27.8.2018. 50 v. sitten – Viime viikolla tuli kuluneeksi 50 v. Tšekkoslovakian miehityksestä. Muistan hyvin sen hetken, jolloin kuulin uutisen. Olin tuon kesän au pairina Lontoossa. Kummastelin brittien tyyntä suhtautumista, tuntui kuin tapahtumat kanaalin toisella puolen olisivat olleet heille kuin jotain valovuosien päässä olevia ilmiöitä, jotka eivät koskettaneet heitä mitenkään. (Tuon kokemuksen pohjalta minun on myöhemmin ollut helpompi ymmärtää esim. Brexitiä.)
Ranskalaisopiskelijat sen sijaan kertoivat lähtevänsä heti Pariisiin osallistuakseen miehityksenvastaisiin mielenosoituksiin. Liberté, Égalité, Fraternité -arvot purskahtivat täyteen kohinaan näiden nuorten suonissa. Solidaarisuus ulottui myös yli oman maan rajojen: vapaus, tasa-arvo ja veljeys ovat tinkimättömiä, jokaiselle tarkoitettuja arvoja, joita kuuluu puolustaa.
Minussa ei kuitenkaan ollut hitustakaan Jeanne d’Arc -henkeä. Enkä sitä paitsi ymmärtänyt, mitä hyötyä mielenosoituksista olisi. Mietin kyllä, pitäisikö minunkin palata kotimaahani, mutta eri syystä – pelosta: mitä jos Suomikin vallataan? Jos rajat suljetaan enkä enää näe rakkaitani? Paluulippuni päivämäärä ei ollut muutettavissa eikä ollut rahaa ostaa uutta lippua. Ajatukset myllersivät päässäni, olo oli neuvoton ja voimaton: mitä voin tehdä, miten minun tulisi toimia?

Kiitollisuus –  Ensi pyhän aiheena on kiitollisuus. Noita epävarmuuden päiviä  muistellessani tulee tosi kiitollinen olo: maamme on saanut säilyttää itsenäisyytensä, riippumattomuutensa ja vapautensa kaikki nämä vuodet, ja täällä vallitsee rauha. – Tällaista kallisarvoista lahjaa toivoisi kaikille maailman valtioille.

Taivaan ja maan Herra, me tarvitsemme Rauhaasi. Antaisitko sen levitä tämän planeettamme joka kolkkaan – alkaen sydämistämme…  🙂 

Salattu ja ilmoitettu – Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi:
”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.
Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”  (Matt. 11: 25-30)

Salannut ja ilmoittanut… – siis minkä? Katson tuon paikan nettiraamatusta, sen otsikkona on Jumalan salaisuuden tunteminen. Kukapa ei kiinnostuisi tuollaisesta otsikosta! – Mutta sen alla olivat vain nuo yllä olevat Jeesuksen lauseet.
Edeltävistä jakeissa Jeesus sanoo jotain tähän viittaavaa:
”Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!’ Mutta Viisauden teoista Viisaus tunnetaan!”   (Matt.11:19.)

Viisauden tunteminen – Omalla elämällään ja toiminnallaan Jeesus ilmaisi  lukemattomin tavoin Jumalan Viisautta, Valoa, Voimaa ja Rakkautta (ja tekee sitä Henkensä kautta edelleen).
Oikeastaan koko hänen elämänsä oli ilmoitusta Jumalan Viisaudesta.
Lukemalla Jeesuksen elämästä, toiminnasta ja opetuksista voin siis saada pieniä aavistuksia ja välähdyksiä Kaikkivaltiaan Jumalan Olemuksesta ja Salaisuudesta.  

Luukas kirjasi ensi pyhän evankeliumikohdassa olevat Jeesuksen sanat hieman eri tavoin kuin Matteus:
”Mutta älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan.”
Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt. ”
Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Ei kukaan muu kuin Isä tiedä, kuka Poika on. Eikä sitä, kuka Isä on, tiedä kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.”
Jeesus kääntyi opetuslastensa puoleen ja sanoi heille erikseen: ”Autuaat ne silmät, jotka näkevät sen, mitä te näette! Minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat halunneet nähdä sen, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla sen, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet. (Luuk. 10:20-24)

Ilmoitettu lapsenmielisille – Mitä Jeesus tarkoitat lapsenmielisyydellä? Millaisia ominaisuuksia ja kykyjä? Sinä näet lapsissa jotain sellaista, mitä me aikuiset olemme vuosien varrella menettäneet. Opiskelemalla ja lukemalla koetamme saavuttaa tietoa ja ymmärrystä sellaisestakin, mihin korkeimmatkaan oppimäärät tai tieteen tutkimukset eivät yllä.
Mitä me kadotamme asettaessamme ihmistiedon ja -viisauden ylimmälle sijalle? Lapsen avoimuuden, vilpittömyyden ja luottamuksen? Kyvyn innostua ja iloita pienistäkin asioista? Kyvyn olla täysillä läsnä tässä hetkessä, murehtimatta menneitä tai tulevia?  

Sinä sanoit: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta” (Luuk.18:16). Vaikka olemmekin paljon kadottaneet, on meissä sittenkin sisällämme paljon jäljellä siitä, mitä toimme mukanamme tähän maailmaan syntyessämme. Auttaisitko meitä löytämään itsestämme jälleen niitä ominaisuuksia joita tarvitsemme, jotta Taivaan Valtakunnan salaisuus alkaisi aueta meille, ja meissä.

Ystävämme ja Vapahtajamme, kiitos että olet meitä varten, kun olemme uupuneita, pelokkaita, murheellisia, ja kun olemme iloisia ja innostuneita.  Sinä rohkaiset ja vahvistat meitä, inspiroit, näytät suuntaa.
Kiitos siitä levollisuudesta ja vapaudesta, jonka voimme löytää Sinussa, ja Sinun kauttasi itsestämme. 🙂 

Muut tekstit: Ps. 65: 2-6, 9/Ps. 136: 1-9, 25-26, Neh. 8: 5-10 ja 1. Tess. 5: 16-24.

Free – Harlem Gospel Singers

”Vapaa kuin joki joka virtaa läpi iäisyyden
vapaa olemaan varma siitä kuka olen
ja mitä minun ei tarvitse olla
vapaa mieltä painavista huolista
vapaampi kuin rannekellot jotka tikittävät pois aikaa
vapaampi kuin ihmisen määrite vapaudesta
elämä virtaa lävitseni
kunnes tunnen Isän Jumalan kutsun
minulla ei ole mitään mutta omistan enemmän kuin kaiken
ja olen vapaa olla olematta missään
paitsi kaikkialla missä minun tulee olla
vapaampi auringonsädettä joka valaisee sieluni
vapaana kuumuudentunteesta tai kirpaisevankylmästä
vapaa synnyttämästä alkua, sillä se on ikuinen alku
olen lähtenyt – lähtenyt mutta vielä elävä
elämä jatkuu sydämen sykkimättäkin
vapaa kuin visio jonka vain oma mieli voi nähdä
vapaampi kuin taivaalta putoava sadepisara
vapaampi kuin vauvan nukkuvat silmät
vapaana kuin joki jatkaa elämäni virtaamistaan
läpi ikuisuuden”

20.8.2018. Varastolämpöä – Taitaa tänään olla ensimmäinen koleansateinen päivä sitten kevään. 4 kk:n ikäinen hauveli jähmettyi ihmeissään paikoilleen avatessani aamulla ulko-oven: mitä täällä on tapahtunut? Eihän täällä tällaista pitänyt olla! Samaa tuumi kroppani. – Koetin sanoa kummallekin, että nyt muistetaan kiitollisina kaikkia niitä superihania lämpöisiä päiviä, joista olemme saaneet nauttia täysin siemauksin koko kevään ja kesän. Ihan takuulla lämpöä on kerääntynyt sisäisesti meihin vaikka kuinka paljon, nyt siis aletaan vain ottaa sitä sieltä varastosta käyttöön…   🙂 

Enemmän kuin yksikään – Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: ”Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.”   (Mark. 12: 41-44)

Köyhä leski, joka antoi Jeesuksen sanojen mukaan enemmän kuin yksikään toinen. Tuo evankeliumikohta koskettaa minua aina sen lukiessani.
Sitä ei kerrota, mihin arkkuun laitetut rahat menivät; oliko keräys köyhiä, jumalanpalveluksia tai temppeliä varten vai johonkin muuhun, mutta se ei taida tässä olla olennaista.
Toinen asia (ei varmaan niin olennainen sekään) jäi mietityttämään. Nim. sitä, miten leskivaimo mahtoi tulla toimeen annettuaan kaiken mitä hänellä oli. Oliko hänellä lapsia, jotka pitivät hänestä huolta, elikö hän yksin? Toimiko yhteisössä toisista huolehtimisen ja keskinäisen avunannon periaate?
Moniko meistä toimisi samalla tavoin kuin tuo leski? Itse en ainakaan sellaiseen pystyisi.

Nälkäiset lapset – 70-luvun alussa asuin pienessä asunnossa (huone, makuualkovi ja keittokomero). Vaikka budjetti oli niukka, aina oli jotain ruokatarviketta kaapissa. En siis elänyt puutteessa.
Kerran ovikelloa soitti romaniäiti vauva sylissään ja 3 pientä lasta helmoissaan. Hän pyysi lapsilleen jotain syötävää. Sydän sykkyrällä riensin keittokomeroon keräämään sieltä löytyvät ruoka-aineet.
Ei ollut mikään hurskas teko, tiesinhän että ensi kuussa olisi taas rahaa tilillä. Kestämätön oli sen sijaan ajatus, että nuo lapset joutuisivat näkemään nälkää. Erityisesti kosketti se, ettei äiti  pyytänyt rahaa, vaan ruokaa lapsilleen. Tarve ja hätä tuntuivat todelliselta.
Pian äidin ja lasten lähdettyä ovikello soi uudelleen. Nyt oven takana oli naapurini, isännöitsijänvaimo, joka totesi jäätävän jämäkästi: neiti Witikka, ettekö tiedä että tässä talossa ei kerjätä! Ja ovi paukahti kiinni nenäni edestä ennen kuin ehdin silmää räpäyttää (tai ainakin se tuntui minusta paukahdukselta – tai melkein kuin läimäykseltä poskelle).  

Suljetut ovet – Seuraavalla viikolla talomme asukkaat ohjeistettiin pitämään ulko-ovet lukittuna päiväsaikaan (aiemmin ne oli suljettu vasta myöhään illalla). Olikohan 70-luvulla summereita asuintaloissa? Varmaan olisi isännöitsijä sellaisetkin asennuttanut, jos olisi voinut.
Muistan, kuinka kerran tuon eläkeläispariskunnan kävellessä vastaan kadulla ylvään oloisina,  mietin oliko pienen, vaatimattoman 3-kerroksisen asuintalomme isännöitsijäpariskuntana toimiminen voinut muovata heidän habitustaan tuollaiseksi, vai olisivatko he samanlaisia ihan vaan talon asukkainakin. Oikeastaan minun kävi heitä sääliksi. Oli kuin jokin olisi vienyt ilon heidän elämästään, ehkä sulkenut sydämienkin ovia.

Valon tuoksu San Damianossa

Valon tuoksu San Damianossa

San Damianon ovet – Eilen palasin San Damianon osuuskunnan tiloissa pidetystä Tiina Sara-Ahon ohjaamasta Pyhän tanssin retriitistä. Olipa ihana retriitti.
Samoin oli paikka, jonka emännän ja isännän, Eeva Vitikka-Annalan ja Pauli Annalan ystävällinen vieraanvaraisuus ja huolenpito saivat meidät tuntemaan olomme kotoiseksi ja tervetulleeksi. Heidän arvomaailmansa ja toimintansa perustuu Franciscus Assisilaisen viitoittamiin periaatteisiin. Asioita arvotetaan toisella tavoin kuin yleensä yhteiskunnassamme. Taloudellinen hyödyn sijaan heillä viljellään aitoa lähimmäisistä välittämistä ja kohtaamista. Sydämet ja ovet avoinna.

Valon tuoksu San Damianossa

Valon tuoksu San Damianossa

Ora et labora – San Damianossa tehdään työtä ja rukoillaan. Melkoisesti onkin tarvittu uurastusta navetan koettua täydellisen muodonmuutoksen kotoisaksi ja lämminhenkiseksi majataloksi.
Savusauna oli muuntautunut pieneksi kappeliksi, jossa tuntui sekä savusaunan (jonka tuoksun miellän aina puhdistavaksi ja hyvä tekeväksi) että Valon tuoksu. Pyhän läsnäolo tuntuu vahvana sellaisissa paikoissa, joissa rukoillaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.    
Valon täyteisessä tilassa, ’ylisillä’ tanssimme pyhiä tansseja ja vietimme messua. Lempeä tuulen humina säesti pehmeästi musiikkia (esim. alla olevaa Bachin Ariosoa).

Valon tuoksu San Damianossa

Valon tuoksu San Damianossa

Muistiliuska – Keittiöni muistitaulun yllä on ollut niin kauan kuin muistan pieni muovittamani paperiliuska, jossa on teksti: It is in giving that we receive. Francis of Assisi. Tuo Franciscus Assisilaisen rukouksesta otettu ’Antaessamme saamme’ -lause tuli taas eläväksi San Damianossa vietetyissä päivissä, niin sen toimintatavoissa ja -periaatteissa kuin käydyissä keskusteluissa.
Tekee mieli laittaa tähän tuo tuttu rukous:

”Herra, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne missä on vihaa, kylväisin rakkautta,
missä katkeruutta, toisin anteeksiantamusta,
missä epäsopua, loisin yhteisymmärrystä,
missä erehdystä, viittaisin totuuteen,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, kantaisin toivoa,
missä pimeyttä, loisin Sinun valoasi,
missä alakuloisuutta, virittäisin ilon.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa toisia,
pyytää ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia
vaatia rakkautta kuin rakastaa toisia.
Sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
antaessaan anteeksi saa itse anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.”

Arioso, J.S.Bach – Rebecca Behrends

Muut tekstit: Ps. 112: 5-9, Ruut 1: 8-11, 14-18 ja Room. 13: 8-10.

13.8..2018    Perhosia ei maalla nähty   montaakaan, sudenkorentoja sen sijaan runsaasti.
Alla olevasta evankeliumista tulee mieleen, kuinka kiitollinen saa olla että ylipäätään näkee…  – ei mikään itsestäänselvyys, sekään.

Lähettäjän odottamia tekoja – Jeesus näki tien sivussa miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: ”Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?” Jeesus vastasi: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä. Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo.” Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: ”Mene Siloan altaalle ja peseydy.” – Altaan nimi merkitsee: lähetetty. – Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.
Jeesus sanoi: ”Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita.” Muutamat fariseukset, jotka olivat siinä lähellä, kysyivät tämän kuullessaan: ”Et kai tarkoita, että mekin olemme sokeita?” Jeesus vastasi: ”Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä.”      (Joh. 9: 1-7, 39-41)

Oppi ja usko muuttui – Teini-ikäisenä luin teosofisia ja antroposofisia kirjoja. Niistä omaksuin käsityksen karman laista, jonka mukaan edellisten elämien hyvät ja pahat teot kantautuvat jossain muodossa seuraavaan elämään.
N. 15 v. sitten aloin siirtyä jälleensyntymisopista uudestisyntymisoppiin (eroavat toisistaan kuin yö ja päivä). – Tai oikeastaan ei voi sanoa että siirryin uudestisyntymisoppiin, sillä uudestisyntymistä kuvataan Raamatussa niin monin eri tavoin, ja siksi siitä varmaan on myös erilaisia, keskenään ristiriitaisia tulkintoja. Sellainen saa minut ottamaan etäisyyttä, miettimään mikä niistä mahtaa olla oikea ja jäämään kuulolle, toivoen, että jos vaikka Kristus valaisisi minulle joskus jollain tavalla asiaa…  

Menneisyydestäkö? – Teini-iässä jälleensyntymisoppi auttoi minua kestämään sitä epäoikeudenmukaisuutta, jota koin siinä että niin monet syntyvät maihin, joissa soditaan tai näännytään veden ja ravinnon puutteeseen, kun hyvinvointivaltioissa on kaikkea yli tarpeen. Oli lohdullista ajatella, että onnettomiin oloihin syntyneillä voisi olla mahdollisuus saada seuraavassa elämässä paremmat lähtökohdat elämälleen.
Nykyisin näen asian päinvastoin. Näen karma-opin tietyllä tavalla armottomana. Jollei oteta lukuun buddhalaista uskomusta, jonka mukaan ihminen voi seuraavassa elämässä syntyä vaikka koppakuoriaiseksi, voi karma-oppi ikävimmillään aiheuttaa armotonta syyttelyä, joko itseä tai toisia kohtaan. Voi esim. uskoa, että jokin tapahtuma tai esim. synnynnäinen rajoite tai vamma on seurausta jostain väärästä teosta menneisyydessä (ed.elämässä). Paitsi itsensä syyllistämiseen se voi johtaa myös toisia tai toisten tuomitseviin ajatuksiin: ’itsepähän tuon aiheutit’.

Karmasta Armoon – Kristuksen myötä karman laki muuttui armon laiksi. Armon… ? Sitä ei ehkä ole niin helppoa ymmärtää tai hyväksyä, jos on tottunut ajattelemaan, että kaikki riippuu itsestä, omista teoista tai tekemättä jättämisistä, tai siitä millainen on ollut tai on, niin hyvässä kuin pahassa.
Vapahtaja vapautti ja vapauttaa menneisyyden kahleista ja sidoksista. Kun tämän uskoo, tajuaa myös ettei enää tarvita minkäänlaisia yrityksiä Jumalan suosion ja myötämielisyyden kalasteluun. Golgatalla tapahtunut kaiken sovittava uhrautuminen teki ja tekee turhiksi kaikenlaiset uhrirituaalit Jumalan lepyttämiseksi. Sellaisiahan on harjoitettu iät ajat kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa.
Tähän uskominen riittää. Voiko tuo olla noin yksinkertainen asia, voi joku ajatella. Monelle vaatimusten tai tiukassa uskonnollisessa ilmapiirissä kasvaneelle se on kuitenkin ollut valtava, käänteentekevä löytö, joka on muuttanut koko elämän. Tai vain mielenkiinnosta taikka syvempää totuutta ja henkilökohtaista suhdetta Jumalaan etsivälle. (Luin juuri kahdesta muslimista, jotka kertoivat UT:n tekstien avanneen heidän silmänsä näkemään ja mielensä ja sydämensä tajuamaan, että Jeesus on Messias, Maailman Valo. Toinen heistä oli imaami, toinen tutkija ja kirjailija. Kumpikin ryhtyi Kristuksen seuraajaksi ja kertoo nyt muillekin löydöstään.)

Valon silmät – Kristus näkee kaiken aivan eri valossa kuin me ihmiset. Hän katsoo Armon ja Rakkauden silmin, Valon silmin.
Uuden (siis minulle uuden) opin myötä sain huomata, että Kristukseen uskova voi myös luottaa Häneen ja Hänen mukanaoloonsa kaikissa asioissa elämässään (niin tässä kuin ikuisessa). Tietoisuus siitä antaa ihmeesti voimaa ja iloa.

Kallisarvoinen – Armoon uskova ymmärtää olevansa Taivaallisen Isänsä kallisarvoinen lapsi, hyväksytty ja rakastettu juuri sellaisena kuin on, ei hyvien tekojensa tai hyvin eletyn elämänsä takia.
Jos on jossain elämänsä vaiheessa omaksunut käsityksen, että rakkaus pitää ansaita olemalla tietynlainen tai toimimalla tietyllä tavalla, tämä ’uusi oppi’ voi tuntua radikaalilta, mullistavaltakin. Että meidän ei tarvitse koettaa ansaita Jumalan Rakkautta. Että Hänen Rakkautensa on riippumaton meidän (hyvistä tai pahoista) teoistamme.
Jumalan Rakkaus ei aseta ehdoksi hyviä tekoja, pikemminkin saa niitä aikaan.

Vaikka eihän Jumalan armo sitä tarkoita, että voisimme elää kuin elopellossa, ilman mitään seuraamuksia. Myös Raamatusta löytyy viittauksia siihen, että sitä niitämme mitä kylvämme.
Paavali kirjoittaa tästä kirjeissään korinttilaisille ja galatalaisille. Hän kehottaa luopumaan pahoista teoista ja kannustaa hyvään: ’Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon.’ (Gal.6:9)

Nähdä Jumalan valtakuntaan – Jeesus puhui Nicodemokselle uudestisyntymästä. Hän sanoi, että ihmisen on synnyttävä uudesti Hengestä: ”joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”  Ja: ”jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan”. (Joh.3:3,5; vanha suomennos).

Valon näkemistä – ’”päästä sisälle…” – mitä Jeesus mahtoi tarkoittaa tuolla, Jumalan valtakunnan näkemisellä tai sinne sisälle pääsemisellä?
Luukas kirjasi ylös Jeesuksen sanat: ”Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” Vanhan käännöksen mukaan: ”Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä”. (Luuk.17:21)

Kutsu tulla Valoon – Jeesus sanoi, että Valo on tullut maailmaan, mutta että ihmiset ovat sen asemesta pimeyden. Ja että ihminen, joka noudattaa totuutta, tulee Valoon (Joh.19-21).
Tulenko Valoon? Kyse on valinnastani, tässä ja nyt, joka päivä. Ei menneistä, vaan tästä hetkestä. Missä haluan olla? Missä pysyn? Mitä vaalin ajatuksissani, tunteissani, sanoissani, tekemisissäni…? Onko Valo niissä läsnä?
Onneksi voi aina palata takaisin, jos tuntee ajautuneensa etäämmälle Valosta.   

Maa-ilman Valo – Jeesus sanoo olevansa Maailman Valo. Ihana sana tämä suomenkielinen ’maa-ilma’. Jumalan muutoksia aikaansaava vaikutus on vahva yhtä lailla maan kuin ilmojenkin tasoilla. Kun Hän on läsnä, tapahtuu muutosta, sisäistä tai ulkoista tai kumpaakin. Kuin tehdäkseen tämän ihan konkreettisesti näkyväksi Jeesus sekoitti tahnan syljestään ja hiekasta (t. siitä maa-aineksesta, mitä siinä tiellä nyt olikin).

Taivaallista tahnaa – Siinä yhdistyivät taivaan ja maan elementit. Taivaasta Maahan laskeutuneen Jumalan Pojan kaikenmuuttava vaikutus teki maa-aineksesta parantavan seoksen. Sokea sai sen kautta Valon silmiinsä, ne avautuivat näkemään.

Jeesus, Parantajamme, Sinä näet, mille asioille me olemme sokeita itsemme ja ympäröivän maailmamme suhteen.
Avaisitko meidänkin silmämme näkemään? Näkemään sitä, mikä on todellisuudessa tärkeää, omassa elämässämme, sosiaalisessa verkostossamme, ympäristössämme ja maailmassamme. Näkemään sitä, mitä Sinä haluat meidän näkevän.
Anna meille silmät, joilla voimme nähdä niin kuin Sinä näet. Kyky nähdä Taivaan Valtakunnan todellisuus, niin maan päällä kuin taivaissakin.

Anna parantavan kosketuksesi vaikuttaa erityisesti siellä, missä sitä tarvitaan juuri nyt. Sinä näet, näet jokaisen. – Kiitos Sinulle Kristus.  🙂 

Christopher Duffley – Johonkin aiempaan bloggaukseen laitoin sokeana keskosena syntyneen Christopher Duffleyn elämästä kertovan videon. Lääkärit eivät uskoneet hänen  jäävän eloon, mutta hänen puolestaan rukoiltiin. Christofferista tuli Jumalan Rakkaudesta kertova ylistyslaulaulaja. Hän näkee sielun silmin. Sen saattoi havaita siitä aiemman bloggauksen videosta, jossa hän lauloi pelastushenkilökunnalle. Hän on koskettanut lukemattomia sydämiä laulujensa kautta.

Good, Good Father – Christopher Duffley

”Olen kuullut tuhansia tarinoita
siitä, millaiseksi he kuvittelevat Sinut
mutta olen kuullut herkät Rakkauden kuiskaukset
yön pimeydessä
kerrot että olet mielissäsi
ja etten koskaan ole yksin
olet hyvä, hyvä Isä, sellainen Sinä olet
ja Sinä rakastat minua
olen rakastettu, niin olen
olen nähnyt monien etsivän vastauksia
läheltä ja kaukaa
mutta tiedän meidän kaikkien etsivät
vastauksia, joita vain Sinä voit antaa
sillä tiedät mitä tarvitsemme
ennen kuin sanomme sanaakaan
olet hyvä Isä, sillä olet täydellinen kaikessa
Rakkautesi on kiistaton
pystyn tuskin siitä puhumaan
selittämätön rauha
tuskin pystyn ajattelemaan
kutsut minua syvemmälle
yhä syvemmälle, syvemmälle Rakkauteen”

Muut tekstit: Ps. 30: 3-6, 12-13, 2. Kun. 5: 1-15 ja Ap. t. 3: 1-10.

elokuinen aamuaurinko

6.8.2018 – Vain yksi – Jeesus puhui väkijoukolle ja opetuslapsilleen:
    ”Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi.
    Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus.
Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”

Jotenkin hieno juttu minusta Jeesukselta tuo, kuinka hän kehotti ihmisiä noudattamaan fariseusten opetuksia, vaikka nämä olivat sellaisia kuin olivat. – Tosin heti perään hän lataa armotta esiin heidän ominaisuuksiaan ja tapojaan: eivät eläneet kuten opettivat ja asettivat ihmisille kaikenlaisia säädöksiä & määräyksiä, joita eivät itse noudattaneet ja joita Jumala ei alunperin ollut Israelin kansalle antanut tai tarkoittanut. Lisäksi tekivät kaikenlaisia ulkokohtaisia temppuja tullakseen huomatuiksi ja ihailluiksi.
Mutta minkäs teet, kun ei ollut parempaa saatavilla. (Vaikka olihan joukossa poikkeuksiakin.)

Millaisia opettajia? – Kiitollisena ajattelen useita opettajiani kouluajoilta: työlleen antautuneita, pedagogisesti taitavia ja luovia, rohkaisevia ja kannustavia. Pyrkimyksenään saada esiin kunkin oppilaan parhaat ominaisuudet ja taipumukset. Heissä oli luontaista auktoriteettia, joten heidän ei tarvinnut korottaa itseään (ääntään) pitääkseen jöötä. Heitä kuunneltiin, koska heitä arvostettiin ja heistä pidettiin.
Nuo opet eivät tehneet mitään ulkonaisia temppuja saadakseen kunnioitusta osakseen. Heidän opetuksestaan sen sijaan välittyi rakkaus ja intohimo työtään kohtaan. He kiinnittivät huomionsa vahvuuksiimme ennemmin kuin heikkouksiimme. Tämä kaikki sai meidät innostumaan siitä, mitä he  opettivat.
Nuo kuvaamani uranuurtajat (koulu, jonka periaatteisiin kuului alusta alkaen mm. 12 v:sen  yleissivistävän opetuksen tarjoaminen kaikille oppilaille, oli nim. toiminut maassamme vasta 2 v. aloittaessani koulunkäynnin) olivat niitä opettajia, joita arvostin. Tietenkin oli myös toisenlaisia.  

Paras Ope – Jeesus varoittaa ihannoimasta ihmisiä, varsinkaan opettajia, sillä loppujen lopuksi meillä kuuluu olla vain yksi Opettaja… Hän joka tietää kaiken – meistä, muista, menneistä, tulevista, koko maailmanmenosta – … siis kaiken.
Ja… itse asiassa, kun katsoin, mitä tuossa kirjoitin lapsuuden ja nuoruuden ajan opettajistani, huomasin että hei, Jeesuksessahan  on nuo kaikki ominaisuudet, joita koulua käydessäni opettajissani ihailin. – Jes, minullahan on paras ope ikinä! Ja aina vaan saa oppia Häneltä uusia asioita.  

”Olette kaikki veljiä”, ja sisaria. Saman Taivaallisen Isän lapsia. Jeesuksen opetuksen ydinsanomaa. Että olemme yhtä perhettä. Tuon ymmärtämistä kohti meidän olisi tarkoitus kasvaa, niin mielessämme, sydämessämme kuin toiminnan tasolla.
Tuo Jeesuksen toteamus auttaa ymmärtämään myös seuraavaa lausettaan (”…vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa”). Kun oivallamme, että meillä on kaikilla sama Isä, se muuttaa kaiken. Niin oman suhteemme Häneen kuin suhtautumisemme lähimmäisiimme.
Hän on ihan eri laatua kuin maallinen isämme, joka on varmaan tehnyt parhaansa – sen mihin on kyennyt, mutta varmasti myös monia virheitä. Taivaallinen Isämme sen sijaan on erehtymätön ja virheetön. Hän ajattelee kaikessa ainoastaan parastamme. Koska Hän on Rakkaus.

Useat meistä ovat kohdanneet ymmärtämättömyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta maallisen isänsä (tai äitinsä) taholta. Monet myös hylkäämistä, henkistä tai fyysistä satuttamista tai väkivaltaa, hyväksikäyttöä taikka muunlaista kaltoin kohtelua. Millaisen jäljen se on jättänyt sielun sisimpään? Miten se on vaikuttanut tai vaikuttaa omaan Jumala-suhteeseen? Uskon että paljonkin.

Mieltä lämmitti valtavasti eilen lukemani uutinen, jossa kerrottiin LeBron James’in, koripallopelaajan ja 3 lapsen isän, perustaneen peruskoulun ongelmallisista taustoista tuleville lapsille. LeBron itse varttui vaatimattomissa olosuhteissa, ilman isää, yksinhuoltajaäidin koettaessa pitää huolta perheestä. LeBron haluaa tarjota kotikaupunkinsa lapsille paremmat lähtökohdat.
Hänen perustamassaan koulussa opiskelu on ilmaista. Lisäksi oppilaat saavat ilmaiseksi koulupuvun, polkupyörän ja -kypärän, kuljetuksen 2 mailin säteellä, aamiaisen, lounaan ja välipalan.
Lasten perheet saavat ruokakaapin. (LeBron lapsuudenkodissa ei ollut ruokakaappia, ainoastaan jääkaappi, jossa oli kaikki kotoa löytyvät ruoka, eikä sitä ilmeisesti ollut aina tarpeeksi.)
Oppilaiden vanhemmille on tarjolla työhönsijoittautumispalveluja. Ja koulu lupaa maksaa Akronin yliopiston lukukausimaksut kaikille koulusta valmistuneille oppilaille. Vau, upea juttu!
Instragramissaan LeBron käyttää nimimerkkiä kingjames. Kun katsoin netistä kuvia tästä urheilijasta, en kuitenkaan nähnyt niissä ylpeää, kinginä itseään pitävää miestä.

Toisten palvelija – Minusta LeBron James antaa hienon esimerkin siitä, miten voi käyttää toisten hyväksi sitä, mitä itsellä on. Kuinka voi toimia, kun sydän on paikallaan ja kun haluaa palvella ja auttaa niitä, jotka tarvitsevat apua ja tukea.
LeBron toteaa videohaastattelussa, että jokaisella lapsella on tarve tuntea, että joku välittää. Hänen toiveensa on, että kun lapset astuvat koulun ovesta sisään, he tuntevat, että heistä välitetään. – Voi vain kuvitella, millainen vaikutus tuolla koululla on sen jokaisen oppilaan elämään ja tulevaisuuteen. 🙂

Olemme Perhe – LeBronin instragramin otsakkeessa on hashtagit #WeAreFamily ja #MoreThanAnAthlet. – Toivottavasti monet muut mestariurheilijat ja tai muilla aloilla menestyneet julkkikset seuraavat LeBronin esimerkkiä. Kuinka paljon tuollaisia kouluja tarvitaankaan, ympäri maailmaa. Tarjoamaan lapsille hyvät lähtökohdat elämälle ja antaen heidän ihan konkreettisella tavalla tuntea, kuinka heistä välitetään.

Elämänkoulussa – Kristus, Sinä olet kuitenkin meidän Mestarimme! Kiitos että Sinä välität meistä jokaisesta. Auta että pitäisimme aina Sinut esikuvanamme,  ylitse kaikkien muiden. Ole Sinä Oppimestarimme. Kiitos että saamme olla Sinun Elämänkoulussasi.
Anna esimerkkisi ja oppisi vaikuttaa asenteisiimme, puheisiimme, päätöksiimme, tekemisiimme.  
Auta meitä vahvistamaan hyviä puoliamme, niin että ne heikot ja ikävät puolemme joutuvat menettämään otteensa. Oli  sitten kyse ylpeydestä (joka voi ilmetä niin tavattoman monin eri tavoin) tai mistä tahansa ei-toivotusta ominaisuudestamme.

Anna meille Valosi, valaise nekin sisimmät sopukat, joista emme ole tietoisia.
Täytä sydämemme ja mielemme Kirkkaudellasi ja Rakkaudellasi. Niin että voisimme olla toisillemme siunaukseksi, kaikessa, ihan joka päivä. Kiitos Sinulle, Kristus. 🙂

Teach me Your Way – Richard Jensen

”Opeta minulle Sinun tiesi Herrani ja Jumalani
niin kuljen Sinun totuudessasi
anna minulle täysin eheä sydän
jotta voin kunnioittaa nimeäsi
puhdista sydämeni, puhdista minut Herra
sitä rukoilen
siirrä minut pois kaikesta, joka on tiellä, esteenä
poista minusta kaikki sellainen
mikä on esteenä Sinun Rakkaudellesi”

Muut tekstit: Ps. 51: 6-14, Jes. 2: 12-18  ja 1. Joh. 1: 8-2: 2.

2.8..2018  

Hiljaisuudessa Jumala puhuu – Elämässämme on aikoja, jolloin Jumala aivan erityisesti haluaa vetää meitä puoleensa, puhua meille, kutsua yhteyteensä. Kyse on siitä, osammeko olla kuulolla.
Tällä viikolla olen soudellut aamuvarhaisella hauvelin kanssa. Onneksi se nauttii hiljaisuudesta ja rauhasta yhtä paljon kuin minä (tai sitten vain yksinkertaisesti virittäytyy samaan moodiin emäntänsä kanssa).
Eilisaamun souturetkellä, taivaan heijastuessa tyyneen vedenpintaan, muistin elävästi, kuinka – soudellessani teini-ikäisenä samankaltaisessa hiljaisuudessa – Jumala ilmoitti Olevansa.
Silloin kyllä koin asian olevan niinpäin, että minä olin se joka etsin Häntä eikä päinvastoin. Pyysin epätoivoisesti todistetta siitä, onko Jumala todella olemassa. Minun täytyi saada tietää. Sain vastauksen, mutta kesti vielä tosi pitkään ennen kuin ymmärsin, että meillä voi olla elävä suhde Jumalan kanssa.
Rakkaussuhteeksi sitä kuvailisin. Sillä ainakaan itseäni Hän ei ole vetänyt puoleensa millään muulla kuin Rakkaudella. Ei pakottaen, vihaisena, pelotellen tai uhaten, vaan – silloinkin kun olisi ollut aihetta moittimiseen – aina vain ihmeen kärsivällisesti, rauhallisesti, lempeästi, Rakkaudellaan. (Ilmeisesti tietäen, että sillä tavoin saa minut parhaiten etsiytymään yhteyteensä.)

Vetoava Jumala – ”Kuule, kansani, minä varoitan sinua. Kunpa kuulisit minua, Israel! Muuta jumalaa sinulla ei saa olla, vierasta jumalaa älä kumarra. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta. Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.
  ”Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni, Israel ei halunnut totella.
Siksi minä hylkäsin sen, jätin sen paatuneen sydämensä valtaan, kulkemaan oman ymmärryksensä varassa. 30.7.2018
  Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua, kunpa Israel kulkisi minun teitäni! Minä nujertaisin heti sen viholliset, kohottaisin käteni sen ahdistajia vastaan.”
  Ne, jotka vihaavat Herraa, joutuvat matelemaan hänen edessään, ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti. Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä, hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa. (Ps. 81: 9-17)

”Kunpa kuulisit…” – Vaikka Jumala on Henki, Hänellä on tunteet – niin kuin meillä ihmisilläkin…! Raamattu on täynnä kuvauksia Jumalan ominaisuuksista. Rakkaudesta, hellyydestä ja uskollisuudesta, mutta myös surusta,  pettymyksistä, hermostumisista (= suuttumisista) jne…
Tuli hassu ajatus: Jumalahan on ihan inhimillinen…! – No, loihan Hän ihmisen omaksi kuvakseen… – Ja kuitenkin voimme saada vain pienenpieniä aavistuksenhitusia äärettömästä ja rajattomasta Kaikkivaltiaasta Luojastamme. Vain sen verran voin ymmärtää, mihin rajalliset päättely- ja käsityskykyni yltävät. Mutta silti haluan yrittää, yrittää ymmärtää Häntä ja oppia tuntemaan Häntä yhä enemmän. Paitsi tahtoaan, myös Hänen tunteitaan (vaikka ne raamatuntekstien mukaan usein muuttuvatkin tilanteiden kehittyessä).

Yllä olevasta psalmitekstistä minulle tuli mieleen Jumala, joka miltei epätoivoisesti koettaa vedota kansaansa, jotta tämä kuuntelisi ja noudattaisi annettuja neuvoja. Eikä ihme: halusihan Hän kaikin tavoin valmistaa ja opettaa tuota kansaa, jotta Maailman Vapahtaja voisi syntyä sen keskuuteen.

Pettymyksen, miltei epätoivon keskellä Hän kuitenkin lupaa: ”Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset. ”
Aikamoinen, tämä Taivaallinen Isämme: lapsensa ovat tottelemattomia kuin mitkä, ja sittenkin Hän lupaa huolehtia kaikista heidän tarpeistaan.
Äkkiseltään tuosta voisi innostua: pitäisikö tuo paikkaansa omallakin kohdalla… että niin kuin ruoanhakumatkalla olevaa vanhempaansa pesässä odottava linnunpoikanen saan mitä haluan, kunhan vain avaan suuni? Voisinko kertoa toivomusteni Top 10 -listan?
Mutta tarkemmin luettuna huomaakin Hänen sanovan ”annan mitä tarvitset”. Niin… Sinähän näet. Näet minun tarvitsevan ihan eri asioita kuin itse kuvittelen tarvitsevani. Onneksi näet, ja annat juuri sitä parasta. 

Kallion hunajaa  – Luin äskettäin erään syövästä selvinneen nuorenmiehen kommentin: ”Blessings often come disguised as obstacles or setbacks”. Siunaukset tulevat usein esteiden, viiveiden t. takapakkien muotoon kääriytyneinä. Tämän on varmaan moni meistä kokenut. Haaste on siinä, että yleensä sen tajuaa aina vasta jälkeenpäin.
Mutta sitten kun tajuaa, voi jo kiittää vaikeuksistakin. Mitä hyvää koettelemuksesta seurasikaan – sisäistä tai ulkoista, muodossa tai toisessa – joka tapauksessa voi todeta, että happamalta ja kitkerältä maistunut olikin loppujen lopuksi ’hunajaa Kalliosta’!

Harmitukseta kiitokseen – Vähitellen sitä sitten voi oppia kiittämään jo silloin, kun juttu on akuutti. Kun asiat eivät mene siihen malliin tai tahtiin kuin toivoisi. Voikin alkaa kysellä: mistäköhän tässä on kyse? Onko jotain, mitä voisin tästä huomata? Tai oppia? Tulisiko minun ehkä päästää irti jostakin, niin että asia voisi edetä hyvällä tavalla? Jne.
Itse olen aikamoinen jääräpää. Monenmoisia juttuja on tarvittu, ennen kuin olen oivaltanut tai uskonut, että paras on tehdä jotain asian/tilanteen hyväksi.
Mutta vaikka on tuntunut välillä hyvinkin harmilliselta tai vaikealta, olen useimmiten lopulta voinut huokaista: kiitos tästäkin kokemuksesta: tajuan nyt, miten itse olin luonut tai kutsunut tuon tilanteen elämääni, ja sen oivallettuani se sai aikaan minussa muutoksen tai siitä seurasi jotain muuta hyvää.

Rakas Jumala, Sinä voit muuttaa vaikeimmatkin tilanteemme siunauksiksi. Kiitos että näet kaikki tarpeemme, elämäntilanteemme, ihmissuhteemme, työasiamme, taloudellisen tilanteemme. Näet ilomme, onnemme, huolemme ja murheemme. Kaikissa elämäntilanteissamme näet meidät ja kuulet meitä. Auta meitä kuulemaan Sinua, Sinun Johdatustasi.
Ja jos/kun alamme ’kumarrella vieraita jumalia’, olivatpa ne mitä vain, vedä nopeasti takaisin lähellesi, yhteyteesi.
Älä enää anna meidän kulkea oman ymmärryksemme varassa. Näethän mihin se on meidät johtanut…! Tarvitsemme Viisauttasi, Johdatustasi ja Läsnäoloasi.
Kiitos Taivaallinen Isämme Kärsivällisyydestäsi ja Rakkaudestasi. Kiitos Kristus että olet Kalliomme, Peruskallio, jonka varaan voimme laskea kaikki elämämme asiat. Kiitos Pyhä Henki, että rohkaiset ja opastat. Kiitos hyvä Jumala että Olet! 🙂 

You are my Rock – Hillsong London

”Ääni hiljaisuudessa lävistää itsekkään sieluni
syvällä sisälläni on huuto, kaipuu tuntea Sinut
katson Sinuun Herra
en voi teeskennellä etten pakenisi
tunteita, joita koetan piilottaa
minun on käännettävä fokus
pois itsestäni ja ongelmistani
katson ristiin, olet Kallioni jolla seison
turvassa ympäröiviltä myrskyiltä
olet ainut Kallioni, Sinussa pystyn
minun ei tarvitse luottaa omiin voimiini”

Muut tekstit: 1. Moos. 18: 20-32, Hepr. 3: 15-19 ja Matt. 11: 20-24.