2.1.2021.Tänään aamu tuntui jollain tavoin kirkkaammalta. Kumma juttu: eihän yhdessä yössä voi tapahtua tuollaista muutosta. Mustarastas liverteli aidalla iloisesti, kuin olisi tiennyt, että valoa kohti ollaan menossa. Joitakin muita pikkulintuja yhtyi keskusteluun.
Iltapäivällä satoi lumi tänne meidän kylään. Kuinka satumaisen kauniilta ulkona näyttääkään!  Ihanaa,
Hauvelini on vähintäänkin yhtä innoissaan lumesta kuin minä. Alla oleva kuva on viime tai sitä edelliseltä talvelta – riemu aina yhtä suuri: lunta, jee!

Uusivuosi toi talven tänne meidänkin nurkille. – Mitä kaikkea muuta se mahtaakaan tuoda mukanaan? Toivotaan että paljon hyviä asioita. 🙂 

Valosi – Nouse, loista kirkkaana, Jerusalem, sillä sinun valosi saapuu ja Herran kirkkaus koittaa sinun yllesi. Katso, pimeys peittää maan, yön synkkyys kansat. Mutta sinun taivaallesi kohoaa aamunkoi, Herran kirkkaus hohtaa sinun ylläsi. Niin kansat tulevat sinun valosi luo ja kuninkaat sinun aamunkoittoosi. (Jes. 60:1–6)

’Valosi saapuu ja Herran kirkkaus koittaa yllesi…’ -yllä olevia jakeita voisi lukea itselleen eräänlaisina mieltä kirkastavina voimalauseina. Päivinä jolloin aurinko ei paista ja yön tähdetkin ovat pilviharson peitossa, voi lukea noita tai muita Luojamme kirkkaudesta kertovia, toivoa valavia lauseita ja antaa niiden resonoida sisällään.
Voi myös sulkea silmät ja kuvitella Valon tulevan luokse ja Herran kirkkauden hohtavan yllään, tai pyytää että niin tapahtuu- – Silloin jotain muuttuu. Olo alkaa tuntua valoisammalta, kun suuntaa huomionsa Häneen, joka tuli Valoksi koko maailmalle.

Valosi luo… – Voi myös mielessään eläytyä Loppiaisen tapahtumiin. Kuvitella, kuinka Itämaan tähtitieteilijät saapuivat läpi aavikoiden, vuoroin auringonpaahteessa, vuoroin kirkkaan tähtitaivaan alla, tähden johdattamana, tervehtimään Maailman Valoa, vastasyntynyttä Kristus-lasta.
Vastakohdat ovat huikeat: köyhä perhe ja asumus, pieni lapsi kapaloon käärittynä, vanhemmat vaatimattomissa asusteissaan, aasi syömässä heinää, odottaen paluumatkaa.
Ja sitten Idän tietäjien yllättävä ilmestyminen; karavaanikulkue, kamelit kantamuksinaan kallisarvoisia lahjoja sisältävät arkut, ja kamelien selästä maahan laskeutuvat, Kristus-lapsen eteen kumartuvat Itämaan viisaat. 

Hänen tähtensä – Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa: 
– Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.”
    Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.”
Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.  (Matt. 2:1–12)

Kuninkaiden kumarrus – Keskiajan maalaustaide on kuvannut lukuisin tavoin tuota tapahtumaa. Näiden teosten nimenä on usein ’Kuninkaiden kumarrus’.  
Useissa niissä tietäjät/maagit/kuninkaat seisovat Pyhän Perheen edessä pitäen lahjoja käsissään. Joissakin maalauksissa he ovat polvistuneet seimen ääreen.
Evankeliumi kertoo, että he maahan heittäytyen kumarsivat lasta.  

Maahan heittätyen – Se että Itämaan tietäjät heittäytyivät maahan Kristus-lapsen edessä on paljon enemmän kuin kunnianosoitus. Tuo kohtaaminen on aina tuntunut minusta yhtä sykähdyttävältä. Tietäjät olivat tulleet kaukaa, osaamatta aavistaa, millaista olisi kohdata hallitsija, josta he olivat lukeneet profetian. 

Pyhyys yllätti – Kuvittelen, että se kirkkaus, joka säteili tuosta pienestä lapsesta, joka tuli pelastamaan maailman, oli niin valtava, että se sai tietäjät heittäytymään maahan. 
Jumalan Pyhyys ympäröi lasta. Valo, joka herätti heissä kunnioituksen ja palvonnan.
Kuvittelen tuon kohtaamisen hiljaiseksi: sanoja ei siinä tarvittu. Lapsesta säteilevä valtava kirkkaus oli todiste tietäjille: profetia oli toteutunut.
Ja Maria ja Joosef saivat heidän kauttaan vahvistuksen sille, mitä Jumala oli heille enkelinsä kautta aiemmin kertonut: tämä lapsi tulisi muuttamaan maailman.

Ajatella, jos mekin saisimme tänä alkaneena vuotena tulla Pyhän yllättämäksi? Jos saisimme kohdata Kristuksen… unessa tai valveilla…pyhiä kirjoituksia lukemalla…ylistäessä, rukouksessa,  mietiskelyssä, näyssä…
Saisimme heittäytyä Hänen eteensä, häikäistyä Hänen kirkkaudestaan, kuten Johannes Patmos -saaren luolassa, tai Paavali Damaskoksen tiellä? 
Se muuttaisi kaiken – sen miten suhtaudumme elämäntilanteisiimme ja elämään yleensä. Se muuttaisi tämän alkavan vuoden valoisaksi ja toivorikkaaksi.

Mutta voimme kohdata Hänet myös toisella tavalla. Leo Tolstoi kuvaa sitä kertomuksessaan köyhästä räätälistä, jonka hartain toive on saada Kristus vieraakseen. Päivän mittaan hän auttaa monia luokseen tulleita ihmisiä. Iltaisin hän saa lohtua ja toivoa lukiessaan edesmenneen vaimonsa Raamattua, ainoaa omistamaansa kirjaa.
Eräänä iltana Adjevisin lukiessa kynttilä on jo miltei lopussa, ja hän huokaisi, kuten hänellä oli usein tapana: ”Herra, niin kovasti toivoin että olisit tänään tullut luokseni.”
Silloin hän kuulee äänen, joka sanoo: ”Adjevits, Minä olen käynyt luonasi monta kertaa tänään.” ”Milloin, Herra, olit täällä? En ole huomannut lainkaan!” Adjevits huudahtaa.
Silloin hän sai kuulla, että joka kerran auttaessaan muita, Kristus oli siinä läsnä. 

Siinä Hän on läsnä – Ajattelen, kuinka toisten huomioiminen, ystävällisyys, kuunteleminen, aito, lämmin kohtaaminen ja auttaminen voivat olla merkityksellisiä asioita, erityisesti näinä aikoina. Ne ovat lahjoja, joita jokainen meistä voi antaa lähimmäisillemme.
Ja kuinka Vapahtajamme on tällaisissa kohtaamisissa mukana, kanssamme, ja iloitsee. 🙂 

What Child is This? – Andrea Bocelli & Mary J Blige