Me olemme ihme. Raekuurot saivat vartemme ja päämme taipumaan maahan saakka. Sitten tuli aurinko, joka lämmitti meidät, nosti ja avasi meidät katsomaan kohti valoa.

22.5.2017  – Viime torstaina pyöräillessäni harmaalta taivaalta tiputteli hentoa, kevyttä, miltei huomaamatonta tihkua. Yllätyin, kuinka lempeänä ja pehmeänä kosteus tuntui poskilla. Asteita vain 10, kuitenkin jo kesän tuntu.
Eilen retkeilimme Nuuksiossa lapsenlasten ja vanhempansa kanssa. Järveen pulahti useampi uimari. Meille ei ollut tullut mieleenkään ottaa uikkareita mukaan. Kokeilimme vettä rannalla: mitä ihmettä – tämähän tuntuu jo ihan lämpöiseltä!
Viikonlopun ja tämänpäiväinen ihana kesäsää laittaa toivomaan: voi kun näin voisi jatkua… koko kesän… 🙂
Viileämpänä päivänä ja kun sataa (vaikka rakeita) tahdon muistaa torstaiaamun suloisenlempeän kosketuksen kasvoillani. Ja ajatella: Valon ja lämmön lähde – näkymättömissäkin – on. Odottaa vain koska on aika tulla taas esiin… tekemään ihmeitä… meissä kaikissa.

Kristuksen taivaaseenastumispäivän, helatorstain, jälkeisen su:n aiheena on Pyhän Hengen odotus. Evankeliumikirja toteaa siitä mm. näin:
’Seurakunta odottaa rukoillen Pyhän Hengen lahjaa.
Ennen taivaaseenastumistaan Kristus lupasi omilleen Pyhän Hengen ja kehotti heitä odottamaan tämän lupauksen täyttymistä. Kristuksen lupaama Pyhä Henki luo yhteyden taivaaseen astuneen Herran ja opetuslasten (seurakunnan) välille, karkottaa pelon ja tekee kristityt osallisiksi Kristuksesta ja hänen lahjoittamastaan pelastuksesta.’

’Odottaa rukoillen…’ – Odottaako tämän ajan seurakunta Pyhän Hengen tulemista keskuuteensa? Vai ajatellaanko, että jo tuli; olemmehan saaneet Pyhän Hengen lahjan kasteessa, asia siis hoidettu. – Tai olisiko jotain, mitä meidän vielä tulisi odottaa?
(Koska lahja mainitaan yksikkömuodossa, ei tässä viitata Pyhän Hengen lahjoihin, joita kuvataan mm. 1. Korinttilaiskirjeessä.)

Jos jollakin on jano – Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.  (Joh. 7: 37-39)

Lähde – Jeesus puhuu sisimmästä kumpuavista virroista. Kyse ei ole mistä tahansa virtauksesta, vaan Pyhän Hengen virtauksesta Jeesukseen uskovien sisimmässä. ”Joka uskoo minuun…” – Jeesus ilmaisee olevansa elävien virtojen lähde.

Eläväksitekijä – Joskus Pyhän Hengen läsnäolon/vaikutuksen voi kokea myös yhdessä muiden kanssa. Ylistäessä Jumalaa ja rukoillessa yhdessä ystävien kanssa ilmapiiri voi muuttua niin vahvasti, että kaikki voivat sen aistia. Aavistamme/tunnistamme: Pyhä on tullut keskellemme. Eläväksitekijä vaikuttaa keskuudessamme usein niin että hiljennymme, olemme vain siinä hiljaa, annamme Pyhän koskettaa. 

Odotammeko? – Kirkastettu Kristus, taivaaseen noussut ja myöskin  keskellämme, pyydätkö meitäkin odottamaan Pyhän Hengen tuloa, kuten pyysit opetuslapsiasi?
Mitä se voisi meille merkitä, tänä aikana, omassa elämässämme, lähipiirissämme, maailmassamme? Vapautumista peloista, pelastumista, yhteyttä Sinuun, kuten evankeliumikirja tiivistää?
Joka tapauksessa – jotain hyvää tapahtuu aina, kun Pyhä Henki on läsnä ja vaikuttaa meissä. 🙂 Niinpä nytkin toivotan: tule Pyhä Henki, olet tervetullut.

Veni Sancte Spiritus – Saavu Pyhä Henki – Taize 

25-27.8. on Haminassa nuorille ja nuorille aikuisille (14-36v) suunnattu kansainvälinen Taizé – tapahtuma, johon sisältyy mm. rukoushetkiä, hiljentymistä, keskusteluja ja kanavia.
Tapahtumaan voi olla tunkua, joten kannattaa ilmoittautua ajoissa.
(Ainakin Hgissä 2012 järjestettyyn vastaavaan tapahtumaan saapui runsas joukko myös ulkomaalaisia nuoria ja Tuomiokirkko oli täpösen täynnä.)
https://www.haminanseurakunta.fi/taizehamina/

Muut tekstit: Ps. 27: 1-3, 7-9, 1. Kun. 19: 8-13 ja Ap. t. 1: 12-14.

15.5.2017              jouluruusuja toukokuussa

Huomasin, että 3 v:n takaisessa bloggauksessani (19.5.2014: Rukousta) oli muut rukoussunnuntain tekstit, muttei Room. 8:24-28, joten otin sen tähän. 

Toivomme – Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti.
Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta.
Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. (Room. 8: 24-28 )

Mitä emme näe – Joku aika sitten eräs lähimmäiseni haastoi minut perustelemaan, mihin Jeesusta tarvitaan, miksei suhde Jumalaan riitä. Olimme keskustelleet ihan muista kuin uskonasioista, joten yllätyin  hänen kysymyksestään. – Alkoi vastauksia vaativa älyllinen pommitus, jossa olin ihan altavastaajana.
Kun kyse on asioista ’joita emme näe’, minulta ei todellakaan tule vastauksia kuin apteekin hyllyltä. Toisen odottaessa intensiivisenä perusteluita on vähän hankala sanoa: ootas kun tässä vähän mietin (miten sinulle tuohon vastaisin)… – vaikka tuollaisessa tilanteessa kannattaisikin ehkä tehdä juuri niin.

Se mikä itselle merkitsee jotain, voikin toiselle merkitä jotain ihan muuta. Uskonasioissa tämä asia ehkä korostuu erityisesti. Ja joskus sitä ilmaisee itseään senhetkisestä tuntemuksestaan käsin, eikä sellainen ole välttämättä kovin fiksua tai rakentavaa. Itsekin olen tehnyt sitä blogatessani. – Olenkohan pahoittanut sillä jonkun mielen? Tietäisin varmaan, jos blogissani olisi julkinen, kaikille näkyvä kommentointimahdollisuus.

Yllätyin, kun tuo lähimmäiseni myöhemmin pyysi anteeksi ’pommitustaan’. Hän kertoi, että hän oli tavatessamme aika stressaantunut, mikä toi oman sävynsä keskusteluumme. Totesin, että hyvä kun sai vähän purettua stressiään. Ja että oikeastaan olin kiitollinen keskustelustamme, sillä se laittoi minut taas miettimään, miten perustella omia näkemyksiään näistä asioista, ’joita emme näe’, kun joku sitä pyytää. (Raamatun kirjoituksiin vetoaminen ei välttämättä jokaiselle riitä.)  

Henki auttaa – Koska en ole väittelijätyyppi, en kokenut keskusteluamme mukavaksi. Yllä olevassa roomalaiskirjeen kohdassa on lupaus, että Pyhä Henki auttaa meitä. Olisinko tuon keskustelun aikana voinut hiljaa mielessäni pyytää Pyhää Henkeä rukoilemaan ’sanomattomin huokauksin’ tilanteen ja sen eritemperamenttisten osapuolien puolesta…? Tai voisinko vastaisuudessa tehdä niin, mikäli vastaavanlainen tilanne tulee eteen?

Pelastettu? – Eilen (bloggauksen julkaisemishetkellä = viime maanantaina) Hgin rautatieaseman Postitalon puoleisella kulmalla: nuorukainen, ehkä afganistanilainen, istui tummanharmaissa vaatteissaan polvillaan jalkakäytävällä selkä ja pää lähes maahan saakka painuneina, kädet rukousasennossa kasvojen edessä; kokonsa puolesta olisi voinut olla varhaisteini. Polvistuneena siihen suuntaan, josta olin tulossa. – Koin ettei ollut performanssia. Oli kuin tikari olisi isketty sisuksiini… hänen hätänsä, tuskansa, yksinäisyytensä, pelkonsa. Oli kuin hän olisi anonut armoa henkensä edestä.
Olin menossa erään ryhmän tapaamiseen; pysähtymiseen ei ollut aikaa, jos halusin ehtiä ajoissa. Halusin, joten jatkoin kulkuani. Hän jäi polvistuneena kadulle. Hetkeä aiemmin oli pyryttänyt lunta.

Kokoontumisemme oli lämminhenkinen, ja helpotti kun sain kertoa ryhmällemme tuosta nuoresta rukoilijasta. Mutta sisimmässäni tunsin – ja tunnen yhä – että minun olisi kuulunut pysähtyä tuon armoa anovan rukoilijan luo. En kyllä lainkaan tiedä mitä olisin tehnyt, mitä sanonut. En edes tiedä olisiko meillä ollut yhteistä kommunikointikieltä. – Mutta olisinko siinäkin voinut pyytää Pyhän Hengen apua?
Nuorukainen ei ollut aseman luona enää kokoontumisemme loputtua. Mutta kuva tuosta polvillaan rukoilevan nuoren ihmisen hahmosta on syöpynyt kipeänä sisimpääni.
Kotiin tultuani ajattelin, että pyöräilen aseman eteen huomenna samaan aikaan, ja seuraavanakin, siinä toivossa, että saisin toisen tilaisuuden pysähtyä hänen luokseen. – Satoi lunta, enkä lähtenyt.

Sydämessä on kuitenkin yhä tunne, että tulisi auttaa. – Miten? Rukoillahan aina voin, mutta ihan konkreettisesti? Uskon, että eteemme tuodaan sellaisia, joiden kohtalo koskettaa meitä, ja joita meitä on tarkoitus auttaa. Joskus sitä kuitenkin on ihan neuvoton ja tarvitsee selkeää johdatusta.

Jos toivomme jotakin, mitä emme näe… – Tuon nuorukaisen kohtalo on toisissa käsissä; hän ei näe, mitä on edessä. Hänen kohdallaan kyse on koko elämästä.
Yllä oleva roomalaiskirjeen kohta laskeutuu hänen – ja lukemattomien muiden – tilanteeseen niin konkreettiselle tasolle että vihlaisee.
’Meidät on pelastettu, se on varma toivomme.’ – Mitä tuo mahtaisi merkitä  vastaanottokeskuksissa tai pakolaisleireissä toivoa elätteleville, tai toivonsa menettäneille, jos he sen kuulisivat?

Olisiko mahdollista nähdä toivon säteitä toivottomalta näyttävässä ja tuntuvassa tilanteessa?
’Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti.’  – Kärsivä mieli tarvitsee superekstra-annoksen kärsivällisyyttä. Mistä ihmiset vastaanottokeskuksissa, pakolaisleireillä tai maansa kaaoksen keskellä ammentavat toivoa ja kärsivällisyyttä?

Dokumentti – Kirjoittaessani tätä bloggausta tuli yhtäkkiä ajatus käydä TV7:n sivuilla. Sen etusivulla, kun alaspäin skrollasin, oli otsikon ’Suosittelemme’ alla 4 kokoruudunkokoista kuvaa. Mitään tekstejä ei kuvissa ollut, mutta kuvista saattoi kuitenkin päätellä paljon. Yhdessä kuvasta näki, että ohjelma käsittelee rikollisuutta. – Tämä oli kaikkea muuta kuin mitä sillä hetkellä kaipasin! Ja kuitenkin tuntui että juuri tuo juttu minun pitäisi katsoa!
Osoittautui dokumentiksi, jossa  amerikkal. elinkautisvangit kertoivat, kuinka olivat löytäneet rauhan ja merkityksen elämäänsä. Dokkarissa kerrottiin, mikä vaikutus oli sillä, että vangeille annettiin mahdollisuus opiskella, työskennellä pajoissa, osallistua kappelin tilaisuuksiin. Kaikki oli vapaaehtoista, mutta heille annettiin mahdollisuus tehdä jotain, ei vain olla ja odottaa.
Kaikki haastatellut vangit sanoivat samaa: vankilan karmeat olot olivat muuttuneet täysin, kun uusi johtaja alkoi toteuttaa visiotaan. Väkivalta oli vähentynyt radikaalisti. Elinkautisvangit, jopa kuolemantuomion saaneet (vankila on osavaltiossa, jossa sellainen valitettavasti yhä on voimassa) olivat löytäneet rauhan sisimpäänsä. He tiesivät, että Jumala rakastaa heitä.
https://www.visionvideo.com/dvd/501676D/blessedness-out-of-brokenness
Linkki koko dokkariin:  http://vod.tv7.fi/vod/Piste/rikkinaisesta_autuaaksi-w.MP4
(Arvelen, että TV7:n sivulla on tuo linkki dokkariin sitä varten, että sen voisi katsella/jakaa sellaisten englantia puhuvan ulkomaalaisten kanssa, jotka tuntevat epätoivoa omassa tilanteessaan.)
Suomenkiel. tekstityksellä ja isommalla näytöllä: http://www.tv7.fi/vod/player/57851/ 

Auttaja – Pyhä Henki, Sinä näet kaikki kärsivät, pelkäävät, yksinäiset, toivottomat. Puhuisitko kaikkien niiden puolesta, jotka ovat tuskaisessa tilanteessa elämässään?
Tuo Toivoa, Rohkaisua, Rakkautta ja Valoa sinnekin, missä ei osata odottaa läsnäoloasi.
Ohjaa meitä, anna visioita, auta näkemään, pysähtymään, tekemään sitä, mitä meidän itse kunkin tulee tehdä lähimmäistemme hyväksi. Auta meitä kaikkia heikkoudessamme ja neuvottomuudessamme. Kiitos että olet meissä.
Jeesuksen lupauksen mukaan olet Puolustajamme, joka opetat ja muistutat meitä siitä, mitä Jeesus sanoi. Vaikuta meissä, vahvista, johdata, Näytä meille, millä tavoin me itse kukin voimme olla avuksi lähimmäisillemme.

The Lord’s Prayer – Isä meidän -rukous

Muut rukoussunnuntain tekstit: Ps. 40: 2-6, Dan. 9: 17-20 ja Matt. 6: 5-13.

8.5.2017                  

Aina yhtä ihanaa tämä kevään valo! Sen hurmaamanakohan kirjoitin viime viikolla blogitekstin ensi vuoden evankeliumitekstistä. Huomasin juuri ennen kuin laitoin sen blogiin. Eli uusiksi meni. No, laitoin tuon varastoon odottamaan ensi vuotta. (Mikäli silloin vielä bloggailen.)
Tässä tämän vuosikerran evankeliumiteksti ja (kerrankin) lyhyehkösti sen herättämiä ajatuksia: 

Jeesus rukoili ja sanoi:
”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.”   Joh. 17: 6-10

Viime viikolla keskustelin ystävieni kanssa siitä, mitä vastata henkilölle, joka alkaa haastaa uskoasi. Kysymys heräsi minussa oltuani kuuntelemassa henkilöä, joka astui uuteen virkaansa. Häntä pyydettiin kertomaan omasta uskonpolustaan. Mies sanoi, että kun hän eräässä elämänvaiheessa vakuuttui siitä, että Jumala on olemassa, hän ajatteli, että seuraavaksi hänen pitää selvittää itselleen perin juurin, kuka Jeesus ihan oikeasti on. Jollei hän vakuutu siitä, että Jeesus Kristus on… (en muista mitä attribuuttia hän käytti), hän ei lähde tämän viitoittamalle tielle. Hän alkoi opiskella apologetiikkaa (kristinuskon järkiperäistä perustelua). Ja lähti Jeesuksen osoittamalle tielle. 

Saattaisi olla mielenkiintoista tutkia apologetiikkaa. En tiedä, minkälaisiin argumentteihin se nojaa (varhaisimpiin historiallisiin dokumentteihin Jeesuksen elämästä, siihen mitä hänen aikalaisensa kirjasivat ylös? Jeesuksen opetuksiin? Johonkin muuhun?). Hyvin perusteltuja näkökohtia siinä kuitenkin ilmeisesti on,  kun sai tuon etsijän vakuuttuneeksi.
Itselleni (koettaessani ymmärtää, mitä kaikkea Jeesus Kristus on)  on ollut olennaista se, miten Jeesus itse monin tavoin ilmaisi olemuksensa.
Sitä hän tekee myös yllä olevassa evankeliumitekstissä. Hän puhuu siinä kristinuskolle keskeisen olennaisesta: ainutlaatuisesta suhteestaan Isään Jumalaan.

Isältä – Jeesus totesi, että kaiken, mitä hänellä oli, hän oli saanut Isältään. Jumalallisen Voiman, Viisauden, Kirkkauden ja Jumalallisen Rakkauden meitä ihmisiä kohtaan. Jeesuksen välitön suhde Taivaalliseen Isäänsä mahdollisti sen, että hän puhui vain sitä, mitä Isä antoi hänelle puhuttavaksi.
Hän toteaa, kuinka kuuntelemalla näitä Isältä saamiaan sanoja opetuslapset tiesivät hänen tulleen Isän luota, Isän lähettämänä. 

Kirkkautesi näkyviin – Kristus, rukoilisitko meidänkin puolestamme: johdata meitä, näytä, miten me itse kukin voisimme löytää läheisen suhteen Sinuun. Yhtä läheisen kuin Sinulla oli Taivaalliseen Isääsi ollessasi ihmishahmossa maan päällä, ja on nyt Isän yhteydessä Taivaan ulottuvuudessa.  – Jotta – toiveesi mukaisesti – Sinun Kirkkautesi tulisi näkyviin, meissäkin.

Filled with Your Glory – Starfield
(Kappale alkaa pehmeästi, mutta muuttuu sitten; volyymin säätö pienemmälle auttoi ainakin omaa kuunteluani. Sanojen vuoksi taas laitan. 🙂 )

”Koko maailma täyttyy Kirkkaudellasi Herra
enkelit ja ihmiset palvovat
vuoret kumartavat ja ja meret pauhaavat
luomakunta palvoo sitä, mikä on meille tarkoitettu
Sinä olet kunnioitettu ja kirkastettu
ylennetty ja korotettu korkealle
jalkojesi juureen luovutan elämäni
sydämessäni palaa tuli
intohimo syvällä sielussani
ei se hidasta vauhtia, ei kylmene
sammumaton tuli joka palaa vain kirkkaammin
rakkaus joka liekehtii kuin aurinko
sen vuoksi, kuka Sinä olet ja mitä olet tehnyt
ja kuten tuli roihuaa
Sinun ylistyksestäsi tulee lauluni
maailman ääristä taivaan korkeuksiin
Kirkkautesi loistaa kauas, laajalle
kautta historian Sinä hallitset korkeuksista
mertensyvyyksistä vuorenhuipuille
voimasi Herra on rajaton
korkeampaa Rakkautta ei voi löytää
kuuluttakoon siis koko universumi
Sinun suurta Voimaasi ja Nimeäsi”

Muut tekstit: Ps. 98: 2-9, Jes. 32: 15-20 ja Room. 8: 9-11.

1.5.2017           Vappuvuokkoja

Olisivat yhtä – Jeesus rukoili ja sanoi:    ”Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen.    Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.”  (Joh. 17: 11-17)

Pyhä Isä, suojele heitä –  jotta he olisivat yhtä… suojelin heitä, varjelin heidät…
että varjelisit heidät pahalta… pyhitä heidät totuudellasi.
Miten vahvasti noista lauseista välittyykään Jeesuksen syvä rakkaus opetuslapsiaan kohtaan. Hänelle ei ollut tärkeää ainoastaan saattaa oma tehtävänsä päätökseen; myös hänen seuraajiensa kohtalo oli hänelle tärkeä.
Jeesus rukoili näitä asioita vähän ennen kuolemaansa.
Mitäköhän me rukoilisimme /pyytäisimme Taivaalliselta Isältämme, jos tietäisimme olevamme kohta lähdössä täältä? Luulenpa, että useat meistä pyytäisivät juuri noita asioita: suojele rakkaitani, varjele heitä kaikelta pahalta.
Tulisiko mieleen rukoilla/pyytää, että Taivaallinen Isä auttaisi heitä olemaan yhtä keskenään? Varmaan ainakin siinä tapauksessa, jos läheisillä olisi vahva taipumus erimielisyyksiin ja keskinäisiin konflikteihin.

Jeesuksen sanoissa voi mielestäni kuitenkin nähdä lähimpiä opetuslapsiaan laajemman perspektiivin, koska hän ei tullut maan päälle vain heitä vaan koko maailmaa varten.
On merkillistä ajatella, kuinka vahvasti erimielisiä Kristuksen seuraajat ovat nykyään kaikenlaisista asioista: uskon oppikysymyksistä ja muotoseikoista.
Tähän jakaantuneisuuteen todella tarvitaan Jeesuksen rukousta: ”jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä”.

Ilahduttaa aina kun näkee tätä todella tapahtuvan, meidänkin maassamme: kuinka eri kirkko- ja seurakuntarajojen seinät alkavat rakoilla, kuinka on alettu tehdä töitä yhdessä. – Mitä enemmän pystymme hellittämään omasta oikeassa olemisen tarpeestamme, omista tulkinnoista ja niistä kiinnipitämisistä sekä oman edun tavoitteluista (niin yhteisöllisellä kuin yksilöllisellä tasolla) ja katsomaan Häneen, joka meidät yhdistää, sitä enemmän Jeesuksen rukouksen mukaan olemme Taivaallisen Isän suojeluksessa. 

Oppikysymyksistä ja ihmisten tulkintoihin perustuvista painotuksista voi kiistellä loputtomiin. Ihmismielellä on taipumus enemmänkin erotella kuin yhdistää. Mutta lämmin olo tulee sisimpään aina kuullessani jonkun toteavan, kuinka on yksi asia, josta voimme olla yhtä mieltä: Jeesus Kristus on Herra (Pelastajamme, Messias). 

Nimesi voimalla – Jeesus suojeli ja varjeli opetuslapsia sen nimen voimalla, jonka Isä oli hänelle antanut, ja pyysi heille edelleen saman nimen voiman suojaa ja varjelusta. Nimi Jeesus –  hepreaksi Jeshua – tarkoittaa pelastajaa. Hänen nimessään on aivan erityinen, Jumalallinen voima siksi, että Taivaallinen Isä nimitti hänet Pojakseen.

Että he olisivat yhtä – Olisipa ihanaa, jos saisi nähdä kuinka me kaikki (jo täällä maan päällä) voisimme todeta (vaikka vain hiljaa itsekseen huokaisten): Jeesus on todella ylösnoussut ja elää. – Taitaisi silloin Taivaan Valtakunta jo olla täällä…

Puolestamme rukoileva Kristus – Roomalaiskirjeessä (8,34) on toteamus, että Kristus, joka on kuollut tähtemme ja herätetty kuolleista, rukoilee puolestamme.
Kristus, rukoilisitko meille yhteyttä tähänkin asiaan. Että Valosi ja Totuutesi valaisisi mielemme, epäilymme ja epäuskomme. Että jonain päivänä voisimme  todeta, että olet Ylösnoussut Vapahtajamme. Voisikohan sitä kutsua tämän maailman valaistumiseksi? Johdattaisitko maailmamme  valaistumaan? Sinä näet etsintämme ja kaipuumme, epävarmuutemme ja räpiköintimme. Tarvitsemme rukoustasi!

************

Ps. Viime viikolla ystäväni lähetti linkin Paavi Franciscuksen TED – konferenssin osallistujille pitämään puheeseen. (TEDin sivuilla on vaikutusvaltaisia puhevideoita opiskelun, liike-elämän, tieteen, teknologian ja luovuuden aloilta). Olin jo kirjoittanut tämän bloggauksen, mutta koska Franciscuksen puhe sopii Jeesuksen ”että he olisivat yhtä” – rukoukseen, laitan  tähän linkin siihen.

Franciscus (lempparipaavini, joka maallisen esikuvansa Franciscus Assisilaisen tavoin on sisäistänyt Jeesuksen opetusten elämisestä todeksi enemmän kuin me ihmiset yleensä), puhuu siitä, mitä hän on johdonmukaisesti tuonut esiin virkaan valituksi tulemisestaan lähtien: toisista välittämisestä. Miten se vaikuttaa elämäämme ja toimintaamme, jos ja kun todella koemme olevamme yhtä perhettä, niin lähellä kuin kaukana olevien sisariemme ja veljiemme kanssa?
Olisi tosi upeaa, jos joku suomentaisi tuon espanjankielisen puheen (jossa tekstitys englanniksi)!!! Laittaisin käännöksen megakiitoksin tähän blogiin, nimellä tai anonyymisti, kääntäjän toiveen mukaisesti. 🙂 Uskon että moni ilahtuisi siitä. Siinä kun on kiteytettynä Jeesuksen opetus suhtautumisesta lähimmäisiimme – mitä Jeesus myös demonstroi omalla elämällään.

Että myös tekee jotain konkreettista (ei vain filosofoi, puhu teoriaa, uskontoa, lakia tai politiikkaa) – siinä jutun ydin. Linkin Franciscuksen puheeseen lähettäneen ystäväni aviomies, yliopiston emeritusproffa, on sellainen ihminen. Myös eläkkeellä ollessaan hän toimii paremman maailman puolesta. Tämä näkyy siinä, kuinka hän edelleen opettaa ja ohjaa muita toimimaan samoin, ja yksityiselämässä mm. siinä, kuinka hän kävi säännöllisesti tapaamassa vanhaa opiskelutoveriaan, jonka elämä luisui toisille raiteille, asunnottomaksi alkoholistiksi. Tämä ystävä sairastui Parkinsonin tautiin ja lopulta syöpään. Sairautensa vuoksi hänen puheestaan oli tosi hankala saada selvää. Mutta ystävättäreni mies pysyi ystävänsä rinnalla tämän maallisen elämän päättymiseen saakka. Voin vain kuvitella, kuinka hänen kannustava ja aidosti välittävä olemuksensa oli rohkaisuna ja toivon antajana tälle heikoissa kantimissa olevalle ystävälle (joka itse pyrki valamaan toivoa kohtalotovereilleen mm. asunnottomien asioita käsittelevän Asukki -lehden päätoimittajana).

Merkittäviä kohtaamisia – Voin kuvitella, mitä nuo tapaamiset merkitsivät tuolle miehelle: että hänen ystävänsä kohtasi hänet vertaisenaan, jota arvostaa ihmisenä huolimatta siitä, miten tälle on käynyt elämässään.
Juuri tästä paavi Franciscus puhuu. Hän kertoo myös miettivänsä yhä uudelleen: ”Miksi he, enkä minä?”
Itsekin olen usein ajatellut tuota: mitä jos olisinkin syntynyt olosuhteisiin, jotka olisivat johtaneet minut vaikkapa pakolaisleirille…? Millaista olisi elämäni juuri tällä hetkellä?

Kristus, siunaa ja varjele kaikkia niitä, jotka elävät vaikeitten olosuhteiden keskellä. Tuo apusi ja lohdutuksesi, anna Ilon, Toivon ja Valon säteiden virrata heidän sydämiinsä – meidän kaikkien sydämiin. Ja luottamuksen: kaikki ei pääty tähän, olemme matkalla kohti parempaa maailmaa. 

Tous unis – Louange Vivante (Kaikki yhtä; ranskankielistä vaihteeksi)

”kaikki yhtä Hengessä, kaikki yhtä Jeesuksessa
rukoilemme että pian sitä mikä meitä erottaa
ei enää ole olemassa
ja rakkaudentekojemme jäljistä
maailma tietää että olemme kristittyjä
kuljemme rintarinnan, käsi toistemme kädessä
Kuninkaan pöytään, jaamme yhteisen leivän
yhtenä sydämissämme haluamme matkata Jeesuksen vuoksi
julistaen kaikille että Hän antaa meille pelastuksen
kunnia Jumalalle, maan ja taivaan Luojalle
kunnia Ikuiselle Pojalle, kirkkautta sädehtivälle Lunastajalle
kunnia, kunnia Hengelle
joka vuodattaa meihin Jumalan Rakkauden
ja maailma tunnistaa meidät kristityiksi
rakkaudenteoistamme”

Muut tekstit: Ps. 66: 3-9, Jes. 54: 7-10 ja  1. Piet. 1: 3-9 / 2. Kor. 4: 16-18.

24.4.2017      

Rakastatko minua – Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.”
Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.”
Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.”
    Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: ”Seuraa minua.”  
(Joh. 21: 15-19)

17.4. 2017          Sinivuokkojen ilmestyminen kuivien lehtien keskeltä – joka kevät yhtä ihanan hätkähdyttävä ja iloa tuova  näky! Kuolleen läpi työntyy esiin uutta ja kaunista – elämää.

I stand in awe of You – Jaime Jamgochian

”Sanoinkuvaamattoman loistava, käsittämättömän ihana
ketään kaltaistasi ei ole nähty tai kuultu
kuka voisi käsittää ääretöntä viisauttasi
kuka voi luodata rakkautesi syvyyteen
olet kuvaamattoman ihmeellinen, Majesteetti valtaistuimella
seison edessäsi, Sinua kunnioittaen
Pyhä Jumala, Sinulle kuuluu kaikki ylistys”

Muut tekstit: Ps. 116: 1-9, Sak. 8: 6-8 ja Ap. t. 3: 12-20.

10.4.2017        Puutarhahauta, Jerusalem

Ketä sinä etsit? – Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. Enkelit sanoivat hänelle: ”Mitä itket, nainen?” Hän vastasi: ”Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.” Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?”
Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: ”Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Maria.” Maria kääntyi ja sanoi: ”Rabbuuni!” – se on hepreaa ja merkitsee: opettajani. Jeesus sanoi: ”Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.”
    Magdalan Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: ”Minä olen nähnyt Herran!” Sitten hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut.   (Joh. 20: 11-18)

Mitä itket? – Magdalan Maria tuli puutarhan ympäröimän hautakallion luo. Kivi oli vieritetty haudan suulta. Marian järkytys ja suru: Herrani ruumis on viety pois. Hautaluolassa Maria näki enkelit. Tuskin hän oli vastannut enkeleille miksi hän itki, kun hänen ylösnoussut Herransa kysyi hänen takaansa samaa.

Vapahtajamme kyllä tietää surumme aiheet, mutta Hän haluaa että käännymme Hänen puoleensa ja kerromme ne Hänelle; jotta taakkamme kevenisi. 

Maria ei ensin tunnistanut Jeesusta tämän ylösnousemuskehossa. Vasta Jeesuksen lausuttua hänen nimensä Maria havahtui: hänen Herransa ei ollutkaan kuollut, vaan oli elävänä hänen edessään!
Maria sai ensimmäisenä kokea Pääsiäisen ihmeen: hänen Rabbuuninsa oli voittanut kuoleman.

Nimi haudassa – Nimestä ja haudalta etsimisestä tuli mieleeni tapahtumasarjan 3v:n takaa.
Ystävieni häissä Pohjanmaalla oli 100 vierasta. Hääparin lisäksi tunsin paikalla olijoista vain 2 henkilöä. Hääjuhlan aikana tuli keskusteltua lähinnä vain oman pöytäseurueen kanssa. Jostain syystä kuitenkin esittäydyin ohi kulkiessani yhden pöydän ääressä istuville, joista eräs tarkensi, kuuliko oikein sukunimeni. Hän kertoi kulkeneensa ennen häitä kirkkoa ympäröivällä hautuumaalla ja huomanneensa siellä eräässä hautakivessä saman nimen. Tuplaveelläkö? Niin. – Hääjuhlan jälkeen lähdin hautuumaalle etsiäkseni tuon haudan.
60-luvulla, äitini kuoltua, isäni lisäksi ei Uudenmaan läänin puhelinluettelossa ollut muita samannimisiä. Enää ei ole  puhelinluetteloita joista katsoa, mutta joka tapauksessa en tänäkään  päivänä tiedä minulla olevan muita samannimisiä elossa olevia sukulaisia kuin veljeni, hänen lapsensa sekä siskoni isäni 2. avioliitosta. (Isäni nim. vaihtoi nuorena ruotsal. sukunimensä suomalaiseen, isänsä suvussa joskus muinoin olleeseen.)

Nuorempana minua eivät tällaiset asiat kiinnostaneet. En myöskään ole koskaan erityisemmin pitänyt hautuumailla käymisestä. Mutta ystävieni hääjuhlapäivänä heräsi yllättäen mielenkiinto: mitä jos tuolta hautuumaalla löytäisinkin jonkun kaukaisen sukulaisen haudan?
Käveltyäni jonkin aikaa hautuumaan hiekkakäytäviä oli kuin olisin kuullut sanat: ”Älä etsi kuolleita, etsi eläviä.” – Sanat olivat kuin rauhallinen, asiallinen toteamus, ja otin ne sellaisena. Niin, todella: mitä sitten vaikka löytäisin sen haudan? Nimi hautakivessä ei kertoisi, olisiko kyse sukulaisesta tai ei. Palasin majapaikkaan. 

Yhteystieto – Tuolta häävieraalta, joka oli kertonut haudasta, sain erään sukulaiseni puhelinnumeron. Olin kuullut tämän sukulaisen olemassaolosta juuri ennen isäni kuolemaa, mutten ollut häntä koskaan tavannut. (Lapsuuden- ja nuoruudenperheissäni viljeltiin vaikenemisen kulttuuria: surullisista tai kiusallisista asioista ei puhuttu.)
Kotiin palattuani soitin tälle lähisukulaiselleni. Vaikkei yhteistä sukunimeä, yhteisiä nimittäjiä kuitenkin löytyi. Sain tutustua häneen, ja sittemmin lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa.     

Paljonkohan asioita hautaammekaan puhumattomuuden alle – kun on helpompi vaieta kuin puhua?
Itse olen elämäni varrella noudattanut lapsena ja nuorena omaksuttua mallia: koettanut pitää suruni omassa puserossa, ts. yrittänyt (vaihtelevalla menestyksellä) olla taakoittamatta muita murheillani. Nykyään opettelen tuomaan niitä Hänelle, joka haluaa minun kertovan tunteistani, puhuvan niistä Hänelle; niin iloistani, suruistani kuin muistakin tunteistani sekä ajatuksistani ja toiveistani. – Olen kiitollinen siitä, mitä kaikkea Hän on: Lohduttajani, Auttajani, Opettajani, Vapahtajani, Ystäväni…

Eilisessä Johanneksenkirkon taivaisenkirkkaasti laulaneen kuoron säestämässä palmusunnuntaimessussa Peter Halldorf sanoi saarnassaan, kuinka Betanian talossa evankeliumi toteutui: Jeesus oli rakkaiden ystäviensä kanssa; kuinka sisarukset Lasarus, Martta ja Maria olivat Jeesukselle nimenomaan läheisiä, rakkaita ystäviä.

Ystävämme? Mietin, uskallammeko ajatella että Hän haluaa ja on valmis olemaan meidänkin Ystävämme? Haluammeko me?

Hyötyä? – Toisen näkökulman: minkä arvoista jokin asia on, Peter Halldorf toi esiin mainiten 500 v. sitten reformoidun kirkkomme. Voiko Jumalanpalveluksen ja liturgian  arvoa mitata? Tai sen, että viettää aikaa Hänen läsnäolossaan? Tai sen, että osoittaa Hänelle rakkauttaan, kuten Betanian Maria teki voidellessaan Jeesuksen jalat kallisarvoisella öljyllään? – Maria vuodatti Jeesukselle kalleimman aarteensa: rakkautensa, sanoi P.H.

Jumalan läsnäolossa kirkas valonkiila lävistää pimeimmätkin alueet ja valaisee ne. Se muuttaa meitä. Hänen läsnäolonsa vaikutuksessa meissä tapahtuu muutosta.
Peter Halldorf päätti saarnansa sanoihin: ”Maria, sinua tarvitaan”.

Rabbuuni – Opettajamme ja Ystävämme, vedä meitä elävään yhteyteen kanssasi. Lähetä enkelisi niiden asioiden ’ylle’, joita/joista meidän ei ole tarkoitus etsiä (itsemme ulkopuolelta tai itsestämme). Valaise ne asiat, joista meidän on hyvä tulla tietoisiksi. 
Auta, ettemme pitäytyisi siinä, mikä (meissä) on kuollutta. Auta meitä löytämään asiat, jotka ovat todella olennaisia. Löytämään Ikuisen, Elämän äärelle.     

Vapahtajamme, auta meitä myös kertomaan Sinulle (taikka jollekin luotettavalle lähimmäiselle, sellaiselle, joka haluaa kuunnella) asioista, jotka meitä painavat, sen sijaan että hautoisimme niitä sisimmässämme.
Auta meitä suuntaamaan katseemme Sinuun. Näkemään, mitä kaikkea Sinä Olet. Ja mitä haluat meille ja elämäämme.

Pääsiäisen ihme – Kristus, Sinä näytit että on olemassa Suurempi Voima kuin  meidän ja koko maailman huolet ja murheet yhteensä. Voima, joka voitti kuoleman. Voima, jossa on Elämä, Ilo ja Valo.
Ylösnousemusvoimastasi katseemme kääntyy  pimeästä Valoon, kuolemasta Elämään. Kiitos siitä!

Kristus nousi kuolleista! – Totisesti nousi!

Iloitaan siitä, annetaan Hänen täyttää meidät Ilollaan ja Valollaan! 

Hristos Anesti! – Kristus nousi kuolleista  – Valamon veljien laulamana   

Muut 2. Pääsiäispäivän tekstit ovat: Ps. 16: 8-11, Ps. 31: 20-23 ja 2. Kor. 5: 15-21.

3.4.2017                  

Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista.
Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: ”Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille.” Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan. Jeesus sanoi Juudakselle: ”Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole.”   (Joh. 12: 1-8)

Jeesus tuli ystäviensä luo levähtämään, kokemaan näiden sisarusten vilpitöntä ja varauksetonta ystävyyttä ja rakkautta ennen Jerusalemissa odottavia koettelemuksia. Jeesus antoi aina kaikkensa toisille. Nyt hän halusi levähtää hetken, kerätä voimia. Ehkä hän tuli myös lohdutetuksi Marian pestessä hänen jalkansa tuoksuöljyllä.
Ja sitten tuon hetken särkee viiltävä kommentti, kuin jostain toisesta todellisuudesta.

Miten olisin/olisit jonain huoneessa olijoista reagoinut Juudaksen sanoihin? Mariana, Marttana, Lasaruksena, jonain toisena Jeesuksen opetuslapsena tai Jeesusta katsomaan tulleena naapurina?
Uskon, että Jeesuksen sanat ”hän tekee tämän hautaamistani varten” eivät jättäneet ketään läsnäolijoista kylmäksi. Voin kuvitella, kuinka nardusöljyn tuoksun lisäksi huoneessa leijaili monenlaisia, voimakkaita ja ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia.

Öljyä pienessä pullossa – Jerusalemissa käydessäni olen aina ostanut eräästä pienestä ortodoksiluostarista  siunattua öljyä, kortteja ja jotain muuta pientä, kannatuksen vuoksi. Luostarin munkit keskittyvät hengelliseen elämään, käytännön asioita hoitaa aina yhtä tarmokas iranilainen sisar, 50+v. Kotimaassaan hän toimi opettajana, kunnes joutui kristittynä lähtemään maasta.
Tämä sisar kertoo aina tavatessamme, miten ihmeellisellä tavalla Jeesus, ”my precious Lord and Savior ” (kuten hän ilmaisee henkilökohtaista suhdettaan Vapahtajaan), on jälleen toiminut ja koskettanut ihmisiä erilaisissa kohtaamisissa. 

Kerran, kun tulin luostariin ystävieni kanssa ja menin etsimään sisarta, eräs munkeista sanoi, ettei sisar nyt voisi tulla esittelemään luostarin kappelia, koska hänellä oli kova migreeni. Olimme juuri lähdössä pois, kun sisar kiirehti luoksemme paksu villahuivi käärittynä päänsä ympärille. Koetin estellä häntä ja lähettää hänet takaisin lepäämään, mutta hän vastasi että Herran palveleminen on hänelle aina ykkösasia.
Sisar esitteli ryhmämme ensikertalaisille luostarin pienen kirkkosalin ja sen alapuolella olevan huoneen, jota luostarin asukkaat pitävät osana siitä nk. ylähuoneesta, jonne Jeesus tuli opetuslapsineen pääsiäisaterialle ennen vangitsemistaan.
Kun jossain vaiheessa kysyin, haluaisiko hän että rukoilisimme että migreeni lähtisi, hän totesi vain lyhyesti että oi, se lähti jo! – Tämä tuntui olevan hänestä niin luonnollinen juttu, ettei hän olisi varmaan edes muistanut koko asiaa, jollen olisi ottanut sitä esiin.
(Nuorena minulla oli eräässä vaiheessa pahoja migreenikohtauksia. Ainakin oma kokemukseni oli, ettei niistä päässyt noin vain hetkessä. Ne lamauttivat totaalisesti vuoteen pohjalle, eikä silloin voinut ajatellakaan tekevänsä mitään muuta kuin odottaa tuskaisena peiton alla että viiltävä kipu vihdoin hellittäisi.)

Tuoksu vai öljy? – Tuosta jerusalemilaisesta luostarista hankkimaani pieneen öljypulloon olen tiputtanut muutaman pisaran Betaniasta ostamaani nardusöljyä.
Toissa viikolla ystäviäni oli tulossa luokseni. Ennen heidän saapumistaan halusin mietiskellä iltamme teemaa, mutta koko päivän vaivannut särky häiritsi keskittymistä. Rukoilin – ei auttanut. Äkkiä tuli ajatus hakea öljypullo jääkaapista. Sivelin öljyä kipukohtaan. Särky katosi saman tien eikä palannut koko iltana. Olin ihmeissäni. – Siunattu öljykö vaiko nardustuoksu kivun vei…? No ei tietenkään kumpikaan. Jos niin olisi, eipä tarvitsisi enää säryistä kärsiä…! 🙂 

Energeettistäkö? – New age -aikoinani opiskelin terapiaa, jossa käytettiin energiatasolla hoitavia öljyjä, ja erästä toista hoitomuotoa opiskellessani tutustuin eteeristen öljyjen tuoksujen ominaisuuksiin ja vaikutuksiin.
Jätettyäni new age -hoidot sain tutustua johonkin paljon voimakkaampaan ’elementtiin’ kuin edellä mainitut. (Aluksi luulin nimittäin, että tässäkin oli kyse lähinnä energiasta.) Olinhan opiskellut myös bioenergia- ja shiatsuterapeutiksi, käynyt reikikurssit, opiskellut kiinalaista lääketiedettä ym. hoitomuotoja, joissa kaikissa puhuttiin hoitojen energeettisistä vaikutuksista; joten olin omaksunut eräänlaisen energeettisen ajattelutavan, josta käsin käsitin ja käsittelin käsitteitä… 

Enemmän kuin energiaa – Jätettyäni new age -jutut sain tutustua Häneen, jonka palveleminen oli tuon jerusalemilaisen luostarin sisaren ykkösjuttu. Ja sain huomata, kuinka Hänen seuraamisensa kautta saa tutustua Voimaan, joka on suunnattoman paljon enemmän kuin mitkään energiat, joihin siihen saakka olin tutustunut. Vähitellen opin, kuinka  tässä ei ollut kyse ’vain’ jostain taivaallisesta elementistä tai energiasta. Kyse oli Jumalan kolmannesta persoonasta.
Pyhä Henki paransi tuon sisaren migreenin hetkessä. Pyhä Henki paransi myös särkyni. Miten? Se on minulle mysteeri. Aina olen yhtä ihmeissäni, kun saan nähdä, kuulla tai kokea sellaista.
Sen olen kuitenkin oppinut ymmärtämään, että noissa 90-luvulla opiskelemissani energeettisissä hoitomuodoissa on kyse aivan eri asiasta kuin siitä, mitä Pyhä Henki merkitsee. Jo Hänen ’etunimensä’ Pyhä kertoo tästä.

Pyhän Hengen Voima — Voisin hyvin kuvitella, että Betanian sisaruksista ainakin Maria oli opetuslasten ja heidän joukkoonsa kuuluvien naisten mukana ylähuoneessa, opetuslasten kokoontumispaikassa, Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen. Ensin suremassa Herransa kuolemaa. Sitten yllättymässä ja ilahtumassa, kun Hän ilmestyi sinne ylösnousemuskehossa. Ja lopuksi odottamassa siellä sitä Voimaa, jonka Hän lupasi lähettää opetuslapsilleen.
Jollei sitten Maria ollut lähtenyt Lasaruksen ja Martan kanssa Betaniasta, kun selvisi että ylipapit halusivat tappaa Lasaruksen, koska hänen kuolleistaheräämisensä takia niin monet uskoivat Jeesukseen.

Ylösnousemuksen Voima – Lasaruksen herättäminen kuolleista oli ollut kuin pieni esinäytös Pääsiäisen ylösnousemusihmeestä.
Missä sitten olivatkaan, Lasarus, Martta ja Maria (kuten muutkin Jeesuksen opetuslapset) tulivat ymmärtämään, että heidän Ystävänsä ja Mestarinsa ei ollutkaan jättänyt heitä. Hän oli heidän kanssaan, nyt vain eri olomuodossa kuin aiemmin.
Ja lupauksensa mukaan Hän lähetti Helluntaina Pyhän Henkensä opetuslapsiensa keskuuteen, toimimaan heidän keskuudessaan ja heissä.
Tämä kaikki on jotain sellaista, mihin energeettinen ajattelutapa ei yllä.

Tällaisin miettein lähden alkaneeseen viikkoon, kohti Palmusunnuntaita.

Above all powers – Michael W. Smith

”Kaikkien voimien, kuninkaiden, luonnon ja luotujen yläpuolella
kaiken viisauden ja ihmisten tekojen yläpuolella
Sinä olit täällä ennen maailman alkua
kaikkien kuningaskuntien ja valtaistuinten yläpuolella
olet enemmän kuin kaikki maailman ihmeet, rikkaudet ja aarteet 
arvosi on mittaamaton
ristiinnaulittu, hautakiven takana, elit kuollaksesi hylättynä ja yksin
kuin maahan tallattu ruusu, otit lankeemuksen, ajattelit minua
ennen kaikkea muuta”

Muita Palmusunnuntain tekstejä ovat mm. Ps. 22: 2-6, Sak. 9: 9-10 ja Fil. 2: 5-11.

27.3.2017   Kana poikasineen Israelissa

Sinä päivänä – Juuri silloin tuli muutamia fariseuksia sanomaan Jeesukselle: ”Lähde pois täältä, Herodes aikoo tappaa sinut.”
    Mutta hän vastasi:”Menkää ja sanokaa sille ketulle: ’Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä saan työni päätökseen.’ Mutta tänään ja huomenna ja seuraavanakin päivänä minun on jatkettava kulkuani – eihän ole mahdollista, että profeetta surmataan muualla kuin Jerusalemissa. – Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Ja minä sanon teille, että te ette minua näe ennen kuin sinä päivänä, jona sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’”    (Luuk. 13: 31–35)

Mitäköhän kaikkea Jeesus mahtoi miettiä ja tuntea kulkiessaan kohti Jerusalemia? Hän tiesi mitä hänelle siellä tulisi tapahtumaan. Mutta hän jatkoi sen tekemistä, mitä hän oli jo useamman vuoden tehnyt: hän osoitti rakkauttaan ihmisiä kohtaan, paransi ja vapautti heitä heidän sairauksistaan ja vaivoistaan.
Jeesus tiesi, että jerusalemilaiset tulisivat vaatimaan hänen surmaamistaan. Kuitenkin hän antoi heille armolupauksen: sitten kun he tervehtisivät häntä Kuninkaana, he saisivat nähdä Taivaallisen suunnitelman toteutuvan.

Niin kuin kanemo – Jumalan huolehtiva, toisten kohtalosta välittävä sydän tulee esiin useissa Jeesuksen paimenvertauksissa. Mutta erityisesti minua koskettaa tuo kuinka Jeesus vertaa suojelunhaluaan kanaemoon, joka kokoaa  poikasensa siipiensä suojaan.
Jeesus oli niin sinut oman identiteettinsä kanssa, ettei hänen tarvinnut machoilla, yrittää esittää toisenlaista kuin oli eikä peitellä tunteitaan. Patriarkaalisen kulttuurin keskellä oli myös varmaan iso juttu ilmaista, että Jumalalla on myös äidillisiä (tai sellaisiksi määriteltyjä) hoivaavia ja helliä tunteita lapsiaan kohtaan.
(Samanlaatuisia Jumalan ominaisuuksien kuvauksia löytyy tosin myös Vanhan Testamentin puolelta, teksteistä joita Jeesuksen aikana luettiin.)
Nykyään on ihan tavallista, että isä jää kotiin hoitamaan lapsia ja tekee kotitöitä siinä missä perheen äitikin, mutta hymyillen ajattelen: olisikohan monellakaan isällä kanttia sanoa, että haluaisi varjella lapsiaan kuin kanaemo..?
Jeesuksella oli kanttia.

Ugandassa – Pieni kananpoikanen taisi Jeesuksen aikana olla kaikista suojattomin silloisista kotieläimistä. – Mutta kyllä vielä nykyäänkin…
Vuosia sitten yritimme keksiä eräälle ugandalaiselle, Kampalan esikaupunkialueella toimivalle orpolasten koululle toimeentulokeinoja. Koulun johtokunta esitti ajatuksen kanalan perustamisesta. Eräs heistä, naapurissa asuva rouva, lupasi  tontistaan alueen kanalan rakentamista varten. Idea tuntui hyvältä.
Ajoimme ystävieni, koulun johtajan ja toimikunnan pj:n kanssa maaseudulle tutustumaan hyvin hoidettuun ja menestyvään kanalaan. Otin kuvia, piirsin ja tein muistiinpanoja esitelläksemme ne orpokoulun johtokunnalle. Kaikki olivat innoissaan: tämähän oli helposti toteutettavissa! Rakenteet puurimoista, kanaverkkoa ja maasta irti oleva sisätila laudoista. Harvat lattialaudat tekivät puhtaanapidon helpoksi. Näin juuri he rakentaisivat kanalan!
Vuoden kuluttua, ollessani jälleen Ugandassa, vastuutiimi esitteli aika nolona tyhjää kanalaa: kaikki kanat olivat sairastuneet ja kuolleet. Eikä ihme. Joku oli halunnut varmistaa, etteivät kananpojat joutuisi vääriin käsiin. Niinpä hyvän kanalan mallit oli hylätty. Päätettiin hyödyntää tonttia ympäröivää betoniaidan kulmausta muuraamalla sen jatkoksi tiilistä kaksi seinää. Kanalan kattokin oli umpinainen. Kostea, pimeä, ummehtunut tila oli surullinen näky. Kanat olivat kyllä olleet turvassa varkailta, mutta kadottaneet elinvoimansa.

Siipien suojassa – Jeesus nimitti Herodesta ketuksi. Monensorttisia kettuja on nykyaikanakin. Mutta ulkopuolelta tulevaksi koettujen hyökkäysten lisäksi voi ’ketutuksina’ nähdä myös omat tuhoisat tunne- ja ajatusmallimme. Millaiset asiat estävät meitä elämästä niin mielen ja tunteiden tasolla kuin fyysisestikin vapaata, rauhaisaa, turvallista ja harmonista elämää?
Onneksi on olemassa ne taivaalliset Siivet. Niiden tarjoama suoja ei ole tukahduttavaa, vaan valoa, lämpöä ja rakkautta. Jumalan Siipien kätkössä, Hänen luonaan/läsnäolossaan voi etsiä ja löytää sisimpäänsä rauhaa, selkeyttä ja voimaa jokapäiväiseen elämään. Kuten myös niihin haasteisiin ja vaikeuksiin, joita kohtaamme. 

Rakas Jumala, ota Siipiesi suojaan elämässään fyysistä tai henkistä turvattomuutta kokevat, lähellä ja kaukana. Sinä näet kaikki kärsivät, auta heitä kääntymään puoleesi, pyytämään Sinulta apua. Lohduta lohduttomia, suojele suojattomia, varjele vaarojen keskellä eläviä.
Kiitos rakastavasta Huolenpidostasi. Sinä näet, kuulet ja välität. Kiitos siitä.  🙂

In The Shelter of Your Wings – Julee Kwat

”Kuule huutoni, Jumala, kuuntele rukoustani!
Maan ääristä minä huudan sinua, kun sydämeni nääntyy.
Sinä viet minut turvaan, kalliolle, jolle itse en jaksaisi nousta.
Sinä olet ollut turvani, vahva linnoitus vihollista vastaan.
Minä tahdon aina asua sinun luonasi, minä etsin sinun siipiesi suojaa.”
(Daavidin psalmista 61)

Muut tekstit: Ps. 43: 2–5, Jes. 65: 1–3 ja Ef. 2: 12–16.

21.3.2017  

Maria eräässä Ranskan luostarissa

Lupaus on täyttyvä – Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: ”Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!”    (Luuk. 1:39-45)

Mikä merkittävä kohtaaminen – niin äideille kuin heidän kohduissaan oleville lapsille! Johannes hypähti riemusta, ja äitinsä täyttyi Pyhällä Hengellä, jonka seurauksena hänkin tunnisti Vapahtajan ja Hänen synnyttäjänsä tulleen luokseen. Voisi sanoa, että Johannes julisti Jeesuksesta jo ennen kummankin syntymää. Maria sai Elisabetin kautta vahvistuksen enkeli Gabrielin lupaukselle ja puhkesi kiitollisena ylistämään Jumalaa (Luuk.1:46-55).

Nykyään on tieteellisesti todennettu, kuinka pieni lapsi tunnistaa sikiövaiheessa kuulemiaan puheääniä, tiettyjä lauluja, jopa satuja. Vaikkeivät kaikki neurologit ole vielä valmiita yhtymään käsitykseen siitä, että lapsen tietoisuus kehittyy jo äitinsä kohdussa, luulen että on vain ajan kysymys, milloin tiede kehittää keinon näyttää kiistattomasti todeksi, että aistimustensa lisäksi lapsi on jo sikiövaiheessa ei vaan kokeva, vaan myös tiedostava pieni ihminen.    

Täyttyi Pyhällä Hengellä – Tavallisesti on niin, että odottavan äidin tunnereaktiot heijastuvat hänen kohdussaan olevaan pienokaiseen. Lääkäri Luukas kuvaa kuitenkin Elisabetin ja Marian kohtaamisessa tapahtuneen reaktion toisin: lapsen riemullinen hypähdys kohdussa herkisti Elisabetin vastaanottamaan Pyhän Hengen vaikutuksen.

Kun on saanut kuulla todella merkittävän, elämää mullistavan asian, ei ole yhdentekevää, kenelle siitä haluaa kertoa, kenen kanssa ensimmäiseksi jakaa sen herättämiä tunteita ja ajatuksia. Näin koin ensimmäisen raskauteni loppupuolella.
Pari kuukautta ennen laskettua aikaa vatsani oli kapea mutta valtaisa ’kanisteri’. Liikeitä tuntui joka puolella, mielestäni enemmän kuin yhdet käsi- ja jalkaparit ehtivät saada aikaan. Koko raskauden aikana kuului kuitenkin aina vain yhdet sydänäänet.
Kun pyysin lääkäriltäni ultraäänikuvausta, tämä totesi että eikö ole mukava yllätys jos tuleekin kaksoset. Sanoin että on siinä kyllä eroa, hankitaanko vauvanvaatteet, -vaunut, -sängyt ym. yhdelle vai kahdelle. Ja että mieluummin käyn ostoksilla ennen lapsen/lasten syntymää kuin sen jälkeen. (70-luvulla ultrakuvaukset odottaville äideille eivät tainneet vielä olla itsestäänselvyys, tai sitten lääkärilläni oli vain omat näkemyksensä asian tarpeellisuudesta.) 

Selkeästi muistan miltä tuntui, kun kuulin ultraäänitutkimuksessa lääkärini sanovan hoitajalle sikiö a:n ja sikiö b:n mitat. – Siis todella: kaksoset!! – Siinä vaiheessa lapsivesi loiski kuin porealtaassa; pienokaiset taisivat kokea äidin riemun ja iloita siitä!
Kotimatkalla törmäsin bussissa tuttuun kouluajoilta, luokkatoverini isoveljeen, joka alkoi kysellä kuulumisia. Olin juuri kuullut elämäni ihmeellisimmän asian enkä ollut pysyä nahoissani onnesta, mutta eihän siitä voinut ensimmäisenä kertoa bussissa puolitutulle koulukaverille! Joten juttelin hänen kanssaan ihan tavallisia asioita, koettaen olla kuin olisi ihan tavallinen päivä elämässäni… – toivoen sisimmässäni vain että olisin jo kotona, lankapuhelimen äärellä (kännyköitä kun ei tuolloin ollut).
Kaksosten isä suhtautui uutiseen melko rauhallisesti, olimmehan epäilleet tätä jo pitkään. Yllä oleva evankeliumikohta toi kuitenkin mieleeni paitsi tuon päivän, jolloin sain varmistuksen sille, että sisälläni todella on kaksi eläväistä pienokaista, myös sen, kuinka naisten tapa reagoida isoihin asioihin on usein erilainen kuin miesten (vaikkei tässäkään asiassa voi yleistää, tiedän  🙂 ).

Ihmetystä ja kiitollisuutta – Minun on kuitenkin helppo samaistua sekä Elisabetin että Marian reaktioon yllättävään raskauteensa. Elisabet ajatteli: ”Tämän on Herra minulle tehnyt” ja Maria ilmaisi kiitollisuutensa sanoen, että hänen sielunsa ylistää Herran suuruutta, henkensä riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastaan.
Minä en ollut uskonut voivani saada lasta lainkaan, ja nyt olin saamassa kaksi yhdellä kertaa! Tunnelmat olivat vähän samanlaiset kuin noilla kahdella sukulaisnaisella. Iloni oli mittaamaton. Koin että Jumalan enkelit olivat vieneet salaisen toiveeni Hänen korviinsa, ja Hän oli kuullut. – Kaksosten synnyttyä etsin kiitollisuudesta ymmyrkäisenä heille mummuni Raamatusta tätä kuvaavat nimet.

Viestintää – Marian ja Elisabetin aikaan ei ollut puhelimia. Mutta oli olemassa hienovireisempi ja -varaisempi viestintämuoto: Jumalan enkeli ja Pyhä Henki toimivat tiedonvälittäjinä heidän elämänsä taitekohdissa.
Nykyään elämän merkityksellisiä ja vähemmän merkityksellisiä asioita jaetaan helposti ja vaivattomasti kännykän/Facebookin/WhatsAppin/Skypen välityksellä ystäville ja tutuille.
Mietin, miten jatkuva kommunikointivirta mahtaa vaikuttaa herkkyyteemme havaita sitä hienovaraisempaa viestintää, joka on tarjolla ja toimii tänään samoin kuin Marian ja Elisabetin aikana – taivaallisella taajuudella. Sen kuulemiseen tarvitaan pysähtymistä, hiljentymistä, virittäytymistä.

Yhdessäoloa – Elisabetille ja Marialle oli suuresta ikäerostaan huolimatta tärkeää viettää aikaa yhdessä, jakaa kokemuksiaan ja tuntemuksiaan.
Myös Taivaallinen Isämme haluaa antaa meille enemmän kuin vain tietoa itsestään, tekemisistään, toiveistaan ja suunnitelmistaan. Hän toivoo meidän viettävän yhteistä aikaa kanssaan, läsnäolossaan. Hän haluaa kokea kanssamme sydämen tasolla asioita, jotka ovat meille tärkeitä ja merkityksellisiä, ilojamme ja surujamme.
Minusta on ihmeellinen asia, että meille on tarjolla tällainen yhteys. Että meillä on Taivaallinen, Viisas, Rakkautta täynnä oleva Ystävä, joka kuuntelee meitä, ymmärtää tuntemuksiamme ja kokemisiamme ja vilpittömästi ja pyyteettömästi haluaa meille kaikkein parasta. Ja koska Hän lisäksi on Kaikkivaltias Luoja, Hän myös pystyy vaikuttamaan tilanteisiimme myönteisellä, yllättävälläkin tavalla. – Tätä yhteyttä kannattaa vaalia. Hän ei sitä tyrkytä, tarjoaa vain. Meistä on kiinni, jos pidämme sitä yllä, kommunikoimme Hänen kanssaan, vietämme aikaa Hänen kanssaan.  

Only Hope – Mandy Moore

”Sielussani on laulu, olen yrittänyt kirjoittaa sitä uudelleen ja uudelleen
tiedostan äärettömän kylmyyden, mutta Sinä laulat minulle uudelleen ja uudelleen
joten painan pääni ja kohotan käteni ja rukoilen että olisin Sinun omasi
ainoastaan Sinun;  tiedän että olet ainut toivoni
laula minulle tähtien laulu, galaksiesi tanssi ja nauru
kun tuntuu että unelmani ovat niin kaukana
laula minulle suunnitelmista, joita Sinulla on minulle
annan kohtaloni Sinulle, annan itseni Sinulle kokonaan
haluan kuulla Sinun sinfoniasi, laulaa kaikella, mitä minussa on
koko sydämestäni haluan laulaa, antaa kaiken takaisin”

Muut tekstit: Ps. 113: 1-8, 1. Moos. 3: 8-15 ja Gal. 4: 3-7.