16.9.2023. Vallisaaren biennaalissa eräs teos pysäytti istumaan lammen rantaan pitkäksi aikaa ja vain katselemaan ja ihastelemaan usvan alati muuttuvaa liikettä. Lempeä tuulenviri sai yllättäviäkin muotoja lammen reunalta veden pinnasta kohoavassa udussa.
Taiteilijapariskunta Sasha Huberin ja Petri Saarikon Remedies-projektiin kuuluva installaatio Turvapaikka, utu sekä sitä ympäröivä maisema lumosivat kauneudellaan.
Installaation englanninkielinen nimi on mielestäni suomenkielistä puhuttelevampi: Sanctuary, mist. Sanctuary-sana merkitsee minulle enemmän pyhää paikkaa, pyhäkköä kuin turvapaikkaa, ja mist-sana assosioituu mielessäni johonkin mystiseen, silmiltä salassa olevaan. Usvan lävitse asiat eivät näyttäydy selvärajaisina, vaan saa ikään kuin aavistella, mitä kaikkea utuun mahtaakaan kätkeytyä.
Jumalan huolenpitoa ajatellessani tulee mieleen, kuinka se on usein sellaista, jota emme välttämättä heti havaitse. Hän auttaa, suojelee, johdattaa ja pitää meistä huolta niin moninaisin tavoin.
Emme ennalta voi nähdä ja tietää, miten Hän haluaa ilmentää itseään ja toimia elämässämme ja minkä muotoisena Hänen huolenpitonsa kulloinkin ilmenee.
Joskus, kun löytää pyhän (olo)tilan, ja pysähtyy ihmettelemään ja kuulostelemaan, saattaa tunnistaa kuinka vahvasti Pyhä on siinä läsnä. Voi tuntea tuon ihmeellisen pyhyyden läsnäolon syvästi hoitavan vaikutuksen. On kuin olisi suuressa näkymättömässä sylissä, jossa Joku, itseä niin valtavan paljon suurempi, haluaisi huuhtoa pois kaikki huolet ja murheet, ja ympäröidä ja täyttää Rakkaudellaan ja Rauhallaan.
Ehtymätön Lähde – Jumala tietää mitä kulloinkin tarvitsemme. Voimia, sisäistä rauhaa, luottamusta, iloa, toivoa… – Hän on kaiken hyvän ehtymätön Lähde.
Joskus, kun jokin asia painaa mieltä ja tuottaa huolta tai murhetta, tuntuu että on vaikeampaa löytää tuohon pyhään tilaan, jossa voi löytää sisäisen rauhan. Kuluneena kesänä minulla on ollut monia sellaisia hetkiä.
Mutta sitten Jumala yllättää, asiat selkenevät ja rauha täyttää mielen ja sydämen.
Kirkkovuosikalenteri kirjoittaa huomispyhän aiheesta:
Jeesus opettaa, että Jumalaan uskovan ihmisen ei tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta. Taivaallinen Isä pitää hänestä huolen ja auttaa häntä etsimään sitä, mikä on tärkeintä: Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Näin Jumala vapauttaa hänet tekemään hyvää lähimmäisilleen. Kristitty muistaa Jeesuksen sanat ”Autuaampi on antaa kuin ottaa”.
**********************
Sinä, Herra, olet hyvä
Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle, minä olen köyhä ja avuton.
Herra, armahda minua! Kaiken päivää huudan sinua avukseni.
Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi. Täytä palvelijasi ilolla!
Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille,
jotka sinua avuksi huutavat.
Kuule minun rukoukseni, Herra, ota vastaan avunpyyntöni.
Sinua minä hädässäni huudan, ja sinä vastaat minulle. Ps. 86:1, 3–7
”Älä pelkää”
Elia, joka oli kotoisin Gileadin Tisbestä, ennusti Ahabille: ”Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, jota minä palvelen: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani voimasta.”
Elialle tuli sitten tämä Herran sana: ”Lähde Sidonin alueen Sarpatiin ja asetu sinne. Minä olen käskenyt erästä leskivaimoa pitämään sinusta siellä huolta.”
Elia lähti Sarpatiin. Tullessaan kaupungin portille hän näki leskivaimon keräämässä polttopuita. Elia huusi hänelle: ”Toisitko minulle vähän vettä, että saisin juoda.” Nainen lähti hakemaan vettä, ja Elia huusi hänelle vielä: ”Toisitko minulle myös palan leipää.” Mutta nainen vastasi: ”Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole jäljellä kuin kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän ruokaöljyä pullossa. Kun saan kerätyksi vähän puita, menen kotiin ja teen jauhoista ja öljystä ruokaa itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.”
Elia sanoi hänelle: ”Älä pelkää! Mene kotiisi ja tee niin kuin sanoit. Tee kuitenkin ensin minulle pieni leipä ja tuo se tänne. Leivo vasta sitten itsellesi ja pojallesi. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle.”
Leski meni ja teki niin kuin Elia oli sanonut, ja heillä kaikilla riitti syötävää pitkät ajat. Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Herra sanonut Elian suulla. 1. Kun. 17:1, 8–16
Hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa
Herra on suonut minulle sen suuren ilon, että te vihdoin olette voineet antaa minulle uuden osoituksen huolenpidostanne. Sitä te tosin olette koko ajan halunneet, mutta ette ole saaneet siihen tilaisuutta. Tällä en tarkoita sitä, että kärsin puutetta, koska olen oppinut tulemaan toimeen sillä, mitä minulla on. Tunnen köyhyyden ja hyvinvoinnin, olen tottunut kaikkeen ja kaikenlaiseen, syömään itseni kylläiseksi ja näkemään nälkää, elämään runsaudessa ja puutteessa. Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa. Te teitte silti hyvin, kun autoitte minua vaikeuksissani. Fil. 4:10–14
Silloin tällöin huomaan, kuinka pitkään olen taas kerran koettanut sinnitellä jonkin jutun kanssa ajatellen, että minun pitää itse voida ratkaista tämä asia. Vaikka rukous onkin kulkenut mukana matkassa, pääpaino on kuitenkin ollut siinä, että minun pitää selvittää tämä juttu, jotta kaikki sujuisi ja jatkuisi hyvin.
Ja sitten, jälkeenpäin, huomaan, kuinka vähän tilaa olin antanut/jättänyt Jumalan avulle, johdatukselle ja huolenpidolle tuossa asiassa. Ja ihmettelen, että miten tässä nyt taas pääsi näin käymään. Miten taas saatoin unohtaa, mikä oli se tärkein asia: etsiä Hänen valtakuntaansa; sitä tilaa, jossa Hän toimii ja osoittaa, miten paljon Hän välittää ja haluaa pitää huolta.
Marian hyvä osa
Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” Luuk. 10:38–42
Tuskin olisi voinut parempaan hetkeen tulla omalla kohdallani tämä evankeliumikohta. Muistutuksena. Miten paljon olenkaan ollut huolissani, touhunnut ja koettanut kuluneen kesän aikana saada asioita järjestykseen, Jopa siinä määrin, että sydänkin välillä koetti ilmoittaa että hei, pysähdy, älä hätäile, istahda Pyhän ääreen, Kristuksen jalkojen juureen, kuuntele mitä Hän haluaa sinulle sanoa, juuri tällä hetkellä.
