16.11.2015     
Retriitissä ympäröivän luonnon taivaallinen hiljaisuus, peilityyni järvi, usva niityn yllä, auringon hymy taivaalta. Näistä sekä yhteisistä hiljentymishetkistä saattoi retriitin ohjaajanakin ammentaa voimaa, vaikkei samassa määrin kuin jos olisi ollut osallistujana.
Paluu ’maailmaan’ sunnuntaina. Uutiset: perjantai-illan iskut Pariisissa, sunnuntaina ihmisiä kokoontuneina  muistamaan niiden uhreja Notre Damen katedraalissa, sen edustalla ja muilla aukioilla. Pelon ilmapiiri johtaa joukkopakenemisiin aukioilta.
Mietin edellisellä viikolla retriittiin valitsemiani tekstejä ja lauluja: olivat ihan erilaisia kuin aiempiin retriitteihin valitsemani. Miltei kaikissa oli tällä kertaa tavalla tai toisella kyse pelon voittamisesta; siitä, miten löytää sisäinen rauha kun ympärillä kuohuu.

Lauloimme retriitissä pariinkin kertaan Dietrich Bonhoefferin runon Von guten wunderbar geborgen Mächten wunderbar geborgen (Hyvien voimien ihanassa suojassa) suomalaisversion.
Pariisin iskujen vuoksi olisin halunnut löytää sen blogiin ranskaksi laulettuna. Ei löytynyt, joten alla alkuperäiskielellä.
(Mutta ranskalaisten tekemä dokumenttifilmi Bonhoefferin elämästä, ajatuksista ja tuotannosta löytyy:   https://www.youtube.com/watch?v=uu64FcTTHy8)

Alla olevan kirjoitin ennen retriittiä. Nyt kirjoitettuna painopiste – Pariisin tapahtumien vuoksi – olisi varmaankin toisenlainen, mutta olkoon.

Ensi pyhän evankeliumitekstissä olevat sanat: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle” ovat aina ne lukiessani tai kuullessani koskettaneet minua syvästi. Mutta koska kirjoitin tuosta viime vuoden blogissa (Christos Pantokrator, 21.11.14), otin tähän Danielin kirjan tekstin.

Suuri enkeliruhtinas – Lopun hetkellä astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana. Ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka. Mutta sinun kansasi pelastuu, pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan. Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun. Oikeat opettajat loistavat niin kuin säteilevä taivaankansi, ja ne, jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen, loistavat kuin tähdet, aina ja ikuisesti.  (Dan. 12: 1-3)

Arkkienkeli Mikael astuu esiin, seisoo suojana ahdistuksen aikana. Ne pelastuvat joiden nimi on kirjoitettu kirjaan. Ihan hurjaa tekstiä! – Daniel on kuitenkin yksi lempihenkilöistäni Raamatussa (mm. koska hän tuntui tunnistavan Jumalan pyhyyden ja palvelevan Häntä tästä tuntemisesta käsin). Se vetää sukeltamaan aiheeseen, lukemaan enemmän siitä, mitä Daniel näki ja kuuli näyssään.

Salassa ja sinetöitynä – ”Mutta sinä, Daniel, pidä nämä asiat salassa ja sulje tämä kirja sinetillä lopun aikaan saakka. Monet harhailevat, mutta tieto lisääntyy.” 
Katsellessani minä, Daniel, huomasin kaksi muuta miestä. Toinen seisoi virran tällä, toinen tuolla rannalla. Toinen sanoi pellavavaatteiselle miehelle, joka seisoi virran vesien yläpuolella: ”Kuinka kauan kestää, ennen kuin kaikki nämä ihmeelliset asiat tapahtuvat?” Ja minä näin pellavavaatteisen miehen seisovan virran vesien yllä ja kohottavan oikean ja vasemman kätensä kohti taivasta, ja minä kuulin hänen vannovan Ikuisesti Elävän kautta:
”Totisesti, on kuluva aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa! Kun pyhän kansan hajaannus on lopussa, tulee kaiken tämän loppu.”Minä kuulin, mutta en ymmärtänyt. Ja minä sanoin: ”Herrani, miten tämä kaikki päättyy?” Hän sanoi:
”Mene, Daniel. Totisesti, nämä asiat ovat salatut ja sinetöidyt lopun hetkeen saakka. Monet seulotaan, sulatetaan ja puhdistetaan, mutta jumalattomat elävät jumalattomina, eikä kukaan jumalattomista ole tätä ymmärtävä. Mutta viisaat ymmärtävät. (Dan.12:4-19)

Teksti imaisi mukaansa, piti lukea edellisetkin luvut.

Mies pellavavaatteissa – Katsellessani ympärilleni minä äkkiä huomasin miehen, joka oli pellavavaatteissa, uumillaan vyö parasta kultaa. Hänen ruumiinsa säihkyi kuin krysoliitti, hänen kasvonsa välkehtivät kuin salama, hänen silmänsä olivat kuin tulisoihdut, hänen käsivartensa ja jalkansa kuin kiiltävä pronssi, ja hänen äänensä oli kuin kansanjoukon pauhu. Vain minä, Daniel, näin sen näyn. Miehet, jotka olivat kanssani, eivät sitä nähneet, mutta suuri kauhu valtasi heidät ja he pakenivat ja piiloutuivat. Minä jäin yksin katsomaan tätä suurta näkyä, ja minun voimani katosi, kasvoni muuttuivat kalmankalpeiksi ja ruumiini kävi hervottomaksi. Minä kuulin hänen sanojensa äänen, ja silloin minä vaivuin syvään uneen, kasvot maata vasten. Mutta käsi koski minuun ja ravisteli minua, ja minä kohottauduin polvieni ja käsieni varaan. Hän sanoi minulle:
”Daniel, sinä Jumalalle rakas! Opi ymmärtämään ne sanat, jotka minä sinulle puhun. Nouse seisomaan. Sinun luoksesi minut on lähetetty.” Ja kun hän puhui tämän minulle, minä nousin vavisten ylös. Hän sanoi minulle:
”Älä pelkää, Daniel. Sinun sanasi kuultiin ensimmäisestä päivästä alkaen, jolloin nöyrästi pyysit ymmärrystä Jumalalta. Minä olen tullut sinun sanojesi vuoksi. Persian enkeliruhtinas on vastustanut minua kaksikymmentäyksi päivää, mutta Mikael, yksi suurimmista enkeliruhtinaista, tuli auttamaan minua. Tästä syystä minä olen viipynyt siellä, Persian kuninkaiden luona. Nyt olen tullut selittämään sinulle, mitä on tapahtuva kansallesi aikojen lopussa. Sillä myös tämä näky koskee niitä aikoja.”
Kun hän puhui minulle tämän, minä katselin maahan enkä pystynyt sanomaan sanaakaan. Silloin eräs ihmisen kaltainen kosketti huuliani, ja minä avasin suuni ja lausuin edessäni seisovalle: ”Herrani, näyn nähdessäni tuska kouristi minua ja voima pakeni minusta. Miten minä, vähäinen palvelija, voisin puhua herrani kanssa? Enää ei minussa ole jäljellä voimaa, tuskin henkeäkään!”  Ihmisen kaltainen kosketti minua uudelleen, antoi minulle voimaa ja sanoi:
”Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas! Kaikki on hyvin. Vahvistu, ole vahva!” Kun hän puhui minulle, minä vahvistuin ja sanoin: ”Nyt voit puhua, herrani, sinä olet vahvistanut minua.” Hän sanoi:
”Tiedätkö, miksi olen tullut luoksesi? Nyt minä palaan taistelemaan Persian enkeliruhtinasta vastaan. Ja kun olen lähtenyt luotasi, Kreikan enkeliruhtinas tulee. Mutta minä kerron sinulle, mitä on merkitty totuuden kirjaan. Ainoa, joka tukee minua heitä vastaan, on teidän enkeliruhtinaanne Mikael, jota minä autoin ja suojasin meedialaisen Dareioksen ensimmäisenä hallitusvuotena. (Dan.10:5-11:1)

Danielin näystä nousi itselleni pikemminkin kysymyksiä kuin vastauksia, Danielille annetaan kuitenkin lupaus, että tieto tulee lisääntymään. Danielin näyistä riittää tulkintoja. Tieto on enemmän kuin tulkinnat. – Sitä (tiedon lisääntymistä) toivoessa ja odotellessa huomioni kiinnittyy erityisesti Danielille annettuihin rohkaisun sanoihin: ”Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas! Kaikki on hyvin. Vahvistu, ole vahva!”
Jumala haluaa rohkaista ja vahvistaa meitä erityisesti silloin kun ympärillämme kuohuu. Siksikin kannattaa pysyä Hänessä. 

Dietrich Bonhoeffer, sodanajan oikeustaistelija -teologi, lähetti vankilasta läheisilleen rohkaisevia kirjeitä. Hän valoi uskoa ja toivoa myös kohtalotovereilleen. – Mistä löytää sisäinen rauha silloin(kin) kun tapahtumat ja olosuhteet maailmassa tai omassa elämässä ahdistavat ja järkyttävät?               

Von guten Mächten – Siegfried Fietz

”Hyvien voimien, uskollisten ja hiljaisten, ympäröimänä
ihanasti varjeltuna ja lohdutettuna
niin haluan elää kanssanne nämä päivät
ja kulkea kanssanne uuteen vuoteen
hyviin voimiin ihanasti kätkettyinä
odotamme luottavaisina, tuli mitä sitten tuleekin
Jumala on kanssamme illalla ja aamulla
ja aivan varmasti jokaisena uutena päivänä
vielä koettaa vanha kiusata sydäntämme
vielä painaa mennyt raskaana taakkana
Herra anna sielujemme kokea
se parantuminen jonka olet meille valmistanut
ja jos ojennat meille raskaan maljan,
kärsimyksestä katkeran, piripintaan täytetyn
niin otamme sen kiitollisena, vapisematta
Sinun hyvästä ja rakkaasta kädestäsi”

Ja Anna-Maija Raittilan kaunisti suomentamana:

”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt.
me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.
jos ahdistuksen tie on edessämme
myös silloin Kristus meitä kuljettaa
annamme Isän käsiin elämämme,
Hän itse meille rauhan valmistaa.
suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo
valaiset pimeän, voit pelot poistaa,
jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!
Kun pahan valta kasvaa ympärillä,
vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan.
Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin.”

Muut tekstit: Ps. 143: 1-10, Ilm. 20: 11-21: 1 ja Matt. 25: 31-46.

9.11.2015                                

Valvovat ja nukkuvat – Te tiedätte itse aivan hyvin, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä. Juuri kun ihmiset sanovat: ”Kaikki on hyvin, ei mitään hätää”, tuho kohtaa heidät äkkiarvaamatta niin kuin synnytyspoltot raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, ystävät, ette elä pimeydessä, eikä tuo päivä pääse yllättämään teitä kuin varas. Te kaikki olette valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle. Emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja pysyttävä raittiina. Ne, jotka nukkuvat, nukkuvat yöllä; ne, jotka juovat, ovat juovuksissa yöllä. Mutta meidän, jotka kuulumme päivälle, on pysyttävä raittiina: meidän on pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan ja otettava kypäräksemme pelastuksen toivo. Jumala ei ole tarkoittanut, että saisimme osaksemme vihan vaan että pelastuisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa. Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin.    (1. Tess. 5: 2-11)

Tiukkaa tekstiä tessalonikalaisille lähetetyssä kirjeessä. –  90- luvulla, ollessani vielä mukana new age jutuissa, luin mm. erään amerikkal. henkisen open juttuja tuosta aiheesta. Hän siteerasi monia raamatunkohtia liittyen tuleviin aikoihin. Ilmestyskirjaa, ja yllä olevaakin. Hän luennoi siitä, millaisten prosessien läpi on mentävä, jotta ihmiskunnan ja maapallon transformaatio voi toteutua. Kirjoitti edessä olevista ihmiskunnan ja maapallon synnytystuskista, jotka on koettava, jotta tämä maailma ja ihmiskunta voi ’syntyä’ uuteen aikaan. Tuntui olevan hänen lempiaiheensa. (Raamatunsiteeraus laittoi monet nk. uushenkisyyteen liittyvät opetukset ikään kuin ’hyvään valoon’. Harkittua vai ei, en tiedä. Joka tapauksessa – vaikken itse tuolloin Raamattua lukenut – se antoi vaikutelman hyvästä, luotettavasta opetuksesta. – Nyt ajattelen toisin.)

Tietoisiksi – Tessalonikalaiskirje ei pyri pelottelemaan. (Ei em. henkinen opekaan pyrkinyt.) On eroa siinä, yrittääkö saada ihmisiä tietoisiksi pelottelun avulla taikka yksinkertaisesti kertomalla siitä, mitä tiedetään.
Paavali oli ilmeisesti jo aiemmin kertonut tessalonikalaisille, mitä Jeesus oli sanonut odotettavissa olevista ajoista, koska toteaa näiden jo tietävän.
Mietin: mitä me sitten tiedämme? Onko jotain, mitä meidän olisi hyvä tietää; sellaista, mistä ei yleensä puhuta, koska on helpompaa sivuuttaa asian käsittely? Minusta yllä oleva ei ole mikään kiva eikä helppo aihe. Mieluummin välttelisin sitä.  Ja kuitenkin se aina välillä ikään kuin ponnahtaa pintaan, ’pureksittavaksi’.

Päivä vai yö – Paavali antaa ymmärtää, ettei pelkkä tietokaan riitä. Kyse on siitä, halutaanko elää valolle vai pimeydelle. Hän ei kirjoita mistään iltahämärän tai aamu-usvan välitilasta, vaan että sitä eletään joko yön pimeydessä tai päivän valossa. Jälkimmäisen hän sanoo merkitsevän uskoa, rakkautta ja toivoa. Että ne tulee ikään kuin pukea ylleen kuin suojakilveksi, jotta pysyisi valossa.

Valon lapsia – Hyvältä tuntuu se, että Paavali ei ainoastaan kehota ja varoita, vaan myös rohkaisee. Hän sanoo näille Kristukseen uskoville tessalonikalaisille: ”Olette kaikki valon ja päivän lapsia. Emme kuulu yölle emmekä pimeydelle.”
Vaikka meidät on luotu ja tarkoitettu valon lapsiksi, ei kuitenkaan ole itsestään selvää että aina pysyisimme valossa. On kuin pimeä koettaisi kampittaa meitä koko ajan omalle puolelleen.
Tarvitaan hereisyyttä, varjelusta ja Kristuksessa pysymistä, jotta pimeys ei saisi meistä otetta.

Rakkaus, vahvin suoja – Kristuksen Rakkaus sulattaa pois pelot ja muut pimeään sydämen- ja mielentilaan johtavat tunteet ja ajatukset.
Korinttolaisille Paavali kirjoittaa, että kun Hän, joka on täydellinen, tulee, silloin se, mikä on vajavaista, katoaa.
”Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.”

Children of Light – Kristian Stanfill’in & kumppaneiden iloista meininkiä

”On uusi päivä, kaikki muuttui kun Sinun Rakkautesi tuli pimeyteen
lähetit Poikasi Valon
Herätkää, avatkaa silmänne, emme ole kuolleita vaan elämme
nouskaa, valon lapset, avatkaa ovet, antakaa valon loistaa
Sinun Valtakunnassasi on vapaus, tanssimme Sinulle Jeesus
Ilosi tulee ikuisesti olemaan laulumme, laulu särkyneille – anna sen säteillä, varjoihin
toivo koko maailmalle – anna sen säteillä, kaikkialle”

Muut tekstit: Ps. 90: 1-6, 12-15, Ps. 94: 8-15 ja Matt. 24: 36-44

                             2.11.2015            

Kolikko kalan suusta – Kun he saapuivat Kapernaumiin, tuli Pietarin luo temppeliveron kantajia, jotka sanoivat: ”Kai teidän opettajanne maksaa temppeliveroa?” ”Maksaa kyllä”, hän vastasi. Kun hän meni sisälle taloon, Jeesus ehätti kysymään: ”Mitä mieltä olet, Simon? Keiltä tämän maailman kuninkaat perivät tullia ja veroa, omilta lapsiltaan vai vierailta?” ”Vierailta”, vastasi Pietari. Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Lapset ovat siis vapaat. Mutta miksi suotta suututtaisimme heidät? Mene järvelle ja heitä onki veteen. Ota ensimmäinen kala, jonka vedät ylös, ja avaa sen suu. Siellä on hopearaha. Ota se ja maksa heille sekä minun että itsesi puolesta.”    (Matt. 17: 24-27)

Maallinen ja taivaallinen lomittuivat jatkuvasti toisiinsa niin monella tavalla, ilman että siihen välttämättä tulee kiinnittäneeksi huomiota. Johtuneeko siitä, että mieli tuppaa erottamaan ne erilleen toisistaan?
Niiden kolmen vuoden ajan, jotka Pietari sai kulkea Jeesuksen kanssa, hän (kuten lukuisat muut Jeesuksen lähellä olleet) sai päivittäin nähdä niin maallisen kuin taivaallisen todellisuuden. Myös tässä temppeliveronkantajien kohtaamisessa.

Veroja ja tullimaksuja kerättiin tuon ajan palestiinalaisilta Rooman valtiolle (johon Palestiina kuului) ja sen keisarille. En tiedä missä määrin Palestiinan asukkaat (esim. galilealaiset Jeesuksen seuraajat) maksuista hyötyivät. Ainakaan ei ollut sosiaalijärjestelmää niin kuin meillä. Köyhät ja sairaat saivat koettaa selviytyä parhaan kykynsä mukaan.
Oli myös temppelivero, jota tekstin mukaan kuljettiin keräämässä pitkin maata.

Jerusalemin temppeli – Kuningas Herodes, joka hallitsi Palestiinaa Jeesuksen syntymän aikaan, entisöi ja laajensi 500 v. vanhan Jerusalemin temppelin muistuttamaan alkuperäistä, Salomonin rakennuttamaa temppeliä. Uutta temppeliä alettiin rakentaa n. 14 v. ennen Jeesuksen syntymää. Ja se hajotettiin maan tasalle v. 40 jKr.
Oli kuin Herodes (joka halusi surmauttaa Jeesuksen heti tämän synnyttyä) olisi tietämättään kunnostanut Jerusalemin temppeliä alkuperäisen kaltaiseksi Jeesuksen maanpäällistä elämää varten.
Tähän temppeliin Jeesus vietiin vauvana Herralle pyhitettäväksi, siellä hän keskusteli 12-vuotiaana rabbien kanssa. Aikuisena hän puhdisti temppelialueen rahanvaihtajista ja opetti siellä.
Temppeli tuhoutui, mutta Häntä, jonka kunniaksi ajattelen temppelin itse asiassa restauroidun ja laajennetun, ei yrityksestä huolimatta pystytty tuhoamaan.
Jeesus osoitti tämän juutalaisille sanoessaan: ”Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä.” Johon juutalaiset: ”Tätä temppeliä on rakennettu neljäkymmentäkuusi vuotta. Sinäkö pystyttäisit sen kolmessa päivässä?”
Jos olisimme olleet paikalla, olisimmeko tajunneet, ettei Jeesus puhunut maallisesta temppelistä vaan itsestään? En minä ainakaan.

Kun temppeliveronkantajat tulivat Pietarin luo, tämä varmasti ajatteli että ok, lähden hakemaan kotoa tarvittavan summan. Mutta Jeesus laittoi asiaan taivaallisen ulottuvuuden.

Marian ja Joosefin löydettyä 12 -vuotiaan poikansa Jerusalemin temppelistä, Jeesus totesi heille, että täällä hänen kuuluikin olla, taivaallisen Isänsä rakennuksessa.
Temppeli oli alunperin rakennettu Jumalan ilmestyspaikaksi. Kun Jeesus Kristus oli tullut maan päälle, Jumala ilmestyi/ilmentyi hänessä, hänen kauttaan, kaikessa mitä hän teki ja opetti. Hän oli elävä Jumalan temppeli.

Jeesus halusi kuitenkin säästää temppeliveron kerääjät harmailta hiuksilta. Niinpä hän lähetti Pietarin ongelle. Koska taivaallisen mittapuun mukaan Jeesuksen ei olisi tarvinnut tuota maksua suorittaa, se hoitui ei-maallisella tavalla.
Jos Pietari olisi ollut maanviljelijä, Jeesus olisi varmaan pyytänyt häntä ottamaan kuokan, ja raha olisi löytynyt pellosta. Tai jos hän olisi ollut kyyhkysenkasvattaja, se olisi löytynyt kyyhkyn nokasta.
Jeesus antoi Pietarille homman, joka oli tälle tuttu ja jonka hän hallitsi. Ja siihen, tutumpaakin tutumpaan, maalliseen työhön, tuli mukaan taivaallinen kosketus.   

Kristus, soisitko että meidänkin tekemisissämme voisi olla aina jollain tavoin taivaallinen todellisuus mukana?  Se olisi aika ihanaa. 🙂

Above All –  Michael  W. Smith

 ”Kaikkia voimia, kuninkaita, luontoa ja luotuja ylempänä
kaikkea viisautta ja ihmisen keinoja ylempänä
Sinä olit täällä ennen maailman alkua, ylempänä kaikkia kuningaskuntia ja valtaistuimia
ja kaikkia maailman rikkauksia ja aarteita, arvoasi on mahdoton mitata
ristiinnaulittu, kiven taakse laitettu
elit kuollaksesi hylättynä ja yksinäisenä kuin maahan tallattu ruusu
ennen kaikkea alennuit ajatellen minua”

Muut tekstit: Ps. 75: 2-8, 10-11, Dan. 2: 31-41, 44 ja Room. 13: 1-7.

                                     26.10.2015       

22. 10.2015                                        

Suola & valo – Jeesus sanoi:  ”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.
Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”  (Matt. 5: 13-16)

Jackson – Osui niin viime kuin ensi pyhän evankeliumiaihe itselleni ajankohtaiseen hetkeen. Tai pitäisi kai sanoa että matkani sattui osumaan niihin istuvaan ajankohtaan. Kävin nim. 10 pv:n reissulla tapaamassa ystävää ja tutustumassa työhön, jota hän on nyt tehnyt pian vuoden verran eräässä järjestössä Mississipin pääkaupungissa Jacksonissa; alueella jossa asustaa suurimmaksi osaksi työttömiä, asunnottomia ja erilaisista riippuvuuksista kärsiviä. Tässä kaupunginosassa hyvin monet  kokevat päivittäin väkivaltaa ja hyväksikäyttöä.
Tämä heijastuu tietenkin myös lasten ja nuorten elämään. Järjestön tiloissa heille tarjotaan arkipäivisin monenlaista toimintaa ja mahdollisuus viettää edes osa päivästä turvallisessa, välittävässä ilmapiirissä.

Rakkaudesta käsin – Tämän We Will Go Ministries – järjestön työntekijät ja vapaaehtoiset pyrkivät kohtaamaan jokaisen lähimmäisen siten kuin Jeesus heidät kohtaisi: Rakkaudesta käsin. Moni kertoi elämäntarinansa, avoimesti ja kaunistelematta. Jumala oli muuttanut heidän elämänsä täydellisesti. Pelastanut epätoivoiselta teolta viime hetkellä, vapauttanut rukouksen kautta riippuvuuksista, avannut uuden oven umpikujaan joutuneelle.
Useille on ollut käänteentekevää, kun he ovat saaneet kokea aivan konkreettisella tavalla Jumalan välittävän heistä ja pitävän heistä huolta. Moni toivottomalta tuntuneessa tilanteessa ollut on saanut elämäänsä uskoa ja toivoa, ystäviä, perheen, työpaikan. 

Avartavaa ja antoisaa (& herkkikselle hetkittäin myös riipaisevaa) oli olla mukana – vaikka vain lyhyenkin ajan – tuossa toiminnassa. Lähimmäisten kohtaamista, tukemista, rinnalla kulkemista, rukousta, rohkaisua, auttamista. Ei lähestytä ylhäältäpäin, vaan ystävänä. Pyhän Hengen johdatusta rukoillen käydään tervehtimässä ihmisiä kodeissa, kaduilla, paikoissa joissa kaupataan huumeita ja ihmisiä, sekä kuntoutuskeskuksissa,.
Tämä peloton ja innostunut (pääosin nuorista aikuisista koostuva) tiimi vie Jeesuksen Rakkautta ja Valoa sinne, missä sitä kaikkein kipeimmin tarvitaan.
Kun Valo loistaa pimeään, jotain muuttuu, usein aivan ratkaisevalla tavalla.  🙂

Go light the world – Chris Rice

”Jokaisessa sielussa on kynttilä, jonkun liekki on kirkas, jonkun himmeä ja kylmä
on Henki, joka tuo tulen, sytyttää kynttilän ja tekee siitä Kotinsa
kanna kynttilääsi, riennä pimeään, etsi avuttomia, hämmentyneitä ja runneltuja
anna kaikkien nähdä kynttiläsi, ota kynttiläsi ja sytytä valo maailmaasi
huomaa kuinka veli turhautuneena yrittää sytyttää kynttilänsä muulla tavoin
näe sisaresi, ryöstetty ja petetty, ja joka yhä pitelee sammunutta kynttiläänsä
etsi yksinäisiä, väsyneitä, uupuneita, pitele kynttilääsi jotta kaikki voivat sen nähdä
sillä me kuulumme perheeseen jossa sydämet loistavat
tee meistä valonsäteitäsi pimeimpiin aikoihin
kohotetaan kynttilämme ja valaistaan taivas
pidä kynttiläsi koholla, vie valosi maailmaan”

Muut tekstit: Ps. 46: 2-8, Jer. 17: 5-8 ja Room. 10: 12-18.

 5.10.2015                             Valo Galilean meren /järven yllä   

Yksikään ei puhunut kuin hän – Jeesuksen sanat kuultuaan jotkut väkijoukosta sanoivat: ”Tämän täytyy olla se profeetta.” Toiset sanoivat: ”Hän on Messias.” Mutta toiset epäilivät: ”Ei kai Messias Galileasta tule! Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista.” Näin ihmiset alkoivat kiistellä hänestä. Muutamat halusivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi.
Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä kysyivät: ”Miksi ette tuoneet häntä?” Miehet vastasivat: ”Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne? Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus? Tuo rahvas ei tiedä laista mitään – kirottuja kaikki!” Silloin Nikodemos, joka itse oli fariseus ja oli aiemmin käynyt tapaamassa Jeesusta, sanoi: ”Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt.” Mutta toiset sanoivat hänelle: ”Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa.”    (Joh. 7: 40–52) 

 Muut tekstit ovat: Ps. 78: 1–8, 4. Moos. 21: 4–9 ja Kol. 1: 19–23

28.9.2015.  Huomenna on Mikaelinpäivä, jota (t. sitä seur. sunnuntaita, Mikkelinpäivää) on perinteisesti vietetty arkkienkeli Mikaelin muistoksi. Nykyään se on ev.lut. kirkkojen pyhienvietossa muuntunut aiheeltaan kaikkien enkelien päiväksi. 

.                                     

Onko enkeleitä todella olemassa? Ilmestyvätkö nämä Jumalan sanansaattajat ihmisille ihan oikeasti? Ihmisillä on tästä lukuisia kokemuksia, joita on myös dokumentoitu. Alla yksi sellainen.

Pietaria pidettiin vangittuna, mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan.
Sen päivän vastaisena yönä, jona Herodes aikoi asettaa Pietarin oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotilaan välissä. Hänet oli sidottu kaksin kahlein, ja lisäksi vankilan ovella oli vartiomiehet. Mutta yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa, ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: ”Nouse kiireesti.” Kahleet putosivat Pietarin käsistä. Enkeli sanoi: ”Vyötä vaatteesi ja pane kengät jalkaasi.” Pietari teki niin, ja enkeli sanoi: ”Heitä viitta harteillesi ja seuraa minua.”
Pietari lähti enkelin mukaan. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, että se, mitä hänelle tapahtui, oli totta, vaan luuli sitä näyksi. He ohittivat ensimmäisen vartion, sitten toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupungille. Se aukeni heille itsestään, ja niin he astuivat ulos ja lähtivät kulkemaan kujaa pitkin. Yhtäkkiä enkeli oli poissa. Silloin Pietari tajusi, mistä oli kysymys, ja sanoi: ”Totisesti, nyt tiedän, mitä tapahtui! Herra lähetti enkelinsä ja auttoi minut Herodeksen käsistä, pelasti minut kaikesta siitä, mitä tämä kansa toivoi minulle tapahtuvan.” (Ap. t. 12: 5-11)

Kehotus – Viime vuoden jossain blogipäivityksessä kerroin, kuinka (11 v. sitten) koin Jeesuksen kehottavan minua  ostamaan Raamatun. En tuolloin pitänyt koko kirjasta. Ostin kuitenkin.
Kotiin saavuttuani kysyin Jeesukselta, mitä minun nyt pitäisi tästä lukea. Ensin sain luettavaksi niin rakkaudellista tekstiä, etten ollut uskoa että sellaista voi Raamatusta löytyä. Ja sen jälkeen (samana päivänä) tuon yllä olevan kohdan  Apostolien teoista. – Se sai minut oivaltamaan, ettei tämä kirja olekaan niin antiikkinen kuin olin kuvitellut.
Edellisenä viikonloppuna olin nim. ollut ystävieni kanssa Tampereella tilaisuudessa, jossa kiinalainen, vilpittömän oloinen, iloa säteilevä veli Yun oli puhumassa. Hän kertoi mitä oli kokenut Kiinassa, vankilassa.      

Veli Yunin kokemus (sellaisena kuin se jäi mieleeni): Yun oli vangittu julistustyönsä vuoksi. Häntä oli kidutettu niin, että hänen jalkaluunsa olivat murtuneet. Eräänä päivänä hän koki ilmestyksen: enkeli ilmestyi hänen selliinsä sanoen:” Veli Yun, tänään sinä lähdet täältä vapauteen.”
Miten hän voisi täältä lähteä, tarkasti vartioidusta, lukitusta sellistä, mietti Yun. Eihän hän pystynyt edes kävelemään!
Enkeli ilmestyi Yunin toverille viereiseen selliin ja sanoi tälle: ” Mene sanomaan veli Yunille, että hänen on lähdettävä täältä   tänään.” Hämmästynyt toveri meni Yunin selliin (kummankin sellin ovenlukot olivat auki) ja kertoi Yunille, mitä enkeli oli sanonut. Silloin Yun uskoi.
Enkeli tuli uudestaan samana päivänä Yunin luo ja sanoi:”Nouse, nyt on sinun hetkesi lähteä.” Yun nousi vuoteeltaan, kipu jaloissa oli viiltävä, mutta ne kantoivat; ja sellinoven lukko oli auki.
Yun kulki käytäviä pitkin, vartijoita ei näkynyt. Erään käytävän päässä oli vartijoiden koppi. Yun oli varma, että sen kohdalla hänen pakomatkansa päättyy. Mutta vartijat eivät huomanneet häntä. Yunin toveri tuli vastaan vartijan saattamana. Toverin silmät laajenivat hämmästyksestä, ja hän sanoi: ”Veli Yun, minä olen menossa sisälle.” Yun vastasi: ”Minä olen menossa ulos.” – Vartija ei nähnyt eikä kuullut Yunia.  
Vapauteen – Yun kulki vankilan pihan poikki, olettaen minä hetkenä hyvänsä saavansa kuulan kalloonsa. Hän saapui vankilan pääportille. Se oli raollaan. Yun astui ulos portista. Hänen eteensä kurvasi taksi; taksikuski kysyi :”Minne ajetaan?”

Todiste – Veli Yunin kertomus kuulosti minusta aivan uskomattomalta. Mutta kun seuraavalla viikolla luin uudesta Raamatustani kuinka Pietari vapautui vankilasta, oivaltaisin ettei Raamattu ole vain kokoelma historiallisia kirjoituksia erään kansan vaiheista ja siitä, mitä tapahtui 2000 v. sitten, vaan että samanlaisia asioita tapahtuu meidänkin päivinämme. Ja että minun piti varmaan kuulla jonkun kertovan livenä oma kokemuksena, jotta olisin voinut vakuuttua.

Vuosia myöhemmin olin kuuntelemassa veli Yunia Alppilan kirkossa. Tilaisuuden lopussa Yun sanoi, että jos joku haluaa saada siunauksen tai rukousta, voi tulla kirkkosalin alttarikaiteelle.
Ed. viikolla olin kuullut kommentin suhteestani Kristukseen. Kyse oli vain sanavalinnasta, mutta olin kuitenkin pahastunut kommentista, sillä kommentoija oli itsekin Kristukseen uskova, ja halusi kommentillaan osoittaa minun olevan väärässä.    En kuitenkaan lainkaan ajatellut tuota asiaa mennessäni siunausta saamaan.
Olin polvillani muiden joukossa alttarikaiteen penkillä. Painoin pääni alas, odottaen että tuo säteilevä Kristuksen palvelija siunaisi laittaen kätensä pääni päälle.
Lohdutus – Kohdalleni tullessaan Yun huudahti iloisesti ja puhui täsmälleen siihen asiaan, josta olin aiemmin pahoittanut mieleni.  Kuulin juuri ne vahvistuksen ja lohdutuksen sanat joita (tietämättäni) tarvitsin. Omasta mielestäni olin jo jättänyt kommentin omaan arvoonsa; Pyhä Henki näki kuitenkin syvemmälle. – Yun jopa innostui puhumaan tuosta asiasta yleisestikin: että tämä koskee kaikkia Kristukseen uskovia, näin juuri asia on. (Ehkä joskus myöhemmin kerron mistä oli kyse.) – Voi miten suloiselta tuntuikaan saada vahvistusta ja rohkaisua omalle uskonpolulleen! Kiitin hiljaa mielessäni Pyhää Henkeä, ja veli Yunia.        

Angels watching over me – Amy Grant (joka sai laulustaan Grammy – palkinnon)

”Viekää tämä mies vankilaan, mies kuuli Herodeksen sanovan, sotilasjoukko vei hänet pois
kahden vartijan välissä, kahlittuna, Pietari koetti nukkua
mutta seinän takana rukoiltiin lakkaamatta hänelle pelastusta
sitten valo ilmestyi yksinäisen vankityrmän pimeyteen
ja kahleet, jotka olivat sitoneet Jumalan miehen, avautuivat pudoten
mies juoksi omiensa luo ennen aamunkoittoa, hänen mielessään oli vain tämä:
enkelit vartioivat minua, jokaista liikettäni, joka askeltani
Vain Jumala tuntee ne ajat elämässäni joilloin jokin uhka vaani minua
kun holtittomasta autosta loppui bensa ennen kuin se olisi ajanut ylitseni
vähältä piti -tilanteet ympärilläni, onnettomuudet joita en kokenut
vaikken ihmissilmin näkisi käsiä, jotka johdattavat minut kotiin
Jumala, tiedän että heitä on ympärilläni, päivin ja öin
vihollisten lähestyessä tiedän enkeleiden joskus taistelevan
jotteivät jalkani pettäisi, en koskaan käänny toisaalle
jos kysyt mikä minua suojelee, kuulet minun sanovan: enkelit vartioivat minua
vaikken ihmissilmin näkisi käsiä, jotka johdattavat minut kotiin”

Muut tekstit: Ps. 103: 19-22, Joos. 5: 13-15 ja Matt. 18: 1-6, 10

21.9.2015.      Maan hedelmiä                                             Makoisia  ahomansikoita muistellen, mielessä maistellen…

Sallittua? – Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa, ja hänen opetuslapsensa alkoivat kulkiessaan katkoa tähkäpäitä. Silloin fariseukset sanoivat hänelle: ”Katso nyt! Miksi opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?” Mutta Jeesus vastasi heille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä tuli nälkä eikä heillä ollut ruokaa? Hän meni, Abjatarin ollessa ylipappina, Jumalan huoneeseen ja otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleenkin, vaikka niiden syöminen on sallittua ainoastaan papeille.” Ja Jeesus sanoi heille: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra.”   (Mark. 2: 23-28)

Ei ollut helppoa Jeesuksella fariseusten kanssa: olivat hänen kimpussaan jatkuvasti kuin herhiläiset. Joutuikohan hän välillä pinnistelemään säilyttääkseen malttinsa, vai oliko Ihmisen Poika aina vain hyvässä flow -tilassa, ihan luontaisesti? Olivatko Hengen hedelmät hänen käytössään myötäsyntyisesti, vai saiko hän ne kasteessa, Pyhän Hengen laskeuduttuaan hänen ylleen?
Kuinka tahansa, kyllä hän niitä kaikkia tarvitsi, jotta olisi jaksanut kaikkien kyselijöiden, valittajien, syyttelijöiden ja tarvitsijoiden kanssa, joita hän kohtasi pitkin päivää, joskus yölläkin.
Vaikka Jeesus syntyi ihmislapseksi tähän maailmaan, kasvoi ja leikki muiden nasaretilaislasten kanssa ja työskenteli puuseppänä ennen varsinaista elämäntyötään (= eli ihan tavallista, arkipäiväistä elämää), on minun jotenkin helppo kuvitella, että hänellä, Ihmisen ja Jumalan Pojalla, oli alusta alkaen Hengen hedelmät hallussaan.

Hengen hedelmiä ovat Paavalin mukaan rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä  (Gal. 5:22). – Voi Pyhä Henki, meilläkin olisi käyttöä niille! – Meikäläinen ainakin toivoisi kaikkia noita Hengen hedelmiä! Että olisivat jatkuvasti ’päällä’, joka päivä, jokaisessa tilanteessa & kohtaamisessa!
Tunneihmisenä olen niin usein kärsinyt siitä, kuinka ne tunteet pyrkivät ottamaan vallan. Minähän haluaisin että ne olisivat minun vallassani! Ennen kaikkea tuo rauha, jota olen pienestä pitäen haikaillut.

Tulkinta – Kerran 80-luvulla kaipasin jonkinlaista toivonkipinää sille, että olisi sellainen todellinen, pysyvänsorttinen tyyneys meikäläisellekin löydettävissä. Niinpä – kun en muuta keksinyt – tilasin syntymäaikaani ja -paikkaani perustuvan tulkinnan alan ammattilaiselta (jo aikaa sitten maanpäällisen elämän jättäneeltä) saadakseni tietää josko sen perusteella näyttäisi mahdolliselta, että joskus saattaisin saavuttaa jatkuvan sisäisen rauhan tilan. – Epätodennäköiseltä kuulemma näytti.  
Lannistuako tuosta vai alkaa tsempata entistä sinnikkäämmin? Päätin olla antamatta epätoivotun skenaarion vaikuttaa. Päätin pitää kiinni nuorena omaksumastani käsityksestä, että jollei ole synnyinlahjana saanut tyyneyttä, niin sellaista on sitten vaan itse yritettävä kehittää.  

Hallitsee sapatin – En tuolloin vielä tiennyt, että on saatavilla jotain, mikä on verrattomasti omia pinnistelyjä voimallisempaa. En tiennyt, että Ihmisen Poikaa on valmis ja halukas tekemään minussa työtään. En tuntenut sapatin Herraa. Vasta paljon myöhemmin aloin käsittää, kuinka Hän nimenomaisesti haluaa johdattaa sisäiseen levollisuuteen niitä, jotka sitä kaipaavat. Ja sen kautta noiden muidenkin Hengen hedelmien löytämiseen.

Sapattivapaa – tuttu käsite työelämästä. Ihmisen Poika sanoo, että sapatin lisäksi myös vapaus on Hänen käsissään:
Niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen, Jeesus sanoi: ”Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” (Joh.8:31)
”Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.” (Joh.8:36)

Lumevapautta – Opittuani ymmärtämään, minkälaisen vapauden ja rauhan Kristuksen kautta ja avulla voi löytää, mietin  miten pitkään tulikaan omin voimin yritettyä.
Ikiajat on ollut olemassa harjoitteita, joita aika ajoin hieman muokattuina tarjoillaan uusilla nimikkeillä. Ja kyllähän niiden kautta voi löytää sisäistä rauhantunnetta. Itse olisin kuitenkin ollut kiitollinen, jos minulle aikoinaan, erilaisia meditaatioita kokeillessani ja harjoittaessani, olisi kerrottu, miten ja mistä etsiä sellaista, joka on vielä niin paljon enemmän ja voimallisempaa (ja aina vaan yhtä validia). Sellaista, mikä perustuu henkilökohtaiseen suhteeseeni Luojani kanssa.

Jos vielä olisi mahdollista antaa palautetta em. tulkitsijalle, sanoisin, että hänen metodissaan jää huomioon ottamatta Rauhantuoja, joka tullessaan mukaan kuvaan (= omaan elämään) alkaa tehdä muutostyötään ihmisen sisimmässä. Silloin epätodennäköiseltäkin vaikuttanut muuttuu mahdolliseksi. Sillä Hänellä on ne voimat ja kyvyt, jotka itseltämme puuttuvat.   

Sapattivapautta – Vapauden suvereeni Hallitsija auttaa oivaltamaan, mitkä jutut (uskomukset, harjoitteet) johdattelevat vain lumevapauteen. Hän haluaa vapauttaa sellaisista sidoksista, jotka estävät meitä elämästä sisäisesti vapaina, ympäröivistä olosuhteista riippumatta. – Aika iso ero siinä, kun sitä saa harjoitella yhdessä Hänen kanssaan verrattuna siihen, kun itse yritti, omin voimin…   

Kristus, johdata meitä Sinun Vapauteesi. Jotta saisimme siinä, Sinun Rauhassasi, levätä, uudistua ja vahvistua, 24/7.  Anna meidän kasvaa rauhanviljelysmaillasi, Sinun hoidossasi ja varjeluksessasi. Jotta ne hyvät hedelmät, jotka olet meille kaikille alunperin tarkoittanut, saisivat kypsyä meissä. Kaikissa… kaikessa… kaikkialla.

Holy Spirit, grow Your Fruit in me –  Joskus on vapauttavaa jo sekin, että hellittää huolista ja heittäytyy hetkeksi lasten mielikuvitusmaailmaan. – Helppoa, haasteellista vai mahdotonta? Testaa vaikka tällä videolla:

https://www.youtube.com/watch?v=d_Zn_YH9UNk

”Jos rakkaus olisi granaattiomena, kasvaisin niin punaiseksi että koko planeetta värjäytyisi
jos ilo olisi mandariini, haluaisin kuoreni olevan oranssimpi kuin ikinä
jos rauha olisi päärynä, rukoilisin: Herra, tee minut mehukkaaksi ja herkulliseksi!
Pyhä Henki, kasvata minussa hedelmäsi
rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä
jos kärsivällisyys olisi luumu, haluaisin kypsyä kunnes tulisin violetiksi
jos ystävällisyys olisi banaani, haluaisin tertun olevan vuorenkokoisen
jos hyvyys olisi kirsikka, veisin kaikille naapureilleni herkkupiiraan
jos uskollisuus olisi vesimeloni, olisin niin iso ja mehevä että minussa voisi asua
jos ystävällisyys olisi kiivi, Herra kuorisi sitkeän kuoreni niin että olisin ihan pehmo
jos itsehillintä olisi omena, haluaisin muuttua punaisenkiiltäväksi suitsait
Pyhä Henki, kasvata hedelmiäsi minussa”

Muut tekstit: Ps. 119: 97-104, Jes. 1: 10-17 ja Gal. 5: 22-26.

14.9.2015  ”Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Hän näyttää Pojalle vielä suurempiakin tekoja, sellaisia, että hämmästytte. Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo.”   (Joh. 5: 19-21)

 Oceans – Hillsong United

”Kutsut minua vetten päälle suureen tuntemattomaan, jossa jalkani voivat pettää
siinä löydän Sinut salaisuudessa syvässä valtameressä uskoni pysyy, Sinun nimeäsi kutsun
ja pidän katseeni aaltojen yläpuolella kun meret kohoavat sieluni lepää Sinussa
sillä olen Sinun ja Sinä olet minun, armosi tulvii syvimmissä vesissä
Kaikkivaltiaalla kädelläsi johdata minua kun jalkani pettävät ja pelko ympäröi minut
et ole koskaan pettänyt luottamustani, etkä tee sitä nytkään
Henki johda minua kun uskollani ei ole rajoja, anna minun kulkea vetten päällä
minne ikinä kutsut minua, vie minut syvemmälle kuin jalkani voisivat kulkea
uskoni vahvistuu Pelastajani läsnäolossa”

Elämänantaja – aiheeseen liittyviä tekstejä: Ps. 86: 10-13, 1. Kun. 17: 17-24 ja Fil. 1: 20-26