Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2021

Isä ja Poika ja Pyhä Henki

27. 5.2021. – Mentiin eilen sateessa ja tuiskussa drive-in ennakkoäänestyspaikalle (jossa asia hoitui nopeammin kävelijöille tarkoitetussa pisteessä kuin autojonossa). Sadekamppeissa jatkettiin hauvan kanssa siitä lähellä olevalle ulkoilualueelle.
Hauvani ei ole mikään hienohelmapuudeli. Se rakastaa metsässä samoilua, kallioille kiipeämistä, hyppelyä isoille kiville ja kaatuneiden puunrunkojen yli. Sadesään viehätystä se ei kuitenkaan ole vielä löytänyt. Mutta kuin ollakaan: vieraassa ympäristössä uusia maisemia ja tuoksuja tutkiessa sade ei tuntunut haittaavan ollenkaan. – Sinne taidetaan mennä toistekin sadelenkkeilylle. 🙂  

Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”  (Matt. 28:16–20)

Galilean vuorille – Miten pitkä aika onkaan kulunut siitä, kun viimeksi siellä kävin! V. 2012 olimme Israelissa pienen ystäväporukan kanssa. Majoituimme Jerusalemiin ja tutustuimme sen tärkeisiin paikkoihin. Käydessämme Betlehemissä tapahtui äkkiä jotain. Eräs paikallinen, puhuttuaan puhelimessa, sanoi, että meidän on nyt parasta poistua täältä, ja mieluiten lähdettävä jonnekin pohjoiseen. Kukaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan.

Uutisista selvisi, että Gazasta oli 1. kertaa ammuttu raketti, joka ulottui Betlehemin niityille asti.
(Ehkäpä juuri sille niitylle, jossa paimenet vartioivat yöllä laumaansa 2000 v. sitten ja saivat kuulla taivaallisen kirkkauden keskeltä enkelin julistavan heille: ”Älkää pelätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.” Ja kuulla taivaallisen sotajoukon ylistävän Jumalaa sanoen: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” )

Ollessamme Jerusalemin vanhassa kaupungissa seuraavana päivänä sireenit alkoivat hälyttää ja ihmiset juoksivat suojaan. Myöhemmin kuulimme, että toinen pitkäkantoinen raketti olisi osunut jonnekin Jerusalemiin, jollei sitä olisi saatu torjutuksi.   
Seuraavana aamua Israelin armeija siirsi tankkinsa Gazan rajalle ja uhkasi tekevänsä maahyökkäyksen. Rukoilimme rauhaa, kuten varmaan muualla maailmassakin rukoiltiin.

Seuraavat yöpymisemme olin varannut Galilean rannalta. Sinne siis suuntasimme. Oli kuin olisimme tulleet toiseen maailmaan. Siellä vallitsi ihmeellinen levollisuus ja rauha, Sodanuhan  tuomasta jännitteestä ei ollut tietoakaan. 

Jerusalemin ja Gazan välille saatiin aikaan tulitauko viettäessämme aikaa Galilean kukkuloilla. Konflikti meni ohi taas sillä kertaa. Niin kuin viime viikollakin. Kuinka monia täytyy vielä tulla, ennen kuin tulee maassa rauha? – Hän, jonka kaikkivaltiaissa käsissä kaikki lopulta on, yksin tietää… 

Kaikki valta taivaassa ja maan päällä – Jeesus sanoo tuon ihmeellisen lauseen: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.”
Jos joku miettii, miksi juuri Jeesus on merkittävämpi kuin kukaan toinen (mitä tahansa uskontoa edustava) hahmo, niin tuossa vastaus kaikessa lyhykäisyydessään.
Kenelle toiselle olisi annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä?

Vaikka joillain yksilöillä olisi kuinka vahva vallantarve ja tahto hallita tämän maailman menoa ja vaikka hänellä olisi tukenaan miten suuri kannattajakunta tai koneisto tahansa, ennemmin tai myöhemmin tuollaiset omaa etua tavoittelevat itsevaltiaat menettävät valtansa.  
Sillä suurimmalla osalla ihmisistä on kuitenkin kaipuu rauhanomaiseen elämään ja halu toisia kunnioittavaan ja huomioivaan tapaan toimia. Kaikeksi onneksi.

Maanantaiaamuna tapasin matonpesupaikalla Valko-Venäjällä syntyneen naisen ja hänen virolaisen miehensä. He eivät vielä olleet kuulleet Valko-Venäjän konekaappauksesta ja koneessa matkustajana olleen viimevuotisia vaaleja arvostelleen toimittajan pidätyksestä.
Oli mielenkiintoista kuulla naisen tarinaa perheestään, joka ensin oli muuttanut Valko-Venäjältä Venäjälle ja sitten Viroon. 

Vapaassa maassa – Nainen sanoi olevansa todella onnellinen, että saa asua Suomessa. Hän opiskelee yliopistossa ja nautti silminnähden siitä, että sai asua vapaassa maassa. 
Kyllähän meilläkin on oma ’yksinvaltiaamme’. Hän ei kuitenkaan pyri kontrolloimaan meitä. Vaikka Hän on ilmaissut selkeästi tahtonsa siitä, miten haluaisi meidän elävän, ei Hän kuitenkaan pyri määräämään, vaan antaa meille vapauden valita, miten toimimme (vaikka toimintamme olisi tyhmää).
Hän ole meitä vastaan, vaan on puolellamme. Eikä Hänen tarvitse olla huolissaan asemastaan; Hänelle kun on annettu kaikki valta niin maan päällä kuin taivaissa. 

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen – Jeesus kehotti opetuslapsia kastamaan ihmisiä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Näin kristityt kastetaan vielä tänäkin päivänä. Ei pelkästään Isän, tai Pojan, tai Pyhän Hengen, vaan kaikkien kolmen nimeen. Tuossa on mielestäni ilmaistu Jumalan kolminaisuus tiivistettynä: kaikkia tarvitaan. Ja samalla: kaikki kolme ovat yhdessä Yksi. Kristinuskon pyhä mysteeri. Pyhä Kolminaisuus. 

Galilean rauhaa hieman haikeana muistellen huokaan vielä: minne Sinä kutsut minua nyt? Missä on minun Galileani täällä omassa maassani? Missä on se (hengen ja mielen) tila, jossa löydän sen ihmeellisen rauhan, jota minkäänlaiset asiat eivät voi pommittaa? Miten löydän sen paikan?
Eikö tuo paikka oikeastaan löydy sisimmästäni? Kun sitä hiljaa kuulostelen, kun annan ajatusteni ja tunteideni laskeutua rauhantilaan. Siellä He asuvat: Isä ja Poika ja Pyhä Henki. 

Jeesuksen lupauksia: 

Henki meissä – ”Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.” (Joh.14:16-17) 

Isä ja Poika luonamme – ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. (Joh.14:23)

Rauha, meille annettu – ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani — sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne.” (Joh.14:27-28)

Hän meissä – ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.” (Joh. 15:3)

(Kuvat ovat Galilean rannoilta.)

Muut tekstit: Ps. 95:1–2, 6–7. 4. Moos. 6:22–27. Jes. 66: 1-2 ja Ef. 1:3–6 (7–10) 11–14.

Tule, Pyhä Henki

20.5.2021. Kevään tuoksuja – Sateen huuhdottua ilman puhtaaksi ja raikkaaksi kaikki ihanat kevään tuoksut ovat entistä intensiivisempiä. Ruohon, kasvien, kukkivien puiden ja pensaiden  tuoksut –  ah sentään. Tuntuu niin hyvältä hengittää syvään ja venytellä ulkoilmassa. 🙂
(Mustikoista olen saanut apua herkästi kutiseviin silmiin, niin talven kuivassa sisäilmassa kuin kevään siitepölyaikaan. – Eipä aikaakaan kun on taas mustikanpoiminta-aika. Vaikka hyvin ne kyllä toimivat pakastettuinakin.)

Filippus sanoi Jeesukselle: ”Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä.”
    Jeesus vastasi:
    ”Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: ’Anna meidän nähdä Isä’? Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan. Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden.
    Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.
    Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.”   (Joh. 14:8–17)

Anna meidän nähdä Isä – Filippuksen harras pyyntö on ymmärrettävä. Olihan Jeesus niin monesti puhunut taivaallisestä Isästään, johon hänellä oli aivan erityisen läheinen suhde. Hän kuunteli, mitä Isä hänelle sanoi, ja toimi sen mukaan. Jeesus tunsi taivaallisen Isänsä. Kukapa ei (meistäkin) haluaisi tuntea Häntä? (Varsinkin sitten, kun on vakuuttunut Hänen olemassaolostaan.)

Jokaisella on ainutlaatuinen suhde maalliseen isäänsä. Se on voinut olla tai on läheinen tai etäinen, varauksellinen tai luottavainen, kaunainen ja vihamielinen tai rakkaudellinen ja hellä, tai yhdistelmä näistä, tai jotain muuta. 

Vaikka osa kokemuksistamme ja tuntemuksistamme maallisesta isästämme voikin heijastua (ainakin tutustumisen alkuvaiheessa) suhteeseemme taivaalliseen Isäämme, kyseessä on kuitenkin aivan erilainen suhde.
Siinä on Hänen taholtaan niin paljon Rakkautta, kuin vain ikinä pystymme ottamaan vastaan.
Hän rakastaa meitä, koska Hän on Rakkaus. (1.Joh.4:18)

Isän Rakkaus – Ajattelen, että Isä rakastaa meitä myös siksi, että oppisimme tuntemaan Hänet, ja Hänen Rakkautensa meitä kohtaan. Ja jotta me oppisimme rakastamaan. Niin että meistä voisi tulla  enemmän Kristuksen kaltaisia. Sellaisia, jollaisiksi Hän on meidät alun perin tarkoittanut. 

Taivaallinen Isämme vetää meitä puoleensa, yhteyteensä niin monin tavoin, niin monien erilaisten asioiden kautta, että voi miettiä, onko oikein kyseenalaistaa ja arvostella jotain itselle oudolta tai vierasta ’menetelmää’.  Tiedä vaikka se olisi juuri se keino, jolla Isä saa jonkun kiinnostumaan itsestään ja vakuuttumaan siitä, että Hän ylipäätään on olemassa.

Hiljentyminen ja ylistys – Itseäni on kaksi hyvin erilaista elementtiä tuonut lähemmäs Häntä: hiljentyminen (raamatuntekstien mietiskely ja pitemmät hiljaisuuden retriitit) sekä rauhallinen, kaunis ylistysmusiikki.
Hiljaisuudessa annetaan omien ajatusten siirtyä syrjään, annetaan tilaa Hänelle ja sille, mitä Hän haluaa meissä tehdä. Ylistyslauluissa palvotaan Häntä, ihmeellistä Luojaamme. 

Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.Filippus ja muut opetuslapset olivat siinä onnellisessa asemassa, että he saivat kulkea 3 v:n ajan Mestarinsa rinnalla. Mutta millä tavoin me 2020-luvulla Jeesusta seuraavat voisimme nähdä Ylösnousseen?
Joillekin Kristus tosin on ilmestynyt ja sanonut jotain sille henkilölle siinä hetkessä tähdellistä, mutta yleensä häneen tutustutaan raamatuntekstien kautta, lukemalla hänen elämästään, siitä, mitä hän opetti ja miten hän toimi.

Kun Jeesus opetti ja teki ihmeellisiä tekoja, hän toimi Isän opastamana. ”Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan.”
Isä ja Poika ovat niin yhtä, että Poika kuulee Isän ajatukset ja toimii niiden mukaisesti.
Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa.”

Päivitys – UT:sta voimme lukea päivitetyt käskyt. 10 käskyä ovat ja pysyvät. Mutta kaikki ne lukemattomat säädökset, joita Israelin kansa sai Jumalalta erämaavaelluksellaan, olivat ajankohtaisia ja tärkeitä silloin, jotta israelilaiset oppisivat kunnioittamaan Jumalaa ainoana Kaikkivaltiaana Jumalana, uskomaan Häntä ja Häneen, ja pysymään erossa muiden kansojen jumalista. 

Jeesus päivitti Isän käskyt tuomalla esiin tärkeimmät. Jumalan rakastamisen ja lähimmäisen rakastamisen. Ja hän kertoi, mitä on, kun me rakastamme häntä: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.”

Kristus tiesi ja tietää, kuinka haasteellista meille ihmisille on seurata Hänen käskyjään.
Siksi Hän lupaisi lähettää Auttajan, joka olisi kanssamme aina.
”Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki.”

Puolustaja – On ihmeellistä ajatella, että meillä on Puolustaja, joka puolustaa meitä, kun Vastustaja koettaa saada meitä tavalla tai toisella hallintaansa. Vaan muistammeko sen aina? Muistammeko kääntyä Hänen puoleensa ja pyytää Häneltä apua?

Vuosia sitten minulla oli tästä vahva kokemus. Eräs ystäväni muuttui viimeisinä elinvuosinaan. Hän oli alkanut seurustella ja muuttui hyvin mustasukkaiseksi. Mentyään naimisiin seurustelukumppaninsa kanssa tilanne paheni entisestään.
Kun hänen miehensä tuli eräälle kurssilleni (jollaisia tuohon aikaan pidin), ystäväni tuli usein luokseni syyttäen minua täysin perättömistä asioista. 

Vaikka kuinka päätin, etten antaisi sen vaikuttaa tunteisiini, kyllä siinä usein itkua pidättelin. Niin pahalta tuntuivat aiheettomat syytökset.  

Totuuden Henki Kun ystäväni taas kerran ilmoitti tulevansa luokseni ’juttelemaan’, pyysin Puolustajaa avuksi. Rukoilin, että kotini olisi niin Totuuden Hengen täyttämä, ettei ystäväni kerta kaikkiaan pystyisi syytämään päälleni kuvitelmiaan ja syytöksiään.
Kun ystävä sitten tuli, hän oli aivan hämillään. Lyhyesti sanottuna: hän ei saanut sanottua ainuttakaan syyttävää lausetta. Pyhän Hengen läsnäolo oli niin vahva.
Silminnähden ihmeissään hän poistui luotani.

Ei enää syytöksiä, kiitos – Kun hän seuraavan kerran soitti ja sanoi, että halusi tulla luokseni juttelemaan, ehdotin että menisimme kävelylle, ja että ottaisin erään yhteisen tuttavamme mukaan. Ystäväni ei pitänyt ajatuksesta, mutta suostui kuitenkin. – Kävelyllä keskustelu liikkui täysin eri tasolla, ei ollut tietoakaan syytöksistä. Eikä sen jälkeenkään.

Ihana lupauis Jeesukselta: Totuuden Henki pysyy luonamme ja on meissä. ”Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.”
Kunpa Henki vaikuttaisi meissä vahvemmin ja selkeämmin. Ehkäpä auttaisi, jollemme kuuntelisi kaiken maailman oppeja, sellaisia jotka johtavat toisten arvostelemiseen tai tuomitsemiseen harhaoppisina.

Kristuksen seuraajana olemisessahan olennaista on, että seurataan Häntä ja Hänen opetuksiaan. Jos todella seuraamme Jeesuksen opetuksia, emme voi joutua kovin harhaan (niin opillisissa asioissa kuin muutenkaan elämässä).
Mutta eihän se helppoa ole. Meillä ihmisillä kun on niin kova tarve olla oikeassa ja osoittaa toisten olevan väärillä teillä. 

Miten me tarvitsemmekaan Sinua, Pyhä Henki, opettajanamme ja muistuttajanamme. Onneksi Jeesus lupasi Sinun apusi meille:
”Tämän minä olen teille puhunut ollessani teidän tykönänne. Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.” (Joh.14:26))

Muut Helluntaiaaton tekstit: Ps. 34:2–4, 9–11, Jes. 59:20–21 ja Ap. t. 19:1–6.

Kirkkauden voima

14.5.2021  Miten ihanista kesäisitä päivistä ollaankaan saatu nauttia. Kroppa ja koko olemus on imenyt innolla itseensä auringon lämpöä ja kiittää: oi kuinka tätä on kaivattu!
Ja tämä kasvien esiin työntymisen käsittämätön runsaus ja voima. Eilen näin 1. voikukat. Pian  pääsen keräämään niitä pihamaalta salaatteihin. Ja nokkosenversot ovat mehevimmillään. – Ihania luonnon antimia.  🙂

Eilen oli Helatorstai, Kristuksen taivaaseenastumisen päivä. Olin kirjoittanut tähän ajatuksiani aiheesta, mutta pyyhin ne pois ja käännän nyt katseeni eteenpäin. Tai oikeastaan taaksepäin: siihen, mitä Jeesus sanoi ja rukoili ennen lähtöään Isän luo. 

Ennen poislähtöään Jeesus puhui opetuslapsilleen pitkään siitä, mitä heillä oli odotettavissa. Ennen kaikkea: hän lähettäisi heille Pyhän Hengen, joka auttaisi heitä monin tavoin.

Jeesus halusi myös ennen lähtöään rukoilla opetuslastensa puolesta. Ajattelen, että kyllähän tuo rukous koskee myös meitä nykypäivän seuraajiaan.
On aika koskettavaa lukea Jeesuksen jäähyväisrukousta myös siltä kantilta: että Jeesus on rukoillut kaikkien meidän puolesta. Ja yhä rukoilee, kuten Paavali totesi roomalaisille:
’hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme.’ (Room.8:34)

Jeesus rukoili ja sanoi:
    ”Isä, niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä.
    Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.
    Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.”  (Joh. 17:18–23)

Yllä olevat Jeesuksen sanat – kuten kyllä koko hänen nk. jäähyväisrukouksensa – on minusta evankeliumien koskettavimpia kohtia. Siinä tulee niin selvästi ilmi Kristuksen Rakkaus meitä kohtaan. Hän välittää jokaisesta. Hän haluaa auttaa meitä ja haluaa meidän jaksavan silloinkin kun on vaikeaa.
Hän haluaa että puhaltaisimme yhteen hiileen, osoittaisimme välittämistä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan. Pitäisimme toisistamme huolta.
”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh.13:35)

Että olisimme yhtä Ja sitten on tuo ihmeellinen virke: ”Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.”

Kirkkauden voima Kun israelilaiset vaelsivat erämaassa, Jumala ilmestyi heille suorastaan pelottavan voimakkaassa kirkkaudessa. Se sai kansan uskomaan Häneen ja seuraamaan Hänen neuvojaan (kunnes taas kapinahenki nosti päätään).
Kirkastusvuorella puolestaan Jeesuksen mukana vuorella olleet opetuslapset näkivät, kuinka Jeesus täyttyi häikäisevällä kirkkaudella: Hänen kasvonsa säteilivät kuin aurinko ja vaatteensa hohtivat valoa.  Opetuslapset heittäytyivät peloissaan maahan.

Taivaallinen Isä antoi Kristukselle kirkkautensa. Ja Kristus halusi antaa kirkkautensa opetuslapsilleen. Ja – näin kuvittelen – Hän haluaa antaa tuon kirkkauden myös meille, nykypäivän seuraajilleen.
Mitä se ihan oikeasti voisi merkitä, jos meissä vaikuttaisi Hänen kirkkautensa? Millä tavoin se vaikuttaisi ajatuksiimme, asenteisiimme, sanoihimme, tekoihimme?

Jumalan kirkkaudessa on jotain sellaista, mikä ylittää täysin kaikki inhimilliset ominaisuudet, kyvyt ja taipumukset. Siinä kirkkaudessa heikkoutemme kalpenevat, unohtuvat, ehkä häipyvätkin.
Siinä kirkkaudessa ei olla erillisiä, itsekkäitä, omaa etua tavoittelevia, ehdottoman totuuden omaavia jne. Siinä kirkkaudessa n
ähdään asioita laajemmasta näkökulmasta, puhtaammasta, pyhemmästä, voisi kai sanoa: Kristuksen näkökulmasta ja toimitaan siitä käsin. 

Miten noihin Jeesuksen sanoihin ykseydestä istuvat eri kirkkokuntien ja suuntausten keskinäiset, toisiaan erottavat oppiriidat? Mitä Kristus mahtaakaan niistä ajatella?
Ja siitä, ettei niiden vuoksi voida viettää yhteistä Ehtoollista. – Sitä olen ihmetellyt niin kauan kuin näitä uskonasioita olen ylipäätään miettinyt.

Täydellisesti yhtä – Entä tuo Jeesuksen toinen ihmeellinen ykseyttä kuvaava virke rukouksessaan: ”Kun minä olen heissä ja Sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä,
Että me kaikki uskovat olisimme täydellisesti yhtä…  – miten pitkä matka siihen vielä onkaan…

Kristus, Sinä näet, kuinka me tarvitsemme rukoustasi vähintäänkin yhtä paljon kuin 2000 v. sitten! Kuinka kovasti tarvitsemmekaan Sinun Henkesi vaikutusta sisimpäämme ja välillemme.
Anna
kirkkautesi vaikuttaa meissä ja keskuudessamme. Avaa silmämme näkemään, korvamme kuulemaan, mielemme ymmärtämään sitä, mitä niin hartaasti rukoilit. Ja rukoilet.
Kiitos että näet meidät, kiitos että autat ja johdatat meitä.  🙂

Muut tekstit: Ps. 27:1–3, 7–9, Sak. 14:7–9 ja Ef. 1:16–23.

Todellinen Ystävä

Jeesus sanoo:
    ”Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: ’Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.’ Toinen vastaa sisältä: ’Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.’ Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee.
    Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.” (Luuk. 11:5–13)

6.5.2021.  – Jeesus kuvaa vertauksessaan todellista ystävää. Vaikkei auttaisi pelkkää ystävyyttään, tämä antaa kuitenkin mitä toinen pyytää, Antaa niin paljon kuin hän tarvitsee. Antaa, vaikkei ensin olisi halukas antamaan ja vaikka joutuisi venymään yli oman mukavuusrajansa. 

Millainen on mielestäsi todellinen ystävä? Millaisia ominaisuuksia odotat häneltä, tai arvostat hänessä?
Aloin pohtia, millainen omasta mielestäni on todellinen ystävä. Listasta tuli niin pitkä, että aloin sen sijaan miettiä todellisia ystäviäni lapsuuden, nuoruuden ja nykyiseltä ajalta. Voisiko heillä olla  jokin yhteinen nimittäjä? – Lenkkipolulla yhä miettiessäni asiaa huomasin, että kyllä on: luotettavuus. Todellinen ystävä on luotettava. – Sitä arvostan myös läheisissäni. 

Todellinen ystävä on aarre, ilon ja kiitollisuuden aihe. – Ja taas alkoi syntyä listaa hyvän ystävän ominaisuuksista… – päättäväisesti pyyhin ne pois, sillä eihän sellaista ystävää olekaan, joka täyttäisi ne kaikki.
Mieleen tuli kuitenkin toistuvasti rakkaan mummuni usein lausuma sanonta ”Lika barn leka best” (samankaltaiset lapset leikkivät parhaiten keskenään). Tämä pätee usein myös aikuisiin.
Kyllähän auttaa hurjan paljon yhteisymmärrystä, jos ystävysten ajatus-, tunne- ja kokemusmaailma ovat sävyiltään samantapaisia.    

Huomaan tämän selkeästi lapsenlapsissani. Heidän hyvät ystävänsä ovat samanlaatuisia kuin he itse ovat, ja he välttävät kaveriporukoita, jossa on mukana joku kovista esittävä.
Kerran eräs tyttö totesi minulle, ettei ollut saanut kutsua pojantyttäreni synttäreille. Selkeästikin hän olisi kovasti sinne halunnut. Kun kysyin lapsenlapseltani, eikö hän haluaisi kutsua tuota tyttöä, tämä vastasi lyhyesti (ei arvostellen, vaan pelkkänä faktana): ”Se ei oo mun tyyppiäni.”
Hämmästyin, miten ehdottomana hän (tuolloin 8v) ilmaisi syyn.
Toisaalta: olisihan minun pitänyt ymmärtää kysymättäkin: toinen oli herkkis, toinen ei.    

Best Friend – merkkisiä jätöspusseja, Best Friend koirahuivi. joka on käsitelty punkkeja torjuvaksi, sekä Best Friend – T-paita samoin ominaisuuksin – löytyvät meidän huushollista. (Viimemainittujen toimivuus ei tietenkään ole täydellistä, mutta ovat kuitenkin lääkkeitä lempeämpiä vaihtoehtoja.)

Human’s Best Friend . Sanonnan mukaan koira on ihmisen paras ystävä. Eikä mikään ihme. Se on uskollinen, täysin lojaali omistajalleen, jota se haluaa kaikin tavoin miellyttää. Se yrittää parhaansa mukaan ymmärtää tämän mielialoja, ilmeitä, eleitä ja puhetta, ja toimia niiden mukaisesti.

Lisäksi koira (tai ainakin oma hauvelini) on lempeä, myötäelävä, leikkisä, huumorintajuinen ja hyväntuulinen (paitsi kun lähden kauppaan, mutta ilo onkin sitten kaksinkertainen palatessani). – Ystävyysasiassa se painii siis ihan omassa luokassaan. 🙂

Toissapäiväisessä nettiuutisessa kerrottiin geenien vaikutuksista koiran aggressiivisuuteen. 
Koirien geeniperimätutkijan mukaan ’eniten aggressiivisuutta esiintyi pitkäkarvaisella colliella, toy-, kääpiö- ja keskikokoisella villakoiralla sekä kääpiösnautserilla ’
Koirien geeniperimää tutkiva Hgin yliopiston proffa totesi, että ”aiempien tutkimusten mukaan pitkäkarvaisessa colliessa esiintyy pelokkuutta, ja villakoiralla ja kääpiösnautserilla on havaittu vieraisiin ihmisiin kohdistuvaa aggressiivista käyttäytymistä.”  

Kummastelimme tätä muutaman koiraystävän kanssa, Villakoiran ihmiseen kohdistuvaa aggressiivista käyttäytymistä en ole vielä koskaan nähnyt omassa kuin missään muussakaan tuntemassani tai tapaamassani villiksessä. Mutta ehkä sellaisiakin löytyy, (Ehkä juuri niiden omistajat ovat osallistuneet tutkimuksiin toivoen selitystä sille, mistä oireet johtuvat.)

Vaikka me kumpikin toisinaan harmittelemme toistemme itsepäisyyttä, ja silloin tällöin toivoisimme toisen toimivan toisin, uskon voivani todeta sekä hauvelini (3v) että omasta puolestani, että me kaikesta huolimatta olemme toistemme parhaat kaverit.
Hauvani tuo jokaiseen päivääni niin paljon iloa. En osaa kuvitella itselleni ihanampaa koiraa. 🙂

On kuitenkin eräs, jota ei voi verrata ihmisystäviin, saatikka sitten koirakavereihin…

Paras Ystävä – Huolimatta siitä, millainen geeniperimämme, käyttäytymisemme ja luonteemme, ajatus-, tunne- ja kokemusmaailmamme on. Hän rakastaa meitä. Hän on Todellinen Ystävä, ’yksi ylitse muiden’, kuten eräässä laulussa sanotaan.
Hän kulkee kanssamme satoi tai paistoi. Hän rohkaisee ja lohduttaa meitä, nostaa ylös kompastuessamme.
Hän haluaa vetää meitä lähelleen, yhteyteensä, ja johdattaa meidät hyvälle tielle. 

Hän kutsui opetuslapsiaan ystävikseen:
”Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut.”  (Joh.15:14-15)

Näkeekö Hän meidätkin ystävinään, sinut ja minut? Uskon niin, jos me vain itse sitä haluamme. Mutta on Hän meille paljon muutakin kuin Paras Ystävä. 🙂

Ylösnoussut Kristus sanoi opetuslapsilleen: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. (Matt.28:
Ja sitten Hän lähetti heidät tekemään samaa, mitä oli itse tehnyt Galilean seuduilla ja Juudeassa.   

”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan,” Jeesus kehotti. 

Kun Hän, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, kehottaa ja toivoo meidän pyytävän, etsivän ja kolkuttavan, niin eikö siinä ole jotain sellaista, mikä kannattaa ottaa tosissaan…?
Itse ajattelen Jeesuksen tarkoittaneen lähinnä yhteyttä taivaan todellisuuteen ja yhteyttä taivaalliseen Isäämme, Että sitä kannattaa pyytää ja etsiä, kolkutella Jumalan salaisuuksien porttia. Ja lupauksen mukaan, se avataan. Avautuu pääsy ja yhteys taivaisiin. Voiko sen parempaa toivoa?

Muut tekstit: Ps. 40:2–6, 2. Moos. 17:8–13 ja Jaak. 5:13–16.