17.9.2018 
Ensi pyhän aiheena on Kristityn vapaus. Mitä se oikein merkitsee, itselle ja muille?
Jos lähtisi kiertämään maailmaa tehden galluppia aiheesta, saisi varmasti hyvinkin erilaisia vastauksia. Aika yleinen vastaus voisi olla: vapautta ilmaista omaa uskoaan, elää sitä todeksi. Joissain maissa sanottaisiin varmaankin: vapautta lukea Raamattua ja kristillistä kirjallisuutta ylipäätään, tai vapautta kokoontua kuuntelemaan Jumalan Sanaa ja rukoilemaan yhdessä. Tai että voi seurata Kristusta joutumatta vainotuksi.
Demokraattisissa maissa, joissa nämä ovat itsestäänselvyyksiä, pohditaan oppikysymyksiä ja mietitään ja kiistellään, kenellä on ‘se oikea oppi ja totuus’ erilaisissa kristinuskoon liittyvissä kysymyksissä.
Ennakkoluulottomasti – Mitä kristityn vapaus merkitsee sinulle? Itselleni se tarkoittaa (em. meille itsestäänselvien vapauksien lisäksi) mahdollisuutta tutustua eri kirkko- ja seurakuntien opetuksiin ja toimintaan sillä tavoin henkisesti/hengellisesti vapaana, etteivät ennakkoasenteeni tai jumittumiseni johonkin tiettyyn (uskon tai opin) malliin rajoittaisi tai estäisi minua etsimästä ja löytämästä niitä Jumalan aarteita, joita niin idän kuin lännen kirkon vanhat traditiot pitävät sisällään. Ja sen lisäksi myös niitä Jumalan lahjoja, joita harjoitetaan uudemmissa, karismaattisissa suuntauksissa.
Sellainen vapaus on minusta tuntunut tärkeältä siitä saakka kun aloin seurata Kristusta. Vapahtajan Tiellä ja johdatuksessa kulkeminen on minulle kuitenkin tärkeintä. Niin paradoksaaliselta kuin se saattaakin kuulostaa, siinä olen kokenut ja koen suurimman vapauden. 🙂
Tulin tänä aamuna Bjärka-Säbystä Ruotsista, retriitistä, jossa tällaiseen oli mahdollisuus. Retriitin ohjaajana oli Peter Halldorf, helluntailaispastori ja ekumeenikko, joka on perehtynyt erämaaisien ajatuksiin ja kirjoittanut aiheesta useita kirjoja. Ja Pyhästä Hengestä myös.
Ekumeniska kommuniteten on Tukholmasta 200 km lounaaseen sijaitseva yhteisö, jonka ylläpitämä ekumeeninen hengenelämä oli kiinnostanut minua kauan; erityisesti se, kuinka koptilainen perinne siellä yhdistyy Pyhän Hengen toiminnan kunnioittamiseen. Pohdin, miten nuo kaksi nivoutuisivat yhteen. Ja miten ekumeenisuutta ylipäätään toteutetaan yhteisössä. Erään Peter Halldorfin Suomessa pitämän luennon yhteydessä kysyin häneltä tätä. “Tule Bjärka Säbyhyn katsomaan”, hän vastasi.
Eräs ystäväni oli kiinnostunut samasta. Päätimme tehdä tutustumismatkan paikan päälle. Koska kummallakin oli budjetti tiukilla, ilmoittauduimme talonväeksi. Taisi olla v. 2008.
Lähtiessämme oli hyytävän kylmä talvisää (niin ulkona kuin sisällä, sillä kotini lämmitysjärjestelmä ei jaksa kovia pakkasia). Olin eräänlaisessa syväjäädytystilassa ja toppavaatteet pysyivät päällä vielä laivallakin.
Perille tullessamme vasta lämpenin. (Mahtoiko olla kyse muustakin kuin siitä, että siellä keskuslämmitys toimi? Hengen läsnäolo kun lämmittää usein niin ihanalla tavalla.)
Peter Halldorfia olin kuunnellut aiemmin Hengen uudistus kirkossamme -kesäpäivillä v. 2007. Hänen luentonsa otsikkona oli ‘Voimaa Hengestä’. Silloin ajattelin, että tästä haluan kuulla lisää. – Nyt tuli siis vihdoin tilaisuus osallistua hänen ohjaamaansa retriittiin.
Bjärka-Säby Nya Slottet oli tullut tutuksi edellisellä käynnillä, kun siivosimme ystäväni kanssa sen huoneita. Saimme tuolloin myös maistiaiset sikäläisestä jumalanpalveluselämästä, hetkipalveluksista ja messusta.
Tällä kertaa sain ‘vain’ olla, syventyä Jumalan läsnäoloon, ilman mitään velvoitteita. Täysin vapaana olemaan, lepäämään ja osallistumaan. Koska kuitenkin olen täysillä mukaan heittäytyjä -tyyppiä, osallistuin kaikkeen tarjolla olevaan – aamukuuden hetkipalveluksesta (laudes) puoli yhdeksän iltarukoukseen (kompletorio) ja kaikkeen siinä välillä, ynnä eilisaamuna klo 04.45 alkaneeseen ehtoollisleivän leipomiseen. 🙂
Ennen Ruotsiin lähtöä laitoin alla olevan galatalaiskirjeen tekstin valmiiksi blogialustalle. Arvelin, että ensi pyhän teksteistä se varmaan puhuttelisi minua eniten – retriittimatkallani taikka sen jälkeen.
Hengen hedelmät – Hengen hedelmää ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme. (Gal. 5: 22-26)
Runsaasti hedelmiä – Niinhän siinä sitten kävi, että juuri nämä asiat tulivat retriitissä esiin, hetkipalveluksissa, rukouksissa, messuissa, Peter Halldorfin saarnoissa ja puheissa (vägledning). Siellä jaetut Hengen hedelmät olivat kuitenkin niin runsaat, että täytyy sulatella niitä ensin vähän ennen kuin voi laittaa jotain niistä blogiin.
Rakkauden hedelmät – Tällaista tulee nyt kuitenkin P.H:n opetuksesta mieleen (Ruotsin kirkkovuoden viime pyhän tekstit liittyivät kuolemaan ja ylösnousemukseen; sillä tavoin myös galatalaiskirjeessä mainittuun vanhan ihmisluonnon kuolettamiseen ja uudessa elämiseen):
– Kun rakastaa Jumalaa – ja pysyy tässä rakkaudessa – siitä seuraa aivan itsestään rakkaus toisia kohtaan.
– Jos rakastat Jumalaa, rakastat toisia, riippumatta siitä millaisia he ovat.
– Rakastaessasi Jumalaa alat nähdä Hänen kuvansa heijastuksen kaikissa ihmisissä. (Siitä voit tunnistaa rakastavasi todella Jumalaa.)
– Kun painopiste siirtyy itsestä Jumalaan, silloin Jumala pääsee vaikuttamaan kaikessa: siihen miten asennoidumme ja toimimme. Silloin omat sympatiamme eivät enää määrittele sitä, miten suhtaudumme lähimmäisiimme. Vaikka tuntisikin enemmän sympatiaa enemmän joitakin kohtaan, ei enää anna omien mieltymysten ohjata sitä, miten suhtautuu toisiin ihmisiin. Silloin rakkaus vaikuttaa meissä samalla tavoin kohdatessamme heikommassa asemassa olevan kuin sellaisen, jolla asiat ovat paremmalla mallilla.
Vastuumme – Ennen retriittiin lähtöä olin kirjoittanut blogialustan loppuun: ‘Vapauteen liittyy myös vastuu, mutta siitäkin joskus toiste.’
Retriitissä Peter Halldorf toi ihmisen vastuun monella tavoin esiin, ilmastonmuutoksista heikoimmassa asemassa olevista (kuten maahanmuuttajat ja syrjäytyneet, joita taitaa Ruotsissa olla vielä monin verroin enemmän kuin meillä) huolehtimiseen.
Tiivistäen: pieniltäkin tuntuvilla valinnoillamme ja teoillamme on merkitystä – myös siinä Jumalan suuressa suunnitelmassa, joka Hänellä on meitä varten.
Alla ort.koptil. isä Antonios Samaan soittelee koptilaissäveliä hymynkare suupielissä. Hänestä huokuu samantapaista ystävällistä, lempeää mutta samalla voimakasta levollisuutta kuin useasta Jerusalemissa näkemästäni koptilaisesta veljestä. Heistä on aina tullut mieleen, että he ovat löytäneet Jumalan rauhan ja sen, miten pysyä siinä, vaikka ympärillä olisi millainen vilinä ja hälinä. 🙂
Koptilaisia sävelmiä – Veli Antonios Samaan
Muut ensi pyhän tekstit: Ps. 119: 97-104, Jes. 1: 10-17 ja Mark. 7: 5-13.