28.12.2024. Huomista pyhäpäivää kutsutaan sekä pyhän perheen että Simeonin ja Hannan sunnuntaiksi.
Maria ja Joosef toivat pienen Jeesus-lapsen Jerusalemin temppeliin pyhittääkseen hänet Herralle. Sekä Simeon että Hanna näkivät lapsen, ja kumpikin tunnisti tuossa lapsessa kansalle luvatun, kauan odotetun Pelastajan. He ylistivät tästä Jumalaa, ja todistivat näkemästään myös muille.
jouluneilikat
Opastajani – Minä en luovu toivostani enkä lakkaa sinua ylistämästä.
Minä julistan uskollista hyvyyttäsi ja alati sinun apusi runsautta, jonka mittaa ja määrää en tiedä.
Herra, minun Jumalani, minä kerron sinun voimateoistasi ja julistan vanhurskauttasi, sinun, ainoan.
Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori, ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi.
Kun nyt olen vanha ja harmaapäinen, älä hylkää minua, Jumala.
Minä julistan tuleville polville kätesi mahtia ja tekojesi suuruutta.
Sillä korkeuksiin ulottuu vanhurskautesi ja suuret ovat tekosi. Jumala, kuka on sinun vertaisesi?
Ps. 71:14–19
Hän hoivaa – Riemuitkaa, taivaat! Iloitse, maa! Ratketkaa riemuun, te vuoret!
Herra lohduttaa kansaansa, hän hoivaa köyhiä lapsiaan.
Siion sanoo: ”Herra on minut hylännyt, Jumalani on minut unohtanut!”
– Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää?
Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda. Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt,
ja niin sinun muurisi ovat aina silmieni edessä.
Jes. 49:13–16
Voiko tämän hellemmin kuvata Jumalan, taivaallisen Vanhempamme, rakkautta ja huolenpito meitä kohtaan?
Hän näkee tilanteemme, ilomme ja surumme. Kaikissa tilanteissa Hän on kanssamme, huolimatta siitä, olemmeko siitä tietoisia tai emme.
Luojamme haluaa parasta meidän elämäämme. Hän haluaa suojella ja varjella meitä, ja Hän toivoo meidän uskovan ja luottavan Häneen.
Hänen toiveensa on, että Hänen hyvät suunnitelmansa elämäämme varten toteutuisivat. Ja Hän haluaa auttaa meitä siinä. Kannattaa siis pyrkiä kuuntelemaan ja tunnistamaan Hänen johdatustaan elämässämme (jota Hän tarjoaa meille monin eri tavoin), ja noudattamaan sitä. 🙂
Jouluaaton ruusu
Perillinen – Niin kauan kuin olimme alaikäisiä, olimme maailman alkuvoimien orjia. Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: »Abba! Isä!» Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta.
Gal. 4:3–7
**********************
Kaikkien valtojen ja voimien pää – Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään. Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana.
Pitäkää varanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan tyhjillä ja pettävillä viisauden opeilla, jotka nojautuvat ihmisten perinnäisiin käsityksiin ja maailman alkuvoimiin eivätkä Kristukseen. Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään, ja hänen yhteydessään myös te olette tulleet tästä täyteydestä osallisiksi. Hän on kaikkien valtojen ja voimien pää.
Kol. 2:6–10
Tuo Kolossalaiskirjeessä oleva kehotus on mielestäni niin tärkeä ja olennainen: että eläisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen yhteydessä. Kulkisimme Hänen kanssaan, niin läheisessä yhteydessä, että Hän voi näyttää meille suunnan. Hän on kanssamme, ja haluaa auttaa meitä kulkemaan tietä, jonka Hän on meille valmistanut ja jolle Hän meitä kutsuu.
Ja millaisessa seurassa saammekaan kulkea pysyessämme Hänen lähellään, Hänen yhteydessään: Hänen auktoriteettinsa alaisia ovat kaikki vallat ja voimat.
Kun pysymme tiiviisti Hänessä, opimme huomaamaan, milloin meitä koetetaan vetää suuntiin, jotka eivät ole meille hyväksi. Ja jos näin sattuisi käymään, Hän vetää meidät hellästi takaisin luokseen (jos niin vain haluamme).
Temppelissä – Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin. Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: ”Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset.”
Siellä oli myös naisprofeetta Hanna, Asserin heimoon kuuluvan Penuelin tytär. Hän oli jo hyvin vanha. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta, mutta nyt hän oli ollut leskenä jo kahdeksankymmenenneljän vuoden ajan. Hän ei poistunut temppelistä minnekään, vaan palveli Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen. Juuri sillä hetkellä hän tuli paikalle, ja hän ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.
Kun he olivat tehneet kaiken, mitä Herran laki vaati, he palasivat Galileaan kotikaupunkiinsa Nasaretiin. Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi häntä.
Luuk. 2:33–40
Kun Simeon näki Marian ja Joosefin tuovan Jeesus-lapsen temppeliin, hän otti lapsen syliinsä ja sanoi, että nyt ovat hänen silmänsä nähneet pelastuksen, jonka Jumala oli valmistanut kaikille kansoille valmistanut, Valon ja kirkkauden, joka loistaa Israelille (ja sieltä muuhun maailmaan).
Marian ja Joosefin ihmetellessä Simeonin profetointia tämä siunasi heitä, ja jatkoi tavalla, joka joka varmaan herätti heidän sydämissään ihmetyksen lisäksi huolen: mitä kaikkea mahtoikaan olla vielä edessä? Voi vain kuvitella, millaisen mielenmyllerryksen Simeonin sanat saivat heissä aikaan.
Hanna oli palvellut Jumalaa yli 80 vuotta ja viettänyt kaikki nuo vuodet Jerusalemin temppelissä. Varmaankin Jumala oli puhunut myös Hannalle, että tämä saisi nähdä kansalle luvatun Valon.
Jos on elänyt vuosikymmeniä Jumalaa palvellen paastoten ja rukoillen, olisi aika ihmeellistä, jollei kuulisi Hänen johdatustaan.
Juuri määrätyllä hetkellä Pyhä Henki toi Hannan paikalle, jotta tämä saisi nähdä Jeesus-lapsen, ja kertoa muillekin tästä Jumalan lähettämästä lapsesta, joka oli syntynyt maailmaan tuomaan sille pelastuksen.
Simeon ja Hanna elivät Jumalaa kuunnellen, Hänen johdatuksessaan, ja he saivat nähdä maailman Valon.
Mietin, miten paljon enemmän Jumala voisi näyttää meille niitä suunnitelmia, joita Hän on laatinut elämäämme varten; jos viettäisimme enemmän aikaa Hänen yhteydessään, tutkisimme Hänen Raamattuun kirjattuja opetuksiaan ja lupauksiaan, hiljentyisimme Hänen läsnäoloonsa, avaisimme Hänelle sydämemme;; kuuntelisimme, mitä Hän haluaa puhua sydämiimme…
Uskon, että tätä Hän meiltä toivoo ja odottaa.
No Room For The King – Eric & Sharon
Tähtitaivaan alla, pitkin hiljaisia katuja kulkivat Maria ja Joosef, toivo vierellään
löytääkseen paikan jossa voisivat levätä. Mutta ovet olivat kiinni, maailma käänsi heille selkänsä
Betlehemin kaduilla lepäsi Pelastaja, huomaamattomana,
majataloissa ei ollut tilaa luvatulle Kuninkaalle
kiireisellä maailmalla ei ollut aikaa eikä tilaa, he menettivät Taivaan lahjan, täydellisen armon
Ei ollut tilaa Kuninkaalle, joka tuo Valon. Hän tuli saattaman asiat oikealle tolalle
käännymmekö pois, tai laulammeko: ”Tule sydämeeni, siellä on tila Kuninkaalle.”
Me täytämme elämässämme joka kohdan, mutta teemmekö sydämessämme tilaa Hänelle?
Kaipaamme, tavoittelemme ja suunnittelemme asioita
mutta jätämmekö sydämiimme tilaa Jumalan täydelliselle Karitsalle?
Olisipa joka sydämessä tilaa Hänelle, avoimin käsin ja uudistunein sydämin
Rakkaus, jonka Hän tuo, virtaa vuolaana ja runsaana
anna Hänen asua Sinussa, hiljaisuudessa ja armossa
Tänä yönä, tähtien sädehtiessä taivaalla muista Betlehemiä ja odottamatta saapunutta Kuningasta
syttykööt sydämemme rakkaudella, ottaaksemme vastaan Vapahtajamme Valon johdatuksen