Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2021

Miten auttaa?

29.8.2021. Viime viikolla, kun olin lukenut 5 päivänä uutisia afganistanilaisten tilanteesta, poikani tuli käymään. Kerroin kuinka kroppani oli alkanut reagoida ihmisten hätään siellä. Poikani totesi että nyt olisi varmaan taas uutistauko paikallaan. Päätin tehdä uutislakon. Ja muutaman päivän kuluttua viiltävä kipu rinnassa/sydämessä oli hävinnyt.

Miten auttaa? – Mietin (taas kerran) kuinka se että murehdin toisten hätää ei auta mitään eikä ketään. On paljon rakentavampia ja hyödyllisempiä tapoja. Kuten konkreettinen auttaminen, siten kuin se on itselle mahdollista.

Rukouksia – On kuitenkin yksi asia, jota jokainen voi aina tehdä: rukoilla lähimmäisten puolesta; olivatpa he sitten lähellä tai kaukana, ja olipa tilanne millainen tahansa.
Jumala kuulee rukouksemme. Voimme rukoilla Kristuksen läsnäoloa, suojaa ja varjelusta.
Ja että Hän ilmestyisi kirkkaudessaan siellä, missä pimeyden voimat koettavat ottaa valtaa.

Lähimmäinen – Kirkkovuosikalenterin johdanto tämän pyhän teemaan ’Lähimmäinen’:
’Jeesus oli elämällään ja opetuksellaan esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat. Tämä esikuva velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Kristukselta saamme myös voiman hyviin tekoihin lähimmäistemme hyväksi. Ihminen itse ei ole aina tietoinen siitä, että hän hyvää tehdessään toimii Jumalan rakkauden välikappaleena.’

Ensi pyhän teksteistä nousi esiin jokaisesta sellaisia ominaisuuksia, joita soisi itsellään olevan – ja joita myös Taivaallinen Isämme toivoisi meillä olevan.
Oi, millainen tämä maailma olisikaan, jos meillä kaikilla olisi alla olevat ominaisuudet aktiivikäytössä… 🙂

Jeesus toteutti näitä ominaisuuksia elämässään. Hän näytti omalla esimerkillään meille, miten meidän tulisi kohdella toisiamme.
Vaan eihän se aina niin helppoa ole. Kyllä meitä koetellaan noiden ominaisuuksien suhteen useinkin. Onneksi Kristus kulkee kanssamme. Hän ohjaa, auttaa, vahvistaa ja opastaa meitä Henkensä kautta, kunhan vain sitä pyydämme. – Miten me omin voimin ja neuvoin selviytyisimmekään?

Armelias – Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille,
sen, joka aina toimii oikeuden mukaan.
Oikeamielinen ei koskaan horju, hänet muistetaan ikuisesti.
Ei hän pelkää pahoja viestejä vaan luottaa vakain mielin Herraan.
Hän on vahva ja rohkea, ei hän pelkää,
ja pian hän katsoo voittajana ahdistajiinsa.
Hän antaa avokätisesti köyhille, hän toimii aina vanhurskaasti
ja kulkee pystyssä päin. (Ps. 112:5–9)

Tuo psalminkohta on ihan täytenään niitä toivottuja ominaisuuksia:
oikeamielinen, luottavainen, vakaa, vahva, rohkea ja antelias.
Mitkäköhän noista mahtavat olla omalla kohdalla parhaiten hallussa, ja mitä niistä olisi tarve harjoitella & harjoittaa enemmän?
Varmaan olisi ihan hyvä juttu aina välillä tulla tietoiseksi niistä, joissa on itsellä toivomisen varaa. 🙂

Uskollinen – Noomi sanoi miniöilleen: ”Palatkaa kumpikin äitinne luo. Olkoon Herra teille hyvä, niin kuin te olette olleet hyviä vainajiamme ja minua kohtaan. Kunpa te Jumalan avulla saisitte molemmat uuden miehen ja löytäisitte turvan ja onnen hänen kattonsa alla.” Hän suuteli heitä, mutta he puhkesivat itkuun ja sanoivat: ”Ei, me tahdomme, että sinä viet meidät kansasi luo.” Silloin Noomi sanoi: ”Menkää takaisin, tyttäreni! Mitä syytä teillä on tulla minun mukaani? Enhän minä enää voi synnyttää poikia teille miehiksi.”
Miniät itkivät nyt vielä katkerammin. Viimein Orpa suuteli anoppiaan hyvästiksi, mutta Ruut ei suostunut eroamaan Noomista. Silloin Noomi sanoi: ”Katso nyt, kälysi lähti takaisin kansansa ja jumalansa luo. Lähde sinäkin kälysi mukana.” Mutta Ruut sanoi: ”Älä pakota minua eroamaan sinusta ja lähtemään luotasi. Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon. Rangaiskoon minua Jumala nyt ja aina, jos muu kuin kuolema erottaa minut sinusta!” Kun Noomi käsitti, että Ruut oli lujasti päättänyt seurata häntä, hän ei puhunut siitä sen enempää. (Ruut 1:8–11, 14–18)

Sitoutuminen – Luen parhaillaan Raamattua läpi. On mielenkiintoista, kuinka joka lukemisella siitäkin huomaa uusia asioita. On kuin joitakin kohtia ei olisi aiemmin lukenutkaan.
Joku aika sitten luin Ruutin kirjan.
Tällä kertaa kirjan tuosta kohdasta juuri tuo Ruutin ehdoton sitoutuminen ja päättäväisyys nousivat erityisesti esiin. Miten vahva kiintymys ja lojaalisuus Ruutilla olikaan Noomia kohtaan. Hän oli valmis jättämään oman maansa ja kulttuurinsa seuratakseen Noomia.
Luultavasti myös Noomi oli ollut erityisen huolehtiva ja rakastava miniäänsä kohtaan.

Rakastava – Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. Käskyt ”Älä tee aviorikosta”, ”Älä tapa”, ”Älä varasta”, ”Älä himoitse”, samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain. (Room. 13:8–10)

Rakkauden voima – ’Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.’ On aika huikea tuo Paavalin toteamus: ’Näin rakkaus toteuttaa koko lain’.
Miten me tarvitsemmekaan Rakkauden voimaa tähän maailmaan, lähelle ja kauas. Me ihmiset kun olemme heikkoja, on ihana tietää että meillä on Auttaja, joka kulkee rinnallamme ja joka itse on Rakkaus.

Kristus haluaa antaa sydämeemme, mieleemme ja koko olemukseemme niillä hyviä ominaisuuksia, joita Hän itse on. Kunpa muistaisi pyytää Häntä tulemaan avuksi aina kun tuntuu etteivät omat voimat riitä jossain tilanteessa.
On aika huikea tuo Paavalin toteamus: ’Näin rakkaus toteuttaa koko lain’.

Antelias – Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: ”Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.” (Mark. 12:41–44)

Huolenpitoa – Mieleen tulee erityisesti Itä-Afrikan maat, joissa kiertelin vuosituhannen 1. kymmenellä. Ne köyhät kylät, joissa vallitsi vahva yhteisöllisyys. Toisista pidettiin huolta. Oli itsestään selvää, että perhe, jossa jo oli iso lapsikatras ja jossa jokapäiväisen leivän saanti oli aina epävarmaa, otti luokseen orvoksi jääneen sukulais- tai naapurilapsen. Yksi suu lisää ruokittavaksi, mutta oli luottamus, että jotenkuten selvitään, päivä kerrallaan.

Kristus, anna meille rakastava sydän. Johdata ja auta meitä hyviin tekoihin. Anna Rakkautesi säteillä maailmamme joka kolkkaan.
Kiitos että että olet Veljemme ja Vapahtajamme. 🙂

Sydänten Parantaja

20.8.2021. Joitakin viikkoja sitten menin messuun. Kuten ulkona, oli sisällä kirkossakin lämmin. Maskin kanssa hengittäminen vei ilmeisesti voimani, sillä minua alkoi heikottaa. Menin aulaan juomaan vettä. Olisin halunnut lähteä kotiin, mutta koska olin tullut ystävän kanssa, joka oli 1. kertaa kotikirkkoni messussa, jäin. (Oloni huononi niin äkisti siinä messun aikana, että päätelin ettei kyseessä voinut olla korona.)

Ehtoollisella – Jotain tapahtui kuitenkin mentyäni Ehtoolliselle. Sen nautittuani heikotuksen tunne oli tipotiessään, eikä tullut takaisin myöhemminkään.
Ehtoollista jakaneelle papille viestitin myöhemmin, että ei ollut koronaa, ei siis tarvitse minun takiani olla huolissaan altistumisista.
En maininnut hänelle sitä, miten oloni parani Ehtoollisella. Ehkä olisi pitänyt. Itse ainakin ilahdun aina kun joku kertoo, miten Jeesuksen parantava läsnäolo ja voima on vaikuttanut.

Jeesus näki tien sivussa miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: ”Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?” Jeesus vastasi: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä. Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo.” Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: ”Mene Siloan altaalle ja peseydy.” – Altaan nimi merkitsee: lähetetty. – Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.
Jeesus sanoi: ”Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita.” Muutamat fariseukset, jotka olivat siinä lähellä, kysyivät tämän kuullessaan: ”Et kai tarkoita, että mekin olemme sokeita?” Jeesus vastasi: ”Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä.” (Joh. 9:1–7, 39–41)

Tuohon aikaan oli ilmeisesti yleistä ajatella, että jokin synnynnäinen sairaus johtui jonkun aiheuttamasta synnistä. Mooseksen kirjoissahan todetaan moneen otteeseen, että Jumala rankaisee syntisen ihmisen lapsia 3 ja 4. sukupolveen saakka.

Hesekielin kirjan 18. luvussa sen sijaan kuvataan, kuinka jokainen joutuu vastaamaan vain omista teoistaan.
’Ei poikaa panna vastaamaan isänsä synneistä eikä isää poikansa synneistä. Vanhurskas saa vanhurskautensa mukaan, jumalaton jumalattomuutensa mukaan.’ (Hes.18:20)

Koko maailman sovittaja – Itämaisen jälleensyntymäajattelun mukaan sielut sovittavat väärät tekonsa seuraavissa inkarnaatioissaan. Tuon ajattelun Kristus mursi kertakaikkisella sovitusteollaan, kuten viime viikon teksteihin kuuluneen 1. Johanneksen kirjeen kohdassa todetaan:
’Rakkaat lapset! Kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus. Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman.’ (1.Joh.2:1-2)

Puute vai vahvuus? – Eräs henkilö pohti hiljattain ulkoillessa, millaista olisi, jos jokin aisti puuttuisi. Hän totesi, että ehkä kauheinta olisi olla sokea,
Ehkä sokeaksi syntyneet tai sokeutuneet eivät kuitenkaan ajattele niin. Heillä voi olla muut aistit paljon kehittyneempiä kuin meillä näkevillä. Heillä saattaa olla jopa rikkaampi ja eheämpi elämä kuin meillä näkevillä, jotka välillä juutumme liiaksikin kiinni siihen mitä näemme.

Ja vaikka meillä olisi toimiva näköaisti, voi olla ettemme osaa katsoa tai nähdä ihmisiä tai asioita siinä valossa, jossa Luojamme toivoisi meidän katselevan/näkevän.
Oi Kristus, pese sokaistuneet silmämme, auta meitä näkemään itsemme, toisemme ja koko tämä maanpäällinen elämämme Sinun tavallasi, Sinun Valosi läpäisemänä.

Uusi sydän ja henki – Hesekielin kautta Herra antoi kehotuksen:
”Heittäkää pois kaikki rikkomuksenne, kaikki se millä olette syntiä tehneet, ja ottakaa rintaanne uusi sydän ja uusi henki.” (Hes.18:31)
Vau, todellakinko voimme saada uuden sydämen ja uuden hengen? Näin Herra antaa ymmärtää. Meidän tehtävämme on ’vain’ myöntää, että nykyisissä on parantamisen varaa. Ja suostuttava ottamaan vastaan.

Sydänten Parantaja – Jumala ei mitätöinyt Vanhaa Testamenttia, mutta Hän päivitti sen.
Uudessa Testamentissa Taivaallinen Isämme antoi meille lapsilleen Parantajan, joka Henkensä kautta vaikuttaa keskuudessamme meidänkin päivinämme, niin kuin Hän vaikutti eläessään ihmisenä Maan päällä, kulkiessaan Galilean seuduilla ja Juudeassa.

Maailman Valo – ”Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo.”
Sanoessaan nuo sanat Jeesus tiesi että hänet pian surmattaisiin, eikä hän sen jälkeen vaeltaisi enää samalla tavalla, yhtä konkreettisti tunnistettavissa olevassa muodossa ihmisten keskuudessa.
Ylösnousemuksen jälkeen tarvittiin, että opetuslasten (sydämen) silmät aukenivat näkemään uudella tavalla, jotta he olisivat kyenneet tunnistamaan suljettujen ovien läpi saapuvan Mestarinsa ja uskomaan, että Hän todella oli siinä, heidän kanssaan.

Ihmeellistä ja ihanaa on, että ylösnoussut Kristus tulee yhä meidän ihmisten luo, että Hän on kanssamme, ja meissä.
Rukoillessamme parantumista ei sitä toivottua, näkyvää tai tuntuvaa parantumista suinkaan aina tapahdu. Ajattelen kuitenkin, että aina tapahtuu jotakin, kun Hänen Henkensä vaikuttaa meissä. Jokin muuttuu, ehkä tapahtuu vapautumista mielen, tunteiden tai fyysisellä tasolla, tai jotain muuta hyvää. Ehkä huomaa rauhan laskeutuneen sieluun,

Kristus, Parantajamme, kiitos että olet kanssamme. Sinä tiedät kaiken, näet tilanteemme, näet mitä tarvitsemme. Kiitos että tahtosi meitä kohtaan on hyvä.
Auta meitä avautumaan ja vastaanottamaan sitä, mitä tahdot meissä tehdä, tänäänkin. 😉

Alla oleva laulu on jostain syystä soinut mielessäni useamman viikon ajan. Googlatessa selvisi, että se on englantil. kansansävelmä, joka v. 1986 otettiin virsikirjaan Anna-Maija Raittilan sanoituksin. Tässä Mustarastas -yhtyeen esittämänä.

Sinä Jeesus ymmärrät parhaiten – Mustarastas

Sydäntemme Kuningas – Uutisia lukiessani on tullut syvä suru Afganistanissa hädässä olevien ja sieltä turvaan pyrkivien puolesta.
Kuuntelin 2 versiota afganistanil. kristill. laulusta Chun Bengaram.
Toisessa sanat englanniksi, toisessa saksaksi, hieman erilaisin käännöksin.
”…maailman kuninkaat surmaavat hallitakseen maailmaa,
meidän Kuninkaamme antoi elämänsä tullakseen sydämeni Kuninkaaksi.”
”…kuninkaat uhraavat toisia valloittaakseen maailman,
mutta meidän Kuninkaamme uhrasi itsensä voittaakseen sydämeni itselleen.”

https://www.youtube.com/watch?v=qCkkD40LygA
https://www.youtube.com/watch?v=US2XLtsyA2g

’Olet Valoni pimeydessäni’, laulussa todetaan. Rukoillaan, että Kristus tuo Valonsa kaikille, jotka ovat ja elävät tällä hetkellä pelon ja toivottomuuden tilassa.

Laulun alla olevaa linkkiä klikkaamalla ilmeni, että afganistanil. kristill. radioasema Sadaye Zindagi on julkaissut valtavan määrän kristillisiä lauluja.
Sydämelleni tuli vahva tarve rukoilla myös tuon radioaseman ja sen toimittajien puolesta. Että radioasema voisi jatkossakin rohkaista afganistanil. kristittyjä, vahvistaa uskoa ja luottamusta Kristukseen, joka on kaikkia valtoja ja voimia suurempi.

Muut tekstit: Ps. 30:3–6, 12–13, Ps. 146:5–10, 2. Kun. 5:1–15 ja Ap. t. 3:1–10..

Rajansa kaikella

13. 8.2021. Viime viikolla kirjoitin aika keveänlaisesti lastenkasvatuksesta. Se jäi vaivaamaan mieltä, mutta työnsin asian jonnekin ei-tietoiselle tasolle. Yökylässä ollut lapsenlapseni taisi sen kuitenkin sieltä napata. Katseltuaan kuinka pesin hauveliani pojantyttäreni ihmetteli, miten se suhtautui pesemiseen niin rauhallisesti. Tuli (kuin lohduttavina sanoina) kommentti: ”Kyllä sä oot mummi hyvä kasvattaja. Ja kun iskästäkin tuli ihan hyvä tyyppi.”

Lapsenlapseni oli varmaankin kuullut, kuinka isänsä ja tämän kaksoisveli olivat pienenä niin vilkkaita vipeltäjiä, ettei heidän kanssaan jaksettu enää päiväkodissa. Kun vielä pari perhepäivähoitajaa oli todennut poikien menoa katsellessa, etteivät taida jaksaa tuollaisten vipeltäjien kanssa, otin virkavapaata, ja pojat saivat vipeltää kotona seuraavat 2 v, kouluunmenoon saakka.

Rajat – Tarkennus viime viikkoiseen blogitekstiin: tietenkin lapsilla pitää olla turvalliset rajat, ja kyllä kiellotkin ovat tarpeelliset. Eli ei se pelkkä kannustaminen riitä tai sovi joka tilanteeseen.

Mietin lapsenlapseni toteamusta. Miten kivalta tuntuisikaan ottaa ansio itselle siitä, että ’iskästä tuli hyvä tyyppi’. Lapsen kasvuun liittyy kuitenkin paljon sellaista, mihin kasvattajalla ei ole osaa eikä arpaa.

Kuinka helppoa onkaan langeta kuvitelmaan omasta kaikkivoipaisuudesta. ”Minun ansiotani että asiat ovat nyt tällä mallilla…”
Tai toisaalta: miten helposti voikaan langeta itseänsä liialliseen syyttelemiseen, silloinkin kun siihen ei olisi aihetta.

Rajansa kaikella – Meikäläinen on oikea mestari itsensä syyllistämisessä. Tai pitäisi kai käyttää toista sanaa, kun Jeesus kieltää meitä kutsumasta itseämme mestareiksi.
Tässä joka tapauksessa tuore esimerkki: ajattelemattomasti kirjoitettu bloggaus vaivasi siinä määrin, että se tuli uneen: siinä kaikki mitä tein meni pieleen; mokia toinen toisensa perään.
Herätessä hymyilytti: kyllä todella hallitsen itseni arvostelun, kun teen sitä vielä unissanikin.
Totesin itselleni, että rajansa kaikella, itsensä arvioimisellakin. 😉

Itsensä tutkiminen on ensi pyhän aihe. Kirkkovuosikalenteri kuvaa sitä seuraavasti:
’Jumalan sana neuvoo meitä arvioimaan itseämme ja elämäntapaamme. Oikea itsensä tunteminen näkyy nöyryytenä ottaa vastaan armo yksin Jumalan lahjana. Itseriittoisuus vääristää ihmisen todellisuudentajun. Hän kuvittelee pystyvänsä täyttämään Jumalan tahdon omin neuvoin.

Hyviä tyyppejä – Ajattelen, että on Luojamme tarkoitus jokaisen meidän kohdalla, että meistä kuoriutuisi esiin juuri sellaisia hyviä tyyppejä, joiksi Hän meidät kunkin on tarkoittanut.
Mutta koska tässä maailmassa ei ole niin yksinkertaista ja helppoa vaeltaa, reppuumme kertyy jollain kummallisella tavalla jos jonkinlaisia mömmöjuttuja, joista on aina välillä hyvä tulla tietoiseksi,. Toisin sanoen antaa Pyhän Hengen valaista sisimpämme ja pyytää apua repun siivouksessa.

joku on taipuvainen näkemään muissa virheitä ja heikkouksia, muttei huomaa omiaan. Omien heikkojen kohtiensa miettiminen ei tule mieleen, tai se voi tuntua pelottavalta.
Joku taas on turhankin itsekriittinen, ja käyttää liikaa energiaa itsetutkiskeluun.

Onneksi meillä on Puolustaja, joka näkee asiat korkeammalta, taivaallisesta näkövinkkelistä. Hän ei halua meidän syyllistävän toisia eikä itseämme. Hän haluaa meidän löytävän armollisuuden niin suhteessa itseemme kuin toisiimme.
Kristus haluaa johdattaa meidät näkemään asiat niin kuin ne todella ovat.
Hän haluaa meidän löytävän Armon.

Puolustaja – Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.
Rakkaat lapset! Kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus. Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman. (1. Joh. 1:8–2:2)

Painavaa tekstiä; mutta miten lempeä kohta Johanneksen kirjeestä. 🙂

On vain yksi Opettaja – Jeesus puhui väkijoukolle ja opetuslapsilleen:
”Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi.

Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.” (Matt. 23:1–12)

Samaa perhettä – Tuota evankeliumikohtaa mietiskellessäni siitä pompahtivat Jeesuksen sanat: ”ja te olette kaikki veljiä”.
Arkkipiispa Tapio Luoma puhui tavallaan samasta. Kristuksen seuraajina me kristityt kuulumme samaan perheeseen. Sitä eivät määrittele ominaisuutemme, mielipiteemme, käyttäytymisemme tms. vaan se, että Kristus on meissä, ja se että olemme Hänen omiaan.

Espoon piispana toimiessaan Tapio Luoman tapa tuoda mielipiteitään esille oli minusta aina hieno: toisia loukkaamaton ja samalla omista arvoistaan ja näkemyksistään kiinni pitävä.
Samaa koen nyt hänen toimiessaan arkkipiispana. Jotenkin hän onnistuu puheissaan tai kirjoituksissaan kiteyttämään olennaisimman kauniisti, selkeästi ja ytimekkäästi.

Kristityn identiteetti – Kesän kirkkopäivillä Tapio Luoma puhui kristityn identiteetistä. Alla otteita hänen puheestaan:

– Toisessa korinttilaiskirjeessään apostoli sanoo: ”Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. — Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne?” (2 Kor. 13:5)
Jälkimmäinen lause voidaan kääntää myös ”Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teissä?”
Onpa siis kyseessä yksittäinen kristitty tai heistä koostuva seurakunta, kristillisen identiteetin perusta on Jeesus Kristus, yhteys häneen, hänen läsnäolonsa.

– Kirkon suuri opettaja, 1200-luvulla elänyt Tuomas Akvinolainen on määritellyt, kuka on kristitty. Hänen mukaansa ”kristityksi nimitetään sitä, joka on Kristuksen oma.”
Jos Tuomasta on uskominen, kristittyä ei määritellä hänen ominaisuuksiensa, mielipiteidensä, käyttäytymisensä tai puhetapojensa perusteella. Olennaista on kristityn suhde Kristukseen, se, että hän on Kristuksen oma.

– Mitä se tarkoittaa käytännössä?
– Kasteessa meidät on liitetty Kristukseen. Ehtoollisessa me otamme vastaan Kristuksen. Arjessa ja juhlassa me elämme elämää, jossa Kristus on aina läsnä. Meidät siunataan hautaan Kristuksen omina. Kristityn elämässä ei ole sellaista hetkeä, jossa hänen identiteettinsä ytimessä ei olisi Jeesus Kristus.

– Meitä ei ole kutsuttu ensi sijassa julistamaan ”kristillisiä arvoja” tai niihin perustuvia mielipiteitä. Sen sijaan meidät on kutsuttu ylösnousseen Kristuksen todistajiksi, elämään todeksi identiteettiämme Kristuksen omina ja pitämään esillä evankeliumin ainutlaatuista viestiä pieniä, heikkoja ja syntisiä ihmisiä rakastavasta Jumalasta, joka haluaa pelastaa koko maailman. Olkoon siitä Jumalalle ylistys ja kunnia, ikuisesti.

https://www.arkkipiispa.fi/puheet/kristuksen-omat/

Kristus, opeta meitä näkemään itsemme ja toisemme Sinun Totuutesi valossa.
Auta meitä ymmärtämään, kuinka me olemme Taivaallisen Isämme lapsina siskoja ja veljiä keskenämme,
Kiitos armostasi. Auta meitä myös olemaan armollisia, niin itseämme kuin toisiamme kohtaan. Aamen.

Muut tekstit: Ps. 51:6–14 ja Jes. 2:12–18.

Etsintää

6. 8.2021, Kesä- ja heinäkuu olivat Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan maamme mittaushistorian lämpimimmät suuressa osassa maata. Välillä luonto on saanut tarvitsemaansa virkistystä sateesta, ja vieläkin vaan jatkuvat kauniit ja lämpimät päivät. – Ah ihanuutta!

Sienenetsintää – Hauvan kanssa opetellaan sienestämistä. Kyllähän pallot ja piilotetut lelut löytyvät helposti, namipaloista puhumattakaan. Etsimisleikkejä nelijalkainen etsijä haluaisi jatkaa aina pitempään kuin kaksijalkainen piilottaja. 🙂
Mutta miten saada koira kiinnostumaan kanttarellien etsimisestä? Ja jopa metsässä, jossa niitä kasvaa tosi harvakseltaan (erit. tällaisen kesän jälkeen)? – Palkinnon voimalla yritetään.

Kiitos ja kehuminen ovat jo kyllä sinänsä palkitsevia. Mutta kun tarkoituksena on etsiä jotain, jonka merkitystä ei edes oikein ymmärrä, tarvitaan motivoivampaa palkkaa kuin hyvä mieli. Koiran tapauksessa se tarkoittaa nameja.
Herkkupalat toimivat kyllä tosi hyvin sisätiloissa harjoitellessa, mutta saapa nähdä miten sitten ulkona, metsissä vaellettaessa…
Joka tapauksessa etsiminen ja uuden opettelu on kivaa. 🙂

”Kuule, kansani, minä varoitan sinua. Kunpa kuulisit minua, Israel!
Muuta jumalaa sinulla ei saa olla, vierasta jumalaa älä kumarra.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi.
Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta.
Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.
”Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni, Israel ei halunnut totella.
Siksi minä hylkäsin sen, jätin sen paatuneen sydämensä valtaan,
kulkemaan oman ymmärryksensä varassa.
Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua, kunpa Israel kulkisi minun teitäni!
Minä nujertaisin heti sen viholliset, kohottaisin käteni sen ahdistajia vastaan.”
Ne, jotka vihaavat Herraa, joutuvat matelemaan hänen edessään,
ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti.
Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä,
hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa. (Ps. 81:9–17)

’Etsikkoaikoja’ on ensi pyhän aihe. Etsikkoajaksi kutsutaan aikaa, jolloin Jumala kutsuu ihmisiä; aikaa jolloin Hän aivan erityisesti Kutsuu lähelleen, yhteyteensä, kuuntelemaan tahtoaan: sitä miten Hän toivoo meidän toimivan elämässämme.

Kärsivällisyys koetuksella – Israelin kansan etsikkoajat olivat välillä aikamoisia. Jumala koetti johdattaa kansaansa vuoroin lempeästi, vuoroin kovalla kädellä.
Lukemattomia kertoja joutui sekä Jumalan että israelilaisten kärsivällisyys koetukselle! Välillä israelilaiset kuuntelivat Jumalaa ja seurasivat Hänen opastustaan, sitten alettiin kiukutella, kapinoida ja toimia oman mielen mukaan. Kunnes Jumala laittoi stopin heidän puuhilleen, ja niin palattiin nöyrinä takaisin Hänen tahtonsa noudattamiseen.

’Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset. – Psalminkirjoittaja kuvaa, miten kovasti Jumala toivoo, että hänen ohjeitaan (käskyjään) noudatettaisiin. Niille, jotka niitä noudattavat, on luvassa parasta vehnää ja kalliosta hunajaa.

Missä määrin ymmärrän, miten Hän haluaisi minun kulkevan elämänpolkuani?
Missä määrin kuuntelen Hänen tahtoaan? Esim. sitä, millä tavoin suhtautua ja menetellä erilaisissa tilanteissa ja kohtaamisissa?
’Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua, kunpa Israel kulkisi minun teitäni!’
Voin kuvitella Jumalan syvän huokaukset, niin tuhansia vuosia sitten kuin meidänkin aikanamme…

Sata vuotta sitten lasten yleisenä kasvatusmetodina oli rankaiseminen. Jos lapsi oli tottelematon, siitä seurasi jonkinasteinen rangaistus. Yleistä oli ruumiillinen kuritus, mikä nykyään on lailla kielletty.
Kurittaminen herätti pelkoa, ja pelon vuoksi tottelemista.

Sittemmin on ymmärretty, kuinka lapsen kannustus, kehuminen ja kiitos (aina kun siihen on aihetta) toimivat useimmiten paljon paremmin kuin uhkailu tai rankaiseminen. Lämpimät, rakkaudelliset, kannustavat sanat saavat pienen lapsen haluamaan lisää sitä hyvää oloa, joka niistä seuraa, Näin hänen hyvät puolensa ja rakentavat toimintamallit alkavat vahvistua ja ne vähemmän rakentavat vähetä. Vähitellen lapsi alkaa oivaltaa, millainen käytös tuottaa hyvää oloa niin itselle kuin ympäristölle.

Ehkäpä Luojamme tarkoitus oli alun perin se, että itse oivaltaisimme miten kannattaa toimia, jotta harmonia pysyisi yllä niin suhteessa Häneen kuin lähimmäisiin.
Eihän se ihan niin mennyt kuitenkaan. Ihminen kadotti sen siunatun paratiisillisen tilan, jossa oltiin suorassa yhteydessä Jumalaan, ja jossa kaikki se mitä elämiseen tarvittiin oli saatavilla.

Parasta vehnää ja hunajaa – Ja kaikesta siitä huolimatta, miten olemme epäonnistuneet, tehneet virheitä ja kulkeneet omia teitämme, meillä on taivaallinen Isä, joka rakastaa meitä ja haluaa antaa lapsilleen ’parasta vehnää ja hunajaa’.

Rakkauden avulla – Kun erämaavaellus ja sitä seuraavat ajat luvatussa maassa olivat täynnä epäonnistumisia ja mokia, eivätkä rangaistukset tehonneet kuin vähäksi aikaa kerrallaan, Jumala muutti strategiaansa. Hän lähetti Poikansa ohjeistamaan meitä ihmisiä aivan eri tyylillä. Kasvatusmetodi vaihtui rankaisuista Pojan opetuksiin ja tekoihin (joista suurin ja ratkaisevin oli lunastustyö ristillä).
Kristus tuli opettamaan Rakkautta, jonka avulla paha nujerretaan. Ja osoittamaan, kuinka Hän itse on tuo Rakkaus.

Taivaallinen Isämme, auta meitä kuulemaan tahtoasi elämässämme. Anna meidän kasvaa Poikasi Kristuksen kaltaisuuteen. Kiitos kärsivällisyydestäsi. Kiitos että etsit meitä yhteyteesi. Kiitos että rakastat meitä ja tahdot meille parasta. 🙂

Muut tekstit: 1. Moos. 18:20–32, Hepr. 3:15–19 ja Matt. 11:20–24.