Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2022

Tien raivaaja

23.6.2022. Sinitaivas ja hellettä – milloinkohan on näin upeita säitä viimeksi ollut juhannuspäivinä? Ja ensi viikoksi ennuste näyttää saman jatkuvan: aurinkoa ja suloista lämpöä. Nautitaan kesän ihanuudesta! 🙂

Riemuitsen kättesi töistä –
Hyvä on kiittää Herraa, laulaa ylistystä sinun nimellesi, Korkein.
Hyvä on aamulla kertoa armostasi ja illalla uskollisuudestasi
harpun ja lyyran sävelin, kymmenen kielen helkkyessä.
Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi, minä riemuitsen sinun kättesi töistä.
Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra, kuinka syvät sinun ajatuksesi!
Ps. 92:2–6

Tuo kiitollisuutta pursuava psalmikohta on kyllä niin sopiva itselleni juuri tähän päivään. Ajatukseni eivät kylläkään nyt yritä kurkottaa Herran syviin ajatuksiin, annan vaan kiitollisena luonnon vehmauden ja kauneuden ravita kaikkia aistejani. Niityn, kukkien ja metsän tuoksut – ah! Tämä kesän ihanuus saa ainakin oman oloni vain iloitsemaan kaikesta siitä luonnon kauneudesta, ihanuudesta ja runsaudesta, jota Luojamme on tarjonnut nautittavaksemme.

Ääni autiomaassa –
– Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne.
Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille,
että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu,
sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut kaikista sen synneistä.
Ääni huutaa:
– Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme!
Täyttykööt notkot, alentukoot huiput, mäet madaltukoot, vuorten louhikot tasoittukoot!
Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä. Näin on Herra puhunut.
Ääni sanoo:
– Julista!
Ja minä kysyn:
– Mitä minun pitää julistaa?
– Ihminen on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka!
Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, kun Herran henkäys koskettaa sitä.
Niin! Ruohoa ovat ihmiset. Ruoho kuivuu, kukka lakastuu,
mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti. Jes. 40:1–8

Matteuksen evankeliumi kertoo Jesajan profetian viittaavan Johannes Kastajaan:
Noihin aikoihin Johannes Kastaja tuli ja alkoi julistaa Juudean autiomaassa: ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” Juuri häntä tarkoittaa profeetta Jesajan sana: — Ääni huutaa autiomaassa: ”Raivatkaa Herralle tie, tasoittakaa hänelle polut!” (Matt.3:1-3)

Pelastaja –
Apostoli Paavali puhui synagogassa:
”Daavidin jälkeläisistä Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille Pelastajan, Jeesuksen. Hänen edellään kulki Johannes, joka julisti Israelin kansalle, että kaikkien tuli kääntyä ja ottaa kaste. Kun Johannes oli matkansa päässä, hän sanoi: ’En minä ole se, joksi te minua luulette. Minun jälkeeni tulee toinen, jonka kenkiäkään minä en kelpaa riisumaan.’
Veljet, Abrahamin jälkeläiset, ja te muut, jotka pelkäätte Jumalaa! Juuri meille on lähetetty sanoma tästä Pelastajasta.” Ap. t. 13:23–26

Juhannuksena vietetään Johannes Kastajan syntymäpäivää. Johannes tuli valmistamaan tietä Jeesukselle. Pyhä Henki toimi Johanneksessa niin voimallisesti, että ihmiset arvelivat hänen olevan hartaasti odotettu Messias.
Johanneksen tehtävä oli kuitenkin kääntää katse pois itsestään ja kiinnittää huomio Jeesukseen, jota nämä Johanneksen seuraajat eivät vielä tunteneet. Hänen tuli osoittaa, että Jeesus oli se Pelastaja, jota he odottivat.

Julistajia – 2000-luvun alussa kävin monissa sellaisissa tilaisuuksissa, joissa oli joko kotimaisia tai ulkomaisia julistajia. Olin utelias kuulemaan, millä tavoin he esittivät asiaansa ja näkemään, millä tavoin Pyhä Henki toimi heissä ja heidän kauttaan.
Vaikutuksen minuun tekivät sellaiset sanan julistajat, joista näki ja kuuli, että he eivät halunneet vetää huomiota itseensä, vaan Häneen, joka on meille annettu Pelastajaksi, Vapahtajaksi ja Parantajaksi.

Johannes sanoi: ”Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes riisumaan kenkiä hänen jalastaan.” (Matt.3:11)
Johanneksen nöyrä asenne on minusta koskettava. Hän oli Jeesuksen sukulainen (erään varhaisen kirkkoisän mukaan hänen äitinsä Elisabet ja Jeesuksen äiti olivat serkuksia, ja Johannes ja Jeesus siis pikkuserkkuja), Se tekee asian vielä vaikuttavammaksi. Helpompaa olisi ollut uskoa jonkun Jerusalemista saapuvan kuulun hahmon olevan hartaasti odotettu Messias, kuin että se olisi oma pikkuserkku!

Pyhä Henki vaikutti ja ohjasi kuitenkin Johannesta niin vahvasti, että hän tiesi, että hänen tehtävänsä oli herättää ihmisiä huomaamaan syntisyytensä ja kastaa ihmisiä vedellä anteeksianon merkiksi, mutta se, mitä hänen sukulaisensa Jeesus tulisi tekemään, olisi paljon voimallisempaa: ”Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” (Matt.3:11)

Juhannusaatto osuu tänä vuonna oikealle päivälle: 24.6. ( -> tasan 1/2 v: Jouluun).
Ei ihan heti tule mieleen Joulu näillä säillä, mutta sen mukaan Johanneksen syntymäpäivä on määritelty (1/2 v. ennen päivää, jona juhlitaan Jeesuksen syntymää).

Herran käsi oli hänen yllään –
Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan. Kun naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsivat yhdessä hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, mutta hänen äitinsä sanoi: ”Ei, hänen nimekseen tulee Johannes.” Toiset sanoivat: ”Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä.” He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: ”Hänen nimensä on Johannes.” Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa.
Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: ”Mikähän tästä lapsesta tulee?” Sillä Herran käsi oli hänen yllään. Luuk. 1:57–66

Luukkaan kertomus Johanneksen syntymästä kuvaa sukulaisten ja naapurien lämmintä ja tiivistä yhteyttä Sakarian ja Elisabetin ympärillä. Iloittiin yhdessä Elisabetin kanssa, kun tämä iäkkäänä sai kauan toivotun lapsen, ja yhdessä mietittiin, mikä nimi olisi vastasyntyneelle sopiva.

Enkeli Gabrielin ilmoitus – Sakarias oli tullut mykäksi kun ei ollut uskonut enkeli Gabrielin ilmoitusta siitä, että hänen vaimonsa synnyttäisi lapsen:
Sakarias kysyi enkeliltä: ”Mistä voin tietää, että niin käy? Minähän olen jo vanha, ja vaimonikin on iäkäs.”
Enkeli vastasi: ”Minä olen Gabriel, yksi niistä, jotka seisovat Jumalan edessä. Minut on lähetetty puhumaan sinulle ja tuomaan tätä iloista sanomaa. Mutta sinun suusi mykistyy nyt, etkä kykene puhumaan ennen kuin sinä päivänä, jona tämä tapahtuu, koska et uskonut sanojani, jotka aikanaan käyvät toteen.” (Luuk.1:19-20)
Vasta kun Sakarias ilmoitti, että lapsen nimeksi tulisi Johannes (kuten enkeli Gabriel oli ilmoittanut), Sakarias sai takaisin puhekykynsä.

Pappi Sakariaan ja poikansa Johanneksen välinen ero näkyi siinä, että isän kohdalla järki toi epäilyn, poika luotti Pyhän Hengen ohjaukseen silloinkin, kun järki ehkä olisi pistänyt hanttiin.
Kummankin kohdalla Jumala toimi kuitenkin siten, että Hänen suunnitelmansa pääsi toteutumaan.

Jumalan suunnitelma elämässämme – Mietin, paljonkohan epäilymme ja järkeilymme jarruttaa tai estää Jumalan suunnitelmien toteutumista elämässämme. Epäily ja järkeily kun usein on niin paljon helpompaa kuin uskominen ja luottaminen.
Joka tapauksessa – tahdon luottaa Jumalan hyvään suunnitelmaan ja sen toteutumiseen elämässämme, niin henkilökohtaisella kuin yleisellä tasolla.
Ja tahdon uskoa, että Jumala voi muuttaa kaiken, vaikeimmatkin asiat ja kokemukset, siunaukseksi. Siihen haluan luottaa.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Tutut värit 💛💙 osuivat silmään alla olevan Mozartin kappaleen videon kansikuvassa.
Vaikka mielessä ja rukouksessa ovat ne sisaret ja veljet, jotka ovat vaikeassa asemassa, on oloni tällä hetkellä keveä ja iloinen. Ja kiitollinen siitä, että maailmassa on niin paljon hyvää ja kaunista. (Omaa jaksamistani on keventänyt valtavasti uutislakko, jossa olen ollut nyt n. 3 vkoa.)
Sitä paitsi uskon, että me kaikki tarvitsemme ilon hetkiä, olipa elämäntilanteemme millainen tahansa. 💛💙🙏- Mozartkin auttaa tässä: kappale on täynnä iloa ja keveyttä.

W.A. Mozart, Divertimento in D major (Salzburg Symphony)

Hyvää Juhannusta kaikille! 🙂

Katoavat ja katoamattomat aarteet

18.6.2022. Muutama vuosi sitten alettiin tehdä pikkusiivekkäille hyönteishotelleja tukemaan niiden lisääntymistä. Meidän pihalla ei ole tarvinnut väsätä hotellia, löytyy vaikka minkälaisia kolosia siivekkäiden tehdä pesänsä. Osaavat ne kyllä hyödyntää ihmisasumuksenkin rakosia.
Alkuviikosta ryhtyessäni ikkunanpesuun ihmettelin, kun yksi ikkuna ei tahtonut millään aueta, oli kuin kiinnimuurattu. Yläkarmiin oli yksi ampiainen rakentamassa pesää. Esitin valitteluni: joudut etsimään uuden pesäkolon. Se tyytyi kohtaloonsa, ja antoi minun raivata pesänalun pois.

Erakkoampiaisia – Toisessa ikkunassa sama juttu. Tämä ampiainen oli selvästi närkästynyt, kierteli ja kaarteli ja koetti suojella rakenteilla olevaa pesäänsä. Tuntui pahalta tehdä tyhjäksi tämänkin ampiaisen rakennusaikeet. – Pitäisikö sittenkin kyhätä hyönteishotelli?
Myöhemmin luin netistä että eräät pienet erakkoampiaislajit rakentavat pesänsä mielellään talojen koloihin.

Erakkomajoja – Katsoin upeasti kuvatun dokumenttifilmin Athos (v:lta 2016). Se kuvaa Athosvuorella asuvien munkkien pelkistettyä, yksinkertaista elämää, jonka katkaisevat vain pyhien vietot kirkonmenoineen. Arkipäivät koostuivat työstä, rukouksesta ja pyhien kirjoitusten lukemisesta. Dokumentti oli tehty paitsi esteettisesti valtavan kauniisti, myös kunnioituksella ja pyhyyttä vaalivasti.

Häikäisevän kauniita, herkkiä mutta samalla vahvoja näkymiä vuorenhuipulta ja mereltä sekä hiljaisia, rauhallisia otoksia luostareista ja munkinkammioista oli sinänsä jo elämys katsella; sillä tuntui olevan jollain lailla sielua puhdistava vaikutus.
Mutta ehkä ensi pyhän teeman ja sen tekstien takia siitä nousi esille erityisesti niin yksin asuvien erakkomunkkien kuin pienissä yhteisöissä asuvien munkkien arkielämä yksinkertaisissa asumuksissaan. Niissä ei ollut mitään turhaa: kaikella mitä heillä oli, oli oma merkityksensä joko heidän työskentelynsä, pyhien kirjoitusten lukemisen tai rukouselämänsä kannalta.
Dokumenttiin suostuneet munkit vaikuttivat aivan tavallisilta ihmisiltä, eivät mitenkään pyhiltä. Päinvastoin, oli kuin he olisivat halunneet korostaa olevansa ihan tavallisia kuolevaisia.
Kuuluu kai osana kilvoitteluaan, jossa he pyrkivät kuolettamaan halujaan, himojaan ja ja egoaan. Kuten Paavali kirjoitti galatalaisille:
’Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa’. (Gal.2:20)

Ison vastakohdan arkielämälle muodostivat jumalanpalvelukset ikonein ja kynttiläkruunuin koristellussa luostarikirkossa. Uudempaa isoa kirkkoa esitellessään eräs munkki totesi, että tämä ei oikeastaan ole Athoksen hengen mukainen kirkko. Jäi vähän sellainen olo, että olikohan se rakennettu lähinnä pyhiinvaeltajia ja matkailijoita varten.
(Muutamien munkkien viettämä Joulujumalanpalvelus pienessä, muutamien kynttilöiden valaisemassa kappelissa ehkä oli ehkä se, mitä hän tarkoitti Athoksen hengen mukaisuudella. Siinä taisi olla jotain samaa, millaista ehkä 300-luvulla rakennetuissa kirkoissa oli-)

Dokumentin lopussa kaksi vanhaa Athos-munkkia lähtee kalastamaan. Toinen laskee verkkoja veteen. toinen soutaa. Jälkimmäinen toteaa: ”Olen kokenut paljon vaikeuksia ja ajatellut negatiivisesti, mutten ole koskaan katunut päätöstäni (ryhtyä munkiksi). Olen kokenut täällä uskomattomia hetkiä, jotka ovat täyttäneet sieluni. En ikinä vaihtaisi kokemuksiani mihinkään, mitä olen nähnyt maailmassa tai mitä ihmiset joutuvat kokemaan kaupungeissa joka päivä.”

Ensi pyhän rikkautta ja katoavaisuutta käsittelevät tekstit laittavat miettimään kumpaan kannattaa satsata, maanpäällisen rikkauden kartuttamiseen vaiko sellaisen rikkauden, joka on pysyvää laatua (ikuista).

Henkeään ei voi lunastaa –
Miksi pelkäisin pahana päivänä, kun petturien kavaluus saartaa minut?
He luottavat rikkauteensa, kerskailevat suurella omaisuudellaan.
Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa.
Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta.
Ei ihminen elä ikuisesti, ei hän vältä hautaa.
Mutta Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta.
Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta.
Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.
Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään,
hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä.
Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta. Ps. 49:6–10, 16–21

Mitä iloa .
Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin, eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen.
Tämäkin on turhuutta. Kun omaisuus karttuu, karttuvat sen syöjätkin.
Mitä iloa siitä on omistajalleen, paitsi että saa nähdä sen kuluvan?
Uurastavan uni on makea, söipä hän vähän tai paljon, mutta rikkaalta kylläisyys vie unen.
Olen nähnyt kipeän kärsimyksen auringon alla: rikkaus oli annettu omistajalleen onnettomuudeksi. Kohtalon iskusta hän menetti rikkautensa, ja vaikka hänellä oli poika, ei tämän käsiin jäänyt mitään. Rikkaan oli täältä lähdettävä yhtä alastomana kuin hän oli äitinsä kohdusta tullut, eikä hän voinut viedä mukanaan mitään siitä, minkä oli vaivaa nähden koonnut.
Saarn. 5:9–14

Rakkaudessa ei ole pelkoa –
Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.
Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. Tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään. 1. Joh. 4:16–21

Jumala on rakkaus – Johanneksen kirjeissä (samoin kuin johanneksen evankeliumissa) Jumalan rakkaus on läsnä niin voimakkaasti. Mutta eivät ne päästä kuitenkaan ihan helpolla. Esim. niin, että meidät ihmiset kuvattaisiin Jumalan rakkautta passiivisesti vastaanottavina osapuolina. Meillä on suhteessa Jumalaan aktiivinen osa myös siinä, mitä tulee rakkauteen.
’Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.’

’Joka rakastaa Jumalaa,rakastakoon myös veljeään’ – miten tuo näkyy ja heijastuu omalla kohdalla, omassa elämässäni? Johannes vie itsetutkiskelun paikalle. Ketkä koen veljikseni ja sisarikseni (biologisten sisarusteni lisäksi)? Ulottuuko rakkauteni läheisiäni ja ystäviäni laajemmalle? Miten se näkyy konkreettisella tasolla, siinä miten toimin lähimmäisteni suhteen?

Rikas ja köyhä –
Jeesus puhui tämän vertauksen:
”Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.
Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: ’Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.’ Mutta Abraham sanoi: ’Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.’ Rikas mies sanoi: ’Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä – hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.’ Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.’ ’Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ’mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.’ Mutta Abraham sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.’” Luuk. 16:19–31

Jeesuksen vertaus rikkaasta miehestä ja hänen portinpielessään viruvasta köyhästä miehestä on tosi vahva. Jeesus varmaan ajatteli, että päähän taputtelut eivät tuota muutosta, pitää tukistella ihan kunnolla. Ja kyllähän voimakkailla mielikuvilla on vaikutuksensa, jos kuuntelee avoimin mielin, ilman torjunta- tai puolustusasennetta,

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Ukrainan kriisi on varmasti saanut monet ihmiset ympäri maailmaa huomaamaan, miten elämä voi hetkessä muuttua. Se mikä oli tuntunut turvalliselta ja pysyvältä, voikin hetkessä olla kadonnut. Koti ja kaikki mitä siellä oli rauniokasana. Lasten päiväkoti, koulu, tai sairaala tuhottuina.
Sotia on aina ollut. Mutta tuntuu että vasta tämä Euroopassa tapahtuva sota on ehkä saanut monet meistäkin, jotka emme ole sotaa kokeneet, miettimään, minkä varaan loppujen lopuksi rakentaa turvallisuutensa.
Sen, kuinka kotinsa ja koko omaisuutensa voi kadottaa yhdessä päivässä, ovat lukemattomat ukrainalaiset joutuneet kokemaan. Miljoonia ukrainalaisia on joutunut pakenemaan kotimaastaan.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Miten auttaa? – Eilen kohtasin Somaliasta kotoisin olevan nuorukaisen, joka keräsi kadulla World Vision -järjestölle kuukausilahjoittajia. Hän luetteli, mihin kaikkiin (riipaiseviin) kohteisiin apua jaetaan. Puolet Afrikan epäkohtien korjaamiseen, puolet Ukrainaan.
Kotiin tullessa oli postin joukossa kirje Punaiselta Ristiltä, jossa kerrottiin Itä-Afrikan maiden tilanteen nyt olevan erityisen vakava: yli 14 miljoonalla ihmisellä ei ole varmuutta huomisesta ruoasta ja 5.5. miljoonaa lasta kärsii aliravitsemuksesta.
Miten tämä maailma voikaan olla tällainen? Toisaalta on sellaisia, joilla on enemmän rahaa ja omaisuutta kuin koskaan pystyvät kuluttamaan, ja monin verroin enemmän sellaisia, joilla ei ole mitään, ehkä korkeintaan jokin itse kyhätty maja suojana auringonpaahteelta ja sateilta.

Mutta entä meikäläinen, tilastollisesti tulojeni mukaan köyhäksi määritelty. mutta jolla on koti ja kaikki mitä tarvitsen. Miten minun tulisi toimia, miten ja mihin suunnata apuni?
World Vision-miehen ja Punaisen Ristin kirjeen jälkeen tuli jotenkin niin hämmentynyt olo ja roposeni tuntuivat niin mitättömiltä ajatellessa kaikkea sitä mitä maailmassa tarvittaisiin. Vaikka tiedän kyllä, että pienikin apu on parempi kuin ei mitään.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Tällä hetkellä saattaa olla, että mitä lähempänä, sitä konkreettisemmalta avuntarve tuntuu. Sydäntälämmittävää on ollut se aktiivisuus ja auttamisenhalu, jota yksityiset ihmiset (järjestöjen ja seurakuntien lisäksi) ovat osoittaneet maahamme saapuneille sotapakolaisille. Ruoan ja muiden päivittäistarvikkeiden jakelupisteitä on avattu ympäri maata.
Vaikka oma aineellinen apu tai työpanos tuntuisi pieneltä, yhdessä voimme paljon.

Ehkäpä kannattaakin keskittyä yhteen asiaan kerrallaan: mikä juuri tällä hetkellä kutsuu minua eniten auttamaan? Ja jättää muut kipeät maailmantilanteet rukouksin Jumalan kannettaviksi.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Viulistit ympäri maailmaa yhtyvät Kievin kellarisuojassa soittavan Illia Bondrenkon soittoon osoittaakseen tukea Ukrainalle:

https://www.youtube.com/watch?v=9-bTNFeqp5w

Salattu Jumala

11.6.2022. ’Starship’ luki sen kyljessä. Se oli pysähtynyt erään ok-talon portin eteen. Eivät kuulemma olleet ulkona lounastavat asukkaat tilanneet. Menimme kotiin, joka oli siinä ihan lähellä. Mietin, pitäisikö selvittää, löytääkö se perille, vai miettiikö se, oliko se eksynyt. Ei olisi mikään ihme, meidän kylän pikkuteillä. Monenlaisia valoja vilkkui, näki että jotain siinä työstettiin. Etsikö se oikeita signaaleja? Tiedä häntä.
Jonkun ajan kuluttua kävimme hauvan kanssa tarkistamassa tilanteen. Se oli jatkanut matkaansa.

Hymyilyttää vieläkin kun ajattelen sitä pientä valkoista ruoankuljetusrobottia. Vähän niin kuin me ihmiset täällä maan päällä: välillä mennään lujaa, sitten tulee stoppi, miettimisen paikka. Miten tulisi jatkaa, mikä suunta? Ja vaikkemme näe Lähettäjää, Hän näkee meidät. Näkee mikä on se meille suunniteltu reitti ja missä kohtaa olemme menossa.
Ja kun vain muistamme seurata Kauko-ohjaajan reittiohjeita ja signaaleja, löydämme perille.

Jumalan salattu olemus– Ensi pyhää vietetään Pyhän Kolminaisuuden päivänä. Kirkkokäsikirja toteaa aiheesta: ’Raamatuntekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hän vaikuttaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Usko ei käsittele Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen vaan ihmetellen, ylistäen ja hänen armotekojaan julistaen.’

Iloiten laulakaa –
Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto, hän on meidän turvakalliomme.
Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi!
Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.
Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee.
Ps. 95:1–2, 6–7

Jumalan enkelit ylistävät ja laulavat Hänen kasvojensa edessä Hänen kunniaansa. – On oikeastaan aika ihmeellistä, että meitäkin kutsutaan ylistämään ja palvomaan Häntä Hänen kasvojensa eteen. Ajattelen tuon kuvaannollisen ilmauksen tarkoittavan, että tulemme Hänen eteensä juuri sellaisena kuin olemme, salaamatta mitään, koettamatta peitellä mitään puolia itsestämme, antamatta minkään tulla siihen väliin.
(Hänhän, vaikka onkin itse meiltä suurimmaksi osaksi Salattu, tietää ja näkee kuitenkin sydämemme ja mielemme joka sopet.)
Joskus, kun olemme täysin antautuneita palvontaan, Hän saattaa ilmaista meille jotain itsestään, läsnäolostaan. Joskus jopa tavalla, joka voi saada ylpeänkin polvet notkistumaan ja lankeamaan maahan häkeltyneenä, ehkä pelästyneenäkin Hänen pyhyytensä ja kirkkautensa voimasta.

Jesaja ja serafi –
Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät.
He huusivat toinen toiselleen:
– Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan.
Ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua. Ja minä sanoin:
– Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet, ja saastaiset huulet on kansalla, jonka keskellä elän, ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin.
Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta. Hän kosketti sillä minun huuliani ja sanoi:
– Katso, tämä on koskenut huuliasi, sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu.
Minä kuulin Herran äänen sanovan:
– Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi?
Niin minä vastasin:
– Tässä olen, lähetä minut! Jes. 6:1–8

Millainen taivasnäky Jesajalla olikaan! Noin vahvan tavan Jumala valitsi kutsuessaan Jesajan profeetakseen. Ei ihme, että kaiken tuon pyhyyden ja kirkkauden edessä Jesaja tunsi niin voimakkaasti omat puutteensa, heikkoutensa, virheensä ja syyllisyytensä. Miten paljon epäpuhtaita asioita hän olikaan päästänyt suustaan elämänsä aikana, miten paljon vääriä tekoja tehnyt? Eihän hän millään voisi ryhtyä Jumalan profeetaksi!

Yksi serafeista, jotka ylistivät ja palvoivat Jumalaa, lensi hänen luokseen. Uhrialttarin tulen polttama hiili poltti pois Jesajan syyllisyyden ja -tunteen – Mitä olikin tullut sanottua tai tehtyä, oli nyt sovitettu.
Ajattelen, että Jesajalla ehkä oli herkkä omatunto ja taipumus itsensä syyllistämiseen, ja että hän siksi tarvitsi tuollaisen kokemuksen puhdistumisen tunteesta ja sovinnosta. Niin että hän pystyi vastaamaan Jumalan kutsuun: ”Lähetä minut!”

Pyhä, pyhä, pyhä – Ympäri maailmaa ev.lut. ja katolisissa messuissa lauletaan virttä, jossa on nuo Jesajan näyssä kuulemat serafien ylistyssanat: ”Pyhä, pyhä pyhä”. Virressä lauletaan ylistystä kolmiyhteiselle Jumalalle, Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle.
Alla olevalla videolla sen laulaa intialainen, eri kuoroista kokoonpantu yhteiskuoro 250 laulajan voimalla. (Laitan sen tähän, koska virren tekijä työskenteli lähetyspiispana nimenomaan Intiassa).

Holy Holy Holy – Chennain kuorot laulavat yhdessä

Hänestä, hänen kauttaan ja häneen –
Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa!
Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä!
Kuka voi tuntea Herran ajatukset, kuka pystyy neuvomaan häntä?
Kuka on antanut hänelle jotakin, mikä hänen olisi maksettava takaisin?
Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki. Hänen on kunnia ikuisesti. Aamen. Room. 11:33–36

**********************

Vedestä ja Hengestä –
Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan.” Jeesus vastasi hänelle: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.” Nikodemos kysyi: ”Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?”
Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: ’Teidän täytyy syntyä uudesti.’ Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”
”Miten tämä kaikki on mahdollista?” Nikodemos kysyi.
Jeesus vastasi: ”Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä? Totisesti, totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme. Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista! Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika. Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.” Joh. 3:1–15

Nikodemos oli tunnistanut Jeesuksen aivan erityiseksi opettajaksi, Jumalan lähettämäksi. Ja että Jumala oli hänen kanssaan, hänen opetuksissaan ja teoissaan. Nikodemoksella oli syvä kaipuu löytää ja ymmärtää enemmän kuin pyhät kirjoitukset olivat hänelle ilmaisseet. Jeesuksella oli tiedon ja viisauden avaimet. Miten ainutlaatuinen tilaisuus hänelle tarjoutuikaan, kun hän sai tavata Jeesuksen kahden kesken ja esittää tälle kysymyksiään.

Jeesus vei kuitenkin heti kättelyssä keskustelun sellaisille raiteille, ettei Nikodemos tahtonut pysyä kyydissä. Hämmennyksissään hän, viisas ja oppinut mies ajautui esittämään kysymyksiä, joissa ei varmaan hänen omasta mielestäänkään ollut mitään tolkkua.
Jeesus ei kuitenkaan päästänyt häntä helpolla, suorilla ja yksinkertaisilla vastauksilla. Uudesti syntyminen ylhäältä – oliko sellaista lainkaan käsitelty niissä kirjoituksissa, joita Nikodemos oli tutkinut? Luultavasti ei. Ja jos olikin, ei vanhoista kirjoituksista ollut nyt mitään apua,

Syntymällä uudesti vedestä ja Hengestä päästään Jumalan valtakuntaan. Isosta asiasta oli siis kyse -Nikodemoksen oli saatava vastaus, jonka voisi käsittää.
Jeesus jatkoi: ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.” – Nikodemos hämmentyi entistä enemmän.

Lopulta Jeesus armahtaa Nikodemosta ja antaa selkeän vastauksen: tie iankaikkiseen elämään avautuu uskomalla, että hän on Jumalan Poika.
(Joskus etsiskelin tuon juutalaisen käsitteen ’Ihmisen Poika’ lähdettä, mutten muista enää, mitä löytyi. Saattoi olla että sillä viitattiin Messiaaseen.)

Joko tuo keskustelu Jeesuksen kanssa, tai se ynnä Nikodemoksen aiemmin kuulemat Jeesuksen opetukset ja teot taisivat saada tämän vakuuttuneeksi. Siihen viittaa Johanneksen evankeliumin maininta, että Nikodemos oli yhdessä Joosef Arimatialaisen kanssa viemässä Jeesuksen ruumista hautaan,
’Tämän jälkeen muuan Joosef, joka oli kotoisin Arimatiasta, pyysi Pilatukselta, että saisi ottaa Jeesuksen ruumiin ristiltä. Hän oli Jeesuksen opetuslapsi, joskin salaa, sillä hän pelkäsi juutalaisia. Pilatus suostui pyyntöön, ja Joosef tuli ja otti ruumiin alas. Paikalle tuli myös Nikodemos, se mies, joka ensi kerran oli käynyt Jeesuksen luona yöllä, ja hänellä oli mukanaan sata mittaa* mirhan ja aaloen seosta. Miehet ottivat Jeesuksen ruumiin ja kietoivat sen käärinliinoihin pannen mukaan tuoksuaineita, niin kuin juutalaisten on tapana tehdä haudatessaan vainajansa.’ (Joh.19:38-40)

Viimeistään silloin, kun hauta löydettiin tyhjänä, pelkät käärinliinat jäljellä, nuo kaksi Jeesukseen salaa uskovaa fariseusta, Nikodemos ja Joosef Arimatialainen uskoivat, että Jeesus todella oli Jumalan Poika, joka sanojensa mukaan heräsi kuolleista 3. päivänä.
Nuo viisaat, oppineet miehet joutuivat myöntymään siihen, että vaikka kuinka tuntisivat pyhiä kirjoituksia, Jumalan ihmeellisiä tekoja ei voi lukemalla ymmärtää. Siinä mihin ymmärrys ei yllä, on ’vain’ turvauduttava uskoon.

Se oli varmaan kova paikka noille miehille, jotka olivat tottuneet perustamaan ymmärryksensä kirjoituksiin. Onhan se – uskominen – vielä nykyäänkin monille viisaille kirjanoppineille kova paikka. Tyytyminen siihen, ettei tiedolla voi ymmärtää kaikkea. Ja ettei Jumala selitä meille kaikkea, vaan pitää niin paljon meiltä salassa. Tyytyminen siihen, että meille jää niin paljon ’miten’ ja ’miksi’ -kysymyksiä, joihin emme saa vastauksia kuin ehkä vasta sitten. kun näemme Hänet ’kasvoista kasvoihin’.
Kuten Paavali kirjoitti kirjeessään korinttilaisille:
’Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.’ (1.Kor.13:12)

Ehkäpä se onkin olennainen osa Jumalan pyhyyttä: se että voimme käsittää Hänestä niin häviävän pienen osan. Että Hän on aina niin paljon enemmän ja suurempi kuin pystymme parhaalla tahdollammekaan ymmärtää.
Vaikka Jumalan kolmiyhteyden, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen erillisinä persoonina ja kuitenkin ykseytenä voisi omalla tavallaan vielä käsittää, niin mitä enemmän koettaa Jumalan kolminaisuuteen syventyä, saattaa huomata, että ’tuuli puhaltaa missä tahtoo’.
Ehkäpä juuri se, Jumalan suuri mysteeri, saa meidät etsimään Häntä. Ehkä se, että Hän pysyy meiltä salattuna, on osa Hänen suunnitelmaansa, Että tunnemme vetoa Hänen etsimiseensä. Siihen, että saisimme oppia tuntemaan Häntä yhä enemmän, yhä läheisemmin.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Reginald Heber (1783-1826), englantil. piispa, oli arvostettu runoilija ja virsien sanottaja. Valmistuttuaan Oxfordin yliopistosta hän matkusti Skandinaviassa, Venäjällä ja Keski-Euroopassa. Lähetystyö oli hänelle läheinen. Saatuaan pappisvihkimyksensä hän hoiti ensin isänsä vanhaa seurakuntaa, ja v.1823 hänet sai nimityksen lähetyspiispaksi Intian Kalkuttaan, jossa hän työskenteli kuolemaansa saakka.
Holy holy holy, Lord God Almighty on tunnetuin Reginald Heberin virsistä. Niin täynnä Jumalan pyhyyden ylistystä se on, että se saa miettimään, mahtoiko R.H. jossain vaiheessa elämässään kokea samantapaisen näyn Jumalan edessä palvovista serafeista (ja kerubeista) kuin Jesaja.
(Alla toinen lauluvideo virrestä, hieman pienemmällä kuorolla.)

Holy holy holy Lord God Almighty

Pyhä, pyhä, pyhä! Suuri Jumalamme,
aamun tullen sinulle me tuomme kiitoksen.
Pyhä, pyhä, pyhä, armon antajamme,
laupias Herra kolmiyhteinen!

Pyhä, pyhä, pyhä! Autuaat ne kantaa
kultakruunut eteen Herran valtaistuimen.
Enkeleiden kuoro kiitoksensa antaa,
herrojen Herra iankaikkinen.

Pyhä, pyhä, pyhä! Kirkkautes loistaa,
vaikka silmä syntisen ei näe kunniaas.
Pyhä olet yksin, vertaistas ei toista,
rakkaus, voima kaikkivaltias.

Pyhä, pyhä, pyhä! Kiitoslaulu suuri
kaikuu halki taivaan, maan ja merten äärien.
Pyhä, pyhä, pyhä, armon vahva muuri,
oi Jumalamme kolmiyhteinen!

(Suom. virsikirjassa ylistysvirsi 134)

Pyhän Hengen vuodattaminen

4.6.2022. Mikä ihana, miltei ympäri vuorokauden jatkuva ulkoilmakonsertti pihalla ja metsäpoluilla. Välillä kuuluu pitkiäkin sooloja. Välillä sävelet sekoittuvat toisiinsa. Sävelkulkujen moninaisuudesta huolimatta kaikki tuntuu soivan harmoniassa keskenään.
En ole mikään lintutuntija, ja vielä vähemmän tunnistan niitä laulujensa perusteella.
Mutta yhden tunnistan. pihallammekin asustavan mustarastaan. On kuin se laulaisi 10 eri kielellä.
Kun Jeesuksen opetuslapset täyttyivät Pyhällä Hengellä, he alkoivat puhua eri kielillä, sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi. Kuunnellessani onnellisena mustarastaan tavattoman monivivahteista visertelyä mietin hymyillen, onkohan Jumalan Henki antanut sille lahjan laulaa eri lintujen kieliä.

Miten hyvää linnunlaulun kuuntelu tekeekään sielulle. Herään siihen sitten vaikka kuinka aikaisin aamulla, aina se vaan tuntuu yhtä ihmeen ihanalta; puhtaalta, viattomalta, keveältä ja kauniilta.
Mutta kyllähän korviimme kantautuu toisenlaisiakin ääniä. Sellaisia, joista keveys on kaukana. Ja aina välillä joutuu huomaamaan, että on seurannut liian intensiivisesti maailmantapahtumia, eikä se ole tehnyt hyvää.
Tätä jouduin pohtimaan (taas kerran) muutama päivä sitten lääkärikäynnin yhteydessä. Sitä miten kehoni herkimmin reagoiva osa (= sydän) koettaa kertoa minulle, että on aika tehdä jotain toisin. Lääkäri pyysi hankkimaan verenpainemittarin ja pitämään kirjaa. Huokaus. (Mittaaminen ja numerot eivät koskaan ole olleet minun juttuni.)

Mutta ehkei se sittenkään ollut huono juttu. Ehkä tarvitsinkin näin selkeän viestin siitä, että täytyy tarkistaa, millaisia ääniä kuuntelen. Olenko antanut elämäni, ajatusteni ja tunteitteni täyttyä liiaksi maailman uutisilla? Olisiko aika antaa taas enemmän tilaa taivaallisille uutisille?
Antaa enemmän tilaa Kristukselle, Hänen Hengelleen elämässäni, ajatuksissani, tunteissani, tekemisissäni. – Sydänkin saa silloin levätä ja voida paremmin. Hänen Henkensä vaikutuksessa. Sillä Hänen Henkensä on rauhan Henki. Kuten laulussa ’Tule rauhan Henki’ todetaan.

’Tule rauhan Henki, henki Jumalan
tule lailla tuulen, merten pauhinan!
Tule rauhan Henki, köyhään sydämeen
lohdutuksen Henki, mielen kipeyteen.
Tule rauhan Henki, esteet murenna
vapauden Henki, näytä valoa!
Tule rauhan Henki, hiljaa kohota
katse ylös maasta, kohti Kristusta.
Tule rauhan Henki, silloin voimaa saan
sydämeni turvaa yksin Jumalaan.
Tule rauhan Henki, Henki Jumalan
tule lailla tuulen, merten pauhinan!’

Tällä hetkellä en tosin kaipaa merten pauhuja tai tuulia. Kaipaan tyyntä rauhan Henkeä, sisimpääni, ympärilleni, kaikille, kaikkiin maihin, koko tälle rakkaalle maapallollemme.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Helluntain Henki – Tänään on Helluntain aatto, huomenna vietetään Helluntaita, päivää jolloin Pyhä Henki vuodatettiin Jeesusten opetuslasten ylle. Se mullisti heidän elämänsä.
Kirkkomme opetuksen mukaan me kaikki saamme Pyhän Hengen kasteessa. Jumalan Henki lepattaa sisimmässämme pienenä liekkinä, joskus kasvaa suuremmaksi, ja silloin tällöin jopa roihahtaa täyteen paloon.

Yleisintä taitaa kuitenkin olla, että voimme Joissain tietyissä tilanteessa tuntea selvemmin Hengen vaikutuksen. Yleensä sellaisessa tilanteessa, joka liittyy jotenkin Häneen, joka on meille Hengen antanut. Kuten ylistäessämme ja palvoessamme Jumalaa, Tai toimiessamme toisen hyväksi Hengen johdattamana. Tai myöskin vain istuessamme hiljaa jollain luonnonkauniilla paikalla, ihmetellen ja ihaillen Hänen kättensä töitä, kiitollisena, kokien syvää rauhaa ympärillämme ja sisimmässämme.

Laulakaa, soittakaa, iloitkaa –
Laulakaa Jumalalle, soittakaa hänen nimensä kunniaksi, ylistäkää häntä, joka kiitää pilvivaunuillaan.
Herra on hänen nimensä, iloitkaa hänen edessään!
Hän on orpojen isä ja leskien puoltaja, Jumala pyhässä asunnossaan.
Hän antaa yksinäiselle kodin, hän päästää vangitut vapauteen,
mutta hänen vastustajansa saavat asua paljaaksi paahtuneessa maassa.
Jumala, kun sinä johdit kansaasi, kun kuljit autiomaassa,
niin maa järisi ja taivas vihmoi vettä Jumalan, Siinain Herran, Jumalan, Israelin Jumalan edessä.
Sinä, Jumala, annat runsaat sateet, nääntyneen maasi sinä saat jälleen kukoistamaan.
Sinun väkesi elää siellä, hyvyydessäsi sinä huolehdit köyhistä, Jumala. Ps. 68:5–11

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Uusi sydän, uusi henki –
Näin sanoo Herra Jumala:
”Minä otan teidät vieraiden kansojen keskeltä, minä kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte, minä puhdistan teidät kaikesta saastastanne ja epäjumalienne kaikesta iljettävyydestä. Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan. Te saatte asua maassa, jonka minä olen isillenne antanut, te olette minun kansani ja minä olen teidän Jumalanne.” Hes. 36:24–28

Kohahdus ja tulenlieskat –
Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.
Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on. Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. He kysyivät ihmeissään: ”Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä? Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta, Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta, toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia – ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.”
He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan: ”Mitä tämä oikein on?” Mutta jotkut pilkkasivat: ”He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä.” Ap. t. 2:1–13

Kun Puolustaja tulee –
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
    Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.
    Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.”  Joh. 14:23–29

Jeesuksen lupaus seuraajilleen on vahva: kun Puolustaja, Pyhä Henki tulee, Hän opettaa kaiken ja palauttaa mieleen kaiken, mitä hän on heille opettanut. Ja todellakin, ei vain tuona 1. helluntaipäivänä, vaan jatkossakin Pyhä Henki johdatti heitä ja antoi heille sanat suuhun.
Yksi vaikuttavimmista näytöistä on mielestäni Pietarin pitkä puhe (Apt.t.2:14-36, suora jatke huomisen pyhän Apt.t:n tekstille). On siinä Luukkaalla & hänen kirjurillaan kynä viuhunut, kun on koettanut pysyä perässä ja tallentaa Pietarin vuodatusta.

Pietari oli siihen saakka ollut toiminnan mies, joka yhdellä tai parilla lauseella ilmaisi, mitä hänen mielestään tulisi tehdä. Nyt sama mies antoi sanojen virrata. Ne, jotka kuulivat hänen puheensa, tulivat syvästi kosketetuksi. He kysyivät häneltä, mitä heidän tulisi tehdä.
Pietari vastasi heille: ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.”

Mutta entä me? Jos ja kun on jo saanut kasteen (useimmat jo ihan pienenä) ja saanut sen myötä lahjaksi Pyhän Hengen, kuten kirkko meille opettaa… – onko jotain, mitä meidän pitäisi vielä tehdä saamamme lahjan eteen?

’Täyty Hengellä, joka päivä’ – Kiinal. evankelista Veli Yun,, joka kävi alkukeväästä Suomessa, kehottaa lehtihaastattelussa: ”Aloita aamusi täyttämällä sisikuntasi Jumalan lupauksilla, äläkä uutisilla.” Ahdistus vie huomion pois Kristuksesta, ja sillä tavoin ei voi löytää toivoa.
”Lue Jumalan sanaa, rukoile ja täyty Hengellä, eikä vain silloin tällöin, vaan joka päivä.”

Siinäpä aikamoisen inspiroiva kehotus: täyttyä joka päivä Hengellä!
Viime maanantaina vapaaehtoisten virkistyspäivän messussa pappimme piti pitkän, hyvän puheen Pyhästä Hengestä. Aluksi hän kertoi pienen tarinan noviisista, joka tuli erämaaisän luo kysymään tältä, mitä hänen olisi tehtävä. Hän kertoi noudattaneensa Jumalan käskyjä ja yrittäneensä elää ja toimia kaikin tavoin Jumalan tahdon mukaisesti. Mitä hän voisi vielä tehdä, hän kysyi erämaaisältä. (Kuten se rikas nuorimies, joka tuli Jeesuksen luo kysyen tältä samaa.)
Erämaaisä katsoi noviisia ja sanoi: ”Miksi et täyttyisi aivan kokonaan Pyhällä Hengen tulella?”
Pappi päätti puheensa (mikäli oikein muistan) kysymykseen, voisimmeko me antautua Pyhän Hengen syliin, Hengen kannateltavaksi.

Antautua Pyhän Hengen syliin – tuo ajatus puhuttelee minua kovasti. Jeesuksen vastaus nuorukaisen kysymykseen (Matt.19:16-22) oli tälle liian radikaali, hän ei pystynyt siihen.
Jeesus sanoi tuolle vilpittömän hartaalle ja innokkaalle etsijälle:
”Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.”

Armollisempi ja helpompi vaihtoehto kuin kaiken jättäminen Jeesusta seuratakseen on antautuminen Pyhälle Hengelle, Hänen vaikutukselleen meissä. Siinä ei ole kyse siitä, että pitäisi pinnistellä tai ponnistella tai tehdä jokin radikaali elämänmuutos. Eikä siitä, että pyrittäisiin tulemaan täydellisiksi. Vaan pikemminkin siitä, mihin suuntaa ajatuksensa, tunteensa, olemisensa ja elämisensä. Ettei olisi esteenä sille, miten Pyhä Henki haluaa toimia.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Antautuminen Pyhän Hengen vaikutukseen ei kuitenkaan ole mikään passiivinen tila, jossa vain ollaan ja otetaan vastaan. Siinä ollaan herkkänä kuulolla, mikä minäkin hetkenä ja missäkin tilanteessa on tarpeen, mitä Jumala haluaa tehdä juuri nyt meissä ja kauttamme.

Taivaallisten uutisten vuoro – Se, että nyt (taas kerran) pidän taukoa maailmanuutisten seuraamiselle ja keskityn taivaallisten uutisten lukemiseen, ei tarkoita, että unohtaisin sen kärsimyksen ja tuskan, jota niin monet kokevat parhaillaan tässä maailmassa. Vaan pikemminkin sitä, etten anna tämän maailman tapahtumien vallata itseäni, tunteitani ja ajatuksiani. Että muistan hädässä olevia rukouksissani, ja teen sen minkä kulloinkin voin.
Etten mieti tässä maailmassamme ilmenevää pahuutta ja siitä aiheutuvia kauheita tekoja, vaan luotan Häneen, joka on kaiken hyvän Lähde, tämän maailman tapahtumia suurempi ja vahvempi.
Hänelle voimme jättää rukousaiheemme. Hänen suurissa käsissään (kuvaannollisesti ajatellen) me kaikki Hänen luotunsa loppujen lopuksi olemme.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rukouksiin niiden puolesta, jotka ovat hädissään, peloissaan, tuntevat avuttomuutta ja voimattomuutta, ehkä toivottomuuttakin, voi liittää myös tutun Jeesuksen lupauksen Helluntain evankeliumista:
”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”

Alla olevalla videolla ukrainalaiset kristityt laulavat rukouslaulun Amsterdamin kadulla

’Nouskoon rukoukseni kuin suloisena tuoksuna luoksesi
vuodattakaamme sydämemme alati kohti Sinun kirkkaita, taivaallisia asuinsijojasi
Herra, rukoilen Ukrainan puolesta ja sen kansan puolesta
suo meille anteeksiantosi ja pelasta meidät
osoita meille armosi ja kirkkautesi
Herra, tiedämme että olet aina kanssamme
taivaallisessa kirkkautta sädehtivässä temppelissäsi
Sinä annoit meille ilosi ja rauhasi
annoit elämäsi meidän kaikkien edestä, kirjoitit nimemme Elämän kirjaan
Elämän kirjassasi, elävällä sanalla osoitit meille tien, totuuden, elämän
suo kaikkien kansojen rukoilla ja etsiä Sinua
sillä Sinä olet ainoa, joka eli kuollakseen
Nouskoon rukouksemme suloisen tuoksun lailla luoksesi’