27.11.2022.  Adventtiaika alkoi. Se on ihanaa aikaa mielestäni! Vaikka selvemmin kuin ehkä koskaan elämäni aikana tänä vuonna korostuu se, kuinka oma maamme ja kansamme on etuoikeutetussa asemassa verrattuna niihin, joille tämä aika merkitsee kaikkea muuta kuin lämmintä, jouluista tunnelmaa. Uutisten lukeminen vielä korostaa ajatusta, joka vähän väliä palaa mieleen: onko oikein, että iloitsen kaikesta siitä, mikä täällä meillä on hyvin?
Ja kuitenkin ymmärrän, ettei liiallinen myötäeläminen auta ketään. Joten tietoisesti annan itselleni luvan iloita, myös tänään, 1. Adventtina. – Hoosianna, Kuninkaamme, tulee luoksemme ja on kanssamme. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa  – Kirkkovuosikalenterin tekstistä: ‘Kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai julistaa, että Jumala ei ole kaukana meistä. Hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan. Hoosiannaa laulaen tervehdimme Jeesusta Kuninkaanamme ja iloitsemme siitä, että hän on tullut ja vapauttanut meidät yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa.’

**********************

Kirkkauden Kuningas – Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee. Kuka on kirkkauden kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen. Hän on Herra, voiton sankari.
Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee.
Kuka on kirkkauden kuningas? Kirkkauden kuningas on Herra Sebaot!
Ps. 24:7–10

Jeesus ratsastaa aasilla. Tapiolan ortodoksikirkko

Rauhan julistaja – Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki.
Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti.    Sak. 9:9–10

Rauhaa – Nuo sanat Sakarja kirjoitti n. 500 v. ennen Kristuksen syntymää maan päälle. Tuota profetian toteutumista me nyt kaipaamme tähän levottomaan maailmantilanteeseen, ehkä enemmän kuin mitään muuta. Että tankit ja sota-aseet voisivat vaihtua traktoreihin sekä kylvö- ja puimakoneisiin. Että nälkään nääntyvät  kansat tulisivat ravituksi ja ihmiset saisivat elää rauhassa ja suojassa kodeissaan. 

Taivaitten Kuningas, Sinä tiedät tämän kaiken, näet kaiken kärsimyksen. Kiitos kuitenkin että saamme kääntyä puoleesi tässäkin asiassa, ja pyytää apuasi ja vaikutustasi välillä toivottomiltakin tuntuviin tilanteisiin.
Kristus, Sinä haluat tuoda rauhan sisimpäämme. Anna Rauhasi virrata myös ulkoisiin tekoihin, niin että kaikenlainen sodankäynti lakkaisi lopultakin, ja tämä maailma voisi todeta: tätä me haluamme, Sinun Rauhaasi; Sinun valtakuntasi laskeutumista keskuuteemme, keskellemme, elämäämme, koko tähän maailmaamme.     

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Enkelitkin haluavat nähdä pelastuksen  – Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.
    Tätä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta ja tutkineet, mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen Henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kirkkaudesta. Heille ilmaistiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä puhuessaan siitä, minkä teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat tuoneet teille evankeliumin. Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen.
1. Piet. 1:7–12

Hoosianna! – Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”
    Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:
      – Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
      Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee!  Hoosianna korkeuksissa!
Mark. 11:1–10

Joku aika sitten katsoin dokumentin ‘Neljä vuodenaikaa Sisiliassa’, joka kertoo pienen kylän maanviljelijästä, joka ylläpitää perinteisiä viljely- ja karjankasvatustapoja, jotta ne eivät unohtuisi, vaan säilyisivät jälkipolville. Kylän asukkaat osallistuvat talkoilla tähän monipuoliseen ja vaativaankin perinteiden vaalimiseen. 

Yhtäkkiä erotin dokumentista tutun sanan, ja kun se toistui useamman kerran, totesin että aasihan on italiaksi melkein sama: asino (lausuttuna aasino, monikossa aasini). Oli tosi hauska kuunnella tuota sanaa yhä uudestaan. Sillä aaseilla oli merkittävä rooli tuossa dokumentissa: ne olivat erityisen rakkaat isännälleen. 

Vähän vanhemmasta dokumentista 2000 v:n takaa selviää, että kyläläiset olivat huolissaan, kun Jeesuksen opetuslapset tulivat ja alkoivat taluttaa aasinvarsaa pois. “Mitä te oikein teette?” 
Mutta kun heille selvisi, kuka aasinvarsaa tarvitsi, heidän annettiin viedä se suorittamaan tärkeää tehtävää.

Profeetta Sakarjan ennustus toteutui, kun Jeesus istuutui aasin selkään ja ratsasti Jerusalemiin.
Aasi ei ollut erityisen arvostettu eläin, työjuhta. Eikä aasia ehkä pidetty erityisen fiksunakaan. (Italiankielessäkin aasi merkitsee myös tyhmää, synonyymi = idiota). Nykyisin tiedetään, että aaseilla on hyvä oppimiskyky ja niiden itsepäisyyttä voidaan pitää todisteena omasta tahdosta. 

Älykäs ja lempeä – Aasinkasvattajat ovat sitä mieltä, että aasi on älykäs ja lempeä eläin. Joten hyvin sopi senkin puolesta aasinvarsa nöyränä kuninkaana Jerusalemiin saapuvan Jeesuksen ratsuksi.

Jeesus itse oli aiemmin sanonut olevansa sekä lempeä että nöyrä:
“Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.” (Matt.11:29)

Jos mietin, millaisen hallitsijan haluaisin toivottaa tervetulleeksi omaan elämääni, vaikuttamaan siihen sekä elämänpiiriini, niin huomaan että kyllä juuri tuollaisen: lempeän ja nöyrän (ylpeän vastakohdan siis, ei nöyristelevän). Lempeys ja nöyryys ei tee Hänestä mitenkään heikompaa. Sanoisin, että siinä Hän juuri osoittaa olevansa vahva, että ilmaisee omaavansa myös tuollaisia pehmeitä piirteitä.

1. Adventin psalmiteksti täydentää kuvaa: ‘Kirkkauden kuningas tulee – väkevä ja voimallinen, voiton sankari.’
Mieluusti yhdyn siis noiden Jerusalemiin johtavan tien varrella olevien toivotukseen: Hoosianna! Niin Häntä ylistävänä tervehdyksenä ja tervetulotoivotuksena omaan elämääni, kuin sanan hepreankieliseen merkityksen mukaisena huudahduksena (tai huokauksena) “oi auta” tai “pelasta”, koskien meitä kaikkia, lähellä ja kaukana olevia.   

Tule Kristus, auta, pelasta. Sinä näet kuinka me tarvitsemme Sinua. Sinun Rakkauttasi, Sinun Rauhaasi. Saavu elämäämme, saavu sydämiimme, saavu keskellemme, Kirkkauden Kuningas. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Alla olevan Mozartin Hosanna’n esittäjät eivät kyllä ole mitenkään nöyrästi ja vaatimattomasti nimiään valinneet: Euroopan kamarikuoro ja Etelä-Saksan kamariorkesteri. Eli ei oikein sovi pyhän teemaan, mutta laitan kuitenkin tämän tähän. 🙂

Hosanna – W.A. Mozart – Saksal. kamarikuoron ja -orkesterin esittämänä

20.11.2022. Lumi tuli, ja valo, keskelle marraskuuta, jee! Kyllä sillä on ihmeen vahva vaikutus, että maa hohtaa valkeana.
Viime viikolla sain idean harjoitella muumimammamaista suhtautumista äitinä olemiseen. Koska muumikirjaa ei löytynyt, katsoin yhden jakson muumisarjasta – ja totesin että ihan yhtä herkkätunteiseksi viritetty on muumimamma kuin meikäläinen. Joten se siitä.

Kirjahyllyjä selatessani osui käteeni sen sijaan pikkuinen kirjanen The Bible Promise Book. Sain sen eräältä amerikkalaiselta ystäväpariskunnalta vuosia sitten. Taisi löytyä ihan oikeaan aikaan: ikiaikaisten tekstien lukeminen taitaa olla fiksumpi idea kuin muumifilosofiat (niin hellyttäviä kuin ovatkin. 🙂
Tällä kertaa kirjasesta aukesi tämä lupaus:
Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. (Ps. 46:2)
Uudemmassa suom. kiel. käännöksestä on jätetty pois sana ‘meidän’. Tuo pieni sana korostaa mielestäni sitä, että Hän on paitsi itsellemme, myös kaikille muille- rakkaillemme, ystävillemme, lähimmäisillemme. läsnäoleva Auttaja, jonka puoleen voi aina kääntyä.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kirkkovuoden viimeisen pyhän tekstit ovat minusta vähän niin kuin marraskuu: kunhan tästä päästään yli, niin jo alkaa taas tuntua valoisammalta. Onneksi kumpaakin seuraa adventin aika, Aika jolloin voi virittäytyä odottamaan jotain hyvää ja valoisaa tulevaksi.
(Kirjoitin tuon ennen lumen tuloa. :))

Erityisesti tällaisina epävarmuuksien ja selviytymishaasteiden täyttäminä aikoina ei luulisi kenenkään kaipaavan minkäänlaista lisäkuormitusta; ei uskonelämäänsäkään.
Onneksi tämän pyhän varsinaiselle evankeliumitekstille (Jeesuksen vertaukselle) oli toinen, armollisempi ja valoisampi vaihtoehto, joten otin sen tähän.
Vaikka onneksi olen vuosien varrella opetellut lukemaan rankempia tekstejä niin, etten niistä  pistä enää pahakseni. Jos jokin tuntuu herättävän ikävää oloa, niin Jo sen sijoittaminen siihen kulttuuriin ja aikakauteen, jolloin ne on kirjoitettu, helpottaa. Ainakin meikäläistä. 

Mieleen tulevat ne monet katolisten pappien ohjaamat hiljaisuuden retriitit, joihin vuosien varrella olen osallistunut, pisimpänä niistä kuukauden mittainen ignatiaaninen retriitti Loyolan retriittikeskuksessa P-Espanjassa. – Ei häivähdystäkään ankarasta tai tuomitsevasta Jumalasta koko aikana. Päin vastoin; luetut raamatuntekstit ja rukouskirjasta luetut rukoukset olivat täynnä Jumalan rakkautta meitä ihmisiä kohtaan. Sellaisia, jotka vetivät lähemmäs Jumalaa ja Hänen rakastavan läsnäolonsa kokemista.   

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Sinuun minä turvaan
Herra, kuule rukoukseni, ota vastaan pyyntöni! Sinä uskollinen, sinä vanhurskas, vastaa minulle!
Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön. Vihamieheni vainoaa henkeäni, hän polkee elämäni jalkoihinsa, hän suistaa minut pimeyteen, kauan sitten kuolleitten joukkoon. Voimani ovat lopussa, sydämeni jähmettyy.
Minä muistelen menneitä aikoja, mietin  kaikkia tekojasi, ajattelen sinun kättesi töitä. Minä kohotan käteni sinun puoleesi, sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa. Vastaa minulle, Herra! Vastaa pian, kauan en enää jaksa! Älä kätke minulta kasvojasi, muutoin olen haudan partaalla.
Sinuun minä turvaan –  osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta! Sinun puoleesi minä käännyn –  
opeta minulle tie, jota kulkea! Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! Sinun luonasi olen turvassa. 
Sinä olet minun Jumalani – opeta minua täyttämään tahtosi! Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä.   Ps. 143:1–10

Kuinka moni ukrainalainen mahtaa lukea tai ajatella mielessään tämänkin psalmin jakeita? Ukrainalaisethan ovat syvästi uskonnollisia. Voin hyvin kuvitella, että tuossa pommien runtelemassa maassa, jossa niin monet kodit on tuhottu, jossa eletään paikoin ilman sähköä, lämmitystä ja vedentuloa, moni kansalainen huokaa tai huudahtaa; Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! – Sitä mekin voimme pyytää ja rukoilla. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Danielin näky
Kun minä sitä katselin, istuimet asetettiin paikoilleen, ja Ikiaikainen istuutui. Hänen pukunsa oli valkea kuin lumi ja hänen hiuksensa ja partansa kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta. Hänen luotaan lähti liikkeelle tulinen virta.
Tuhannet ja taas tuhannet palvelivat häntä, miljoonat seisoivat odottaen hänen edessään. Oikeus asettui istumaan, ja kirjat avattiin.
Yhä minä katselin yöllisiä näkyjä ja näin, miten taivaan pilvien keskellä tuli eräs, näöltään kuin  ihminen. Hän saapui Ikiaikaisen luo. Hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen, ja hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä.  Dan. 7:9–10, 13–14

Kuva Danielista. Tapiolan ortodoksikirkko

Jumala on oikeudenmukainen
Meidän tulee aina kiittää Jumalaa teidän vuoksenne, veljet. Siihen on täysi syy, koska teidän uskonne kasvaa kasvamistaan ja koska rakkaus toisianne kohtaan yhä lisääntyy teissä kaikissa. Me voimmekin ylpeinä kertoa Jumalan seurakunnissa teistä ja teidän kestävyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissa ja ahdingoissa, joiden keskellä elätte. Ne todistavat Jumalan oikeudenmukaisesta tuomiosta, siitä, että hän hyväksyy teidät valtakuntaansa, jonka vuoksi te nyt myös kärsitte.
    Jumala on oikeudenmukainen: hän antaa teidän ahdistajienne joutua ahdinkoon, mutta ahdistetut – niin teidät kuin meidätkin – hän päästää siitä, kun Herra Jeesus väkevien enkeleittensä kanssa ilmestyy taivaasta tulenlieskojen keskellä ja rankaisee niitä, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä suostu olemaan kuuliaisia Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heidän rangaistuksenaan on ikuinen kadotus, ero Herrasta ja hänen voimansa kirkkaudesta, kun hän tuona päivänä saapuu ottamaan vastaan pyhiensä kunnioituksen ja kaikkien uskovien ylistyksen.  2. Tess. 1:3–10

2000 v. sitten kristittyjä vainottiin ja moni heistä kuoli marttyyreinä. Meidän kulttuurissamme on onneksi uskon- ja uskonnonvapaus. Niin ei ole kuitenkaan kaikkialla. On aika hurjaa ajatella, millaisia vainojen ja ihmisoikeusloukkauksien keskellä niin monien maiden kansalaiset joutuvat kärsimään, vielä tänäkin päivänä.    

Elämän lähde – Jeesus sanoo:
”Isä itse ei tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle, jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa niin kuin he kunnioittavat Isää. Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita myöskään Isää, joka on hänet lähettänyt.
Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. Totisesti, totisesti: tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää, sillä Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen. Isä on myös antanut hänelle tuomiovallan, koska hän on Ihmisen Poika. Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. He nousevat haudoistaan – hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen.”  Matt. 13:47–50

Evankeliumit kuvaavat Jeesuksen läheistä suhdetta taivaalliseen Isäänsä. Sitä osoittavat nuokin Jeesuksen sanat: Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen.
Ylösnoussut Kristus toivoo, että meissä kaikissa voisi virrata elämän lähde. Hän haluaa tuoda elämää sinne, missä on toivottomuutta, voimattomuutta, uupumusta ja näköalattomuutta.
Hän, Kaikkeuden Herra, haluaa vahvistaa ja rohkaista. Hän haluaa tuoda Valonsa sinne, missä sitä ei enää havaita, tuoda Rakkautensa sinne, missä sitä ei enää tunneta. Hän haluaa olla meille Lähde, josta ammentaa toivoa elämään.  

Kristus, auta meitä kuulemaan äänesi. Auta meitä seuraamaan sitä tietä, jonka olet meille viitoittanut. Auta meitä toimimaan toivomallasi tavalla. Ohjaa, johdata, vedä tuntemiseesi.
Kiitos että kuljet kanssamme, Ystävämme ja Kuninkaamme.

(Vaihtoehtoinen evankeliumiteksti: Joh. 5:22–29)

6.11.2022. Voisin hyvin kuvitella, että nämä epävarmat ajat, joita nyt elämme, ovat herättäneet monet pohtimaan elämän syvempiä kysymyksiä. Mikä on merkityksellisintä elämässäni? Millaiselle perustukselle elämäni, uskoni, toiveeni ja luottamukseni ovat rakentuneet, tai rakentuvat? Millaiset asiat tuntuvat juuri nyt tärkeimmiltä? 

Ihan käytännön tasolla nousee mieleeni nyt tänä syksynä varautuminen tulevaan talveen. Palelen herkästi sisälämpötilan laskiessa, lämmitysjärjestelmän kamppaillessa pakkaskeleillä.
Kun villakerrasto, -sukat, -puserot ja – takit eivät enää auta, kuuma tee ja chilikeitto tulevat avukseni.
Ajatus tulevan talven mahdollisista sähkökatkoksista ei sen vuoksi tunnu yhtään mukavalta.  Rauhoittaakseni mieltäni sen suhteen ostin helppokäyttöisen ja edullisen retkikeittimen. Vaikken tarvitsisikaan sitä teen tai chilikeiton valmistamiseen, voin käyttää sitä vaellusretkillä. 

Tämän pyhän aihe ja tekstit eivät kuitenkaan puhu ulkoisista varautumiskeinoista vaan sisäisistä. Mistä voisi löytää sisäisen rauhan tänä levottomana aikana, kun maailmalla kuohuu, ja tilanteet muuttuvat nopeasti, yllättäenkin?  

Alla olevat raamatuntekstit kertovat Jumalasta, joka auttaa, pelastaa ja johtaa meitä. Sen lisäksi että meillä on voimakas Jumala, jonka puoleen voimme kääntyä, kun olemme neuvottomia ja tarvitsemme turvaa, rohkaisee Efesolaiskirje meitä pukeutumaan hengelliseen taisteluvarustukseen, jotta meillä olisi millä puolustautua “tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.”

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Auttaja hädän hetkellä – Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä.
Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.
Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä.
Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia, Korkeimman pyhiä asuinsijoja.
Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky. Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee.
Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat, maa järkkyy hänen äänestään.
Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme.  Ps. 46:2–8

Turvallinen leposija– Katso Siionia, meidän juhliemme kaupunkia! Sinun silmäsi saavat nähdä Jerusalemin, turvallisen leposijan, teltan, jota ei pureta, ei siirretä. Sen vaarnat eivät koskaan irtoa, yksikään sen köysistä ei katkea. Meillä on siellä väkevä valtias, Herra, meillä on jokien lähde ja leveät virrat. Niitä ei kulje soutualus eikä ylitä uljainkaan pursi. Totisesti, Herra on tuomarimme. Hän johtaa meitä. Herra on valtiaamme, Herra on kuninkaamme. Hän pelastaa meidät.  Jes. 33:20–22

Miten löydän/löydät sellaisen sisäisen tilan, jossa on turvallinen olo, olivatpa olosuhteet millaiset tahansa?
Minusta tuntuu hyvältä ajatella, että on Joku, joka on minua niin valtavan paljon suurempi, vahvempi ja viisaampi. Joku joka tuntee tilanteemme, huolemme, ahdistuksemme, surumme ja pelkomme. Ja että Hänen puoleensa voi aina kääntyä, pienissä ja suuremmissa asioissa. Ja että Hän toivookin sitä; toivoo ja odottaa, että etsimme Hänen läsnäoloaan, yhteyttä Häneen. Niin että Hän, Pelastajamme, voisi täyttää sisimpämme Valollaan, Rakkaudellaan ja Rauhallaan.