27.1.2020 

Loistava kirkkaus – Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.
    Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
– Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.  (Luuk. 2: 22-33)

Esikoisena syntyneen poikalapsen pyhittäminen Jerusalemin temppelissä oli varmaankin kaikille tuon ajan juutalaisvanhemmille merkittävä ja tärkeä tapahtuma. Erityisen merkittävä se oli varmasti Marialle ja Joosefille. Olivathan he saaneet niin monta ilmoitusta siitä, kuka heidän lapsensa tosiasiassa oli ja millaisen tehtävän kanssa hän tuli maailmaan.

Maria ja Joosef saapuivat temppeliin kuin ketkä tahansa vanhemmat pienen nyyttinsä kanssa. Mikään ei ulkonaisesti kertonut, että kyseessä olisi jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Ehkä heidän sydämessään oli kuitenkin pieni jännitys ja epävarmuus siitä, tapahtuisiko lapsen pyhittäminen tavallisen kaavan mukaan, ilman enkelin ilmestymistä, paimenia, tietäjiä tai muita sanansaattajia ja lapsen identiteetin vahvistajia.

Luvattu lohdutus – Pyhä Henki johdatti Simeon-vanhuksen temppeliin. Nähdessään Marian ja Joosefin saapuvan lapsensa kanssa hän tunnisti heti: tuossa oli Jumalan lupaama lohdutus kansalle, tuossa pienessä lapsessa!
Simeonilla oli erityisen läheinen suhde Pyhään Henkeen. Hän tunsi  myös Jumalan tahdon lohduttaa lapsiaan. Ei vain Israelin kansaa, vaan kaikkia luotujaan.

Eilen koin Jumalan lohduttavan minua ajaessani autoa. Olin matkalla tapaamaan kahta ystävääni. Olin allapäin erään asian vuoksi, ja ajattelin että ei ole kiva tällaisena mennä ystäviä tapaamaan. Tuli mieleen laittaa Radio Dei soimaan; jos sieltä vaikka tulisi jotain kohottavaa.
Radiosta kuuluivat sanat: ”Sinussa on rakkaus, Sinussa, rakastettu Poika, Sinussa on rakkaus, Pyhä Henki.”
Kun nuo sanat olivat toistuneet laulussa muutaman kerran, oli paha mieli poissa ja kasvoilla hymy. – Jumalan lohdutuksena koin tuon. 😉    

Pelastus kaikille kansoille – Ihmeellinen oli tuo päivä Jerusalemin temppelissä! Ties kuinka monta vuotta tai vuosikymmentä Simeon oli odottanut tuota hetkeä! Että hän saisi nähdä sen pelastuksen, jonka Jumala oli valmistanut kaikille kansoille.

Pelastaja – Israelin kansa odotti pelastajaa, joka vapauttaisi sen vieraan vallan hallinnan alta.
Jokainen meistä on tainnut kokea tilanteita, joissa on toivonut pelastuvansa pinteestä, kaivannut pelastusta tai pelastuksen tuojaa.
Tiedän monia, jotka ovat epätoivoisella hetkellä huutaneet (ääneen tai hiljaa mielessään) Kristusta avuksi ja jotka ovat saaneet avun. Itsekin olen tällaista kokenut. Siksipä ajattelen, että Simeonin sanat eivät olleet tarkoitettu vain Marialle ja Joosefille ja muille temppelissä olleille, vaan myös kaikille, jotka haluavat ne kuulla..   

Valo ja kirkkaus – Pyhä Henki auttoi Simeonia tunnistamaan lapsen. Mutta ajattelen, että hän myös näki sen ihmeellisen säteilyn, joka ympäröi pientä Jeesus-lasta. Sillä nostaen lapsen käsivarsilleen ja ylistäessään Jumalaa hän kiitti tätä lapsen mukanaan tuomasta valosta ja kirkkaudesta.
Simeon näki myös tulevaan. Jeesuksen kirkkaus ei loistaisi vain Israelin kansalle. Valo säteilisi myös toisuskoviin kansoihin.  
Yleensä Israelin profeetat keskittyivät siihen, millä tavoin Jumala vaikuttaisi heidän kansansa kohtaloon. Simeon näki laajemmalle: Kristus-lapsi syntyi kaikkia kansoja varten.   

Valo kaikille – Simeon koki saaneensa elämänsä täyttymyksen: hän oli omin silmin saanut nähdä Jumalan Voidellun. Sydän täynnä kiitollisuutta hän oli valmis jättämään maanpäällisen elämänsä.  – Kuka tietää, ehkä Jumala otti hänet luokseen jo samana päivänä. Hän oli suorittanut hänelle annetun suuren tehtävän. Hän oli todistanut Valosta, joka tuli maailmaan, kaikkia varten.
Valosta, joka myöhemmin sanoi itse: ”Minä olen maailman valo.” (Joh.8:12)

Ihmeellinen suunnitelma – Maria ja Joosef taasen saivat ihmetellä Jumalan merkillistä suunnitelmaa. Kuinka he, kaksi tavallista ihmistä, olivat saaneet tällaisen tehtävän: suojella ja kasvattaa lasta, jonka kautta maailma tulisi kokemaan pelastuksen.
– Mitä kaikkea se tarkoittikaan? Mitä kaikkea se mahtoikaan pitää sisällään? Sitä ei osannut kuvitella, edes aavistaa. Kaikki oli vasta edessä.
Tästä alkaisi ihmeellinen seikkailu, Jumalan varjeluksessa ja johdatuksessa.
Tärkeintä oli kuitenkin juuri tämä hetki. Ja se, miten tästä eteenpäin, askel kerrallaan.

Kirkkauden lupaus – Sama pätee meidänkin elämäämme. Olipa elämässämme parhaillaan tai edessämme mitä tahansa, saamme luottaa lupaukseen, että Maailman Valo on kanssamme. Hän, Jumalan antama Kirkkaus, valaisee askeleemme, näyttää suuntaa, rohkaisee, lohduttaa, auttaa eteenpäin.
Filippiläiskirjeen mukaan:
’Minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa. ’ (Fil.4:19)

 Muut tekstit: Ps. 48: 11-15, 2. Moos. 33: 18-23 ja 1. Tim. 6: 13-16.

20.1.2020. Paljas maa – lumesta (täällä eteläisessä Suomessa), vaan ei kauneudesta. Uskomattomia värisävyjä metsä täynnä, kunhan silmäni avautuvat niitä ihailemaan. 🙂 

Maailman pelastaja – Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: ”Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt.” Kun samarialaiset tulivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä jäämään kaupunkiin, ja hän jäikin sinne kahdeksi päiväksi. Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan, ja he sanoivat naiselle: ”Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.” (Joh. 4: 39–42)

Sattuipa sopivasti, että tuli jatkokertomus viimeviikkoiselle evankeliumitekstille. Olin nim. viime viikolla päättänyt (taas kerran) harjoitella lyhyitä bloggauksia.

Monet samarialaiset uskoivat kaivolta kaupunkiin rientänyttä naista. Uskoivat Jeesukseen, joka oli kertonut kaiken hänestä.
Toiset ehkä miettivät, voiko olla mahdollista, että kauan odotettu ja kaivattu Messias todella istuisi siellä muina miehinä heidän kaivonsa reunalla. Eihän Messias sillä tavoin voi tulla. Kun Hän tulee, kyllä sen täytyy tapahtua niin että rummut ja pasuunat raikuvat, shofariin puhaltelevat soittajat johtavat edellä kulkevaa suurta kulkuetta ilmoittaen tuosta niin suuresta ja tärkeästä tapahtumasta.

Sen verran uteliaisuutta epäilijöistä kuitenkin löytyi, että lähtivät ottamaan asiasta selvää.
Tuskin joukossa oli montaakaan, joka olisi todennut että EVVK, ei voisi vähempää kiinnostaa.

Jos olisin ollut joku kyseisistä samarialaisista, olisinko uskonut heti asiasta kuultuani? Tai torjunut koko asian mahdottomana? Vai olisinko lähtenyt tarkistamaan asiaa?
Todennäköisesti olisin – joka tapauksessa – lähtenyt kaivolle ottamaan asiasta selvää.  

Jeesus tiesi tietenkin, että samarialaiset tulisivat; niinpä hän jäi opetuslasten kanssa kaivolle odottamaan. Kyllä siinä kaivolla varmaan moni jo vakuuttui asiasta, ja kuultuaan Jeesuksen puhetta parin päivän ajan kaupungissa yhä useammat vakuuttuivat siitä, että hän todella on Messias.

Näin Hän tekee tänäkin päivänä: lähettää ihmisiä kertomaan ilosanomaa ja jotkut uskovat kuullessaan. Odottaa kaivolla niitä, jotka haluavat kuulla Hänen itsensä kertovan. Ja tulee niiden luokse, jotka kutsuvat ja viipyy heidän luonaan.
Jotta mahdollisimman moni saisi tietää, kuka on maailman pelastaja.

Muut tekstit: Ps. 102: 16–23, Jes. 30: 18–21,  2. Kun. 5: 1–15 ja Hepr. 11: 1–10.

14.1.2020  

Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.
    Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minun juoda astiastasi.” Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Samarialaisnainen sanoi: ”Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?” Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa.
    Jeesus sanoi naiselle: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin.” Jeesus vastasi hänelle: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa.”
    Jeesus sanoi hänelle: ”Mene hakemaan miehesikin tänne.” ”Ei minulla ole miestä”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.” Nainen sanoi: ”Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa.” Jeesus vastasi: ”Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”
    Nainen sanoi: ”Minä tiedän kyllä, että Messias tulee.” – Messias tarkoittaa Kristusta. – ”Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.” Jeesus sanoi: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.”  (Joh. 4: 5–26)

Parasta vettä – Kerran mökkireissulla, kun olimme poikani kanssa hakemassa juomavettä lähteestä, sinne tuli mies joka kertoi reissanneensa ympäri maailmaa tutkien lähdevesien laatua. ”Tämän lähteen vesi on Euroopan toiseksi parasta”, hän totesi.   
Eipä tullut mieleen kysyä, tietääkö hän, mikä on sitä kaikkein parasta vettä…

Nyt, tuota evankeliumitekstiä lukiessa, tuli mieleen että mitä jos tuo lähteelle tullut mies olisikin sanonut meille: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.”
Mitä jos miehessä olisi lisäksi ollut eräänlaista pyhyyden tuntua, syvän viisauden säteilyä.. – ehkä olisimme poikani kanssa olleet vähän aikaa hiljaa, miettien miten tähän oikein pitäisi suhtautua…

Tunnistikohan nainen Sykarin kaivon luokse tulleessa miehessä jotain erikoista? No se ainakin oli erikoista, että juutalainen pyysi häneltä, samarialaiselta naiselta, vettä. Sanavalmiina nainen ei kuitenkaan jäänyt pohtimaan asioita hiljaa mielessään, vaan esitti tälle kysymyksiä toisensa perään.
– Miten sinä minulle lähdevettä antaisit? Eihän sinulla ole astiaakaan, jolla sitä kaivosta ammentaisit.
Samoin kuin Nikodemoksen kanssa keskustellessaan Jeesus ei antanut nytkään sen häiritä, että toinen koetti käsitellä/käsittää hengellisiä asioita konkreettisella mielen tasolla. 
Jeesus löytää tapoja jolla tehdä itsensä ymmärretyksi.. 

Elävää vettä – Nainen tarttui ajatukseen, että hänen ei koskaan enää olisi jano, jos saisi tuon miehen tarjoamaa vettä. Ei enää vedenhakemista kaivolta? Ajatus oli niin helpottava ja samalla niin hämmentävä, ettei hän ehtinyt ajatella, miten sellainen olisi mahdollista, vaan pyysi heti saada sitä vettä.  

Totuuden hetki – Mutta sitten koittikin totuuden hetki: Jeesus ilmaisi tietävänsä kaiken naisesta ja tämän elämästä. Hän näki – samoin kuin nykyäänkin – kaiken ihmisistä.
Ajatus siitä, että Kristus näkee kaiken, voi jonkun mielestä tuntua pelottavalta. Itse ajattelen, että se on hyvin vapauttavaa: Vapahtajalta ei tarvitse yrittää peitellä mitään, eikä koettaa olla yhtään sen parempi ihminen kuin on.

Uskontodialogiaa – Naisen tunnistettua Jeesuksen profeetaksi hän huomasi, että nythän hän voisi kysellä sellaisista hengellisistä asioista, joita hän oli ehkö jo kauan pohtinut.
Samarialaisillahan oli yhteiset sukujuuret juutalaisten kanssa, mutta uskonnollisten traditioiden eroavaisuudet hiersivät ja ylläpitivät vihamielistä suhtautumista.
Tässäpä samarialaisnaisella oli tilaisuus kuulla juutalaisen itsensä perustelevan, miksi juutalaisten tavat olivat oikeampia kuin heidän.

Muurien kaataja – Miten paljon pahansuopuutta ja vihaa pidetäänkään yllä pelkästään sillä, ettei edes yritetä ymmärtää toisinuskovia tai -ajattelevia. Ja sillä, että siirretään neg. suhtautumista, ennakkoluuloja ja vihaa sukupolvelta toiselle, pitäen sitä täysin luonnollisena ja oikeutettuna.
Jeesus toimi ennakkoluulojen ja vihanpidon muurien kaatajana. Hän keskusteli sellaisten kanssa, joita muut juutalaiset halveksuivat tai vihasivat.
Kristus muutti monen ihmisen elämän. Ja Hän tekee sitä edelleen.

Kristuksen sydäntä lähellä ovat erityisesti syrjityt ja kaltoin kohdellut. Hän haluaa tuoda muutoksen heidän elämäänsä. Valon ja toivon, vapauden ja ilon.

Mikä on oikea paikka rukoilla, nainen kysyi Jeesukselta. – Meillä on tämä pyhä vuoremme, mutta teidän mielestänne rukoilla pitäisi Jerusalemin temppelissä.
Naisen puheessa oli kautta linjan vahva vastakkainasettelu. Mutta Jeesus ei siitä välittänyt. Hän halusi näyttää tälle naiselle ja hänen kauttaan muillekin samarialaisille (ja ehkäpä meillekin) ettei Jumala halua, että häntä rukoillaan ainoastaan tietyssä paikassa, tiettyinä hetkinä ja tietyillä tavoilla, vaan että Hän haluaa olla jatkuvassa yhteydessä luotuihinsa, 24/7. 

Hengessä ja totuudessa – Jeesus puhui usein taivaallisesta Isästään. Samarialaiselle naiselle hän mainitsi ainakin kahdesti sanan Isä: ”Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo.”

Jeesus halusi tähdentää naiselle, että vaikka hän puhui Jumalasta Isänä, Jumala on Henki. Ehkäpä Jeesus halusi näin välttää mahdollisen neg. assosiaation naisen maanpäälliseen isään. Jospa syy naisen monien avioliittojen päättymiseen johtuikin tämän traumaattisesta suhteesta omaan isäänsä?
On paljon ihmisiä, joille on vaikeaa ajatella Jumalaa Isänä sen vuoksi, että he ovat kokeneet kovia oman isänsä taholta.

Tai ehkä naisen avioliitot kerta toisensa jälkeen olivat päättyneet miehen kuolemaan, niin ettei hän enää uskaltanut solmia avioliittoa nykyisen avomiehensä kanssa peläten saman toistuvan. Tai sitten naisella oli suhde jonkun jo aviossa olevan kanssa.
Joka tapauksessa kyseessä oli sisäisiä haavoja sydämessään kantava nainen. Tuona päivänä, jolloin hän kohtasi Jeesuksen kaivolla, jotain tapahtui hänessä.     

Jumala haluaa hoitaa ja parantaa sisäisiä haavojamme ja vetää meidät läheisyyteensä ja tuntemiseensa, jotta Hän pystyisi osoittamaan Rakkauttaan meille, ja jotta me pystyisimme ottamaan sitä vastaan.

Kyllä minä tiedän, että Messias tulee, nainen sanoi ja ilmaisi Jeesukselle, että hän tunnistaisi Messiaan siitä, että tämä ’ilmoittaisi kaiken’. Jeesus oli tiennyt tämän jo ennalta, ja käytti juuri tätä (ilmoitti tietävänsä kaiken naisen elämästä) antaakseen naiselle vinkin siitä, kuka hänen kanssaan keskusteli.
Ehkä nainen ajatteli, että tullessaan Messias ilmoittaisi kaiken sen, mitä Hän tulisi tekemään kansansa hyväksi. Se olisi jotain suurta ja ihmeellistä; Jumalan suunnitelmia. – Aika kaukana siis siitä, mitä oma elämä suruineen, kärsimyksineen ja vedenhakureissuineen oli.
Mutta Jeesus ei ajatellut niin. Hänelle naisen elämä oli niin tärkeä, että hän jäi kaivolle osoittaakseen tälle, kuinka hänenkin elämänsä kuului Jumalan suunnitelmaan..

Minä se olen – Lopulta Jeesus auttoi naista tunnistamaan, kuka siinä kaivolla istui keskustemassa hänen kanssaan: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.”
Mitä jos nainen ei olisi esittänyt Jeesukselle kysymyksiään? Mitä jos hän olisi vain välinpitämättömästi antanut Jeesukselle vettä kaivosta ja palannut kotiinsa?
Hänen elämänsä olisi jatkunut samanlaisena kuin se oli ollut tähänkin asti.

Lähteelle – Kun käännän huomioni Häneen, joka sanoo antavansa elävää vettä, jotain muuttuu. Valo tulee sisimpääni. Mieli kevenee, tulee ilo. Jotain lähtee liikkeelle – elävän veden virratko?
Mutta se ei ole pysyvä olotila, aina uudestaan minun on palattava Lähteelle.
Oma polkuni Lähteelle on ollut tosi pitkä, mutkikas ja monivaiheinen. Kauan kesti, ennen kuin tajusin, mitä se oli, mitä sisimmässäni olin etsinyt ja kaivannut. Uskon kuitenkin, että jokaisella askeleella on ollut tarkoituksensa. Ja matkahan jatkuu.
Mutta mikä ero onkaan siinä, kun tietää mitä on ollut etsimässä, mikä on ollut se jano, joka on kuljettanut eteenpäin. Kun tajuaa, että siinä, kaivolla, Messias on ollut odottamassa, sanoakseen: ”Minä se olen.”

Elävän veden virrat – Jeesus sanoi: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon!  Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” (Joh.7:37-38)
Johanneksen evankeliumin kirjoittaja toteaa, että Jeesus tarkoitti tällä Henkeä, jonka häneen uskovat saisivat.  

Ikuisen elämän Lähde – Jeesus sanoi samarialaiselle naiselle, että hän antaa ikuisen elämän vettä.  
Kun galilealaiset olivat nähneet Jeesuksen tekemiä ihmeitä, mm. kuinka hän oli ruokkinut tuhannet muutamalla leivällä ja kalalla ja seurasivat  häntä, hän sanoi:
”Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään. ” (Joh.6:27)

Messiaan lupaus – Myöhemmin Jerusalemissa Jeesus sanoi niille, jotka kysyivät häneltä onko hän Messias:  
Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.  Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. (Joh.10:27-28).

Siinä vedessä. mitä Kristus meille tarjoaa, on siis Pyhän Hengen läsnäolon lisäksi sekä nykyisen että ikuisen elämän aspekti.
Juuri nyt sydän huokaisee kuitenkin kiitoksen siitä, että Luojamme on antanut sisimpäämme kaipuun, joka laittaa etsiytymään Lähteelle.
Lähteelle, joka odottaa jokaista janoista, jokaista meistä.

Muut tekstit: Ps. 105: 2–5, 39–42, 2. Moos. 17: 1–6 ja Ilm. 22: 16–17.

7.1.2020. Valkoinen amaryllis on minusta ihmeen kaunis kasvi. Sen varsi kohoaa uljaana ja vahvana ja terälehdet ovat kuin joka ilmansuuntaan avautuvia sulkaviuhkoja. Kukka ilmentää mielestäni samanaikaisesti herkkyyttä ja voimaa, rohkeutta ja viattomuutta. Voisi olla vaikka Pyhän Hengen symboli.
Kukannuppujen avautumista yksi toisensa jälkeen on lumoavaa seurata. Ja kun joku kukista alkaa lakastua, toinen jo työntyy esiin.
Ensin oli yksi amaryllis joulukukkana, sitten sain toisen ystävältä. Siinä ne nyt ovat rinnakkain. Eivät kilpaile kumpi on suurempi tai kumpi saa aikaan komeamman kukinnon. Ei niiden tarvitse. Ne tietävät että riittää, kun ne ovat juuri sellaisia kuin ovat.

Ei tarvinnut Johannes Kastajankaan yrittää korostaa itseään millään tavoin. Päinvastoin. Hän tiesi, kuka ja mikä hän oli ja kuka ja mikä hänen sukulaisensa Jeesus oli.
Pyhä Henki johdatti heitä kumpaakin, ja he antautuivat täysillä johdatukseen ja omaan tehtäväänsä.

Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Hän on se, josta sanoin: ’Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.’ Minäkään en tuntenut häntä, mutta juuri sitä varten olen tullut kastamaan vedellä, että Israel saisi tietää, kuka hän on.”
Johannes todisti: ”Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen. Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.’ Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika.”   (Joh. 1: 29–34)

Edelläkävijä – Ortodoksit nimittävät Johannes Kastajaa Pyhäksi Johannes Edelläkävijäksi. Johannes kääntää asian toisinpäin sanoessaan: ’Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.’
Jollei tietäisi ketä Johannes tarkoitti, tuo lause voisi äkkiseltään tuntua perin mystiseltä: miten niin se, joka tulee hänen jälkeensä, kulkeekin hänen edellään ja on ollut jo ennen häntä?

Jeesus Nasaretilainen ei tuolloin vielä ollut julkkis. Kukaan Jeesuksen aikalainen ei käsittääkseni vielä ollut kirjoittanut mitään hänestä. Vanhoissa kirjoituksissa oli kyllä useita profetioita, jotka kertoivat hänestä, mutta niitä ei vielä osattu yhdistää häneen, sillä hänen palvelutyönsä oli vasta edessä..

Johannes oli Jeesuksen sukulainen, mutta he olivat varttuneet eri paikkakunnilla. Todennäköisesti Johannes kuitenkin oli kuullut puhuttavan Jeesuksesta. Olisi vaikea kuvitella, ettei hänen äitinsä Elisabet koskaan olisi kertonut kohtaamisestaan raskaana olevan Marian kanssa. Siitä kuinka Pyhä Henki oli siinä hetkessä täyttänyt sekä Elisabetin että hänen kohdussaan olleen Johanneksen. Ja kuinka Elisabet Pyhän Hengen vaikutuksesta oli tunnistanut Marian kantavan Herraa sisällään.

Jordan-joella Johannes sanoi kuitenkin: ”Minäkään en häntä tuntenut”. Johannes tunsi Jeesuksen sukulaisenaan, mutta ei Messiaana.
Hän, joka oli kehottanut Johannesta kastamaan ihmisiä vedellä, oli kuitenkin antanut tälle merkin:  se, jonka päälle Johannes näkisi Hengen laskeutuvan, on se, joka tulee kastamaan Pyhällä Hengellä.

Todistaja – Johannes sanoi todistavansa, että Jeesus on ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika. Hän tulee ikiaikaisen Jumalan luota, joten Hänessäkin ikiaikaisuus on läsnä.
Johanneksen todistus ei perustunut kirjoituksiin ja profetioihin, vaan siihen mitä hän itse sai kokea, kuulla ja nähdä. Pyhä Henki ilmoitti hänelle Jeesuksen todellisen identiteetin.  

Pyhä Henki ja kaste – Pyhä Henki oli mukana sekä Jeesuksen että Johanneksen elämässä jo ennen heidän syntymäänsä. Pyhä Henki valmisti Johannesta erämaassa tehtäväänsä varten ja johdatti Johanneksen Jordanille kastamaan ihmisiä – ja myös Jeesuksen.
Kun Jeesus tuli kasteelle, Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen ylle, ja johdatti hänet sitten erämaahan valmistautumaan tehtäväänsä varten.

Mutta mitä tarkoittaa tuo, kun Johannes sanoo, että Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä?
Kun Nikodemos tuli tapaamaan Jeesusta ja sanoi hänelle: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan”, Jeesus vastasi hänelle: ” ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.”  (Joh.3:2-3)

Syntyä uudesti? – Miten se voi olla mahdollista, Nikodemos ihmetteli. Hengellistä uudestisyntymistä on kuvattu monella tapaa, niin Raamatussa kuin (lähinnä karismaattisissa) seurakunnissa. Ymmärrän, että aihe on arka. sillä siihen on joissain piireissä liitetty ihmisten uskon arvottamista ja jopa kyseenalaistamista.

Tuuli puhaltaa – Jeesus ei antanut mitään konkreettista vastausta Nikodemokselle siitä, miten voi uudestisyntyä Hengestä, eikä merkkiä tai todistusta siitä, miten ja milloin synnytään uudesti. 
Jeesus sanoi: ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.” (Joh.3:8)

Oliko Johannes Kastaja uudestisyntynyt Hengestä? Itse ajattelen että oli, sillä hän oli niin vahvasti Pyhän Hengen ohjauksessa. Sitä ei tiedetä, saiko Nikodemos Hengen kasteen. Mutta Johannes sekä kuuli että tunsi, miten Henki kulloinkin halusi häntä kuljettaa. Pyhä Henki vaikutti hänessä niin vahvasti, että vielä Herodeksen vankilassakin hän jatkoi henkensä kaupalla julistustaan.

Jumala tiesi, millaisen miehen oli valinnut todistamaan Jeesuksesta ja kastamaan hänet. Johannes oli omassa elementissään todistaessaan siitä, minkä tiesi oikeaksi… – tai siis Pyhän Hengen elementissä: täynnä Pyhää Henkeä. Varmasti ympärillä oli niitä, jotka narskuttelivat hampaitaan, mutta Johannes ei ollut siitä moksiskaan. Pyhä Henki auttoi tuota tulisielua pysymään rohkeana loppuun saakka..

Uudestisyntyminen Kristuksessa – Paavalin kuvaukset kasteen merkityksestä ja uudestisyntymästä menevät pitemmälle kuin mitä Jeesus asiasta sanoi.
Paavali selittää kirjeissään roomalaisille, kuinka me kasteessa kuolemme vanhalle itsellemme ja synnymme uudesti Kristuksessa.
Tuon voi nähdä joko kauniina, ihanteellisena ja rohkaisevana kuvana siitä, miten paljon se voi muuttaa meitä, kun lähdemme Kristuksen seuraajiksi. Taikka sen voi ottaa todeksi (tai tavoitteeksi) omaan elämäänsä, kuten Paavali, joka totesi: ”En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa.” (Gal.2:20)

Hengen uudistusta – Kirjeessä Tiitukselle on selkeä, kursailematon ja konstailematon kuvaus uudestisyntymisestä:
’Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä ja tottelemattomia, olimme eksyksissä ja monenlaisten himojen ja nautintojen orjia, elimme pahuuden ja kateuden vallassa, vihattuina ja toisiamme vihaten. Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät.’ (Tit.3:3-5)

Jeesuksen sanoihin palatakseni – voisiko Kristuksen Pyhän Hengen kaste merkitä yksinkertaisesti ja tiivistetysti juuri sitä mitä hän sanoi: että sen kautta pääsemme näkemään Jumalan valtakuntaa?
Kunpa saisimmekin sellaisen Hengen kasteen, että voisimme nähdä ja ymmärtää Jumalan valtakunnan todellisuutta – jo tässä elämässä, ei vain tulevassa.
Miten se muuttaisikaan meitä ja maailmaamme…

    

Muut tekstit: Ps. 89: 19–22, 27–30, Jes. 61: 1–3 ja Ap. t. 8: 26–40.

1.1.2020.  Tähdellistä – Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe oli alusta loppuun tärkeää ja tähdellistä asiaa, kuten häneltä osasi odottaakin.
Kiitollinen olo on siitä, että maallamme on niin älykäs, viisas ja hieno päämies. Se kun ei ole mikään itsestäänselvyys meidän aikanamme…
– mutta ei se ollut siihenkään aikaan, jolloin maan päälle syntyi tuo pieni lapsi, josta tulisi sydäntemme hallitsija…

       

Kuninkaan tähti – Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
– Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija,   joka on kaitseva kansaani Israelia.”
     Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.”
Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
    Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.  (Matt. 2: 1-12)

Viimeviikon uutisissa kerrottiin, että yksi Orionin tähtikuvion tähdistä osoitti sammumisen merkkejä. ’Tähtitaivaan kirkkaimpiin kohteisiin kuuluva Betelgeuze on himmentynyt selvästi viime kuukausien aikana’, uutisessa todettiin. Tähden kirkkaus laski ennen joulua alle puoleen normaalista.
Orion on minusta upein tähtikuvio talvisella tähtitaivaalla. Vaikea kuvitella Orionia ilman yhtä sen päätähteä! 

Kirkas valoilmiö – Betelgeuzen räjähtäminen olisi melkoinen valoilmiö taivaalla: supernova saattaisi näkyä yhtä kirkkaana kuin täysikuu, päivälläkin.
Supernovaa voidaan kuitenkin joutua odottamaan kymmeniä tuhansia, jollei satatuhatta vuotta, kirjoittaja toteaa. Viimeaikainen himmeneminen voi ehkä johtua vain siitä, että tähdestä on purkautunut kaasupilvi, joka himmentää sitä nyt havaitulla tavalla.
Ehkäpä sitä kannattaa kuitenkin pitää silmällä, todetaan jutun lopuksi.

  

90-luvulla, tutkiessani new age –juttuja, opiskelin ja harrastelin astrologiaa. (Minulle new age-termin käyttö on luontevampaa kuin nykyisen uushenkisyys-sanan.) Tein niiden lähimmäisteni syntymäkarttoja, joiden syntymäajat tiesin kellontarkkuudella. Minusta oli mielenkiintoista tutkia planeettojen sijainteja kartalla ja sitä, oliko niiden sijaintien merkityksillä ja keskinäisillä suhteilla jonkinlaista yhteneväisyyttä läheisiini ja heidän elämäänsä.

Myöhemmin, kun Jeesus oli johdattanut minut tielleen ja aloin  lukea Uutta testamenttia, ja Vanhaakin, ymmärsin että Jumala toivoo meidän seuraavan Häntä eikä taivaanmerkkejä. Astrologiaa käsittelevät kirjat ja opintomateriaalit lähtivät hyllyistäni.
Aikaisemmin olin ollut kiinnostunut siitä, mitä tähdistä voisi päätellä. Nyt  kiinnostukseni siirtyi siihen, mitä Jumala haluaa ilmoittaa ja kertoa tahdostaan ja suunnitelmistaan meille ihmisille Sanansa kautta.

Merkki taivaalla – Jeesuksen syntymän aikaan kuitenkin juuri taivaan merkki, kirkas tähti-ilmiö, oli tärkeä: se sai tietäjät lähtemään pitkälle matkalle aavikoiden halki toiseen maahan kunniottamaan siellä syntynyttä Kuningasta.

Astronomiaa ja astrologiaa – Jostain luin tai kuulin, että tuon ajan tähtitiede oli sekä astronomiaa että astrologiaa. Nykyäänhän toista pidetään tieteenä, toista pseudotieteenä. Astronomia ei yritä arvailla tulevia tapahtumia tähtikonstellaatioiden perusteella. Astrologia taas nähdään lähinnä kepeänä horoskooppiviihteenä.
Mutta – kuten Betelgeuzen kohdallakin voi päätellä – joissain asioissa tiedekään ei voi muuta kuin esittää erilaisia teorioita ja arveluja tulevista tapahtumista ja niiden mahdollisista ajankohdista.

Kun Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta, hän vastasi heille: ”Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä.”

Itämaan tietäjät osasivat kuitenkin lukea sekä taivasta että aikojen merkkejä. He tiesivät, että erityisen kirkas tähtikonjunktio oli merkki erityisen suuren ja merkittävän kuninkaan – ehkäpä odotetun Messiaan – syntymästä. Tuskin he muutoin olisivat lähteneet niin pitkälle, vaivalloiselle matkalle tätä kumartamaan.

Entisajan sometus – Jeesuksen aikana tiedonvälitys oli rajallista ja hidasta: sana levisi suusta suuhun ja kirjeet matkasivat karavaanien kyydissä tai purjelaivoilla.   
Jumala käytti tähtikonjunktiota ja kaukaisten tieteilijöiden tähtienlukukykyä hyväkseen tiedottaakseen mahdollisimman monille Poikansa syntymästä. Sillä varmasti sana siitä, kuinka Itämaan tietäjät saapuivat kaukaa kunnioittamaan pientä vaatimattomiin oloihin syntynyttä lasta, levisi kansan keskuudessa kulovalkean tavoin. 
Mekin saamme tuota tapahtumaa ihmetellä. Tänäkin tulevana Loppiaisena.

Rakas Jumala, siunaa tämä alkanut uusi vuosikymmen.
Johdata meitä niiden asioiden äärelle, joita haluat meidän näkevän ja löytävän.
Kiitos että olet elämässämme, näytät meille tien ja kuljet kanssamme.   🙂

We Three Kings – Clamavi De Profundis

Muut loppiaistekstit ovat: Ps. 72: 1-3, 8-12, Jes. 49: 5-7 ja Kol. 1: 24-27.