26.8.2019. Vapaaehtoisten virkistyspäivä Hilan leirikeskuksessa: messu, hiljentymistä ja ryhmätyöskentelyä Kirkastusvuori–tekstien äärellä, saunomista ja uimista meressä (vesi oli vielä suht. lämmintä), maukas lounas, laulua, yhteistä jakamista, aurinkoa, lämpöä, kaunista luontoa; sielua silittelevää kaikki.
Olen aiemmin ollut Hilassa ohjaamassa retriittiä ystävilleni ja srk:n retriittiä papin kanssa, mutta nyt tämä, että sai vain olla ja nauttia kaikesta… – kertakaikkisen ihana päivä. 🙂

Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen:
”Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.’ Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!
Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”  (Luuk. 18: 9-14)

Jeesus palauttaa Kirkastusvuorelta takaisin arkitodellisuuteen, jossa usein kompuroidaan omien heikkouksien kanssa.
Erään kerran hän moitti eräitä, jotka pitivät itseään toisia parempina.
Hmm… olisikohan hänellä jotain sanottavaa aiheesta minullekin? Tai sinulle?

Käsi sydämellä – voinko sanoa, etten koskaan olisi väheksynyt ketään? No en.
Käsi sydämellä: olenko joskus pitänyt itseäni hyvänä? No joo. Vaikken nyt sentään vanhurskaana (joka jo sananakin on minulle jotenkin vieras), mutta kuitenkin aika ok tyyppinä.
Ja vaikka kaikenlaisten juttujen läpi on tullut kahlattua, ja välillä on toivonut erehdysten ja epäonnistumisien takia että maa nielaisisi, olen aina välillä huomannut itsessäni kätkettyä ylpeyttä. – Ylpeys kun pystyy piiloutumaan niin ovelasti, huonommuudentunteidenkin alle.

Mutta sitten sitä huomaa että ai, ei maailma kaatunutkaan tähän (mistä sitten kulloinkin on ollut kyse). Elämä jatkuu. Parasta on kun on tiedostanut, ettei ole kulkemassa yksin, vaan vierellä, mukana kaikessa on Eräs, joka haluaa vahvistaa, rohkaista, nostaa ylös ja antaa voimia jatkaa eteenpäin.

Hänen läpivalaisussaan kaikki tulee näkyväksi. Ja kuitenkin kelpaan Hänelle tällaisena kuin olen, erehtyvänä, vikoineni kaikkineni. Se tekee minusta kaikista puutteistani huolimatta ok-tyypin. Kuten sinustakin.
Eihän se tarkoita sitä, ettei meidän tulisi pyrkiä parempaan ja valita aina hyvä. Vaan sitä, ettei kannata elätellä sellaista harhakuvaa että olisi Luojan silmissä yhtään sen parempi kuin joku muu.

Mieleen tulee eräs youtube-video, jossa Andres Bisonni puhuu vangeille eräässä vankilassa ja rukoillessaan heidän puolestaan kaatuu maahan yhdessä heidän kanssaan. Sitten hän kuulee Pyhän Hengen sanovan jotain sen tapaista, että hänen ei pidä kuvitella että Jumalan silmissä olisi sen parempi kuin nämä rikolliset, joiden puolesta hän rukoilee.

Ensi pyhän sananlaskutekstistä tuli mieleen eräs tapahtuma vuosien takaa, joten otan senkin tähän:

Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty,
joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.
Hyvin käy sen, joka tuntee pyhää pelkoa,
tuhoon kulkee se, joka kovettaa sydämensä.  (Sananl. 28:13-14)

Ruandassa eräs pienestä vuoristokylästä kotoisin oleva pastori halusi, että lähtisimme sinne rukoilemaan kyläläisten puolesta.
Koputtaessamme erään pienen savitalon ovelle naisääni kutsui meidät sisälle. Nainen oli yksin talossa. Hän istui lattialla ja katsoi meitä epäileväisenä. Pastorin kysellessä häneltä kuulumisia minulle tuli tunne että nainen salasi jotain. Kun pyysin pastoria tulkkaamaan sen naiselle, tämä purskahti itkuun. Hän kertoi, että joka päivä hän joutui vaeltamaan pitkän matkan maissipellolle, jossa hän teki raskasta työtä aamusta iltaan. Mies oli jättänyt vaimon ja lapset. Isoäiti huolehti lapsista äidin ollessa töissä. Lasten äiti oli niin uupunut, ettei kerta kaikkiaan jaksanut enää.
Niinpä hän oli päättänyt lähteä, jättää lapsensa ja kotinsa ja vain lähteä jonnekin pois. Tuo päivä oli hänen palkkapäivänsä, ja juuri seuraavana yönä hän oli aikonut lähteä jättäen kaiken jälkeensä.   
”Mutta nyt kun te tulitte ja paljastitte kaiken, en voikaan lähteä”, nainen itki. Hän sanoi ymmärtävänsä nyt, että Jumala oli nähnyt hänen ahdistuksensa. Se antoi hänelle voimia uskoa, että Hän myös auttaisi häntä ja hänen perhettään. Nainen nyyhkytti ymmärtävänsä, minkä valtavan surun ja kaipuun olisi aiheuttanut lapsilleen ja äidilleen. He eivät koskaan olisi saaneet tietää, minne hän oli kadonnut ja miksi.

Itkun lakattua nainen oli kuin toinen ihminen: hänen silmänsä hymyilivät toivoa ja innostusta.
Ihmettelimme yhdessä Jumala ajoitusta ja kiitimme Häntä rakkaudestaan ja huolenpidostaan äitiä, hänen lapsiaan ja isoäitiä kohtaan.
Meitä kaikkia kohtaan.

Kiitos, rakas Luojamme, Rakkaudestasi. Sinä näet sisimpäämme, näet kaiken. Ja sittenkin rakastat meitä, haluat parastamme.
Sinun Valossasi näemme omat varjomme. Auta ja rohkaise meitä luottamaan Rakkauteesi, joka hoitaa ja parantaa.
Anna Valosi täyttää sisimpämme. Sinun Valosi läpäisee pimeimmätkin sopukkamme, ja varjomme alkavat muuttua valoksi. Ja silloin tiedämme, ettei meillä ole mitään syytä kohottaa tai korottaa itseämme. Silloin tiedämme, että kaikki hyvä on tullut ja tulee Sinusta.

Muut tekstit: Ps. 51: 6-14, 5. Moos. 9: 1-6 ja Room. 3: 21-28 (29-31)

19.8.2019. Usvan lumo – Eräänä aamuna viime viikolla heräsin viiden maissa. Taivas oli kirkas ja lähdin hauvan kanssa aamulenkille. Olin tuon ennenkin kokenut: tunnelman, kun luonto ja ihmiset tuntuvat olevan vielä unessa. Hiljaisuus, rauha ja ilmassa leijailevat raikkaat tuoksut.
Tällä kertaa auringonnousun värittämä usva lumosi kerta kaikkiaan. Sitä oli yhtä mukava seurata kuin tulta nuotiossa tai auringonkimallusta laineilla. Paitsi että usva huokuu rauhaa. Sen liike on mietiskelevää, miltei huomaamatonta. Ainoastaan puiden takaa kohoava auringonvalo sai siinä aikaan muutoksia.
Miten ihanan lääkekaapin Luojamme onkaan antanut meille: luonto hoitaa mieltä, sielua ja koko olemustamme jo ihan sitä katsellessa.

Jeesuksen suru – Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”
Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”
Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.  (Luuk. 19: 41-48)

Jeesuksen myötätunto – Jeesus näki ennalta, mitä Jerusalemille tulisi tapahtumaan: viholliset tulisivat, valloittaisivat ja tuhoaisivat sen. Hän itki kansansa, pyhän kaupungin ja Jumalan temppelin kohtaloa.
Miksi näin kävisi? ”Koska et tajunnut etsikkoaikaasi”, Jeesus sanoi. Tuo saa minut pohtimaan, olisiko Jerusalem säästynyt tuholta, jos sen asukkaat olisivat ottaneet Jumalan Pojan vastaan Messiaanaan. Jos he olisivat lasten lailla tunnistaneet ja tunnustaneet hänet Kuninkaakseen, Jumalan lähettämäksi Pelastajaksi, hänen ratsastaessaan Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Olisiko kaikki silloin mennyt toisin?
Mutta Luoja tiesi, miten ihmiset tulisivat toimimaan ja ilmaisi sen profeettojen suulla jo satoja vuosia ennen Jeesuksen syntymää.

Mitä valitsemme – Ajattelen, että Jerusalemin kohtalo ei ollut ”ennalta määrätty”. Sillä Luojamme tietää myös milloin ja miten me tunnistamme ja valitsemme sen hyvän, mitä Hän haluaa meille tarjota. Meillä on vapaus valita, ja Hän tietää edeltä, mikä tulee olemaan valintamme.
(Tuohon tapaan olen selvittänyt itselleni kysymystä siitä, onko meillä vapaa tahto valita miten toimimme elämässämme, vai onko kaikki ennalta määrätty.)

’Je ne suit pas un robot’ – Eräs läheiseni toi minulle rintanapin, jossa luki ranskaksi ’en ole robotti’ (eräiden nettisivustojen käyttämä varmennustapa). Läheisestäni ranskal. versio oli hauska. 
Mutta niin – emme me todellakaan ole mitään robotteja, jotka kauko-ohjauksella tekevät sitä, mitä joku toinen haluaa meidän tekevän. 

Jumalan tietopankissa – Ymmärrän asian niin, että me olemme Jumalan tietopankissa,  kaikki meistä: mennyt, nykyinen ja tuleva. Myös siis se, millaisia henkilökohtaiset valintamme olivat, ovat ja tulevat olemaan. Tuntuisi oudolta ajatella, että me vain toteuttaisimme yksilöllisesti ja yksityiskohtaisesti valmiiksi suunniteltua projektiamme nimeltä Elämä, voimatta itse siihen vaikuttaa sen kulkuun. Sehän merkitsisi että Jumala olisi suunnitellut ihmiset tekemään myös pahoja, ei vain hyviä tekoja.

Paratiisissa ihmiset elivät täysin Jumalan yhteydessä ja toteuttivat näin ihan luonnostaan Hänen hyvää suunnitelmaansa meitä ihmisiä kohtaan. Sitten omapäisyys ja omahyväisyys johtivat etääntymiseemme Luojasta. Ei enää valittukaan sitä, mikä olisi ollut omaksi ja yhteiseksi hyväksi.

Rukouksen huone – Jeesuksen sanat ”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone” kiinnitti tällä kertaa tuota evankeliumitekstiä lukiessani eniten huomioni; erityisesti tuo futuurimuoto ’on oleva’.
Sekä alkuperäinen, Salomonin rakentama ja tuhottu temppeli että uudelleen rakennettu temppeli olivat toimineet pyhänä Jumalan palvonnan paikkana.
Mutta pian tapahtuisi jotain, mikä mullistaisi kaiken: Jumalan temppeliä ei olisi enää fyysisessä muodossaan Israelin kansan keskuudessa – ei temppelirakennusta eikä Jumalan Poikaa, joka ennen kuolemaansa sanoi olevansa temppeli, jonka hän nostaisi 3 päivässä. (”Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä.”  Joh.2:19)  – Jumalan temppeli muuttuisi hengellisesti läsnä olevaksi.   

Kaikkialla ja kaikille läsnä oleva – Jos Jerusalemin hengelliset johtajat olisivat hyväksyneet Jeesuksen taivaan antamaksi Johtajakseen, millähän tavoin me ihmiset eri puolilla maailmaa mahtaisimme olla osallisia siitä, mitä Hän on, mitä Hän teki, tekee ja tulee tekemään? Sillä israelilaisille on ominaisempaa pysytellä oman kulttuurinsa parissa kuin lähteä muille maille julistamaan omaan uskontoonsa liittyviä asioita toisinuskoville.
Kehitellessään suunnitelmaansa, jonka avulla saada meidät takaisin yhteyteensä Luojamme kyllä varmasti tiesi, miten Jeesuksen ympärillä olevat ihmiset valitsisivat.
Temppeli (sen fyysinen muoto) tuhottiin, mutta nousi 3. päivänä.
Ristiinnaulitsemisen jälkeinen tyhjä hauta teki Nasaretin Jeesuksesta maailmankuulun. Ja ylösnousseena Kristus on Henkensä kautta meille kaikille läsnä.

Valtaosa maailman ihmisistä on kuullut Jeesus Nasaretilaisesta. Hän taitaa olla maailman tunnetuin henkilö. Mieleen tulevat kaikki ne ei-uskovat, juutalaiset, muslimit ja muut, joille Jeesus on ilmestynyt visioissa.
Käsittääkseni ylösnoussut Kristus ilmestyy sen näköisenä kuin hänet maalaustaiteessa on kuvattu, jotta ihmiset tunnistaisivat Hänet. Jolleivät he tunnista, Hän kertoo olevansa Jeesus ja välittömästi heidän lamppunsa syttyvät.
Kristus haluaa tulla kaikkien niiden luo, jotka Häntä kutsuvat, kaipaavat Hänen läheisyyttään, vaikutustaan ja apuaan.   

Pyhän Hengen temppeli – Kristus ei ole ainoastaan läsnä elämässämme, vaan on sisäisesti meissä. Paavali kysyy korinttolaiskirjeessään: ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?” (1.Kor.3:16)
Hänen Henkensä vaikuttaa meissä, ohjaa meitä ja muuttaa meitä, jos vain annamme Hänelle siihen luvan. Se on ihmeellinen lahja!
”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta” (1.Kor.6:19), Paavali jatkaa.
Se on huikea juttu, kun oikein alkaa ajatella! Jumalan pyhä temppeli, joka tuhottiin, onkin nyt sisäisesti meissä, Kristuksen seuraajissa!

Rukouksen huoneita siis olemme. Muistaisimmepa sen useammin. Ei suinkaan siksi että voisimme olla siitä ylpeitä. Sillä asia laittaa kyllä aika nöyräksi, kun sitä alkaa ajatella! Laittaa pikemminkin miettimään, kuinka voisi toimia sen mukaisesti…
Miksi Jumala on antanut Henkensä sisimpäämme? Mitä Hän odottaa meiltä, itse kultakin, yksilöinä ja osana perhettämme ja yhteisöämme?
Ja jollei tunnu liian isolta asialta, voisi pohtia, mitä Hän odottaa meiltä yhtenä osasena koko tätä ihmiskuntaa…

Jumalalla on tarkoituksensa, jotka ovat suurempia kuin ihmismieli voi ymmärtää. Minusta on kuitenkin kiehtovaa koettaa ymmärtää Hänen suunnitelmiaan ja tarkoituksiaan paitsi oman ja läheisten elämässä myös suuressa mittakaavassa.

Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. (1.Kor.13:12)

Jeesus suri sitä, että ihmiset eivät ymmärtäneet, että todellinen turva ei löydy mistään ulkoisesta, ei mistään ihmisen rakentamasta tai kehittelemästä. Luojamme haluaa olla yhteydessä meihin. Hän haluaa vaikuttaa sisimmässämme, niin että voisimme tehdä viisaita valintoja ja päätöksiä. Niin että voisimme toimia toistemme hyväksi Hänen toivomallaan tavalla.  

Kristus, Valomme, auttaisitko meitä niin, että voisimme elää todeksi sitä, että Pyhä Henkesi vaikuttaa olemiseemme, ajatuksiimme, asenteisiimme, tunteisiimme ja tekemisiimme? Että osaisimme hiljentyä kuuntelemaan Sinun läsnäoloasi meissä.
Että rukouksen ilmapiiri vaikuttaisi meissä ja säteilisi meistä ympärillemme. Niin että asiat alkaisivat muuttua… taivaallisen suunnitelman mukaisesti.

Muut tekstit: Ps. 81: 9-17, Jer. 18: 1-10 ja Ilm. 3: 1-6.

13.8.2019. Viime viikolla kauppareissulla pyörän ketju irtosi. En ole koskaan opetellut ketjun kiinnittämistä, joten ajattelin että talutan pyörän kauppaan ja takaisin; kotona sitten joku auttaa.
Kauppakeskuksen ylätasanteella kotiinpäin lähtiessäni ajattelin, että aika rankkaa kyllä taluttaa pyörää jyrkkää alamäkeä (= kadulle laskeutuvaa asvalttiluiskaa). Pyysin Jumalalta apua tilanteeseen.
Luiskan yläpäässä oli nuorimies piikkaamassa rikkaruohoa portaiden saumoista. Häneltä varmaan voisin pyytää apua. Kädenkäänteessä ystävällinen nuorukainen laittoi ketjun paikalleen. Oi kuinka olin kiitollinen!
Pyöräillessäni luiskaa alas mietin: mitä jos ketju olisi irronnut tässä kohdassa? Olisin syöksynyt täyttä vauhtia 4-kaistaiselle autotielle!
Kotiin tultuani luin päivän uutisista pyöräilyonnettomuuksien yleisyydestä. Mietin miten monia jyrkkiä alamäkiä ja asvalttiliuskoja olinkaan pyöräillyt alas… – Kiitin varjeluksesta, taas kerran.

Taizé  yhteisön kalenterin rukous elokuulle:

Myötätunnon Jumala,
me ylistämme Sinua
niistä lukuisista naisista, miehistä ja
nuorista ihmisistä, jotka
ympäri maailmaa pyrkivät olemaan
rauhan, sovinnon ja yhteyden todistajia.  Veli Roger

Älä unohda laupeutta, älä uskollisuutta –
kiedo ne kaulaasi, kirjoita sydämesi tauluun,
niin saat rakkautta ja kiitosta
sekä Jumalalta että ihmisiltä.
Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan,
vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.
Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi,
hän viitoittaa sinulle oikean tien.
Älä luulottele olevasi viisas;
pelkää Herraa ja karta pahaa.
Siinä on sinulle lääke,
joka pitää koko ruumiisi terveenä.  (Sananl. 3: 3-8)

Sydämen tauluun – Viehätyin tuosta tekstistä samalla hetkellä kun sen luin. Kiedo laupeus ja uskollisuus kaulaasi.
Mieleen tulee kaukaiset maat, joissa on tapana punoa kaulaseppeleitä kauniista, värikkäistä kukista. Niitä annetaan saapuvalle vieraalle. Kuin pyyntö tai siunaus: olkoot hyvät asiat läsnä meissä, välillämme, kohtaamisessamme ja elämässämme.
Sydämen taulusta tuli mieleen, kuinka joskus aikoinaan tein ystävieni kanssa tauluja, joihin  liimasimme sellaisia kuvia ja tekstejä, jotka kuvasivat niitä asioita, joita toivoimme elämäämme.
Juju on siinä, että se, mitä näet, alkaa vahvistua mielessäsi ja alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa elämänlaatuusi, ihan huomaamatta. Alat ikään kuin kutsua niitä asioita elämääsi.

Tabula rasa –teorian mukaan synnymme mieli täysin tyhjänä, ja vasta elämänkokemukset alkavat kirjoittaa/kuvittaa tuota ”tyjää taulua”. Mentaaliset ja psyykkiset ominaisuudet kehittyvät ympäristöstä saatujen kokemusten ja vaikutteiden perusteella muovaten henkilön identiteetin. 
Itse ajattelen, että Jumala on sommitellut ainutlaatuiselle taulullemme luonnoksen, sen mukaisesti, mitä on tarkoittanut elämällemme. Me ja ympäristömme jatkamme sitten elämämme aikana taulun maalaamista. 

Elämäntaulua voisi kuvitella vaikka sellaisena tauluna, josta voi rätillä tai sienellä pyyhkiä pois sellaisia asioita, joita ei halua siinä olevan.
Tai öljyväritauluna, jossa voi maalata vanhojen juttujen päälle uutta, kauniimpaa ja parempaa.
No, tällaisia tuli mieleen, kun aloin miettiä tuota tauluasiaa. Joka tapauksessa tuollaiset asiat voivat olla syvästi vaikuttavia, varsinkin jos heittäytyy prosessiin täysillä. Teki sitä sitten pelkästään mielen tasolla taikka kangasta/paperia, värejä tai kyniä käyttäen.

Raamatunlauseita – Jotkut laittavat psalminjakeita tai muita vahvistavia ja rohkaisevia ja inspiroivia raamatunkohtia lapuille ja kiinnittävät niitä eri puolelle kotiaan, kaapinoviin, peileihin ym. paikkoihin.
Raamatusta voi löytää valtavasti Jumalan lupauksia meille lapsilleen. Kun antaa niiden kiinnittyä sydämensä tauluun, ne eivät voi olla vaikuttamatta. 🙂

Kunnioittamista – Tuon ’pelkää Herraa’ -sanonnan suomennosta voisi minusta miettiä uudemman kerran.
Kuvitellaan, että haluaisin tutustua Häneen raamatuntekstien kautta. Ja sitten tuo ’pelkää’ -verbi hyppää  silmille ja herättää jonkin vanhan muiston kokemuksesta, jolloin todella piti pelätä jotain henkilöä… – Haluaisinko jatkaa tutustumista?
Muualla Raamatussa kerrotaan kyllä, kuinka hyvä ja rakastava Jumala on. Mutta mitä jos voimakkaita neg. tunteita herättävä teonsana hukuttaa positiiviset asiat? 
Valtava, pelonsekainen kunnioitus Hänen taivaallisen majesteettisuutensa, kirkkautensa ja pyhyytensä edessä tuntuisi minusta ennemminkin sellaiselta, johon voisin liittyä.  – Mikähän voisi olla sellainen valtavaa kunnioitusta ilmaiseva verbi, jota tuossa kohtaa tarkoitetaan?

Rakastamista – Jeesus nostaa tärkeimmäksi käskyiksi Jumalan rakastamisen. Rakkaus karkottaa pelon, sanotaan. Niin se parhaimmillaan tekeekin, ja myös karkottaa pahan.
Jos rakastat Jumalaa ”koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi”, kuten Jeesus meitä kehottaa (Matt.22:37), voiko paha enää millään mahtua sellaiseen pakettiin?
Jos on puutetta tavoitteista, niin tuossapa tavoitetta koko loppuelämäksi…  puhumattakaan siitä 2. tärkeimmästä käskystä rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään…
Sananlaskun mukaan laupeus ja uskollisuus tuovat rakkautta elämäämme, niin Jumalan kuin ihmisten taholta. Kuin tuossa Jumalan ja lähimmäisten rakastamisessa: antaessaan saa. 🙂

Kiitos rakas Jumala että Sinä olet hyvä ja rakastava Jumala. Sellainen, johon haluan tutustua yhä enemmän ja lähemmin. Kiitos että vedät meitä puoleesi Rakkaudellasi. Auta meitä tulemaan aina vaan lähemmäs, tuntemiseesi.
Kiitos niistä ihanista asioista, joita olet jo valmiiksi hahmotellut elämämme tauluun. Auta meitä raapustamaan niitä esiin. Jos ne vaikka ovat peittyneet erilaisten kokemusten alle, niin ettemme ole niistä vielä tietoisia.
Opasta meitä kirjoittamaan sydämemme tauluun niitä asioita, joita haluat meille opettaa, asioita joita haluat meissä vahvistaa.

Kristus, kiitos että olet sekä Ystävämme että Kuninkaamme. Se on ihmeteltävän merkillinen mutta ihana yhdistelmä!
Kiitos että kuljet kanssamme. Rohkaise, suojele ja varele meitä pahalta. Tänäkin päivänä.  Kiitos Sinulle. Aamen.

Muut tekstit: Ps. 119: 129-136,  2. Aik. 1: 7-12, 1. Piet. 4: 7-11 ja Luuk. 16: 1-9.

6.8.2019, Eilinen kolea aamu hätkähdytti: oi ei, tähänkö kesän ihanat lämmöt tyssäsivät? Harhaluulo: lämpö kohosi päivän mittaan ja maauimalassa yhtä iloinen meininki kuin hellepäivinä.
Kyllä maauimalat ovat suuri siunaus! Varsinkin kun polvi sanoo, että nyt ei lähdetä hiljaisia, tyyniä erämaalampia etsimään. Ja kun yli 40-vuotias lämminvesivaraajakin on sitä mieltä, että palvelusvuodet tulivat nyt täyteen. Kun ei tule lämmintä vettä hanasta, uimahalli tuntuu kullanarvoiselta.
Tänään lempeä ilma hyväilee koko olemusta. Nautitaan kesän (joka allakan mukaan jatkuu vielä melkein 4 viikkoa) ihanuuksista. Kiitetään jokaisesta päivästä. 🙂

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät.
    Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.
    Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’
    Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’”  (Matt. 7: 15-23)

Oletko joskus ”vain tiennyt”, mitä joku tuntemasi henkilö suunnittelee tai puuhaa selkäsi takana luullen, ettei sinulla ole siitä aavistustakaan?
Oletko miettinyt, pitäisikö sinun jollain tavoin ilmaista tietäväsi tuon toisen puuhista vai oletko antanut asian vain olla?
Olipa kyse pienestä tai suuremmasta asiasta, tilanne on kiusallinen. Helpompaa olisi, jollei tietäisi. Vaikket sanoisi asiasta mitään, luottamuksesi tuota henkilöä kohtaan on kärsinyt, mennyt tyystin tai ainakin siihen on tullut särö. 

Entä kun joku ei toimi salaa selkäsi takana, vaan tulee suoraan luo antaen ymmärtää, että puheensa ovat totta ja aikeensa hyvät ja vilpittömät?
Kun hälytyskellosi ei kilise, uskot kaiken, ja jossain vaiheessa huomaatkin tulleesi petetyksi.

Kun olet tietoinen siitä, mitä toinen suunnittelee tai tekee selkäsi takana, voit valita, ettet ilmaise hänelle tietäväsi, jollet halua nolata häntä.  
Mutta kun joku tulee luoksesi kertoen asioita, jotka eivät pidä paikkansa, etkä ole valpas vaan nielet kaiken, se onkin nolo juttu itselle – tai jotain vielä ikävämpää.

Jeesus käyttää aika vahvaa mielikuvaa luoksemme tulevista vääristä profeetoista: ”He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia.”
Hän ei kuitenkaan kehota pelkäämään näitä, varomaan vain. Tuo varominen tarkoittaa minusta varuillaan ja valppaana oloa. Tietoisuutta siitä, että liian hyväuskoisena voi tulla aika lailla harhaanjohdetuksi.

Hedelmistään puu tunnetaan. – Mistä sitten erottaa, onko joku vilpitön totuudenpuhuja vai johdattaako hän (ehkä tietämättään ja tahtomattaan) toisia harhateille? (Sillä jollei ole luonnostaan epäluuloinen, kyllä sitä haluaa luottaa toisten hyvyyteen ja vilpittömyyteen.)
Itselleni tuo kysymys on ollut ja on yhä tärkeä. Olen näet aikoinaan kokenut, että olen sekä joutunut harhautetuksi. Koen että olen myös itse ollut harhauttamassa toisia, josta olen tosi pahoillani. Olen opettanut asioita, joista sittemmin olen sanoutunut irti, koska olen nähnyt niiden sisältämän harhan. – Näin näen asian siitä kohdasta hengellistä tietä, jossa parhaillaan olen.
Mielenkiintoista minusta on sekin, että minun mielestäni joku voi olla harhauttaja, kun hän itse taas kokee olevansa vilpittömästi oikealla asialla.

”Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä”, Jeesus sanoi. Mutta hedelmien kasvu ja kypsyminen tapahtuu joskus vasta pitkän ajan kuluttua. Joten mistä tietää puun laadusta ennen hedelmien kypsymistä…?
Mistä voi tietää, kun joku, jolle ei vielä ole kasvanut niitä hedelmiä tai et ainakaan pysty niitä näkemään, tulee luoksesi ja sanoo jotain hengellisesti tärkeältä tuntuvaa? Jotain, jonka mahdollista todenperäisyyttä et pysty todentamaan esim.  Raamatusta? (Helpointahan on usein silloin, kun voi tarkistaa asian teoksesta, johon luotat.) Mistä tiedät, puhuuko toinen totta vai harhaa?

Vino puu – Viime vuonna puunkaatajat kävivät kaatamassa valtavan korkean  vanhan puun, joka oli vuosien varrella alkanut kallistua. Se ei ollut hedelmä- vaan lehtipuu, mutta se kasvatti isot oksansa väärään suuntaan – taloon päin. Jokin myrsky voisi rojauttaa ison puun talon päälle, joten vahingon välttämiseksi se sahattiin ja pilkottiin polttopuiksi.

Joskus on niin, että profeetta, evankelista tms hengellinen vaikuttaja kyllä tuntee toimintansa alussa Jumalan kutsun ja johdatuksen, mutta sitten (maineen, menestyksen, rahan- tai vallanhimon vuoksi) oksat alkavatkin kasvaa väärään suuntaan. Lopulta hänet todetaan uhaksi kuulijoidensa turvallisuudelle ja hänestä halutaan päästä eroon ennen kuin syntyy tuhoa. 
Monet tuntevat tulleensa petetyksi. Mihin tai kehen he enää pystyvät luottamaan?
Ja missä vaiheessa kallistuminen väärään suuntaan huomataan? Se ei ole aina niin helppoa – varsinkaan kyseisen henkilön seuraajille. 

Joidenkin asioiden pitäisi minusta saada hälytyskellot soimaan.
Esim. kun henkilö alkaa korottaa/korostaa itseään. Tai vielä selvemmin, jos hän  kieltää seuraajiltaan toisten kirjoittamien kirjojen lukemisen. Kaikki muut paitsi Raamattu ja hänen omat kirjansa ovat harhaanjohtavia.
Minusta on käsittämätöntä esim. se, että erään tällaisen julistajan toimintaa kannattava yhdistys toimii tänäkin päivänä maassamme.
Kyseinen julistaja asui useita vuosia Suomessa. Kun hänen opetuksessaan ja toiminnassaan ilmeni epäilyttäviä piirteitä, hän palasi entiseen kotimaahansa, johon hän oli perustanut teologisen oppilaitoksen. Tuossa maassa julkaistiin useammassa sanomalehdessä hänen entisten alaistensa paljastuksia siitä, kuinka tämä oli toiminut heidän ihmisarvoaan halventavalla tavalla; kuinka hän oli hyväksikäyttänyt ja alistanut työntekijöitään pöyristyttävillä tavoilla.
Nämä lehtiartikkelit – joita hänen seuraajansa pitävät panetteluna – ovat luettavissa netissä. – Ilmeisesti kaipuu ja tarve seurata vahvaa, ehdotonta auktoriteettia estää uskomasta rankkoja syytöksiä, joita hengellisestä johtajasta on esitetty.

Eräs tuntemani henkilö lähti kyseisen julistajan perässä tämän nykyiseen kotimaahan, työskennelläkseen hänen alaisenaan. Olen surullinen hänen vuokseen; koen että hän on jäänyt loukkuun. Hän puolestaan kokee, että juuri siellä hän voi parhaiten palvella Kristusta ja kasvaa Hänen kaltaisekseen.

Näin kerran yli 10 v. sitten tuon hengellisen julistajan livenä, esiintyi Kulttuuritalolla. Se oli minusta nimenomaan esitys, jota hän orkestroi. Muistan ajatelleeni, että tuossa tyypissä on jotain kummallista, mutten pystynyt määrittelemään mitä.
Myöhemmin kuulin, että hän profetoi Jeesuksen nimessä ja karkotti pahoja henkiä. Nekö olivat niitä voimatekoja, jolla hän sai useat suomalaisetkin seuraamaan itseään? Tiedä häntä. Joka tapauksessa = mielestäni yksi varoittava esimerkki siitä, kuinka ihminen voi lähteä seuraamaan väärää profeettaa. Ja kuinka vaikeaa on irrottautua tästä & nähdä kuoren taakse.

Kristus, tahdon seurata vain Sinua, en ketään ihmistä tai ihmisoppeja. Sillä silloin tiedän että olen turvallisella tiellä. 
Vapahtajamme, auta meitä erottamaan, mikä on totta, mikä harhaa. Tarvitsemme siinä Sinua, tarvitsemme Pyhän Hengen johdatusta, Sinun Valoasi teillemme.
Kiitos että kuljet kanssamme ja että saamme aina kääntyä Sinun puoleesi, kun tarvitsemme selkeyttä ja erottelukykyä. Vaikuta Sinä meissä. Niin että voisimme todeta Paavalin sanoin:
”Kuka tuntee Herran mielen, niin että voi neuvoa häntä? Mutta meillä on Kristuksen mieli.” (1.Kor.2:16)

Ps. Tuli vähän raskasta tekstiä tällä kertaa, mutta eipä ensi pyhän aihekaan – Totuus vai harha – sieltä keveimmästä päästä ole, kun oikein alkaa miettiä… 🙂

Muut tekstit: Ps. 92: 5-10, 13-16, 5. Moos. 13: 1-5, Job 28: 7-15, 23-28 ja 1. Joh. 4: 1-6.