Aihearkisto: Yleinen

Armahtakaa!

4.7.2023. Hyödynsimme ystävän kanssa ilmaista Vallisaari-päivää, nautimme merellisestä luonnosta ja katsastimme siinä samalla Helsinki Biennaalin teoksia.
Yhdestä olimme samaa mieltä: Turvapaikka, utu’ – niminen installaatio. lammesta kohoava, alati muuntuva usva oli lumoava näky; sitä olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan.
(Samantapaisia ilmiöitä saa joskus ihailla veden äärellä ihan luonnon itsensäkin synnyttäminä.)

Jotkut teokset olivat mielenkiintoisia (esim. PHOSfate’n hiekkaistutusinstallaatio, joka tuo esiin kahden toisistaan kaukaisen maan ongelmia ja mahdollisuuksia.) Jotkut teokset meikäläinen sivuutti mieluummin kuin jäi niitä katselemaan.
Ystävän ja kriitikoiden kanssa voi olla samaa tai eri mieltä. Hyvältä tuntuu, kun voi olla eri näkemyksiä ilman että siitä nousisi jotain konfliktia. 

Toinen ystäväni huokasi, että kesä liukuu niin nopeasti ohi. Voi kuinka hyvin ymmärrän häntä, olenhan niin usein kokenut samoin. Sitten päätin muuttaa ajattelutapaani. Nykyään koetan nauttia kesästä niin, että löydän joka päivä asioita, joista iloita ja innostua.
Kesä on mielestäni niin ihana ja kallisarvoinen lahja, etten halua haaskata hetkeäkään sen murehtimiseen, että se jonain päivänä on ohitse. – Lisäksi mielestäni on kivaa löytää ilonaiheita ihan pienenpienistäkin asioista. 

Kun jotain asiaa katselee ja pohtii omasta näkövinkkelistään käsin, oma näkemys ja käsitys asiasta saattaa tuntua hyvinkin selkeiltä ja oikeilta. Jos kuitenkin on valmis laajentamaan omaa näkökulmaansa sen verran, että huomioi toisen henkilön näkemyksen samasta asiasta, se ei ehkä tunnukaan enää niin yksiselitteiseltä. Saattaa käydä niin, että joutuu tarkistamaan omaa näkökantaansa.   

Mitenköhän monta kertaa onkaan itselle tapahtunut niin elämän varrella? Muistan, kuinka isäni (maanpäällinen isäni siis) sanoi kerran minulle, että olin kovin ehdoton joissakin näkemyksissäni. Olin tuolloin teini-iässä, ja minulla oli tietenkin omat, varmaan jyrkätkin mielipiteet joistain asioista. Mielestäni isäni oli kuitenkin avain väärässä: minähän omasta mielestäni ymmärsin toisten näkökulmia liiankin hyvin.
(En muista ollenkaan, mistä me tuolloin keskustelimme. Muitta olisipa mielenkiintoista, ja ehkä hauskaakin, kuunnella uudelleen tuo isän kanssa käyty keskustelu; kuunnella omia teini-iän näkemyksiä ja mielipiteitä. Mitä niistä nyt ajattelisin?) 

Nykyään ajattelen, että olisipa hyvä juttu, jos pystyisi aina säilyttämään pyrkimyksen kuunnella toisia niin, että koettaisi ymmärtää heidän näkemyksiään, vaikka ne olisivat hyvinkin erilaisia kuin omat näkemykset. Tai että voisi ottaa huomioon, että ne näkemykset voivat muuttua paljonkin ajan kuluessa.

Mutta vielä parempi – ja paljon haastavampi – juttu olisi, jos pystyisi pidättäytymään toisten arvostelemisesta. Siitä Jeesus puhuu ensi pyhän evankeliumissa. Tai oikeastaan vielä vahvemmasta asiasta: toisten tuomitsemisesta.   

************************

Kirkkovuosikalenterista:
Ihmisen asia ei ole tuomita lähimmäistään, sillä tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle. Meitä kehotetaan armahtamaan toisiamme ja edistämään oikeuden ja hyvyyden toteutumista. Kuulumme syntisten seurakuntaan, joka elää Jumalan anteeksiantamuksesta.

Sytytä silmiini valo
Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi? Kuinka kauan peität minulta kasvosi?
Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska? Kuinka kauan viholliseni ovat voitolla? Katso minun puoleeni ja vastaa minulle, Herra, Jumalani!
Sytytä silmiini valo, älä anna minun nukkua kuolemaan, ettei viholliseni sanoisi: ”Minä voitin hänet”,
ettei vastustajani saisi iloita tappiostani. 
Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen.
Ps. 13:2–6

Daavid katui tekoaan
Herra lähetti Natanin Daavidin luo. Kuninkaan luo tultuaan Natan sanoi: ”Eräässä kaupungissa oli kaksi miestä, rikas ja köyhä. Rikkaalla oli suuret määrät lampaita ja härkiä, mutta köyhällä ei ollut kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti karitsaa, ja se kasvoi hänen luonaan yhdessä hänen lastensa kanssa. Se söi hänen leipäänsä ja joi hänen kupistaan, se makasi hänen sylissään ja oli hänelle kuin tytär. Mutta kerran rikkaan miehen luo tuli vieras. Rikas ei raskinut ottaa yhtään omista lampaistaan tai häristään valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luokseen, vaan otti köyhän miehen karitsan ja teki siitä vieraalleen aterian.”
    Daavid suuttui kovasti tuolle miehelle ja sanoi Natanille: ”Niin totta kuin Herra elää, se mies, joka noin teki, on kuoleman oma. Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki tuolla tavalla eikä tuntenut sääliä.”
    Silloin Natan sanoi Daavidille: ”Se mies olet sinä. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ’Minä voitelin sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastin sinut Saulin käsistä. Minä korotin sinut herrasi asemaan, annoin herrasi vaimot sinun syliisi ja annoin sinulle Israelin ja Juudan heimot. Jos tämä on vähän, voin antaa vielä mitä tahansa muutakin. Miksi olet halveksinut minun sanaani ja tehnyt sellaista, mikä on minun silmissäni pahaa? Heettiläisen Urian olet lyönyt miekalla, olet tappanut hänet ammonilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa olet ottanut vaimoksesi. Niinpä miekka ei tule milloinkaan väistymään suvustasi, koska olet halveksinut minua ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Urian vaimon.’”
    Silloin Daavid sanoi Natanille: ”Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan.” Natan vastasi: ”Herra vapauttaa nyt sinut tästä synnistä, eikä sinun tarvitse kuolla.
2. Sam. 12:1–10, 13

Daavid rakasti Jumalaa, ja halusi elää Hänen tahtonsa mukaisesti. Mutta tuli tilanne, jossa Daavidin omat mielihalut kasvoivat suuremmiksi. Daavid ihastui Batsebaan, Urian vaimoon, haetutti naisen luokseen ja saattoi tämän raskaaksi. Kun oli vaarassa paljastua, että Daavid oli lapsen isä, hän lähetti Urian sotatantereelle keskelle kiivainta taistelua, jotta tämä saisi siellä surmansa.

Vasta kun Daavidin teko paljastui, hän katui. Tuota jäin miettimään. Samuelin kirjasta ei ilmene, kärsikö hän huonosta omatunnosta ennen asian ilmituloa. Vai ajatteliko hän, että hänellä kuninkaana oli oikeus toimia kuten oli toiminut?
Joka tapauksessa hän myönsi, että oli toiminut Jumalan tahdon vastaisesti. Hän ilmaisi katumuksensa, ja Jumala armahti häntä.  

’Joka tuomitsee muita…’
Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista. Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita? Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan.
    Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän, mutta niitä, jotka ovat itsekkäitä ja tottelevat totuuden sijasta vääryyttä, kohtaa ankara viha. Tuska ja ahdistus tulee jokaisen osaksi, joka tekee pahaa, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen. Kirkkaus, kunnia ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.
Room. 2:1–11

Kivittäjät lähtivät
Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä.
    Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.
    Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”
Joh. 8:2–11

Kuten niin usein ennenkin, tuli minulle tämän tekstin kohdalla mieleen, että niin, nainen tuotiin tuomittavaksi, mutta entä se mies, jonka kanssa hänet tavattiin itse teossa? Yhtä lailla hänkin oli avionrikkoja. Joko omansa tai naisen avion.
Oliko laissa kirjoitettu, että vain naista rangaistaisiin? Vai oliko mies ehkä peräti joku merkittävä henkilö, joka asemansa turvin pääsi pälkähästä? Evankeliumi ei sitä kerro. 

Jeesuksen eteen tuotu nainen oletti, että hänen viimeiset hetkensä olivat käsillä. Varmasti hän katui koko sydämestään sitä, mitä oli tehnyt.
Evankelista Johannes kuvaa tapahtuman kuitenkin ilman sen suurempaa draamaa. Evankeliumin mukaan nainen sanoi vain kaksi sanaa: ”Ei, herra”, vastauksena Jeesuksen kysymykseen, eikö kukaan tuominnut häntä.
Ei Jeesuskaan ruvennut pitämään mitään nuhtelusaarnaa. Se ei ollut hänen tapansa. Hän sanoi naiselle vain: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”

Monet, jotka kohtasivat Jeesuksen, kokivat katumusta omista tekemisistään ilman että Jeesuksen tarvitsi niitä tuoda esiin. Tai he tunnistivat vain oman vaillinaisuutensa Jeesuksen läsnäolossa.
Kun Pietari oli ollut ystävineen kalastamassa saamatta lainkaan kalaa, ja kun verkot olivat revetä kalojen painosta, kun he heittivät ne veteen Jeesuksen kehotuksesta, Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin sanoen; ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.”  (Luuk.5:8. )

Ennen, new age-aikoina, en pitänyt synti-sanasta. Nykyään pystyn suhtautumaan siihen neutraalimmin. Parempi sana minusta olisi kuitenkin esim. rikkomus. On rikkonut jotain (vastaan), jotain on mennyt rikki, omassa tai toisen elämässä. Oli sitten kyseessä sanat tai teot.
Jotain, jonka tulisi olla ehyt, on särkynyt. Yhteys ihmisten välillä.

Ihmisten välillä, ei Jumalan ja ihmisen välillä; sillä ajattelen, että yhteys ihmisen ja Jumalan välillä ei rikkoonnu, jollei ihminen nimenomaan itse sitä tahdo ja toivo.
Paavali toteaa kirjeessään roomalaisille:
Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room.8:38-39)

Kuinka helposti voimmekaan satuttaa ja loukata toisia, asenteillamme, sanoillamme ja teoillamme. Arvostelemalla, tuomitsemalla. Eikä sitä, mitä on tullut sanottua tai tehtyä, voi noin vain pyyhkiä pois. – Aina voi kuitenkin katua ja pyytää anteeksi. Niiltäkin, jotka ovat jo ylittäneet ajallisuuden rajan.

Yhteyttä Jumalaan emme pysty sanoillamme tai teoillamme särkemään. Luojamme on  anteeksiantava ja armahtava. Sen Jeesus osoitti puhuessaan fariseuksille ja lainopettajille ensimmäisen kiven heittämisestä. Ja kuinka ollakaan, yksi toisensa jälkeen lähti pois. 

Eräässä toisessa tilanteessa, jossa hän myöskin kehotti olemaan tuomitsematta toisia. Jeesus heitti aika vahvan vertauksen kuulijoilleen: ”Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?” (Luuk.6:41)

Eihän se aina ole niin helppoa, mutta onneksi saamme sitä koko ajan harjoitella,  armahtavaisuutta. Ja onneksi meillä on siinä paras mahdollinen Opettaja. 🙂 

Tien raivaaja

22.6.2023. Pitemmän hellejakson jälkeen tämänpäiväinen viileämpi ja sateinen sää tuntui ah,  niin virkistävältä. Luonto otti kiitollisena vastaan kevyenkin kastelun, samoin sadevesitynnyrini.  Enemmänkin olisi saanut tulla. (Runsaammat sateet kiersivät ainakin meidän kylän.)

Juhannuspäivä on Johannes Kastajan päivä. Toivotaan että Johanneksen ”sukunimi” ei ole enne juhannussäälle, vaan että ainakin päivällä olisi pouta ja luonnon kastelu tapahtuisi öisin.
Mutta otetaan vastaan mitä saadaan, ja nautitaan ihanasta keskikesästä!. 🙂

Kirkkovuosikäsikirjasta:
Johannes Kastajalle omistetuista juhlista säilyi meillä uskonpuhdistuksen jälkeen erillisenä pyhäpäivänä vain hänen syntymäpäivänsä eli juhannus 24. kesäkuuta. Juhlaa on vietetty 400-luvun alkupuolelta lähtien. Sen ajankohta perustuu käsitykseen, että Johannes syntyi kuusi kuukautta ennen Jeesusta. Juhlan raamatullinen lähtökohta on Luuk. 1:26, 36.
Saamansa nimen (Johannes = Jumala on armollinen) mukaisesti Johannes julisti Jumalan armollista hyvyyttä, pelastusta ja syntien anteeksiantamista.

Korkeimman ylistys
Hyvä on kiittää Herraa, laulaa ylistystä sinun nimellesi, Korkein.
Hyvä on aamulla kertoa armostasi ja illalla uskollisuudestasi harpun ja lyyran sävelin, kymmenen kielen helkkyessä.
Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi, minä riemuitsen sinun kättesi töistä.
Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra, kuinka syvät sinun ajatuksesi!
Ps. 92:2–6

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rauniomaat paratiisiksi
Yhä Herra lohduttaa Siionia ja armahtaa sen rauniomaita. Hän muuttaa aution maan Eedenin  puutarhan kaltaiseksi ja aron kuin Herran paratiisiksi. Siellä on oleva ilo ja riemu, siellä kaikuu soitto ja ylistyslaulu.
    Kuuntele minua, kansani, kansakunnat, tarkatkaa sanojani, sillä laki on minusta lähtöisin, minä säädän oikeuteni kansojen valoksi. Minun vanhurskauteni on lähellä, minä tuon pelastuksen ja luja käteni jakaa kansoille oikeutta. Kaukaiset rannat ikävöivät minua, minun vahvaa kättäni ne  odottavat.
Kohottakaa katseenne taivasta kohden, katselkaa alhaalla leviävää maata! Taivas hajoaa kuin savu
ja maa ratkeaa kuin kulunut vaate, sen asukkaat kuolevat kuin kärpäset. Mutta minun pelastukseni pysyy iäti eikä minun vanhurskauteni murene.
Jes. 51:3–6

Tuollaista lupausta Jumalalta tarvitsee ja ikävöi maa, joka on joutunut hyökkäyksen ja tuhoamisen kohteeksi; kun kylät ja talot ovat raunioina ja usko rauhan saavuttamiseksi on  lujilla.    
Tuonkaltainen Jumalan lupaus on tervetullut jokaiselle, joka on kokenut elämänsä suistuneen radaltaan, unelmien murskautuneen ja valoisien ajatusten ja odotusten hiipuneen.
Että on Joku, joka on tilanteita suurempi ja vahvempi, ja joka näkee, välittää ja haluaa auttaa.

Oikeus kansojen valoksi – Jumala tahtoo rohkaista meitä erilaisissa elämäntilanteissamme. Hän haluaa valaa meihin toivoa. Hän lupaa tuoda pelastuksen ja jakaa oikeutta.
Hän haluaa johdattaa jokaisen – niin kansat kuin meidät yksittäiset ihmiset – pimeydestä valoon. ”Minä säädän oikeuteni kansojen valoksi.”
Vaikka näyttäisi ja tuntuisi miltä, Jumala lupaa pelastuksen. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Hyvän tekijä
”Me julistamme teille hyvää sanomaa ja kehotamme teitä luopumaan näistä tyhjänpäiväisistä jumalista ja kääntymään elävän Jumalan puoleen, hänen, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. Menneiden sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään. Hän on tehnyt teille hyvää, hän on antanut vettä taivaalta ja sadon ajallaan, hän on ravinnut teidät ja täyttänyt teidät ilolla.”
Ap. t. 14:15–17

Tienraivaajan isän profetia
Sakarias, lapsen isä, täyttyi Pyhällä Hengellä ja puhui profeetallisin sanoin:
– Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala! Armossaan hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen. Väkevän pelastajan hän on nostanut meille palvelijansa Daavidin suvusta, niin kuin hän ikiajoista asti on luvannut pyhien profeettojensa suulla.
Hän on pelastanut meidät vihollistemme vallasta, kaikkien vihamiestemme käsistä.
Hän on nyt osoittanut laupeutensa, uskollisuutensa isiämme kohtaan.
Hän on pitänyt mielessään pyhän liittonsa, valan, jonka hän isällemme Abrahamille vannoi.
Näin me saamme pelotta palvella häntä vihollisistamme vapaina, pyhinä ja vanhurskaina hänen edessään kaikkina elämämme päivinä. Ja sinua, lapsi, kutsutaan Korkeimman profeetaksi.
Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien. Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen,
syntien anteeksiantamisen.
Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle.
Luuk. 1:67–79

Sakarias menetti puhekykynsä, kun hän ei uskonut enkeliä, joka ilmestyi hänelle hänen ollessa  toimittamassa papintehtäväänsä temppelissä. Enkeli ilmoitti hänelle, että hän ja hänen vaimonsa Elisabet saisivat vanhoilla päivillään hartaasti toivotun poikalapsen. Miten se olisi mahdollista? (Samaa ihmetteli Maria 1/2 v. myöhemmin, kun enkeli ilmoitti hänelle, että hän tulisi raskaaksi.)

Kun Elisabet sitten synnytti pojan, Sakariaalta kysyttiin, mikä tämän nimeksi tulisi, Sakarias kirjoitti tauluun nimen, jonka enkeli oli kehottanut lapselle antamaan: Johannes. Samalla hetkellä, kun nimi oli kirjoitettu, Sakarias sai puhekykynsä takaisin. Täynnä Pyhän Hengen vaikutusta hän puhkesi ylistämään Jumalaa lausuen yllä olevan profetian.

Pappi Sakariaalla oli mykkänä ollessaan aikaa miettiä enkelin ilmoitusta. Sen todenperäisyydestä hän taisi kuitenkin vakuuttua vasta sitten, kun hänen vaimonsa Elisabet oli tullut raskaaksi.

Olisinko itse valmis uskomaan, jos enkeli ilmestyisi minulle ja kertoisi, että omasta mielestäni jotain epätodennäköistä, käsittämätöntä ja suorastaan mahdotonta tulisi tapahtumaan?
Täytyy myöntää, että olen kyllä niin jääräpäinen, että vasta saatuani todisteen (tai mieluummin useamman) olen valmis uskomaan ja luottamaan.
Sen vuoksi minun on hyvin helppoa ymmärtää, että Sakarias ensin epäili. Ja se, että pappi menetti puhekykynsä ja sai sen takaisin, auttoi muita ihmisiä uskomaan, että Jumala oli tässä nyt tekemässä jotain merkittävää. Se laittoi heidät kuuntelemaan Sakariasta entistä herkemmällä korvalla.

Onneksi Jumala ei sentään ota meiltä tavallisilta tallaajilta puhekykyä, jollemme usko Hänen lähettämäänsä sanansaattajaa. 🙂  Hänellä on keinonsa, jolla toteuttaa suunnitelmansa. Hän ei ole riippuvainen meidän uskomme vahvuudesta, mutta Hän haluaa auttaa meitä uskomaan.

Edelläkävijä – Siihen tehtävään Johannes Kastajankin syntyi, edelläkävijäksi; raivaamaan epäuskon ja epäluuloisuuden esteitä Jeesuksen tieltä, jotta kansa ympärillä huomaisi, että odotettu Messias oli saapunut heidän keskuuteensa.

Profetiassaan Sakarias puhuu pluskvamperfektissä. Jumala on valmistanut kansalle lunastuksen; Jumala on pelastanut vihollisten vallasta; Hän on pitänyt mielessään pyhän liittonsa; Ihmiset saavat palvella Häntä vihollisista vapaana.

Tuli mieleen menneet vuodet new age -oppien parissa. Taisimme silloin harrastaa ystävieni kanssa jonkin verran manifestointia: kiitimme siitä, että sellaiset elämänmuutokset, joita toivoimme ja jotka olivat meille tärkeitä, olivat jo olemassa. Toiveikkaasti vedimme tulevaa tähän hetkeen. (En kyllä muista olleenkaan, toimiko menetelmä.)  

Tuohon aikaan emme miettineet, mikä Jumalan suunnitelma elämäämme varten mahtoi olla, emmekä välttämättä laskeneet Häntä mukaankaan manifestointiimme. Meillä ei ollut mitään konkreettisia lupauksia, joihin vedota.
En lukenut tuohon aikaan Raamattua, enkä tuntenut siitä löytyviä Jumalan lupauksia. Nykyään luen niitä sellaisina lupauksina, joita voi omia, omiin tai lähimmäisten elämäntilanteisiin.
Haluan uskoa ja luottaa, että Jumala voi muuttaa sellaisenkin tilanteen, joka juuri tällä hetkellä voi näyttää mahdottomalta tai jopa toivottomalta, hyväksi.  

Kun Sakarias profetoi kiitosvirren muodossa olevat Jumalan lupaukset, Maria oli kyllä jo raskaana, mutta Jeesus, luvattu Lunastaja, syntyisi vasta puolen vuoden kuluttua.
Jumalan suunnitelmaan kuului, että ensin syntyi Johannes, jonka tehtävänä olisi valmistaa ihmisiä tunnistamaan ja ottamaan vastaan Lunastajansa. 

Jumalan suunnitelmat ovat joskus ihmeelliset, ihan meidän tavallistenkin immeisten kohdalla. Emme itse voi tietää, mitä elämä tuo eteemme. Mutta voimme valita, että luotamme Hänen hyvään suunnitelmaansa.  Ja Hänen äärettömään Rakkauteensa meitä kaikkia kohtaan. 

 Valon täyteistä, siunattua ja kaunista ja Juhannusta!  💛

Kutsu Jumalan valtakuntaan

17.6.2023.  Alla olevat kuvat ovat retkeltä, jolla saimme yllättäen matkaseuraa. Tämä laskeutui hihalleni ilmeisen päättäväisesti: tähän jään ja kuljen tässä kanssanne, jatkakaa vain matkaa.
Mutta kyllähän siinä vaeltaminen unohtui, pitkäksi aikaa; kaikki huomiomme kiinnittyi tuohon seuraamme liittyneeseen matkalaiseen.   

Tämän pyhän evankeliumi kertoo Sakkeuksesta, jonka elämä muuttui arvaamattomalla tavalla, kun Jeesus ohi kulkiessaan kiinnitti huomionsa häneen ja ilmoitti tulevansa vieraaksi tämän kotiin. .
Kirkkovuosikalenteri toteaa: ’Päivän tekstien keskeisenä sisältönä on kutsu Jumalan valtakuntaan ja kutsun kuulemisen tärkeys. Maallisen elämän tehtävät ja houkutukset saattavat estää ihmisiä ottamasta vastaan Jeesuksen kutsua. Joka epäröi ja vitkastelee, menettää tarjotun tilaisuuden.’

Valo pimeyteen 
Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä.
Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä, vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.
He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä, mutta tuekseni tuli Herra. Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun.
Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle, vilpitöntä kohtaan sinä olet vilpitön. Puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan, mutta kieron sinä johdat harhaan. Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon.
Ps. 18:17–20, 26–29

********************** 

Paluu
Jumala sanoi profeetta Sakarjalle:  ”Julista kansalle nämä Herran Sebaotin sanat:
– Palatkaa minun luokseni, niin minä palaan teidän luoksenne, sanoo Herra Sebaot. Älkää tehkö niin kuin isänne! Aikaisemmat profeetat julistivat heille: ’Näin sanoo Herra Sebaot: Palatkaa vääriltä teiltänne ja lakatkaa tekemästä pahaa!’ Mutta teidän isänne eivät kuunnelleet minua, eivät välittäneet puheistani, sanoo Herra.
– Missä isänne nyt ovat? Entä profeetat? Elävätkö hekään ikuisesti? Mutta minun sanani ja käskyni, jotka minä annoin palvelijoitteni, profeettojen, julistaa, ovat kaikki käyneet toteen       teidän isienne kohdalla.”
He tutkivat itseään ja myönsivät: ”Niin kuin Herra Sebaot oli sanonut tekevänsä meille pahojen töittemme ja syntiemme vuoksi, niin hän on myös tehnyt.”
Sak. 1:3–6

Jumalan vaikutus
Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: ”Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta.”
1. Kor. 1:26–31

”Vieraana kodissasi”
Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: ”Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.”
Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: ”Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.” Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: ”Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.” Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.”
Luuk. 19:1–10

Sykomoripuu eli metsäviikunapuu voi Wikipedian mukaan kasvaa 15 metriä korkeaksi. Lehtien halkaisija on 15–20 senttimetriä. Tällaiseen puuhun pienikokoinen Sakkeus kiipesi nähdäkseen ohi kulkevan Jeesuksen. Ympäröivä väkijoukko ei estänyt Jeesusta huomaamasta Sakkeusta, eivät myöskään puun valtavat lehdet. Jeesus tiesi Sakkeuksen olevan siellä. Hän näki Sakkeuksen halun saada tietää, millainen mies Jeesus oikein oli. 

Toiset tunkeutuivat niin lähelle Jeesusta kuin mahdollista. Sakkeukselle riitti, että hän saisi nähdä puusta vilauksen tuosta Jeesuksesta, josta kaikki puhuivat ja joka nyt oli kulkemassa kaupungin halki.

Sakkeus halusi nähdä Jeesuksen luultavasti vain uteliaisuudesta ja tiedonhalusta. Hän ei varmaankaan odottanut mitään Jeesukselta, Jos hänellä olisi ollut sairaus, josta hän olisi halunnut parantua, hän olisi pyrkinyt Jeesuksen lähituntumaan; samoin, jos hengellinen etsintä tai kaipuu olisi ollut hänelle tärkeää,

Tämä ei kuitenkaan – kuten eivät puunlehvätkään – estänyt Jeesusta kiinnittämästä huomiotaan Sakkeukseen ja kutsumasta tätä lähemmäs itseään. Jeesus tiesi, kuinka suuri muutos Sakkeuksessa tapahtuisi, kunhan tämä vain tulisi lähelle, Jeesuksen vaikutuspiiriin. 

Sakkeus laskeutui vauhdilla alas puusta. Vauhtia ei antanut tiedonhalu tai uteliaisuus, vaan nyt Sakkeus tunsi, että jotain todella merkittävää ja tärkeää oli edessä. Ei hän varmaankaan olisi  ikipäivinä osannut kuvitella, että Jeesus haluaisi tulla vieraaksi hänen kotiinsa.

Sillä ei ollut mitään merkitystä, mitä muut ihmiset ympärillä ajattelivat tai sanoivat. Sakkeus muuttui kertaheitolla. Hän katui kaikkia väärintekemisiään ja halusi hyvittää ne moninkertaisesti.
Jeesus totesi tähän: ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi.”
Ei siis vain Sakkeus, vaan myös koko hänen perheensä tuli siunatuksi tuon muutoksen ansioista, jonka Jeesuksen vierailu Sakkeuksen luona sai aikaan. 

Kristus, kiitos siitä. että näet meistä jokaisen, missä ja millaisissa elämäntilanteissa sitten olemmekaan. Sinä haluat tulla vieraaksemme, koteihimme, elämäämme.
Kiitos siitä, että haluat auttaa meitä kasvamaan paremmiksi ihmisiksi, enemmän Sinun kaltaiseksesi.
Kiitos että välität meistä niin paljon. Kiitos ihmeellisestä Rakkaudestasi meitä jokaista kohtaan. 

 

Katoavat ja katoamattomat aarteet

8.6.2023. Ensi pyhän aihe – katoavat ja katoamattomat aarteet – heittivät ajatukseni uudelleen siihen, kuinka kaikki vanhat sähköpostini ja kansioni katosivat. Ja niiden mukana myös ne mietteet, joita raamatuntekstit olivat joskus aiemmin minussa herättäneet, ja jotka olin tallentanut s-postikansioon odottamaan käyttöönottoa ’sitten joskus myöhemmin’. 

Mutta ehkä juuri sillä onkin merkitystä, mitä tällä hetkellä ajattelee, ei sillä, mitä joskus aiemmin ajatteli. Onhan juuri tämä hetki tärkeä, tänään, tässä ja nyt, Juuri nyt Luojamme tekee meissä jotain uutta, koskettaa ja liikuttaa jotain osaa olemuksessamme, mielessämme, sydämessämme.

Menneet ovat menneitä; mitä niihin palaamaan, jolleivat sitten itse pomppaa uudelleen esiin  mielen syövereistä käsittelyä kaivaten.
Enhän sitä paitsi koskaan palannut selaamaan niitä vanhoja aatoksiani, vaikka niitä aikamoinen määrä oli kirjattuna siihen kadonneeseen kansioon. – Mitäpä siis niitä kaipaamaan.

Olennaisempaa on elää tätä hetkeä.  – Vaikka kyllä tulevaakin aina välillä kannattaa ajatella.  Luukaan evankeliumitekstin vertaus viittaa katoamattomiin, ikuisiin aarteisiin.
Mitkä ovat sinun mielestäsi sellaisia – katoamattomia, ikuisia aarteita? Minkälaisia ne ovat? Mistä ja millä tavoin niitä löytää tai saa?

Alla olevat tekstit käsittelevät maallista köyhyyttä ja rikkautta ja sitä, miten monin tavoin niiden mukanaan tuomiin olosuhteisiin ja tilanteisiin voi suhtautua ja niiden puitteissa toimia.

Miksi pelkäisin pahana päivänä, kun petturien kavaluus saartaa minut?
He luottavat rikkauteensa, kerskailevat suurella omaisuudellaan.
Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa.
Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta.
Ei ihminen elä ikuisesti, ei hän vältä hautaa.
Mutta Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta.
Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta.
Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.
Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään,
hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä.
Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
Ps. 49:6–10, 16–21

*********************************

Kuulkaa tätä, te jotka poljette vähävaraisia ja ajatte maaseudun köyhät perikatoon!
Te sanotte:
”Milloin päättyy uudenkuun juhla, että saamme myydä viljaa, milloin sapatti, että saamme avata varastot? Silloin voimme taas pienentää mittaa, suurentaa hintaa ja pettää väärällä vaa’alla.
Näin saamme varattomat valtaamme rahalla ja köyhät kenkäparin hinnalla. Ja akanatkin myymme jyvinä!”
Herra on vannonut Jaakobin kunnian kautta:
– Minä en unohda yhtäkään heidän tekoansa! Eikö maa tämän takia järise, eivätkö kaikki sen  asukkaat valita? Eikö se kaikkineen nouse kuin Niilin vesi, kohoa ja laske kuin Egyptin virta?
Aam. 8:4–8

Profeetta Amoksen kautta Jumala puhui heikommassa asemassa olevien sortamisesta: ’Kuulkaa tätä, te jotka poljette vähävaraisia ja ajatte maaseudun köyhät perikatoon!’
 Miten käy maaseudun köyhien, kun pinta-alaltaan maailman suurin ja väkiluvultaan Euroopan suurin maa hyökkää pienempänsä kimppuun, kasvattaakseen omaa hallintavaltaansa?

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Viimeisin surullinen uutinen oli toissapäiväinen ukrainalaisen Kahovkan vesivoimalan murtuminen. Lukuisat ukrainalaiset maalaiskylät ja viljelyspellot ovat huuhtoutuneet veden peittoon. Hätä ja humanitaarisen avun tarve kasvoi valtavasti maassa, jossa hyökkäyssota on aiheuttanut jo tähän mennessä valtavasti kärsimystä.
Padon murtumisen aiheuttaman tulvan seurausten (veden saastuminen, juomaveden puute, tartuntasairaudet, tuhoutuneet viljelyalueet, ekosysteemin turmeltuminen jne) määrää voi vain aavistella.

Tulva koettelee hyökkäyksen ja miehityksen aiheuttamasta pelosta ja jännitteestä kärsivien inhimillistä kestokykyä. Hyökkääjä on pommittanut evakuoitavia tulva-alueella.
Oi rakas Jumala, armahda, auta näitä hädässä olevia ihmisiä. Anna auttajajärjestöille kykyä toimittaa apua. Auta auttajia auttamaan. Auta meitä ymmärtämään, miten me voimme auttaa.

Kristus, Sinun Rauhaasi me kaipaamme ja tarvitsemme. Anna Rauhasi laskeutua keskuuteemme, tähän maailmaamme, jossa itsekkyys, ahneus ja vallanhalu saa niin paljon pahaa aikaan. Auta meitä oppimaan Sinulta toisenlaista suhtautumista. Anna Rakkautesi kasvaa sydämissämme. 

💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Armon Jumala – Veljet, tahdomme teidän tietävän, millaisen armon Jumala on suonut Makedonian seurakunnille. Vaikka vaikeudet ovat raskaasti koetelleet niitä, uskovien ilo oli niin ylitsevuotava, että he äärimmäisessä köyhyydessäänkin osoittivat runsasta anteliaisuutta. Voin vakuuttaa, että he antoivat voimiensa mukaan, jopa yli voimiensa. Omasta aloitteestaan he pyytämällä pyysivät, että antaisimme heidän osallistua yhteiseen rakkaudentyöhön, pyhien avustamiseen. Eivätkä he tehneet vain sitä mitä olimme toivoneet, vaan ennen kaikkea antoivat Jumalan tahdon mukaisesti itsensä Herralle ja myös meille. Niinpä me kehotimme Titusta jatkamaan tätä rakkaudentyötä ja saattamaan sen teidän keskuudessanne päätökseen. Niin kuin teillä on runsain mitoin kaikkea, uskoa, puhetaitoa, tietoa, kaikkinaista intoa ja sitä rakkautta, joka meistä on tarttunut teihin, niin teidän tulee myös olla runsaskätisiä tätä lahjaa antaessanne.
    En sano tätä käskeäkseni vaan koetellakseni teidän rakkautenne aitoutta kertomalla toisten innosta. Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään.
2. Kor. 8:1–9

Muuan mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, sano veljelleni, että hän suostuisi perinnönjakoon.” ”Mitä?” kysyi Jeesus. ”Onko minut pantu teidän tuomariksenne tai jakomieheksenne?” Hän sanoi heille kaikille: ”Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.”
    Ja hän esitti heille vertauksen:
    ”Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: ’Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.’ Hän päätti: ’Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!’ Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut – kenelle se joutuu?’
    Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona.”
Luuk. 12:13–21

Jeesus opetti, paransi, teki ihmeitä ja auttoi ihmisiä monin tavoin. Mutta perintöriitaan hän ei suostunut puuttumaan. Ilmeisesti hän näki sitä pyytäneen miehen sydämessä ahneuden, koska kehotti kaikkia karttamaan kaikenlaista ahneutta. Jeesus johdatti kuulijansa miettimään, kuinka maallinen omaisuuden varaan ei kannata elämäänsä rakentaa. Kaikille meille tulee eteen hetki, jolloin joudumme luopumaan kaikesta aineellisesta omaisuudesta. Sitä kun ei voi viedä mukanaan tämän maallisen elämän loppuessa.
Jeesus kertoo vertauksen miehestä, jolla oli yllin kyllin enemmän kuin tarvitsi. Hän suunnitteli haalivansa vielä suurempia määriä satoa ja muuta omaisuutta ja rakentavansa sitä varten isompia varastoja.

Jumala muistuttaa vertauksen miestä – ja meitä -siitä, kuinka emme voi tietää, milloin lähtömme hetki tulee omalle kohdalle. Sillä hetkellä maallisella omaisuudella ei ole merkitystä. Silloin se, joka on kerännyt taivaallista pääomaa, onkin rikas, vaikka olisi koko elämänsä elänyt köyhänä. Hän löytää aarteen taivaassa, jumalan luona. 

Millaiset asiat voisivat sinusta olla niitä aarteita, jotka odottavat(löytyvät Jumalan luona?
Jeesuksen vertausta ajatellessa tulee mieleen, että ne voisivat olla sellaista, joissa oman hyvän sijasta ollaan ajateltu toisten hyvää (= toivottu hyvää toisille) ja toimittu sen mukaisesti. 

Kristus, auta meitä kasvamaan Sinun kaltaiseksesi, mieleltämme ja sydämeltämme. Ehkäpä sillä tavoin tästä maailmastamme voisi tulla taivaan valtakuntaa heijastava paikka, jossa itsekkyys ja ahneus olisivat vain muistoa jostain menneestä. 

Pyhä Kolminaisuus

3.6.2023.  Helluntai alkaa uuden jakson kirkkovuoden kulussa. Mihinköhän uuteen tämä Helluntai meitä johtaa, pohti eräs ystäväni.
Poikani tuli tiistaina, 2 pv Helluntain jälkeen, käymään. Pyysin häntä poistamaan läppäriltäni vanhan sähköpostiosoitteeni. kun se aina vaan tarjosi itseään lähettäjäksi, vaikka sähköpostipalvelun tarjoaja oli vaihtunut.
Mutta poiston mukana menivät vahingossa kaikki tuon sähköpostiosoitteen alla olleet  kansiotkin (n. 20 kpl).  Siinä menivät kaikki ne tiedot, joita olin vuosein varrella laittanut muistiin: kontaktitiedot, linkit jne.
Blogille oli myös oma kansio, johon olin laittanut paljon ajatuksia ja asioita. Olin kuvitellut palaavani niihin jonain päivänä. Mutta ehkäpä on tarkoitus että alan tämän helluntaijakson puhtaalta pöydältä.

Loppu vai uusi alku? – Mietin myös, onko tarkoitus lopettaa tämä blogi. (Sekin linkki katosi nimittäin, jonka kautta kirjauduin sisälle blogisivuja päivittämään.) – Tuleehan tämän vuoden lopussa jo kuluneeksi 10 vuotta siitä kun rupesin tätä blogia kirjoittelemaan. Tulisiko nyt blogikirjoituksiin käyttämäni aika suunnata johonkin muuhun?
Kuulostelin asiaa, mutta tuli tunne että jatka vaan, joten pyysin poikaani, joka on luonut minulle tämän blogialustan, lähettämään uuden linkin. Nyt sitten jatketaan puhtaalta pöydältä…

 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Hänen kasvojensa eteen 
Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto, hän on meidän turvakalliomme.
Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi!
Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.
Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee.
Ps. 95:1–2, 6–7

Turvakallio – 20 v. sitten näin kerran unen, jossa pelästyin vedestä nostamaani kalaa, koska rannalle päästyään se kasvoi hurjan isoksi, sille kasvoi jalat ja se alkoi ajaa minua takaa.
Ylhäällä kallion päällä seisoi valkokaapuinen mies, joka huokui ylimaallista rauhaa. Hän katsoi minuun sanomatta mitään, mutta jotenkin tiesin, että hän oli siinä minua varten; että olin hänelle tärkeä ja että hän halusi suojella minua. Juoksin hädissäni kalliolle hänen luokseen, ja heti päästessäni hänen selkänsä taakse tunsin olevani täydellisessä turvassa. Se mikä oli tuntunut uhkaavalta, oli kadonnut.   

Ihmettelin pitkään tuota unta, sillä ei minulla ollut mielestäni syytä pelätä mitään uhkaavaa asiaa; kaikki tuntui olevan hyvin elämässäni, ja pidin kovasti kaikesta, mitä silloin tein.
Vasta myöhemmin aloin ymmärtää unen sanomaa.   

Sen valtavan rauhan ja levollisuuden tunteen, jonka koin tuon valkokaapuisen selän takana, tulen varmaan kuitenkin aina muistamaan. Hymy nousee huulille, kun sitä ajattelen.   
Maalasin myös taulun, jossa Jeesus seisoo rantakalliolla valkoisessa kaavussaan. Se oli pitkän aikaa  voimatauluni. 🙂

Kultainen hohde
Nyt ei valoa näy, pilvet sen peittävät. Sitten tulee tuuli ja lakaisee puhtaaksi taivaan. Pohjoisesta tulee kultainen hohde, pelottava loiste ympäröi Jumalaa. Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa. Hän on voimallinen, hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus. Koskaan hän ei tuomitse väärin. Sen tähden ihmiset pelkäävät ja rakastavat häntä. Mutta Jumala ei katso niihin, jotka itse pitävät itseään viisaana.  Job 37:21–24

Tuuli tulee ja lakaisee pilvet pois, niin että valo tulee näkyviin. Voisin hyvin kuvitella tuon kuvaavan Pyhän Hengen toimintaa. Sitä kuinka Henki avaa silmämme näkemään tai ymmärtämään jotain taivaallisista todellisuuksista. 
Moni on kokenut, kuinka Pyhä Henki raottaa tai avaa taivaan ikkunat selälleen juuri silloin, kun elämä tuntuu raskaalta, kun vaikeudet painavat päätä ja mieltä alaspäin, eikä valoa näy. 

Pitkään kummastelin, miksi Jumalaa pitää pelätä. Eikö Hän ole itse Rakkaus, eikö Hän rakasta luotujaan ja halua meille hyvää? 
Jossain vaiheessa ymmärsin, että tuo kultainen hohde ja loiste, josta yllä oleva teksti kertoo, voi kaikessa häikäisevyydessään tuntua niin voimalliselta, että se on pelottavaa. Jumalan pyhyys voi saada pienen ihmisen lankeamaan polvilleen. 

Joskus tuntuu, että ehkä me ihmiset tarvitsisimme juuri tuollaista Jumalan pyhyyden, kirkkauden ja voiman kokemusta, jottemme sokaistuisi kuvittelemaan olevamme kaikkitietäviä ja kaikkivoipia. Jottei mielemme ja sydämemme ylpistyisi. Ja ettemme unohtaisi Häntä, joka on niin paljon suurempi ja ihmeellisempi kuin voimme aavistaakaan.     

Auringon alla
Kun koetin perehtyä viisauteen ja tutkistella sitä työtä, jota ihminen maan päällä yötä päivää tekee saamatta untakaan silmiinsä, niin havaitsin, ettei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja, sitä mitä auringon alla tapahtuu; vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä. Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä.  Saarn. 8: 16-17

**********************

Hengen luoma ykseys
Minä, joka olen Herran vuoksi vankina, kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti, aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi.
Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä!
Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa.  Ef. 4:1–6

Kärsivällisyyttä, nöyryyttä ja lempeyttä Jeesuskin opetti omalla esimerkillään. Näiden harjoittelemiseen elämä tarjoaa auliisti erilaisia – joskus siedettäviltä, joskus sietämättömiltä tuntuvia – tilaisuuksia. Mutta jos ottaa asenteen, että oppimassa tässä ollaan, se voi helpottaa niitä hankalilta tuntuvia tilanteita.

Lempeyttä voi kyllä olla jo ihan luonnostaan persoonallisuudessa. Ja toiset vain tuntuvat olevan luonnostaan kärsivällisempiä kuin toiset. Eli toiset vain tuntuvat pääsevän vähemmällä harjoittelulla. Ehkä sellaiset saavat harjoitella enemmän jollain muilla alueilla. 
Tuo nöyryys voi kuitenkin olla aika hämäävä juttu: voi kuvitella olevansa kovinkin nöyrä, kun juuri se itse asiassa onkin ylpeyttä. 🙂

Pysykää rakkaudessani – Jeesus sanoo:
    ”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.
    Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.
    Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”    Joh. 15:1–10

Salattu Jumala – huomisen, Pyhän Kolminaisuuden päivän, otsikko – tuntuu hyvältä: Jumala on meiltä salattu, niin saa ja kuuluu ollakin. Sen vuoksihan me Häntä niin kovasti etsimmekin ja koetamme ymmärtää.
Kuitenkin Hän haluaa, että tulisimme tuntemaan Hänet läheisemmin. Jeesus kuvaa yhteyttä  Luojaamme monin tavoin. Esim. yllä olevalla viinipuuvertauksella. Kun me pysymme kiinni Hänessä, olemme kiinni Hänessä kuin oksat rungossa, meissä virtaa sama elämänvoima kuin itse rungossa. Me saamme voimamme Hänestä.
Meidät on tarkoitettu olemaan kiinni Hänessä, yhteydessä Häneen, jotta Hän voisi vaikuttaa elämässämme ja voisimme elää Hänen tarkoittamallaan tavalla.  

Jotta yhteys Häneen vahvistuisi, toivon, että Luojani karsisi minusta ne ominaisuudet ja asenteet, jotka pitävät minut loitolla tai etäännyttävät minut Hänen tuntemisestaan. Kaikki turha saa minusta suosiolla mennä. Jotta yhteys Häneen tulisi kirkkaammaksi ja vahvemmaksi.
Minun ei tarvitse ymmärtää kaikkea (vaikka välillä niin kovasti sitä toivoisinkin).
Riittää että haluan luottaa Hänen Rakkauteensa minua kohtaan, ja meitä kaikkia kohtaan.
Ja että haluan pysyä siinä, Hänen Rakkaudessaan. 

Jeesuksen lupaus on sellainen, että siitä kannattaa mielestäni pitää kiinni. Kristus rakastaa meitä yhtä paljon, samankaltaisella Rakkaudella, kuin taivaallinen Isä rakastaa Poikaansa.
Tuo Rakkaus herättää meissä halun toimia niin, että toteutamme Hänen meidän elämäämme varten laatimaa suunnitelmaa. Silloin toimimme Hänen tahtonsa mukaisesti ja tuotamme hedelmää sillä tavoin, niissä tehtävissä ja niillä elämäalueilla kuin meille kulloinkin tarkoitus on. 

Taivaallinen Isämme, auta meitä tuntemaan pyhyyttäsi, kirkkauttasi ja valtavaa Rakkauttasi  meitä kohtaan.
Kristus, Sinä olet maailman Valo. Auta meitä katsomaan Sinuun ja luottamaan läsnäoloosi elämässämme.
Pyhä Henki, opeta ja johdata meitä, joskus niin eksyneitä. Lohduta, vala toivoa. 
Kolmiyhteinen Jumalamme, auta meitä kasvamaan yhä läheisempään yhteyteen kanssasi. 

Pyhän Hengen vuodattaminen

27.5.2023, Toissapäivänä juhlimme perheenjäsenemme tasavuosia. Sää suosi: istuimme pihalla auringonlämmössä. Iloista yhdessäoloa. muistelemisia, naurua, kyyneleitäkin. Vuosien kertyessä matkaan mahtuu monenmoisia tapahtumia ja kokemuksia.
Onnellista on, kun voi yhdessä lämmöllä niitä muistella. Sellainen antaa parhaimmillaan iloa ja elämänvoimaa tilanteisiin, jotka tuntuvat haasteellisilta.
Terveydellisiin haasteisiin totesimme, että eletään kiitollisina siitä hyvästä, mitä juuri nyt on hyvin. Jokainen päivä on lahja. Ja joka päivä tapahtuu jotain hyvää.

Huomenna on Helluntai, Pyhän Hengen vuodattamisen päivä. Kirkkovuosikalenteri kuvaa Pyhää Henkeä lupauksena ja lahjana, puolustajana, auttajana ja lohduttajana. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Pilvivaunuilla
Laulakaa Jumalalle, soittakaa hänen nimensä kunniaksi, ylistäkää häntä, joka kiitää pilvivaunuillaan. Herra on hänen nimensä, iloitkaa hänen edessään!
Hän on orpojen isä ja leskien puoltaja, Jumala pyhässä asunnossaan.
Hän antaa yksinäiselle kodin, hän päästää vangitut vapauteen, mutta hänen vastustajansa saavat asua paljaaksi paahtuneessa maassa.
Jumala, kun sinä johdit kansaasi, kun kuljit autiomaassa, niin maa järisi ja taivas vihmoi vettä Jumalan, Siinain Herran, Jumalan, Israelin Jumalan edessä.
Sinä, Jumala, annat runsaat sateet, nääntyneen maasi sinä saat jälleen kukoistamaan.
Sinun väkesi elää siellä, hyvyydessäsi sinä huolehdit köyhistä, Jumala.  Ps. 68:5–11

Hän kiitää pilvivaunuillaan – Kaunista kuvakieltä taas tässäkin psalmissa. Jumala on haavoittuvassa asemassa olevien Puolustaja, joka haluaa auttaa yksinäisiä, kärsiviä ja jonkin asian vuoksi vangituksi joutuneita. (Joskus voi juuttua myös joidenkin ajatusmallien tai piinaavien tunteiden vangiksi.) Jumala haluaa vapauttaa kaikenlaisista kahleista. Hän haluaa, että voimme elää niin, että voimme toteuttaa sitä hyvää suunnitelmaa, joka Hänellä on ollut ja on elämällemme.
Hän haluaa Hyvyydessään huolehtia ja auttaa niitä, jotka elävät erilaisista asioista johtuvassa köyhyydessä.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Uuden liiton aika 
”Tulee aika”, sanoo Herra, ”jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin, kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra.
    Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: ’Oppikaa tuntemaan Herra!’ Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.”  Jer. 31:31–34

Tätä Jumala haluaa: että me kaikki oppisimme tuntemaan Hänet. Että me kaikki kasvaisimme henkilökohtaiseen suhteeseen Hänen kanssaan. Siinä ja sen kautta voimme alkaa oppia tuntemaan jotain Hänen Rakkautensa ihmeellisyydestä ja suuruudesta. Ja siitä, mitä Hän voi ja haluaa tehdä elämässämme.
Jumala kaipaa vuorovaikutusta kanssamme. Siihen Jeesus halusi ja haluaa meitä opettaa ja johdattaa. Pyhän Hengen vuodattaminen oli – ja on edelleen – olennainen osa tämän yhteyden syntymistä ja vahvistumista.  

Vaikka olemme jo saaneet Pyhän Hengen lahjana, voimme aina toivoa ja odottaa, että saamme kokea Hengen yhteyttä yhä selkeämmin ja vahvemmin. Jotta voisimme yhä enemmän elää todeksi taivasten valtakunnan todellisuutta täällä maan päällä. 

Täyteen Pyhää Henkeä
Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.
    Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on. Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. He kysyivät ihmeissään: ”Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä? Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta, Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta, toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia – ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.”
    He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan: ”Mitä tämä oikein on?” Mutta jotkut pilkkasivat: ”He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä.”  Ap. t. 2:1–13:

Puolustaja
Jeesus sanoi:
    ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.
    En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.”  Joh. 14:15–21

Nuo Jeesuksen sanat kuuluvat mielestäni olennaisimpiin kohtiin Jeesuksen opetuksista. Sen ymmärtäminen, että Isä ja Poika ovat yhtä. Ja että Kristus on meissä ja me Hänessä. 
Ja koska Kristus on meissä, on Isä Jumala myös meissä Henkensä kautta.
Että tästä tulisi todellisuutta meille: että eläisimme todeksi sitä, että olemme yhtä Jumalan kanssa. Se on päämäärämme täällä maan päällä. Näin ymmärrän asian. Elää elämää niin, että olemme yhteydessä Jumalan kanssa, Hänen johdatuksessaan. 

Hiljentyminen on itselleni vahvin tapa kokea tätä yhteyttä. Kotona tai kävelyllä metsässä, tai veden äärellä. Paikassa, jossa voin kaikessa rauhassa keskittyä kuulostelemaan, tai vain olemaan Jumalan läsnäolossa,

Rukous, ylistys, raamatuntekstien lukeminen ja meditaatio voivat toimia johdattajina siihen tilaan, jossa voi olla Hänen kanssaan erityksen läheisellä tavalla. Olla ja ihmetellä Hänen pyhyyttään, rakkauttaan ja hyvyyttään. On niin paljon, mitä Hän haluaisi antaa meille, jos vain avaamme sydämemme vastaanottamaan sitä, mitä Hän haluaa antaa.

Kristuksen läsnäolo – Myös Ehtoollisessa voi kokea Hänen läsnäolonsa vahvasti.
Muutama viikko sitten messuavustajille järjestetyssä jatkokoulutustilaisuudessa Juhani Holma, Lappiin eläkevuosistaan nauttimaan siirtynyt pappi, puhui koskettavasti Ehtoollisen pyhyyden merkityksestä. Siitä miten tärkeää olisi, että Ehtoollisessa olisi aikaa kokea Pyhän läsnäolo. Ettei se olisi vain messuun kuuluva osa, joka toimitetaan rutiininomaisesti ripeään tahtiin (jotta pysytään aikataulussa), – Levollisuus ja rauhallisuus mahdollistaa sen, että voi kokea, kuinka Kristus todella on siinä läsnä. 

Ehtoollisen liturgiassahan pyydetään, että Pyhä Henki laskeutuisi ja auttaisi meitä ottamaan Ehtoollisen uskossa vastaan. Uskoen, että Kristus on läsnä leivässä ja viinissä. Mutta ainakin itse toivoisin, että olisi enemmän aikaa messussa ja Pyhää Ehtoollista jakaessa ja erityisesti vastaanottaessa kokea Hänen läsnäoloaan.
Ettei olisi minkään valtakunnan kiireen tuntua, vaan enemmän aikaa Hänen läsnäololleen. (Tai siis tämän valtakunnan kiirettä, sillä taivasten valtakunnassa ei taideta tuntea käsitettä kiire…)   

Kristus lupasi ilmaisevansa itsensä niille, jotka Häntä rakastavat. Tule Pyhä Henki, vahvista rakkauttamme ja uskoamme. Puhdista meidät kaikesta sellaisesta, joka pitää meitä etäällä Jumalasta. Opeta meitä tuntemaan Jumalan Pyhyyttä, Kirkkautta ka Läsnäoloa..

Pyhä Henki, johdata meitä kokemaan Helluntain todellisuutta, ja olemaan avoimia sille, mitä Jumala haluaa tehdä tänä päivänä meissä ja lähimmäisissämme. Avoimia ja osallisia taivaan todellisuuden ilmentymiselle täällä maan päällä. Niin että tästä maailmastamme voisi tulla parempi paikka meille kaikille.   

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Pyhän Hengen odotus

18.5.2023. Odottaminen ei ole aina helppoa. Varsinkin jos odottaa jotain itselleen erityisen tärkeää asiaa, – Joskus voi kuitenkin yllättyä, kun asia toteutuukin nopeammin kuin olisi osasi toivoa.
Koin tällaisen kuluneella viikolla. Perhe oli äitienpäivänä käymässä, ruokailtiin pihalla auringon lämmössä ja nautittiin yhdessäolosta.
Ei tullut siinä mieleenkään kysyä lapsiltani apua johonkin. Mutta kun aterian jälkeen tulin maininneeksi yhden jutun, jota en ollut pystynyt tekemään, he hoitivat homman saman tien.
– En minä nyt sitä ollut tarkoittanut, mutta vau, kiitos!

Sateita luvassa – Seuraavana päivänä huomasin ennusteen lähipäivinä odotettavasta sateesta. Aiemmin oli ollut puhetta uusiin sadevesisaaveihin laitettavista ylivuotoputkista tyyliin että ’joo, katsotaan joku päivä kun ehditään’. (Sentapaisen vastauksen yleensä saan lapsiltani ottaessani puheeksi jonkun asian, johon tarvitsisin apua, 🙂 )
Soitin kuitenkin lähimpänä asuvalle pojalleni ja kysyin (hieman huonolla omatunnolla, kun olivat juuri ed. pv:nä olleet luonani) että ehtisikö niitä ylivuotoputkia millään tänä- tai huomisiltana…?
Sanoi olevansa ruokakaupassa, sitten ruoka perheelle ja illalla tulee jääkiekkomatsi, ei tiedä ennättääkö tulla ennen sitä, mutta palaa asiaan.
Miettiessäni laittaisinko tynnyrit paikoilleen ilman ylivuotoputkia poikani soitti: sanoi tulevansa pojanpojan kanssa 10 min:n kuluttua hoitamaan homman.  – Oi miten ilahduin!
Sateet  tulivatkin sitten heti seuraavana päivänä, ja nyt saavit ovat täynnä puutarhankasteluvettä. 

Elävää vettä – Kun tapahtuu jotain sellaista hyvää, mitä ei ole osannut odottaa, siitä  tulee aivan erityisen iloinen ja kiitollinen olo. Mietin, että kun tuollaiset yllä kertomani odottamattomat arkisen elämän pienet suuret yllätykset voivat tuoda niin tavattoman hyvän mielen, millaista onkaan  odottaa jotain sellaista, mikä on jotain ainutlaatuista ja ennenkokematonta.

Ensi pyhän aiheena on Pyhän Hengen odotus. Opetuslapset odottivat jotain sellaista, mistä heillä ei varmaankaan ollut selkeää käsitystä. Kirjoituksista he olivat kyllä varmaankin kuulleet Pyhästä Hengestä. Mutta millaista olisi, kun he tulisivat saamaan Pyhän Hengen?
Jeesus oli heille kirjoituksia siteeraten luvannut: että heidän sisimmästään tulisi kumpuamaan ’elävän veden virrat’. – Mitä se mahtaisi tarkoittaa? Mikä muuttuisi, mitä tapahtuisi?

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Valoni ja apuni
Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin?
Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin?
Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun,
he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan.
Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi,
vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää.
Herra, kuule, kun huudan sinua! Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni.
Sydämeni muistaa sinun sanasi: ”Etsikää minun kasvojani.”
Herra, minä tahdon etsiä sinua, älä kätke minulta kasvojasi!
Älä vihastu, älä torju palvelijaasi, sinä olet aina ollut minun apuni.
Älä nytkään jätä minua, älä hylkää, sinä Jumalani, sinä auttajani!
Ps. 27:1–3, 7–9

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Hiljaista huminaa
Elia nousi jalkeille ja söi ja joi. Ruoka antoi hänelle voimaa kulkea neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, kunnes hän tuli Horebille, Jumalan vuorelle. Siellä hän asettui yöksi luolaan. Yöllä Elia kuuli Herran äänen: ”Miksi olet täällä, Elia?” Hän vastasi: ”Hellittämättä olen taistellut puolestasi, Herra, kaikkivaltias Jumala, kun israelilaiset ovat hylänneet sinun liittosi. He ovat hajottaneet alttarisi ja tappaneet profeettasi, niin että vain minä olen jäänyt jäljelle. Nyt he etsivät minua riistääkseen minultakin hengen.” Herran ääni sanoi: ”Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi.” Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle.  1. Kun. 19:8–13

Miten usein Jumala mahtaakaan haluta viestittää meille olemassaolostaan, läsnäolostaan, ilman että huomaamme? Sellaisissakin tilanteissa, joissa etsimme ja kaipaamme yhteyttä Häneen, voi olla, että odotamme jotain erityisen vahvaa kokemusta tai ilmestystä. 
Elian kokemuksen kautta Hän haluaa osoittaa meille, että Hän tulee luoksemme ja on kanssamme useimmiten niin hiljaa ja huomaamatta, ettemme sitä välttämättä huomaa, jos odotamme järistyksiä, väristyksiä, leimahduksia tai muuta vastaavaa.  

Silloin opetuslapset lähtivät tuolta vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä. He palasivat Jerusalemiin ja menivät siellä siihen taloon, jonka yläkerrasta oli tullut heidän kokoontumispaikkansa: Pietari, Johannes ja Jaakob, Andreas, Filippus, Tuomas, Bartolomeus, Matteus ja Jaakob Alfeuksen poika, Simon Kiivailija ja Juudas Jaakobin poika. He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa.  Ap. t. 1:12–14

Tänään Helatorstaina vietetään ja muistetaan Kristuksen taivaaseenastumisen tapahtumaa. Jeesus oli noussut opetuslastensa kanssa vuorelle, jossa he näkivät, kuinka Jeesus kohosi taivaisiin. Ihmeellinen, käsittämätön tapahtuma, joka varmasti oli täynnä monenlaisia tunteita. Vaikka he oloivatkin kokeneet lukuisia järjellä selittämättömiä tapahtumia vaellettuaan Jeesuksen kanssa 3 vuoden ajan, tämä oli varmaan niistä kaikista ihmeellisin ja käsittämättömin.

Varmaan aika hiljainen joukko laskeutui alas tuolta vuorelta. Ajatukset ja tunteet myllersivät opetuslasten mielissä ja sydämissä, kun he koettivat jollain lailla sisäistää juuri näkemäänsä ja kokemaansa. 
Mutta tullessaan toisten luo siihen ylähuoneeseen, jossa heidän oli tapana kokoontua Jeesuksen kanssa, ja jossa toiset opetuslapset olivat odottamassa, kaikki nähty ja koettu yhdisti heidät tiiviiksi joukoksi. Nyt he jäivät odottamaan, kuten Jeesus oli heitä pyytänyt:

 ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää.” (Apt.t. 1:4-5)

Elävän veden virrat
Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.  Joh. 7:37–39

Elämän Lähde –  Kristus ilmaisee asian lyhyesti ja ytimekkäästi: joka kaipaa, tulkoon Hänen luokseen, Ja joka uskoo Häneen, saa lahjaksi luvatun: Pyhän Hengen, joka elävien virtojen lailla kumpuaa hänen sisimmästään.

Me Ihmiset olemme sittemmin tehneet asiat mutkallisemmiksi, asettaneet ehtoja ja edellytyksiä ja rajoja. Ehkäpä joskus tulee aika, jolloin me kaikki Häneen uskovat voisimme kokea sellaista yhteyttä kuin Jeesuksen opetuslapset kokivat ylähuoneessa odottaessaan Pyhää Henkeä.
Yhteyttä, joka ei määrittele, mitä oikeanlaiseen uskoon kuuluu. Yhteyttä, jolle riittäisi se, että  me uskomme Poikaan, elämän lähteeseen (kuten Johannes kirjoittaa evankeliumissaan, Joh.5:26).

Kristus, johdata Sinä meidät elävän virtojen äärelle, sillä tavoin kuin parhaaksi näet. Auta meitä hiljentymään, kuulostelemaan, olemaan herkkiä Sinun läsnäolollesi ja vaikutuksellesi meissä, läheisimmissämme, ja tässä maailmassamme. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Sydämen puhetta Jumalan kanssa

9.5.2023. Ensi pyhän, rukoussunnuntain, tekstit puhuvat Kirkkovuosikalenteri mukaan
’siitä, mitä rukoileminen on ja mitä lupauksia siihen sisältyy. Teksteissä kerrotaan myös Kristuksesta suurena esirukoilijana ja rukoilemisen opettajana.’

Kalliolle
Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli huutoni.
Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta.
Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle.
Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi.
Tämän kuulevat monet, tuntevat pyhää pelkoa ja turvaavat Herraan.
Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta
eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat.
Herra, minun Jumalani, kukaan ei ole sinun vertaisesi!
Sinä olet tehnyt suuria tekoja, sinä ajattelet meidän parastamme.
Minä haluan kertoa teoistasi – niitä on enemmän kuin voin luetella.
Ps. 40:2–6

Anna armosi loistaa – Daniel rukoili ja sanoi:
    ”Kuule nyt palvelijasi rukous ja nöyrä pyyntö, Jumalamme, ja anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi. Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian, kunniasi tähden, Jumalani! Se kaupunki on sinun nimellesi omistettu, ja sinun kansaasi kutsutaan sinun nimelläsi.”
    Näin minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja toin Herran, Jumalani, eteen nöyrän pyyntöni hänen pyhän vuorensa Siionin puolesta.  Dan. 9:17–20

Henki auttaa meitä
Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti.
    Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta.
    Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.    Room. 8:24–28

Kun joku on pyytänyt rukoilemaan puolestaan, olen usein miettinyt, mitäköhän Jumala haluaisi että nyt rukoilisin. Mitä Hän haluaa tehdä kyseisen ihmisen elämässä? Mihin Hän haluaa minun kiinnittävän huomiota rukoillessani?
Meillä on omat toiveemme ja tiedämme, miten haluaisimme Jumalan toimivan elämässämme.
Kuitenkin voi olla, että Hän haluaa jotain muuta.

Jeesuksen opettamassa, alla olevassa Isä meidän -rukouksessa on tuo kohta: Tapahtukoon Sinun tahtosi. – Jumala näkee sisimpäämme saakka, näkee kivut ja haavat (joskus jo varhaislapsuudessa saadut), Hän näkee asenteemme ja patoutumamme ja kaikki heikkoutemme. Joskus voi kuvitella, että tärkein asia mihin tarvitsee Hänen vaikutustaan, on fyysinen parantuminen, kun se Hänen näkökulmastaan onkin jokin sielumme syvyyksissä piilevä asia. 

Jumala näkee. mistä mikin on peräisin ja näkee niiden seuraukset. Vaikka joskus tuntuukin haasteelliselta ’vain antautua’ Hänen tahtoonsa, antaa oma tilanteensa Hänen käsiinsä, se voi myöhemmin osoittautua kuitenkin viisaaksi valinnaksi. 

Ylläolevassa kirjeessään Paavali kirjoittaa: ’Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.’
Samantapaisen ajatuksen kuuli englantilainen mystikko Juliana Norwichlainen (1342 – n. 1416) Jumalan sanovan hänelle. 

Tämä Julianan ilmestyksessä saatu ja muistiin kirjoittamaa lause on toiminut monelle rohkaisevana ja toivoa antavana voimalauseena:  ”Kaikki kääntyy hyväksi, kaikki kääntyy hyväksi, kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi.”

Juliana Norwichlainen (1342 – n. 1416) sairastui vakavasti 30-v;na. Sairasvuoteellaan hän alkoi saada näkyjä Jeesuksesta. Nuo näyt muuttivat hänen hengellisen elämänsä. Hän vetäytyi erakkomajaan ja kirjoitti ilmestyksistä kirjan Revelations of Divine Love  (Jumalaisen rakkauden ilmestys). Sitä pidetään ensimmäisenä englantilaisen naisen kirjoittamana kirjana.

Kun musta surma pyyhkäisi Euroopan yli 3. kerran Julianan omaisista oli elossa enää hänen äitinsä. – Juliana näki kaikesta kokemastaan kärsimyksestä huolimatta, että Jumalan huolenpito ja hyvyys ympäröivät meitä kaikessa.

Jeesus opetti ja sanoi:
    ”Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
    Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään. Rukoilkaa te siis näin:
      – Isä meidän, joka olet taivaissa!
      Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
      Tulkoon sinun valtakuntasi.
      Tapahtukoon sinun tahtosi,
      myös maan päällä niin kuin taivaassa.
      Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.
      Ja anna meille velkamme anteeksi,
      niin kuin mekin annamme anteeksi niille,
      jotka ovat meille velassa.
      Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen,
      vaan päästä meidät pahasta.”                     Matt. 6:5–13

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

– Kirjoitin yllä olevat tekstien herättämät ajatukset ja kommentit eilen, 8.5. En kuitenkaan jostain syystä saanut Juliana Norwichilaista mielestäni, joten otin hyllystä hänen Jumalan rakkauden ilmestys –kirjansa. Olin ostanut sen 20v. sitten, mutta se oli jäänyt lukematta. Olin lukenut joitakin artikkeleita erakkokammiossaan eläneestä Julianasta, mutta vasta nyt sain vahvan tunteen että pitää lukea tuo kirja.

Koko eilisillan luin kirjaa, ja jatkoin yöllä herätessäni. Useat asiat siinä resonoivat vahvasti sielussani: kyllä, juuri niin. Jotkut kohdat taas jättivät miettimään ja kyselemään.

Päivämäärä, jolloin Juliana sai ilmestyksensä, yllätti: 8.5.1373. Eilen oli siis ilmestyksistä kulunut päivälleen 2020 vuotta! – Se vahvisti tunnetta, että nyt oli oikea aika lukea tuo kirja. 
Kirjan johdannosta ilmeni, että eilen oli myös toinen tasavuosipäivä: 70 v. sitten, 8.5.1953, Norwichin piispa vihki Julianan erakkomajan ja sen yhteydessä olleen kirkon, jotka olivat tuhoutuneet sodassa ja rakennettu uudelleen, ”kiitokseksi Äiti Juliana Norwichlaisen elämästä ja työstä”.

Tässä joitakin Juliana Norwichlaisen ajatuksia rukouksesta, liittyen ensi pyhän aiheeseen: 

– Jumala tahtoo, että rukoilisimme aina, vaikka tuntisimme itsemme kuiviksi ja hedelmättömiksi, sillä tällainen rukous on hänen mielensä mukaista. 

– 14. ilmestys osoittaa, että Herra on meidän rukoustemme perusta. Tässä on kaksi näkökohtaa: ensimmäinen on oikea rukous ja toinen luja luottamus. hän soisi molempien olevan yhtä runsaat, niin että rukouksemme miellyttäisi häntä ja hän saisi hyvyydessään täyttää meidän pyyntömme.

– Tämän jälkeen Herra opetti minulle rukouksesta. Tässä näyssä hän osoitti minulle kaksi rukouksen edellytystä, joista toinen on sen oikea sisältö, toinen luja luottamus. meidän luottamuksemme ei useinkaan ole täydellistä, sillä emme ole varmoja siitä, että Jumala kuulee meitä. Tämä johtuu siitä, että tiedämme itsemme kelvottomiksi emmekä tunne rukoillessamme mitään. 

– Herramme haluaa, että ymmärtäisimme oikean rukouksen ja erityisesti 3 siihen kuuluvaa seikkaa. 1. niistä on, kenen kautta ja miten rukouksemme saa alkunsa. Hän osoittaa meille, kenen kautta se tapahtuu, sanoessaan: ”Minä olen perusta”, ja miten se tapahtuu, sanoessaan: ”Ensiksi minä tahdon.” Toiseksi meidän tulee tietää, miten ja millä tavoin meidän pitäisi rukoilla. Tämä tapahtuu siten, että meidän tahtomme mukautuu iloiten Herran tahtoon. Tätä hän myös tarkoittaa sanoessaan: ”Minä saatan sinut haluamaan sitä.” Kolmanneksi meidän tulisi tuntea rukoustemme hedelmä ja päämäärä, joka on tulla yhdeksi Herran kanssa ja hänen kaltaisekseen kaikessa. 

– Kaikesta, mitä Herramme on päättänyt tehdä, hän myös tahtoo meidän rukoilevan sitä, joko erityisesti tai yleisesti ottaen. 

Julianan tekstit rukouksesta olivat vastauksia eilisiin pohdintoihini siitä, miten meidän tulisi rukoilla, niin että rukouksemme olisi myös Jumalan tahdon mukaista. Kiitollinen olo tuli tästä.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Taivaan kansalaisena maailmassa

7.5.2023. Jokakeväinen ilonaiheeni on, kun saa poimia salaatti- ja keittoaineksia suoraan luonnosta: vuohenputkenversoja, voikukanlehtiä jne. Villiparsojakin (maitohorsman versoja) on jo tarjolla. Ja mehukkaita nokkosversoja tietty (ravintorikkaampia kuin pinaatti)! 🙂

Iloitkaa – Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme,
hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden.
Hän muisti Israelin kansaa, osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa.
Maan ääretkin saivat tietää, että Jumalamme pelasti meidät.
Maa, kohota Herralle riemuhuuto! Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa!
Ylistäkää Herraa harpun sävelin, soittakaa ja laulakaa!
Vaskitorvin ja oinaansarvin kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle!
Pauhatkoon meri kaikkineen, juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat!
Taputtakoot virrat käsiään, yhtykööt vuoret niiden iloon Herran edessä,
sillä hän tulee ja tuo maailmaan oikeuden.
Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti, tuomitsee kansoja oikeuden mukaan.
Ps. 98:2–9

Psalminkirjoittaja kehottaa iloitsemaan, riemuitsemaan, laulamaan, soittamaan ja ylistämään Herraa, Pelastajaa. Kiittämään kaikesta siitä hyvästä, mitä Hän on tehnyt.
Meillä on aina mahdollisuus valita, kiinnitämmekö huomiomme siihen, mikä ei ole hyvin ja meidän mielemme mukaista, vai iloitsemmeko ja kiitämmekö siitä, mikä sittenkin on hyvin.

On aika mielenkiintoista oikeastaan, että tyytyväisen ja kiitollisen olon löytäminen vaatii joskus päättäväisyyttä: sitä että vain kerta kaikkiaan päättää, että nyt haluan siirtää huomioni pois ikävistä asioista ja iloita siitä hyvästä, mitä on omassa ja muiden elämässä.
Kun taas Jostain kumman syystä  tyytymättömyyden tunteminen ja ilmaiseminen ei tunnu vaativan mitään yrittämistä; se vain pulppuaa jostain, Ja mitä enemmän sen antaa vapaasti pulputa, sitä enemmän se tuntuu saavan tilaa. (Tyytymättömyyden tilalle voisi tietty laittaa voimakkaampiakin sanoja, kuten esim. katkeruus tai viha.)  

Jos tunnistaa itsessään taipumuksen velloa viimeksi mainituissa tunteissa, kannattaisi ehkä  harkita seuraavaa: kun valitusmoodin mollisoinnut alkavat nousta jostain sielunsyövereistä, päättääkin vaihtaa kiitollisuusmoodiin. Harjoituksen ja toiston kautta siitä tulee vähitellen tapa.
Ja jossain vaiheessa saattaa todeta, että duurisävelet alkavat tulla jo ihan luonnostaan. Alkaa nähdä ja kokea asioita eri näkökulmasta. Valon ja toivon näkökulmasta. (Esim. voi ajatella, että  tilanne voisi olla vielä pahempikin.)
Ilon ja kiitollisuuden löytäminen niin pienissä kuin isommissakin asioissa on iso juttu!      

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Suomenvierailullaan presidentti Zelenskyi sai pienellä leikkisällä heitollaan Sauli Niinistön ja lehdistön nauramaan. Rakentavassa hengessä lausutut kevennykset ja nauru ovat harvinaista herkkua johtajien lehdistötilaisuuksissa. Mutta miten hyvän ilmapiirin sellainen luokaan tilanteisiin, jossa käsitellään suuria ja vakavia asioita. Että suuristakin huolista, vaikeuksista ja paineista huolimatta onnistuu löytämään pieniä  ilonhetkiä. 

Psalmit ovat täynnä tunteita. Välillä käydään syövereissä, mutta sieltä noustaan taas kiitokseen ja ylistykseen.
Psalmitekstien kuvakieli on välillä sellaista, että se nostaa hymyn huulille. Kuten tuo ’Taputtakoot virrat käsiään’. Tällä kertaa siitä tuli mielikuva virrasta, joka vaivattomasti hyppelee kivien ja muiden esteiden yli kuin ei mitään esteitä olisikaan. Ja sitten karikoiden synnyttämät laineet ja kuohut heittävät keveinä ’ylävitoset’: selvittiin noistakin.     

Psalmi muistuttaa myös, kenen käsissä loppujen lopuksi kaikki on. Ja ketä saamme kiittää – kaikesta.
Kuten tessalonikalaiskirje kehottaa: ”Pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille ihmisille. Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta.” (1.Tess.5:15-18)

Levollinen luottamus
Näin on oleva, kunnes meihin tulee korkeudesta henki.
Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi ja tarhat ovat laajoja kuin metsät.
Silloin autiomaassa asuu oikeus ja vanhurskaudella on majansa hedelmätarhojen keskellä. Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha.
Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti.
Minun kansani saa asua rauhan niityillä, turvallisissa asuinpaikoissa, huolettomilla leposijoilla. Metsää kaatuu lakoon, kaupunkeja sortuu maahan, mutta te onnelliset, te saatte kylvää kaikkialle, missä vesi kostuttaa maan, saatte päästää härkänne ja aasinne vapaasti kulkemaan laitumilla.
Jes. 32:15–20

Kunnes meihin tulee korkeuksista henki...  – eikä mikä vaan henki. Tuo Jesajan välittämä Jumalan lupaus on käsittääkseni lupaus Pyhästä Hengestä.
Pyhä Henki voi vaikuttaa meissä niin monin eri tavoin: antaa voimaa, tuoda turvaa jne.
Jeesus sanoi:  ”Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta.” (Joh.15:26)

’Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti.’ Tuota: luottamusta ja turvallisuutta tämä maailma todella tarvitsee!
Mikä tuo sinulle levollisuutta ja turvallisuudentunnetta?

 

Kristuksen Henki
Te ette elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi. Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla. Room. 8:9–11

No tässähän tuo tulikin: Pyhään Henkeen yllä olevassa Jesajan tekstissä tosiaan viitataan.
On tuo vaan niin huikea kohta: kun Jumalan Henki asuu meissä, emme enää ole oman luontomme ’armoilla’. Pyhä Henki luo meissä uutta, vahvistaa meitä, auttaa meitä voittamaan heikkoutemme. Kristuksen Henki vaikuttaa meissä – sitä vahvemmin, mitä enemmän annamme Hänelle tilaa itsessämme, sydämessämme ja ajatuksissamme, 

Apostolien teoissa ja Paavalin kirjeissä on useita kuvauksia siitä, mitä Pyhä Henki sai aikaan laskeutuessaan opetuslapsiin Helluntaina ja toimiessaan heissä. Kristuksen Henki vaikutti heissä, puhui ja toimi heidän kauttaan. Sen tunnistivat myös ne jotka kuuntelivat heitä. He tunsivat, että tässä oli läsnä paljon enemmän kuin nuo Jeesuksen opetuslapset, jotka puhuivat heille. 

Mikä on minun, on Sinun
Jeesus rukoili ja sanoi:
    ”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
    Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.”  Joh. 17:6–10

Nuo Jeesuksen sanat ”kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta” tekevät minuun vaikutuksen. Jeesus ei koeta vakuutella, että olisi yksinään, omin voimin, pystynyt tekemään kaikkea sitä mitä teki.
Sanoillaan ”kaikki, mikä on minun, on sinun” Jumalan Poika ilmaisee. että kaikki, mitä Hänellä on ollut ja on, mitä Hän on tehnyt ja tekee, on lähtöisin taivaalliselta Isältä.

Mutta sitä seuraavat sanat ”ja mikä on sinun, on minun” ovat ehkä meidän kannaltamme vielä merkityksellisemmät. Sillä kun me olemme Hänen seuraajiaan, olemme myös Hänen omiaan, ja olemme näin myös osallisia siitä, mikä on Hänen.

Kristus, kiitos rukouksistasi! Kiitos että kutsut meitä seuraamaan Sinua, Sinun viitoittamaasi tietä. Kiitos Rakkaudestasi. Kiitos että olet kanssamme, kaikenlaisissa tilanteissa joita elämässämme kohtaamme. 🙂

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jumalan kansan koti-ikävä

1.5. 2023. Kuinka tärkeitä ja rakkaita ovatkaan perhe ja ystävät! Sydäntä särkevää on ajatella esim. ukrainalaisten tilannetta kotimaassaan sodan keskellä, pakolaisina ja hyökkääjämaahan väkisin kuljetettuina pakkosiirtolaisina: tuhannet ihmiset ovat joutuneet erilleen rakkaistaan tietämättä, näkevätkö heitä enää maanpäällisen elämänsä aikana.
Sitä surun ja tuskan määrää on vaikea kuvitella sellaisen, joka sitä ei ole itse kokenut. Varsinkin, jos ja kun ajatus tuonpuoleisesta elämästä ja jälleennäkemisen toivosta siellä tuntuu vieraalta ja kaukaiselta.

Läheisten merkitystä ja eroon heistä joutumista ajatellessa ei voi kuin olla kiitollinen siitä, että saamme elää itsenäisessä maassa, jossa vallitsee rauha.
Jeesus vie tämän vielä pitemmälle rukoillessaan, että voisimme kokea ykseyttä toistemme kanssa Ja ykseyttä hänen ja taivaallisen isämme kanssa.
Siihen on vielä matkaa, mutta jokainen päivä on mahdollisuus. Mahdollisuus kohti ykseyttä. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Elämän antaja
Sanokaa Jumalalle: Kuinka pelottavia ovatkaan sinun tekosi!
Viholliset nöyrtyvät sinun edessäsi suuren voimasi tähden.
Koko maa kumartuu eteesi, koko maa laulaa kiitostasi ja ylistää nimeäsi.
Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä. Hän on tehnyt meille suuria tekoja.
Hän muutti meren kuivaksi maaksi, kuivin jaloin kansa kulki virran poikki.
Siksi me saamme iloita hänestä.
Hän hallitsee voimallaan iäti, hän pitää silmällä kansoja.
Älköön kukaan nousko kapinaan häntä vastaan.
Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki kansat, antakaa ylistyksen kaikua!
Hän antaa meille elämän, hän ei salli jalkamme horjua.  Ps. 66:3–9

Horjumaton rauhanliitto  
– Hetkeksi minä sinut jätin, mutta suuressa rakkaudessani minä nyt haen sinut takaisin.
Vain tuokioksi, vihani vimmassa, minä käänsin kasvoni sinusta pois, mutta minä armahdan sinua,
minun uskollisuuteni on ikuinen, sanoo Herra, sinun lunastajasi.
– Minä vannon niin kuin Nooan päivinä. Silloin minä vannoin, etteivät Nooan ajan vedet enää koskaan tulvisi maan yli, ja nyt minä vannon, etten enää sinuun vihastu enkä sinua soimaa.
Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.  Jes. 54:7–10

Tuon Jesajan kirjan kohdan viimeinen lause, jota silloin tällöin käytettävän ev.lut. messuissa, voisi olla hyvä, vahvistava voimalause sellaisille, jotka epäilevät, rakastaako Jumala heitä huolimatta siitä, millaisia he ovat. 
Itse olisin tarvinnut tuonkaltaista vakuutusta joissakin elämänvaiheissani, jolloin sitä epäilin.
Se on ihmeellinen lupaus, jonka saamme omia itsellemme ja lähimmäisillemme. Jumala rakastaa meitä, olimmepa millaisia tahansa, olipa elämässämme tapahtunut mitä tahansa. Ja vaikka joku toinen olisi omalla toiminnallaan vaikuttanut haitallisesti omaan käsitykseen itsestämme ja arvostamme.

Luojallemme olemme ainutlaatuisen arvokkaita, tärkeitä ja rakkaita, jok’ikinen. Meidän ei tarvitse koettaa muuttaa itseämme ollaksemme jollain lailla parempia Hänen silmissään. Joskus luulin, että minun tulee muuttua jollain lailla paremmaksi versioksi itsestäni, jotta olisin Hänen Rakkautensa arvoinen. Aloin (new age-vaiheessani) tutustua kaikenlaisiin itsensäkehittämisjuttuihin (joita nykyisin kutsuttaisiin Self help -opeiksi), tullakseni ’paremmaksi’ ihmiseksi. En saadakseni hyväksyntää muilta ihmisiltä, vaan tullakseni Hänen käsittämättömän suuren Rakkautensa arvoiseksi.   

Tuohon aikaan en tuntenut ketään sellaista, joka olisi sanonut minulle, ettei Jumalan Rakkautta ei tarvitse eikä voi ansaita.
VT:n kertomukset kyllä kuvaavat, kuinka Jumala koulutti israelilaisia välillä kovinkin ankarasti, sillä Hän halusi valmistaa tuota hajanaista kansaa, jotta Messias voisi syntyä heidän keskuuteensa.
Mutta kun Kristus syntyi, Hän sinetöi Jumalan lupaamaan rauhan- ja rakkaudenliiton koskemaan meitä kaikkia. Siitä liitosta kannattaa pitää kiinni. 🙂     

Elävä toivo, meille annettu
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana.
    Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.  1. Piet. 1:3–9

Jeesus rukoili ja sanoi:
    ”Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen.
    Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.”  Joh. 17:11–17:

Kuluneella viikolla, palatessani vapaaehtoisvuorosta kotiin, laitoin radion  soimaan. Olin saattohoitokodissa kokenut jotain, joka kosketti syvästi, ja olo tuntui… – en löydä sopivaa adjektiivia sitä kuvaamaan.
Mieleen tuli kokeilla, sattuisiko radiosta tulla jotain, joka resonoisi senhetkiseen olooni. (En kotona kuuntele radiota, mutta autoradio on säädetty Radio Dei’n taajuudelle, ja silloin tällöin ajaessani kuuntelen sitä; ei tarvitse kuin nappia painaa. ) – Tuolla hetkellä, kun avasin kotimatkalla radion, kirkas naisääni lauloi nämä sanat:

”On luonain Jeesus kun silmäin sulkeutuu 
ja päärlyportit mulle avautuu
on luonain Hän kun jätän tämän maan
ja Isän kotiin mä muutan ihanaan.”

Nuo sanat toistuivat vielä kerran, ja siihen laulu loppui. Suljin radion ja kiitin; juuri tuota tarvitsin. Se ikään kuin valaisi senhetkisen oloni. Nuo sanat ja kaunis sävel soivat mielessäni koko loppupäivän. (Kotona googlasin noita sanoja, ja ilmeni, että laulun sanojen takana on  kirjailija, runoilija ja sanoittaja Anna-Mari Kaskinen.)  

Jeesus rukoilee yllä olevassa Johanneksen evankeliumin kohdassa taivaallista Isäänsä, jotta tämä suojelisi hänen seuraajiaan pahalta. Siltä pahalta, jota he joutuisivat kohtaamaan uskonsa vuoksi.
Mietin Jeesuksen sanoja: ”He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu.” Jeesuksen opetuslapset olivat selvästi ja konkreettisesti tehneet valintansa: jättäneet entisen elämänsä ja lähteneet kiertämään Jeesuksen kanssa Galilean ja Juudean seutuja. He olivat kuunnelleet Jeesuksen opetuksia ja nähneet livenä, kuinka tämä teki ihmeitä, jotta ihmisten usko Jumalan Rakkauteen heitä kohtaan tulisi konkreettisella tavalla ilmi.

Helppoa on ajatella, että Jeesuksen kanssa kulkeneet opetuslapset eivät enää kuuluneet tähän maailmaan: saivathan he joka päivä kokea taivaallista todellisuutta. Se oli heidän arkeaan. Mutta millä lailla Jeesuksen sanat koskevat tai koskettavat meitä tämän ajan seuraajia?
Meitä, jotka elämme keskellä tätä aika hurjalta tuntuvaa maailmanmenoa.
Meitä, jotka seuraamme Kristusta, ja samalla seuraamme – välillä turhankin tiiviisti – median kautta tämän maailman tapahtumia, joissa useimmiten ei tunnu olevan hiventäkään taivaallisen Rakkauden ja Rauhan läsnäolosta ja vaikutuksesta.   

Jeesuksen sanat antavat tähän vahvan vinkin. Hän rukoilee Isäänsä vaikuttamaan meissä, Hänen seuraajissaan niin, etteivät tämän maailman virtaukset veisi meitä mukanaan sinne tänne, vaan että pystyisimme pitämään fokuksen siinä, mikä on loppujen lopuksi kaikkein olennaisinta ja tärkeintä. Ajattelen, että tieto siitä on ’koodattu’ sisimpäämme, jotta osaisimme sitä jossain elämämme vaiheessa alkaa kaivata ja etsiä.

Yllä olevan evankeliumikohdan sanat kuuluvat mielestäni Raamatun kauneimpiin. Jeesus avaa sydämensä taivaalliselle isälleen. Hän tietää, mikä hänellä itsellään on edessä: kärsimys ja ristinkuolema, mutta myös ylösnousemus ja paluu taivaallisen isänsä luo.
Kaiken henkisen paineen keskellä hän ajattelee ystäviään- Hän pyytää seuraajilleen suojaa, koska tietää, että myös he joutuvat kokemaan tämän maailman kovuuden ja säälimättömän julmuuden.
Jeesus rukoilee: ”Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.” 

”Jotta he olisivat yhtä” – Ajattelen, että Jeesus tarkoittaa rukouksellaan sekä meidän uskovien välistä yhteyttä samoin kuin myös meidän yhteyttämme häneen ja taivaalliseen isään.
Että voisimme kokea olevamme yhtä samaa isoa perhettä. Ja että voisimme kokea yhtä läheistä  yhteyttä ja ykseyttä taivaallisen vanhempamme kanssa kuin Jeesus.

Jeesus jatkaa rukoustaan: ”Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä,” (Joh.17:20-22)

Yhtä meidän kanssamme – Tuo oli vanha, 1933/38 käännös. Monessa kohtaa vanha käännös kuvaa minusta tarkemmin asioita kuin uusi. Tuli kuitenkin mieleen vilkaista uudempaa käännöstä (v:lta 1999). Ilokseni huomasin, että siinä on kohta, joka selventää asiaa paremmin kuin vanhassa: ”Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme” on selkeämpi kuin ”että hekin meissä olisivat”.   

”Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun.  Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.”

Kun me olemme yhtä taivaallisen Vanhempamme ja Hänen Poikansa kanssa, se muuttaa kaiken: opimme näkemään, ajattelemaan ja ehkä kokemaankin asioita taivaallisesta perspektiivistä, sen todellisuudesta käsin.  Ja lopulta toivon mukaan toimimaankin sen mukaisesti. Siihen kyllä tarvitaan senkaltaista pyhitystä, jota Jeesus rukoili meille. Sitä että Luojamme pyhittää meidät taivaalliseen totuuteen.
Se on prosessi, johon kuuluu, että pyrimme yhä lähempään yhteyteen Hänen kanssaan. Sitä Hän odottaa ja toivoo.   

Iloa sydämiimme – Jeesus toivoi, että kokisimme myös iloa: ”Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät.”
Iloitaan siitä mitä meillä on. Iloitaan elämän lahjasta, jokainen päivä on täynnä mahdollisuuksia  löytää ja kokea iloa, kiitollisuutta ja yhteyttä toistemme kanssa, luonnon ja koko luomakunnan kanssa, niin kuin myös Luojamme kanssa.   

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏