27.3.2016 Ylösnoussut Kristus, Loyola, Espanja

Tässä ovat käteni – Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. Jeesus sanoi uudelleen: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.”
Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: ”Me näimme Herran.” Mutta Tuomas sanoi: ”En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.”
Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”
Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.   (Joh. 20: 19-31)

Ylösnoussut Kristus tuli lukittujen ovien lävitse, osoittaakseen että hän on elossa. Jotta Tuomaskin voisi uskoa.
Minua kiinnostaa se, miten monenlaisten turvalukkojen takana me nykytuomaat pyörittelemmekään ajatuksiamme ja uskomuksiamme.
Ihmettelen, kuinka vaikea minun on ollut syvällä sydämessä uskoa todeksi joitain sellaisia asioita, joista mielen tasolla olen ymmärtänyt, että ne hyvinkin pitävät paikkaansa. Ihan järjellä käsiteltäviä ja käsitettäviä asioita.
Ja toisaalta: kuinka helppoa minun onkaan mieltää ja uskoa edellä oleva evankeliumiteksti todeksi, tapahtuneeksi tosiasiaksi. Sitä muuten kyselevä mieleni ei jostain syystä ole koskaan kyseenalaistanut. Se vain on minulle totta.

Kvanttifysiikkaa? – Ajattelen, että tieteellisesti orientoitunut mieli, joka koettaa ymmärtää ylösnousemusruumiin lainalaisuuksia, voi löytää paljon apuvälineitä kvanttifysiikasta. Jos minun olisi vaikea uskoa edellä olevaa evankeliumitekstiä ja asia minua kovasti askarruttaisi, alkaisin ehkä tutkia kvanttifysiikkaa. Mutta olen kiitollinen, että tässä (ei ehkä ihan helpoimmassa) asiassa voin vain uskoa. Kristuksen ylösnousemusruumis saa suosiolla jäädä minulle mysteeriksi. Minulle riittää tieto siitä, että Kristus elää, vaikuttaa keskuudessamme, haluaa olla vuorovaikutuksessa kanssamme. 🙂

Evankeliuminsa lopussa Johannes toteaa: ”Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi. On paljon muutakin, mitä Jeesus teki. Ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.”
Ajattelen, että eräänä ajattelumme, uskomustemme ja käsitystemme kiinnijuuttuneiden lukkojen voitelijana / avaajana voi toimia se kirja, jonka kansien välissä ovat säilyneet  myös nämä  Johanneksen kirjoitukset.

Ylösnoussut Kristus, tuletko vieläkin lukossa olevien ovien läpi? Mielemme, sydämemme ovien? – Jollet, auttaisitko kuitenkin oven avaamisessa? Toimisit tarvittaessa lukkoseppänä? Eihän ovensa visusti suljettuna pitävä tiedä, mistä jää paitsi.
Sanoithan Johannekselle hänen vanhoilla päivillään, että Sinä seisot ovella ja kolkutat. Ja jos joku kuulee äänesi ja avaa oven, tulet ja aterioit yhdessä hänen kanssaan. 🙂

Because He Lives – Koska Hän elää – Matt Maher

”Uskon Poikaan, uskon Ylösnousseeseen, uskon että Hänen verensä kautta olen voittanut
olen elossa, koska Hän elää
totisesti, yhtyköön lauluni niihin lauluihin jotka eivät milloinkaan lopu, koska Hän elää
olin kuolleena haudassa synnin ja häpeän peittämänä 
kuulin armon kutsuvan minua nimeltä, Hän vieritti kiven pois
koska Hän elää kaikki pelot ovat haihtuneet
tiedän että elämäni ja tulevaisuuteni ovat Hänen kädessään”

Muut tekstit: Ps. 116: 1-9, Jes. 43: 10-12 ja 1. Joh. 5: 4-12.

Riemullista Pääsiäisaikaa! 🙂 

21.3.2016    Kivi haudan suulta.

Naiset menivät haudalle. Se olikin tyhjä. Enkelit sanoivat: ”Ei hän ole täällä.”
– Mistä sinä etsit Jumalaa? – Itse olen hakemalla hakenut, monesta filosofiasta ja opinsuunnasta; monenlaisessa on tullut oltua mukana. Hän ei kuitenkaan lähettänyt enkeleitään sanomaan, etten löytäisi Häntä sieltä, mistä etsin. Hän näki kaipaavan mieleni ja sydämeni ja odotti sopivaa hetkeä. Sellaista, jossa lakkaisin itse yrittämästä (ymmärtää ja hallita polkuni askeleita). Hän odotti, että tulee tila(nne), johon Hän voi tulla.

Eräs ystävä kertoi miehestä, joka vieraili luostarissa. Hänellä oli eväänä kanaa. Kun mies avasi eväskäärönsä, muut tuijottivat hiljaa miestä. Mies kysyi syytä tähän. Munkki sanoi hänelle, että heidän jumalansa kielsi heiltä lihan syönnin.
”Missä teidän jumalanne on?” mies kysyi. ”Tule niin näytän.” Munkki vei hänet kivestä veistetyn patsaan luo.
Mies sanoi: ”Koeta kättäni. Tunnetko kuinka se on lämmin.” Sitten mies kehotti munkkia koettamaan patsaan kättä. Se oli kylmä. Mies jatkoi: ”Minä palvelen elävää Jumalaa.”  Myöhemmin tuo luostarissa vieraillut mies kuuli, että munkki oli oivaltanut palvelleensa kuollutta jumalaa. Ja oli löytänyt elävän Jumalan.

Silloin he muistivat – Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.
Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.   (Luuk. 24: 1-12)

Jotain käsittämätöntä oli tapahtunut. Naisten ensi reaktio oli hämmennys. Mitä tästä pitäisi ajatella? Sitten muistettiin: ai niin, olihan Jeesus kertonut jo ennalta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, useammankin kerran.
Miehillä sama reaktio: ei voi olla totta! Kunnes oli omin silmin nähty tyhjä hauta.

Mikä on oma reaktioni, kun kuulen asiasta, joka tuntuu mahdottomalta uskoa? Torjunko, selitänkö pois? Lähdenkö ottamaan selvää asiasta, vai jätänkö koko jutun omaan arvoonsa?
Annanko sille, mitä en voi täysin ymmärtää, mahdollisuuden? Ajan/tilan, jossa jotain voi tapahtua sisälläni. Jossa saatan kuulla äänen, joka sanoo: ”Muistatko?”
Annanko aikaa/tilaa sille, että jokin sisimmässäni alkaa liikahtaa ja tunnistaa: tässä on jotain, jonka kanssa sydämeni resonoi. Pystynkö hyväksymään, etten voi hallita kaikkea tiedon ja oikeaksi todistamisen kautta? Uskallanko uskoa?

Ylösnoussut Kristus, Valomme, valaise sydämiämme. Anna hämmennyksen ja epäilyn muuntua iloksi ja kiitokseksi. Anna Pääsiäisen ihmeen tapahtua meissä.

In resurrectione Tua – Taize

– Ylösnousemuksessasi Kristus taivas ja maa riemuitsevat.

Muut Pääsiäissunnuntain tekstit: Ps. 118:15-23 (24,  Hoos. 6: 1-3  ja 1. Kor. 15: 1-8 (9-10) 11

Rauhaisaa pääsiäisviikkoa ja iloista Ylösnousemuksen juhlaa meille kaikille 🙂 

14.3.2016     Mikä lauantai toissa päivänä: täystyyni, sinitaivas vailla pienintäkään pilvenhattaraa, auringonlämmössä kevään lupaus. Auringon laskettua tähtien runsaus syvänsinisellä taivaankaarella. Miten kirkas taivas voikaan olla aina vaan yhtä ihana elämys!

Tunnusteko – Seuraavana päivänä levisi tieto, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. Ihmiset, joita oli saapunut juhlille suurin joukoin, ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan huutaen:
– Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!
Jeesukselle tuotiin aasi, ja hän nousi sen selkään, niin kuin on kirjoitettu:
– Älä pelkää, tytär Siion, sinun kuninkaasi tulee! Hän ratsastaa nuorella aasilla.
Opetuslapset eivät vielä tuolloin ymmärtäneet tätä, mutta kun Jeesus oli kirkastettu, he muistivat, että hänestä oli näin kirjoitettu ja että hänelle myös oli tapahtunut niin.
Ne, jotka olivat olleet Jeesuksen mukana, kertoivat, miten hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista. Tämän vuoksi, kuultuaan millaisen tunnusteon Jeesus oli tehnyt, ihmiset lähtivät joukolla häntä vastaan. Fariseukset puhuivat keskenään: ”Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juoksee hänen perässään.”
Niiden joukossa, jotka olivat tulleet juhlille rukoilemaan Jumalaa, oli myös muutamia kreikkalaisia. Nämä tulivat Filippuksen luo – sen, joka oli Galilean Betsaidasta – ja sanoivat: ”Me haluaisimme tavata Jeesuksen.” Filippus meni puhumaan asiasta Andreakselle, ja sitten he molemmat menivät Jeesuksen puheille.
Jeesus sanoi heille: ”Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.”    (Joh. 12: 12-24)

Mitäköhän nuo kreikkalaiset olisivat halunneet kysyä Jeesukselta? Sitäkö, miksi kansa tervehti häntä (vaatimattomasti pukeutunutta, aasinvarsalla ratsastavaa miestä) Israelin kuninkaana? Vai sitä, miten hän herätti Lasaruksen kuolleista?
Evankelista Johannes keskittyy kuitenkin olennaiseen, Jeesuksen sanoihin opetuslapsilleen. Niissä on tiivistettynä niin Pääsiäisen kärsimys kuin ilosanomakin.

Aikoinaan omien lasteni ja eskarilaisten kanssa istutimme aina ennen Pääsiäistä jyviä mullan alle; laitoimme pimeään ja välillä kastelimme. Joka aamu lapset kävivät kurkkaamassa, joko jotain on tullut näkyviin.
Vihdoin, eräänä aamuna ilo ja riemu: heleänvihreitä, terhakoita versoja nousee tummasta mullasta, päämäärätietoisina: kohti valoa!
Ja ihmettelyä: miten ihan kuolleen näköiseen siemeneen voi kätkeytyä elämä?

Voisiko ylösnousemusihme tapahtua myös minussa tänä Pääsiäisenä? Voisiko minusta kuolla esim. sellaisia ajatus- ja toimintamalleja, jotka ovat paikoilleen jämähtäneitä? Sellaisia, joihin olen ehkä tiedostamattani juuttunut, ja jotka eivät vie eteenpäin? Jotta uutta  voisi versota esiin?
Sitä voi pyytää Häneltä, joka voitti kuoleman ja antaa elämän. 🙂

You Give Me Life – Noel Robinson

”Sinä annat minulle elämän, runsaana, kaipaamaani toivon annat minulle
enemmän kuin osaan pyytää, ajatellakaan, teet minussa mahdottomasta mahdollisen 
annat minulle rauhan, täydellisen rauhan, olet antanut minulle kaiken mitä tarvitsen
kun hengität ylleni, se tuo elämän, kun Kristus ilmentyy minussa, muutun
Sinun Henkeäsi kaipaan Herra, Sinä muovaat minua, uudistat, tuot minuun elämän
toimi minussa ja kauttani, olen täysin käytössäsi, avoin ihmeille ja merkeille”

Muut Palmusunnuntain tekstit: Ps. 22: 2-6/Ps. 118: 25, Jes. 50: 4-10/Sak. 9: 9-10 ja Fil. 2: 5-11.

7.3.2016.           Enkeli Gabriel

Älä pelkää – Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!”
Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.”
Maria kysyi enkeliltä: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella – hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.”
Silloin Maria sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Niin enkeli lähti hänen luotaan.  (Luuk. 1: 26-38)

Miten tämä kaikki on mahdollista, kysyi Maria enkeliltä. Ei osannut Maria aavistaa, että vielä pari tuhatta vuotta myöhemmin monet kyselevät samaa. Marialle riitti kuitenkin enkelin vastaus: ”Pyhä Henki tulee yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan”.
Maria, Herran palvelijatar, oli valmis antamaan elämänsä ihan kokonaan Jumalan käyttöön, ja niin hän sai olla tärkeänä välikappaleena Jumalan suunnitelmassa.
Tuon kirjoitettuani tuli mieleeni pieni sinikantinen kirja, jonka olin ostanut monta vuotta sitten: Wilfrid Stinissenin ’Maria Raamatussa ja meidän elämässämme’.
Millä lailla Maria, Jeesuksen äiti, on ollut ja on nyt minun elämässäni? Päätin lukaista kirjan uudelleen nähdäkseni, millaisia asioita se tällä kertaa nostaa pintaan.
Teini-ikäisestä lähtien minulle olivat rakkaita Rafaellon ja muiden mestareiden maalaukset Mariasta Jeesus -lapsi sylissään. Matkoilla ostin niistä postereita ja kortteja, ja aina oli joku niistä seinälläni. Vasta paljon myöhemmin oivalsin, miten olin koettanut niiden avulla täyttää sitä tyhjiötä, jonka äidinrakkauden kaipuuni oli sisälleni jättänyt.
Pari vuotta sitten, äitipuoleni sairastuttua vakavasti, aloin alitajuisesti työstää niin suhdettani häneen kuin myös 50v. aiemmin kuolleeseen äitiini. Se oli tosi rankkaa aikaa. Näin jälkeenpäin tuntuu kuitenkin, että se, mitä minussa tuona ’mankelin läpi’ -aikana tapahtui, oli pelkästään hyväksi.

Nyt luin Stinissenin tekstiä jollain lailla neutraalimmalta tasolta, vapaampana. Sellaisten teologisten näkemysten ja tulkintojen, jotka eivät tuntuneet itselleni läheisiltä, annoin olla. En myöskään etsinyt kirjasta sitä, mitä tiedostamattani olin ennen etsinyt Mariaa ja Jeesus -lasta esittävistä kuvista tai ikoneista. – Tässä Stinissenin ajatuksia, jotka tuossa kirjasessa tällä kertaa tuntuivat minusta kiinnostavilta:

Vastaus – Jumala oli edeltä määrännyt Marian kerran sanomaan ”kyllä” koko ihmiskunnan vastauksena Jumalan kutsuun. Jumalahan kunnioittaa ihmisen vapautta. Näemme, että kerran toisensa jälkeen hän on tehnyt liiton ihmisen kanssa ja kohdellut tätä täysiarvoisena liittokumppanina. Ihmiseksi tulemisen hetkenä Jumalan tahtoi lausua lopullisen ”kyllä”-sanansa ihmiselle ja antaa tälle mahdollisuuden vastata hänen aloitteeseensa yhtä lopullisesti ja ehdottomasti ”kyllä”.

3 persoonaa – Se, joka kuuntelee tarkoin, mitä enkeli sanoi, oppii jotakin Jumalan sisäisestä elämästä. Jumaluuden kaikki 3 persoonaa esiintyvät peräkkäin vuoropuhelun 3.ssa jaksossa. 1. kerran Jumalan puhuu tällä tavalla; 1. kerran hän selvästi ilmoittaa olevansa kolmiyhteinen.
Isä – ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!” Herra on Isä. Kaikki on saanut alkunsa hänestä. Jumala teki aloitteen. Enkelin kautta hän aloitti vuoropuhelun. Hän ilmestyy odottamatta. Melkein aina Jumala puuttuu asioiden kulkuun odottamattomalla hetkellä.
Poika – ”Älä pelkää, Maria”. Nyt Jumala puhutteli Mariaa nimeltä. Jumala ei rakasta meitä ihmisjoukkona, vaan hän rakastaa jokaista erikseen. Jokainen meistä on korvaamaton. Jumala puhuu ihmiselle mielellään yksikössä: sinä.
”Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen.” Tässä esiintyy Kolminaisuuden 2. persoona. Poika, joka Kolminaisuuden piirissä jo oli antanut Isälle suostumuksensa, oli valmis tulemaan ihmiseksi.  On käsittämätöntä, että Jumala tahtoi tulla ihmiseksi tämän juutalaistytön kohdusta. Ihmisen ei tarvitse kamppailla taivasta itselleen, vaan taivas itse tulee hänen luokseen maan päälle. Aina kun Jumala puhuttelee ihmistä, on pohjimmiltaan kysymys siitä, että hän tahtoo tulla asumaan ihmiseen.
Maria vastasi (1933/38 käännöksen mukaan): ”Kuinka tämä voi tapahtua?”, Sakarias (Johannes Kastajan isä) vastasi enkelille: ”Kuinka minä tämän käsittäisin?”
Marian sanojen ja ajatusten kohteena oli tämä, Sakariaan taas minä. Sakarias ajatteli itseään; hän tahtoi olla varma ja saada merkin. Keskustelu katkesi hänen itsekeskeiseen kysymystapaansa, ja hän tuli mykäksi. Maria sen sijaan suostui suunnitelmaan. Hän kysyi, mitä hänen oli tehtävä.
Henki – Enkeli vastaa: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan.” Se mitä tapahtuisi, ei ollut ihmisen työtä, vaan Hengen vaikutusta. Lupaus voi toteutua vain siten, että Jumala antaa voimansa. Hän tahtoo antaa sen, ja hän on antava sen, ”sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Hänen tapanaan on antaa sellaisia tehtäviä, joista ihminen ei selviä yksinään. Näin hän huomaa, että ei ole muuta mahdollisuutta kuin luottaa täydellisesti Jumalaan.

Rukouksen tarkoitus – Herran syntymän ilmoittamisen hetkenä Maria sanoi: ”Tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan.” Täten hän osoitti olevansa kokonaan Jumalan käytettävissä.
Rukouksen, sekä meditaation että kontemplaation, varsinainen tarkoitus on, että rukoilija kasvaa avoimuuteen, antaa ruumiinsa muuttua avoimiksi astioiksi, joissa on tilaa Jumalan elämälle. Rukoilijan täytyy kasvaa pois itsestään, itsekeskeisyydestään ja itsepäisyydestä, ei etsiä hengellisiä ”elämyksiä” eikä yrittää rukouksen avulla ”toteuttaa itseään”.  Hän ei tahdo muuta kuin tulla tyhjäksi kaikesta omastaan ja antaa tilaa Jumalalle. Rukoilija näkee, missä asiassa hän ei ole ”Herran palvelija”, vaan palvelee yhä itseään.

Kyllä -asenne – Jos ihmisessä on tämä perustavalaatuinen kyllä -asenne, hän elää Jumalan tahdon mukaisesti. Tämä ei estä häntä edelleenkin tekemästä monia ”erehdyksiä”. Ihmisten mielestä tapahtuu erehdyksiä, mutta Jumala on ikuisista ajoista asti ottanut ne huomioon suunnitelmissaan ja antaa kaiken yhdessä vaikuttaa ”parhaaksi” (Room.8:28).

************

Tulisitko Pyhä Henki meidänkin yllemme? Loisitko, laittaisitko meissä alulle jotain uutta, sellaista, missä Korkeimman voima ja kirkkaus voi ilmetä, kasvaa ja vaikuttaa, meissä ja kauttamme?

Veni Creator Spiritus – Taizé .  ”Tule Luoja, tule Pyhä Henki…”

Muita tekstejä: Ps. 113: 1-8, Jes. 7: 10-14 ja Room. 9: 2-8.
Ja myös blogipäivityksissä 16.3.2015: Marian ilmestyspäivä ja 17.3.2014: Lempeästi.