Kirkkauden valtaistuin

19.11.2018.  Voima yhdessä toimimisessaPari viikkoa sitten Hgissä järjestetyssä kokouksessa EPP valitsi ehdokkaansa EU -komission johtajaksi, ehdolla olivat Manfred Weber ja Alexander Stubb.
Angela Merkel
piti vaikuttavan puheen kotimaansa osallisuudesta 2. maailmansotaan. Mitä olemme eurooppalaisina niistä oppineet, hän kysyi. Että olemme vahvoja toimiessamme yhdessä.
Kristillisen ihmiskuvan mukaan jokainen ihminen on ainutlaatuinen, syntynyt vapauteen voidakseen kantaa vastuuta toisista. Kun emme levitä vihapuheita ja valeuutisia, vaan tunnistamme jok’ikisen ihmisen arvon ja iloitsemme siitä, kuinka monipuolisia he ovat, silloin olemme vahvoilla, Angela Merkel totesi.
Valon säteilyä – Valituksi tullut Manfred Weber korosti kiitospuheessaan myös yhteyden/ykseyden (unity) merkitystä. Kyse on siitä, mitä yhdessä voidaan saada aikaan, kaikkien yhteiseksi hyväksi.
Vaikken Manfred Weberistä tiedä juuri muuta tiedä paitsi että samoin kuin Merkelille hänellekin kristill. arvot ovat tärkeitä, olemus kertoi paljon: itsekorostuksen ja omahyväisyyden sijasta hänestä kuvastui toisten kunnioittaminen.
Silmät ovat ruumiin lamppu, Jeesus sanoi. Tuon miehen katseessa näkyi Valo. Mitäköhän hyvää hän vielä mahtaakaan saada aikaan, missä tehtävissä sitten toimiikaan, Valon säteilyn vaikutuksessa…

Kirkkaudessaan, enkeliensä kanssa – Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” (Matt. 25: 31-46)

Iankaikkisen elämän avain – Tässä tämä taas on, teksti joka iskee syvälle sydämeen! Armollisuutta kuuluttava; itsekkyyden, välinpitämättömyyden ja armottomuuden tuomitseva. (Vaikka kyllähän tuo armottomien tuomiokin on aika armoton…)
Tällä kertaa se laittoi miettimään, kuinka monenlaisia käsityksiä ja tulkintoja onkaan siitä, mikä on avain iankaikkiseen elämään. Kristillinen näkemys: usko Jeesukseen Kristukseen. Kirkollinen näkemys: kaste Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Vapaat suunnat:
pelastusrukous, jossa tunnustetaan henk.koht. usko Jeesukseen, jne.
Mutta yllä olevassa evankeliumitekstissä Jeesuksen mukaan iankaikkisen elämän saavat ne vanhurskaat (oikeamieliset), jotka tekevät hyvää, huomioivat ja auttavat heikompia.

Rakkauden valtakunta – Ajattelen että kaikella – asenteilla, teoilla, uskolla – voi olla oma vaikutuksensa siihen, mitä sielulla on edessään fyysisen kuoleman jälkeen. Tuleeko paljon ja pitkään kestäviä (iankaikkisuudelta tuntuvia/ikuisia) katumusharjoituksia, vai saako sielu kuulla: kiitos kun yritit parhaasi, nyt saat nauttia siunauksista, tai jotain tuolta väliltä?
Jeesus sanoo, että toiset perivät valtakunnan, toiset eivät. Voisi kuvitella, että hartaasti ja pyyteettömästi Jumalaa ja toisia rakastaneiden ja palvelleiden pyhimysten sielut ovat siirtyneet tästä elämästä melko keveästi Kirkkauden valtaistuimen ilmapiiriin…

Kristuksen mieli – Paavali neuvoi filippiläisiä:
“Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.” (Fil.2:3-5)

Rakkauden valtakunta – Jos jätän teologisten näkemysten pohdinnat ja ajattelen vain sitä, kuinka Jeesus kutsui seuraamaan itseään, niin asia muuttuu aika yksinkertaiseksi: minun on vaikea kuvitella kaiken lävistävää Rakkautta sulkemassa ovia joidenkin edestä.
Voisiko olla, että Jeesus puhui tiukkaan sävyyn, jotta ihmiset ottaisivat tosissaan sen, että  Jumala haluaa meidän auttavan heikkoja?
Ettei se ei ole vain Hänen kehotuksensa vaan välttämättömyys, jotta jokainen ihminen saisi löytää ja tuntea Hänen Rakkautensa ja huolenpitonsa. Sitähän Hän tahtoo, sen Hän on osoittanut Poikansa kautta.
Mutta Hän tarvitsee meitä avukseen, työtovereikseen.

Armo ja lahja Efesolaiskirjeen mukaan taivaspaikkaa ei ansaita teoin vaan se on Jumalan lahja, täyttä armoa. Mutta siihen kuuluvat myös tekomme,  sillä Hän on luonut meidät Kristuksen yhteyteen, jotta tekisimme hyviä tekoja:
Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen.
Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.
Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.’ (Ef. 2:6-10)

Valtakunnan perillisiksi? – Kristus, Sinä kutsut meitä yhteyteesi, haluat, että meistä tulisi Valtakuntasi perillisiä. Että kokisimme olevamme osa suurta perhettä, sisaria ja veljiä, jotka haluavat toistensa parasta ja eläisivät sovussa, ilman perintöriitoja.
Johdata meitä elämään ja toimimaan niin, ettemme ajattelisi vain omaa etuamme ja hyötyämme, vaan oppisimme toimimaan niin yksilöinä kuin yhdessä, yhteisöinä, toisiamme tukien, auttaen ja innostaen.
Jotta voisimme elää Sinun Valtakuntasi Rakkautta ja Rauhaa todeksi täällä maan päällä. Sillä sehän on Sinun tahtosi, eikö olekin?

Blowing in the Wind 1960-luvulla suosioon noussut folkyhtye Peter, Paul and Mary

“Montaako tietä pitkin ihmisen on vaellettava
ennen kuin kutsut häntä ihmiseksi?
kuinka monen meren yli kyyhkyn on lennettävä
ennen kuin se voi levätä rantahietikolla
kuinka monta kanuunankuulaa on lennettävä
ennen kuin ne kielletään ikuisiksi ajoiksi?
ystäväni, kuulet vastauksen tuulen huminassa
montako vuotta vuori on paikoillaan
ennen kuin huuhtoutuu mereen?
kauanko jotkut ihmiset saavat odottaa
ennen kuin heille myönnetään vapaus?
montako kertaa ihminen voi kääntää päänsä pois
teeskennellen ettei näe?
vastauksen, ystäväni, kuulet tuulen huminassa
kuinka monta kertaa ihmisen on katsottava ylös
ennen kuin näkee taivaan?
kuinka monta korvaa pitää ihmisellä olla
ennen kuin hän kuulee toisten itkevän?
kuinka monta kuolemaa tarvitaan
ennen kuin hän tietää että liian moni kuoli?
vastaus, ystäväni, on tuulen huminassa”

25-vuotiskonsertissa Peter, Paul ja Mary lauloivat saman kappaleen, jonka lopuksi Mary toivotti: “Rakkautta, myötätuntoa ja rauhaa – ja kaikkien meidän työskentelyä sen eteen. Jumala teitä siunatkoon.”

 Muut tekstit: Ps. 143: 1-10, Dan. 12: 1-3 ja Ilm. 20: 11-21: 1.