joosefille unessa Jumalan lähettämä enkeli sanoi Joosefille: ”Sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
Jeesus-nimi merkitsee: ’Herra on apu, Herra pelastaa’.
Ehkäpä tämä nykyinen jännitteitä täynnä oleva maailmantilanne saa yhä useamman  kääntämään katseensa  Häneen, joka tuli meille Pelastajaksi, ja huokaamaan: tule luoksemme, elämäämme, auta meitä. Tarvitsemme Sinua, Sinun Rauhaasi. Sinun Rakkauttasi. 

Kristus rohkaisee meitä kuitenkin myös olemaan aktiivisia: uskomaan Häneen, rukoilemaan, ja tekemään hyviä tekoja, Hänen nimeensä vedoten.
Joka päivä tarjoaa tähän mahdollisuuksia, meille jokaiselle.  🙂

Jeesus-rukous ukrainaksi laulettuna

”Herra Jeesus, Jumalan Poika, armahda meitä”

Hyvää, rauhallista ja siunattua Uutta Vuotta 2023!

Herran syntymä on lähellä

20.12,2022.  ’Vapahtajan äidin odotus ja Herran kansan joulun odotus kuuluvat yhteen. 
Jouluun valmistautumisen loppuvaihe alkaa. Ihmisen sisäisen mielialan tulee olla valmis suuren sanoman vastaanottamiseen.’
Näin Kirkkovuosikalenteri kuvaa 4. adventtisunnuntaita, ja kertoo, että tämä pyhäpäivä omistetaan lasta odottavalle Marialle, Herran äidille. – Ei sitä tosin evankeliumitekstistä huomaa, se kun keskittyy lähinnä Jeesuksen kasvatti-isään, Joosefiin.

*********************

Odotus ja toivo
Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani ja panen toivoni sinun sanaasi.
Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua.
Israel, pane toivosi Herraan! Hänen armonsa on runsas, hän voi sinut lunastaa. Hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.   Ps. 130:5–8

Jerusalemin muuria

Ilon aihe
Herra piti huolen Saarasta, kuten oli sanonut, ja täytti antamansa lupauksen. Saara tuli raskaaksi ja synnytti Abrahamille hänen vanhoilla päivillään pojan. Se tapahtui juuri siihen aikaan, jonka Jumala oli ilmoittanut. Pojalleen, jonka Saara oli synnyttänyt, Abraham antoi nimeksi Iisak. Kahdeksantena päivänä Iisakin syntymästä Abraham ympärileikkasi hänet, kuten Jumala oli käskenyt. Abraham oli satavuotias, kun hänen poikansa Iisak syntyi.
Saara sanoi: ”Jumala on antanut minulle aiheen iloon ja nauruun, ja jokainen, joka tästä kuulee, iloitsee ja nauraa minun kanssani.” Ja Saara sanoi vielä: ”Kuka olisi tiennyt sanoa Abrahamille: ’Saara imettää poikia’? Ja nyt minä kuitenkin olen synnyttänyt pojan hänen vanhoilla päivillään.”  1. Moos. 21:1–7

Siunaus
Antaessaan Abrahamille lupauksensa Jumala vannoi omaan nimeensä, koska ei ollut ketään suurempaa, jonka nimeen hän olisi vannonut. Hän lupasi: ”Minä siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle runsaasti jälkeläisiä”, ja kärsivällisesti odotettuaan Abraham sai, mitä hänelle oli luvattu.
    Ihmiset vannovat jonkun itseään suuremman nimeen. Vala merkitsee heille asian vahvistusta, se lopettaa kaikki vastaväitteet. Siksi myös Jumala vannoi lupauksensa takeeksi vielä valan. Hän tahtoi tällä erityisellä tavalla osoittaa niille, joita lupaus koskee, että hänen päätöksensä ei muutu. Noilla kahdella järkähtämättömällä sanallaan, joissa hän, Jumala, ei voi valehdella, hän tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme. Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma.  Hepr. 6:13–19

Abrahamia kunnioitetaan suuresti hänen kuuliaisuutensa vuoksi. Hän uskoi Jumalan lupaukseen, vaikka se tuntuikin hänestä aivan käsittämättömältä. Hyvin vanhana miehenä hänen ei varmaan ollut helppoa uskoa, että hän voisi saada paljon jälkeläisiä. Mutta hän päätti uskoa ja luottaa Jumalan lupaukseen, ja toimia Hänen tahtonsa mukaan, lähteä kaukaiseen maahan, sinne minne Herra hänet ja hänen perhekuntansa johdattaisi.  

Heprealaiskirje kertoo, että Jumala tahtoo rohkaista niitä, jotka etsivät Hänestä turvaa. Hän haluaa kannustaa meitä pitämään kiinni toivosta. Niin että vaikka nyt olisimme tilanteessa, joka tuntuu toivottomalta, ja jossa on vaikeaa nähdä, miten asiat muuttuisivat valoisammiksi – että siitä huolimatta päättäisimme ja jaksaisimme uskoa Hänen hyvään tahtoon elämässämme. Ja siihen, että asiat vielä muuttuvat hyviksi.

Myöhemmässä kohdassa Heprealaiskirjeessä todetaan:
’Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.’ (Hper.11:1)

Voiko sellaiseen uskoa,. mitä et näe? Useiden mielestä ei. Järki pistää hanttiin. Turvalliselta tuntuu uskoa vain sellaiseen, minkä voi nähdä fyysisin silmin, muu tuo epävarman tai epämieluisan olon. Turvallisuushakuinen henkilö pitäytyy mieluummin sellaisessa, mikä on tuttua ja turvallista tai järjellä selitettävissä.

Luojamme haastaa kuitenkin meitä, samoin kuin Abrahamia aikoinaan, uskomaan ja luottamaan, että Hänellä on suunnitelmansa elämäämme varten, silloinkin kun sitä ei voi lainkaan nähdä tai ymmärtää. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

En varmaan ole ainoa, joka ihmetellen ja ihaillen on seurannut sitä päättäväisyyttä ja lannistumattomuutta, jolla ukrainalaiset suhtautuvat tulevaisuuteen.
He näkevät sen, mikä ei tällä hetkellä ole vielä näkyvissä: kuinka maassa tulee vallitsemaan rauha, ja kuinka sen tilalle, mikä on nyt tuhottu, tullaan rakentamaan entistä parempaa. Se auttaa heitä jaksamaan vaikeissakin oloissa. Vaikeudet ovat hitsanneet kansaa yhteen, puhaltamaan yhteen hiileen, Apua tarvitsevia autetaan, keksitään keinoja selviämiseen, jokainen tekee sen minkä pystyy.
Ja uskotaan ja luotetaan siihen, että tästä kaikesta – suurista vaikeuksista ja haasteista huolimatta – syntyy vielä jotain hyvää. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Enkelin kehotus
Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
    Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
    Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
      – Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.    Matt. 1:18–24

Jumalan sanansaattajaenkeli ilmestyi sekä Marialle että Joosefille kertoen, mitä Jumala oli suunnitellut heidän elämäänsä varten. Tuo suunnitelma oli jotain niin ihmeellistä, ettei kumpikaan heistä olisi osannut sellaista ajatella edes huimimmissa unelmissaan. Eivätkä heidän sukulaisensakaan.
Jumala yllätti. Ensin Marian, sitten Joosefin. Kummaltakin vaadittiin luja luottamus siihen, että se, mitä enkeli kummallekin vuorollaan ilmoitti, pitää paikkansa. Ja rohkeutta. Ja uskoa siihen, että Jumala olisi heidän kanssaan.
Sillä olihan tuossa sen ajan tapojen ja lainsäädännön mukaan täyden katastrofin ainekset: häpeä, hylkääminen, tuomitseminen, jopa kuolemanrangaistus, jollainen langetettiin naisille, joiden  todettiin syyllistyneen uskottomuuteen.   

Mutta Maria uskoi ja uskalsi. ja Joosef uskoi ja uskalsi seurata Jumalan tahtoa. Ymmärtämättä, miten tämä kaikki, mitä enkeli oli heille kummallekin vuorollaan puhunut, saattoi olla  mahdollista. Että Maria odotti lasta, joka oli Pyhän Hengen alulle saattama.

Se mikä ihmismielelle tuntuu mahdottomalta, voi taivaallisesta perspektiivistä olla ihan luonnollista. Luojallemme kaikki on mahdollista.
Olen aina ajatellut, että Hänelle pienen, elämän alulle saattamiseen tarvittavan solun, aikaansaaminen on todella pieni juttu. Kyllähän Hän on aikaansaanut paljon ihmeellisempiäkin asioita.
(Tosin tässä tapauksessa kyseessä ei ollut mikään pikkujuttu. tulihan tuo Pyhän Hengen alulle saattama elämä koskemaan koko ihmiskuntaa. Jopa ajanlaskummekin perustuu siihen, mikä ennen ilmaistiin lyhenteillä eKr. ja jKr. ja nykyisin (neutraalimpiin pyrkivillä, mutta mielestäni aika hassuilta tuntuvilta) ’eaa’ ja ’Jaa’.

Maria ja Joosef eivät tienneet, mitä kaikkea heillä olisi edessään. Sen he tiesivät, että heille oli uskottu aivan valtava vastuu. He saivat tehtävän, joka tulisi määrittämään heidän koko elämänsä. He tulisivat huolehtimaan lapsesta, joka tuli maailmaan pelastaakseen sen pimeyden, pahan ja synnin vallasta. Lapsesta, joka tuli tuomaan toivon sanomaa. Lapsesta, joka tuli Valoksi koko maailmalle.

Tuosta tehtävästä tuli Marialle ja Joosefille ykkösprioriteetti kaikessa, mitä he tekisivät. Se antoi heidän elämälleen merkityksen ja suunnan. Kaikki muu tuli sen jälkeen.
Tuohon tehtävään – Jeesus-lapsesta huolehtimiseen, suojelemiseen ja kasvattamiseen – sisältyi paitsi paljon siunauksia ja onnen hetkiä, myös huolta ja pelkoa, loppuvaiheessa myös suurta surua ja tuskaa. Kuitenkin arvelen, ettei Maria eikä Joosefkaan olisi halunnut antaa pois tuota saamaansa tehtävää. 

*********************

Mikä antaa omalle elämälleni merkityksen ja suunnan?  Entä sinulle? Mikä on  asia, josta et luopuisi, vaikka se tuntuisikin välillä haastavalta, voimia vievältä ja vaikealta?
Mikä on minulla/sinulla ykkösprioriteettina tänä jouluaikana, tulevana vuonna, tai omassa  elämässä ylipäätään?  – Tällaisten kysymysten äärelle voi ehkä pysähtyä hetkeksi tai useammaksi Joulunpyhien aikaan. Pohtia niitä ehkä yhdessä läheisten ja/tai ystävien kanssa.  

Alla olevassa Amy Grantin laulussa Maria pohtii Jumalalta saamaansa suurta tehtävää ja sitä, onko hänestä sen kantajaksi. Hän ymmärtää, että yksin hän ei selviäisi, ja pyytää itselleen Elämän Antajan läsnäoloa ja tukea. 
Sitä samaa me voimme pyytää omaan elämäämme ja niihin tehtäviin, joita tulee eteemme. 🙂

Breath Of Heaven – Amy Grant

’Olen matkannut monta kuutonta yötäkylmänä ja väsyneenä, vauva sisälläni
ja ihmettelen mitä olen tehnytPyhä Isä, Sinä olet tullutvalitsemaan minut kantamaan Poikaasi 

Odotan hiljaisessa rukouksessapeloissani kantamastani vastuusta täytyykö minun kulkea tämä polku yksin
tässä maailmassa, joka on kylmä kuin kiviole kanssani nyt 

Taivaan Henkäys, kannattele minua
ole joka hetki lähelläni, valaise pimeyttänivuodata ylleni pyhyytesi, sillä Sinä olet pyhäTaivaan Henkäys 

Ihmetteletkö katsoessasi kasvojaniolisiko jonkun viisaamman olla sijallani?
mutta tarjoan kaikkeni armolliselle suunnitelmallesi auta minua olemaan vahva
auta minua olemaan, auta minua’

Rauhallista ja valoisaa Joulun aikaa!

Tehkää tie Kuninkaalle

8.12.2022.  – Runsas pari viikkoa enää Jouluaattoon. Kokemukseni mukaan nuo päivät vilahtavat joka vuosi liian nopeaan tahtiin – paitsi sitä odottavilla lapsilla. 😉
Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Saisikohan päivät kulumaan hitaammin, jos eläisi jatkuvasti odottavalla kannalla? Jos niin tekisin, mikä olisi silloin se asia, jota hartaimmin odottaisin?
Mitä sinä odotat eniten tänä adventtina? 

Oikeus ja rauha 
Minä kuuntelen, mitä Herra Jumala puhuu. Hän lupaa rauhan kansalleen, omilleen – älkööt he enää eksykö mielettömyyteen!
Hän antaa apunsa niille, jotka häntä palvelevat, ja niin meidän maamme saa takaisin kunniansa.
Laupeus ja uskollisuus kohtaavat, oikeus ja rauha suutelevat toisiaan.
Uskollisuus versoo maasta ja oikeus katsoo alas taivaasta.
Herra antaa kaiken hyvän, maa antaa satonsa.
Herran edellä kulkee oikeus, se valmistaa tien Herralle. Ps. 85:9–14

Nuo psalmitekstin jakeet ovat täynnä asioita, joita meikäläinen odottaa ja toivoo kovasti juuri tänä aikana jota nyt elämme: Rauhaa sinne missä soditaan, ja myös kaikkialle sinne, missä on epäsopua tai riitaa, Että löytyisi rauhanomainen sovinto ihmisten kesken, sellainen joka tyydyttäisi kumpaakin osapuolta. Yksilötasolla se on varmasti paljon helpompaa kuin isompien ryhmittymien, saati sitten kansakuntien välillä.
Joka tapauksessa sitä voi aina pyytää ja toivoa: Rauhanruhtinas, suo meille Sinun Rauhasi.  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Laupeus on sana, jota nykyään ei juuri käytetä. Helposti ymmärrettäväksi sen tekee esim. Jeesuksen vertaus samarialaismiehestä, joka auttoi tuntematonta tien varrella makaavaa. Tuota auttajaa kun kutsutaan laupiaaksi samarialaiseksi. Hän vei ryöstön ja pahoinpitelyn kohteeksi joutuneen miehen majataloon, maksoi isännälle tämän ruoka – ja majoituskulut ja pyysi  pitämään hyvää huolta miehestä.
Hyväsydäminen ja -tahtoinen voisivat olla synonyymejä laupiaalle, pyyteettömällä rakkaudella hädässä olevaa auttava. – Sellaisena tuon psalmin kirjoittaja kuvaa Luojaamme.

Oikeus katsoo alas taivaasta – varmaan monien ukrainalaisten (kuten meidän muidenkin) mielessä oleva pyyntö, toive ja odotus: että Kaikkivaltias katsoisi heidän puoleensa ja tulisi avuksi, jotta rauha saavutettaisiin. Niin että – kuten psalmisti runollisesti ilmaisee – ’oikeus ja rauha suutelevat toisiaan’.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Profeetta Elia
Kuulkaa! Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian. Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin en tuomitse maata perikatoon, kun tulen.  Mal. 3:23–24

Elia oli juutalaisten suuresti arvostama profeetta. Vanhan Testamentin viimeisessä kirjassa, Malakian kirjassa ylläolevan lupauksen mukaan Herra lähettää profeetta Elian uudelleen heidän keskuuteensa  Tämä sai juutalaiset jännityksellä ja hartaasti odottamaan Elian paluuta.
Kun Johannes Kastaja tuli erämaasta Jordan-joelle kastamaan ihmisiä, he havaitsivat, että tällä oli yllään samanlainen asu kuin Elia aikoinaan: eläimen karvanahka ja nahkavyö vyötäisillä. Johannes myös julisti yhtä voimallisesti sanomaansa kuin profeetta Elia. Siksi monet kyselivät, oliko tässä se Herran lupaama Elia, jonka Hän on lähettänyt uudelleen heidän kansansa pariin.

Kuin pimeässä loistava lamppu
Me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne. Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet.
2. Piet. 1:19–21

3. adventin aiheena on Johannes Kastaja Vapahtajan edelläkävijänä ja tienraivaajana. 

Mihin vertaisin tätä sukupolvea
 Jeesus sanoi:
”Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän. Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen. Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti olleet ennustusta, ja uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla. Jolla on korvat, se kuulkoon!
Mihin minä vertaisin tätä sukupolvea? Se on kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: ’Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.’
Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja ihmiset sanovat: ’Hänessä on paha henki.’ Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!’ Mutta Viisauden teoista Viisaus tunnetaan!”  Matt. 11:11–19

Tien raivaaja – Herra ilmoitti Malakian kautta kansalle, että sen odottaman Valtiaan edellä tulisi sanansaattaja:
”Minä lähetän sanansaattajani raivaamaan edelläni tietä. Ja aivan äkkiä tulee temppeliinsä Valtias, jota te odotatte, ja Liiton enkeli, jota te kaipaatte.” (Mal.3:1)

Liiton enkeli – Malakia profetoi, että kun Pelastajaa tulee, Hän korjaa sen, mikä on mennyt väärille raiteille. Hän kutsuu tätä kauniisti Liiton enkeliksi.
Kristus tuli solmimaan Uuden Liiton taivaallisen Isän ja meidän, Hänen lastensa välille. Se on armon ja rakkauden liitto, jonka kautta väärintekemisemme on sovitettu ja anteeksiannettu Kristuksen sovitustyön kautta.  

Pelastuksen aurinko – Toisaalla Malakia kutsuu Messiasta pelastuksen auringoksi: 
”Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla. Te astutte ulos, hypitte riemusta kuin vasikat laitumella.” (Mal.4:2)
Ihana minusta tuo kuvaannollinen kohta: me parannumme pelastuksen auringon siipien alla.
Se jo sinänsä tuntuu hoitavalta. Ei mitään väliä sillä, ettei auringolla ole siipiä. Aurinko  suo meille lämpönsä, ja taivaallisten siipien alla olemme suojassa.  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

”Mihin minä vertaisin tätä sukupolvea?” Jeesus kysyi. Ihmiset valittivat ja huutelivat toisilleen syytöksiä. Myös Jeesus ja hänen tienraivaajansa saivat tästä osansa:  Johannes Kastajaa arvosteltiin, kun tämä ei syönyt, ja Jeesusta moitittiin kun tämä söi ja joi publikaanien ja muiden syntisten kanssa. Teit niin tai näin, aina joku keksi valittaa asiasta.
Mahtaako kuulostaa mitenkään tutulta tämän nykyisen sukupolvemme korvissa? 

Kristus, Sinä näet, millaisten asioiden kanssa me yhä täällä kamppailemme. Miten kipeästi tarvitsemmekaan Sinun vaikutustasi, jotta taivasten valtakunta voisi murtautua esiin ja pystyisimme elämään Sinun valtakuntasi periaatteita todeksi täällä maan päällä.
Tule Kristus, sulata kovat ja itsekkäät sydämemme, täytä ne Sinun Rakkaudellasi. Anna Sinun Rauhasi laskeutua sisimpäämme ja keskuuteemme. 

Alla oleva Matt Mahlerin kaunis laulu kehottaa meitä raivaamaan tilaa sydämiimme Kuninkaamme tulla. 

Make Room – Casting Crowns

Suojaa myrskyltä etsivä perhe
ei löytänyt sijaa majatalosta
sen vuoksi tämä Lapsi syntyi
pelastamaan kylmän ja kolkon maailman

Nukkuva kaupunki ei tiennyt
että seimessä makaava Vapahtaja,
Kuningas, jolla ei ollut kotia,
oli tullut parantamaan surumme

Onko sydämessäsi sijaa
Jumalan kirjoittaa siihen tarinansa?

Lampaitanne yöllä laskevat paimenet
älkää pelätkö Kirkkauden Valoa
olette kallisarvoisia Hänen silmissään
Jumala on tullut nostamaan alhaiset

Voit tulla sellaisena kuin olet
mutta kun teet tilaa sydämessäsi
ja vaihdat unelmasi Hänen kunniakseen
se voi erottaa sinut totutusta

Äiti pitää lupauksensa
kaikki virheet korjataan
tie on suora, taakat keveät
sillä Hän pitää huomista käsissään

Tee tilaa sydämessäsi 

Kuninkaasi tulee kunniassa

4.12,2022. Toisen adventtisunnuntain tekstit kehottavat haasteiden keskellä olevaa kääntämään katseensa kohti Häntä, joka tuo Valon pimeään. Luottamaan siihen, että vaikeuksiin on apu tulossa. Odottamaan luottaen siihen, että Hän tavalla tai toisella ojentaa auttavan kätensä.    

Anna meidän nähdä kasvojesi valo
Jumala, Sebaot, katso jälleen meihin taivaastasi, käänny puoleemme ja katso meitä! Ota hoitoosi tämä viiniköynnös, taimi, jonka oikealla kädelläsi olet istuttanut itseäsi varten, lapsi, jolle sinä olet antanut voiman.
Menehtykööt ne uhkaavan katseesi alla, jotka ovat sen polttaneet ja pirstoneet! Mutta suojatkoon sinun kätesi palvelijaasi, joka on oikealla puolellasi, ihmislasta, jolle sinä olet antanut voiman.
Me emme käänny sinun luotasi pois. Anna meidän elää, me huudamme sinun nimeäsi.
Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme, anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme.  Ps. 80:15–20

Kyllä tässä maailmanmenossa tekee mieli huokaista samaan tapaan kuin tuo psalminkirjoittaja aikanaan: ota hoitoosi kaikki tämä, mikä luomakunnassasi on nyt niin huonoissa kantimissa.
Anna meille voimaa uskoa hyvän voittoon. Anna meidän nähdä Valosi kaiken pimeyden keskellä. Auta meitä muistamaan, että näytti miltä hyvänsä, Valo voittaa. Sinun Valosi. Sinun Rakkautesi ja huolenpitosi. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Ukrainalainen Jeva Skaletska, 12v, aloitti päiväkirjan kirjoittamisen Venäjän hyökättyä Ukrainaan 24. helmikuuta. Hän haluaa julkaistulla kirjallaan ’Ette tiedä mitä sota on’ muistuttaa, että kaikkein pahimmasta – sodastakin – voi selvitä hengissä.

Kotoa piti paeta, öitä viettää pommisuojassa. Oli ulkonaliikkumiskieltoja, pelkoa ja paniikkikohtauksia. Koti, koulu, pianoharrastus ja ystävät piti jättää, kun kuurouttavaa tykkitulta oli paettava. Kellarissa piileskellyt Jeva kertoo ja hänen isoäitinsä matkasta Ukrainan läpi ensin Budapestiin ja sieltä Dubliniin

Ihmeitä tapahtuu – Isoäiti on ollut Jevalle suurena tukena. Jeva kertoo: ”Aina kun olen kysynyt häneltä selviämmekö me, hän on aina luvannut, että kaikki järjestyy. Isoäitini kertoi myös, että ihmeitä tapahtuu, jos uskoo Jumalaan. Ja nyt ihme on tapahtunut.”

Tärkeintä on elämä – Jeva toteaa: ”Toivon, että ihmiset ymmärtäisivät ja arvostaisivat rauhallista taivasta ja kaikkea mitä heillä on. Mutta kaikkein tärkeintä on elämä.”

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Bible Promise Book’ista eteen tullut jae:
Hän antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen. Herra rakastaa oikeamielisiä, (Ps.146:8)

Lähteitä puhkeaa erämaahan
Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät:
”Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne!
Kosto lähestyy, tilinteon hetki. Jumala itse tulee ja pelastaa teidät.”
Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat,
rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan.
Lähteitä puhkeaa autiomaahan, vuolaina virtaavat purot arolla.  Jes. 35:3–6

Älkää pelätkö – Jumala itse tulee ja pelastaa. Niin useasti raamatunteksteissä toistuu tuo rauhoittava pieni kehotus: ”Älkää pelätkö”- Hän, joka on kaikkia tilanteitamme niin monin verroin suurempi ja vahvempi, toivoo että pysymme rohkeina, silloinkin kun tilanteet näyttävät huolestuttavilta.
Sokeat saavat näkönsä, kuurot kuulevat. – Mille asioille olen/olet sokea tai kuuro tänään, tämän adventin aikana?
Kristus, avaisitko silmäni näkemään ja kuulemaan niitä oikeasti tärkeitä asioita., tänään, ja Joka päivä.  🙂

Kestävyyden tarve 
Älkää heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti. Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut. Onhan sanottu näin:
      – Vähän aikaa vielä, vain vähän aikaa, niin tulee se, jonka on määrä tulla, eikä hän viivyttele.       Kun vanhurskas palvelijani uskoo, hän saa elää, mutta jos hän luopuu, en häntä hyväksy.
    Me emme ole niitä, jotka luopuvat ja joutuvat tuhoon, vaan niitä, jotka uskovat ja pelastavat sielunsa.  Hepr. 10:35–39

Valppaat palvelijat
Jeesus sanoo:
    ”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!
    Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”
Luuk. 12:35-40

Olla avoin ja valmiina sille, että aivan odottamattomalla hetkellä Hän voi tulla. Sitä Hän haluaa.
Ylösnoussut Vapahtaja voi tulla niin monella tavalla. Lukittujen ovien lävitse, kuten ylähuoneessa peloissaan odottavien opetuslastensa luo. Tai vierelle kulkemaan, kuten Emmauksen tiellä niiden kahden opetuslapsen rinnalle, jotka olivat matkalla kotiin.
Tai sellaista kirkkautta säteillen, joka sai Paavalin häikäistymään ja putoamaan ratsunsa selästä Damaskoksen tiellä.

Hän voi myös tulla aivan huomaamatta, kuiskata jotain hiljaa sisimpäämme. Ihan kesken arkisten aherrusten, vaikkapa tiskatessa, tai jotain muuta rutiinihommaa tehdessä sellaista, mikä ei vaadi erityisesti keskittymistämme. Tai vaikkapa rauhallisella kävelylenkillä. 

Kun mieli on askaroi työskentelee jonkin asian parissa, se ei välttämättä kuule Hänen hienovaraista kolkutusta.  
Siksi minusta on ihanaa kun aina välillä voi tehdä asioita, jotka eivät edellytä mitenkään erityisesti johonkin tiettyyn asiaan keskittymistä, vaan ajatukset voi päästää huilimaan. Tai pikemminkin: antaa niiden vain olla. 

Toinen juttu on, kun aivan tietoisesti antaa ajatustensa hiljentyä ja keskittyy rauhoittua ja haihtua, ja luo sellaisen sisäisen tilan, johon jotakin voi tulla. Hiljentyminen, keskittyminen, valpas olo – sellaista Jeesus toivoo evankeliumitekstissä. Huomio on suuntautunut täysin siihen, mitä odotetaan ja toivotaan tulevaksi.   

Monet muslimit ja juutalaiset ovat kertoneet, että kun he ovat hartaasti ja pitkään rukoilleet, että Jumala ilmoittaisi heille itsensä, niin että he tietäisivät, että Hän kuulee heitä ja näkee heidän tilanteensa, Kristus on ilmestynyt heille valoisana hahmona, kuitenkin sellaisena, että he ovat tunnistaneet Hänet Jeesukseksi. Tai sitten he ovat Paavalin tavoin hämmentyneinä huudahtaneet: ”Kuka sinä olet?” Ja kuulleet vastauksen: ”Minä olen Jeesus.”

Come Thou Long Expected Jesus – Maranatha!

’Tule, kauan odotettu Jeesus
syntynyt vapauttaaksesi kansasi
vapauta meidät peloistamme ja synneistämme
auta meitä löytämään rauha Sinussa
israelin voimassa ja lohdutuksessa
olet koko maailman toivo
jokaisen kansakunnan rakas kaipaus
joka kaipaavan sydämen ilo

Synnyit vapauttamaan kansasi
lapseksi synnyit, olet kuitenkin Kuningas
synnyit hallitsemaan meissä ikuisesti
tuo nyt armon valtakuntasi
ikuisen Henkesi kautta hallitse sydämiämme
kaikkivaltiaan arvovallallasi
nosta meidät kirkkaan valtaistuimesi luo’

Kuninkaasi tulee nöyränä

27.11.2022.  Adventtiaika alkoi. Se on ihanaa aikaa mielestäni! Vaikka selvemmin kuin ehkä koskaan elämäni aikana tänä vuonna korostuu se, kuinka oma maamme ja kansamme on etuoikeutetussa asemassa verrattuna niihin, joille tämä aika merkitsee kaikkea muuta kuin lämmintä, jouluista tunnelmaa. Uutisten lukeminen vielä korostaa ajatusta, joka vähän väliä palaa mieleen: onko oikein, että iloitsen kaikesta siitä, mikä täällä meillä on hyvin?
Ja kuitenkin ymmärrän, ettei liiallinen myötäeläminen auta ketään. Joten tietoisesti annan itselleni luvan iloita, myös tänään, 1. Adventtina. – Hoosianna, Kuninkaamme, tulee luoksemme ja on kanssamme. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa  – Kirkkovuosikalenterin tekstistä: ’Kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai julistaa, että Jumala ei ole kaukana meistä. Hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan. Hoosiannaa laulaen tervehdimme Jeesusta Kuninkaanamme ja iloitsemme siitä, että hän on tullut ja vapauttanut meidät yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa.’

**********************

Kirkkauden Kuningas – Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee. Kuka on kirkkauden kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen. Hän on Herra, voiton sankari.
Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee.
Kuka on kirkkauden kuningas? Kirkkauden kuningas on Herra Sebaot!
Ps. 24:7–10

Jeesus ratsastaa aasilla. Tapiolan ortodoksikirkko

Rauhan julistaja – Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki.
Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti.    Sak. 9:9–10

Rauhaa – Nuo sanat Sakarja kirjoitti n. 500 v. ennen Kristuksen syntymää maan päälle. Tuota profetian toteutumista me nyt kaipaamme tähän levottomaan maailmantilanteeseen, ehkä enemmän kuin mitään muuta. Että tankit ja sota-aseet voisivat vaihtua traktoreihin sekä kylvö- ja puimakoneisiin. Että nälkään nääntyvät  kansat tulisivat ravituksi ja ihmiset saisivat elää rauhassa ja suojassa kodeissaan. 

Taivaitten Kuningas, Sinä tiedät tämän kaiken, näet kaiken kärsimyksen. Kiitos kuitenkin että saamme kääntyä puoleesi tässäkin asiassa, ja pyytää apuasi ja vaikutustasi välillä toivottomiltakin tuntuviin tilanteisiin.
Kristus, Sinä haluat tuoda rauhan sisimpäämme. Anna Rauhasi virrata myös ulkoisiin tekoihin, niin että kaikenlainen sodankäynti lakkaisi lopultakin, ja tämä maailma voisi todeta: tätä me haluamme, Sinun Rauhaasi; Sinun valtakuntasi laskeutumista keskuuteemme, keskellemme, elämäämme, koko tähän maailmaamme.     

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Enkelitkin haluavat nähdä pelastuksen  – Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.
    Tätä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta ja tutkineet, mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen Henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kirkkaudesta. Heille ilmaistiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä puhuessaan siitä, minkä teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat tuoneet teille evankeliumin. Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen.
1. Piet. 1:7–12

Hoosianna! – Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”
    Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:
      – Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
      Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee!  Hoosianna korkeuksissa!
Mark. 11:1–10

Joku aika sitten katsoin dokumentin ’Neljä vuodenaikaa Sisiliassa’, joka kertoo pienen kylän maanviljelijästä, joka ylläpitää perinteisiä viljely- ja karjankasvatustapoja, jotta ne eivät unohtuisi, vaan säilyisivät jälkipolville. Kylän asukkaat osallistuvat talkoilla tähän monipuoliseen ja vaativaankin perinteiden vaalimiseen. 

Yhtäkkiä erotin dokumentista tutun sanan, ja kun se toistui useamman kerran, totesin että aasihan on italiaksi melkein sama: asino (lausuttuna aasino, monikossa aasini). Oli tosi hauska kuunnella tuota sanaa yhä uudestaan. Sillä aaseilla oli merkittävä rooli tuossa dokumentissa: ne olivat erityisen rakkaat isännälleen. 

Vähän vanhemmasta dokumentista 2000 v:n takaa selviää, että kyläläiset olivat huolissaan, kun Jeesuksen opetuslapset tulivat ja alkoivat taluttaa aasinvarsaa pois. ”Mitä te oikein teette?” 
Mutta kun heille selvisi, kuka aasinvarsaa tarvitsi, heidän annettiin viedä se suorittamaan tärkeää tehtävää.

Profeetta Sakarjan ennustus toteutui, kun Jeesus istuutui aasin selkään ja ratsasti Jerusalemiin.
Aasi ei ollut erityisen arvostettu eläin, työjuhta. Eikä aasia ehkä pidetty erityisen fiksunakaan. (Italiankielessäkin aasi merkitsee myös tyhmää, synonyymi = idiota). Nykyisin tiedetään, että aaseilla on hyvä oppimiskyky ja niiden itsepäisyyttä voidaan pitää todisteena omasta tahdosta. 

Älykäs ja lempeä – Aasinkasvattajat ovat sitä mieltä, että aasi on älykäs ja lempeä eläin. Joten hyvin sopi senkin puolesta aasinvarsa nöyränä kuninkaana Jerusalemiin saapuvan Jeesuksen ratsuksi.

Jeesus itse oli aiemmin sanonut olevansa sekä lempeä että nöyrä:
”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.” (Matt.11:29)

Jos mietin, millaisen hallitsijan haluaisin toivottaa tervetulleeksi omaan elämääni, vaikuttamaan siihen sekä elämänpiiriini, niin huomaan että kyllä juuri tuollaisen: lempeän ja nöyrän (ylpeän vastakohdan siis, ei nöyristelevän). Lempeys ja nöyryys ei tee Hänestä mitenkään heikompaa. Sanoisin, että siinä Hän juuri osoittaa olevansa vahva, että ilmaisee omaavansa myös tuollaisia pehmeitä piirteitä.

1. Adventin psalmiteksti täydentää kuvaa: ’Kirkkauden kuningas tulee – väkevä ja voimallinen, voiton sankari.’
Mieluusti yhdyn siis noiden Jerusalemiin johtavan tien varrella olevien toivotukseen: Hoosianna! Niin Häntä ylistävänä tervehdyksenä ja tervetulotoivotuksena omaan elämääni, kuin sanan hepreankieliseen merkityksen mukaisena huudahduksena (tai huokauksena) ”oi auta” tai ”pelasta”, koskien meitä kaikkia, lähellä ja kaukana olevia.   

Tule Kristus, auta, pelasta. Sinä näet kuinka me tarvitsemme Sinua. Sinun Rakkauttasi, Sinun Rauhaasi. Saavu elämäämme, saavu sydämiimme, saavu keskellemme, Kirkkauden Kuningas. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Alla olevan Mozartin Hosanna’n esittäjät eivät kyllä ole mitenkään nöyrästi ja vaatimattomasti nimiään valinneet: Euroopan kamarikuoro ja Etelä-Saksan kamariorkesteri. Eli ei oikein sovi pyhän teemaan, mutta laitan kuitenkin tämän tähän. 🙂

Hosanna – W.A. Mozart – Saksal. kamarikuoron ja -orkesterin esittämänä

Kristus, kaikkeuden Herra

20.11.2022. Lumi tuli, ja valo, keskelle marraskuuta, jee! Kyllä sillä on ihmeen vahva vaikutus, että maa hohtaa valkeana.
Viime viikolla sain idean harjoitella muumimammamaista suhtautumista äitinä olemiseen. Koska muumikirjaa ei löytynyt, katsoin yhden jakson muumisarjasta – ja totesin että ihan yhtä herkkätunteiseksi viritetty on muumimamma kuin meikäläinen. Joten se siitä.

Kirjahyllyjä selatessani osui käteeni sen sijaan pikkuinen kirjanen The Bible Promise Book. Sain sen eräältä amerikkalaiselta ystäväpariskunnalta vuosia sitten. Taisi löytyä ihan oikeaan aikaan: ikiaikaisten tekstien lukeminen taitaa olla fiksumpi idea kuin muumifilosofiat (niin hellyttäviä kuin ovatkin. 🙂
Tällä kertaa kirjasesta aukesi tämä lupaus:
Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. (Ps. 46:2)
Uudemmassa suom. kiel. käännöksestä on jätetty pois sana ’meidän’. Tuo pieni sana korostaa mielestäni sitä, että Hän on paitsi itsellemme, myös kaikille muille- rakkaillemme, ystävillemme, lähimmäisillemme. läsnäoleva Auttaja, jonka puoleen voi aina kääntyä.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kirkkovuoden viimeisen pyhän tekstit ovat minusta vähän niin kuin marraskuu: kunhan tästä päästään yli, niin jo alkaa taas tuntua valoisammalta. Onneksi kumpaakin seuraa adventin aika, Aika jolloin voi virittäytyä odottamaan jotain hyvää ja valoisaa tulevaksi.
(Kirjoitin tuon ennen lumen tuloa. :))

Erityisesti tällaisina epävarmuuksien ja selviytymishaasteiden täyttäminä aikoina ei luulisi kenenkään kaipaavan minkäänlaista lisäkuormitusta; ei uskonelämäänsäkään.
Onneksi tämän pyhän varsinaiselle evankeliumitekstille (Jeesuksen vertaukselle) oli toinen, armollisempi ja valoisampi vaihtoehto, joten otin sen tähän.
Vaikka onneksi olen vuosien varrella opetellut lukemaan rankempia tekstejä niin, etten niistä  pistä enää pahakseni. Jos jokin tuntuu herättävän ikävää oloa, niin Jo sen sijoittaminen siihen kulttuuriin ja aikakauteen, jolloin ne on kirjoitettu, helpottaa. Ainakin meikäläistä. 

Mieleen tulevat ne monet katolisten pappien ohjaamat hiljaisuuden retriitit, joihin vuosien varrella olen osallistunut, pisimpänä niistä kuukauden mittainen ignatiaaninen retriitti Loyolan retriittikeskuksessa P-Espanjassa. – Ei häivähdystäkään ankarasta tai tuomitsevasta Jumalasta koko aikana. Päin vastoin; luetut raamatuntekstit ja rukouskirjasta luetut rukoukset olivat täynnä Jumalan rakkautta meitä ihmisiä kohtaan. Sellaisia, jotka vetivät lähemmäs Jumalaa ja Hänen rakastavan läsnäolonsa kokemista.   

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Sinuun minä turvaan
Herra, kuule rukoukseni, ota vastaan pyyntöni! Sinä uskollinen, sinä vanhurskas, vastaa minulle!
Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön. Vihamieheni vainoaa henkeäni, hän polkee elämäni jalkoihinsa, hän suistaa minut pimeyteen, kauan sitten kuolleitten joukkoon. Voimani ovat lopussa, sydämeni jähmettyy.
Minä muistelen menneitä aikoja, mietin  kaikkia tekojasi, ajattelen sinun kättesi töitä. Minä kohotan käteni sinun puoleesi, sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa. Vastaa minulle, Herra! Vastaa pian, kauan en enää jaksa! Älä kätke minulta kasvojasi, muutoin olen haudan partaalla.
Sinuun minä turvaan –  osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta! Sinun puoleesi minä käännyn –  
opeta minulle tie, jota kulkea! Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! Sinun luonasi olen turvassa. 
Sinä olet minun Jumalani – opeta minua täyttämään tahtosi! Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä.   Ps. 143:1–10

Kuinka moni ukrainalainen mahtaa lukea tai ajatella mielessään tämänkin psalmin jakeita? Ukrainalaisethan ovat syvästi uskonnollisia. Voin hyvin kuvitella, että tuossa pommien runtelemassa maassa, jossa niin monet kodit on tuhottu, jossa eletään paikoin ilman sähköä, lämmitystä ja vedentuloa, moni kansalainen huokaa tai huudahtaa; Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! – Sitä mekin voimme pyytää ja rukoilla. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Danielin näky
Kun minä sitä katselin, istuimet asetettiin paikoilleen, ja Ikiaikainen istuutui. Hänen pukunsa oli valkea kuin lumi ja hänen hiuksensa ja partansa kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta. Hänen luotaan lähti liikkeelle tulinen virta.
Tuhannet ja taas tuhannet palvelivat häntä, miljoonat seisoivat odottaen hänen edessään. Oikeus asettui istumaan, ja kirjat avattiin.
Yhä minä katselin yöllisiä näkyjä ja näin, miten taivaan pilvien keskellä tuli eräs, näöltään kuin  ihminen. Hän saapui Ikiaikaisen luo. Hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen, ja hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä.  Dan. 7:9–10, 13–14

Kuva Danielista. Tapiolan ortodoksikirkko

Jumala on oikeudenmukainen
Meidän tulee aina kiittää Jumalaa teidän vuoksenne, veljet. Siihen on täysi syy, koska teidän uskonne kasvaa kasvamistaan ja koska rakkaus toisianne kohtaan yhä lisääntyy teissä kaikissa. Me voimmekin ylpeinä kertoa Jumalan seurakunnissa teistä ja teidän kestävyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissa ja ahdingoissa, joiden keskellä elätte. Ne todistavat Jumalan oikeudenmukaisesta tuomiosta, siitä, että hän hyväksyy teidät valtakuntaansa, jonka vuoksi te nyt myös kärsitte.
    Jumala on oikeudenmukainen: hän antaa teidän ahdistajienne joutua ahdinkoon, mutta ahdistetut – niin teidät kuin meidätkin – hän päästää siitä, kun Herra Jeesus väkevien enkeleittensä kanssa ilmestyy taivaasta tulenlieskojen keskellä ja rankaisee niitä, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä suostu olemaan kuuliaisia Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heidän rangaistuksenaan on ikuinen kadotus, ero Herrasta ja hänen voimansa kirkkaudesta, kun hän tuona päivänä saapuu ottamaan vastaan pyhiensä kunnioituksen ja kaikkien uskovien ylistyksen.  2. Tess. 1:3–10

2000 v. sitten kristittyjä vainottiin ja moni heistä kuoli marttyyreinä. Meidän kulttuurissamme on onneksi uskon- ja uskonnonvapaus. Niin ei ole kuitenkaan kaikkialla. On aika hurjaa ajatella, millaisia vainojen ja ihmisoikeusloukkauksien keskellä niin monien maiden kansalaiset joutuvat kärsimään, vielä tänäkin päivänä.    

Elämän lähde – Jeesus sanoo:
”Isä itse ei tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle, jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa niin kuin he kunnioittavat Isää. Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita myöskään Isää, joka on hänet lähettänyt.
Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. Totisesti, totisesti: tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää, sillä Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen. Isä on myös antanut hänelle tuomiovallan, koska hän on Ihmisen Poika. Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. He nousevat haudoistaan – hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen.”  Matt. 13:47–50

Evankeliumit kuvaavat Jeesuksen läheistä suhdetta taivaalliseen Isäänsä. Sitä osoittavat nuokin Jeesuksen sanat: Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen.
Ylösnoussut Kristus toivoo, että meissä kaikissa voisi virrata elämän lähde. Hän haluaa tuoda elämää sinne, missä on toivottomuutta, voimattomuutta, uupumusta ja näköalattomuutta.
Hän, Kaikkeuden Herra, haluaa vahvistaa ja rohkaista. Hän haluaa tuoda Valonsa sinne, missä sitä ei enää havaita, tuoda Rakkautensa sinne, missä sitä ei enää tunneta. Hän haluaa olla meille Lähde, josta ammentaa toivoa elämään.  

Kristus, auta meitä kuulemaan äänesi. Auta meitä seuraamaan sitä tietä, jonka olet meille viitoittanut. Auta meitä toimimaan toivomallasi tavalla. Ohjaa, johdata, vedä tuntemiseesi.
Kiitos että kuljet kanssamme, Ystävämme ja Kuninkaamme.

(Vaihtoehtoinen evankeliumiteksti: Joh. 5:22–29)

Valvokaa!

14.11.2022.  Elää tässä hetkessä ja kiittää kaikesta siitä hyvästä, mitä on – tämä tuli itselleni taas kerran niin selkeästi sydämelle.
Eilen lupasin läheiselleni, että rupean Muumimammaksi. Tuolla hahmolla kun on kyky pysyä tyynenä suurten vaikeuksienkin keskellä. (Toisin sanoen alan siis harjoitella tuota ominaisuutta, sillä kyllähän siinä harjoittelua tarvitaan, kun on huolestumiseen taipuvainen tyyppi.)
Eilen, Isänpäivänä, kun kuulin jo toisen henkilön suusta saman asian, havahduin siihen, kuinka tarpeen on että yritän muuttaa taipumustani ja vahvistaa luottamustani Luojan varjelukseen.

Loppukesällä koronan sairastanut läheiseni palasi viime kuussa yhdistetyltä loma- ja työmatkalta Suomeen. Pian sen jälkeen hän joutui lähtemään työmatkalle ulkomaille. Paljon pitkää yhtäjaksoista istumista siis.  
Kotiin palattuaan hän lähti pyörällä jalkapallotreeneihin ja huomasi, ettei pyöräily oikein suju kuten ennen. Pelikään ei sujunut. Odotettuaan 3 päivää turhaan, että outo olo lähtisi pois, hän  meni lääkäriin.  Tutkimuksissa todettiin keuhkoveritulppa. Lääkäri totesi, että jos se olisi edennyt aivoihin, se olisi ollut menoa.

Asiasta kuulin läheiseni vaimolta, en häneltä itseltään. Läheiseni ei kuulemma ollut halunnut huolestuttaa minua. Kun eilen kuulin samantapaisen asian toisen läheiseni kertomana, tajusin kuinka läheisen liika huolestuminen voi tuoda lisärasitusta, jota henkilö, jolla on tilanne päällä, ei välttämättä jaksa. Se vain pahentaa tilannetta.  

Mitä lähemmäs asiat tulevat, sitä enemmän ne koskettavat. Niin se vain on. Ihan kaikessa.
Nyt, adventinajan lähestyessä, aion ottaa henkiseksi/hengelliseksi harjoituksekseni luottamuksen vahvistamisen.
Raamatusta löytyy paljon Jumalan hyviä lupauksia, joiden kautta voi vahvistaa luottamustaan Hänen huolenpitoonsa. Jumalan rakastavassa läsnäolossa viipyminen voi myös olla monella tapaa voimaannuttavaa.  Kummastakin voi löytää jaksamista niin oman kuin muiden elämäntilanteiden puolesta rukoilemiseen. 

Sen lisäksi aion – kun nyt tuli luvattua läheiselleni – harjoitella muumimammamaista luottavaista asennetta etsimällä käsiini ja lukemalla ’Muumipappa ja meri’ -kirjan. Jossain täällä kotona se on, tallessa lapsuuden ajoilta. 🙂 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kirkkovuosikalenteri kuvaa viikon aihetta näin:
Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi. Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä. Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee” (2. Piet. 3:13).

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Anna meille ilo
Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet.
Sinä annat ihmisten tulla  maaksi jälleen ja sanot: ”Palatkaa tomuun, Adamin lapset.” Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki. Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois. Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.
Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt? Armahda meitä, palvelijoitasi! Ravitse meitä armollasi joka aamu, niin voimme iloita elämämme päivistä. Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.  Ps. 90:1–6, 12–15

Hän ilmoittaa tahtonsa
Valmistaudu kohtaamaan Jumalasi, Israel!
Katso, hän on muovannut vuoret ja luonut tuulen.
Hän ilmoittaa ihmisille tahtonsa.
Hän tekee aamunkoiton ja yön pimeyden,
hän kulkee maan kukkuloiden yli.
Hänen nimensä on Herra, Jumala, Sebaot.  Aam. 4:12–13

Kuka Aamos olikaan? Virkistin muistiani netistä: Aamoksen kirjan mukaan hän oli kotoisin Juudan kuningaskunnasta, n. 10 km:n päässä Betlehemistä. Hän kertoo olevansa karjapaimen ja metsäviikunoiden viljelijä, ja että Herra oli kutsunut hänet profetoimaan niin omalle kuningaskunnalle kuin naapurivaltakunnille.
Āmōs merkitsee heprean kielessä kuormitettua, vaivattua tai taakankantajaa. Aamoksen arvioidaan eläneen 700-luvulla eKr. 

Aamos uskoi Jumalan täydelliseen suvereeniuteen suhteessa ihmiseen. Hän katsoi Jumalan vaativan sosiaalista oikeudenmukaisuutta kaikille ihmisille, niin rikkaille kuin köyhillekin. Vaikka juutalaiset olivat Jumalan valittu kansa, ei se tehnyt poikkeusta tähän sääntöön, vaan myös heidän oli kärsittävä rangaistus rikkoessaan sitä. Aamos katsoi moraalisen järjestyksen menevän yli kansallisten intressien.

Aamoksen tekstejä on käytetty myös muissa kuin uskonnollisissa puheissa. Esim. Martin Luther Kingin viittaa puheessaan ”I have a Dream” jakeeseen ”Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro”. (Aam, 5:24).
Martin Luther King: ”’We will not be satisfied until justice rolls down like waters and righteousness like a mighty stream”

Meillä on Hänen lupauksensa
Älkää, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.
    Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa – tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta. Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.
    Rakkaat ystävät! Kun te tätä kaikkea odotatte, pyrkikää siihen, että Herra aikanaan voisi havaita teidät puhtaiksi ja moitteettomiksi ja teillä olisi rauha. Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.
2. Piet. 3:8–14, 18

Öljyastiat
Jeesus puhui tämän vertauksen:
    ”Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’ Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.’ Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti, minä en tunne teitä.’
    Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”    Matt. 25:1–13

Elämä on yllätyksellistä. Välillä tulee eteen tulee asioita, joita emme millään olisi osanneet ennalta aavistaa tai odottaa.
Jeesus kehottaa vertauksensa kautta meitä olemaan valmistautuneita tällaiseen  yllätyksellisyyteen. Samoin kuin meillä ei ole aavistustakaan siitä, milloin ylösnoussut Kristus  ilmestyy kaikessa kirkkaudessaan, Hän haluaa meidän olevan valmiina siihen, että milloin tahansa Hän voi ilmestyä, ja silloin kaikki muuttuu.

Mistä saamme voimaa niinäkin aikoina, jolloin meitä erityisesti koetellaan ja uupumus alkaa voittaa alaa? Mikä auttaa meitä pysymään hereisinä silloinkin, kun päivät lyhenevät ja illat pimenevät? Mikä on se öljy, joka valaisee tietämme, ympäristöämme ja elämäämme silloin kun emme itse tahdo nähdä eteenpäin? 

Maailman Valo, auta meitä kiinnittämään huomiomme siihen, mikä todella on tärkeää ja merkityksellistä. Auta meitä näkemään, mistä kaikesta saamme olla kiitollisia, tänäänkin, tälläkin hetkellä. Kaikkivaltias, anna Pyhän Henkesi valaista sydämemme, jotta voisimme olla avoimia sille, miten Sinä vaikutat elämässämme. Kiitos Rakkaudestasi meitä kohtaan.  

Come to Jesus, Rest in Him – Jordan Kauflin, Matt Merker

Oletko väsynyt, painavatko asiat mieltäsi?
tule. laske alas taakkasi
Jeesus kutsuu sinua, vetää sinua puoleensa
lepää Hänessä
Hän on lempeä ja nöyrä sydämeltään
Hän haluaa tuoda meille rauhan
hellä Paimen, voimallinen Pelastaja
lepää Hänessä
Miten varma onkaan Hänen myötätuntonsa meitä kohtaan
niin syvä on Hänen rakkautensa
joten tule, lepää Hänessä
Oletko toivoton, tunnetko syyllisyyttä
häpeätkö kaikkea syntisyyttäsi?
Hän haluaa tavoittaa sinut, antaa sinulle anteeksi
lepää Hänessä
Hän on maksanut jokaisesta epäonnistumisestasi
armo virtaa loputtomina virtoina
tule, seuraa, vapaus kutsuu sinua
lepää Hänessä
Odotatko suruissasi
että tämä murtunut maailma parantuisi?
Hän tulee, palaa pian
lepää Hänessä
Me tulemme näkemään Hänet
me tulemme tuntemaan Hänet
millainen kirkkauden valtaisuus paljastuukaan
Hänen lempeydestään, jokaisesta lupauksesta
joka silloin toteutuu
luota Jeesukseen, Hän pitää meistä kiinni
loppuun asti

Uskon perustus

6.11.2022. Voisin hyvin kuvitella, että nämä epävarmat ajat, joita nyt elämme, ovat herättäneet monet pohtimaan elämän syvempiä kysymyksiä. Mikä on merkityksellisintä elämässäni? Millaiselle perustukselle elämäni, uskoni, toiveeni ja luottamukseni ovat rakentuneet, tai rakentuvat? Millaiset asiat tuntuvat juuri nyt tärkeimmiltä? 

Ihan käytännön tasolla nousee mieleeni nyt tänä syksynä varautuminen tulevaan talveen. Palelen herkästi sisälämpötilan laskiessa, lämmitysjärjestelmän kamppaillessa pakkaskeleillä.
Kun villakerrasto, -sukat, -puserot ja – takit eivät enää auta, kuuma tee ja chilikeitto tulevat avukseni.
Ajatus tulevan talven mahdollisista sähkökatkoksista ei sen vuoksi tunnu yhtään mukavalta.  Rauhoittaakseni mieltäni sen suhteen ostin helppokäyttöisen ja edullisen retkikeittimen. Vaikken tarvitsisikaan sitä teen tai chilikeiton valmistamiseen, voin käyttää sitä vaellusretkillä. 

Tämän pyhän aihe ja tekstit eivät kuitenkaan puhu ulkoisista varautumiskeinoista vaan sisäisistä. Mistä voisi löytää sisäisen rauhan tänä levottomana aikana, kun maailmalla kuohuu, ja tilanteet muuttuvat nopeasti, yllättäenkin?  

Alla olevat raamatuntekstit kertovat Jumalasta, joka auttaa, pelastaa ja johtaa meitä. Sen lisäksi että meillä on voimakas Jumala, jonka puoleen voimme kääntyä, kun olemme neuvottomia ja tarvitsemme turvaa, rohkaisee Efesolaiskirje meitä pukeutumaan hengelliseen taisteluvarustukseen, jotta meillä olisi millä puolustautua ”tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.”

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Auttaja hädän hetkellä – Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä.
Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.
Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä.
Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia, Korkeimman pyhiä asuinsijoja.
Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky. Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee.
Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat, maa järkkyy hänen äänestään.
Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme.  Ps. 46:2–8

Turvallinen leposija– Katso Siionia, meidän juhliemme kaupunkia! Sinun silmäsi saavat nähdä Jerusalemin, turvallisen leposijan, teltan, jota ei pureta, ei siirretä. Sen vaarnat eivät koskaan irtoa, yksikään sen köysistä ei katkea. Meillä on siellä väkevä valtias, Herra, meillä on jokien lähde ja leveät virrat. Niitä ei kulje soutualus eikä ylitä uljainkaan pursi. Totisesti, Herra on tuomarimme. Hän johtaa meitä. Herra on valtiaamme, Herra on kuninkaamme. Hän pelastaa meidät.  Jes. 33:20–22

Miten löydän/löydät sellaisen sisäisen tilan, jossa on turvallinen olo, olivatpa olosuhteet millaiset tahansa?
Minusta tuntuu hyvältä ajatella, että on Joku, joka on minua niin valtavan paljon suurempi, vahvempi ja viisaampi. Joku joka tuntee tilanteemme, huolemme, ahdistuksemme, surumme ja pelkomme. Ja että Hänen puoleensa voi aina kääntyä, pienissä ja suuremmissa asioissa. Ja että Hän toivookin sitä; toivoo ja odottaa, että etsimme Hänen läsnäoloaan, yhteyttä Häneen. Niin että Hän, Pelastajamme, voisi täyttää sisimpämme Valollaan, Rakkaudellaan ja Rauhallaan.    

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: ”Uskosta vanhurskas saa elää.”  Room. 1:16–17

Hyvä sanoma antoi Paavalille voimaa ja rohkeutta jatkaa matkaa silloinkin, kun hän kohtasi vaikeuksia ja vastustusta, Hän oli kohdannut ylösnousseen Kristuksen Damaskoksen tiellä, ollessaan matkalla pidättämään kristittyjä.
Tuossa kohtaamisessa Paavali sai omakohtaisesti kokea, kuinka Kristus todella oli noussut kuolleista. Kristuksen valo häikäisi hänet ja hän oli sokeana 3 päivän ajan. Mikään ei voinut viedä Paavalilta tuon kokemuksen todellisuutta. Hänestä tuli Kristuksen seuraaja ja julistaja.

Paavali sai kokea, kuinka Kristus oli hänen kanssaan vaikeissakin tilanteissa. Kristus rohkaisi ja vahvisti häntä, kun omat voimat olivat hiipumassa. Samanlaiseen suhteeseen kanssaan Kristus kutsuu meitäkin. 

Marraskuun Avainmedian kannessa on otsikko: ”Näyt ja ilmestyksen suurin iranilaisten uskoontuloon vaikuttava ilmiö”. En ole vielä lukenut artikkelia, mutta taas kerran mietin, miksiköhän Kristus ilmestyy nykyään niin monille muslimeille. Voimakkaat ilmestyskokemukset saavat heissä aikaan hengellisen mullistuksen, ja usein heistä tulee Jeesuksen seuraajia, joko salaisesti, tai sitä salaamatta – oman henkensäkin uhalla.

Meidän kulttuurissamme Kristuksen seuraajaksi ryhtyminen ei aiheuta ulkoisia seuraamuksia, eikä uhkaa. Miten paljon helpompaa meidän onkaan lähteä seuraamaan Häntä. – Vai onko? 
Tarkemmin ajateltuna se, että uskoo Jeesuksen ylösnousseeksi ilman, että on kokenut tästä minkäänlaista näkyä tai ilmestystä, kysyykin meiltä itse asiassa enemmän uskoa.
Ja luottamusta siihen, että Hän on, vaikkei muistaisi nähneensä tai kokeneensa mitään siihen viittaavaa. 

Jumalan taisteluvarustus – Vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.
Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin.  Ef. 6:10–18

”Poikasi elää”– Kapernaumissa oli kuninkaan virkamies, jonka poika oli sairaana. Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan hän lähti Jeesuksen luo ja pyysi, että tämä tulisi parantamaan pojan, joka oli kuolemaisillaan. Jeesus sanoi hänelle: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.” Mutta virkamies pyysi: ”Herra, tule, ennen kuin poikani kuolee.” Silloin Jeesus sanoi: ”Mene kotiisi. Poikasi elää.” Mies uskoi, mitä Jeesus hänelle sanoi, ja lähti. Jo kesken matkan tulivat hänen palvelijansa häntä vastaan ja kertoivat pojan parantuneen. Mies kysyi heiltä, mihin aikaan poika oli alkanut toipua, ja he sanoivat: ”Eilen seitsemännellä tunnilla kuume hellitti.” Silloin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut juuri silloin, kun Jeesus sanoi hänelle: ”Poikasi elää”, ja hän ja koko hänen talonsa väki uskoivat Jeesukseen.  Joh. 4:46–53

Tällä kertaa samastuin erityisen voimakkaasti tuon Kapernaumin virkamiehen hätään kuolemansairaan poikansa puolesta. Yksi pojistani oli nimittäin viime kuussa parin viikon aikavälillä sekä matkoihinsa että terveyteensä liittyen tilanteissa, joilla olisi voinut olla hyvin dramaattiset seuraukset. Onneksi ei käynyt pahasti. Siinä ei voinut kuin turvata Kaikkivaltiaan varjelukseen. Mutta kyllä kaipasin – ja nytkin kaipaan – tuollaista uskon ja luottamuksen lujuutta, joka oli Kapernaumin virkamiehellä. 

Kapernaumin virkamiehen luottamus Jeesukseen Pelastajana ja Parantajana oli niin luja, että hän uskoi Jeesusta, kun tämä vain sanoi: ”Mene kotiisi. Poikasi elää.”
Oi niitä lukemattomia kertoja, jolloin olen äitinä ollut huolissani lapsistani. Vaikka onneksi nyt alkaa tuntua extreme-urheilun olevan menneitä lumia heidän kohdallaan. On se vain kummallista tämä äidin huoli, vaikka lapset ovat jo aikuisia! – Miten voikaan olla niin vaikeaa luottaa, että kun rukouksissaan on antanut heidät taivaallisen Isän hyviin käsiin, Hän pitää heistä huolen.

Mutta sen vuoksi tänne ehkä ollaan tultukin: että opittaisiin luottamaan Hänen hyvään huolenpitoonsa. Sitä – luottamuksen vahvistumista – tässä saa harjoitella, varmaan koko elämänsä ajan. Että oppisi uskomaan ja luottamaan Häneen, jonka käsissä me loppujen lopuksi kuitenkin olemme.
Häneen, joka on alla olevan ukrainalaislaulun sanojen mukaisesti Valo, Suoja, Ystävä, Lohduttaja ja Kaikkivaltias.  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

I come to You Lord – Rooted in Christ – Ukrainalaisnuorten laulu uskosta ja luottamuksesta

’Tulen luoksesi Herra, juuri sellaisena kuin olen,
ilman vakuuttavia puheita
Sinä tiedät kuitenkin kaiken, tunnet sydämeni
täytä sieluni Rauhallasi
Tuon kaiken kipuni ja huoleni Sinulle
ja silloinkin kun minulla ei ole sanoja
ja olen vain hiljaa, kuulet sydämeni rukouksen
Sinä pyyhit hellästi silmistäni kyyneleet 
Isänäni otat syliin ja lohdutat
uskon, että vaikeina aikoina suojelet minua
en jää yksin, luotan elämäni Sinun käsiisi
uskollinen Ystäväni ja Lohduttajani
ikuinen Jumala, kaikkeuden Herra
Jumala Kaikkivaltias, elävä Jumala
Sinun kanssasi en pelkää kulkea elämän polkua
sillä Sinä olet kallioni ja suojalinnani
olet Valo pimeydessä, Suoja vaikeina aikoina
Sinussa löydän voiton ja pelastuksen
Sinä täytät sieluni kuvaamattomalla rauhalla’

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jeesuksen lähettiläät

30.10.2022.  Ihanan lämpimistä syyssäistä ollaan saatu nauttia. Tämänpäiväinen aurinko loi kuitenkin mielikuvan, että ulkona olisi lämpimämpää kuin olikaan. Tunti reipasta kävelyä jaloissa ohuet puuvillasukat ja ohutpohjalliset lenkkarit – ja tuloksena oli yllättäen kotiin tullessa kylmät jalat. Siinä ei tee eivätkä villasukat auttaneet.
Sitten tuli mieleen vanha hyvä konsti: kuumaa vettä vatiin ja jalat siihen. jalat lämpenivät alta aikayksikön. Joskus parhaat keinot ovat ihan yksinkertaisia. 🙂   

Anteeksiantava ja laupias on Herra, hän on kärsivällinen, suuri on hänen hyvyytensä.
Herra on hyvä kaikille, hän armahtaa kaikkia luotujaan.
       Herra, sinua ylistäkööt kaikki luotusi, uskolliset palvelijasi kiittäkööt sinua!
Julistakoot he valtakuntasi kunniaa, kertokoot mahtavista teoistasi.
Saattakoot he ihmisten tietoon Herran väkevät teot ja hänen valtakuntansa mahdin ja loiston.
       Sinun valtakuntasi on ikuinen, sinun herruutesi pysyy polvesta polveen.  Ps. 145:8–13

Hyvä kaikille, armahtaa kaikkia luotujaan – näin kauniisti psalmi kuvaa Luojaamme.
– Mutta jos Jumala on kaikille hyvä, miten sitten on selitettävissä kaikki tässä luomakunnassamme esiintyvä kärsimys, vääryys, epäoikeudenmukaisuus ja julmuus, saattaa moni todeta. Tai kysyä sen klassisen kysymyksen: miten Jumala voi sallia sen, että tässä maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa?

Vaikka olisi niin helppoa heittää syy Luojamme niskoille, niin vähän tarkemmin asiaa ajatellessa joutuu huomaamaan, että eiväthän ihmisten kokemat kärsimykset olekaan Hänen syytään.  Kyllä siinä joutuu kääntämään katseen – surullista kyllä – meihin itseemme, niihin pimeimpiin  ominaisuuksiimme: itsekkyyteen, ahneuteen, vallan- ja voitonhaluun ja häikäilemättömyyteen.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Luojamme sallii meidän tehdä virheitä ja vääriä valintoja – ehkä toivoen että oppisimme niistä. Tähän meille annettuun valinnanvapauteen sisältyy (valitettavasti) myös se, ettei Hän ei estä meitä olemasta säälimättömiä, jopa julmia lähimmäisiämme kohtaan.  

Luomiskertomuksen mukaan Luojamme loi meidät omaksi kuvakseen. Niin kauan kuin ihmiset olivat ja elivät välittömässä yhteydessä Jumalaan, kaikki oli hyvin. Paratiisissa oli kaikkea mitä tarvittiin. Ei tarvinnut kuin ojentaa kätensä saadakseen tarvittavansa. Kunnes ei enää kuunneltu Jumalan ohjeistuksia ja tuli halu tavoitella kiellettyä.

Kuva jumalankaltaisuudesta meni pahasti säröille. Mutta Luoja säilytti toiveensa saada meidät takaisin. Hän lähetti Poikansa, jotta voisimme kasvaa Hänen kaltaisikseen, kasvaa taivaan valtakunnan kansalaisiksi. – Vaikka meillä onkin siihen vielä tosi pitkä matka, se on pyrkimys ja suunta, joka kannattaa pitää mielessä ja sydämessä. Jotta tästä maanpäällisestä elinpaikastamme voisi tulla taivaanvaltakunnan kaltainen. 

Profeetta Jeremialle tuli tämä Herran sana:
      – Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin,  minä valitsin sinut.
     Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni
      ja määräsin sinut kansojen profeetaksi.
    Mutta minä vastasin” Voi, Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori!”
Silloin Herra sanoi:
      – Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua.
    Sitten Herra ojensi kätensä, kosketti suutani ja sanoi minulle:
      – Minä annan sanani sinun suuhusi. Minä asetan sinut tänä päivänä kansojen ja valtakuntien yläpuolelle. Sinun tulee repiä ja särkeä, tuhota ja hävittää, rakentaa ja istuttaa.  Jer. 1:4–10

Pysy järkevänä kaikissa tilanteissa – Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät.  2. Tim. 4:1–5

Timoteuksen kirjeen sanoja lukiessani mietin erityisesti tuota kohtaa, jossa hän kehottaa pysymään järkevänä kaikissa tilanteissa. ”Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja.”

Internet on mahdollistanut sen, että ihmiset ympäri maailmaa altistuvat kaikenlaisille jutuille. Usein voi olla hankalaa erottaa, milloin on kyse tahallisesta tai tahattomasta disinformaation levittämisestä. Kun katsot jonkun YouTube -videon, laitteellesi alkaa tulvia ehdotuksia samansuuntaista videoista. Jos alat seurata niitä, joudut huomaamattasi tietynlaiseen ’todellisuuskuplaan’, jossa tarjotaan, ruokitaan ja vahvistetaan tietynlaisia mielipiteitä. Kuplassa elävä omaksuu nämä lopulta omaan ajatteluunsa ja alkaa uskoa niitä todeksi.

(Eräs esimerkki valeuutisista: amerikkalainen monenlaisten valeuutisten levittäjä, jolla oli valtava määrä seuraajia, myönsi oikeudessa levittäneensä tarkoituksella valeuutista, jossa hän väitti, että koulusurman uutisoinneissa mainitut tai kuvatut ihmiset olivat näyttelijöitä, eikä koko tragediaa tosiasiassa tapahtunut. Tämän valeuutisen tarkoituksena oli vaikeuttaa aseenkantoluvan tiukennuksia.)  

Surullista on, ettei valheisiin perustuvaa vaikuttamista tapahdu vain internetin laajoissa verkostoissa, vaan myös totalitaarisissa maissa – kuten itänaapurissamme.
Ne, jotka uskaltavat korottaa äänensä puolustaaksesi totuutta ja vastustaakseen vääryyttä ja sortamista vaiennetaan, usein keinoja kaihtamatta. Sanan ja uskonnon vapaus on rajoitettua; vallassa oleva taho määrittää nuo rajat.   

Helposti ajattelisi, että juuri tuollaisissa oloissa olisi tärkeää, että pystyy säilyttämään oman harkinta- ja arvostelukykynsä. Mutta yhtä tärkeää se on maissa, joissa vallitsee sanan ja uskonnon harjoittamisen vapaus, kuten meillä.

Jeesus jatkoi vertauspuheitaan ja sanoi:
    ”Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen. Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla. Silloin hän lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: ’Olen valmistanut ateriani, härät ja syöttövasikat on teurastettu, kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!’ Mutta kutsun saaneista toiset eivät välittäneet siitä, vaan menivät muualle, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen, toiset taas ottivat kuninkaan palvelijat kiinni, pieksivät heitä ja löivät heidät hengiltä. Silloin kuningas vihastui. Hän lähetti sotajoukkonsa, surmasi murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia. Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.’ Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista.
    Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. Hän kysyi tältä: ’Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?’ Mies ei saanut sanaa suustaan. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.’”  Matt. 22:1–14

Jeesus kuvasi taivasten valtakuntaa monin, hyvin erilaisin vertauksin. jotkut ovat lyhyitä, jotkut pitempiä. Yllä on tällainen pitempi vertaus. Siinä kaikki on ensin ihan ymmärrettävää ja ’järkeenkäypää’. Mutta loppu on mielestäni käsittämätön ja kohtuuton. Jos nim. otan sen kirjaimellisesti.

Mutta koska kyseessä on vertaus, alan miettiä, mitä Jeesus tarkoittaa tuossa hääpuvulla, tai häävaatteilla. Mieleen tulee yksinkertaisesti se, kuinka me juhliin mennessämme yleensä vaihdamme työ- tai arkivaatteet toisiin. Tuon vaatteidenvaihto voi toimia siirtymänä arkimoodista juhlamoodiin: virittäydymme tilaisuuteen, joka on erityinen sen järjestäjälle.  Pukeutumalla juhlaan osoitamme myös kunnioitusta juhlan järjestäjää kohtaan.  

Tänään katsomassani espanjal. dokumentissa kuvattiin, miten slummeissa asuville lapsille opetettiin taiteen (soitto, laulu, tanssi) kautta arvostamista, kunnioittamista ja rakkautta.
Slummissa itse varttunut muusikko halusi auttaa pahamaineisen slummialueen lapsia, jotka viettivät aikaansa kaduilla. Hän alkoi opettaa heille soittamista ja laulamista. Vähitellen hän sai toimintaansa tukea, ja syntyi koulu, jossa lapset saavat ilmaista soiton, laulun ja tanssin opetusta. Ja siinä samalla heille opetetaan arvoja.

Useampi tuon koulun opettaja mainitsi tavoitteeksi sen, että nämä lapset oppisivat kunnioituksen, toisten arvostamisen merkityksen, Perustajaopettaja sanoi toivovansa, että näiden taidemuotojen oppimisen myötä lapset pysyisivät oikealla tiellä ja välttyisivät sen kautta vääriltä valinnoilta.  

Tunneille osallistuminen on näille lapsille hyvin tärkeää ja rakasta. He saavat oppia ja kokea sellaista, mikä kohottaa heidät arjen ankeuden yläpuolelle.
Mieleen tulee, että kun nämä hyvin köyhissä oloissa elävät lapset, jotka joutuvat näkemään (ja ehkä kokemaankin) monenlaista pahuutta elinympäristössään, saavat tuossa koulussa kokea ja oppia arvostusta, se on kuin heidät puettaisiin juhlavaatteisiin.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Tämän pyhän aiheeseen liittyen alla oleva musiikkivideo, jossa kiovalaiset Jeesuksen lähettiläät laulavat ja kuvaavat hyvän sanoman viemistä. 

Come Thou Fount of Many Blessings – Missionaries in Kyiv