24.9.2018 

Erämaavaellus – Viime viikolla lähdin hauvan kanssa retkelle Nuuksioon. Hauveli juoksi  innoissaan pitkin polkuja ja kallioita, hyppeli yli kivien ja kantojen, kanervikkoihin ja pehmeille sammalmättäille. Ilo oli katsella toisen iloa. Ja koska kummatkin pidämme veden äärellä olemisesta, veti jokainen näkemämme metsälampi luokseen levähtämään, hengittämään sisäämme luonnon rauhaa ja kauneutta.

Tielle – Vähitellen hauvaa alkoi väsyttää, niinpä se halusi kyytiin ( = syliini), siis aika palata takaisin. Mutta minne… mihin suuntaan… ei aavistustakaan. (Olimme jo aikoja sitten jättäneet merkatun reitin.)
Vihdoin erästä kalliiorinnettä alas laskeutuessamme näimme tien. Oho, tie keskellä aarniometsää! Minne se mahtoi johtaa?

Minne tie vie? – Yleensä kuljen mieluummin polkuja kuin teitä pitkin, mutta kyytiläiseni vuoksi (vaikka onkin pieni ja kevyt) nyt valittiin tie. Pyysin johdatusta siihen, kumpaan suuntaan pitäisi lähteä kulkemaan, mutta vaikka valittu suunta tuntui oikealta, kaipasin varmennusta (olisihan turhauttavaa kävellä ties kuinka pitkälle väärään suuntaan). Pyysin Jumalaa lähettämään enkelinsä – miten ja millaisessa muodossa tahansa – varmistamaan että kuljimme oikeaan suuntaan. Ja jos mahdollista, auttamaan vielä perillekin…
Kuljettiin pitkään, vaan ei näkynyt enkeliä, ei lintua, perhosta, mehiläistä tai mitään muutakaan suunnanvahvistajaolentoa… 

Automobiilienkelit – Lopulta soitin pojalleni kysyäkseni, josko hän tulisi töiden jälkeen hakemaan minut ja hauvan sieltä, minne tältä tieltä nyt tultaisiinkaan. Ei ehditty puhua kuin pari sanaa, kun valkoinen auto ilmestyi mutkan takaa. Ystävällinen valkotukkainen pariskunta tarjosi meille kyydin.
Matkalla mies kertoi, että hänkin oli kerran eksynyt koiranpentunsa kanssa tässä metsässä, siihen aikaan kun ei vielä ollut kännyköitä. Hän oli samoillut iltamyöhään saakka hauvansa kanssa, joka myöskin oli väsähtänyt matkalla. Ja vaimo oli ollut huolissaan kotona. Lopulta mies oli kuitenkin saanut avun ja päässyt koiran kanssa kotiin.
Nyt pariskunta oli iloinen kun saattoi vuorostaan olla avuksi eksyneille lampaille. Kiitin heitä. Ja Häntä, joka huolehtii eksyneistä.
(Seuraavalla erämaaseikkailullamme on mukana suunnistusvälineet: kartta ja kompassi. :))

Paikka, jolla seisot – Jerikon lähellä ollessaan Joosua näki eräänä päivänä edessään miehen, jolla oli paljastettu miekka kädessään. Joosua meni miehen luo ja kysyi häneltä: ”Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme?” Mies vastasi: ”En kumpaakaan. Olen Herran sotajoukon päällikkö ja olen juuri saapunut tänne.” Silloin Joosua lankesi polvilleen, kumartui maahan saakka ja sanoi: ”Herrani, mitä tahdot minun tekevän?” Herran sotajoukon päällikkö sanoi Joosualle: ”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” Ja Joosua teki niin.  (Joos. 5: 13-15)

Joosuan kohtaama enkeli ei ollut mikä tahansa olento, vaan Jumalan sotajoukon päällikkö. Teksti ei mainitse, oliko itse ylipäällikkö arkkienkeli Mikael, mutta oli varmaankin joka tapauksessa vaikuttava ilmestys. Joosua ei kuitenkaan tätä säikähtänyt, vaan asteli luo kysymään, kuuluiko tämä omiin vain vihollisten joukkoihin.
Joosua sai kuulla Herran enkelin lausuvan samat sanat kuin Moosekselle Horeb -vuoren juurella: ”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.”

Pyhä paikka – Mooses oli saanut Jumalalta tehtävän johdattaa israelilaiset Egyptistä luvattuun maahan, ja Joosua jatkoi tehtävää siitä, mihin Mooses jäi. Nyt oltiin saavuttu Pyhään maahan. Mutta yhtä pyhä oli ollut se paikka Siinain erämaassa, missä enkeli ilmestyi Moosekselle tulenliekkinä palavassa pensaassa ja sanoi nuo sanat.
Mikä teki nämä paikat pyhiksi? Ei niiden maantieteellinen sijainti, vaan se, että Mooses ja Joosua kokivat niissä Jumalan pyhyyden läsnäolon.

Spesiaaleja? – Mooseksella ja Joosualla oli Jumalalta saatu spesiaalitehtävä. Siksi myös nuo kohtaamiset Herran enkelin kanssa olivat erityisen merkittäviä.
Mutta entä me tavalliset kulkijat?
Jumalalle me kaikki Hänen luotunsa olemme spesiaaleja, tärkeitä ja ainutlaatuisia. Kuten myös ne tehtävät, joita Hänellä on meille jokaiselle.
Hän haluaa kohdata meidät jokaisen, puhua meille. Mutta miten, missä Hän haluaa kohdata meidät? Miten me voimme kuulla Häntä? Pitäisikö meidän lähteä Siinain vuorelle tai Pyhään maahan tai johonkin muuhun tiettyyn pyhään paikkaan, jotta voisimme kuulla, mitä Hän haluaa sanoa meille?

Erämaahan – Peter Halldorf puhui retriitissään erämaahan lähtemisestä. Vetäytymisestä lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa hiljaisuuteen, yksinäiseen paikkaan. Sellaiseen (sielun) tilaan, jossa ympärillä olevat asiat/ilmiöt (attraktioner) eivät vedä huomiotamme puoleensa.
Aloite, kutsu lähteä erämaahan tulee aina Jumalalta, sanoi egyptil. kristitty erakko Pyhä Antonios. Emme koskaan löytäisi Jumalaa, ellei Hän kutsuisi meitä.

Näkymättömän löytämistä – Hiljaisuudessa löydämme näkymättömän, sen mikä on näkyvää todellisempaa. Löydämme, kun olemme ja havainnoimme rakkaudellisessa tarkkaavaisuuden tilassa. Kun viivymme odotuksen ja kaipauksen tilassa (blir kvar i väntan och längtan).
Kun ajattelemme enemmän Jumalaa kuin itseämme, voimme yllättyä huomatessamme, miten paljon Hän ajattelee meitä, totesi Peter Halldorf.

Rakkaudenkielen löytyminen – Erämaan hiljaisuudessa sielu vapautuu sivilisaation, kilpailun ja korruption ym. häiriötekijöiden vaikutuksista, sanoi Pyhä Antonios (300-luvulla).
Erämaassa rakkaudenkieli Jumalan kanssa avautuu.

Muurien äärelle – Hiljaisuuteen vetäytyminen kutsuu myös kohtaamaan omia Jerikon muureja ja asioita, joita ne pitävät sisällään. Tämän olen saanut kokenut niin monesti hiljaisuuden retriiteissä, niin osallistujana omalla kohdallani kuin ohjaajana toisten kohdalla. Hiljaisuudesta voi ammentaa voimaa ja rohkeutta kohdata sisäisiä haavoja ja antaa Jumalan hoitaa ja parantaa. Hänen kanssaan hiljaisuuteen heittäytymisessä piilee aivan erityinen salaisuus.
Ja tiedä vaikka jonain päivänä voisi todeta, ettei enää tarvitsekaan niitä suojamuureja. Voisi todeta olevansa vapaa ja turvassa, juuri siinä ja sellaisena kuin on, Hänen kämmenellään.

Kiitos enkeleistäsi, Luojamme ja Auttajamme. Kiitos arkkienkeleistäsi, jotka toimittavat tärkeimpiä missioitasi, ja niistä enkeleistä, joille annat erilaisiin elämäntilanteisiimme liittyviä tehtäviä.
Kiitos niistä näkymättömistä lähettiläistäsi, jotka joskus ottavat näkyvän muodon.
Kiitos niistä enkeleistä, joita lähetät luoksemme tuomaan viestiä, auttamaan, johdattamaan ja suojelemaan meitä, ja tarvittaessa taistelemaan taisteluja puolestamme (ilman että itse olemme siitä edes tietoisia).
Ja kohdatessamme enkelin anna kykyä erottaa, onko hän Sinun lähettämäsi vai ’siitä toisesta leiristä’.
Joosuakin halusi varmistaa asian kysyessään enkeliltä ”Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme?”
Auta myös meitä olemaan arkienkeleitä toisillemme. Olemaan herkkiä havaitsemaan, milloin haluat meidän tekevän jotain toisten hyväksi.

Jumala, Sinä kutsut meitä pyhään paikkaan. Paikkaan, jossa voimme kohdata Sinut. Auta meitä hiljentämään mielemme ja sydämemme ja koko olemuksemme tilaksi, jossa voimme kuunnella, mitä haluat meille puhua. Rakkaudenkielelläsi. Miten muuten Sinä voisitkaan meille puhua? Sillä Sinä Olet Rakkaus.

Pyhän kosketus – Petri & Paula

”Riisu kengät, maa, jolla seisot on Herran
pyhää ja puhdasta maata.
Katso ja kuuntele hiljaa
vaikka paljon et ymmärtää saata.
Paina pääsi, maa, jolla seisot on Herran.
Hän itse puhuu ja kuulee
koskettaa meitä kuin viljaa
sillä Jumalan pelloilla tuulee.
Joskus ajaton kohtaa ajan
silloin Jumalan aavistaa.
Joskus rajaton rikkoo rajan
silloin pyhä koskettaa.
Riisu kengät, maa, jolla seisot on Herran…
Joskus palavan pensaan lailla
Luoja kasvonsa paljastaa.
Joskus puhuu Hän sanoja vailla
silloin pyhä koskettaa.
Riisu kengät, maa, jolla seisot on Herran…
Joskus kaatuvat vanhat kaavat
Tuomas Mestarin nähdä saa.
Tarttuu käteen ja tuntee haavat
silloin pyhä koskettaa.”

Muut teksti: Ps. 103: 19-22, Ap. t. 12: 5-11 ja Matt. 18: 1-6 (7-9) 10.

17.9.2018

Ensi pyhän aiheena on Kristityn vapaus. Mitä se oikein merkitsee, itselle ja muille?
Jos lähtisi kiertämään maailmaa tehden galluppia aiheesta, saisi varmasti hyvinkin erilaisia vastauksia. Aika yleinen vastaus voisi olla: vapautta ilmaista omaa uskoaan, elää sitä todeksi. Joissain maissa sanottaisiin varmaankin: vapautta lukea Raamattua ja kristillistä kirjallisuutta ylipäätään, tai vapautta kokoontua kuuntelemaan Jumalan Sanaa ja rukoilemaan yhdessä. Tai että voi seurata Kristusta joutumatta vainotuksi.
Demokraattisissa maissa, joissa nämä ovat itsestäänselvyyksiä, pohditaan oppikysymyksiä ja mietitään ja kiistellään, kenellä on ’se oikea oppi ja totuus’ erilaisissa kristinuskoon liittyvissä kysymyksissä.

Ennakkoluulottomasti – Mitä kristityn vapaus merkitsee sinulle? Itselleni se tarkoittaa (em. meille itsestäänselvien vapauksien lisäksi) mahdollisuutta tutustua eri kirkko- ja seurakuntien opetuksiin ja toimintaan sillä tavoin henkisesti/hengellisesti vapaana, etteivät ennakkoasenteeni tai jumittumiseni johonkin tiettyyn (uskon tai opin) malliin rajoittaisi tai estäisi minua etsimästä ja löytämästä niitä Jumalan aarteita, joita niin idän kuin lännen kirkon vanhat traditiot pitävät sisällään. Ja sen lisäksi myös niitä Jumalan lahjoja, joita harjoitetaan uudemmissa, karismaattisissa suuntauksissa.
Sellainen vapaus on minusta tuntunut tärkeältä siitä saakka kun aloin seurata Kristusta. Vapahtajan Tiellä ja johdatuksessa kulkeminen on minulle kuitenkin tärkeintä. Niin paradoksaaliselta kuin se saattaakin kuulostaa, siinä olen kokenut ja koen suurimman vapauden. 🙂

Tulin tänä aamuna Bjärka-Säbystä Ruotsista, retriitistä, jossa tällaiseen oli mahdollisuus. Retriitin ohjaajana oli Peter Halldorf, helluntailaispastori ja ekumeenikko, joka on perehtynyt erämaaisien ajatuksiin ja kirjoittanut aiheesta useita kirjoja. Ja Pyhästä Hengestä myös.

Ekumeniska kommuniteten on Tukholmasta 200 km lounaaseen sijaitseva yhteisö, jonka ylläpitämä ekumeeninen hengenelämä oli kiinnostanut minua kauan; erityisesti se, kuinka koptilainen perinne siellä yhdistyy Pyhän Hengen toiminnan kunnioittamiseen. Pohdin, miten nuo kaksi nivoutuisivat yhteen. Ja miten ekumeenisuutta ylipäätään toteutetaan yhteisössä. Erään Peter Halldorfin Suomessa pitämän luennon yhteydessä kysyin häneltä tätä. ”Tule Bjärka Säbyhyn katsomaan”, hän vastasi.
Eräs ystäväni oli kiinnostunut samasta. Päätimme tehdä tutustumismatkan paikan päälle. Koska kummallakin oli budjetti tiukilla, ilmoittauduimme talonväeksi. Taisi olla v. 2008.
Lähtiessämme oli hyytävän kylmä talvisää (niin ulkona kuin sisällä, sillä kotini lämmitysjärjestelmä ei jaksa kovia pakkasia). Olin eräänlaisessa syväjäädytystilassa ja  toppavaatteet pysyivät päällä vielä laivallakin.
Perille tullessamme vasta lämpenin. (Mahtoiko olla kyse muustakin kuin siitä, että siellä keskuslämmitys toimi? Hengen läsnäolo kun lämmittää usein niin ihanalla tavalla.)

Peter Halldorfia olin kuunnellut aiemmin Hengen uudistus kirkossamme -kesäpäivillä v. 2007. Hänen luentonsa otsikkona oli ’Voimaa Hengestä’. Silloin ajattelin, että tästä haluan kuulla lisää. – Nyt tuli siis vihdoin tilaisuus osallistua hänen ohjaamaansa retriittiin.

Bjärka-Säby Nya Slottet oli tullut tutuksi edellisellä käynnillä, kun siivosimme ystäväni kanssa sen huoneita. Saimme tuolloin myös maistiaiset sikäläisestä jumalanpalveluselämästä, hetkipalveluksista ja messusta.
Tällä kertaa sain ’vain’ olla, syventyä Jumalan läsnäoloon, ilman mitään velvoitteita. Täysin vapaana olemaan, lepäämään ja osallistumaan. Koska kuitenkin olen täysillä mukaan heittäytyjä -tyyppiä, osallistuin kaikkeen tarjolla olevaan – aamukuuden hetkipalveluksesta (laudes) puoli yhdeksän iltarukoukseen (kompletorio) ja kaikkeen siinä välillä, ynnä eilisaamuna klo 04.45 alkaneeseen ehtoollisleivän leipomiseen. 🙂

Ennen Ruotsiin lähtöä laitoin alla olevan galatalaiskirjeen tekstin valmiiksi blogialustalle. Arvelin, että ensi pyhän teksteistä se varmaan puhuttelisi minua eniten – retriittimatkallani taikka sen jälkeen.

Hengen hedelmät – Hengen hedelmää ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme. (Gal. 5: 22-26)

Runsaasti hedelmiä – Niinhän siinä sitten kävi, että juuri nämä asiat tulivat retriitissä esiin, hetkipalveluksissa, rukouksissa, messuissa, Peter Halldorfin saarnoissa ja puheissa (vägledning). Siellä jaetut Hengen hedelmät olivat kuitenkin niin runsaat, että täytyy sulatella niitä ensin vähän ennen kuin voi laittaa jotain niistä blogiin.

Rakkauden hedelmät –  Tällaista tulee nyt kuitenkin P.H:n opetuksesta mieleen (Ruotsin  kirkkovuoden viime pyhän tekstit liittyivät kuolemaan ja ylösnousemukseen; sillä tavoin myös galatalaiskirjeessä mainittuun vanhan ihmisluonnon kuolettamiseen ja uudessa elämiseen):
– Kun rakastaa Jumalaa – ja pysyy tässä rakkaudessa – siitä seuraa aivan itsestään rakkaus toisia kohtaan.
– Jos rakastat Jumalaa, rakastat toisia, riippumatta siitä millaisia he ovat.
– Rakastaessasi Jumalaa alat nähdä Hänen kuvansa heijastuksen kaikissa ihmisissä. (Siitä voit tunnistaa rakastavasi todella Jumalaa.)   
– Kun painopiste siirtyy itsestä Jumalaan, silloin Jumala pääsee vaikuttamaan kaikessa: siihen miten asennoidumme ja toimimme. Silloin omat sympatiamme eivät enää määrittele sitä, miten suhtaudumme lähimmäisiimme. Vaikka tuntisikin enemmän sympatiaa enemmän joitakin kohtaan, ei enää anna omien mieltymysten ohjata sitä, miten suhtautuu toisiin ihmisiin. Silloin rakkaus vaikuttaa meissä samalla tavoin kohdatessamme heikommassa asemassa olevan kuin sellaisen, jolla asiat ovat paremmalla mallilla.    

Vastuumme – Ennen retriittiin lähtöä olin kirjoittanut blogialustan loppuun: ’Vapauteen liittyy myös vastuu, mutta siitäkin joskus toiste.’
Retriitissä Peter Halldorf toi ihmisen vastuun monella tavoin esiin, ilmastonmuutoksista heikoimmassa asemassa olevista (kuten maahanmuuttajat ja syrjäytyneet, joita taitaa Ruotsissa olla vielä monin verroin enemmän kuin meillä) huolehtimiseen.
Tiivistäen: pieniltäkin tuntuvilla valinnoillamme ja teoillamme on merkitystä – myös siinä Jumalan suuressa suunnitelmassa, joka Hänellä on meitä varten.

Alla ort.koptil. isä Antonios Samaan soittelee koptilaissäveliä hymynkare suupielissä. Hänestä huokuu samantapaista ystävällistä, lempeää mutta samalla voimakasta levollisuutta kuin useasta Jerusalemissa näkemästäni koptilaisesta veljestä. Heistä on aina tullut mieleen, että he ovat löytäneet Jumalan rauhan ja sen, miten pysyä siinä, vaikka ympärillä olisi millainen vilinä ja hälinä. 🙂

Koptilaisia sävelmiä – Veli Antonios Samaan

Muut ensi pyhän tekstit: Ps. 119: 97-104, Jes. 1: 10-17 ja Mark. 7: 5-13.

9.9-2018                      Ei varmaan oikein erotu kuvasta, mutta tuossa on kuivunut kanto, josta versoaa uutta elämää…

Vain sitä, mitä…   – Jeesus sanoi juutalaisille:
    ”Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Hän näyttää Pojalle vielä suurempiakin tekoja, sellaisia, että hämmästytte. Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo.” (Joh. 5: 19-21)

Ei omin neuvoin – Jeesus oli vähän aiemmin parantanut ramman miehen. Hänelle oli annettu kaikki valta taivaissa ja maan päällä, mutta hänen vaikuttimenaan ei ollut oman vallan demonstrointi. Hänellä ei ollut tarvetta itsetehostukseen. Hän tiesi kuka oli: Jumalan Poika. – Silti hän totesi, ettei hän voi tehdä mitään omin voimin, ilman Isänsä myötävaikutusta.

Olisipa idän ja lännen suurvaltojen omavoimaisilla päämiehillä edes hippunen samankaltaista nöyryyttä pätemisentarpeidensa sijaan. USA:ssa tuoreen tutkimuksen mukaan lähes puolet kansalaisista haluaisi päästä eroon omapäisestä, hillittömästä presidentistään. Idän (ilmaisuissaan) pidättyväisempi versio koettaa vahvistaa kansansuosiotaan itsestään kertovalla tosi-TV sarjalla, joka esittelee hänen erinomaisuuttaan kaikilla elämänalueilla. – Ei kai voi muuta kuin huokaista että voi meidän päiviämme!!

Samoilla linjoilla – Oma presidenttimme, isännöityään ensin Trumpin ja Putinin vierailua maassamme, sai ikään kuin hyvitykseksi vieraakseen Macronin, jonka kanssa keskustelut sujuivat täydessä yhteisymmärryksessä. Tyytyväisyys heijastui kummastakin lehdistöhaastattelussa, jossa Niinistö kertoi päässeensä vihdoin puhumaan ajatuksistaan, joita oli mielessään pyöritellyt 10 v:n ajan. – Voi kuvitella, kuinka voimaannuttava ja inspiroivana kumpikin koki tuon tapaamisen, jossa vallitsi keskinäinen arvostus. Ja jossa ei etsitty ja ajettu omia  intressejä ja päämääriä, vaan yhteisiä. Tuollaisessa rakentavassa ilmapiirissä yleensä syntyy jotain hyvää. 

Keskinäinen arvostus ja luottamus – On se kumma kuinka taas kerran tuli poliitikot mieleen mietiskellessäni evankeliumitekstiä! Mutta juuri keskinäisen arvostuksen ja luottamuksen merkitys välittyy minulle vahvimmin noista Jeesuksen sanoista: kuinka hän kokee ja myöntää, ettei voi tehdä mitään omassa voimassaan, ja että haluaa tehdä vain samaa kuin taivaallinen Isänsä.

Kaikkivaltiaan perspektiivistä – Isän arvostus jja luottamus Poikaansa kohtaan puolestaan ilmenee Hänen rakkautensa lisäksi siinä, että Hän näyttää tälle kaiken, mitä tekee –  menneet, nykyiset ja tulevat. Poika on Hänen luottohenkilönsä.
Ja voihan myös kuvitella, kuinka paljon iloa Isälle tuottaa se, kun Hän voi jakaa Poikansa kanssa asioita; näyttää tälle mitä Hän haluaa. Ja että Poika vielä on halukas toteuttamaan niitä!
Heille jaettu ilo on ollut ja on varmastikin enemmän kuin kaksinkertainen! 🙂
Vaikka sama pätee ehkä myös surullisiin asioihin… – Kaikkivaltiaan perspektiivissä kun kaikki näkyy eri mittakaavassa. Ei vain suurten, vaan pientenkin valintojen, päätösten ja tekojen merkitys ja vaikutus kaikkeen – koko luomakuntaan…

Jeesus, sinä osoitit  sinua arvostelleille maanmiehille – ja meille kaikille – kuinka todellinen vahvuus ei ole oman mahtinsa todistamista ja uhoilua, vaan sen myöntämistä, että on Joku, joka on suurempi. Joku, jolta saa parhaimmat neuvot ja ohjauksen. Joku, jonka käsissä kaikki loppujen lopuksi on.

Elämänantajamme, on niin helppoa arvostella muiden tekemisiä ja näet kuinka herkästi siihen lipsahdan! Sinä haluat kuitenkin että poistan sen hirren, joka on näkökykyni esteenä, ennen kuin alan arvioida muiden tekemisiä…
Onko jotain, mitä haluaisit minun oivaltavan juuri nyt ja tämän viikon aikana itsestäni, lähimmäisistäni, elämästäni tai heidän elämästään, maailmanmenosta yleensä, Sinusta… tai jostain muusta? Onko jotain mitä haluaisit minun ymmärtävän tai tekevän, jotain mitä en ole tullut ajatelleeksi? – Näitä haluan vetäytyä kuuntelemaan, hiljaisuudessa, Sinun läsnäolossasi. 

Kaikkivaltias, Sinä sanoit: ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” (Joh.10:10)
Kiitos siitä. Että olet kanssamme, näytät meille tien Elämään, siihen meitä jokaista varten ennalta suunniteltuun ja valmistettuun.

Elämän Valo, Sinä et ilmaissut taivaallista alkuperääsi korostaaksesi omaa arvoasi, vaan jotta Sinut tunnistettaisiin Messiaaksi, Vapahtajaksi. Sinä ilmoitit Jumalan olemuksen sanoessasi:
”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh.8:12)
Annathan Valosi loistaa kirkkaana poluillemme, että näemme, mihin suuntaan haluat meidän kulkevan. Aurinkoisina ja sateisina, tyyninä ja myrskyisinä, iloisina ja haasteellisina päivinä… – elämämme jokaisena päivänä.

Kiitos Rakkaudestasi meitä kohtaan. Kiitos Elämän Tiestä, jolla saamme muistaa lupauksesi: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:20)

Giver of Life – Ana Laura

”Sinä saat auringon nousemaan
ja aallot kohoamaan rantaa vasten
ihmettelemme tekojasi
Jokainen henkäyksemme on ylistys Sinulle, Herra
maan tomusta Sinun kuvaksesi
jonka löysit meissä, jotta me eläisimme
Sinä teet kauniita asioita
Jumalallinen taivaan ja maan Luoja
jokainen olento ja kaikki universumissa laulaa
Sinun hyvyyttäsi ja armoasi, Elämänantaja”

Muut tekstit: Ps. 86: 10-13, Jes. 26: 12-14, 19, 1. Kun. 17: 17-24 ja Fil. 1: 20-26.

3.9.2018. On tämä vaan niin taivaallista tämä kauniinlämpöisten päivien runsaus! Kiitokset, säiden ja ilmojen Säätäjä, tästäkin päivästä! 🙂 

Aarteen keräämistä – Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme. Kehota heitä tekemään hyvää, keräämään rikkaudekseen hyviä tekoja ja jakamaan anteliaasti omastaan muille. Näin he kokoavat itselleen aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, niin että voittavat omakseen todellisen elämän.  (1. Tim. 6: 17-19)

Kaikkea runsain mitoin – eikö tämä ollut alkuperäinen tarkoitus jo ihan ihmisen luomisen alkumetreiltä? Jumalan halu antaa ihmiselle kaikkea mitä tämä tarvitsee, niin että tämä voisi elää huolettomana, luottavaisessa, läheisessä yhteydessä Luojaansa, vastaanottaa Hänen Rakkauttaan.

Jumalan täysihoidossa – Millaista elämä mahtoi olla tuohon aikaan, jolloin tietoisuus Jumalan läsnäolosta oli luonnollista ja itsestäänselvää; todellisuutta, jossa elettiin joka hetki? Jumalan täydellisessä täyshoidossa, paratiisitilassa, jossa ihmisellä oli kaikkea, mitä hän tarvitsi elääkseen: vettä, lämpöä, ravintoa.
Edenin puutarha, Gan ʿEḏen… mitä siellä sitten kasvoikaan, kaikki oli varmastikin kaunista ja elinvoimaista.
Mistä sana Eden, tai Eeden, tuleekaan? Piti googlata. Eden -sanan arvellaan olevan läheisesti yhteydessä arameankieliseen, hedelmällistä ja hyvin kasteltua tarkoittavaan sanaan. VT:ssa hepeal. ʿEḏen -sana on käännetty myös mielihyväksi, ihastukseksi tai iloksi (delight).

Edenissä eläminen merkitsi siis sen asukkaille hyvää tahtovan ja antavan, runsaskätisen Luojan tuntemista, iloa ja ihastuttavaa mielihyvää.
Mutta vaikka ihmisellä oli kaikkea sitä ihanaa, mitä Paratiisi hänelle tarjosi, hän halusi enemmän… sitäkin, mikä ei ollut hänelle tarkoitettu…
Onkohan tämä osa ihmisluontoamme: että haluamme enemmän kuin tarvitsisimme?

Erotta(utu)minen Jumalan välittömästä huolenpidosta oli seurausta ihmisen (hepreal. sana adam = ihminen) omista valinnoista ja toiminnasta, kertoo Raamattu. – Miten tämä näkyy meidän kohdallamme?
Mikä etäännyttää minua Jumalan läheisyydestä ja huolenpidosta? Miten minä – tänä hyvin erilaisen runsauden aikana – aikaansaan sen, etten voi kokea Jumalan läsnäoloa siinä määrin kuin haluaisin?
Eipä tuohon paljon tarvita: riittää kun annan huomioni kiinnittyä turhan paljon kaikenlaisiin tekemättömiin hommiin tai projekteihin (joita huushollissani riittää joka päivälle enemmän kuin jaksan, ehdin tai haluan tehdä).    

Takaisin Jumalan läsnäoloon – Mutta mitä tapahtuu kun lähtee ovesta ulos, vaikka kävelemään tai pyöräilemään? On kuin joku huuhtoisi yltäni kaiken  rasittavan ja avaisi näkö-, tuoksu- ja tuntoaistini apposen ammolleen.  Luonnossa liikkumisessa tapahtuu muutos koko olemuksessa. Hengitys syvenee aivan kuin itsestään. Metsä, kalliot, järven- tai merenranta kutsuvat havaitsemaan herkästi, hiljentymään, aistimaan ja ihmettelemään Jumalan töitä ja läsnäoloa luonnossa.
Viime vuonna menin usein Nuuksion kansallispuistoon vaeltamaan, yksin tai muiden kanssa, kokemaan luontoa ja siellä meissä kaikilla tasoilla tapahtuvaa muutosta.
Nyt, kun hauvelini jaksaa kulkea pitkiäkin matkoja, sen kanssa on kiva tehdä lyhyitä ja pitempiä retkiä. Onneksi sekin nauttii luonnon hiljaisessa rauhassa liikkumisesta ja olemisesta. Tänään vaelsimme 3 t. näkemättä ristin sielua;  linnut vain visertelivät oksilla ja muutama perhonen pyrähteli polun varrella.

Nuuksion pieni luontopyhiinvaellus – Viime viikolla olin hauvelin sekä hiljaisesta vaeltamisesta Pyhän läsnäolossa pitävän ystävän kanssa minipyhiinvaelluksella. Tarkoituksenamme oli kulkea edellisenä viikonloppuna Nuuksiossa avattu vähän yli 2 km:n pituinen polku, jonka varrella on Panu Pihkalan laatimana 7 pientä hengellistä harjoitusta. (Pyhiinvaelluspolun kartan ja tekstit saa Luontokeskus Haltiasta.)  http://www.espoonseurakunnat.fi/luontopyhiinvaellus.

Pyhiinvaelluspolun lisäksi meillä oli kuitenkin myös omaa vaeltamista. Kapusimme aurinkoiselle kalliolle, söimme eväitä, nautimme luonnon rauhasta ja auringon lämmöstä. Siitä matkanteko jatkui sitten ennalta suunnittelemattomasti ihan omalla pyhiinvaelluksella. 7 t. vierähti kuin huomaamatta. – Kiitollisuus jäi tuostakin lempeänlämpöisestä päivästä ja kaikesta kauniista, mitä saimme aistia vaelluksellamme.   

Lähtemisiä – Ideaalia tietenkin olisi, jos pystyisi joka hetki, ympäröivistä olosuhteista ja tilanteista välittämättä, koko ajan olla ja pysyä Jumalan läsnäolossa. Jotkut sanovat siihen pystyvänsäkin. Minä tarvitsen siihen usein tietyn (mielen tai fyysisen) tilan. Luontoon lähteminen ja siellä oleminen ja liikkuminen on minulle juhlaa. ”Metsä on kirkkoni” -ajatus on tullut minulle yhä läheisemmäksi. 

Hiljaisuuden retriitit koen erityisihanina lahjoina, olinpa niissä sitten osallistujana tai ohjaajana. Ne ovat minulle syväsukellusta Jumalan läsnäoloon. Kun olen niissä osallistujana, voin heittäytyä täysillä Hänen huolenpitoonsa. Usein se käynnistää minussa jonkin sisäisen prosessin: jotain tapahtuu näkymättömissä. Vaikken tiedostaisikaan tarkalleen, mistä on kyse, tiedän, että se mitä minussa tapahtuu, on hyvä asia.
Joskus tuumin, olenko itsekäs lähtiessäni retriittiin. Sitten mietin, mitä Jumala haluaa: kyllähän Hän haluaa että vietän aikaa Hänen läsnäolossaan.
Mutta jos ainoastaan tankkaisin itselleni hyvää, jakamatta mitään siitä mitä olen saanut tai kokenut, silloin taitaisin olla aika itsekäs.

Hyvää itsellekö vain? – Jumala toivoo, että jaamme sitä mitä olemme saaneet ja mitä meillä on. Millä tavoin se hyvä, mitä olen saanut tai tankannut itseeni, välittyy minusta eteenpäin, vai välittyykö ollenkaan?
Entä tuo kehotus tehdä hyvää… – olenko tehnyt mitään hyvää viime aikoina? Jos, niin milloin, mitä…?
Tällaista tuo kirje Timoteukselle laittoi yllättäen miettimään. Onneksi olen oppinut olemaan armollisempi itseäni kohtaan, opetellut sanomaan itselleni: take it easy, ota iisisti, sinulla on joka tapauksessa tahto tehdä hyvää. Joskus sekin riittää. 

Hyvän kierrätystä – Vuosia sitten luin koskettavan uutisen slummissa (olisikohan ollut Intiassa tai Pakistanissa) puutteellisissa oloissa asuvasta köyhästä pojasta, joka oli useamman vuoden kerännyt joka päivä muovijätettä kaduilta tai kaatopaikoilta, myynyt ne ja antanut tulot pienten slummilasten auttamiseen, niin että nämä saivat ruokaa ja vaatteita.
Tuo poika osoitti omalla toiminnallaan kauniisti, kuinka kaikilla on mahdollisuus hyvän tekemiseen, sellaisellakin, joka ei omista itse mitään.

Valo sisällämme – Evankeliumitekstissä Jeesus puhuu siitä, kuinka silmät ovat kuin lamput, ikkunat sisimpäämme. Uskon että tuon pojan silmistä loisti Valo kirkkaana. Hän auttoi toisia, vaikka omassa elämässä köyhyys ja puute oli jokapäiväistä todellisuutta. Hän toteutti sitä, mistä Jeesus sanoi: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt.25:40)

Taivasaarteita – Jeesus kehottaa meitä kokoamaan aarteita taivaaseen. Mitä hän sillä tarkoitti? Paavali selventää kirjeessään Titukselle, kuinka esim. juuri tuon pojan toiminta on taivasaarteiden keräämistä.
Vaikka uskon ymmärtäväni jujun, haluaisin kuitenkin tuon pojan lailla toimia ajattelematta niinkään sitä, mitä itse siitä saan, jos teen jotain. Haluaisin, että tekemiseni eivät kumpuaisi mistään itsekkäistä motiiveista. Ideaalitila(nne) olisi minulle sitä, että Kristuksen Henki vaikuttaisi ja inspiroisi sisimpääni toimimaan tietyllä tavalla. Sellaista toivon.

Kristus, vaikuttaisitko meissä, mielessämme ja sydämessämme, niin että voisimme olla herkkänä kuulemaan, miten haluat meidän toimivan. Havaitsemaan, mitä haluat tehdä kauttamme. Auta meitä näkemään Sinun silmin.
Anna Valosi muuntaa sisimpäämme, ilmetä haluna jakaa omastamme ja tehdä hyvää. Olemaan Sinun valoinasi täällä Maan päällä.
Maailmamme tarvitsee Sinun Valoasi, me kaikki tarvitsemme.
Kiitos että pidät meistä huolen. Ohjaa myös meitä pitämään huolta niistä, joita me itsekukin voimme jollain tavoin auttaa.

Behüte mich, Gott – Taizé

”Varjele minua Jumala
luotan Sinuun
Sinä näytät minulle tien Elämään
luonasi on ilo, ilo kaikessa täyteydessään”

Muut tekstit: Ps. 86: 1, 3-7, 2. Moos. 16: 11-19, 31, 35 ja Matt. 6: 19-24.