27.7.2015,  Mökille saavuttaessa aurinko osuu laiturin nokkaan. Sinne siis! Nyt saa vain olla. Laineet liplattavat ja keinuttavat; lekottelijoille tulee suloisen raukea olo, ihan uneen saakka.
Jolla – Seuraavana päivänä poikani hakee vajasta maston purjeineen, kölin ja peräsimen. Veljensä oli paikkaillut ja testannut optarin jälkikasvun kanssa, joten tiedettiin että pinnalla pysyy. Lapsena opitut asiat (miten kiinnittää purjeen köysi oikealla tavalla jne) näyttävät tulevan selkäytimestä. Katselen vierestä ja ihmettelen. -Taipuisivatkohan koipeni vielä jollaan? –  Kokeillaan, hyppää kyytiin, tulee iloinen kutsu.
(Kerran, n. 30 v. sitten olin kokeillut optarointia tällä minipaatilla. Kaikki tuntui sujuvan hyvin, kunnes ajauduin täysin tyveneen kohtaan. Huutelin perheelle että tulkaa hakemaan minut & paatti. Se ilo tuulen tyyntymisestä oli että ääneni kantautui kotirantaan. Tuon jälkeen en mennyt enää kokeilemaan…)
Vesille – Laineet taputtelevat vaneripohjaa. Kyydissä olo ei kuitenkaan ole pelkkää lekottelua: pitää sukeltaa purjeen vaakatangon alta toiselle puolelle kipparin luoviessa vastatuuleen. Ja myötätuulessa roikutaan kaiteen yli että saadaan vauhtia, tulee ohje. Onko varma ettei kaaduta, kysyn. (1 h:n optari kiiti hyvää vauhtia kahdellakin. Eikä kaaduttu. Ja kivaa oli.)
Seuraavana päivänä veneellä pitemmälle, tietty kohde mielessä. Auringon kimaltelu laineilla, isompien veneiden aallot keinuttelevat mukavasti. Ah, ihanaa! Eikä edes tarvitse vaihtaa puolta tai roikkua kaiteen yli. Välillä tosin on tarkkailtava ettei törmätä kareihin.
Tila – Mökiltä palatessa toteamme, että sellaiselle sisäisesti levolliselle & hereiselle tilalle, johon uusia ideoita voi virrata, ei unettava lämpö tai aktiivinen toiminta ehkä ole kaikkein suotuisinta.
Viileää –  Seuraavalla kerralla mökillä: raikas tuuli, aurinko kurkistaa välillä pilvien takaa. Villasukkiin ja -puseroon pukeutuneena, paksuun toppatakkiin ja filttiin kääriytyneenä mietin kuinka jotkut asiat vain säilyvät tosi kauan. Mökin seinään vuosikymmeniä nojannut optari, poikieni taito löytää tuulesta purjeelle optimimaalinen aste, lämpöä pitävät mökkiasusteet… – Alan katsella oksalta toiselle pyrähtelevää lintua. Katselen, olen vain siinä, mökin kuistilla. Mieli hiljenee. Huomaan saapuneeni hereisen levon tilaan, vastaanottotilaan. – Viileän kesäpäivän siunausta…

                        Kirkkautta taivaalta   

 Uusi tie – ’Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon – hänen ruumiinsa – kautta. Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone. Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.
Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.’ (Hepr. 10: 19-25)

Toisista huolehtiminen – Hepr.kirjeen kehotus liittyy ensi pyhän aiheeseen (= uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa). – Kaikkeinpyhin ei ole vain paikka/tila, jossa tankataan itselle hyvää oloa. Kristus on avannut meille pääsyn ehtymättömään Lähteeseen, Jumalan läsnäoloon, jossa/josta saamme voimia ja innoitusta rakkaudelliseen toimintaan, hyvän tekemiseen, toistemme kannustamiseen, rohkaisemiseen ja auttamiseen. Kuten Luojamme on suunnitellut. –  Ihan tajuttoman upea juttu, kun sitä oikein alkaa ajatella! 🙂

20.7.2015                     

Jeesus sanoi: ”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle.
    Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka.”
    Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat.

Kuin se, jolle on annettu valta – Ihmiset tunnistivat Jeesuksen puheessa jotain, joka oli aivan toisenlaista kuin ne hengellisten opettajien opetukset ja puheet, joita he olivat kuulleet aiemmin. Jeesuksen sanoilla oli syvä vaikutus.

Kesäkuussa sain inspiraation alkaa lukea Jeesuksen sanoja. Etsin engl.kiel. Raamatustani kaikki Jeesuksen puhumiset (ne kun ovat siinä punaisella, niin että erottuvat muusta tekstistä.) Aikomuksenani oli lukea niitä yksi kohta kerrallaan, ja antaa niiden vaikuttaa ja tehdä työtään sisimmässä. Mutta inspis muuttuikin: halusin sittenkin lukea Jeesuksen sanat yhdessä hänen koko elämänsä kanssa, sen kanssa, mitä hän teki ja vaikutti missä liikkuikin. Elikkä koko paketin (= Evankeliumit), pieninä annoksina kerrallaan.
Jeesuksen sanat – niihin kuitenkin keskityn lukiessani. Maistelen. mutustelen ja sulattelen niitä. Välillä ne tekevät niin hyvää, silittävät sielua. Välillä tulee sellaisia uuugh… -kohtia (vaikka ymmärtäisikin että Jeesus puhuu niissä vertauskuvin).
Mutta jotain siinä tapahtuu, kun antaa niiden vaikuttaa sisimmässä. Ja pohtiessa, miten ja missä määrin näitä rakennuskiviä käyttää ihan todellisesti elämässään.     
Ei siis vain sanat – vaan mitä niillä teen… miten ne muokkaavat minua ja elämääni… millä tavoin ohjaavat sitä, miten toimin, miten asennoidun, kohtaan toisia…
Mietin, kuinka monet vuodet etsin tietä kuin eräänlaisessa juoksuhiekassa. Vaikka tarjolla oli vaikka mitä – tosi mielenkiintoisilta ja hyviltä tuntuvia asioita – ne eivät kuitenkaan tarjonneet mitään todellista pohjaa. 
Kunnes Hän, jota Paavali kutsuu hengelliseksi Kallioksi, veti lujalle, pitävälle pohjalle. 
Aika jännä juttu, kuinka Kristus voi samanaikaisesti olla Kallio, kuin graniitti, vahva, kestävä ja luotettava; ja samalla elävä, Rakkaudellaan, Lempeydellään ja Ymmärtämyksellään keskellämme ja meissä vaikuttava.
Kalliolle – Pikku hiljaa aloin uskaltaa rakentaa koko elämäni tuolle Kalliolle. Ja koko ajan vakuutun, enemmän ja enemmän, kuinka tämä oli se perusta, jota koko ajan olin elämälleni etsinyt.
Mutta siis nuo Hänen sanansa – miten ne pääsisivät vaikuttamaan minussa niin, etteivät ne jäisi vain sanoiksi?
Aika loogiselta tuntuu, että mitä enemmän annamme tilaa Hänelle toimia meissä, sitä enemmän Hän pääsee meitä ohjaamaan.
Sitä haluan. Olla Kalliolle rakennettu asumus, jossa Hänen Pyhä Henkensä asuu ja vaikuttaa.

You are my Rock – Capstone

”Herra anna sateesi laskeutua, sillä Sinä olet kallioni
huuhdo pois hiekka ja savi, olet kallioni; ja kun kaadun ja tarvitsen vakautta, olet kallioni
polvistun pöytäsi eteen sillä olet kallioni; kun kaadun Sinä nostat minut ylös
kun olen polvillani, Sinä nostat minut ja tuot minut takaisin sinne, missä olet kallioni…”

Muut tekstit: Ps. 92: 5-10, 13-16, Jer. 7: 1-7 ja Hepr. 12: 14-17

13. 7.2015       Näkymä Hermon – vuorelta  

Tabor tai Hermon – Raamattu ei mainitse sen vuoren nimeä, jolla Jumalan kirkkaus säteili Jeesuksesta ja häntä tervehtimään tulleista Mooseksesta ja Eliasta. Taabor – vuorta on pidetty yhtenä vaihtoehtona, toisena 5 x suurempaa, niin mittasuhteiltaan kuin sijainniltaan dramaattisempaa Hermon – vuorta. Taabor sijaitsee lähellä Nasaretia, Hermon taas Israelin pohjoisimmassa kärjessä, aivan Syyrian ja Libanonin rajalla.
Kun 1. kerran kävin Hermonilla 11 v. sitten, israelil. sotilaat hermostuivat, kun kapusin laen korkeimmalle kohdalle nähdäkseni joka puolelle. Äkkiä alas sieltä, libanonilaisia  sala-ampujia on näköetäisyydellä, kuului komennus. En osannut oikein ottaa vaaraa tosissani, kaikki kun vaikutti niin rauhalliselta, mutta tottelin kuitenkin.
Nyt on tilanne toinen. Juhannusviikolla Hermon- vuorella partioivat sotilaat joutuivat näkemään, kuinka sotaa käytiin heidän silmiensä alla Syyrian kapinallisten vallatessa kylän Hermonin Syyrian puoleisessa laaksossa.

Kun  Rauhanruhtinas opetuslapsineen nousi Kirkastusvuorelle rukoilemaan, mitkään sotaisat asiat eivät järkyttäneet opetuslasten mielenrauhaa, vaan ihan toisenlaiset:  kirkkauden määrä, profeetat, pilvi…

Taivaalliset treffit –  Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina. Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa.
Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: ”Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi.
Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen. Pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!” Äänen vaiettua opetuslapset näkivät Jeesuksen olevan yksin. He pysyivät vaiti kaikesta kokemastaan eivätkä vielä silloin kertoneet siitä kenellekään.  (Luuk. 9: 28-36)

Hermon – vuoren rinnettä 

Ystävien kanssa vuorelle – Opetuslapset vaipuivat uneen kesken tärkeän tapahtuman. Ei mikään ihme; olihan vuorelle kapuaminen – kenties kovassa auringon paahteessa – ollut melkoinen urakka.  
Minua koskettaa tuo, että Jeesus pyysi Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen mukaan vuorelle, vaikka varmaankin tiesi heidän nukahtavan kesken kaiken. Erämaahan hän oli mennyt yksin; nyt hän pyysi ystävänsä mukaansa. Vaikkei Jeesus rukoillutkaan yhdessä heidän kanssaan, heidän mukanaolonsa oli merkityksellistä.
Mitä Jeesus rukoili? Sitä ei kerrota. Vain että hän alkoi sädehtiä taivaallista kirkkautta. Ei myöskään kerrota, oliko tapaaminen Mooseksen ja Elian kanssa ennalta sovittu. Tietäisimme ehkä enemmän, jos opetuslapset eivät olisi nukahtaneet… tai sitten ei ollut tarkoituskaan tietää. Muuta kuin että siinä puhuttiin Jeesuksen poislähdöstä, joka tapahtuisi Jerusalemissa. Ehkä myös sitä edeltävistä tapahtumista: Jeesuksen  vangitsemisesta, kärsimisestä, kuolemisesta ristillä ja ylösnousemuksesta.

Minua alkoi kiinnostaa tuo Jeesuksen kirkastuminen tai kirkastaminen – mitä se oikeastaan tarkoitti ja tarkoittaa? Koetin löytää kreikankielen sanakirjasta jonkinlaista valaistusta asiaan.
Kirkastaa (doxáso) – Jeesus käyttää tuota verbiä moneen otteeseen. mm. rukoillessaan ennen vangitsemistaan:
”Isä, hetki on tullut. Kirkasta Poikasi, että Poika kirkastaisi Sinut.”  (Joh. 17:1)
”Isä, kirkasta Sinä nyt minut, ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli Sinun luonasi jo ennen maailman syntyä.”  (Joh.17:5)
Taitaa olla muustakin kyse kuin taivaallisesta valosta ja säteilystä. – Kreikankielen sanakirjani kertoo kirkastamisen tarkoittavan tunnistamista, kunnioittamista, ylistämistä, kohottamista arvostettuun asemaan. – Isä korotti hänet valtaistuimelle, hallitsemaan koko Universumiamme. Voiko sen kunniakkaampaa asemaa saada?

Kirkkaus (dóxa) – Jeesus sanoi: ”Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani.” (Joh.15:8)
Pietarin ensi reaktio vuorella oli että jäädään tänne; tämä on niin ylimaallisen ihanaa ja ihmeellistä! Ei haittaa vaikka puitteet ovat kuinka karut, kuivat ja helteiset! Taivaallisen kirkkauden vaikutuspiirissä kaikki tuntuu taivaalliselta!
Kirkkautta levittämään – Ehkä Pietari olisi saanut kuulla Jeesukselta jonkinlaisen kommentin, jollei pilvestä kuulunut ääni olisi puuttunut peliin: ”Tämä on Poikani, kuulkaa häntä!”
Kuvittelen että aika hiljaisina palattiin vuorelta; opetuslapsilla oli paljon sulateltavaa.
Mutta kun Jeesus oli noussut taivaisiin, Pietarista, Jaakobista ja Johanneksesta ja muista hänen opetuslapsistaan tuli tämän kirkkauden levittäjiä.
Kristuksen seuraajina mekin saamme tulla osallisiksi tuosta kirkkaudesta ja toimia sen välittäjinä. – Huikea juttu, eikö?! 🙂

For Your Glory – Tasha Cobbs  – Gospel – tulkintaa kaipuusta Jumalan läsnäolon kirkkauden löytämiseen, kokemiseen ja siinä viipymiseen.

”Herra jos löydän suosion silmissäsi kuule sydämeni huuto
odotan epätoivoisesti saada olla siellä missä Sinä olet
kulkisin kuumimman erämaan halki, matkustaisin lähelle tai kauas
Sinun ihanuutesi vuoksi tekisin mitä vain
vain nähdäkseni Sinut, katsellakseni sinua Kuninkaanani
haluan olla siellä missä Sinä olet, minun täytyy olla siellä missä Sinä olet
Rauha on siellä missä Sinä olet, Ilo on siellä missä Sinä olet, sinä olet Rakkaus”

Muut tekstit: Ps. 97: 1-2, 5-6, 10-11, 2. Moos. 34: 29-35 ja 2. Kor. 3: 7-18

6.7.2015                              

”Teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie.
Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.”    (Luuk. 6: 27-31)

”Jotka minua kuulette… ” – Kun luin noita Jeesuksen sanoja, tuntui kuin en olisi tuota alkua ennen huomannutkaan. Jäin miettimään: kuulenko häntä, ihan sydämeeni asti?  Etenkin silloin kun hänen sanomansa haastaa? Ja jos kuulen, mikä on sen vaikutus sisimpääni?

Rakasta, tee hyvää, siunaa, rukoile, anna – kaikki asioita, joihin sydän yhtyy: juu, tätä kaikkea haluan tehdä! Mutta kinkkisemmäksi muuttuu, kun tuota kaikkea tulisi tehdä sellaisille, jotka ovat tehneet vääryyttä sinua kohtaan. Loukanneet, satuttaneet, vieneet joitain sinulta tai sinusta.
Kaikki olemme joskus tulleet satutetuksi. Perheenjäsenten, sukulaisten, työtovereiden, ystävien tai ehkä tuntemattomienkin taholta. Pienemmin tai isommin. Sellainen vaikuttaa meihin ja meissä (jollei nahka sitten jo ole parkkiintunut niin paksuksi ettei toisten sanomiset tai tekemiset enää tunnu missään). Sellainen voi johtaa itsensä surkutteluun tai laittaa puolustus- ja hyökkäysasemiin.

Kyky rakastaa ehdoitta – mikä pienenä lapsena vielä oli ihan luonnollista – alkaa pikkuhiljaa hiipua kipeiden kokemusten myötä.
Kun pohdiskelin noita Jeesuksen sanoja omalla kohdallani, palautui mieleeni jotain. Jossain vaiheessa elämääni tiedostin itsessäni alttiuden itsesääli- asenteeseen ja päätin taistella sitä vastaan. En halunnut katkeroitua. Pyrin ymmärtämään, miksi toiset toimivat siten kuin toimivat. Mutta samalla hautasin negatiiviset tunteeni sisimpääni aina haavoittuessani. – Ei mikään hyvä juttu hyvinvoinnin kannalta; keho kun reagoi – omalla tavallaan – niihin käsittelemättömiin tunteisiin, joita sen sisään on kätketty.

Rakastaa toisia ehdoitta… – Tietty olemme erilaisia luonteeltamme. Mutta myös ne neg. kokemuksista seuranneet tunteet, jotka olemme painaneet sisällemme, vaikuttavat kykyymme rakastaa lähimmäisiämme ehdoitta.
Jeesus tietää tämän, ja kuitenkin hän pyytää meitä siunaamaan niitä, jotka ovat  meitä tavalla tai toisella satuttaneet. Ei kai hän pyytäisi meiltä mahdottomia? Silloinhan hänen sanansa jäisivät vain leijumaan kuin jonkinlaisessa ideaalikuplassa, jota on kyllä kaunis katsella, mutta joka poksahtaa heti koskettaessaan maata.
Suuri ihmissydänten tuntija, joka tietää, kuinka minäkeskeisesti ajattelemme ja toimimme, konkretisoi asiaa vielä (juuri siihen vedoten): ”Mitä haluat toisten tekevän sinulle, tee se heille.”
Odottamatta kuitenkaan mitään vastalahjaksi. Toimi rakkaudesta käsin. – Mutta mitä jos kokee ettei pysty? Miten – ihan oikeesti siis – kykenisimme tuollaiseen, rakastamaan niitä jotka ovat toimineet väärin meitä kohtaan?

Kristuksen Rakkaus – Ehkäpä juju onkin siinä, että tajutessaan ettei itse kykene, voisi löytää siihen tarvittavan avun ja voiman. Ystävämme, joka rakastaa meitä enemmän kuin osaamme kuvitella, haluaa auttaa meitä tässä. Hän, joka itse eli maallisen elämänsä viime hetkiin saakka täysin opetustensa mukaisesti. Hän. Joka ylösnousemuksensa jälkeen on ollut ja on kanssamme. Hän voi parantaa sisäiset haavamme, vaikuttaa meissä ja kauttamme. Se on ihmeellistä: silloin kun en itse pysty, Hän, jonka kanssa kuljen tätä matkaa, tarjoaa apunsa, vaikuttaa sisimmässäni. Hänen Rakkautensa on kipeimpiäkin kokemuksia vahvempi.   
Kristuksen Henki vaikuttaa meissä; Totuuden ja Rakkauden Henki. Mitä enemmän annamme itsessämme tilaa Hänen Rakkaudelleen, sitä enemmän Hän voi toimia meissä, ajatuksissamme ja sydämissämme. Mahdottomiltakin tuntuneet asiat tulevat mahdollisiksi.
Meidän rakkautemme tuppaa olemaan itsekästä. Hänen Rakkautensa on armollista, ehdotonta, meille parasta haluavaa.
Kristus, täytä meidät Rakkaudellasi. Tarvitsemme sitä, me kaikki, koko maailma.

You alone – Daniel & Catherine