26.11.2018 – Adventti kohta alkamassa – ihanaa! Ja miten hieno marraskuu onkaan ollut: ei tietoakaan räntäsateista. Nytkin aurinko kurkkaa pilvien välistä valkeaksi värjäytyneeseen maahan.
Tuleekohan lunta Jouluksi, tuumaili lapsenlapseni eilen kulkiessamme niityn halki kulkevaa rapisevanhuurteista polkua. Saa nähdä. Sitä odotellessa etsitään jokaisesta päivästä jotain kaunista ja jotain josta saamme iloita ja olla kiitollisia, jooko?
Palatessamme hiekkatielle tyttö teki kärrynpyöriä ja hauveli hyppeli. Kyllä, kummallakin kyky nauttia täysillä juuri tästä hetkestä! 🙂

Hän tulee luoksesi lempeänä – Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.”
    Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:
      – Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla.
    Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:
      – Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!    (Matt. 21: 1-9)

Daavidin Poika – Monikohan noista Jeesusta seuraavista ja ympäröivistä ihmisistä mahtoi tietää, että tämän nasaretilaisen puusepän kasvatti-isä oli kuningas Daavidin jälkeläinen? Kansan Pelastajan, Jumalan Voidellun, kun oletettiin kirjoitusten mukaan tulevan Daavidin suvusta.
Oli miten oli, tuossa kaupunkia lähestyvässä kulkueessa leijui vahva odotusten ja toiveiden ilmapiiri. Jännitystä, riemua: tässä saapuu Messias, kauan odotettu Jumalan lähettämä Kuningas, joka saisi aikaan sen muutoksen, jota kaivattiin.

Punaista mattoa – Wikipedian mukaan varhaisin maininta punaisen maton käytöstä löytyy Aiskhyloksen kirjoittamasta näytelmästä: kuningas Agamemnon kävelee vaimonsa Klytaimnestran yllyttämänä punaisen maton poikki, vieden näin jumalilta kunnian menestyksellisestä taistelusta.
Punainen matto oli muinoin – ja on edelleen – kunnioituksen osoitus maan hallitsijaa/päämiestä kohtaan.

Espalla – Joskus 10 v. sitten kävelin ulkomaalaisen ystävän kanssa Hgin Esplanadilla. Erään rakennuksen edessä oli musta kiiltävä auto ja ympärillä joka suuntaan tähyileviä miehiä mustissa poplareissa, tummat aurinkolasit päässä (ihan kuin jostain vanhasta amerikkal. elokuvasta). Päätimme jäädä katsomaan, kuka näin tärkeä henkilö sieltä saapuisi. Punainen matto levitettiin ulko-ovelta limusiinin eteen. – Pian ovesta astui ulos silloin presidenttimme Tarja Halonen miehensä Pentti Arajärven käsikynkässä. Pariskunta harppoi kadun poikki piittaamatta tuon taivaallista matosta, autosta ja turvamiehistä.
Näin meillä, totesin. 

Pariisiin kokoontui toissa su:na (11.11.) 70 maan johtajaa 1. maailmansodan loppumisen 100-vuotismuistopäivän pääjuhlaan. Valtiojohtajat eivät – Trumpia lukuun ottamatta – käyttäneet autokyytiä siirtyessään Élysée-palatsista muistomerkin luo, vaan kävelivät sateisessa säässä 2 km Champs-Élysées’n bulevardia Riemukaarelle. Ei punaisia mattoja, vaan sateen kastelemia katukiviä pitkin.
Trumpin edetessä autokaravaanissaan eräät protestoijat heittivät vaatteita yltään haluten siten ilmaista, etteivät näe hänen toimintaansa rauhaa edistävänä. 

Toivoa pelon sijaan – Emmanuel Macron piti vahvan puheen Riemukaarella. Sanoi mm. että historia voi joskus toistaa traagisia kuvioitaan ja heikentää rauhan perintöä. Ja että Ihmisten tulisi rakentaa mieluummin toivoa kuin pelkoa toisiaan kohtaan.

Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. (Sak.9:9)

Rauhanruhtinas ei kaivannut mitään erityisjärjestelyjä kunniaansa korostamaan saapuessaan Jerusalemiin. Hän istuutui vaatimattoman työjuhdan, aasin varsan selkään. Jotta profetia täyttyisi.
Ja – vaikkeivät ihmiset Jerusalemiin johtavalla tiellä olisi niin ajatelleetkaan – vaatteet ja oksat, joita he riemuissaan heittivät hänen eteensä, toimittivat punaisen maton virkaa – eivät ihmisen kunniaksi, vaan Jumalan, joka oli lähettänyt heille Vapahtajan. Ja meille. 

Millaisena sinä  haluaisit Jeesuksen tulevan luoksesi? Viisaana, voimakkaana, turvallisena, rakastavana, kaikkitietävänä, häikäisevänä, opastavana, vapauttavana, puolustavana, suojelevana, parantavana, lohduttavana… ? Jos sinun pitäisi valita yksi adjektiivi (noista tai jokin muu), mikä se olisi?
Vaikka nuo kaikki ovat hänen ominaisuuksiaan, juuri nyt minua puhuttelee tuo profeetan sana ’lempeänä’.

Hän tuntee meidät – Ajattelen, että Kristus tulee luoksemme juuri meille tarkoitetulla tavalla, meidän tarpeidemme mukaisesti. Hän näkee ja tuntee meidät jokaisen. Hän tietää toiveemme ja kaipuumme, puutteemme ja tarpeemme. Ja kaiken lisäksi rakastaa meitä juuri sellaisina kuin olemme, heikkouksinemme ja vahvuuksinemme. Se on minusta melkoisen verraton juttu!

Adventin ilo – Millaiset sitten ovatkaan ajatuksemme ja toiveemme Jeesuksen tulemisesta luoksemme, on kyse merkittävästä asiasta. Joidenkin mielestä ei olekaan sen tärkeämpää kuin henkilökohtainen suhde Kristukseen.
Jumala haluaa olla meihin läheisessä yhteydessä. Hän lähetti Poikansa punomaan ehjäksi jälleen tuon katkenneen yhteyden ja kaiken, mikä on särkynyt yhteyden katkeamisen vuoksi. Siinä ihmettelemisen ja kiitoksen aihetta tämänkin adventin ajaksi. – Hoosianna! 🙂

11408 jaetta armoa – Kun hain Raamattu.uskonkirjat. net -sivustosta Jesajan tekstiä nähdäkseni, olisiko siinä juuri nuo profeetan sanat lempeästä ratsastajasta, tapahtui sama, joka joskus aiemminkin on sattunut:
Jes.62:10-12:n sijasta ilmestyi  sivulle otsikko Johanneksen ilmestys 22. Ja alle jae: Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa (Ilm.23:21), toistuen yli 11 tuhatta kertaa:
21 Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa………………………
11408 Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa.

Tuota jaetta edeltävä jae liittyy – kuinka ollakaan – Jeesuksen tulemiseen:
20 Hän, joka todistaa tämän, sanoo: ”Tämä on tosi, minä tulen pian.” Aamen. Tule, Herra Jeesus!  (Ilm. 23:20)

Kiitos Jeesus että tulit ja tulet Valoksemme, Vapahtajaksemme, Ystäväksemme. Kiitos Rakkaudestasi.
Kiitos että kuljet kanssamme. Opeta meille kulkemaan Sinun mielesi mukaisesti. Auta meitä löytämään sydämistämme ilo ja kiitollisuus, juuri nyt ja joka päivä, olosuhteistamme huolimatta, tai niiden vuoksi. Hoosianna! 🙂 

In Dulci Jubilo – Mike Oldfieldin sovituksena ja esittämänä:

Ja tässä Johann Sebastican Bachia vähän perinteisemmin:

 Muut 1. adventtisunnuntain tekstit: Ps. 24: 7-10, Jes. 62: 10-12 ja Room. 13: 11-14.

ps. Aloitin tänään taas uutispaaston, kun totesin että tuppaa tulla noita poliittisia juttuja tähän blogiinkin…

19.11.2018.  Voima yhdessä toimimisessa – Pari viikkoa sitten Hgissä järjestetyssä kokouksessa EPP valitsi ehdokkaansa EU -komission johtajaksi, ehdolla olivat Manfred Weber ja Alexander Stubb.
Angela Merkel piti vaikuttavan puheen kotimaansa osallisuudesta 2. maailmansotaan. Mitä olemme eurooppalaisina niistä oppineet, hän kysyi. Että olemme vahvoja toimiessamme yhdessä.
Kristillisen ihmiskuvan mukaan jokainen ihminen on ainutlaatuinen, syntynyt vapauteen voidakseen kantaa vastuuta toisista. Kun emme levitä vihapuheita ja valeuutisia, vaan tunnistamme jok’ikisen ihmisen arvon ja iloitsemme siitä, kuinka monipuolisia he ovat, silloin olemme vahvoilla, Angela Merkel totesi.
Valon säteilyä – Valituksi tullut Manfred Weber korosti kiitospuheessaan myös yhteyden/ykseyden (unity) merkitystä. Kyse on siitä, mitä yhdessä voidaan saada aikaan, kaikkien yhteiseksi hyväksi.
Vaikken Manfred Weberistä tiedä juuri muuta tiedä paitsi että samoin kuin Merkelille hänellekin kristill. arvot ovat tärkeitä, olemus kertoi paljon: itsekorostuksen ja omahyväisyyden sijasta hänestä kuvastui toisten kunnioittaminen.
Silmät ovat ruumiin lamppu, Jeesus sanoi. Tuon miehen katseessa näkyi Valo. Mitäköhän hyvää hän vielä mahtaakaan saada aikaan, missä tehtävissä sitten toimiikaan, Valon säteilyn vaikutuksessa…

Kirkkaudessaan, enkeliensä kanssa – Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” (Matt. 25: 31-46)

Iankaikkisen elämän avain – Tässä tämä taas on, teksti joka iskee syvälle sydämeen! Armollisuutta kuuluttava; itsekkyyden, välinpitämättömyyden ja armottomuuden tuomitseva. (Vaikka kyllähän tuo armottomien tuomiokin on aika armoton…)
Tällä kertaa se laittoi miettimään, kuinka monenlaisia käsityksiä ja tulkintoja onkaan siitä, mikä on avain iankaikkiseen elämään. Kristillinen näkemys: usko Jeesukseen Kristukseen. Kirkollinen näkemys: kaste Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Vapaat suunnat: pelastusrukous, jossa tunnustetaan henk.koht. usko Jeesukseen, jne.
Mutta yllä olevassa evankeliumitekstissä Jeesuksen mukaan iankaikkisen elämän saavat ne vanhurskaat (oikeamieliset), jotka tekevät hyvää, huomioivat ja auttavat heikompia.

Rakkauden valtakunta – Ajattelen että kaikella – asenteilla, teoilla, uskolla – voi olla oma vaikutuksensa siihen, mitä sielulla on edessään fyysisen kuoleman jälkeen. Tuleeko paljon ja pitkään kestäviä (iankaikkisuudelta tuntuvia/ikuisia) katumusharjoituksia, vai saako sielu kuulla: kiitos kun yritit parhaasi, nyt saat nauttia siunauksista, tai jotain tuolta väliltä?
Jeesus sanoo, että toiset perivät valtakunnan, toiset eivät. Voisi kuvitella, että hartaasti ja pyyteettömästi Jumalaa ja toisia rakastaneiden ja palvelleiden pyhimysten sielut ovat siirtyneet tästä elämästä melko keveästi Kirkkauden valtaistuimen ilmapiiriin…

Kristuksen mieli – Paavali neuvoi filippiläisiä:
”Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.” (Fil.2:3-5)

Rakkauden valtakunta – Jos jätän teologisten näkemysten pohdinnat ja ajattelen vain sitä, kuinka Jeesus kutsui seuraamaan itseään, niin asia muuttuu aika yksinkertaiseksi: minun on vaikea kuvitella kaiken lävistävää Rakkautta sulkemassa ovia joidenkin edestä.
Voisiko olla, että Jeesus puhui tiukkaan sävyyn, jotta ihmiset ottaisivat tosissaan sen, että  Jumala haluaa meidän auttavan heikkoja?
Ettei se ei ole vain Hänen kehotuksensa vaan välttämättömyys, jotta jokainen ihminen saisi löytää ja tuntea Hänen Rakkautensa ja huolenpitonsa. Sitähän Hän tahtoo, sen Hän on osoittanut Poikansa kautta. Mutta Hän tarvitsee meitä avukseen, työtovereikseen.

Armo ja lahja – Efesolaiskirjeen mukaan taivaspaikkaa ei ansaita teoin vaan se on Jumalan lahja, täyttä armoa. Mutta siihen kuuluvat myös tekomme,  sillä Hän on luonut meidät Kristuksen yhteyteen, jotta tekisimme hyviä tekoja:
’Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen.
Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.’ (Ef. 2:6-10)

Valtakunnan perillisiksi? – Kristus, Sinä kutsut meitä yhteyteesi, haluat, että meistä tulisi Valtakuntasi perillisiä. Että kokisimme olevamme osa suurta perhettä, sisaria ja veljiä, jotka haluavat toistensa parasta ja eläisivät sovussa, ilman perintöriitoja.
Johdata meitä elämään ja toimimaan niin, ettemme ajattelisi vain omaa etuamme ja hyötyämme, vaan oppisimme toimimaan niin yksilöinä kuin yhdessä, yhteisöinä, toisiamme tukien, auttaen ja innostaen.
Jotta voisimme elää Sinun Valtakuntasi Rakkautta ja Rauhaa todeksi täällä maan päällä. Sillä sehän on Sinun tahtosi, eikö olekin?

Blowing in the Wind – 1960-luvulla suosioon noussut folkyhtye Peter, Paul and Mary

”Montaako tietä pitkin ihmisen on vaellettava
ennen kuin kutsut häntä ihmiseksi?
kuinka monen meren yli kyyhkyn on lennettävä
ennen kuin se voi levätä rantahietikolla
kuinka monta kanuunankuulaa on lennettävä
ennen kuin ne kielletään ikuisiksi ajoiksi?
ystäväni, kuulet vastauksen tuulen huminassa
montako vuotta vuori on paikoillaan
ennen kuin huuhtoutuu mereen?
kauanko jotkut ihmiset saavat odottaa
ennen kuin heille myönnetään vapaus?
montako kertaa ihminen voi kääntää päänsä pois
teeskennellen ettei näe?
vastauksen, ystäväni, kuulet tuulen huminassa
kuinka monta kertaa ihmisen on katsottava ylös
ennen kuin näkee taivaan?
kuinka monta korvaa pitää ihmisellä olla
ennen kuin hän kuulee toisten itkevän?
kuinka monta kuolemaa tarvitaan
ennen kuin hän tietää että liian moni kuoli?
vastaus, ystäväni, on tuulen huminassa”

25-vuotiskonsertissa Peter, Paul ja Mary lauloivat saman kappaleen, jonka lopuksi Mary toivotti: ”Rakkautta, myötätuntoa ja rauhaa – ja kaikkien meidän työskentelyä sen eteen. Jumala teitä siunatkoon.”

 Muut tekstit: Ps. 143: 1-10, Dan. 12: 1-3 ja Ilm. 20: 11-21: 1.

12.11.2018. Keinovaloa – Aurinko, tiedän kyllä että sinä olet siellä ja säteilet, en vain pysty näkemään valoasi pilvien lävitse. Niinpä valonkaipuussani kaivan keinovalot esiin varastosta. Sisä- ja ulkokäyttöön, lukee rasioissa. Yksi valosarja ulkolyhtyyn, kaksi lasipurkkiin ikkunalaudalle. Pimeä ei tunnukaan enää niin pimeältä. Miten noin pikkuiset valot voivat tuoda niin ison muutoksen?

Entä todellinen Valo sitten…? – Apostoli Johannes, joka sai kulkea Valon rinnalla joka päivä 3 v:n ajan ja tuntea Hänen vaikutuksensa, kirjoittaa:
”Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.” (Joh.1:9)

Sisäistä valoa – Paavali, joka sai kokea ylösnousseen Valon kaikessa kirkkaudessaan,  valaa tessalonikalaisilin – ja mikä ettei meihinkin – sisäistä valoa toteamuksellaan:
”Te kaikki olette valon ja päivän lapsia”:

Valveilla tai unessa? – Te tiedätte itse aivan hyvin, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä. Juuri kun ihmiset sanovat: ”Kaikki on hyvin, ei mitään hätää”, tuho kohtaa heidät äkkiarvaamatta niin kuin synnytyspoltot raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, ystävät, ette elä pimeydessä, eikä tuo päivä pääse yllättämään teitä kuin varas. Te kaikki olette valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle. Emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja pysyttävä raittiina. Ne, jotka nukkuvat, nukkuvat yöllä; ne, jotka juovat, ovat juovuksissa yöllä. Mutta meidän, jotka kuulumme päivälle, on pysyttävä raittiina: meidän on pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan ja otettava kypäräksemme pelastuksen toivo. Jumala ei ole tarkoittanut, että saisimme osaksemme vihan vaan että pelastuisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa. Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin.  (1. Tess. 5: 2-11)

Kuulunko päivälle? – Jumalaa verrataan aurinkoon ja valoon:
Herra Jumala on aurinko ja kilpi. (Ps. 84:11). Jeesus sanoi: ”Minä olen maailman Valo”. (Joh.8:12). – Päivälle haluan kuulua, ja Valolle. 🙂

Jos joku on miettinyt, miksi tässä blogissa haetaan valoa miltei aina ulkomaalaisista lauluista, niin tällä kertaa mennään 100% kotimaisilla… 🙂
Nostalginen Päivänsäde ja menninkäinen, laulajalegendan Tapio Rautavaaran laulamana:

Pessi ja Illusia – Jos Päivänsäde ja menninkäinen -laulu oli haikea, vielä haikeampi oli minusta lapsena Yrjö Kokon satu Pessi ja Illusia.
Illusia laskeutuu ikuisen valon maailmasta maan päälle, jossa valo ja pimeys, päivä ja yö, kesä ja talvi vuorottelevat. – Tuo kirja varhaislapsuuden ajalta osui käsiini viime kesänä siivotessani varastoa. Yrjö Kokon mustavalkoiset valokuvat korostivat sadun melankoliaa.
Pessi-peikon ja Illusia -keijun ystävystyminen oli ihan ok, mutta miltei kestämättömän surullista oli pienen tytön (4-5 v) mielestä se, ettei Illusia päässyt takaisin kotiin, kun ristilukki leikkasi siltä siivet pois. Edes metsäneläinten avuliaisuus ei lohduttanutm kun surin Illusian kohtaloa. Ja sitten vielä se, että Pessille ja Illusialle syntyneellä tyttökeijulla ei ollut siipiä: se ei koskaan pääsisi lentämään valoon, josta äitinsä oli lähtenyt.
Miten elävästi satukirja voikaan palauttaa vuosikymmenten takaisia lapsuudenajan tuntemuksia. 🙂

Valoisat kirjat sen sijaan antoivat pienelle koululaiselle, ujolle ja aralle, elämänvoimaa. Ne kannustivat ja rohkaisivat: kyllä sinäkin varmasti selviät tässä elämässä. Lapsuuteni ehdoton lempikirja no 1 oli Eleanor H. Porterin Pollyanna, iloinen tyttö.
Ihmettelin ja ihailin Pollyannaa. Miten ihmeessä hän jaksoi löytää surullisistakin asioista,  pettymyksistäkin, aina jotain valoisaa? Sellaiseksi minäkin tahdoin tulla. Pollyanna oli lapsuuteni esikuva.  

Rohkaisua – Paavali kehotti kirjeessään tessalonikalaisia rohkaisemaan ja vahvistamaan toisiaan, kuten hän itsekin teki.
Kyllä me taidamme kaikki tarvita kannustavia sanoja, niin lapsena, nuorena kuin aikuisenakin. Rohkaisevat, aidot, rakkaudelliset ja lohduttavat sanat antavat voimaa jaksaa pimeidenkin jaksojen lävitse. – Ja tuovat iloa ja innostusta elämään myös valoisampina aikoina.  🙂 

Siunausten huomaaminen – Toissa viikkoisen blogin laulunsanat rohkaisivat laskemaan siunauksia. Se on minusta kaunis idea. Kun kiinnittää huomiota vaikeiden asioiden sijasta niihin valoisiin asioihin, joita elämässään kohtaa tai on kohdannut, niihin jotka kokee siunauksiksi, tulee ihan eri olo kuin jos kiinnittyy hankaliin juttuihin, kuten esim. erilaisiin kremppoihin, pettymyksiin tai epäonnistumisiin.
Aina kun huomaan jumittuneeni jonkun ikävän (masentavan, surullisen) asian ajatteluun,  koetan tietoisesti kääntää katseeni kohti valoa.
(Ja myöhemmin saattaa usein huomata, kuinka vaikeistakin asioista loppujen lopuksi koitui jokin siunaus.)

Paha hyväksi? – Miettiessäni yllä olevaa tessalonikalaiskirjeen kohtaa tuli mieleen yhtäkkiä ”Jesaja 5:20”. Katsoin Raamatusta, mitä tuo jae mahtaa pitää sisällään. 
”Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!
(Uudempi käännös käyttää valkeuden sijasta valo -sanaa.) 

Mitä minun tuosta pitäisi ymmärtää…? Nuoruudessani yleinen sanonta oli ”Ootsä vähän pimee”, kun joku ei ymmärtänyt jotain asiaa. Täytyy sanoa, että melko pimee olo oli tuossa kohtaa. 🙂
Koetanko vähätellä pimeän olemassaoloa ja todellisuutta elämässäni, jos pyrin katsomaan vain valoisiin asioihin? Tai: en kai ole taas alkanut tuudittautua kuvitelmaan, että vain valoisiin asioihin katsominen olisi ratkaisu?
(No, onhan tuossa kohdassa kyllä toisinpäinkin: ettei pidä kääntää sitä, mikä on valoa, pimeydeksi.)

Koska emme kuulu pimeydelle… – Kyllähän minulla on tuo halu ja taipumus välttää pimeyteen katsomista. Mutta Jos kerran en kuulu pimeydelle ja yölle (Paavalin sanoja käyttäen), rohkenisinko kuitenkin katsoa sitä, mikä minussa on sitä ei-valoa… – hämäriä kohtiani? (Hämärä on lempeämpi sana kuin pimeä…)
Asioita keveimmästä päästä nousi heti mieleen, kuten saamattomuus; ikävien asioiden lykkääminen jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Asioiden, joista tiedän, että ne kannattaisi hoitaa alta pois, etteivät jäisi toisten taakoiksi. Että olisi kaikilla helpompaa sitten, kun on oma aikani lähteä.

Uskon ja rakkauden haarniska – Efesolaiskirjeen 6. luvun lopussa käytetään entisajan taisteluvarustuksia mielikuvina kuvaamaan, miten suojautua pahan hyökkäyksiä vastaan. Siinä puhutaan uskon kilvestä ja vanhurskauden haarniskasta.
Minusta Paavali ilmaisee asian kauniisti: meidän on pukeuduttava uskoon ja rakkauteen ja laitettava päähämme pelastuksen toivo.
Usko antaa vahvuutta kestää vaikeitakin tilanteita ja rakkaus muodostaa tarttumattoman non-stick -pinnan vihollisen hyökkäyksiä vastaan. Kyse on enemmänkin uskon, rakkauden ja toivon vahvistumisesta kuin valmistautumisesta taisteluun.
Mitkä voisivat olla niitä oman elämäni/elämäsi ’vihollishyökkäyksiä’, joilta oman uskon, toivon ja rakkauden vahvistuminen voisi suojata?

Pelastuksen toivo – Katsoessani Raamattu-uskonkirjat.net -sivulta tessalonikalaiskirjeen tuon kohdan saksal. ja ruotsal. käännöksiä, taisin painaa hiirtä jotenkin erityisellä tavalla tai miten se tapahtuikaan, mutta sivulle ilmestyi engl. kielinen taulukko, jossa oli lueteltu kreikankiel. pelastus -sanan (soteria) merkityksiä. (En ole koskaan ennen onnistunut saamaan tuollaista aikaan; vahinko etten tiedä miten se toimi, olisi kätevä käyttää toistekin…)
Mutta tuumin että ok, ehkä nuo pelastus -sanan merkitykset halusivat tulla blogiin, joten tässä:
1. vapauttaminen, suojelu/varjelus, turvallisuus, pelastus
a) vapauttaminen vihollisten häirinnältä/ahdistelulta/hyväksikäytöltä
b) eettisessä merkityksessä: käsittäen sielujen turvallisuuden tai pelastuksen
b1) Messiaanisen pelastuksen
2. pelastus kaikille todellisille kristityille kuuluvana tässä ajassa
3. tuleva pelastus, niiden etujen ja siunausten summa, joista kristityt, kaikista maallisista sairauksista lunastetut, tulevat nauttimaan Kristuksen näkyvän taivaasta paluun jälkeen, loppuun saatetussa ja ikuisessa Jumalan valtakunnassa.  ++++ Nelinkertainen pelastus: pelastettu rangaistukselta, ja synnin voimalta, läsnäololta ja mikä tärkeintä, sen nauttimiselta.

[1) deliverance, preservation, safety, salvation
1a) deliverance from the molestation of enemies
1b) in an ethical sense, that which concludes to the souls safety or salvation
1b1) of Messianic salvation
2) salvation as the present possession of all true Christians
3) future salvation, the sum of benefits and blessings which the Christians, redeemed from all earthly ills, will enjoy after the visible return of Christ from heaven in the consummated and eternal kingdom of God.  ++++ Fourfold salvation: saved from the penalty, power, presence and most importantly the pleasure of sin.]

Valon lapsina – Ja tuossa on vain osa niistä eduista, joista Valon lapsena pääsee osalliseksi, ilmaiseksi, sillä maksu on jo suoritettu.
Tarkoittaako se sitten sitä, että kaikki siis on ok? Että voin tässä vain elellä elämääni huolettomana, koska joku muu on hoitanut ja hoitaa homman?

Kysymyksiä ja vastauksia – Lapset voivat joskus kantaa aikuisten taakkoja, vanhempien  sitä edes tiedostamatta. Hyvä on, jos lasta askarruttavista asioista puhutaan.
Viimeviikkoisessa uutisessa tutkija, teologi Panu Pihkala antoi hyviä vinkkejä siihen, miten vastata lapselle, kun tämä kysyy maapallollamme tapahtuvista muutoksista, ilmastomuutosten vaikutuksista ym.
Otsikolla: ”Tuleeko maapallosta joskus niin kuuma, etteivät täällä voi eläimet ja ihmiset enää elää?”: https://yle.fi/uutiset/3-10485512

Opetuslapset kysyivät Jeesukselta tulevista ajoista: ”Sano meille, milloin se kaikki tapahtuu. Mikä on merkkinä sinun tulostasi ja tämän maailman lopusta?” (Matt. 24:3)
Jos kysyjät olisivat olleet lapsia, Jeesus olisi varmaankin vastannut toisin, mutta nämä kysyjät olivat jo monenlaisissa liemissä keitettyjä, kaikennäköistä nähneitä ja kokeneita, joten Jeesus ei suodattanut eikä pehmittänyt vastausta, vaan antoi tulla täydeltä laidalta.

Öljymäellä, sinä yönä, jolloin Jeesus vangittiin, hän tiesi, mitä tuleman piti: seuraavana päivänä hän jättäisi maanpäällisen elämänsä ihmiskehossa. Hän kehotti opetuslapsiaan pysymään hereillä: ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko.” (Matt.26:41)

Sitä hetkeä/aikaa/ajankohtaa, jolloin tämä maailma kokee täydellisen muodonmuutoksen, ei Jeesus kuitenkaan tiennyt: ”Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä.” (Matt.24:36)
Niinpä hän kehotti: ”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.(Matt.24:42)

Valveilla ja unessa, anna meidän kuulla ääntäsi, johdatustasi. Ravisuttele lempeästi hereille, kun tuudittaudumme kuvittelemaan, ettei kaikella sillä, mitä teemme tai  jätämme tekemättä, olisi merkitystä, itsellemme, läheisillemme, yhteisöllemme, ympäristöllemme,  planeetallemme…
Auta meitä havahtumaan olennaiseen. Siihen, mikä on todellista. Sinä voit sen tehdä, sillä Sinä tiedät ja näet, meidät, maailmamme, kaiken. Sinulla, Sinussa on Totuus.
Auta meitä huomaamaan, olemaan huomaavaisia, sanan kaikissa merkityksissä.

Jumalamme, vahvista uskoamme ja rakkauttamme. Niin että voisimme jotenkin omalta osaltamme olla mukana Sinun valtakuntasi ilmentymisessä/ilmentämisessä täällä maan päällä. Sen uuden maailman, jossa Sinun Rakkautesi, Valosi ja Rauhasi säteilee kirkkaana; meihin & meistä. 

Sinä Olet Aurinko – Samuli Edelmann

https://www.youtube.com/watch?v=XGkNbcS5PTA

Muut tekstit:  Ps. 90: 1-6, 12-15,  Ps. 94: 8-15 ja Matt. 24: 36-44.

5.11.2018. Useimmiten taidamme elää elämäämme päivästä päivään ajattelematta sen kummemmin, kuinka kauan matkamme täällä maan päällä kestää ja mitä on tämän jälkeen. Vasta vakava sairaus, onnettomuus tai jokin muu elämän vakautta järkyttävä asia laittaa pohtimaan, kuinka haurasta ja ennalta arvaamatonta elämä itse asiassa on.

Saddukeuksia kiinnosti kuulla, mitä sanottavaa Jeesuksella olisi kuolemanjälkeisestä elämästä:

Enkelien kaltaisia – Jeesuksen luo tuli sitten muutamia saddukeuksia, niitä, jotka kieltävät ylösnousemuksen. He esittivät hänelle kysymyksen: ”Opettaja, Mooses on säätänyt näin: ’Jos miehen veli kuolee ja tältä jää vaimo mutta ei lasta, miehen tulee ottaa veljensä vaimo ja hankkia jälkeläinen veljelleen.’ Oli seitsemän veljestä. Vanhin heistä otti vaimon ja kuoli lapsettomana. Silloin toinen otti hänet, sitten kolmas, ja vuorollaan kaikki seitsemän. Kaikki he kuolivat jättämättä jälkeensä lapsia. Lopuksi nainenkin kuoli. Kenen vaimo tämä nainen on oleva ylösnousemuksessa? Hänhän on ollut kaikkien seitsemän vaimona.”
    Jeesus vastasi heille: ”Tässä maailmassa otetaan vaimo ja mennään vaimoksi. Mutta tulevassa maailmassa ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi, eivät enää mene naimisiin. He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia. Ja sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut kertomuksessa palavasta pensaasta. Hänhän sanoo, että Herra on Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä.”
    Jotkut lainopettajista sanoivat tähän: ”Hyvin vastasit, opettaja.” Silloin ei enää kenelläkään ollut rohkeutta kysyä häneltä mitään.  (Luuk. 20: 27-40)

Sielun matka – Tuo evankeliumiteksti laittoi minut tutkimaan vähän sitä, miten tuon ajan juutalaiset ajattelivatkaan sielun kuolemattomuudesta, tuonpuoleisesta elämästä ja ylösnousemuksesta. Mitä he otaksuivat, miten uskoivat ja tulkitsivat pyhiä kirjoituksia silloin ja nykyään.
Osoittautui, ettei juutalaisessa traditiossa on useita näkemyksiä aiheesta. Kyse on siitä, minkä suuntaukseen valitsee oman uskomusjärjestelmänsä pohjaksi, tai mihin uskonryhmään/ryhmittymään kuuluu tai identifioituu.
(Yhden suuntauksen olettamus vastasi yllättäen omaa arveluani sielun vaiheista tämän elämän jälkeen.)
Sielun matkasta voi mielestäni vain esittää erilaisia näkemyksiä. Varmuudella tiedämme vasta sitten omakohtaisen kokemuksen kautta. Merkittävää on kuitenkin, uskooko ylipäätään kuolemanjälkeiseen elämään.

Elämä kuoleman jälkeen – Evankeliumeissa mainitaan usein 2 ryhmää, fariseukset ja saddukeukset, joista edelliset uskoivat ylösnousemukseen, jälkimmäiset eivät.
Jeesus laittaa asian selväksi: ylösnousemus on. Jumala on elävien Jumala – niidenkin, jotka ovat jo menneet edeltä ja elävät nyt toisessa olomuodossa. Enkelten kaltaisina.

Tasoristeys –  Viimeviikkoisessa uutisessa käsiteltiin vuosi sitten Tammisaaren lähellä tapahtunutta Skogbyn tasoristeysonnettomuutta, joka vaati kolmen varusmiehen ja yhden kiskobussissa matkustaneen hengen.
Mieleen nousi elävästi tilanne, jossa kuukautta ennen onnettomuutta olin ylittämässä autolla tuota samaista tasoristeystä.
Rata näkyy useassa kohdassa Hangontielle, mutten ollut koskaan nähnyt junaa noilla raiteilla. Huolettomasti olin monesti ylittänyt tuon puomittoman tasoristeyksen, vilkaisematta olisiko juna tulossa.

Tuolla kertaa olin juuri kääntynyt Hangontieltä pikkutielle, kun – juuri ennen tasoristeystä – istuinten edessä telineessä ollut vesipullo putosi jalkatilaan (koskemattani, ilman jarrutusta, kuoppaa tai mitään muutakaan ’tuntuvaa’ syytä). Jottei pullo joutuisi jarru- tai kaasupolkimen alle ja koska hiljaisella pikkutiellä ei näkynyt muuta  liikennettä, jarrutin sen verran että sain kuroteltua vesipullon käsiini.
Juuri kun olin saanut siitä otteen, kuulin nopean, voimakkaan suhahduksen – juna kiisi täyttä vauhtia ohitseni! Olin pysähtynyt vain parin metrin päähän tasoristeyksestä.

Sydän jyskytti hillittömästi. Kesti jonkin aikaa ennen kuin pystyin jatkamaan matkaa. Ylitin varovasti – katsoen moneen kertaan kumpaankin suuntaan – tasoristeyksen.
Jollen olisi pysähtynyt poimimaan vesipulloa autonlattialta, en olisi enää näissä maisemissa. Jonkun mielestä sattumaa, että pullo putosi juuri ennen tasoristeystä. Minä koin asian toisin. Kiitin varjeluksesta.

Kerrottuani läheisilleni (jotka myös ovat ylittäneet monesti tuon tasoristeyksen loma-aikana) tapahtuneesta en enää ajatellut asiaa. Mutta onnettomuus nostatti uudelleen mieleen tuon läheltä piti -kokemuksen. Ja myös kysymyksiä; sellaisia, jotka niin usein jäävät vastausta vaille.  

Miksi? – Onnettomuustutkintakeskus totesi Skogbyn tasoristeyksen vaarallisimmaksi tutkimakseen tasoristeykseksi. Mutta sittenkin – miksi nuo 3 nuorta varusmiestä…? Enkö minä, elämää jo näinkin kauan nähnyt, olisi ennemmin joutanut?
Kolmen pojan äitinä tuo onnettomuus tuli lähelle myös silläkin tavoin: kuinka usein olinkaan huolissani ja pyytelin heille varjelusta, kun he aikoinaan suorittivat asepalvelustaan.

Mutta nuo maastokuorma-autossa olleet nuorukaiset… koko elämä edessä…. ja silmänräpäyksessä se oli päättynyt. Entä ne toiset maastokuorma-autossa ja junassa olleet, jotka selvisivät hengissä? Miten tuo järkyttävä onnettomuus mahtoi muuttaa heidän elämäänsä ja ajatuksiaan elämän kulusta?

Mistä voimia jaksaa? Olen aina ajatellut, että pahinta mitä voisi tapahtua on oman lapsen kuolema. Kun luen uutisen lapsen tai nuoren kuolemasta, mietin hänen läheisiään. Miten he jaksavat? Mistä he ammentavat voimansa jatkaa eteenpäin? 

Ylösnousseen lupaus – Yksi ihana ja lohdullinen raamatunkohta on mielestäni se, kun opetuslapset nousevat Galileaan vuorelle ja kohtaavat Ylösnousseen, joka lupaa heille:
”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt.28:20)

Rakkauden käsissä – Kuinka usein onkaan tyydyttävä siihen, ettei saa miksi -kysymyksiinsä vastauksia. Uskon kuitenkin, että kaikella on tarkoituksensa. Ja että on olemassa Eräs, jonka käsissä elämämme – niin tämä kuin tuleva – on. Elämämme on Rakkauden käsissä. Sillä Hän on Rakkaus.  

Rakkauden valtakunnassa – Mitä jos toiseen maailmaan/ulottuvuuteen/elämään lähteneet/siirtyneet omaisemme ilmestyisivät meille unessa, ja saisimme kuulla, että se kirkkaus, rakkaus ja rauha, jota he nyt saavat kokea, on jotain sellaista, mitä ei voi verrata mihinkään maan päällä koettavaan? Ja että he toivoisivat, että heidän omaisensa voisivat kaipuusta huolimatta iloita siitä, että he ovat nyt siellä, missä kaikki on hyvää ja kaunista?

Rajalla – Lukuisat henkilöt, joilla kliinisesti kuolleina ollessaan on ollut kuolemanrajakokemus, ovat kertoneet jälkeenpäin, etteivät he olisi halunneet palata takaisin. Siellä, missä he hengessään/sielussaan kävivät, oli niin kaunista, valoisaa, rauhan ja rakkauden täyteistä. Useat kertovat, kuinka he kohtasivat hohtavan valo-olennon, Jeesuksen tai enkelin, joka sanoi, ettei ollut vielä heidän aikansa, ja kehottivat heitä palaamaan takaisin ruumiiseensa.
Vastentahtoisesti he ovat palanneet, ja lääkärit ovat hämmästyksekseen todenneet, että vaikka elvytys oli jo lopetettu ja todettu henkilö kuolleeksi, tämä onkin herännyt henkiin. Rajakokemuksen aikana tai sen jälkeen henkilö on usein ymmärtänyt syyn sille, miksi hänen oli tultava takaisin. Hän on sopeutunut tilanteeseen ja jatkanut elämäänsä ja hänelle suunniteltua tehtäväänsä täällä maan päällä. 

Jumalalle kaikki ovat eläviä – Vaikka suru ja kaipuu olisi pohjattoman lohduton, kun läheinen siirtyy pois tästä ajasta, ajattelen, että on suuri merkitys sillä, millainen käsitys surevalla ja kaipaavalla on siitä, mitä kuolemassa tapahtuu: jatkaako sielu olemassaoloaan toisilla tasoilla/toisessa ulottuvuudessa/maailmassa vaiko ei.
Ehkä siksikin Jeesus halusi tehdä asian selväksi saddukeuksille ja meille toteamalla: ”Jumalalle kaikki ovat eläviä.” 

Spirit of the Living God – Vertical Worship

”Elävän Jumalan Henki
haluamme kuulla vain Sinun äänesi
riipumme kiinni jokaisessa sanassasi
haluamme kuulla Sinua yhä enemmän
sillä kun Sinä puhut, liikut ja teet
sitä mitä vain Sinä pystyt tekemään
se muuttaa meitä
muuttaa sitä, mitä näemme ja mitä etsimme
kun tulet huoneeseen
kun teet sitä mihin vain Sinä pystyt
me muutumme, ja se, mitä näemme ja etsimme
Sinä muutat kaiken
nojaamme kaikkeen siihen, mitä Sinä olet
kaikki muu saa odottaa
elävän Jumalan Henki, tule ja hengitä sydämiimme
toteuta tahtosi
kun Sinä liikut, Sinä poistat kaiken pelkomme
Sinun liikkeesi saa meidät liikuttumaan
kun laskeudut keskuuteemme
me lankeamme polvillemme, jalkojesi juureen”

Muut tekstit: Ps. 126, Saarn. 12: (1-5) 6-7 ja 2. Tim. 4: 6-8.