Asenteista

6.2.2014. Kukapa haluaisi kieltäytyä alla olevan psalmin tarjouksesta:“Saat nauttia Herran hyvyyttä, hän antaa sinulle mitä sydämesi toivoo.”
Jumala tahtoo meille hyvää. Hän rakastaa meitä ja haluaa meille parasta mahdollista. Psalmissa on lupausten lisäksi kehotuksia, jotka ovat yhtä ajankohtaisia nyt kuin tuhansia vuosia sitten. – Minkälaista täällä maapallolla (ja omassa maassamme) olisikaan, jollei olisi laisinkaan kiivastumisia, kateutta, juonittelua ja väärintekemistä…?

Asenteillamme on niin valtava vaikutus siihen, millaisena koemme elämämme. Mille annan tilaa ajatuksissani, tunteissani, puheessani ja teoissani? Sellaiselle, mikä lisää hyvää niin omassa kuin lähimmäisteni elämässä, vai sellaiselle joka painaa alas?

Hyvää tarjolla –  Älä kiivastu pahantekijöille, älä kadehdi väärintekijöitä. He kuihtuvat hetkessä niin kuin ruoho, lakastuvat kuin kedon vehreys. Luota Herraan ja tee hyvää, niin saat asua maassasi, turvallisilla laidunmailla. Saat nauttia Herran hyvyyttä, hän antaa sinulle mitä sydämesi toivoo. Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen! Hän antaa syyttömyytesi käydä esiin kirkkaana kuin aamun valo. Sinun oikeutesi loistaa kuin keskipäivän aurinko. Ole ääneti Herran edessä, odota hänen apuaan!
Älä kadehdi sitä, joka menestyy elämässään, sitä, jonka kaikki juonet onnistuvat. Malta mielesi, hillitse vihasi! Älä kiivastu – se johtaa vain pahaan! Väärintekijät joutuvat tuhoon, mutta ne, jotka panevat toivonsa Herraan, saavat periä maan. (Ps. 37: 1–9)

Henki laskeutui  –  Mooses meni ulos ja kertoi kansalle, mitä Herra oli sanonut. Sitten hän kokosi seitsemänkymmentä miestä kansan vanhimpien joukosta ja vei heidät pyhäkköteltan luo. Herra laskeutui pilveen verhoutuneena ja puhui Moosekselle. Sitten hän siirsi Mooseksen saamaa henkeä näihin seitsemäänkymmeneen vanhimpaan, ja kun henki laskeutui heihin, he joutuivat profeetalliseen hurmokseen. Myöhemmin tätä ei heille enää tapahtunut.
Leiriin oli jäänyt kaksi miestä; toinen oli nimeltään Eldad ja toinen Medad. Heidätkin oli merkitty seitsemänkymmenen valitun joukkoon. Henki laskeutui myös heihin, vaikka he eivät olleet menneet teltalle, ja he joutuivat hurmoksiin leirissä. Muuan poika juoksi kertomaan Moosekselle: ”Eldad ja Medad ovat joutuneet hurmoksiin leirissä.” Joosua, Nunin poika, joka oli nuoruudestaan saakka ollut Mooseksen palvelija, kiirehti sanomaan: ”Mooses, herrani, tee siitä loppu!” Silloin Mooses sanoi hänelle: ”Mitä syytä sinulla on kiivailla minun puolestani? Kunpa koko Herran kansa olisi profeettoja ja saisi Herran hengen!” Sen jälkeen Mooses ja Israelin vanhimmat palasivat leiriin.    (4. Moos. 11: 24–30)

Mistä olikaan kyse? Kuinka suhtautua johonkin sellaiseen, mitä ei ymmärrä? Ei oo helppoo!
Kahden leirissä olleen miehen käyttäytymistä ei kuvata. Mutta hämmentävältä ja ehkä pelottavaltakin se taisi tuntua pojasta, joka riensi heti kertomaan Moosekselle asiasta. Ja palvelijalle tuli hätä: tuohan piti saada loppumaan, heti paikalla! Eihän leirissä olijoiden kuulunut olla osallisia siitä, mitä Jumala teki pyhäkköteltan luona!

Onhan sitä vielä nykyäänkin: tarvetta määritellä, keillä on Jumalan siunaus, keillä ei, tai missä Jumalan Henki vaikuttaa, missä ei. Entä millainen on reaktiomme, kun näemme jotain sellaista, mikä meistä tuntuu oudolta ja kummalliselta? Kauhistumista, pelkoa, kieltämistä, naurua, ivaa, pään pudistelua?

Jos ei usko että Jumala tekee ihmeellisiä asioita, on ihan ymmärrettävää, ettei oikein tiedä miten suhtautuisi, jos/kun sellaiseen sattuu törmäämään. Ehkä helpointa on torjua ja kieltää asia, tai koettaa selitellä se pois jollain uskottavalla, järkevällä tavalla. Taikka sitten voikin käydä niin, että yhtäkkiä tai pikku hiljaa avautuu uudenlainen lähestymistapa. Voi herätä kaipuu löytää vastauksia.

Dans nos obscurités – Taizé
(Kun olemme pimeässä, kun on hämärää, sytytä meissä tuli, joka ei koskaan sammu)

“Nyt yömme pimeyteen jo leimahda tuli joka ei sammu, ei sammu milloinkaan.”

Kuulumisesta  –  Johannes sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, me näimme erään miehen ajavan pahoja henkiä ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei kuulu meihin.” Mutta Jeesus vastasi: ”Älkää estäkö häntä. Eihän yksikään, joka tekee voimateon minun nimessäni, voi heti perään puhua minusta pahaa. Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme. Totisesti: joka antaa teille maljallisen vettä sen tähden, että te olette Kristuksen omia, ei jää palkkaansa vaille.”     (Mark. 9: 38–41)

Erottumista vai yhdistymistä?  –  Voi että tykkään näistä Jeesuksen sanoista! Hän ei mene mukaan opetuslapsensa ‘lajitteluun’, vaan vastaa sanoin, jotka ovat täynnä armeliaisuutta: “Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme. ” Jeesus katsoi olennaisimpaan. Hän näki miehen vilpittömän halun auttaa toisia.
Johannesta vaivasi se, ettei mies kuulunut joukkoon. Miten Kristus mahtaakaan huokailla meidän eri tavoin uskovien ja uskoamme toteuttavien taipumusta jaotella ihmisiä ja ryhmittymiä oikein ja väärin uskoviin.
Kristus kehottaa katsomaan ennemminkin siihen, mikä yhdistää Häneen uskovia kuin mikä erottaa. Miten se voikaan olla niin haasteellista?

Toissa päivänä olin kirjoittanut tähän:
Mutta jos Jeesuksen nimessä tehdään sellaistakin, mikä ei ole Hänen mielensä mukaista, miten voi tunnistaa sellaisen, mikä ei ole hyvää, vilpitöntä, Hänen Henkensä aikaansaamaa? – Opetellaan tunnistamaan Pyhä, hiljennytään kuuntelemaan Häntä. “Ole ääneti Herran edessä, odota hänen apuaan!”, neuvoo psalmi. – Ja vielä jotain mainintaa Hengen lahjoista.

Eilisaamuna kävellessäni tunnin pituista matkaa vesijumppaan, ajatukseni saivat minut yhtäkkiä havahtumaan: hei, miten fokukseni olikaan luiskahtanut Jeesuksen sanoista juuri tuohon erotteluun: miten erottaa oikea väärästä, vaikka uskon vakaasti siihen, että meidän kuuluu ennen kaikkea etsiä ja löytää yhdistäviä tekijöitä!
Miten olinkaan huomaamattani valunut Jeesuksen armeliaista, rakentavista sanoista erotteluun? – Varmasti on tilanteita, jolloin sellainenkin on tarpeen, mutta ei kuulunut tuohon tilanteeseen.

Mieleen tuli siinä kävellessä, kuinka monissa yhteisöissä ja seurakunnissa on alettu tehdä ihan oikeasti yhteistyötä, ei vain sanoissa, vaan ihan konkreettisessa toiminnassa. Ei keskitytä ihmisten virheisiin ja heikkouksiin, vaan keskitytään Kristukseen ja siihen, miten Hän toimii keskuudessamme. Ymmärretään, mikä voima on siinä, kun arvostelun sijasta kannustetaan ja tuetaan toisiamme. 
Aivan kuten Kristus tekee. Hän on puolellamme. Hän auttaa.
 

If God Be For Us  – B.B. Winans 

“Ennaltamäärätysti Hän kutsui ja vanhurskautti, vanhurskautetut Hän kirkasti, joten mitä me sanomme kaikesta tästä?
Jos Jumala on puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Jos Jumala on puolellani, kuka voi olla minua vastaan?
Epäonnistumisistani huolimatta, kuitenkin minut on kutsuttu, ja ristillä minut vanhurskautettiin, ja kun kaikki on ohitse, Hän on luvannut kirkastuksen.
Älä pelkää yön kauhuja äläkä päivällä lentäviä nuolia, sillä Jumalan on antanut enkeleitä suojelemaan sinua. Hän on valmistanut tien selvitäksesi koettelemuksistasi”