Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2022

Itsensä tutkiminen

27.8.2022. No tänään se vihdoin tuli tänne meidän kylään – sade!!! Ihan yllättäen. Oltiin perheen kanssa pihalla, kun miltei kirkkaalta taivaalta, auringon yhä paistaessa, jyrähti ja vaaleat pilvet alkoivat viskoa sadetta kaatamalla, Salamat jyrinöineen kiertelivät pitkään ihan lähituntumassa.

Muutoksia – Mietin miten äkkiä ulkoiset asiat voivat muuttua elämässä. Mutta miten on itsemme laita? Jos on jokin asia, jota haluaisimme muuttaa itsessämme, esim. jokin asenne tai taipumus, voisiko se tapahtua nopeasti, vai onko aina edessä pitkä prosessi?
Uskon, ja olen todennutkin, että muutosta voi joskus tapahtua yllättävänkin nopeasti. Jo yksi vahva oivallus voi saada aikaan huomattavan muutoksen – jos vain on avoin ja nöyrä.
(Jälkimmäinen sana ei kyllä meidän päivinämme kalskahda oikein mukavalta, mutta jos ajattelee sitä yksinkertaisesti ylpeyden vastakohtana, se soi myönteisemmin korvaan.)

Kirkkokäsikirja kuvaa ensi pyhän aihetta ’Itsensä tutkiminen’ näin:
’Jumalan sana neuvoo meitä arvioimaan itseämme ja elämäntapaamme. Oikea itsensä tunteminen näkyy nöyryytenä ottaa vastaan armo yksin Jumalan lahjana. Itseriittoisuus vääristää ihmisen todellisuudentajun. Hän kuvittelee pystyvänsä täyttämään Jumalan tahdon omin neuvoin.’

Tahdot sisimpääni totuuden
Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi.
Oikein teet, kun minua nuhtelet, ja syystä sinä minut tuomitset.
Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.
Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden – ilmoita siis minulle viisautesi!
Vihmo minut puhtaaksi iisopilla ja pese minut lunta valkeammaksi.
Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, elvytä mieli, jonka olet murtanut.
Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.
Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi.
Anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja suo minun iloiten sinua seurata.
Ps. 51:6–14

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rikkomustensa tunnustaminen
Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.
Hyvin käy sen, joka tuntee pyhää pelkoa, tuhoon kulkee se, joka kovettaa sydämensä.
Sananl. 28:13–14

Vapaaksi lunastettuja
Jumala on laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.
Onko siis syytä kerskailuun? Siltä on pohja pudonnut pois. Mikä laki on saanut tämän aikaan? Sekö, joka vaatii tekoja? Ei, vaan uskon laki. Katsomme siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja. Room. 3:21–28

Kaksi miehestä temppelissä
Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen:
”Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.’
Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!
Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.” Luuk. 18:9–14

Muutosta asenteeseen – Yllä olevasta tapahtuman kuvauksesta ei käy ilmi, keille Jeesus suuntasi vertauksensa. Olivatko he Jeesuksen seuraajia vai vainoajia? Veikkaisin jälkimmäisiä, sillä Jeesuksen seuraajat taisivat olla enemmänkin kysyvällä ja ihmettelevällä mielellä kuin varmoja omasta erinomaisuudestaan.
Joka tapauksessa paikalla oli henkilöitä, jotka pitivät itseään toisia parempina ja väheksyivät muita. Tuollaiseen asenteeseen Jeesus toivoi – ja toivoo varmasti vielä tänäkin päivänä – muutosta.

Läheiseni kertoi tämänpäiväisen kokemuksensa. Espoon kaupungin saaristovene ei päässyt rantautumaan laituripaikkaansa, koska siinä oli suuri huvijahti. Jahdin kippari ei suostunut siirtämään alustaan, vaikka saaristoveneen henkilökunta teki selväksi, että laituripaikka oli yksinomaan saaristoveneelle, ja muilta kielletty.
Jahdin kippari ei tehnyt elettäkään siirtääkseen venettään, vaan jatkoi kannella juomansa siemailua kaikessa rauhassa. Matkustajia täynnä oleva saaristovene joutui kiertelemään laiturin edessä pitkään voimatta rantautua mihinkään. Matkustajat huutelivat mielipiteitään jahdin ylimieliselle kipparille, joka vasta saaristoveneen henkilöstön ilmoitettua soittaneensa rannikkopoliisille siirsi jahtinsa sivummalle.

Tuo huvijahdin kippari ei varmaankaan kuvitellut olevansa mitenkään hurskas (kuten fariseus temppelissä), mutta oletettavasti piti itseään muita parempana. Hänellä oli jahti, ja nuo tuossa matkasivat kaupungin kyytiveneellä. Heitä ei siis kannattanut kuunnella. – Tai sitten hänen kookas menopelinsä oli osana huonon itsetunnon pönkittämisprojektia. Sellaisessa projektissa voi olla vaikeaa taipua ja antaa periksi, vaikka tietäisi olevansa väärässä tai toimivansa väärin.

(Yllä oleva pieni kirkko ja sen kylkeen kohonnut tornitalokompleksi Kölnissä olivat minusta niin puhutteleva näky, että se piti kuvata.)

Jeesuksen vertauksen fariseus oli vakuuttunut omasta paremmuudestaan. Ja vaikka toiset olisivat yrittäneet osoittaa, kuinka vinksahtanut hänen asenteensa oli, ei hän olisi pystynyt nielemään palautetta.
Toisten väheksyminen ja itsensä muita parempana pitäminen oli Jeesuksen silmissä surullista nähtävää ja kuultavaa. Niin se on yhä tänäänkin. Muta miten helposti sellaiseen sorrummekaan. Ei vain jotkut jahtiensa kannella, vaan yhtälailla me vuorovenematkaajat.

Vertauksen publikaani (veronkantaja/tullimies) edusti ammattia, jota juutalaiset halveksivat, koska se merkitsi työskentelyä roomalaisille. Tällä publikaanilla ei ollut turhia kuvitelmia itsestään. Mutta ei hän myöskään vertaillut itseään toisiin.
Rukoillessaan hän ei kiinnittänyt huomiotaan muihin. Hänen fokuksensa oli Jumala. Hän olisi halunnut katsoa ylös taivaisiin, Jumalan kasvoihin, muttei tohtinut.
Hän ei miettinyt sitä, minkä arvoinen hän oli toisten silmissä. Hänelle merkitsi se, mitä Jumala hänestä ajatteli. – Ja Jumalan kriteerit ovat aivan erilaiset kriteerit kuin tämän maailman.

Hurskastelija kuvittelee olevansa moitteeton; hurskaampi ymmärtää omaan vajavaisuutensa ja puutteellisuutensa. – Ehkä monella meistä on ollut sekä sellaisia hetkiä tai aikoja, jolloin olemme ajatelleet suhteemme Jumalaan olevan ihan ok, että myös sellaisia, hetkiä tai aikoja, jolloin olemme kokeneet, ettemme ole kerta kaikkiaan Hänen rakkautensa arvoisia. Itselläni ainakin on ollut kummankin kaltaisia kuvitelmia.

Merkittävä osa ilouutista (jonka enkeli ilmoitti paimenille kedolla 2000 v. sitten) on, että Jumalan Rakkaus meitä kohtaan ei määrity sen mukaan, millaisia olemme tai kuvittelemme olevamme. Hän toivoo meidän kasvavan ja muuntuvan kohti Poikansa kaltaisuutta, mutta Hänen Rakkautensa ei riipu siitä, miten me edistymme tuossa iäisyysprojektissamme.
Hänen Rakkautensa meiltä kohtaan on mittaamattoman suuri. Niin suuri, ettei pieni ihmismieli voi sitä käsittää.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun olemme oppineet rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestämme ja toisia niin kuin itseämme, emme enää tunne tarvetta vertailla itseämme toisiin. Silloin ei enää koe tarvetta ylentää – eikä myöskään alentaa – itseään. Silloin Jumalan Pojan Rakkaus virtaa meissä ja meistä. Tunnemme Jumalan Rakkauden meitä kohtaan.
Silloin taivaan valtakunnan ilmapiiri väreilee keskellämme ja yhdistää meidät toisiimme. Kokemus siitä, että olemme kaikki Jumalan lapsia, kirkastuu meissä; ei vain tietona, vaan kokemuksena. Alamme elää sitä todeksi.

Kristus, auta meitä kasvamaan Sinun kaltaiseksesi, omaksumaan Sinun arvosi ja elämään niiden mukaisesti. Nosta meidät ylös, kun kompuroimme ja kompastumme, toppuuttele kun alamme kuvitella itsestämme turhia.
Anna Pyhän Henkesi valaista meille niitä asioita, joita meidän on hyvä oivaltaa itsestämme, niin että olisimme pehmeämpiä siihen muutostyöhön, jota haluat meissä tehdä, ja olemaan halukkaita yhteistyöhön kanssasi siinä prosessissa. Sinä voit saada ihmeitä aikaan – myös meissä. 🙂
Kiitos Rakkaudestasi meitä kaikkia kohtaan. 🙂

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

(Vaihtoehtoisena VT:n tekstinä 5. Moos. 9:1–6)

Etsikkoaikoja

20.8.2022. Kylmä pikasuihku on kyllä aika ihana juttu näillä helteillä. Kiitollinen mieli on siitä, että meillä tulee vettä hanasta.
Usein muistelen tilannetta, kun Pohjois-Ruandassa oli vesi kortilla. Pitkän bussimatkan jälkeen Kigalista Byumbaan ja oliko nyt toisen vai kolmannen päivän jälkeen ilo ja helpotus oli suuri, kun kuuli että illalla tulisi vettä peseytymiseen. Ilo oli ehkä vähän ennenaikaista, sillä eteen tuotiin kuhmurainen peltivati, jonka pohjalla oli arviolta litra vettä. Mutta olihan sekin jotain. – Tiedä miten kaukaa oli vesi jouduttu hakemaan.
Tuo kokemus Byumbassa vuosia sitten saa minut ajattelemaan suurella myötätunnolla kaikkia niitä, jotka kärsivät veden puutteesta sekä kuivuuden moninaisista vaikutuksista.

Sateita odotetaan ja tarvitaan niin monessa paikassa. Eikä vain vesisateita, vaan myös – siunausten sateita.
Rakas Jumala, Huolenpitoasi, Rakkauttasi. Rauhaasi tarvitaan ja kaivataan joka puolella. Auta, armahda, anna Siunaustesi sateita kaikkialle sinne, missä niitä tarvitaan.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jumalan oman kansan historia osoittaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Etsikkoaikaan pätee sana: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr. 3:15).

Kalliosta hunajaa…
”Kuule, kansani, minä varoitan sinua. kunpa kuulisit minua, Israel!
Muuta jumalaa sinulla ei saa olla, vierasta jumalaa älä kumarra.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi. minä johdatin sinut pois Egyptin maasta.
Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.
”Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni, Israel ei halunnut totella. Siksi minä hylkäsin sen, jätin sen paatuneen sydämensä valtaan, kulkemaan oman ymmärryksensä varassa.
Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua, kunpa Israel kulkisi minun teitäni!
Minä nujertaisin heti sen viholliset, kohottaisin käteni sen ahdistajia vastaan.”
Ne, jotka vihaavat Herraa, joutuvat matelemaan hänen edessään, ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti. Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä, hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa.
Ps. 81:9–17

Yksi tärkeimmistä asioista, joita Jumala halusi opettaa kansalle, jonka keskuuteen Messiaan oli määrä syntyä, oli se, että he lakkaisivat kumartamasta vieraille jumalille. Se olikin vaikea läksy opittavaksi, sillä yhä uudestaan he sortuivat rakentamaan alttareita muille jumalille kuin sille Jumalalle, joka oli vapauttanut heidät Egyptin orjuudesta, ruokkinut heitä erämaassa ja auttanut heitä niin monin eri tavoin.

Olisikohan tuo tänäkin päivänä yksi niistä tärkeimmistä asioista, joita Jumala haluaisi meidän noudattavan? Ettemme pitäisi kaikenlaisia muita juttuja Jumalaa tärkeämpinä. Että pyrkisimme kuuntelemaan Luojaamme, Hänen johdatustaan. Sitä, mitä ja miten Hän haluaisi meidän kulloinkin toimivan.

Riipaiseva psalmijae tuo Taivaan Isän huokaus: ”Kunpa kansani vihdoin kuulisi Minua.”
Miten saada kovapäiset ja uppiniskaiset lapset edes jollain tavoin kuuntelemaan Minun ääntäni, sen sijaan että he kuuntelisivat kaiken maailman mekastusta?
Ihmeen kärsivällinen Luojamme on. Monta tuhatta vuotta on kulunut, ja yhä me kuuntelemme kaikenlaisia yhdentekeviä ja jopa harhaanjohtavia juttuja.

Savenvalajan kädessä
Jeremialle tuli tämä Herran sana: ”Mene savenvalajan työpajaan! Siellä saat kuulla, mitä minä haluan sanoa sinulle.”
    Minä menin savenvalajan työpajaan, jossa hän parhaillaan työskenteli pyöränsä ääressä. Jos valmistumassa oleva astia meni pilalle hänen käsissään, hän muotoili samasta savesta uuden, sellaisen kuin halusi.
    Silloin minulle tuli tämä Herran sana:
    ”Enkö minä, Herra, voi tehdä sinulle, Israelin kansa, samalla tavalla kuin tämä savenvalaja savelleen? Katso, niin kuin savi on valajan kädessä, niin sinä, Israelin kansa, olet minun kädessäni. Minä voin päättää, että revin, tuhoan ja hävitän kansan tai valtakunnan. Mutta jos se kansa luopuu pahuudestaan, minä muutan mieleni enkä anna rangaistukseni kohdata sitä. Minä voin myös päättää, että rakennan ja istutan kansan tai valtakunnan. Mutta jos se kansa tekee pahaa eikä tottele minua, minä muutan mieleni enkä anna sille sitä hyvää, minkä olin luvannut.” Jer. 18:1–10

Profeetta Jeremialle ja hänen kauttansa Jumala osoitti monesti tahtonsa hyvin konkreettisilla esimerkeillä. Tuo on minusta mainio esimerkki. Jeremia näki omin silmin, kuinka savenvalaja otti pieleen menneen astian ja muovaili siitä paremman version, senkaltaisen, joka hänelle oli mieleen.
Meidänkin elämässämme asiat menevät aina joskus pieleen. Erehdymme, teemme virheitä. Lohdullista on tietää, että Jumala voi käyttää mokiammekin, muovata niistä jotain hyvää – mikäli emme koveta itseämme, vaan annamme Hänen muovata meidät ja asiamme uuteen malliin.

Tuossa Jeremian tekstissä toistuu sama teema kuin edellisessä psalmissa ja alla olevassa Ilmestyskirjan tekstissä: Jumala kertoo, että voimme valita hyvän ja pahan välillä. Valinta on meidän.
Jos valitsee huonosti, eivät seuraukset ole mitenkään mukavat. Palkinto tulee siitä, kun valitsee hyvän. Silloin on odotettavissa sitä hyvää, mitä Hän on alun perin meille suunnitellut ja ja jota Hän haluaisi niin kovasti meille antaa.

Valkeat vaatteet
”Sardeksen seurakunnan enkelille kirjoita:
    Näin sanoo hän, jolla on Jumalan seitsemän henkeä ja seitsemän tähteä:
    Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut. Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan. Olen havainnut, että tekosi eivät täytä minun Jumalani vaatimusta. Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus. Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista.
    Muutamia sinulla sentään on Sardeksessa, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan. He saavat käyskennellä minun seurassani valkeissa vaatteissa; he ovat sen arvoisia. Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä.
    Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.” Ilm. 3:1–6

Rukouksen huone
Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi:
”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”
Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”
Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä. Luuk. 19:41–48

Jeesus näki ennalta, miten Jerusalemin ja sen asukkaiden tulisi käymään. Kuinka viholliset hyökkäisivät ja tekisivät tuhojaan.
Tuo profetia toteutui 40 v. myöhemmin roomalaisten vallattua kaupungin. Temppeli, josta Jeesus oli ajanut pois kauppiaat, poltettiin maan tasalle. Ainoastaan yksi muuri, Itkumuuriksi kutsuttu, jäi jäljelle, Se toimiin vieläkin juutalaisten rukouspaikkana edustaen sitä pyhää paikkaa, jonne heidän esi-isänsä kokoontuivat rukoilemaan ja kohtaamaan Jumalan.

Kuten kaikille juutalaisille, myös Jeesukselle Jerusalemin temppeli oli kaikkein pyhin paikka. Jeesuksella oli lisäksi omakohtainen suhde siihen. Jo 12-vuotiaana hän sanoi häntä etsimään tulleille maallisille vanhemmilleen Marialle ja Joosefille:
”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää olla Isäni huoneessa?” (Luuk2:49)

Jeesuksella oli suora ja vahva yhteys taivaalliseen Isäänsä. Hän kuunteli aina, mitä Isä halusi hänen tekevän.
”En minä ole puhunut omissa nimissäni. Isä, joka on minut lähettänyt, on määrännyt, mitä minun tulee puhua ja julistaa.” (Joh.12:41)
Useamman kerran Jeesus sanoi tekevänsä niin kuin hänen Isänsä on häntä käskenyt tekemään.

Oi, olisipa meillä tuollainen samanlainen suhde taivaalliseen Isäämme. Että joka tilanteissa osaisimme kuunnella ja kuulla Hänen johdatustaan ja tahtoaan!
Joskus Isä – katseltuaan tarpeeksi lastensa temmeltämistä – päättää ottaa (joskus lempeästi, joskus tiukemmalla otteella) ikään kuin niskasta kiinni, pysäyttää miettimään, kuulostelemaan, huomaamaan, mikä suunta nyt oikeista kannattaakaan ottaa.

Omakohtaista kokemusta löytyy meikäläisellä niin lempeämmistä kuin vahvemmista niskaotteista. Näin jälkeenpäin ajatellen tuntuu ihan nololta ajatella, kuina Itsepäinen ja kovapäinen olenkaan ollut. Että Hänen on tarvinnut tiputtaa eteeni iso STOP-merkki, ennen kuin olen tajunnut.
Voimakkain näistä oli 2000-luvun alussa Egyptissä, Suuressa pyramidissa, jossa halusin kokea jotain erityistä. Kristus tuli väliin ja esti aikeeni sellaisella kirkkauden määrällä, ettei se jättänyt tilaa miettimiselle eikä mutinoille. (Olen kertonut tuosta oman etsikkoaikani vahvimmasta kokemuksesta joskus blogissani.)

Ihmeellistä ja ihanaa minusta on ajatella, kuinka paljon taivaallinen isämme meistä välittää ja kuinka paljon Hän meitä rakastaa. Hän haluaa parastamme, ja haluaa antaa meille sitä, mikä meille on hyväksi. Oi kunpa oppisimme kuuntelemaan Häntä herkemmällä korvalla.

Pyhä Henki, tule avuksemme, avaa korvamme kuulemaan, silmämme näkemään ja mielemme ymmärtämään, niin että oppisimme elämään ja toimimaan siten, kuin taivaallinen isämme toivoo meidän elävän ja toimivan.

Hei odota – Outi ja Lee

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa

14.8.2022. Suurella ihmetyksellä ja ihailulla olen seurannut Ukrainan kansalaisten toimintaa niin omassa maassaan kuin pakolaisina. He eivät ole antaneet sodan ja sen kauhujen lannistaa tai lamauttaa itseään. Kotinsa ja työpaikkansa menettäneet ovat keksineet tapoja toimia tilanteen eteen, toisten ja yhteiseksi hyväksi. Auttamisesta ja yhteen hiileen puhaltamisesta on tullut itsestään selvä asia. Ollaan ryhdytty tekemään sellaisia vapaaehtoistöitä, joilla ei ole mitään tekemistä ammatin, koulutuksen tai aiemman osaamisen kanssa. On löydetty itsestä sellaisia kykyjä, joita ei ollut tiennyt itsessään olevankaan.
Monet rankkoja asioita ja tapahtumia kokeneet ovat myös kertoneet, että auttamalla toisia he ovat itsekin jaksaneet eteenpäin elämässä.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kirkkokäsikirjan mukaan ’tämän sunnuntain tekstit kehottavat hoitamaan Jumalalta saatuja lahjoja uskollisesti ja vastuullisesti. Kristityn velvollisuus on käyttää annettuja mahdollisuuksia älykkäästi ja viisaasti, totuudesta tinkimättä. Hänen toimintaansa ohjaa kaikissa elämänvaiheissa uskollisuus myös vähässä.’

Tee kulkuni vakaaksi
Sinun liittosi on ihmeellinen, siksi minä tahdon uskollisesti pysyä siinä.
Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee, tyhmäkin saa siitä ymmärrystä.
Minä huohotan suu auki, minä janoan sinun käskyjäsi.
Katso puoleeni, anna armosi – se on niiden oikeus, joille nimesi on rakas.
Tee kulkuni vakaaksi ohjeillasi, älä anna minkään vääryyden vallita minua.
Vapauta minut sortajistani, että voisin noudattaa säädöksiäsi.
Kirkasta kasvosi palvelijallesi. Opeta minut tuntemaan käskysi!
Minun silmäni ovat tulvillaan kyyneliä, koska lakiasi ei noudateta.
Ps. 119:129–136

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Viisautta ja taitoa
Yöllä Jumala ilmestyi Salomolle ja sanoi hänelle: ”Pyydä, mitä haluat, niin annan sen sinulle.”
Salomo vastasi Jumalalle: ”Sinä osoitit runsain mitoin suosiotasi isälleni Daavidille, ja sinä olet tehnyt minut kuninkaaksi hänen jälkeensä. Herra Jumala, pidä voimassa lupauksesi, jonka annoit isälleni Daavidille! Olet pannut minut hallitsemaan kansaa, joka on monilukuinen kuin maan tomuhiukkaset. Anna siis minulle viisautta ja taitoa, että osaisin oikealla tavalla johtaa tätä kansaa! Kuinka sinun suurta kansaasi muuten voisi hallita?”
Jumala sanoi hänelle: ”Koska et pyydä rikkautta, omaisuutta ja kunniaa, et vihollistesi kuolemaa etkä itsellesi pitkää ikää, vaan toivot viisautta ja taitoa osataksesi hallita kansaani, jonka kuninkaaksi olen sinut asettanut, niin minä annan sinulle viisautta ja taitoa, ja lisäksi annan sinulle rikkautta, omaisuutta ja kunniaa enemmän kuin kenelläkään kuninkaalla on ollut ennen sinua tai tulee olemaan sinun jälkeesi.” 2. Aik. 1:7–12

Jumala ilahtui, kun Salomo ei pyytänyt Häneltä rikkauksia eikä kunniaa, vaan viisautta ja taitoa toimia oikein. Salomolla oli vastuullinen tehtävä, ja hän halusi johtaa kansaansa oikeudenmukaisesti ja rauhanomaisesti. Siinä hän onnistuikin siinä määrin, että hänen viisauttaan tultiin ihmettelemään oman maan rajojen ulkopuoleltakin.

Jospa Salomonin ominaisuudet olisivatkin maiden johtajien valintaperusteina. Jumalalta saatu viisaus, oikeudenmukaisuus ja tahto ja kyky säilyttää rauha niin oman kansan keskuudessa kuin muiden maiden kanssa. Kyllä näyttäisi tämänhetkinen(kin) maailmanmeno toisenlaiselta.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne
Kaiken loppu on lähellä. Olkaa siis ymmärtäväiset ja raittiit voidaksenne rukoilla. Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä ”rakkaus peittää paljotkin synnit”. Olkaa nurkumatta vieraanvaraisia toinen toisellenne. Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen. 1. Piet. 4:7–11

Taloudenhoitajan toiminta
Jeesus puhui sitten opetuslapsilleen: ”Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan. Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: ’Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.’ Mies mietti: ’Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa. – Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.’ Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. ’Paljonko olet velkaa isännälleni?’ hän kysyi ensimmäiseltä. ’Sata astiaa öljyä’, tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.’ Sitten hän kysyi toiselta: ’Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?’ Tämä vastasi: ’Sata tynnyriä vehnää.’ Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, merkitse kahdeksankymmentä.’”
Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi:
”Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.” Luuk. 16:1–9

Ymmällä olen, taas kerran, tämän tekstin edessä. Mutta halu on kuitenkin jollain tavoin koettaa ymmärtää. Joten ei kuin lukemaan sitä moneen kertaan ja miettimään, mitä siitä tällä kertaa voisi aueta.

Jeesus kertoo vertauksen taloudenhoitajasta, joka oli tuhlaillut isäntänsä omaisuutta. Tyytymätön isäntä teki selväksi, ettei mies voi enää jatkaa tehtävässään. Mies alkaa miettiä, miten selviäisi tästä eteenpäin. Hän alkaa vehkeillä isännälle velkaa olevien kanssa saavuttaakseen suosiollisen aseman heidän keskuudessaan. .

Vertauksen alkuosa on melko selvä: isäntä kuvaa Jumalaa, joka on tyytymätön siihen, miten Hänen palvelijansa, jolle Hän on antanut vastuullisen tehtävän, on käyttänyt väärin Häneltä
saamiaan varoja: tuhlannut niitä turhuuksiin.
Ja voisi ajatella, että nuo henkilöt, jotka olivat isännälle velkaa kuka öljyä, kuka vehnää, kuvaavat ketä tahansa meistä, jotka emme ole osanneet tai välittäneet hoitaa Luojaltamme saatuja lahjoja ja tehtäviä kuten Hän olisi toivonut.

Mutta vertauksen Jatko onkin sitten vaikeammin aukeava. Taloudenhoitaja alkaa omaa etua tavoitellen toimia vilpillisesti: hän ojentaa velallisille heidän velkakirjansa ja pyytää heitä kirjaamaan niihin todellista velkaa pienemmän määrän.
Eikä siinä kaikki: Jeesus kehuu hänen toimintaansa viisaaksi – siinä tulee tenkkapoon paikka. Miten ihmeessä tämä pitäisi ymmärtää?

En enää muista, mitä edellisellä kerralla tuota pohtiessani tuli mieleen, siitä on sen verran pitkä aika. Mutta tällä kertaa päädyin miettimään, voisiko tuossa vertauksessa olla kyse siitä, että edellisessä tehtävässään mokannut Herran palvelija päätti ryhtyä tekemään jotain hyvää toisten eteen (vaikkakin vaikuttimenaan olikin itsekkäästi oma pelastuminen)?
Hän sai joka tapauksessa toisten Jumalan töissä olevien velkataakan kevenemään, helpottaen siten heidän tilannettaan.

Suomenkielinen käännös Jeesuksen sanoista ”hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.” ei auennut sitten millään.
Sen sijaan englanninkielinen “I’m telling you, make friends for yourselves by means of unrighteous riches so that when they’re gone you’ll be welcomed into eternal homes” oli astetta helpompi. Sillä eiväthän nuo ystävät ota ketään iäisiin asuntoihin. Voivat toki olla toivottamassa tervetulleiksi, mutta eiköhän se ole Taivaallinen Isämme, joka armossaan ottaa .meidät taivaallisiin asuintoihinsa.

Sanat ovat joskus hankalia, varsinkin jos juuttuu johonkin kummalliselta tuntuvaan kohtaan, kuten minulla silloin tällöin on tapana (kuten tämän evankeliumitekstin kohdalla).
Olennaista lienee kuitenkin se, miten Jumala haluaa meitä koskettaa juuri tällä hetkellä.
Mikä kohta evankeliumissa tai pyhän muissa teksteissä puhuttelee itseä juuri nyt. – Se voi olla juuri se tärkein juttu: mitä pitäisi huomata omassa elämässään, tavassaan toimia omien asioittensa suhteen, tai siinä miten kohtaa tai kohtelee toisia.

Taikka pyhän aiheen mukaan: miten käytän niitä lahjoja, joita Luoja on juuri minulle antanut? Olenko jättänyt niitä käyttämättä, tai tuhlannut niitä sellaiseen tai sillä tavalla, mikä ei ollut Jumalan tarkoitus ja suunnitelma omaa elämääni varten?

Aina voi tulla – joskus yllättäenkin – oivalluksia: hei, tätähän minä osaan/voin tehdä, tällä voisin ilahduttaa tai auttaa muita. Jumala voi johdattaa meitä muistamaan jonkin ehkä jo unohtamamme tai taakse jättämämme kyvyn tai aktivoimaan sellaisen, jota emme vielä ole käyttänyt.
Hän on antanut meille niin paljon hyviä ominaisuuksia, jotka vain odottavat, että saisivat tulla esiin, Hänen käyttöönsä. – Sillä eihän Hän ole antanut meille lahjoja ja kykyjä itseämme varten, vaan toisten iloksi ja yhteiseksi hyödyksi.

Kristus, johdata meitä, auta meitä huomaamaan, millä tavoin voisimme toimia niin, että voisimme olla kantamassa omat pienet tai suuremmat kortemme yhteiseen kekoon. Olla auttamassa siellä missä apua tarvitaan, tukemassa siellä missä tukea tarvitaan. Miten voisimme käyttää Luojaltamme saamia lahjoja niin, että siitä olisi iloa muille.
Ole meille tässäkin Suunnannäyttäjämme ja Inspiroijamme. Kiitos että olet kanssamme, joka päivä, kaikissa tilanteissa. 🙂

Totuus ja harha

7.8.2022. Kun viime kesänä katselin, kuinka pojanpoikani meloi sup-laudalla rauhallisesti peilityynellä järvellä, se näytti niin helpolta ja yksinkertaiselta. Onnistuisikohan minultakin tuo?
Rantaan tultuaan hän opasti mummiaan: toinen jalka tuohon, ja toinen tuohon sivuttain., mela käteen ja menoksi.
Kyllä jännitin pysynkö pystyssä vai pulahdanko saman tien veteen. Ihme kyllä onnistuin joten kuten pysymään laudalla, mutta rantautuessa se kippasi minut veteen. Tai eihän se lauta ollut – oma tasapainonihan siinä petti. 🙂
Kun viikkoa myöhemmin pääsin uudelleen kokeilemaan suppailua, poikani nosti hauvani kyytiin. Nyt jännitin vielä enemmän kuin pari viikkoa aikaisemmin: nyt kyse ei ollut vain minusta, vaan minulla oli kyydissä toinen, jonka vuoksi piti olla tarkkana, ettemme pulahtaisi veteen.

Tämän pyhän aiheessa on jotain samaa. Kun katselee sanoja ’Totuus ja harha’ , ne tuntuvat niin helpoilta ja yksinkertaisilta. Tottahan minä erotan, mikä on totta ja mikä ei!
Mutta jossain vaiheessa elämää huomaakin olevansa tilanteessa, jossa joutuu toteamaan, että tilanteen arviointi ja hallinta onkin pettänyt. Se mitä olit kuvitellut todeksi, osoittautuikin joksikin muuksi. Asian tekee vielä ikävämmäksi, jos sinulla oli tai on joku tai joitakin muitakin mukana kyydissä.

Kirkkokäsikirja toteaa: ’Kristitty joutuu elämässään kamppailemaan erottaakseen totuuden valheesta ja oikean väärästä. Jumalan tunteminen ja hänen tahtonsa kyseleminen ohjaavat häntä totuuteen.’

Iäti Korkein
Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi, minä riemuitsen sinun kättesi töistä.
Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra, kuinka syvät sinun ajatuksesi!
Tyhmä ei sitä käsitä, mieletön ei sitä ymmärrä.
Vaikka jumalattomat rehottavat kuin ruoho, vaikka väärintekijät nyt kukoistavat, he tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi.
Sinä, Herra, olet iäti Korkein. Sinun vihollisesi sortuvat, sinun vihollisesi sortuvat, Herra, kaikki väärintekijät joutuvat hajalle.
Hurskaat kukoistavat kuin palmupuu, kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit.
Heidät on istutettu Herran temppeliin, he kukoistavat Jumalamme esipihoilla.
Vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja vihannoivat, kertovat Herran oikeamielisyydestä.
Herra on minun turvakallioni, hän ei tee vääryyttä. Ps. 92:5–10, 13–16

Väärät profeetat koetuksena
Mooses sanoi:
”Noudattakaa tarkoin kaikkia niitä käskyjä, jotka minä annan teille. Älkää lisätkö niihin mitään älkääkä poistako niistä mitään.
Teidän keskuuteenne saattaa ilmestyä profeetta tai unennäkijä, joka lupaa tehdä ihmeen tai tunnusteon ja joka näin koettaa taivuttaa teidät palvelemaan vieraita ja teille outoja jumalia. Älkää kuunnelko sellaisen profeetan tai unennäkijän sanoja, vaikka hänen lupaamansa ihme tapahtuisikin. Herra, teidän Jumalanne, koettelee teitä näin saadakseen tietää, rakastatteko häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne. Teidän tulee seurata vain Herraa, Jumalaanne, pelätä häntä, noudattaa hänen käskyjään, totella häntä ja pysyä hänen uskollisina palvelijoinaan.” 5. Moos. 13:1–5

Totuuden henki ja eksytyksen henki
Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta. Sellainen henki on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo on maailmassa.
Te, lapseni, olette Jumalasta, ja te olette voittaneet nuo väärät profeetat, sillä se, joka on teissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. He ovat maailmasta. Maailmasta on se, mitä he puhuvat, ja maailma kuuntelee heitä. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, kuuntelee meitä, mutta joka ei ole Jumalasta, se ei meitä kuuntele. Tästä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
1. Joh. 4:1–6

Susia lampaiden vaatteissa
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät.
    Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.
    Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’
    Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’” Matt. 7:15–23

Jeesus vertaa vääriä profeettoja raateleviin susiin lampaiden vaatteissa. – Katselin tällä viikolla Heavens above! elokuvan v:lta 1963. Tuossa mainiossa brittihuumorilla höystetyssä satiirissa kuvataan maallisia ja hengellisiä johtajia susina lampaiden vaatteissa. Kaikkea toimintaa ohjaa itsekäs oman edun tavoittelu.
Peter Sellers tekee hienon roolityön John Smallwoodina, lempeänä, hyvätahtoisena pappina, joka haluaa noudattaa Jeesuksen opetuksia kaikissa tilanteissa. Hän auttaa vähäosaisia järjestämällä ilmaisen ruokajakelun ja majoittaa pappilaansa asunnottoman, syrjäytyneen suurperheen. Tarvittaessa hän osaa olla myös tiukka heikossa asemassa olevia puolustaessaan.
Filmissä kuvataan johtavassa asemassa olevien ja myös tavallisten ihmisten itsekkyyttä ja häikäilemättömyyttä. Papin hyvätahtoisuutta käytetään hyväksi. Hän näkee ihmisten läpi, mutta uskoo sinnikkäästi hyvän esimerkin voimaan.

Pastori John Smallwood aloittaa 1. saarnansa sanomalla, ettei hän ole hyvä kristitty, mutta haluaa olla, joten hän yrittää. (Tätä hän korostaa joka käänteessä. Hän ei yritä antaa itsestään kuvaa, että olisi hyvä paimen, vaan ainoastaan yrittävänsä tehdä sen minkä pystyy.)
”Jos haluamme liittyä Jeesuksen kerhoon, meidän on tehtävä kuten hän käski ja ja elää hänen antamansa esimerkin mukaan”, hän toteaa saarnassaan. .

Kun seurakuntaneuvosto käsittelee sitä, miten varat olisi käytettävä, John Smallwood sanoo: ”Kuunnellessani teitä voisi luulla että Isä, Poika ja Pyhä Henki olisivat rakennusyritys. Rakennukset eivät ole niin tärkeitä. meidät tässä pitää pelastaa. Ihmiset ovat tärkeimpiä Jumalalle, jopa kirkkoja tärkeämpiä.”

Jumalan palveluksessa – Kun John S. sanoo, että ”Kyse on huolehtimisesta, siitä Jumala on kiinnostunut”, arkkidiakoni toteaa:
”En usko, että kannattaa sotkea Jumalaa jatkuvasti tähän.” Johon Smallwood hymyillen: ”Häntä on vaikea pitää poissa, varsinkin kun on Hänen palveluksessaan, kuten me.”
”Hyvä tahto tuottaa aina hyvää tahtoa”, sanoo John S., mutta joutuu toteamaan, ettei asia käytännössä valitettavasti olekaan aina näin.

Onnellinen palvelija – Kun arkkidiakonilta kysytään, mikä sai tämän epäilemään, että tämä pappi on hieman hassahtanut, tämä vastaa: ”Hänen täysin aiheeton (unjustified) onnellisuutensa.”
(Tällaiseen ajattelua olen joskus itsekin kohdannut: että jos hyvä ja iloinen mieli ja olo näkyy ulospäin, sitä pidetään kummallisena.)
Kirkkovaltuuston jäsenten syytellessä ja valitellessa ainoa, joka halusi etsiä totuutta, selvittää miten asiat todellisuudessa olivat, oli eräs piispa (olikohan peräti Canterburyn arkkipiispa, en muista). Hän koetti rauhoitella Smallwoodin toiminnasta tuohtuneita virkaveljiään ja löytää kaikkien kannalta hyvän ratkaisun tilanteeseen.

Uusi kirkkoväärti – Koko pikkukaupungista John S. löytää yhden kristityn, joka elää uskoaan todeksi: ystävällisen ja hyvätahtoisen tummaihoisen roska-auton kuljettajan Mathew’in. Smallwood ottaa hänet kirkkoisännäksi, joka auttaa häntä kaikissa kirkon toimintaan liittyvissä asioissa ja alkaa pitää raamattutunteja pappilaan majoitetulle suurperheelle. (Tämä herättää tietty närää kirkkovaltuustossa.)

Usko ihmisiin – Kun John Smallwoodia arvostellaan siitä, että hän majoitti pappilaan kyseenalaisen moraalin omaavan perheen, hän vastaa arvosteluun: ”Kukaan ihminen ei ole arvoton. Teidän pitäisi tietää se. Eivät he ole pyhimyksiä, enkä odotakaan heidän olevan. Ei heille kasva siipiä hetkessä. Kyse on uskosta. Uskosta ihmisiin. Yritämme vain opettaa esimerkillä.”

Toisen puolesta – Vaikka John S. epäonnistuu tehtävässään ensin vankilapappina, sitten tuon pikkukaupungin srk-pastorina, hän ei luovu uskollisuudestaan Jeesuksen esimerkin seuraamisessa.
Kun hänet lopulta lähetetään syrjäisen avaruusaseman papiksi, hän ei suostu siunaamaan avaruusrakettia ja sen laitteistoa, vaan menee sen sijaan puhumaan nuoren peloissaan olevan astronautin kanssa. Kaksi edellistä rakettilähetystä Marsiin epäonnistui, ja tämänkertaisenkaan onnistuminenkaan ei ollut kovin todennäköinen. John S. pukeutuu astronautin asuun ja astronautin sijasta rakettiin.
Raketin lähettämisen jälkeen avaruusasema ei saa yhteyttä siihen, mutta taivaalta kuuluu John Smallwoodin virsilaulu.

Oliin oikeastaan ajatellut kirjoittaa tähän siitä, miten suuri vastuu kaikilla johtajilla, niin maallisilla kuin hengellisillä, onkaan. Ollaanko Jumalan asialla, vai jonkin muun?. Mutta tuosta leffaselostuksesta tuli sen verran pitkä, että jääköön tähän.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kristus, auta meitä elämään opettamallasi tavalla, välittämättä siitä, että välillä joudumme kohtaamaan vastoinkäymisiä ja pettymyksiä. Auta meitä kaikissa tilanteissa pitämään kiinni Sinusta, Sinun avustasi ja seuraamaan Sinun opastustasi.
Johdata meitä elämään ja toimimaan siten, kuin Sinä toivot meidän elävän ja toimivan.
Vapahtajamme, auta meitä nostamaan katseemme Sinuun, aina ja yhä uudestaan. Siitä saamme voimaa ja inspiraatiota jatkaa osoittamaasi tietä.
Ole meille turvakallio, jonka varaan voimme antaa itsemme ja koko elämämme. Aamen.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏