3.9.2018. On tämä vaan niin taivaallista tämä kauniinlämpöisten päivien runsaus! Kiitokset, säiden ja ilmojen Säätäjä, tästäkin päivästä! 🙂
Aarteen keräämistä – Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme. Kehota heitä tekemään hyvää, keräämään rikkaudekseen hyviä tekoja ja jakamaan anteliaasti omastaan muille. Näin he kokoavat itselleen aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, niin että voittavat omakseen todellisen elämän. (1. Tim. 6: 17-19)
Kaikkea runsain mitoin – eikö tämä ollut alkuperäinen tarkoitus jo ihan ihmisen luomisen alkumetreiltä? Jumalan halu antaa ihmiselle kaikkea mitä tämä tarvitsee, niin että tämä voisi elää huolettomana, luottavaisessa, läheisessä yhteydessä Luojaansa, vastaanottaa Hänen Rakkauttaan.
Jumalan täysihoidossa – Millaista elämä mahtoi olla tuohon aikaan, jolloin tietoisuus Jumalan läsnäolosta oli luonnollista ja itsestäänselvää; todellisuutta, jossa elettiin joka hetki? Jumalan täydellisessä täyshoidossa, paratiisitilassa, jossa ihmisellä oli kaikkea, mitä hän tarvitsi elääkseen: vettä, lämpöä, ravintoa.
Edenin puutarha, Gan ʿEḏen… mitä siellä sitten kasvoikaan, kaikki oli varmastikin kaunista ja elinvoimaista.
Mistä sana Eden, tai Eeden, tuleekaan? Piti googlata. Eden -sanan arvellaan olevan läheisesti yhteydessä arameankieliseen, hedelmällistä ja hyvin kasteltua tarkoittavaan sanaan. VT:ssa hepeal. ʿEḏen -sana on käännetty myös mielihyväksi, ihastukseksi tai iloksi (delight).
Edenissä eläminen merkitsi siis sen asukkaille hyvää tahtovan ja antavan, runsaskätisen Luojan tuntemista, iloa ja ihastuttavaa mielihyvää.
Mutta vaikka ihmisellä oli kaikkea sitä ihanaa, mitä Paratiisi hänelle tarjosi, hän halusi enemmän… sitäkin, mikä ei ollut hänelle tarkoitettu…
Onkohan tämä osa ihmisluontoamme: että haluamme enemmän kuin tarvitsisimme?
Erotta(utu)minen Jumalan välittömästä huolenpidosta oli seurausta ihmisen (hepreal. sana adam = ihminen) omista valinnoista ja toiminnasta, kertoo Raamattu. – Miten tämä näkyy meidän kohdallamme?
Mikä etäännyttää minua Jumalan läheisyydestä ja huolenpidosta? Miten minä – tänä hyvin erilaisen runsauden aikana – aikaansaan sen, etten voi kokea Jumalan läsnäoloa siinä määrin kuin haluaisin?
Eipä tuohon paljon tarvita: riittää kun annan huomioni kiinnittyä turhan paljon kaikenlaisiin tekemättömiin hommiin tai projekteihin (joita huushollissani riittää joka päivälle enemmän kuin jaksan, ehdin tai haluan tehdä).
Takaisin Jumalan läsnäoloon – Mutta mitä tapahtuu kun lähtee ovesta ulos, vaikka kävelemään tai pyöräilemään? On kuin joku huuhtoisi yltäni kaiken rasittavan ja avaisi näkö-, tuoksu- ja tuntoaistini apposen ammolleen. Luonnossa liikkumisessa tapahtuu muutos koko olemuksessa. Hengitys syvenee aivan kuin itsestään. Metsä, kalliot, järven- tai merenranta kutsuvat havaitsemaan herkästi, hiljentymään, aistimaan ja ihmettelemään Jumalan töitä ja läsnäoloa luonnossa.
Viime vuonna menin usein Nuuksion kansallispuistoon vaeltamaan, yksin tai muiden kanssa, kokemaan luontoa ja siellä meissä kaikilla tasoilla tapahtuvaa muutosta.
Nyt, kun hauvelini jaksaa kulkea pitkiäkin matkoja, sen kanssa on kiva tehdä lyhyitä ja pitempiä retkiä. Onneksi sekin nauttii luonnon hiljaisessa rauhassa liikkumisesta ja olemisesta. Tänään vaelsimme 3 t. näkemättä ristin sielua; linnut vain visertelivät oksilla ja muutama perhonen pyrähteli polun varrella.
Nuuksion pieni luontopyhiinvaellus – Viime viikolla olin hauvelin sekä hiljaisesta vaeltamisesta Pyhän läsnäolossa pitävän ystävän kanssa minipyhiinvaelluksella. Tarkoituksenamme oli kulkea edellisenä viikonloppuna Nuuksiossa avattu vähän yli 2 km:n pituinen polku, jonka varrella on Panu Pihkalan laatimana 7 pientä hengellistä harjoitusta. (Pyhiinvaelluspolun kartan ja tekstit saa Luontokeskus Haltiasta.) http://www.espoonseurakunnat.fi/luontopyhiinvaellus.
Pyhiinvaelluspolun lisäksi meillä oli kuitenkin myös omaa vaeltamista. Kapusimme aurinkoiselle kalliolle, söimme eväitä, nautimme luonnon rauhasta ja auringon lämmöstä. Siitä matkanteko jatkui sitten ennalta suunnittelemattomasti ihan omalla pyhiinvaelluksella. 7 t. vierähti kuin huomaamatta. – Kiitollisuus jäi tuostakin lempeänlämpöisestä päivästä ja kaikesta kauniista, mitä saimme aistia vaelluksellamme.
Lähtemisiä – Ideaalia tietenkin olisi, jos pystyisi joka hetki, ympäröivistä olosuhteista ja tilanteista välittämättä, koko ajan olla ja pysyä Jumalan läsnäolossa. Jotkut sanovat siihen pystyvänsäkin. Minä tarvitsen siihen usein tietyn (mielen tai fyysisen) tilan. Luontoon lähteminen ja siellä oleminen ja liikkuminen on minulle juhlaa. “Metsä on kirkkoni” -ajatus on tullut minulle yhä läheisemmäksi.
Hiljaisuuden retriitit koen erityisihanina lahjoina, olinpa niissä sitten osallistujana tai ohjaajana. Ne ovat minulle syväsukellusta Jumalan läsnäoloon. Kun olen niissä osallistujana, voin heittäytyä täysillä Hänen huolenpitoonsa. Usein se käynnistää minussa jonkin sisäisen prosessin: jotain tapahtuu näkymättömissä. Vaikken tiedostaisikaan tarkalleen, mistä on kyse, tiedän, että se mitä minussa tapahtuu, on hyvä asia.
Joskus tuumin, olenko itsekäs lähtiessäni retriittiin. Sitten mietin, mitä Jumala haluaa: kyllähän Hän haluaa että vietän aikaa Hänen läsnäolossaan.
Mutta jos ainoastaan tankkaisin itselleni hyvää, jakamatta mitään siitä mitä olen saanut tai kokenut, silloin taitaisin olla aika itsekäs.
Hyvää itsellekö vain? – Jumala toivoo, että jaamme sitä mitä olemme saaneet ja mitä meillä on. Millä tavoin se hyvä, mitä olen saanut tai tankannut itseeni, välittyy minusta eteenpäin, vai välittyykö ollenkaan?
Entä tuo kehotus tehdä hyvää… – olenko tehnyt mitään hyvää viime aikoina? Jos, niin milloin, mitä…?
Tällaista tuo kirje Timoteukselle laittoi yllättäen miettimään. Onneksi olen oppinut olemaan armollisempi itseäni kohtaan, opetellut sanomaan itselleni: take it easy, ota iisisti, sinulla on joka tapauksessa tahto tehdä hyvää. Joskus sekin riittää.
Hyvän kierrätystä – Vuosia sitten luin koskettavan uutisen slummissa (olisikohan ollut Intiassa tai Pakistanissa) puutteellisissa oloissa asuvasta köyhästä pojasta, joka oli useamman vuoden kerännyt joka päivä muovijätettä kaduilta tai kaatopaikoilta, myynyt ne ja antanut tulot pienten slummilasten auttamiseen, niin että nämä saivat ruokaa ja vaatteita.
Tuo poika osoitti omalla toiminnallaan kauniisti, kuinka kaikilla on mahdollisuus hyvän tekemiseen, sellaisellakin, joka ei omista itse mitään.
Valo sisällämme – Evankeliumitekstissä Jeesus puhuu siitä, kuinka silmät ovat kuin lamput, ikkunat sisimpäämme. Uskon että tuon pojan silmistä loisti Valo kirkkaana. Hän auttoi toisia, vaikka omassa elämässä köyhyys ja puute oli jokapäiväistä todellisuutta. Hän toteutti sitä, mistä Jeesus sanoi: “Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt.25:40)
Taivasaarteita – Jeesus kehottaa meitä kokoamaan aarteita taivaaseen. Mitä hän sillä tarkoitti? Paavali selventää kirjeessään Titukselle, kuinka esim. juuri tuon pojan toiminta on taivasaarteiden keräämistä.
Vaikka uskon ymmärtäväni jujun, haluaisin kuitenkin tuon pojan lailla toimia ajattelematta niinkään sitä, mitä itse siitä saan, jos teen jotain. Haluaisin, että tekemiseni eivät kumpuaisi mistään itsekkäistä motiiveista. Ideaalitila(nne) olisi minulle sitä, että Kristuksen Henki vaikuttaisi ja inspiroisi sisimpääni toimimaan tietyllä tavalla. Sellaista toivon.
Kristus, vaikuttaisitko meissä, mielessämme ja sydämessämme, niin että voisimme olla herkkänä kuulemaan, miten haluat meidän toimivan. Havaitsemaan, mitä haluat tehdä kauttamme. Auta meitä näkemään Sinun silmin.
Anna Valosi muuntaa sisimpäämme, ilmetä haluna jakaa omastamme ja tehdä hyvää. Olemaan Sinun valoinasi täällä Maan päällä.
Maailmamme tarvitsee Sinun Valoasi, me kaikki tarvitsemme.
Kiitos että pidät meistä huolen. Ohjaa myös meitä pitämään huolta niistä, joita me itsekukin voimme jollain tavoin auttaa.
Behüte mich, Gott – Taizé
“Varjele minua Jumala
luotan Sinuun
Sinä näytät minulle tien Elämään
luonasi on ilo, ilo kaikessa täyteydessään”
Muut tekstit: Ps. 86: 1, 3-7, 2. Moos. 16: 11-19, 31, 35 ja Matt. 6: 19-24.