27.7.2015, Mökille saavuttaessa aurinko osuu laiturin nokkaan. Sinne siis! Nyt saa vain olla. Laineet liplattavat ja keinuttavat; lekottelijoille tulee suloisen raukea olo, ihan uneen saakka.
Jolla – Seuraavana päivänä poikani hakee vajasta maston purjeineen, kölin ja peräsimen. Veljensä oli paikkaillut ja testannut optarin jälkikasvun kanssa, joten tiedettiin että pinnalla pysyy. Lapsena opitut asiat (miten kiinnittää purjeen köysi oikealla tavalla jne) näyttävät tulevan selkäytimestä. Katselen vierestä ja ihmettelen. -Taipuisivatkohan koipeni vielä jollaan? – Kokeillaan, hyppää kyytiin, tulee iloinen kutsu.
(Kerran, n. 30 v. sitten olin kokeillut optarointia tällä minipaatilla. Kaikki tuntui sujuvan hyvin, kunnes ajauduin täysin tyveneen kohtaan. Huutelin perheelle että tulkaa hakemaan minut & paatti. Se ilo tuulen tyyntymisestä oli että ääneni kantautui kotirantaan. Tuon jälkeen en mennyt enää kokeilemaan…)
Vesille – Laineet taputtelevat vaneripohjaa. Kyydissä olo ei kuitenkaan ole pelkkää lekottelua: pitää sukeltaa purjeen vaakatangon alta toiselle puolelle kipparin luoviessa vastatuuleen. Ja myötätuulessa roikutaan kaiteen yli että saadaan vauhtia, tulee ohje. Onko varma ettei kaaduta, kysyn. (1 h:n optari kiiti hyvää vauhtia kahdellakin. Eikä kaaduttu. Ja kivaa oli.)
Seuraavana päivänä veneellä pitemmälle, tietty kohde mielessä. Auringon kimaltelu laineilla, isompien veneiden aallot keinuttelevat mukavasti. Ah, ihanaa! Eikä edes tarvitse vaihtaa puolta tai roikkua kaiteen yli. Välillä tosin on tarkkailtava ettei törmätä kareihin.
Tila – Mökiltä palatessa toteamme, että sellaiselle sisäisesti levolliselle & hereiselle tilalle, johon uusia ideoita voi virrata, ei unettava lämpö tai aktiivinen toiminta ehkä ole kaikkein suotuisinta.
Viileää – Seuraavalla kerralla mökillä: raikas tuuli, aurinko kurkistaa välillä pilvien takaa. Villasukkiin ja -puseroon pukeutuneena, paksuun toppatakkiin ja filttiin kääriytyneenä mietin kuinka jotkut asiat vain säilyvät tosi kauan. Mökin seinään vuosikymmeniä nojannut optari, poikieni taito löytää tuulesta purjeelle optimimaalinen aste, lämpöä pitävät mökkiasusteet… – Alan katsella oksalta toiselle pyrähtelevää lintua. Katselen, olen vain siinä, mökin kuistilla. Mieli hiljenee. Huomaan saapuneeni hereisen levon tilaan, vastaanottotilaan. – Viileän kesäpäivän siunausta…
Kirkkautta taivaalta 
Uusi tie – ’Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon – hänen ruumiinsa – kautta. Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone. Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.
Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.’ (Hepr. 10: 19-25)
Oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään… – kuulostaa juhlalliselta, kenties vähän pelottavaltakin. Mutta mistä kaikkeinpyhin nyt saikaan alkunsa? Sukelsin tutkimaan VT:ista. Alla löytöjä tiivisteenä:
Erämaassa kansa näki ja koki Jumalan ilmestymisen sellaisella intensiteetillä, ettei ihme että Moosekselle sanottiin, että kiipeä sinä vaan vuorelle ja hoida siellä kaikki kommunikointi Herran kanssa, me odottelemme täällä vuoren juurella!
Ilmestysmaja – Mutta erämaavaellus jatkui, eikä Siinain vuorta, Jumalan kohtaamispaikkaa, voinut kuljettaa mukana. Herra sanoi kuitenkin Moosekselle, että Hän haluaa asua kansansa keskellä. Hän näytti Moosekselle näyssä, miten rakentaa telttamaja paikaksi, johon Hän ilmestyisi. Huolella ja taidolla akasiapuusta ja kullasta rakennetun telttamajan rakenteita ja osia kannettiin mukana ja pystyttiin leiriytymispaikoilla. Teltan seinät oli kudottu purppuran-, karmiinin- ja sinipunaisista villakankaista.
Kaikkeinpyhin – Pyhäkköteltan sisimmän, kaikkeinpyhimmän osan, eteen asetettiin väliverho, joka oli kirjailtu täyteen kerubeja. Vain Mooses sai mennä kaikkeinpyhimpään. Eikä hänkään voinut aina sinne mennä, koska Jumalan kirkkaus oli niin häikäisevän voimakas.
Jerusalemin temppeli – Luvattuun maahan saavuttua kuningas Salomo rakensi suuren ja loisteliaan temppelin Jerusalemiin Jumalan ilmestys- ja palvontapaikaksi. Ilmestysmaja oli saanut kiinteän muodon.
Ylipapin oikeus – Vain ylipapilla oli oikeus kerran vuodessa, suurena sovituspäivänä, astua temppelin väiverholla erotettuun kaikkeinpyhimpään. – Varmaan odotettiin aika lailla koko vuoden tuota merkittävää päivää!
1. ja 2. temppeli – Salomonin temppeli tuhoutui babylonialaisten hyökättyä Jerusalemiin. Toisen, sen tilalle rakennetun temppelin hajottivat ja polttivat roomalaiset.
Enemmän kuin temppeli – Kun fariseukset nipottivat opetuslasten syövän viljanjyviä pellolta, vaikka oli sapatti, Jeesus viittasi Daavidiin, joka oli syönyt temppelissä uhrileipiä nälkäänsä. Jeesus jatkoi (tarkoittaen itseään): ”Minä sanon: tässä teillä on enemmän kuin temppeli.”
Mikä rakennus – Kun Jeesus oli lähdössä temppelistä, eräs hänen opetuslapsistaan sanoi: ”Opettaja, katso! Mitkä kivet, mikä rakennus!” Mutta Jeesus näki 2. temppelin kohtalon: ”Katso nyt näitä mahtavia rakennuksia. Kaikki revitään maahan, tänne ei jää kiveä kiven päälle.” Ja näin tapahtui, 40 v. Jeesuksen kuoleman, ylösnousemisen ja taivaaseenastumisen jälkeen. Nyt tuosta temppelistä on merkkinä vain osa sitä ympäröinnyttä muuria (nk. Itkumuuri).
3 päivässä – Kun ylipapit ja lainopettajat hermostuivat Jeesukselle tämän ajettua temppelistä uhrieläinten kaupustelijat, Jeesus sanoi: ”Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä.” Johon he: ”Tätä temppeliä on rakennettu neljäkymmentäkuusi vuotta. Sinäkö pystyttäisit sen kolmessa päivässä?”
Evankelista Johannes toteaa tähän, että Jeesus tarkoitti temppelillä omaa ruumistaan. Ja että kun Jeesus oli noussut kuolleista kolmantena päivänä, opetuslapset muistivat nämä hänen sanansa, ja uskoivat kirjoituksiin ja siihen, mitä Jeesus oli puhunut.”
Toisista huolehtiminen – Hepr.kirjeen kehotus liittyy ensi pyhän aiheeseen (= uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa). – Kaikkeinpyhin ei ole vain paikka/tila, jossa tankataan itselle hyvää oloa. Kristus on avannut meille pääsyn ehtymättömään Lähteeseen, Jumalan läsnäoloon, jossa/josta saamme voimia ja innoitusta rakkaudelliseen toimintaan, hyvän tekemiseen, toistemme kannustamiseen, rohkaisemiseen ja auttamiseen. Kuten Luojamme on suunnitellut. – Ihan tajuttoman upea juttu, kun sitä oikein alkaa ajatella! 🙂
Take me into the Holy of Holies – (esittäjien nimiä en löytänyt)
”Vie minut ulompien pihojen läpi sisälle Pyhään Paikkaan
pronssisen alttarin ohi, Herra haluan nähdä kasvosi
päästä minut ihmisjoukkojen ohitse, ja pappien jotka laulavat Sinulle ylistystä
janoan ja kaipaan oikeamielisyyttäsi, ja se löytyy vain yhdestä paikasta
ota minut sisään Pyhimmästä pyhimpään, Karitsan veren kautta, ota Kaikkeinpyhimpään
ota hiili, puhdista huuliani, tässä olen” *
* (”Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta. Hän kosketti sillä huuliani ja sanoi: — Katso, tämä on koskenut huuliasi, sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu. Minä kuulin Herran äänen sanovan: — Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi? Niin minä vastasin: — Tässä olen, lähetä minut!’ Jes.6:6-8)
Muita tekstejä: Ps. 119: 129-136, Sananl. 3: 27-32, 1. Moos. 41: 46-49, 53-57, Ap. t. 20: 17-24 ja Luuk. 12: 42-48