Kirjoittajan arkistot: veronica

Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa

17.1.2024. Perhe tuli käymään Loppiaisena. Syötiin ja seurusteltiin. Miten mukavalta tuntuikaan, kun nyt onnistui koko porukan kokoontuminen; Joulun aikaan kun sairaudet aiheuttivat muutoksia suunnitelmiin.
Mukava jälkivaikutus jäi yhdessäolostamme; kuin olisi jäänyt sisäinen lämpöpatteri päälle: sisälämpötilan + 18 astetta ei tunnu enää kylmältä! Toivon että tämä sisäinen lämmöntunne säilyisi. – Ja ettei enää tulisi tänä talvena paukkupakkasia.

Joskus sisäisen lämmöntunteen voi saada vaikka työpaikallakin. Uutisjuttu kertoi toimistosta, jossa on pet corner, tila johon voi tuoda lemmikkinsä työpäivän ajaksi.
Eräs nuorimies kertoo, että pet cornerin koirat houkuttelevat hänet usein lähitöihin toimistolle.
”Menen melkein aina sinne vaikkei minulla omaa lemmikkiä olekaan. Siellä on loistava fiilis mikä tarttuu ja säilyy ainakin itsellä iltaan asti,” hän toteaa, ja jatkaa:
”Eläimet tuovat uskomattoman paljon iloa ja energiaa arkeen. Vaikkei minulla ole omaa lemmikkiä, en voisi enää oikein kuvitella työskenteleväni yrityksessä missä ei olisi tällaista mahdollisuutta.”

Lyhyet tai pitemmät lämpimät kohtaamiset ihmisten tai eläinten kanssa tekevät hyvää meidän kaikkien mielelle ja sydämelle. Joskus jo pelkkä hymy tuo valoa päivään. Itse hymyilen usein vastaantulijoille. Niistä, joiden kanssa katseet kohtaavat, useimmat vastaavat hymyyn. Pieni sanaton kohtaaminen, josta kummallekin tulee hyvä mieli.

Kunpa hekin, jotka asuvat yksin eivätkä ikänsä, sairautensa tai muun syyn takia pysty liikkumaan kotinsa ulkopuolella, saisivat kokea sisäistä lämpöä. Jollei heillä ole läheisiä tai lemmikkiä, jotka toisivat heille sydämenlämpöä, toivoisin heidän tietävän ja muistavan, että on Eräs, joka on heidän kanssaan. Ja että Hänen Rakkautensa on lämpimämpää ja suurempaa kuin kenenkään muun.
Ja että Hän on aina läsnä, riittää että hiljentyy ja suuntaa huomionsa Häneen. Kristus haluaa ilmaista jumalallisen voimansa, lämpönsä ja huolenpitonsa jokaiselle, joka kääntyy Hänen puoleensa. Hän on meitä kaikkia varten.

💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛

’Jeesus kutsuu ihmisiä näkemään Jumalan suuria tekoja’. toteaa Kirkkovuosikalenteri tämän pyhän kohdalla..

Ylistäkää Häntä
Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä, kertokaa hänen ihmetöistään.
Ylistäkää hänen pyhää nimeään. Iloitkoot kaikki, jotka etsivät Herraa!
Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa, etsikää aina hänen kasvojaan.
Muistakaa aina hänen ihmetyönsä, hänen tunnustekonsa ja hänen tuomionsa.
Herra levitti pilven heidän verhokseen ja pani tulen valaisemaan yötä.
He pyysivät ruokaa, ja hän lähetti viiriäisiä ja ravitsi heidät taivaan leivällä.
Hän avasi kallion, ja siitä kumpusi vettä, vesi juoksi virtanaan pitkin kuivaa maata.
Herra muisti pyhän lupauksensa, jonka hän oli antanut palvelijalleen Abrahamille.
Ps. 105:2–5, 39–42

**********************

Kuin aurinko
Siionin tähden minun on puhuttava, Jerusalemin takia en voi vaieta, ennen kuin oikeus nousee siellä kuin aurinko ja pelastus kuin leimuava soihtu, ennen kuin kansat näkevät sinun vanhurskautesi ja kuninkaat sinun kirkkautesi. Sinä saat uuden nimen, jonka Herra itse lausuu julki, ja sinä olet oleva kaunis kruunu Herran kädessä, kuninkaallinen seppele Jumalan huomassa.
Jes. 62:1–3

Kun oikea aika oli tullut
Apostolina olen saanut tehtäväkseni auttaa Jumalan valittuja uskomaan, tuntemaan pyhän totuuden ja toivoen odottamaan ikuista elämää. Tämän on Jumala luvannut ennen aikojen alkua, ja hän pysyy sanassaan. Kun oikea aika oli tullut, hän ilmoitti sanansa siinä evankeliumissa, joka uskottiin minulle Jumalan, meidän pelastajamme, käskystä.
Tit. 1:1–3

**********************

Herran Henki
Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:
– Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.
Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”
Luuk. 4:16–21

Jeesuksen lukemia sanoja Jesajan kirjasta voi mietiskellä 2000 vuotta sitten lausuttuina profeetan kirjoituksina, jolloin ne saattavat jäädä melko etäisiksi, vain menneisiin aikoihin liittyviksi. Mutta Jeesus jatkaa, tuoden sanat käsillä olevaan hetkeen:” Tänään… on tämä kirjoitus käynyt toteen.”

Ylösnoussut Kristus haluaa sanoa ne sanat yhtä hyvin meille kuin Nasaretin synagogassa tuolloin olleille: Hän, Voideltu, haluaa meidän tänäkin päivänä kuulevan hyvän sanoman.
Hän haluaa tuoda lohtua ja apua kaikille, jotka ovat (aineellisesti, henkisesti tai hengellisesti) köyhiä ja tarvitsevia.

Tänäkin päivänä Vapahtajamme haluaa vapauttaa niitä, jotka ovat jonkin (aineellisen tai aineettoman) asian vankeina. Tänäänkin Parantajamme haluaa auttaa niitä, jotka kärsivät sairautensa vuoksi.
Usein Hän tarvitsee meitä ihmisiä apukäsiksi ja -jaloiksi, viemään Rakkauttaan sinne, missä sitä tarvitaan. Entä jumallista voimaansa? Voimmeko me olla myös Hänen voimansa välittäjinä, välittää parantavaa voimaa sairaille? Kyllä, kun vain uskallamme ja haluamme. Hän toivoo, että rohkenisimme olla Hänen käsinään ja jalkoinaan, veisimme lohtua ja lämpöä lähimmäisillemme.

The Spirit of the Lord – Oliver Tarneyn sävellys; joht. Neil Ferris, piano: Michael Higgins

Tämän Oliver Tarney’n säveltämän kappaleen ’Herran Henki’ sanoista en saanut selvää juuri ’glorify” – sanaa enempää (= ylistä, palvo).
(Spotify’ssa näkisi sanoituksen, mutten onnistunut kirjautumaan sinne.)
Mutta tämä on mielestäni kaunista kuunneltavaa, vaikkei sanoja ymmärtäisi. 🙂

(Kirjoitin yllä olevat tekstit jo viime viikolla, päivitys vain jäi.)

Jeesus, maailman Valo

3.1-2024. Pakkanen koettelee vielä pari päivää. Loppiaisen jälkeen pitäisi ennusteiden mukaan ainakin vähän hellittää. Miten kiitollinen olenkaan tällä viikolla ollut asioista, joita yleensä pidän itsestään selvinä. Kuten että on tarpeeksi lämpimiä sisä- ja ulkovaatteita. (Meikäläisestä ei näy kuin silmät hupun ja villahuivin välistä, kun hauvan kanssa ollaan käyty ulkona. Eikä hauvastakaan paljoa enempää.)
Ja että tuli hankittua ennen paukkupakkasia uudet fleecetossut hauvalle, kun edellisten kiinnitystarrat eivät enää pitäneet niin hyvin. (Irronneen tossun uudelleen pukeminen sormet kohmeessa on aikamoinen juttu; tulipahan sekin koettua.)
Ja että sisälämpötila on pysynyt +18 asteessa tähän saakka. (Huomenna tosin pörssisähkön huippuhinta yli 2e/kwt – uh, ja pitäisi säätää lämmitystä pienemmälle. Pelkkä ajatuskin siitä tuntuu luissa ja ytimissä.)
Mutta kun käännän ajatukseni niihin, joilla kodit ovat vailla lämmitystä tai raunioina, tai niitä jotka joutuvat olemaan juoksuhaudoissa tai muissa epäinhimillisissä oloissa, asiat saavat toisenlaiset mittasuhteet. Mielen täyttää kiitollisuus niistä asioista, jotka ovat hyvin.

Valoa kohtihan tässä kuitenkin ollaan matkalla… ☀️

Valo kaikille kansoille – ’Loppiaisen evankeliumi kertoo idän tietäjistä, jotka tulivat osoittamaan kunnioitustaan juuri syntyneelle juutalaisten kuninkaalle. Tietäjät olivat vieraiden kansojen edustajia. Tämä osoittaa, että Kristus on valo kaikille maailman kansoille. Loppiainen muistuttaa kirkon lähetystehtävästä. Joulun sanoma kuuluu kaikille.’ (Kirkkovuosikalenterista)

**********************

Rauhan hedelmää
Jumala, neuvo kuninkaalle lakisi, opeta oikeamielisyys hallitsijalle!
Hän jakakoon kansallesi oikeutta, köyhiä palvelijoitasi hän auttakoon,
niin vuoret kantavat rauhan hedelmää ja oikeus verhoaa kukkulat.
Merestä mereen hän hallitkoon. suurelta virralta maan ääriin asti.
Kumartakoot häntä aavikoitten asujat, hänen edessään viholliset nuolkoot tomua.
Saakoon hän Tarsisin ja meren saarten lahjat, Saban ja Seban kuninkaitten verot.
Kaikki kuninkaat kumartakoot häntä, ja palvelkoot häntä kaikki kansat,
sillä hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi.
Ps. 72:1–3, 8–12

Hän jakaa oikeutta
Tulee vielä aika, jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana. Ylimpänä vuorista se kohoaa, korkeimpana kukkuloista, ja kansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen:
”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön!
Hän opastaa meitä tiellään, ja me, me tahdomme kulkea hänen polkujaan, sillä Siionista tulee Herran sana ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe.”
Hän, Herra, ratkaisee kansakuntien riidat, hän jakaa oikeutta väkeville kansoille lähellä ja kaukana.
Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoittele sotataitoja. Silloin jokainen saa istua mitään pelkäämättä oman viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla. Näin on Herra Sebaot sanonut.
Miika 4:1–4

Enkelit saivat hänet nähdä
Me tunnustamme, että meidän uskomme pyhä salaisuus on suuri:
Hän ilmestyi ihmisruumiissa, hänet julistettiin vanhurskaaksi Hengen voimasta,
enkelit saivat hänet nähdä, hänestä saarnattiin kansoille,
häneen uskottiin maailmassa, hänet korotettiin kirkkauteen.
1. Tim. 3:16

Vanhoja paperipinoja läpikäydessäni eteen osui pieni paperi. Siinä oli virsi, jonka sain ollessani Saksassa Franz Jalicsin ohjaamassa retriitissä.
Päivittäisen ehtoollishartauden aluksi laulettiin Taizé-.lauluja ja virsiä. Eräs virsi kosketti minua syvästi. Sain siitä kopion retriitin päätteeksi. Virren kirjoitti luteril. lääkäri Johann Scheffler (1624–1677), joka hengellisen etsinnän myötä ryhtyi fransiskaaniksi, vihittiin papiksi ja otti kirjailijanimekseen Angelus Silesius, ’sleesialainen sanansaattaja’.
’Aurinko ei ole lähelläkään Sinun kirkkautesi ihanuutta’, Angelus kirjoittaa virressään.
Ehkäpä Angelus sai nähdä Kristuksen, Hänen kirkkautensa.

Alla olevassa videossa tuo virsi, Morgenstern der finstern Nacht (Pimeän yön aamutähti).
Aamutähti-nimityksen Angelus sai luultavasti Ilmestyskirjasta, jossa ylösnoussut Kristus sanoio Johannekselle:
”Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelin luoksenne, jotta seurakunnat saisivat tämän todistuksen. Minä olen Daavidin juuriverso ja suku, kirkas aamutähti.” (Ilm.22:16)

’Näimme hänen tähtensä’
Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
      – Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija,
      joka on kaitseva kansaani Israelia.”
    Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
    Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.
Matt. 2:1–12

Itämaan tietäjät lastasivat kamelit ja lähtivät matkaan nähtyään erityisen kirkkaan tähden, (nykypäätelmien mukaan kolmen planeetan konjunktion) taivaalla. He tulkitsivat sen merkiksi kuninkaan syntymästä. 🌟

Tuskin he kuitenkaan olisivat lähteneet pitkälle ja vaivalloiselle erämaavaellukselle pelkästään siksi, että toiseen maahan oli syntynyt lapsi, josta varttuisi kuningas. Jokin sai heidät ymmärtämään, että tämä vastasyntynyt lapsi oli ainutlaatuinen, ja he halusivat tulla näkemään lapsen omin silmin. Ja osoittamaan hänelle kunnioitustaan, kuten he Herodekselle kertoivat.

Ehkäpä näillä Itämaan viisailla oli ollut jo pitkään jonkinlainen selittämätön sisäinen kaipuu. Kaipuu nähdä ja kokea taivaallisen ennusmerkin ilmentymä konkreettisena, maan päälle laskeutuneena. Ehkä he kaipasivat nähdä ja kokea jotain sellaista pyhää, jonka he ymmärtäisivät Jumalan lähettämäksi.

Luojamme on uskoakseni laittanut meidän jokaisen sisimpään kaipuun, jota emme ehkä oikein osaa selittää emmekä ymmärtää. Tuo kaipuu voi tuntu jonkinlaisena tyhjyyden tilana, josta emme oikein tiedä millä sitä täyttäisimme. Yritämme sitä ja tuota, mutta turhaan: yhä vaan on tuo onttouden tunne sisimmässä.

Tuolla joskus tiedostamattomallakin sisäisellä kaipuulla on tärkeä tehtävä: se haluaa kutsua meitä etsimään. Hakeutumaan Pyhän äärelle. Jotta löytäisimme Luojamme, joka odottaa hiljaa, että tulisimme Hänen luokseen. Kukin omanlaista matkaa tehden.
Jotkut vaeltavat pitkään erämaan halki, välillä melkein luopuen toivosta. Joillekin matka on mutkainen, täynnä sivupolkuja (kuten omani oli), joillekin se helpompi, vaivattomampi, itsestään selvempi.

Olennaisinta on nähdäkseni kuitenkin, että kuuntelemme sielumme kaipuuta ja etsimme, kunnes löydämme sen kaipuun todellisen lähteelle. Ja olemme valmiita yllättymään. Katselemme avoimin sydämin.
’Katso, Sinun taivaasi on minussa ja se kaipaa Sinua’, kirjoittaa Angelus Silesius virressään. .

Itämaan tietäjät arvelivat löytävänsä vastasyntyneen kuninkaan hallitsijan palatsista.
Sen sijaan heidät ohjattiin Jerusalemiin verrattuna mitättömältä tuntuneeseen Betlehemin kaupunkiin. Ja siellä – kuten jouluevankeliumi kertoo – eläinten suojaan.
Se ei millään lailla pienentänyt sen arvoa, mitä he löysivät. Päin vastoin: juuri noiden vaatimattomien puitteiden keskellä Kristus-lapsen Valo ja enkelten läsnäolo säteili niin kirkkaana.

Mekin voimme löytää Pyhän läsnäolon – ehkä vastoin odotuksiamme – ulkoisesti pienestä ja vaatimattoman oloisesta. Olkoon kyse sitten ihmisestä tai paikasta. Pimeänkin keskellä Jumala on läsnä.
’Yö täyttyy loisteella, sillä Sinun valosi säteilee siihen’, runoilee Angelus Silesius.

Seimeen syntynyt kuningas kertoi aikuiseksi vartuttuaan vertauksen, jossa vanhurskaat kysyvät ihmeessään kuninkaalta: ”Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?
Johon tämä vastaa: ”Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Ja: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’

Nähdä Kristus, maailman Valo, jokaisessa lähimmäisissämme – siinä aikamoinen hengellinen harjoitus ja haaste ihan koko loppuelämäksi, ainakin useimmille meistä. uskoisin.

Kristus, tule, valaise sielumme. Auta meitä näkemään Sinun säteilysi ja läsnäolosi kaikessa. Sielläkin, missä vähiten sitä olettaisimme tai odottaisimme.
Angelus kirjoittaa: ’Sinä säteilet kaikkeen mikä oli, on ja on tuleva,’

Morgenstern der finstern Nacht – Angelus Silesiuksen virsi Singer Pur –lauluyhtyeen laulamana

Morgenstern der finstern Nacht, der die Welt voll Freuden macht,
Jesu mein, komm herein, leucht in meines Herzens Schrein.
Schau, dein Himmel ist in mir, er begehrt dich, seine Zier.
Säume nicht, o mein Licht, komm, komm, eh der Tag anbricht.
Deines Glanzes Herrlichkeit übertrifft die Sonne weit;
du allein, Jesu mein, bist, was tausend Sonnen sein.
Du erleuchtest alles gar, was jetzt ist und kommt und war;
voller Pracht wird die Nacht, weil dein Glanz sie angelacht.
Deinem freudenreichen Strahl wird gedienet überall;
schönster Stern, weit und fern ehrt man dich als Gott den Herrn.
Eil nun, güldnes Seelenlicht, komm herein und säume nicht.
Komm herein, Jesu mein, leucht in meines Herzens Schrein.

Pimeän yön aamutähti, joka täytät maailman ilolla,
Jeesukseni, tule valaisemaan sydämeni pyhäkkö.
Katso, Sinun taivaasi on minussa ja se kaipaa Sinua.
Valoni, tulethan, tule ennen kuin päivä koittaa.
Aurinko ei ole lähelläkään Sinun kirkkautesi ihanuutta
Sinä, Jeesukseni, olet tuhannen auringon veroinen,
Sinä säteilet kaikkeen mikä oli, on ja on tuleva,
yö täyttyy loisteella, sillä Sinun valosi säteilee siihen.
Joka puolella, lähellä ja kaukana
palvellaan Sinun ilontäyteistä säteilyäsi,
kaunein tähti, Sinua kunnioitetaan Herra Jumalana.
Kiirehdi kultainen sielunvalo, älä mene ohi, astu sisään,
tule Jeesukseni. valaise sydämeni pyhäkkö.

Hyvää Loppiaista! 🌟

Pyhä perhe

30.12. 2023. Vuosi on vaihtumassa. Tulevana vuonna toivoisin enemmän hyviä uutisia.
Tänään luin parikin sellaista:
Enemmistö Suomen suurimmista kaupungeista ei järjestä uutenavuotena perinteistä ilotulitusta. Perusteluina mm. ympäristösyyt, metelin välttäminen ja kustannussäästöt.
Ilotulitteiden sijaan kaupungit järjestävät vaihtoehtoisia esityksiä, kuten tulishown, valo- ja äänitaidetta ja videoprojisointiteoksen.

Toisessa uutisessa ruotsal. tilastotieteilijä Ola Rosling toteaa, että vaikka elämme vakavia aikoja, monet asiat ovat olleet vielä paljon huonommin aiemmin.
Rosling suosittelee ahdistavan uutistulvan hallintaan näkökulman vaihdosta.
Hän pohtii, että positiivisuus on lähes tabu ja myönteisyys saatetaan rinnastaa tyhmyyteen.
”Puhutaan naiivista optimistista. Kukaan ei puhu naiivista pessimististä, mutta juuri sellaisia ihmiset ovat. Kielteinen tapahtuma saa huomiota, ja siitä vedetään se johtopäätös, että maailma on menossa huonompaan suuntaan.”

Ola Rosling toteaa, että jos vanhemmat päivittelevät maailman pahuutta ja kertovat lapsille, että kaikki vain menee kohti huonompaa, ”se vasta naiivia ja typerää onkin, toivon musertaminen. Maailmanhistoriassa on ollut paljon kielteistä. Nykyään sitä on paljon vähemmän.”

Onnistumiset unohdetaan helposti. Niitä tulisi kuitenkin juhlia enemmän. Rosling mainitsee muutaman: kierrätyksen lisääntyminen on oikeastaan maailmanlaajuinen koulutuksellinen menestystarina. Yhä useammat ihmiset ottavat ympäristökysymykset vakavasti. Aurinkopaneeleita asennetaan yhä enemmän.

Toiveikkuutta ja ratkaisuja – Olan isä professori Hans Roslingin (k.2017) Faktojen maailma -teosta on myyty kymmeniä miljoonia kappaleita. Isä-Rosling etsi ratkaisuja kestävän kehityksen edistämiseen ja terveyshaasteisiin sekä herätteli ihmisiä toiveikkuuteen.
Roslingin Geominder-säätiö julkistaa vuosittain 100 asian listan elämänlaadun parantumisesta. https://www.gapminder.org/news/100-positive-news-from-2023/

Annetaan toivon kynttilöiden palaa, varjellaan niiden liekkiä niin että ne loistavat ja valaisevat alkavan vuoden. Kiitetään Jumalaamme kaikesta siitä, mikä on hyvin, tänään, ja huomennakin. Annetaan Hänen valaista tietämme, kuljetaan Hänen kanssaan, Hänen johdatuksessaan.

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Kirkkovuosikalenteri toteaa 1. Joulun jälkeisestä sunnuntaista:
’Tätä pyhäpäivää sanotaan sekä pyhän perheen että Simeonin ja Hannan sunnuntaiksi. He olivat temppelissä odottaneet Jumalan lupausten täyttymistä. Vaikka Jeesus-lapsi ei erottunut muista lapsista, he näkivät hänessä aikakauden käänteen.
Jeesus eli samojen elinehtojen alaisena kuin me lunastaakseen meidät ja antaakseen meille oikeuden elää Jumalan lapsina.’

**********************

Opastajani
Minä en luovu toivostani enkä lakkaa sinua ylistämästä. Minä julistan uskollista hyvyyttäsi ja alati sinun apusi runsautta, jonka mittaa ja määrää en tiedä.
Herra, minun Jumalani, minä kerron sinun voimateoistasi ja julistan vanhurskauttasi, sinun, ainoan.
Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori, ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi.
Kun nyt olen vanha ja harmaapäinen, älä hylkää minua, Jumala. Minä julistan tuleville polville kätesi mahtia ja tekojesi suuruutta. Sillä korkeuksiin ulottuu vanhurskautesi ja suuret ovat tekosi. Jumala, kuka on sinun vertaisesi? Ps. 71:14–19

Minä en sinua unohda
Riemuitkaa, taivaat! Iloitse, maa! Ratketkaa riemuun, te vuoret!
Herra lohduttaa kansaansa, hän hoivaa köyhiä lapsiaan.
Siion sanoo: ”Herra on minut hylännyt, Jumalani on minut unohtanut!”
– Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää?
Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda.
Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt, ja niin sinun muurisi ovat aina silmieni edessä.
Jes. 49:13–16

Luojamme haluaa lohduttaa ja rohkaista meitä, erityisesti vaikeiden aikojen ja tilanteiden lävitse. Miten kauniisti Hän sen profeetta Jesajan kautta tekeekään:
”Minä en sinua unohda. Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt…”
Ne jotka ovat ottaneet itselleen tatuoinnin tietävät, että siinä se on iholla, on ja pysyy.
En tiedä oliko Jesajan aikaan

Ihoon piirtämistä eli tatuointia on harrastettu iät ajat monissa vanhoissa kulttuureissa. Yksi vanhimmista ihoon tehdyistä tatuoinneista on muumiosta, joka on peräisin muinaisesta Egyptistä esidynastiselta ajalta (n. 3900–3100 eKr).
Tatuoinneista voi olla montaa mieltä. Itse mietin, monikohan mahtaa katua jossain vaiheessa jälkeenpäin iholleen tehtyjä kuvia tai tekstejä.

Mutta se että Luojamme on piirtänyt kuvaannollisesti meidät ihoonsa eikä kadu sitä, on aika vahva juttu. Ehkä sitä on vähän vaikea kuvitella, sillä Hän on Henki. Mutta silti se on vahva mielikuva: Hän haluaa kertoa meille, että Hän kiinnittää meidät niin vahvasti, läheisesti ja pysyvästi itseensä, ettei Hän mitenkään voi unohtaa olemassaoloamme, Kuten tatuointi pysyy ihossa, me pysymme Hänessä. Sitä Hän toivoo. Ja sitä, ettemme mekään unohtaisi Hänen olemassaoloaan.

Hänessä elämme – ”Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme”, (Paavali ateenalaisille,, Apt.17:27-28)

Jumalan lapsia
Niin kauan kuin olimme alaikäisiä, olimme maailman alkuvoimien orjia. Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: »Abba! Isä!» Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta. Gal. 4:3–7

Simeon ja Hanna
Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin. Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: ”Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset.”
Siellä oli myös naisprofeetta Hanna, Asserin heimoon kuuluvan Penuelin tytär. Hän oli jo hyvin vanha. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta, mutta nyt hän oli ollut leskenä jo kahdeksankymmenenneljän vuoden ajan. Hän ei poistunut temppelistä minnekään, vaan palveli Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen. Juuri sillä hetkellä hän tuli paikalle, ja hän ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.
Kun he olivat tehneet kaiken, mitä Herran laki vaati, he palasivat Galileaan kotikaupunkiinsa Nasaretiin. Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi häntä.
Luuk. 2:33–40

Tuota lukiessa minua koskettaa erityisesti Hannan uskollisuus. Kaikki nuo vuosikymmenet hän oli palvellut Jumalaa temppelissä paastoten ja rukoillen. Ehkä Jumala oli ilmoittanut hänelle, samoin kuin Simeonille, että hän olisi näkevä omin silmin Messiaan.
Pyhän Hengen johdattamana Hanna saapui paikalle, näki Marian, Joosefin ja Jeesus-lapsen, ja tiesi heti: tässä hän on, tuo pieni lapsi – Jumalan lupaama Pelastaja.

Rakas Jumala, anna meille voimaa uskoa Sinun hyviin suunnitelmiisi oman, läheistemme ja kaikkien lähimmäistemme elämää varten. Sinä näet mitä me tarvitsemme ja mikä meitä auttaa. Suojele ja varjele heikoimpia, auta kaikkia kärsiviä.
Kiitos että olet antanut meille parhaimman Auttajan.
Sinulta olemme saaneet ja saamme Valon, Tulevaisuuden ja Toivon. ❤️❤️❤️

Alla sokea tenori Andrea Bocelli sekä kristitty laulaja, 6 lapsen äiti Francesca Battistelli laulavat William Chatterton Dix’in v. 1865 kirjoittaman laulun What Child is This.

What Child Is This – Andrea Bocelli, Francesca Battistelli

Kuka on tämä lapsi, joka nukkuu Marian sylissä,
jota enkelit tervehtivät suloisin hymnein paimenten vartioidessa laumaansa?
Tämä on Kristus, Kuningas, jota paimenet vartioivat ja jolle enkelit laulavat
kiiruhda ylistämään Häntä, pientä lasta, Marian Poikaa

Miksi Hän lepää noin kehnossa paikassa, härän ja lampaan syöttökaukalossa?
hyvä kristitty, ole varuillasi, syntiset kääntyvät anoen hiljaisen Sanan puoleen
naulat ja keihäs lävistävät Hänet, risti kannetaan sinun ja minun vuokseni
tervehdys Sanalle, joka tuli lihaksi, pieni lapsi, Marian Poika

Siis tuokaa Hänelle suitsuketta, kultaa ja mirhaa
tulkaa talonpojat ja kuninkaat tunnustamaan Hänet kuninkaiden Kuninkaaksi, joka tuo pelastuksen
nostakaa Hänet rakastavin sydämin valtaistuimelle, nouskoon laulu korkealle
neitsyt laulaa kehtolauluaan, iloitkaa, sillä Kristus on syntynyt, lapsi, Marian Poika

Rauhallista, Valoisaa ja ja Siunattua Uutta Vuotta 2024! ❤️

Sana tuli lihaksi

Päivän Sana 25.12.2023:
’Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.’

Joulupäivän tekstit, erityisesti 1. Johanneksen kirjeestä sekä Johanneksen evankeliumista, inspiroivat minua siinä määrin, etten malta olla laittamatta niitä blogiin.
Niitä lukiessa en kummastele ollenkaan, että monet hindut, muslimit ja juutalaiset Jumalan totuutta etsineet ovat Johannesta lukiessaan kokeneet, että Kristus on heidän Vapahtajansa ja lähteneet seuraamaan Hänen osoittamaansa tietä.

Psalmi 100:
Iloitse, maa! Kohottakaa riemuhuuto Herralle!
Palvelkaa häntä iloiten, tulkaa hänen eteensä riemuiten.
Tietäkää, että Herra on Jumala.
Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme,
hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat.
Tulkaa hänen porteilleen kiittäen,
hänen esipihoilleen ylistystä laulaen.
Kiittäkää häntä, ylistäkää hänen nimeään.
Hyvä on Herra!
Iäti kestää hänen armonsa,
hänen uskollisuutensa polvesta polveen.

1. Johanneksen kirjeestä (1:1–4):
Mikä on alusta alkaen ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta. Elämä ilmestyi, me olemme nähneet sen, ja siitä me todistamme. Me ilmoitamme teille iankaikkisen elämän, joka oli Isän luona ja ilmestyi meille. Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, jotta teilläkin olisi yhteys meihin. Meillä on yhteys Isään ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Tämän me kirjoitamme, jotta ilomme tulisi täydelliseksi. 1. Joh. 1:1–4…!!!

1. Johanneksen kirjeestä (4:9–16):
Siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.
Me pysymme hänessä ja hän pysyy meissä; tämän me tiedämme siitä, että hän on antanut meille Henkeään. Me olemme nähneet, että Isä on lähettänyt Poikansa maailmaan pelastajaksi, ja siitä me todistamme. Joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi, hänessä Jumala pysyy, ja hän pysyy Jumalassa. Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen.

Apostoli Johannes ei voi olla puhumatta Jumalan ihmeellisestä Rakkaudesta, sillä hän sai sitä kokea niin Jeesuksen eläessä kuin ollessaan Patmos-saaren vankiluolassa, jossa ylösnoussut Kristus ilmestyi hänelle monet kerrat ja kehotti kirjoittamaan kirjeitä eri seurakunnille (Joh. Ilm.)

Jumala antoi meille Poikansa, niin että voisimme tulla osallisiksi siitä Rakkaudesta, jota Hän haluaa meille osoittaa ja antaa. Jotta me puolestamme rakastaisimme toisiamme, lähimmäisiämme.
Niin yksinkertaiselta tuntuva asia, eikö vaan: että jakaisimme edelleen sitä hyvää, mitä itse olemme saaneet ja kokeneet. – Miksiköhän se ei kuitenkaan aina ole niin helppoa kuin miltä kuulostaa?

Taivaallinen Isämme tuntee meidät läpikotaisin ja näkee, mikä meille on helppoa ja mikä vaikeaa. Juuri niiden vaikeiden asioiden vuoksi Hän on antanut meille Poikansa avuksi. Vapahtajan, joka on Ihmeellinen Neuvontuoja ja Rauhan Ruhtinas.

Johanneksen evankeliumin alku:
Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona.
Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.
Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.
Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.
Tuli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen. Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli. Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.
Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä, mutta se ei tuntenut häntä.
Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen. He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.
Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.
Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Joh. 1:1–14

Todellinen Valo – Ihmisten Valo. Valo joka loistaa pimeydessä. Todellinen Valo, joka valaisee jokaisen ihmisen. – Näin koki apostoli, joka oli saanut olla Jeesuksen lähellä ja kulkea hänen kanssaan 3 vuottaa Galileassa ja Juudeassa, kuunnella hänen opetuksiaan ja nähdä hänen tekevän monia ihmeitä. Ja nähdä Jeesuksen taivaallisen kirkkauden kirkastusvuorella.
Ja uskoakseni Uuteen Testamenttiin tallennetut tapahtumat ovat vain murto-osa siitä kaikesta, mitä Johannes ja muut opetuslapset saivat kokea.

Mutta miksi juuri Johannes kirjoittaa niin paljon Kristuksen kirkkaudesta ka rakkaudesta? Ajattelen, että hänen sydämensä oli ehkä avoimempana kaikelle sille, mitä hän näki ja koki. Ehkäpä muut opetuslapset olivat enemmän ’kiinni’ päässään, ajatuksissaan, epäilyksissään jne.

Kristus, anna sydäntemme olla avoimia tänä Jouluna näkemään, ymmärtämään, kokemaan ja välittämään Sinun Valoasi, Rakkauttasi ja Rauhaasi. ❤️❤️❤️

I Heard The Bells On Christmas Day – Casting Crowns

Kuulin kellojen soittavan vanhoja tuttua lauluja Joulupäivänä
lempeästi ja suloisesti niiden laulut toistivat: rauha maassa ja ihmisille hyvä tahto
kellot soivat kuoron lailla: rauhaa maan päälle – kuulen ne sydämessäni:
’rauha maassa, ihmisillä hyvä tahto’
painoin pääni alas epätoivoisena: ”maan päällä ei ole rauhaa” sanoin
sillä viha on voimakasta ja ivaa laulua
mutta kellot soivat, laulaen kuoron lailla: rauha maan päällä, ihmisillä hyvä tahto
kuunteleeko kukaan niitä?
Jumala ei ole kuollut eikä Hän nuku
se mikä on väärää epäonnistuu, se voittaa mikä on oikein
maailma, joka on pyörähtänyt yöstä päivään
kellon ääni, ihmeellinen laulu kertoo rauhasta maan päällä ja ihmisten hyvästä tahdosta
kellot soittavat rauhaa maan päällä; sydämissämme kuulemme ne
kuuletko kuinka kellot soivat? – Valo, enkelit laulavat
avaa sydämesi ja kuulet sen: rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto

Lupaukset täyttyvät

23.12.2023. Ortodoksit (ja jotkut luterilaisetkin) viettävät Joulun alla pientä paastoa, jolloin kevennetään ruokavaliota ja pidättäydytään muutenkin kaikesta turhasta.
Itse en ollut ajatellut paastoavani, vaan ystävillekin sanoin haluavani tämän rankan uutisvuoden päätteeksi keskittyä vain sellaiseen, mikä tuntuu hyvältä ja voimaannuttavalta.
Kaikki ei aina kuitenkaan mene niin kuin on kuvitellut ja suunnitellut. Juuri tässä Joulun alla iski tauti – flunssa, korona, mikä lie – ja laittoi sittenkin paastoamaan. Ja kaikki perheen kanssa sovitut yhteiset tapaamiset jäivät.

Nyt joudun (tai saan) levätä vuoteellani, ja perhe on huolehtinut tarpeistani: ulkoiluttavat hauvaani, toivat ravintojuomaa, kun mikään ei maistu, soittavat ja viestittelevät kysyen oloa. – Sydäntä lämmittävää tämä huolenpito. ❤️❤️❤️

(Alla olevat kirjoitin ennen sairastumista. )

**********************

Vuosi vuodelta tuntuu itsestäni tärkeältä hiljentyä siihen, miksi Joulua ylipäätään vietetään. Siinä karsiutuu kaikenlainen hösääminen ja stressaaminen. Sitä tuli harrastettua ihan tarpeeksi koko sen ajan, kun lapset vielä asuivat kotona. Nykyään he tuovat perheineen mukanaan jouluateria-ainekset, ja yhdessä valmistetaan ja katetaan kauniisti joulupöytä.
Ihanaa minusta on joulunvietossa juuri tuo: yhdessä tekeminen ja iloinen yhdessä oleminen, Joulu antaa työssä ja koulussa käyville läheisilleni lämpimän hengähdystauon. Saa vain olla ja antaa Joulun tuoda rauhaa sisimpään.

Kauneimmat joululaulut – Poika ja miniä kertoivat, että heidän lempikirkkonsa täyttyy aina ääriään myöten, kun lauletaan Kauneimpia joululauluja. Tällä kertaa he menivät suurempaan kirkkoon, jossa laulutilaisuus pidettiin 2 t. myöhemmin kuin heidän lempikirkossaan. Tämäkin kirkko oli niin täynnä, että he löysivät vapaat paikat aivan takarivistä, vaikka tulivat ajoissa paikalle.

Mikä on Kauneimpien joululaulujen suosion salaisuus? Varmaankin syvällä sisimmässä oleva kaipuu. Kaipuu kuulla ja laulaakin lapsuudesta tuttuja ja uusiakin lauluja, jotka kertovat hyvää sanomaa, sanomaa Rakkaudesta, joka tuli luoksemme ja tulee taas, tänäkin Jouluna, luoksemme, sydämiimme.

***********************

Jouluprofetiat
’Jouluaattona ollaan profeettojen lupausten toteutumisen ovella. Jouluaaton aihe on pelastuksen kaipuu ja lupaus Vapahtajasta.(Siksi jouluprofetiat kuuluvat jouluaaton jumalanpalveluksiin silloinkin, kun niissä luetaan muita joulun tekstejä.’ (Kirkkovuosikalenterista)

Valo valostasi
Herra, sinun armosi on avara kuin taivas, pilviin ulottuu sinun totuutesi.
Vanhurskautesi on vuoria korkeampi ja oikeutesi kuin syvyyksien syvyys.
Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra. Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala!
Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset.
Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrasta.
Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon. Ps. 36:6–10

Viisauden Henki
Iisain kannosta nousee verso, vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää.
Hänen ylleen laskeutuu Herran henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki: hänen ilonsa on totella Herraa.
Hän ei tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolta
vaan antaa heikoille oikean tuomion ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa.
Hän lyö väkivaltaista sanansa sauvalla ja surmaa huultensa henkäyksellä väärintekijän.
Vanhurskaus on hänellä varustuksena ja uskollisuus vyönä hänen uumillaan.
Jes. 11:1–5

Jeesus, Pelastaja
Paavali nousi, viittasi kädellään ja alkoi puhua:
    ”Kuulkaa minua, israelilaiset, ja te muut, jotka pelkäätte Israelin Jumalaa! Jumala valitsi isämme, ja kun he olivat Egyptissä, vieraassa maassa, hän teki heistä suuren kansan ja johdatti heidät väkevällä kädellään sieltä pois. Neljänkymmenen vuoden ajan hän autiomaassa sieti kansansa niskurointia, ja hän hävitti Kanaanin maasta seitsemän kansaa ja jakoi näiden maat israelilaisille perintömaaksi. Tähän kaikkeen kului noin neljäsataaviisikymmentä vuotta. Sen jälkeen hän antoi heille tuomareita profeetta Samuelin aikaan saakka. Kun he sitten pyysivät itselleen kuningasta, Jumala antoi heille Saulin, Kisin pojan, Benjaminin heimosta, ja Saul hallitsi neljäkymmentä vuotta. Sitten Jumala pani hänet viralta ja nosti heille kuninkaaksi Daavidin. Daavidista hän myös antoi todistuksen: ’Minä olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, mieleni mukaisen miehen. Hän on kaikessa toteuttava minun tahtoni.’
    Daavidin jälkeläisistä Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille Pelastajan, Jeesuksen. Hänen edellään kulki Johannes, joka julisti Israelin kansalle, että kaikkien tuli kääntyä ja ottaa kaste. Kun Johannes oli matkansa päässä, hän sanoi: ’En minä ole se, joksi te minua luulette. Minun jälkeeni tulee toinen, jonka kenkiäkään minä en kelpaa riisumaan.’
    Veljet, Abrahamin jälkeläiset, ja te muut, jotka pelkäätte Jumalaa! Juuri meille on lähetetty sanoma tästä Pelastajasta.” Ap. t. 13:16–26

Vapahtaja on syntynyt
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
    Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
    Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
      – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
Luuk. 2:1–14

Jeesus, kiitos että synnyit ja tulit Vapahtajaksemme. Kiitos että yhä olet kanssamme, ja tuot meille sitä, mitä tarvitsemme: Lohtua, Iloa, Rakkautta, Valoa.
Auta meitä – tänäkin Jouluna – olemaan avoimia sille, mitä haluat meissä tehdä, miten vaikuttaa sisimmässämme, ajatuksissamme, asenteisamme, sydämissämme. Avaa sydämemme vastaanottavaisiksi.
Kiitos että näet kaikki tarpeemme. Ole kaikkien niiden kanssa, jotka tarvitsevat Sinun kosketustasi ja läsnäoloasi. Anna Sinun Rauhasi ja Rakkautesi täyttää sydämemme.

Noel – Chris Tomlinin laulu Lauren Daiglen esittämänä

Rakkaus inkarnoituneena, jumalallinen Rakkaus
tähti ja enkelit antoivat merkin
polvistumaan vastasyntyneen, ihmiskunnan Vapahtajan, eteen
Lapsi on meille syntynyt, Hän tulee hallitsemaan ikuisesti
Joulu, Joulu
tulkaa katsomaan mitä Jumala on tehnyt
tarina ihmeellisestä Rakkaudesta
maailman Valo, annettu meille
Jumalan Poika ja Ihmisen Poika
ennen maailman alkua
syntynyt kärsimään, syntynyt pelastamaan
syntynyt herättämään meidät haudasta
Kristus, iankaikkinen Herra
Hän tulee hallitsemaan ikuisesti

Siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa!

❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️

Tehkää tie Kuninkaalle

16.12.2023. Tällä viikolla päätin, etten enää lue raamatuntekstejä nykyisten maailmantapahtumien valossa, vaan keskityn nyt ihan vaan siihen, mitä itse kaipaan; Joulun odotukseen ja sen sanomaan: siihen miten Kristus tulee keskuuteemme, keskellemme, elämäämme, Ja kuinka Hän tuo Ilon, Rakkauden ja Rauhan sydämiimme.. 💛💛💛

3. Adventtisunnuntain tekstit tulivatkin sopivasti avuksi päätökseeni: ne lupaavat rauhaa, laupeutta ja oikeutta ja kaikkea hyvää (ks. psalmin teksti). Ja kertovat Jumalan valitsemasta profeetasta, joka sai tehtäväkseen osoittaa kansalle Messiaan.

Kirkkovuosikalenterista;
’Johannes oli merkki siitä, että profeettojen ennustukset olivat täyttymässä: Vapahtaja oli pian tuleva. Kristuksen toiminnassa toteutuivat pelastuksen ajan merkit, ja samoin hän tulee yhä uudelleen sanassa ja sakramenteissa seurakuntansa keskelle pelastuksen lahjat mukanaan. Tähän hänen ”hengelliseen tulemiseensa” viittaa latinankielinen nimitys adventus spiritualis et sanctificationis.’

Oikeutta ja rauhaa
Minä kuuntelen, mitä Herra Jumala puhuu. Hän lupaa rauhan kansalleen, omilleen
– älkööt he enää eksykö mielettömyyteen!
Hän antaa apunsa niille, jotka häntä palvelevat, ja niin meidän maamme saa takaisin kunniansa.
Laupeus ja uskollisuus kohtaavat, oikeus ja rauha suutelevat toisiaan.
Uskollisuus versoo maasta ja oikeus katsoo alas taivaasta.
Herra antaa kaiken hyvän, maa antaa satonsa.
Herran edellä kulkee oikeus, se valmistaa tien Herralle. Ps. 85:9–14

Jumalan profeetta
Mooses sanoi:
”Herra, teidän Jumalanne, antaa veljienne joukosta nousta profeetan, joka on minun kaltaiseni. Häntä teidän tulee kuunnella. Tätähän te pyysitte Herralta, Jumalaltanne, kun Horebin juurelle kokoontuneina sanoitte: ’Me emme enää kestä kuulla Herran, Jumalamme, ääntä emmekä nähdä tuota suurta tulta, sillä pelkäämme, että kuolemme.’
Herra sanoi silloin minulle: ’Se, mitä he sanoivat, on oikein. Siksi minä annan heidän omien jälkeläistensä joukosta nousta profeetan, joka on sinun kaltaisesi; minä panen sanani hänen suuhunsa, ja profeetta puhuu kaiken, minkä minä hänen puhuttavakseen annan. Jos joku ei kuuntele niitä sanoja, jotka hän minun nimissäni puhuu, minä itse vaadin tilille sen miehen.’”
5. Moos. 18:15–19

**********************

Salaisuus paljastuu
Ylistys hänelle, joka pystyy voimallaan vahvistamaan teitä, niin kuin ilmoittaa evankeliumi, jota minä julistan, sanoma Jeesuksesta Kristuksesta, se paljastettu salaisuus, joka on ikiajoista saakka ollut kätkettynä! Nyt se on saatettu julki ja annettu ikuisen Jumalan käskystä profeetallisissa kirjoituksissa tiedoksi kaikille kansoille, jotta ne johdettaisiin uskoon ja kuuliaisuuteen. Saakoon Jumala, joka yksin on viisas, Jeesuksen Kristuksen kautta ikuisen ylistyksen! Aamen. Room. 16:25–27

Iloni on täydellinen
Opetuslapset menivät Johanneksen luo ja sanoivat: ”Rabbi, nyt on ruvennut kastamaan myös se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolen ja josta annoit hyvän todistuksen. Kaikki menevät hänen luokseen.”
Johannes vastasi: ”Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta. Te voitte itse todistaa, että minä sanoin: ’En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään.’ Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen. Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” Joh. 3:26–30

Johannes Kastaja iloitsi siitä, että hän oli saanut tehtäväkseen todistaa Messiaasta, jonka Jumala oli lähettänyt maan päälle. Pelastajasta, jonka Jumala oli kansalle luvannut. Vapahtajasta, joka tuli avaamaan meille yhteyden taivaalliseen Isäämme.

Profeetta Johannes ymmärsi tehtävänsä tärkeyden, mutta hän ei halunnut korostaa itseään. Päin vastoin, hän sanoi että hänen tuli ’tulla pienemmäksi’, jotta ihmiset näkisivät ja tunnistaisivat todellisen Messiaan, Hänet, joka on todellinen Valo, maailman Valo.

Kristus, auta meitä, ettemme pitäisi itseämme niin arvottomina, että tuntisimme tarvetta osoittaa tavalla tai toisella olevamme parempia (’suurempia’) kuin olemme. Auta meitä ymmärtämään, kuinka tärkeitä ja rakkaita me olemme Jumalan silmissä, ja kuinka se on niin suunnattoman paljon merkittävämpää kuin se, millaisena ihmiset meidät näkevät tai mitä he meistä ajattelevat.

Anna meille Johannes Kastajan nöyrä sydän. Jotta me voisimme nähdä, keneltä kaikki hyvyys tulee. Auta meitä pienenemään siten, että näkisimme Sinun suuruutesi ja antaisimme Sinun vaikuttaa sisimmässämme, ajatuksissamme, sydämessämme, asenteissamme ja toiminnassamme. Auta meitä löytämään se Ilo ja Rauha, joka Sinussa on.
Kiitos että olet kanssamme. Kiitos että olet Valomme. 💛💛💛

God is With Us – Casting Crowns

Taivas ei näytä niin tummalta kuin tavallisesti, tähdet näyttävät kirkkaammilta kuin ennen
syvällä sisimmässäni tunnen liikahduksen, aivan kuin toivoni olisi palautunut
paimenet kertovat kuulleensa enkelten äänen, vahvistavat huhut leviävät ympäri maata
että lapsi joka suojeltiin hyvin Herodeksen vihalta on Isämme Poika, ja Ihmisen Poika

Rakkaus laskeutuu alas maailmaan tänä yönä, tunnen läsnäolon
Jumala on meissä, Jumala on meitä varten, Jumala on kanssamme, Immanuel
Hän on se pelastaja, jota olemme rukoilleet, Hän tulee asumaan nöyrissä sydämissämme

Tunnen tarvetta kertoa kaikille jotka kuuntelevat ettei rauha maan päällä ole saavuttamattomissa
jos löydämme armon ja anteeksiannon. Hän on tullut pelastamaan, Hän on tätä kaikkea

Sinä olet se pelastaja jota olemme rukoilleet, tulet asumaan nöyrissä sydämissämme
olet meissä, olet meitä varten, olet kanssamme, Immanuel 💛💛💛

Kuninkaasi tulee kunniassa

9.12.2023. Toisen adventtisunnuntain aiheesta Kirkkovuosikalenteri toteaa mm. näin:
’Seurakunnan tulee kärsivällisesti kilvoitellen odottaa Kristuksen tuloa. Keskelle hätää ja syyllisyyttä seurakunta on saanut lupauksen pelastuksen ajasta. Tämä lupaus täyttää sen toivolla ja ilolla.’

Ota hoitoosi
Jumala, Sebaot, katso jälleen meihin taivaastasi, käänny puoleemme ja katso meitä!
Ota hoitoosi tämä viiniköynnös, taimi, jonka oikealla kädelläsi olet istuttanut itseäsi varten,
lapsi, jolle sinä olet antanut voiman. Menehtykööt ne uhkaavan katseesi alla, jotka ovat sen polttaneet ja pirstoneet! Mutta suojatkoon sinun kätesi palvelijaasi, joka on oikealla puolellasi, ihmislasta, jolle sinä olet antanut voiman.
Me emme käänny sinun luotasi pois. Anna meidän elää, me huudamme sinun nimeäsi.
Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme, anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme. Ps. 80:15–20

Voimakas kannanotto on psalmissa niille, jotka ovat polttaneet ja pirstoneet. Eikä tarvitse kuin vilkaista maailmantilannetta huomatakseen, että kyllä näitä polttajia ja pirstojia – valitettavasti – löytyy meidänkin päivinämme.
Miten monissa kodeissa mahtavatkaan äidit kääntyä tänäkin iltana Jumalan puoleen, huolen ja pelon painaessa mieltä ja sydäntä, huokaisten perheensä ja läheistensä puolesta: ”Anna meidän elää!”

Kasvojesi valo – Miten koskettava onkaan tuo pyyntö: ”Anna meidän nähdä kasvojesi valo”
Siinä on pelastus. Kun saamme nähdä Kaikkivaltiaan Valon, vaikeimmatkin asiat tuntuvat lohdullisemmalta. Sillä siinä on suurin Rakkaus ja Rauha läsnäolevana. Rakkaus joka lohduttaa, Rauha, joka auttaa meitä sisimmässämme uskomaan ja luottamaan siihen hyvään, joka on tulossa ja jonka vielä saamme nähdä ja kokea.

Ensimmäinen ja viimeinen
Näin sanoo Herra, Israelin kuningas ja sen lunastaja, Herra Sebaot:
– Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, ei ole muuta Jumalaa kuin minä.
Kuka on minun kaltaiseni? Antakoon äänensä kuulua ja kertokoon minulle, mitä on tapahtunut siitä alkaen kun asetin paikalleen ikimuinaisen kansan!
Hän esittäköön myös tulevat tapahtumat, tulevaiset hän kertokoon meille!
Älkää säikähtäkö, älkää jääkö kauhun valtaan! Enkö ole jo aikoja sitten kertonut ja ilmoittanut näitä teille? Te olette minun todistajani: onko muuta Jumalaa, muuta turvakalliota kuin minä?
Minä en toista tunne! Jes. 44:6–8

**********************

Vastoinkäymisten kestämistä
Olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tuloon asti. Niin maamieskin: kärsivällisesti hän odottaa maan kallista hedelmää kevään ja syksyn sadonkorjuuseen saakka. Olkaa tekin kärsivällisiä ja rohkaiskaa mielenne, sillä Herran tulo on lähellä. Älkää syytelkö toisianne, veljet, ettei teitä tuomittaisi. Tuomari seisoo jo ovella. Veljet, ottakaa vastoinkäymisten kestämisessä ja kärsivällisyydessä esikuvaksenne profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Niitä, jotka kestävät loppuun asti, me ylistämme autuaiksi. Te olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja tiedätte, mihin tulokseen Herra antoi sen johtaa. Herra on laupias ja anteeksiantava.
Jaak. 5:7–11

Jumalan valtakunta keskellänne
Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: ”Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ’Se on täällä’, tai: ’Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.”
Opetuslapsilleen hän sanoi:
”Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä. Teille sanotaan silloin: ’Hän on tuolla’, ja: ’Hän on täällä’, mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä. Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä.” Luuk. 17:20–24

Fariseuksille, jotka kysyivät Jeesukselta Jumalan valtakunnan tulosta, hän vastasi: ”Katsokaa, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” Useimmille heistä tuotti lähes ylitsepääsemätöntä vaikeutta tunnistaa Jumalan valtakunnan läsnäolo, vaikutus ja voima Jeesuksessa. Vai muutama tunnisti tämän, mutta hekään eivät rohjenneet ilmaista vahvasti ja selkeästi näkemystään.

Opetuslapsilleen Jeesus puolestaan sanoo, että nämä tulevat toivomaan, että näkisivät Jumalan Pojan tulevan, ja varottaa heitä lähtemästä minnekään, vaikka jotkut koettaisivatkin johdattaa heitä harhaan sanomalla, että Hän on siellä tai tuolla.

Kumpaa Jeesus haluaisi sanoa minulle/sinulle juuri nyt, tänä aikana, tässä maailmantilanteessa? Puhuisiko hän meille niin kuin fariseuksille vai opetuslapsilleen?

Tänään minua puhuttelevat erityisesti Jeesuksen sanat: ”Älkää juosko perässä.”
Miten kiivaasti meihin pyritäänkään vaikuttamaan tänä levottomana aikana. Niin poliittisten kuin uskonnollisten (erikseen tai yhdistettynä) päämäärien saavuttamiseksi yritetään provosoivan (dis)informaation ja muiden keinojen kautta vaikuttaa siihen, miten asioita katselemme ja ymmärrämme.

Uutiset syöttävät synkkiä ja surullisia kuvia maailmalta. Ne ovat omiaan luomaan pelkoa ja toivottomuuden tunnetta: milloin tuo kauheus loppuu? Eikö kärsimyksen aiheuttamisella ole mitään rajaa?
Jotkut tahot yrittävät monin keinoin kääntää katseemme muualle, antaa toisenlaista pohdittavaa ja kauhisteltavaa. Niin että huomiomme siirtyisi pois niistä toimista, joiden lähempi tarkastelu on maan johtajille, päättäjille ja tekijöille epäedullista.
’Katsokaa tuota, katsokaa tuonne, älkää tätä, älkää tänne, Sillä jos teillä on sydän paikallaan, te ette voisi hyväksyä sitä, mitä täällä tapahtuu. ’

Lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittanut kirjailija Magdalena Hai totesi kiitospuheessaan; ”Olemme luoneet yhteiskunnan, jossa nuoret ahdistuvat ja masentuvat, kun heidän pitäisi toivoa ja nähdä tulevaisuus kirkkaana edessään. Olemme pettäneet paitsi tämän maan Laurit, myös Uskot, Toivot ja Arvot.”

Mikä auttaisi meitä pitämään kiinni uskosta, toivosta ja arvoistamme siitä huolimatta – tai juuri sen takia – mitä ympärillämme tapahtuu?
Mikä auttaisi lapsiamme, nuoriamme ja meitä, kaikenikäisiä aikuisia, näkemään tulevaisuutemme kirkkaana edessämme?

Ajattelen, että tärkeä taito, jota meidän jokaisen kannattaisi kehittää, on oppia erottamaan, milloin ajatuksiamme ja mielipiteitämme tietoisesti ja laskelmoidusti pyritään ohjaamaan jonnekin sivuraiteille, jotta emme näkisi sitä, mikä on olennaisinta ja tärkeintä.

Erottelukyvyn tärkeydestä (oli sitten kyse maallisista tai hengellisistä asioista) puhui Jeesuksen lisäksi myös mm. Paavali, joka kirjoitti kirjeissään siitä, miten tärkeää on kyetä erottamaan, mikä on tärkeää, mikä on totta ja mikä harhaan johtavaa.

Mistä löytäisimme voimaa uskoa hyvään silloin, kun emme omin voimin jaksa?
Huomisen pyhän psalmiteksti kääntää kaiken järjettömän tuhoamisen ja pirstomisen jälkeen toivorikkaan katseen Jumalan puoleen, pyytäen: ”Anna meidän nähdä kasvojesi valo”

Tänä adventinaikana rauhantoiveet ja -toivotukset tuntuvat merkityksellisimmiltä kuin koskaan elinaikanani. Maailmalla kuohuu, mutta siitä huolimatta Hän, joka on ilmoittanut meille olevansa koko tämän maailmamme Valo, voi täyttää sydämemme toivonsäteillä.
Kristus voi ja haluaa täyttää sisimpämme sillä, mitä Hän on. Hänessä on ja Hänestä säteilee Rakkaus, Viisaus, Voima ja Rauha.
Mitä jos mekin, kaikki valoa ja rauhaa kaipaavat, pyytäisimme psalmin lailla:
”Anna meidän nähdä kasvojesi valo.”

Tähtivalo loistaa, yö on hiljainen, paimenet vartioivat laumaansa kukkulalta
suljen silmäni ja näen tuon yön jolloin rakkaus syntyi
Täydellinen lapsi odottaa lempeänä, äiti kumartuu antamaan suukon Jumalan kasvoille
suljen silmäni ja näen tuon yön jolloin rakkaus syntyi
Enkelit täyttävät keskiyön taivaan laulaen halleluja, Hän on Kristus, Kuninkaamme
Immanuel, Rauhan Ruhtinas
Rakkaus, joka laskeutui alas meidän vuoksemme
taivaan lahja, pyhä valonkipinä, avaa tien sydämiimme
Betlehem, pienen ovesi kautta tuli toivo jota odotimme
maailma muuttui ikiajoiksi kun rakkaus syntyi

Kuninkaasi tulee nöyränä

1.12.2023. Ensimmäisen adventtisunnuntain aiheesta Kirkkovuosikalenteri toteaa mm. että se ’julistaa, että Jumala ei ole kaukana meistä. Hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan. Hoosiannaa laulaen tervehdimme Jeesusta Kuninkaanamme ja iloitsemme siitä, että hän on tullut ja vapauttanut meidät yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa.’

**********************

Kirkkauden Kuningas tulee
Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee.
Kuka on kirkkauden kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen. Hän on Herra, voiton sankari. Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee.
Kuka on kirkkauden kuningas? Kirkkauden kuningas on Herra Sebaot!
Ps. 24:7–10

”Kohotkaa korkeiksi portit” lauletaan psalmissa. – Kun Kirkkauden Kuningas saapuu. menevät fysiikan laitkin uusiksi. Niin ne menivät silloinkin, kun Ylösnoussut Kristus tuli opetuslapsilleen lukittujen ovien läpi.
Tuon psalmikohdan voisi ajatella ikään kuin kuvaavan ennalta sitä, miten Kristuksen saapuminen laittaa uusiksi sellaisen, mitä on kuvitellut tuntevansa ja tietävänsä, Siinä joutuvat totutut ajatusmallit asettumaan uuteen asentoon,

Tulkaa valoon
Näin sanoo Herra: – Armon hetkellä minä vastaan sinulle, pelastuksen päivänä minä autan sinua.
Minä olen luonut sinut toteuttamaan sen liiton, jonka tein tämän kansan kanssa, jotta saattaisit ennalleen maan, jotta uudelleen jakaisit autioituneet perintömaat, jotta sanoisit vangituille: ”Lähtekää”, ja pimeydessä viruville: ”Tulkaa valoon!”
Tallatuilta teiltäkin he löytävät ravintonsa, paljas kalliorinne on heille laidunmaa. Eivät he näe nälkää, ei heidän tule jano, ei heitä ahdista helle eikä auringon polte, sillä heitä ohjaa heidän armahtajansa, joka vie heidät lähteiden ääreen.
Jes. 49:8–10

Kaikkien synkkien maailmantapahtumien vaikutus voi olla niistä etäällä olevillekin sellainen, että tuntuu kuin vaeltaisi pimeydessä. Jesajan kautta Jumala kutsuu meitä suuntaamaan katseenne pimeydestä siihen hyvään, jota toivomme tulevaksi. Valoon, joka johdattaa meidät näkemään asiat toisin. Luottamaan, että olemme matkalla kohti jotain parempaa.
Siinä on toivo, siinä on ilo, Lupaus paremmasta: että Armahtajamme vie meidät kaiken hyvän lähteiden äärelle.

Ovella
Kristus sanoo:
”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.
Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen.
Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.”
Ilm. 3:20–22

Tuossa Ilmestyskirjan kohdassa Kristus sanoo nuo ihmeelliset sanat: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.”

Vaikka jatko osoittaa, että Kristus puhuu tuossa tulevasta ajasta, minusta on mukava ajatella tuon tuon lupauksen tarkoittavan tässä ajassa sitä, että esim. kun siunaamme ateriamme Jeesuksen nimessä, se on tavallaan myös kutsu Kristukselle: avaamme oven Hänelle, ja Hän on kanssamme siinä aterioidessamme. Ja muutenkin, kun rukoilemme Hänen nimessään, se on mielestäni ovenavaus Hänelle: kutsumme Hänet olemaan läsnä elämämme eri tapahtumissa ja vaiheissa.

Siunattu Kuningas
Jeesus lähti toisten edellä nousemaan Jerusalemiin vievää tietä. Kun hän oli tulossa Öljymäeksi kutsutulle vuorelle ja oli jo lähellä Betfagea ja Betaniaa, hän lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Kun tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te otatte sen, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä.”
    Miehet lähtivät ja havaitsivat kaiken olevan niin kuin Jeesus oli heille sanonut. Kun he olivat irrottamassa varsaa, sen omistajat kysyivät: ”Miksi te viette varsan?” He vastasivat: ”Herra tarvitsee sitä.” He toivat varsan Jeesukselle, heittivät vaatteitaan sen selkään ja auttoivat Jeesuksen ratsaille. Kun hän sitten ratsasti, opetuslapset levittivät vaatteitaan tielle.
Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat:
      – Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa!
    Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: ”Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!” Mutta Jeesus vastasi: ”Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”
Luuk. 19:28–40

Jerusalemia lähestyttäessä opetuslapset olivat innoissaan: tässä tulee Jumalan voitelema Kuningas. Hän on tehnyt ihmeitä, parantanut syntymästään sokeita ja rampoja, ruokkinut tuhansia muutamalla leivällä ja kalalla, vapauttanut vaivattuja, tyynnyttänyt myrskyt muutamalla sanalla, ja mitä kaikkea muuta. Hän tulee muuttamaan kaiken. – Opetuslasten riemulla ei tuntunut olevan rajoja.

Mutta juuri näin Jeesuksen oli määrä saapua Jerusalemiin. ”Jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”
Jeesus tiesi, mitä Jerusalemissa tulisi tapahtumaan. Hän tiesi, että hänet vangittaisiin ja ristiinnaulittaisiin. Mutta hän tiesi myös, että hän tulisi 3. päivänä nousemaan kuolleista.

Hän näki, kuinka nyt riemuitsevat opetuslapset jättäisivät hänet tiukan paikan tullen ja kieltäisivät jopa tuntevansa hänet. Mutta hän tiesi myös, että Pyhän Hengen vaikutuksesta heistä tulisi hänen pelottomia ja vahvoja todistajiaan.

Jeesus ei itse korottanut itseään, vaan ratsasti – profetian mukaisesti – aasilla. Aasia ei ollut erityisen kunniakkaana pidetty eläin; se oli käytännöllinen apu työnteossa. Sen tehtävä oli toimia työjuhtana. Jeesus kuitenkin valitsi ratsukseen nuoren aasin, joka luultavasti ei ollut vielä tehnyt mitään työtä. Tuo varsa sai mitä kunniakkaimman tehtävän osakseen: kuljettaa selässään maailman Valoa.

Kristuksen seuraajina ei meille oikeastaan pitäisi olla paljoakaan merkitystä sillä, mitä muut meistä ajattelevat. Sen sijaan sillä, mitä Hän meistä ajattelee, on merkitystä. Keskellä arkisten puuhiemme, olimmepa innokkaita tai uupuneita, iloisia tai masentuneita, me olemme Hänen silmissään arvokkaita, tärkeitä ja rakkaita.

Kristus uskoo meihin. Hän näkee, kuinka jokainen meistä, millaisia sitten olemmekaan ja mitä sitten kulloinkin olemme tekemässä, voisi olla Hänen valonsa kantaja. Että mitä pienemmissä ja arkisemmissa tehtävissä, ja kaikissa kohtaamisissa, voisimme antaa Hänen Valonsa säteillä kauttamme muille. Valon, jossa on kaikkea sitä hyvää, jota Jumala haluaa meille antaa.

Hän tuli, ja tulee yhä uudelleen luoksemme, kolkuttaa sydämemme oveen, pyytää saada olla mukana elämässämme, Hän haluaa kulkea kanssamme helppoina ja vaikeina aikoina. Hän haluaa, että kannamme Häntä sydämessämme, että elämme läheisessä suhteessa Hänen kanssaan. Hän haluaa olla auttamassa, kun tarvitsemme tukea ja rohkaisua. Siihen Hän käsittääkseni toivoo tänäkin päivänä kutsuamme ja ovenavausta.

Rakas Vapahtajamme, auta meitä avaamaan sydämemme portit, auta meitä tunnistamaan läheisyytesi, läsnäolosi. Anna meidän löytää ja tuntea Sinun antamasi Rakkautta ja Rauhaa elämässämme, läheistemme elämässä ja tässä maailmassa. Auta meitä katsomaan Sinuun, joka olet elämämme Valo.

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Siunattua ja rauhallista Adventin aikaa meille kaikille!

Kristus, kaikkeuden Herra

25.11.2023. Talo, jossa asun, täytti tänä vuonna 80 v. Sen ikä näkyy ja tuntuu monella (enimmäkseen mukavalla) tavalla. Eräs hankaluus on, että joidenkin ikkunapokavanhusten auki saaminen vaikeutuu vuosi vuodelta. Torstaina aloin pestä ne ulkopuolelta – ennen pakkasia. Ei onnistunut aukaiseminen. Mutta se, että sisäpuolelta sai pestyä, tuntui hyvältä. Aurinko hymyili ruutujen läpi kirkkaammin.

Aurinkoiset päivät (kuten tämäkin päivä) tuntuvat ikään kuin lahjaksi annetuilta. Jotta jaksaisimme tämän monella tapaa pimeän ajan läpi. Ja jotta muistaisimme, että kohti Valoa tässä sittenkin ollaan menossa. 🙂

Kristus, Kaikkeuden Herra, kutsuu meitä tuntemiseensa. Hän haluaa, että muistaisimme, millaiset asiat ovat elämässä tärkeitä. Siitä Hän kertoi jo 2000 vuotta sitten vertauksessaan (ensi pyhän evankeliumitekstissä).

**********************

Kirkkovuosikalenteri kuvaa ensi pyhän aihetta seuraavasti:
Kirkkovuoden viimeisen sunnuntain nimi vaihtelee eri kirkoissa. Joissain kirkoissa puhutaan vain viimeisestä sunnuntaista ilman lisämääreitä. Suomessa otettiin vuoden 1958 evankeliumikirjaan Ruotsin esikuvan mukaisesti nimitys tuomiosunnuntai. Tästä päivästä käytetään myös nimitystä Kristuksen kuninkuuden sunnuntai. Nämä kaksi erilaista aihetta muodostavat kuitenkin kokonaisuuden: kirkkotaiteessakin Kristus viimeisen tuomion toteuttajana on kuvattu maailmankaikkeuden valtiaaksi (Khristos Pantokrator).

Osoita laupeutesi
Herra, kuule rukoukseni, ota vastaan pyyntöni! Sinä uskollinen, sinä vanhurskas, vastaa minulle!
Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön.
Vihamieheni vainoaa henkeäni, hän polkee elämäni jalkoihinsa, hän suistaa minut pimeyteen, kauan sitten kuolleitten joukkoon. Voimani ovat lopussa, sydämeni jähmettyy.
Minä muistelen menneitä aikoja, mietin kaikkia tekojasi, ajattelen sinun kättesi töitä.
Minä kohotan käteni sinun puoleesi, sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa.
Vastaa minulle, Herra! Vastaa pian, kauan en enää jaksa!
Älä kätke minulta kasvojasi, muutoin olen haudan partaalla.
Sinuun minä turvaan – osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta!
Sinun puoleesi minä käännyn – opeta minulle tie, jota kulkea!
Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä!
Sinun luonasi olen turvassa. Sinä olet minun Jumalani – opeta minua täyttämään tahtosi!
Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä.
Ps. 143:1–10

Pelastuksen aurinko
Katso, se päivä tulee liekehtivänä kuin tulinen uuni. Kaikki röyhkeät ja pahantekijät ovat silloin oljenkorsia. Se päivä tulee ja sytyttää ne liekkiin – sanoo Herra Sebaot – eikä niistä jää jäljelle juurta eikä vartta. Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla. Te astutte ulos, hypitte riemusta kuin vasikat laitumella.
Mal. 3:19–20

**********************

Tuhansittain enkeleitä
Ette te ole tulleet käsin kosketettavan, tulta suitsevan vuoren juurelle, sinne, missä oli synkkä pilvi, pimeys ja myrskytuuli, ette sinne, missä kuultiin torventoitotus ja ääni, joka puhui niin, että kaikki pyysivät päästä kuulemasta enempää. He eivät kestäneet määräystä: ”Jokainen, vaikkapa eläinkin, joka koskettaa vuorta, on kivitettävä hengiltä.” Se näky oli niin pelottava, että Mooseskin sanoi: ”Minä pelkään ja vapisen.”
Ei, te olette tulleet Siionin vuoren juurelle, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo. Teidän edessänne on tuhansittain enkeleitä ja juhlaa viettävä esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaan kirjassa. Siellä on Jumala, kaikkien tuomari, siellä ovat perille päässeiden vanhurskaiden henget, ja siellä on uuden liiton välimies Jeesus ja vihmontaveri, joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri.
Varokaa torjumasta häntä, joka puhuu!
Hepr. 12:18–25

Kirkkauden valtaistuin
Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”
Matt. 25:31–46

Jeesuksen vertaus, joka on puhutellut ja inspiroinut Leo Tostoin lisäksi lukuisia muita ihmisiä kautta aikojen, koskettaa aina vaan.
Erityisesti ehkä tuo lause: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’

Koska en osaa ajatella Jumalaa rankaisevana, vaan enemmänkin rakastavana, opettavana ja mahdollisuuksia antavana taivaallisena Isänämme, keskityn aina tuon vertauksen ensimmäiseen osaan.
Siitä tällä kertaa tulee mieleen, että Kristus kutsuu meitä palvelemaan myötätunnon vaikutuksesta, ei rangaistuksen pelosta tai palkkion toivossa.

Parina viime viikkona on ollut tilanteita, jossa olen taas saanut hämmästellä samaa: kuinka ihmeen hyvä mieli voi tulla itselle, kun on voinut olla toiselle avuksi asiassa, joka itsestä on tuntunut ihan pikku jutulta, mutta joka toiselle on ollut iso, merkittävältä tuntunut juttu.
Kun näkee, miten merkityksellinen asia oli toiselle, tulee aivan käsittämättömän hyvä mieli itselle.

Toissa päivänä, kun itselleni ja parille tutulleni tuli eteen tilanne, jossa tarvittiin apua, ohi kulkenut nuorimies ehdotti, että hän voisi auttaa, ja niin tilanne tuli hoidettua sujuvasti ja vaivattomasti.
Kiitellessämme avusta hän totesi, että siinä maassa, josta hän on kotoisin, on itsestään selvää, että autetaan toisia. – Joka tapauksessa näytti siltä, että kiitollisuutemme oli hänelle sen päivän hyvä juttu.

Olisiko niin, että se hyvä olo, joka seuraa sitä, kun voimme olla toisille avuksi, tulee (jollei kokonaan, niin ainakin osaksi) siitä, että siinä on silloin myös Kristus läsnä? Että Hän tuo sen lämpimän hyvänolon ja ilon sydämeemme, kun olemme tehneet jotain toisten hyväksi.
”Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä… olette tehneet minulle.”

Valvokaa!

16.11.2023. Oi mikä päivä! Pikkupakkanen, ja aurinko hymyili kirkkaana siniseltä taivaalta! ;Miten uskomaton vaikutus auringonpaisteella voikaan olla keskellä marraskuuta! Hauvanikin, joka tänä syksynä on alkanut piiloutua sateisina päivinä pöydän alle, kun huomaa että ollaan lähdössä ulos, hyppeli aamulla innoissaan pihalla ja asteli kevein tassuin koko lenkin.
Sitä en tiedä, paljonko tuosta innostuksesta kulkeutui hauvaan talutushihnan toisesta päästä. Sillä kyllähän ilo on tarttuvaista… 🙂

**********************

Kirkkovuosikalenterista: Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi. Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä. Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee” (2. Piet. 3:13).

Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet.
Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot: ”Palatkaa tomuun, Aadamin lapset.”
Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.
Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois. Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.
Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt? Armahda meitä, palvelijoitasi!
Ravitse meitä armollasi joka aamu, niin voimme iloita elämämme päivistä.
Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.
Ps. 90:1–6, 12–15

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

– Te puhutte uskaliaasti minua vastaan, sanoo Herra.
”Miten me olemme puhuneet sinua vastaan?” te kysytte.
Olette sanoneet näin: ”Turha on palvella Jumalaa. Mitä hyötyä on siitä, että noudatamme hänen käskyjään, palvelemme Herraa Sebaotia ja kuljemme murhe kasvoillamme? Me näemme, kuinka röyhkeät ovat onnellisia, kuinka he menestyvät vaikka ovat tehneet pahaa. He saavat elää, vaikka ovat koetelleet Jumalan kärsivällisyyttä.”
Mutta kun ne, jotka Herraa pelkäävät, puhuvat kaikesta tästä, Herra kuulee, mitä he sanovat.
Kaikki kirjoitetaan muistiin hänen edessään. Se koituu iloksi niille, jotka kunnioittavat häntä ja pelkäävät hänen nimeään.
– Sinä päivänä, jonka minä määrään, he jälleen ovat minun oma kansani, sanoo Herra Sebaot.
– Ja minä olen hyvä heitä kohtaan, niin kuin isä on hyvä pojalleen, joka tottelee häntä. Te näette jälleen eron vanhurskaan ja jumalattoman välillä. Te näette, kuka on palvellut Jumalaa ja kuka ei ole häntä palvellut. Mal. 3:13–18

Osalliset Kristuksesta
Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta. Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana ”tänä päivänä” on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet.
Kirjoituksissa siis sanotaan:
– Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan. Hepr. 3:12–15

Tuo Heprealaiskirjeen lause kosketti aivan erityisesti: ’Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet.’
Kun Kristus on vetänyt yhteyteensä, omaksi tehtäväksi jää huolehtia siitä, ettei anna tuon todellisuuden laimeta, valua jonnekin taka-alalle, tai jopa unohtua. Onneksi se on asia, johon voi palata aina, yhä uudestaan, kun tuntuu että se alkaa peittyä tämän maailman tapahtumien alle.

Kristus tuli maailmaan meitä kaikkia varten. Hänen Rakkautensa meitä kaikkia ihmisiä kohtaan on käsittämättömän suuri. Voimme aina kääntyä Hänen puoleensa, pyytää Häntä auttamaan meitä, kun tunnemme itsemme neuvottomiksi, voimattomiksi tai toivomme kadottaneiksi.
Hän on paitsi Pelastajamme, myös Ystävämme.

Hän sanoi: ”Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy.” (Joh.15:15-16)

Valvokaa!
Jesus sanoo:
”Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika tulee. Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin ovenvartijan hän käskee valvoa. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa. Hän tulee äkkiarvaamatta – varokaa siis, ettei hän tapaa teitä nukkumasta. Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!” Mark. 13:33–37

Koko Markuksen evankeliumin 13. luku on aikamoista tekstiä. Luin sen ja taas kerran jäin miettimään joitakin kohtia. Kuten sitä, mitä Jeesus sanoo eräälle opetuslapselle, kun tämä ihastelee Jerusalemin temppeliä: ”Katso nyt näitä mahtavia rakennuksia. Kaikki revitään maahan, tänne ei jää kiveä kiven päälle.”
Nelisenkymmentä vuotta myöhemmin (v.70) roomalaiset tuhosivat temppelin (vain osa temppeliä ympäröivää muuria säilyi (nk. Itkumuuri), ja lähes koko kaupunki tuhottiin. Jerusalemin valtauksessa surmattiin nykyarvioiden mukaan n. 200 000 kaupungin asukasta, ja 35 000 myytiin orjiksi.

”Mutta noina päivinä, tuon ahdingon jälkeen, aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan, tähtiä putoaa taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilvien keskellä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan, ja silloin hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valitut neljältä ilmansuunnalta, maan ja taivaan ääriä myöten.” (Mark.13:24-27)

Kun Jeesus oli esittänyt apokalyptiset kuvauksensa siitä, mitä kaikkea tulisi tapahtumaan, opetuslapset kysyvät, milloin se kaikki tapahtuu, Jeesus vastasi heille: ”Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu.”

Yllä olevien kohtien vuoksi minun on vaikea lukea tuota Markuksen evankeliumin lukua siten kuin sitä yleensä tulkitaan.
Jeesuksen kuvaamia ’lopun aikojen’ merkkejä kun on koettu kaikkina aikakausina hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen.
Jeesus sanoi: ”Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, joka puolella on maanjäristyksiä ja tulee nälänhätä.” – Tämä on surullista todellisuutta meidänkin aikanamme.

Viimeaikaiset järkyttävät sotauutiset tietoisesti pois mielestäni laittaen päätän antaa ensi pyhän tekstin puhua minulle niin kuin se tällä kertaa, juuri nyt, haluaa puhua.

Huomenna poikani matkustaa puolisonsa kanssa kauas ’vieraille maille’. Minusta tuntuu turvalliselta tuntuu tietää myös paluupäivä. Sinä päivänä voin toivon mukaan huokaista helpotuksesta, että matka meni hyvin ja he palasivat terveinä takaisin. Jollen tietäsi paluupäivää, eläisin jonkinlaisessa epävarmuuden tilassa. – Huolta kantava äiti aina vaan, vaikka tämä nuorimmaiseni on jo 36-vuotias!
(Tuon kirjoitin toissapäivänä. Eilen poikani kertoi että vaimonsa oli sairastunut koronaan, joten he eivät lähteneet matkalle. Näin se vaan on: koskaan ei tiedä, mitä seuraava päivä tuo tullessaan…)

Jeesuksen vertauksessa mies antaa matkalle lähtiessään kullekin palvelijalleen oman tehtävän ja vastuun. Mutta ovenvartijan hän käskee olla valppaana, valvoa, jotta tämä huomaisi, milloin hänen isäntänsä palaa takaisin.
Sitten Jeesus suuntaa kehotuksen meille kaikille; ”Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!”

Mitä (muuta kuin hereillä oloa) sana valvominen tuo mieleeni? Juuri nyt se tuo mieleen tietoisen hiljentymisen. Hiljaisuutta ja hiljentymistä rakastavana ihmisenä mietin, miten hiljentymisen hetket voivat olla niin erilaisia eri kertoina, eri päivinä, jopa eri vuodenaikoina.

Marraskuun hämärät, pimenevät illat suorastaan kutsuvat hiljentymään. On kuitenkin eroa siinä, millä tavoin hiljennyn. Alanko miettiä omia asioitani, vai annanko mielenikin rauhoittua, laskeutua ’vain olemaan’.

Tuossa olemisen tilassa minulle annetut tehtävät ja vastuut on laitettu sivuun. Ne eivät minnekään häviä, voin palata niihin hiljentymishetkeni jälkeen. Siinä tapahtuu eräänlainen työnjako: kun olen hiljaisessa rukouksessa, minusta tulee ’ovenvartija’; joka pyrkii suuntaamaan koko huomionsa Häneen. joka on kaikkeuden Luoja. Olla siinä tilassa levollisena, mutta aistit valppaana. Kaikki muu saa siksi aikaa jäädä.

Mutta miten ’valvoa’, miten muistaa pysyä valppaana ja tietoisena (siitä, mikä on kaikkein tärkeintä ja olennaisinta) silloinkin kun hoitaa niitä annettuja tehtäviä, ei vain hiljentymisen hetkinään? Se on ainakin omalla kohdallani asia, jota haluaisin harjoitella, oppia ja harjoittaa.

Englanninkielisissä raamatunkäännöksissä Jeesuksen kehotus ”Pitäkää varanne, olkaa valveilla” on: ”Take heed, watch and pray”. (Ole valppaana, tarkkaile ja rukoile).

Keep Watch and Pray – The Porter’s Gate

’Ennen pimeää, ennen kipua
ennen kuin sanan kauneus tehdään merkityksettömäksi
Sinun äänesi soi, Sinun sanasi pysyy
Sinä hengitit elämäsi maailmaan ja kutsuit sitä hyväksi
Sinä tulet jälleen, me emme enää itke
haluan olla valmiina
kuljemmeko Sinun kanssasi, kuten ennen?
haluan olla valmiina
nämä kentät ovat kuivat, Sinun puutarhasi palaa
ja kaikki kivet, puut ja niityt huutavat vuorostaan
Sinun lupauksesi soi, Sinun sanasi ovat tosia
koko luomakunta tehdään jälleen uudeksi
ole valppaana ja rukoile’