14.7.2016                                   

Metsäisen villissä kotipihassani mustikat jäävät yleensä pikkuruisiksi, mutta tänä kesänä ne  ovat isoja ja meheviä, kiitos sateitten. Joku muukin oli sen huomannut: mennessäni poimimaan marjoja, pyrähti rastas varpujen seasta aidalle. Siihen se istahti katsomaan minua tiukasti silmiin: keskeytit aamiaiseni! Katselimme toisiamme sanomatta mitään. Tuumimme, kummalla tässä nyt on etuoikeus marjoihin. – Ei mikään itsestäänselvä juttu. Vaikka omalla pihalla olinkin, en ollut yhtikäs mitään tehnyt sen eteen, että mustikat siinä kasvoivat, ja vieläpä herkullisen syötäviksi!
Ilmeisesti rastas oli jo kuitenkin syönyt masunsa täyteen, päätellen siitä n. 20 cm pituisesta tummansinisestä juovasta, jonka se jätti jälkeensä lennähtäessään pois.
Oli sentään jättänyt marjojakin. Minulle sekä pojalleni, joka tuli töiden jälkeen käymään. Jätskiä ja mustikoita jälkkäriksi – nam!

En ollut ajatellut blogata ensi pyhän aiheesta Totuus ja harha. (Olin kirjoittanut siitä ed. vuosina, 6.8.14. ’Totta vai harhaa?’ ja 20.7.15 ’Kallio’.) Mutta koska aihe on kuitenkin niin olennainen, luin uudestaan tämän vuosikerran tekstit. – Jos sittenkin jotain naputtelisin.
Jobin teksti kuvaa jotenkin sitä hämmennystä, joka minussa aina silloin tällöin nousee esiin.  ”Ei viisaus ole täällä”, ”Ei liioin minun luonani.”  – Mistä siis löydän todellisen viisauden/ totuuden?

Tie – On tie, jota ei korppikotka näe eikä haarahaukan silmä erota. Sitä eivät astele vuorten pedot eivätkä leijonat kulje sitä pitkin. Ihminen käy käsiksi kovaan kallioon ja kääntää nurin vuoret, perustuksia myöten, hän louhii tunneleita kallioon, ja niin tulevat maan aarteet ihmissilmien iloksi.
Virtojen lähteetkin ihminen patoaa, tuo päivänvaloon sen, mitä ei silmä ole nähnyt.
Mutta viisaus – missä se on? Missä asuu ymmärrys? Ihminen ei löydä tietä sen luokse, tästä maailmasta sitä ei voi löytää.
Syvyydet sanovat: ”Ei viisaus ole täällä”, ja meri sanoo: ”Ei liioin täällä minun luonani.”
Puhtaalla kullallakaan sitä ei voi ostaa, hopeaa ei punnita sen hinnaksi. Jumala yksin tuntee tien viisauden luo. Hän yksin tietää, missä se asuu. Hän näkee maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mikä on taivaan alla. Kun hän antoi tuulelle voiman, kun hän osoitti vesille rajat, kun hän sääti määräajat sateelle ja avasi ukkosen jylinälle tien, silloin hän näki viisauden, punnitsi sen, otti sen palvelukseensa, piti sen kanssa neuvoa.
Ihmiselle hän sanoi: ”Viisautta on Herran pelko, ymmärrystä se, että karttaa pahaa.”    (Job 28: 7-15, 23-28)

Egyptissä – Tuli mieleen Egyptin matka 15 v. sitten. Muinaiset kulttuurit ja niiden henkiset/hengelliset perinteet olivat pienestä pitäen kiehtoneet minua. Ne asiat, joita tuon matkan aikoihin tutkin, perustuivat muinaiskulttuurien opetuksiin nykyaikaan tuotuina. Kyllä olivat mielenkiintoisia; olin täysillä heittäytynyt niitä tutkimaan.
Vaikkei nyt ihan kultaa ja hopeaa, niin kuitenkin melkoisia määriä silloista valuuttaa tuli kulutettua kirjallisuuteen ja monenlaisiin kursseihin. Aina yhtä vakuuttuneena, että lähemmäs totuutta tässä ollaan matkalla.

Olisin jättänyt kysymättä – Tuolla kyseisellä reissulla tapahtui monenlaista. Eräs hämmentävä kokemus oli, kun oppaamme (ohjelmasta poiketen) pysäytti bussimme erään liikkeen eteen. Närkästyin: väkisinkö meitä viedään ostoksille? Tästä ei oltu sovittu. Opas rauhoitteli, että tämä kyllä kiinnostaisi meitä. – Ilmeni, että liikkeen omistaja oli eräänlainen näkijä. Ryhmämme istutettiin tuoleihin, ja kukin sai kysyä mieheltä jonkin mieltä askarruttavan asian. Vastaukset tulivat kuin apteekin hyllyltä. Saatoin tunnistaa, että nappiin osuivat, koska tunsin kysyjät.
Lopuksi kysyin minäkin sitä asiaa, mikä minua tuolloin eniten askarrutti: elämäntehtävääni. Nyt ei vastaus tullutkaan heti. Mies astui muutamia askeleita kauemmas, katseli, oli pitkään hiljaa ja sanoi sitten, että minun tehtäväni on kertoa totuus. – Anteeksi kuinka?! Eihän tuo voi olla mikään elämäntehtävä! Sitä paitsi enhän minä tiedä, mikä on totuus, itsekin olen sitä etsimässä!!! – Mies ei kuitenkaan suostunut tarkentamaan asiaa.

Koptilainen kirkko – Vierailimme myös eräässä vanhassa koptilaisessa kirkossa. Perimätiedon mukaan Joosef, Maria ja Jeesus -lapsi olisivat yöpyneet tuossa paikassa pakomatkallaan Egyptiin. Kirkosta ulos astuttuamme minuun iski merkillisen vahvana ajatus: seuraavaksi haluan matkata Israeliin, eikä minun sen matkan jälkeen tarvitse matkustaa enää minnekään!
Miten niin ei enää minnekään? Olen aina rakastanut matkustamista! Ja miksi juuri Israeliin? Ajatus tuntui oudolta, mutta kerroin sen kuitenkin ystävilleni.
Mikäli minusta olisi riippunut, olisi seuraava matkani todellakin suuntautunut Israeliin. Ajatus ei jättänyt minua rauhaan: sinne, Israeliin, reppu selässä vaeltamaan! Poikani (tuolloin armeijan käyneet ja seikkailu- ja extremematkailua harrastaneet) hämmästyttivät minua kommenteillaan: älä lähde, ampuvat siellä kyselemättä kaikki reppu selässä liikkuvat ulkomaalaiset. (Räjähteet repussa liikkuvat tyypit taisivat olla tuohon aikaan jo yleinen käsite.) – En tuntenut ketään, joka olisi käynyt Israelissa enkä muutenkaan tiennyt maan oloista muuta kuin jotain uutisten kautta, mutta ei tuo nyt ihan mennyt läpi. En tiedä kuinka tosissaan olivat, mutta nähtyään että äiti palasi reppuineen hyvässä kunnossa ja tyytyväisenä ekalta matkalta, ei seuraaville Israelin matkoille lähtiessä enää tullut kommentteja. Lähtipä nuorimmainen yhdelle reissulle mukaankin, pienoisbussin kuskiksi.)

Intia – Ennen Israelin matkaa tuli kuitenkin käytyä Intiassa. Kaksi ystävääni nimittäin vaatimalla vaati, että lähtisin heidän kanssaan Intian reissulle. En ymmärtänyt laisinkaan, miksi minun olisi pitänyt lähteä heidän mukanaan. Intia ei minua kutsunut ollenkaan. Mutta sinnikkäät ystäväni saivat minut ylipuhutuksi; vieläkin kummeksuttaa, miten! Minulle tuo matka tuntui turhalta, tyyliin: tulipahan tuokin nähtyä, mutta hyvin olisi voinut jäädä väliin. – Mutta seuraavana vuonna oli vuorossa Israel – matka, joka muutti elämäni. Ei kertaheitolla, vaan vähitellen. Tuon matkan jälkeen ne asiat, joista olin ollut niin innostunut, alkoivat yksi toisensa jälkeen tippua pois. Ne vain alkoivat tuntua turhilta ja suorastaan epätodellisilta. Tilalle olin saanut jotain sellaista, joka oli monin verroin todellisempaa.

Jobin asenne – Jälkeenpäin ymmärsin koptil. kirkosta poistuessani saamani ajatuksen (ettei minun Israelinmatkan jälkeen tarvitsisi enää matkustaa minnekään) symbolisen merkityksen.  Israelin matka liitti minut siihen to(tuu)dellisuuteen, joka oli odottamassa; joka oli tarkoitus löytää.
Olen kiitollinen Jobin mietteistä. Sillä vaikka me voimmekin lukea UT:n kirjoista ja kirjeistä Jeesus Kristuksen elämästä, opetuksista ja merkityksestä koko ihmiskunnalle, ja vaikka tietyt kristinuskon perusasiat ovat minulle nyt niin totta, ettei niitä toinen ihminen pystyisi minulle vakuuttamaan erheellisiksi, on kuitenkin niin monta seikkaa, joiden edessä pieni ihmismieleni huokaa. Vuoroin se surraa täysillä yrittäen ymmärtää valtaisaa kokonaiskuvaa, koettaen laittaa pienemmät osat siihen kuvaan sopiviksi, vuoroin se hiljenee vain ihmettelemään, tajuten tehtävän mahdottomuuden. Silloin nuo Jobin sanat lohduttavat: ”Jumala yksin tietää…”
Jobin ystävät, varmoina siitä että tiesivät totuuden, pommittivat Job -parkaa besserwisser -näkemyksillään. Ihmeen kärsivällisesti – kaiken kärsimyksensäkin keskellä – Job jaksoi vastata ystävilleen ja vakuutella heille uskoaan oikeudenmukaiseen Jumalaan, säilyttäen nöyrän asenteen: ”Mutta viisaus – missä se on? Missä asuu ymmärrys? Ihminen ei löydä tietä sen luokse, tästä maailmasta sitä ei voi löytää.”

Mistä siis saada ymmärrystä asioihin? – Koska ihminen ei omin neuvoin voi löytää todellista viisautta, tarvitaan Häntä, joka itse on ja jolla on kaikki Viisaus.
Joskus sitä pohtii elämää ja tätä maailmankaikkeutta, suuria asioita yleisellä tasolla, kaikkea ja kaikkia koskevia. Niitä ikuisuuskysymyksiä, joihin vain Jumala loppujen lopuksi tietää vastaukset. Joskus taas jokin oma, henk.koht. asia nousee päällimmäiseksi pintaan.
Enää en haluaisi että kukaan näkijä, joka ei ole täysin Kristuksen oma (= Hänen seuraajansa), sanoisi minulle mitään itsestäni tai elämääni liittyvästä.
Joku voi nähdä tai saada tietoa henkisestä maailmasta, ja voi vaikka sanoa, että hän saa tietonsa esim. Jeesukselta tai Pyhältä Hengeltä. Mutta jos hän pitää hengen tasolla avoimena yhteyttä myöskin muihin (tiedon)lähteisiin kuin Isään/Poikaan/Pyhään Henkeen, miten voit olla varma, millaisesta lähteestä tieto tosiasiassa tulee?
Se, mikä minua pikku hiljaa alkoi häiritä niissä opetuksissa, joita ennen niin suurella innolla tutkin, oli se, kuinka monenlaisten, myös raamatullisia nimiä käyttävien kanavointien kautta tulee vaikka minkälaista infoa, jota lukijat/kuuntelijat nielevät pureksimatta. Asioita, jotka vaikuttavat niin hyviltä, viisailta ja totuudellisilta, mutta osoittautuvat loppujen lopuksi vain kauniinvärisiksi harhahattaroiksi.
Vieläkin ihmettelen, kuinka helposti tuolloin, kun oli itse noissa jutuissa täysillä mukana, otin asiat todesta. Oli kuin ei olisi ollut mitään aihetta asettaa niitä kyseenalaisiksi.

Näkijöitä – Sen varmaan useimmat kyseisillä ’alueilla’ liikkuneet tietävätkin, kuinka ammatikseen näkijöinä toimivat voivat puhua osittain sellaista, mitä saavat erilaisista henkisen maailman lähteistä, osittain sitä, mitä ’lukevat’ suoraan ihmisen olemuksesta sekä siitä, mitä tämä säteilee ympärilleen. (Viimeksi mainitun on varmaan moni sellainenkin, jolle em. asiat ovat outoja, kokenut. Kuinka esim. vihaa tai katkeruutta sisällään kantava väreilee näitä tunteita ympäristöönsä.) – Ja tietty näkijä voi puhua myös ihan omasta hihasta vedettyjä asioita.
Yle uutisissa oli joku aika sitten juttu selvänäkijöistä. Toimittaja oli soittanut useammalle itseään selvänäkijänä mainostavalle henkilölle. Hän kysyi näiltä mm. jostain tekaistusta sukulaisestaan. Ja tietoahan tuli: jokainen ’näki’ erilaisia (keskenään ristiriitaisia) asioita kyseisestä, olemattomasta sukulaisesta sekä tämän elämäntilanteesta.
Surulliselta tuntuu ajatella, että niin moni hakee rohkaisua ja toivoa omaan elämäntilanteeseensa tällaisilta ’auttajilta’.

”Jumala yksin tuntee tien viisauden luo. Hän yksin tietää, missä se asuu. Hän näkee maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mikä on taivaan alla.”
Uskon, että Jumala tahtoo, että etsimme ennen kaikkea Häntä, Hänen tuntemistaan. Että tutkisimme sitä, mitä Hän meille opettaa. Että lukisimme tekstejä, joissa Pyhä Henki on vaikuttanut ja vaikuttaa. Että olisimme kuulolla siinä, mitä Hän kulloinkin näkee meille hyväksi ilmoittaa. – Että Hän saisi johdattaa meidät Viisauden lähteelle.

Oho, tulipa taas ihan liian pitkä juttu, jossa paljon turhaa, mutten nyt jaksa nyt lähteä karsimaan, kesäpäivän kauneus kutsuu, ja ne mustikat…

Oh, The Depth of the Riches – Drew Kline

”Oi Jumalan viisauden ja tiedon rikkauden syvyyttä” 

Muut tekstit: Ps. 92: 5-10, 13-16, 5. Moos. 13: 1-5, 1. Joh. 4: 1-6 ja Matt. 7: 15-23.