Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2022

Jumalan huolenpito

25.9.2022. Kirkkovuosikalenterin tämän pyhän aiheesta:
Jeesus opettaa, että Jumalaan uskovan ihmisen ei tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta. Taivaallinen Isä pitää hänestä huolen ja auttaa häntä etsimään sitä, mikä on tärkeintä: Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Näin Jumala vapauttaa hänet tekemään hyvää lähimmäisilleen. Kristitty muistaa Jeesuksen sanat ”Autuaampi on antaa kuin ottaa”.

Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle, minä olen köyhä ja avuton.
Herra, armahda minua! Kaiken päivää huudan sinua avukseni.
Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi. Täytä palvelijasi ilolla!
Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi,
runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksi huutavat.
Kuule minun rukoukseni, Herra, ota vastaan avunpyyntöni.
Sinua minä hädässäni huudan, ja sinä vastaat minulle.  Ps. 86:1, 3–7

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa.
Jos Herra ei kaupunkia vartioi, turhaan vartija valvoo.
Turhaan te nousette varhain, turhaan valvotte myöhään ja raadatte leipänne tähden.
Yhtä lailla Herra antaa omilleen, vaikka he nukkuisivat.  Ps. 127:1–2

Nuo psalmin jakeet voisivat (ainakin meidän aikaamme ja kulttuuriimme sijoitettuina) herättää hieman oudoksuvia kysymyksiä. Esim. kannattaako sitten nousta varhain töitä tekemään ja raataa myöhään iltaan, jos Herra antaa leivän nukkuvillekin?

Omille, rakkaille ja ystäville – Piti vilkaista jakeiden eri käännöksiä, josko niistä tulisi jotain näkökulmaa tuohon. Ei tullut, mutta mielenkiintoista kuitenkin kuinka eri käännökset antavat hieman erisävyisen kuvan Luojastamme.  
Engl. käännöksen mukaan Herra antaa unen rakkailleen: 
– It is vain for you to rise up early, to stay up late, eating the bread of toil; For he gives sleep to his loved ones.
Ruotsal, ja saksal. käännöksen mukaan Hän antaa leivän ystävilleen kun he nukkuvat:

– Förgäves stiger ni tidigt upp och går sent till vila för att äta det bröd ni slitit för. Detta ger han åt sina vänner medan de sover.
– Es ist umsonst daß ihr früh augsteht und hernach  lange sitzet und esset euer Brot mit Sorgen; denn seinen Treunden gibt er’s schlafend.

Miksiköhän me emme suomenkiel. käännöksessä voi olla Herran ystäviä tai rakkaita? Jumalan Poika kutsui opetuslapsiaan ystävikseen. Ja me olemme rakkaita Luojallemme; sen Hän on ilmaissut meille niin monin eri tavoin (esim. Johanneksen evankeliumissa monessa kohdassa, korostetusti ja selkeästi). 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Taivaallinen Isämme huolehtii lapsistaan myös toisten ihmisten kautta.
Espoolainen perheenäiti. joka oli vastaanottamassa lahjoituksia ukrainalaisille, kertoi tekevänsä aamupäivät vapaaehtoistyötä avustuskeskuksessa ja ip-illat pyörittää pientä putiikkiaan, jossa ukrainal. sotaa paossa oleva leipomisesta pitävä kosmetologi myy leipomiaan leivoksia ansaiten siten vähän rahaa elämiseen. 🙂

Kesko antoi keväällä käyttöön n. 500 m2 suuruisen tilan käyttöön tuolle avustuspisteelle, mutta ensi kuussa tähän ostoskeskuksen tilaan on tulossa vuokralainen.
Ukrainalaisia on käynyt päivittäin noin 300-500. Espooseen on tultu jopa Oulusta asti. Kysytyt tuotteet ovat vaihdelleen vauvatarvikkeista rollaattoreihin. (Kuluneella viikolla kävijöitä oli yli 2000, ja avustuspisteen koko toiminnan aikana 20.000 paikkeilla.)

Ihanaa että on järjestynyt tällainen vapaaehtoisvoimin toiminut tavaratalo, josta ukrainalaiset ovat voineet hakea ilmaiseksi lahjoitettuja tarvikkeita. Ja ihanaa, kun on ollut niin paljon lahjoittajia, että tarvitsevat ovat saaneet tarvitsemansa. 😉
Ja avuntarve on edelleen suuri. – Toivottavasti Espoosta löytyy uudet tilat ukrainalaisten avustustoiminnalle!

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain, Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen. Jokaisen on kannettava oma kuormansa.
    Se, jolle Jumalan sanaa opetetaan, antakoon opettajalleen kaikkea hyvää. Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän. Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin.  Gal. 6:2–10

Aikamoista tekstiä Galatalaiskirjeessä, kehotuksia ja varoituksia vuoronperään. Kehotusta kantaa toisten taakkoja seuraa moite: äläpä jää tyytyväisenä miettimään, miten paljon olet toisia auttanut. Älä ala kuvitella itsestäsi liikoja!
Etenkään älä vertaa itseäsi ja tekemisiä muihin. Jokainen on vastuussa omista tekemisistään tai tekemättä jättämisistään.

Luojamme näkee ja tuntee luotunsa.  Hän tahtoo meidän olevan rehellisiä niin itsellemme kuin muille.

Mitä kylvämme, sitä niitämme tuttu, monessa kielessä sananlaskuksi muodostunut toteamus. Raamattu antaa kauaskantoisemman näkymän: kun kylvää ‘Hengen peltoon’, sen vaikutus kantaa ikuiseen elämään saakka.

‘Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää’, kirjoittaa Paavali galatalaisille. Sama pätee meidän aikanamme. Kun jokin tilanne jatkuu pitempään, voi tuntua että voimat ja into auttaa hiipuvat.
Mistä saan/saat voimia ja innostusta? Mikä auttaa jaksamaan? Sitä kannattaa minusta aina välillä pysähtyä miettimään. 🙂

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jeesus sanoo:
    ”Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
    Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
    Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”  Matt. 6:25–34

Taivaallinen Isänne ruokkii taivaan linnutkin, älkää siis murehtiko, sanoo Jeesus. Tottahan Hän teistä huolehtii, kun pukee kedon ruohotkin!
Hän näki jo tuolloin, kun elämä oli paljon yksinkertaisempaa, miten taipuvaisia me ihmiset olemme murehtimaan jo etukäteen, miten meidän käy, miten me selviämme ja tulemme toimeen. Hän näki myös sen, kuinka murehtiminen vain vie voimia eikä johda mihinkään parempaan.  

Kyllä taivaallinen Isämme näkee, mitä me tarvitsemme, Jeesus vakuuttaa huolissaan olevia.
Seuraammeko tämän maailman muuttuvia tilanteita sellaisella intensiteetillä ja ehkä pelollakin, että unohdamme täysin, että Luojamme näkee tarpeemme, ja että Hänellä on myös monenlaisia keinoja auttaa tarvitsevia?

Voisikohan sanoa, että (ainakin tässä yhteydessä) murehtimisen vastakohta ei ole iloitseminen, vaan luottaminen. Luottaminen Hänen huolenpitoonsa. Siihen, että Hän tavalla tai toisella löytää keinon tuoda avun sinne, missä sitä tarvitaan, ja Hänen puoleensa kääntyen sitä pyydetään.
Tänäkin aikana Hän toivoo, että kääntyisimme Hänen puoleensa, etsien Hänen tahtoaan omassa elämässämme ja toiminnassamme. – Ehkä näin tehden, ikään  kuin huomaamattamme, taakkamme kevenee, ja pystymme näkemään asiat ja tilanteet valoisimmin silmin.   

Alla kanadalaisopiskelijoiden esittämänä vanha laulu ‘Jumala pitää sinusta huolen’
Laulun sanat kirjoitti Civillia D. Martin v. 1904.
(Tuli mieleen katsoa, mitä maailmalla tapahtui tuona vuonna: 9.2.04 Venäjä julisti sodan Japanille, jonka Japani voitti seuraavana vuonna.
V. 1904 myös meillä Suomessa vastustettiin venäläistämispolitiikkaa, joka johti siihen, että Eugen Schauman ampui kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin. 

Rukoillaan Kristuksen rauhaa tähän levottomaan maailmaan, ja jokaiseen sydämeen. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

God Will Take Care of You – Fountainview Academy

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kiitollisuus

17. 9.2022. Eräässä katuhaastattelussa kysyttiin ihmisiltä, stressaako nykyinen maailmantilanne  (Ukrainassa käytävä sota, sähkön ja ruoan hintojen nousu jne), monet myönsivät sen aiheuttavan stressiä.
Eräs mies totesi kuitenkin heti, että hän ei stressaa. Lääkäri oli kieltänyt häntä stressaamatta,  koska hänellä on ‘pumpputauti’. Ja eihän se stressaaminen sitä paitsi mitenkään auta tilannetta, hän lisäsi.

Näinä päivinä korostuu mielestäni entisestään sen merkitys, että koettaa löytää pieniä (ja miksei suurempiakin) ilon ja  kiitollisuuden aiheita, jokapäiväisessä elämässään. Asioita, joita voisi pitää ihan tavallisina ja itsestään selvinä, alkaakin nähdä ikään kuin uudesta perspektiivistä, kiitollisuuden linssien läpi.
Kun tuota tietoisesti harjoittaa jonkin aikaa, voi huomata, että siitä on tullut elämäntapa, joka tuo paljon iloa ja valoa elämään. 🙂

Tänä päivänä ilon ja kiitoksen aiheita ovat olleet vahvat, ihanat tuoksut, joita eilinen kaatosade huuhtoi  esiin lähimetsän puista, pensaista ja aluskasvillisuudesta. Ja pienet orvokit, jotka päättivät tehdä vielä syyskukkia. Ja aurinko, joka välillä kurkisti pilvien välistä siniseltä taivaalta. Ja se, että vielä on näin lämmintä (ainakin täällä maamme eteläisemmässä osassa).

Ja kyllä sekin on minulla kiitoksen aihe, että 3 kk:n kolesteroliprojektini (ei lainkaan kanamunia eikä voita ja rasvattomiin maitotuotteisiin siirtyminen) tuotti tulosta: HDL ja LDL (hyvät ja huonot kolesteroliarvot) asettuivat suositusten mukaisiin lukuihin. Ei tarvitse ruveta syömään kolesterolilääkettä, kuten lääkäri keväällä ‘uhkaili’, Sydänkin taitaa kiittää. 🙂

Jumala siunaa ja auttaa
Sinua, Jumala, me ylistämme Siionissa! Me täytämme lupaukset, jotka annoimme sinulle, sillä sinä kuulet rukouksen.
Sinun luoksesi kaikki ihmiset tulevat. Syntimme ovat meille liian raskaat, mutta sinä annat ne anteeksi. Autuas se, jonka sinä valitset! Hän saa tulla luoksesi ja asua pyhäkössäsi.
Ravitse meidät huoneesi antimilla, temppelisi pyhyydellä!
Mahtavilla teoilla sinä, Jumalamme, vastaat meille, sinä siunaat ja autat meitä.
Sinuun luottavat kaikki maan ääret ja kaukaiset meren rannat. Maan äärissä ihmiset pelästyvät nähdessään sinun tunnustekosi. Sinä saat idän ja lännen maat kohottamaan riemuhuudon!
Ps. 65:2–6, 9

Anna rauha hengelleni
Juudan kuningas Hiskia rukoili, kun oli toipunut sairaudestaan:
“H
erra, minun sydämeni elää sinulle, anna rauha hengelleni, vahvista minua, tee minut  terveeksi! Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni.
Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini.
Ei tuonela sinua kiitä eikä kuolema sinua ylistä! Ne, jotka syvyyteen joutuvat, eivät voi turvautua uskollisuuteesi. Elävät, elävät sinua ylistävät, niin kuin minä tänään ylistän!
Isä kertoo lapsilleen sinun uskollisuudestasi. Herra on minut pelastanut, hänen ylistystään soi meidän soittomme hänen pyhäkössään kaikkina elämämme päivinä.”  Jes. 38:16–20

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Antakaa Hengen täyttää itsenne
Katsokaa tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne. Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.  Ef. 5:15–20

Antakaa Hengen täyttää itsenne
Katsokaa tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne. Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.  Ef. 5:15–20

Kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, kehottaa meitä Efesolaiskirje. Tuo kehotus tuntuu ensin selkeältä ja helpolta: ok, tärkeää on kiittää Jumalaa ja myös säilyttää kiitollinen mieli. Mutta sitten on tuo sana ‘kaikesta’. Se onkin huomattavasti haastavampi juttu.
Tottahan niistä asioista on helppo ja mukava kiittää, jotka tuntuvat hyviltä ja jotka tuovat iloa tai helpotusta elämäämme. Mutta että kaikesta…

Tuo johtaa – taas kerran – minut toteamaan, kuinka itse näen asiat vain omasta rajoitetusta  näkökulmastani käsin, mutta Jumala näkee yli horisontinkin. Hän tietää, mikä minulle on hyväksi, vaikken itse sitä ollenkaan ymmärtäisi.

Joskus myöhemmin voi tulla oivalluksia: ai, tähän tultiinkin sen kautta, että aikaisemmin oli ollut se tiukka paikka, joka silloin tuntui ihan ylitsepääsemättömän vaikealta.
Ja sitten – jälkikäteen – voikin tulla kiitollinen olo myös niistä haasteisista paikoista.
Jumala näkee. Efesolaiskirje haastaa kiittämään, vaikkemme juuri tällä hetkellä ymmärtäisikään. 

Yksi tuli kiittämään
Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: ”Jeesus, opettaja, armahda meitä!” Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.” Mennessään he puhdistuivat.
Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: ”Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?” Ja hän sanoi miehelle: ”Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.”  Luuk. 17:11–19

Yli 2 vuotta on jouduttu pandemian vuoksi pitämään enemmän tai vähemmän etäisyyttä muihin; erityisesti heikon vastustuskyvyn omaavia ollaan haluttu suojella tartunnalta. Vanhusten ja vakavasti sairaiden kohdalla eristyksissä olo on tuottanut paljon murhetta, huolta ja yksinäisyydentunteen lisääntymistä. Onneksi tilanne on jo nyt ihan toinen. 

Jeesuksen ajan spitaaliset tiesivät hyvin, ettei heillä ollut lupa tulla lähelle muita ihmisiä tartunnanvaaran vuoksi. Heidät erotti muiden ihmisten läheisyydestä ikään kuin näkymätön seinä. He tiesivät, miltä tuntuu, kun joutuu pysyttelemään loitolla toisista. He olivat sairautensa vuoksi syrjittyjä, heidät kierrettiin kaukaa, ja he myös itse koettivat vältellä toisten lähelle tulemista. 

Evankeliumin 10 spitaalista miestä pysähtyivät jonkun matkan päähän Jeesuksesta ja huusivat hänelle etäämmältä, turvallisen matkan päästä: “Jeesus, opettaja, armahda meitä!”.
Jeesuksen ei tarvinnut mennä heidän luokseen. Riitti että hän sanoi: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.”  Ja lähdettyään matkaan miehet paranivat spitaalista. Jumalan parantava voima puhdisti heidät täysin sairaudesta.

Sitä ei kerrota, missä vaiheessa miehet huomasivat parantuneensa. Voisi kuvitella, että joku ensin huomasi edellä kävelevässä tapahtuvan muutosta ja huudahtavan hämmästyksestä. Sitten toisetkin, yksi toisensa perään, toteaisi muissa ja omassa kehossaan tapahtuneet  muutokset.
Vaikea ajatella, että tuo joukko olisi jatkanut matkaansa muina miehinä, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vaikka he osasivat odottaa, että jotain hyvää Jeesus voisi saada aikaan, kyllä siinä varmaan kuitenkin on oltu aika ihmeissään ja hämillään tapahtuneen vuoksi.  

Vain yksi miehistä palasi Jeesuksen luo, lankesi tämän jalkoihin ja kiitti ja ylisti Jumalaa. Jeesus  näki, miten nuo toiset 9 jatkoivatkin elämäänsä. He eivät (edes sydämessään) kiittäneet Jumalaa ja ylistäneet Häntä. Menivätköhän edes näyttäytymään papeille, kuten Jeesus oli heitä neuvonut.
Mahdollistahan oli myös, että parantumisen edellytys oli se, että he olisivat toimineet niin kuin Jeesus oli heitä kehottanut. Joissakin muissakin tapauksissa Jeesus kehotti sairasta toimimaan tietyllä tavalla, ja sen kautta hän sai parantumisensa. 

Oli niin tai näin, tuo evankeliumiteksti saa minut miettimään, kuinka usein itse toimin niin kuin Jumala toivoisi minun toimivan – ja miten usein toiminkaan oman jääräpääni mukaan!
Mietin myös sitä, kuinka usein olen unohtanut kiittää Jumalaa, kun olen parantunut tai saanut helpotusta johonkin kipuun tai vaivaan. Ja jos olenkin kiittänyt, kuinka nopeasti olen unohtanut saamani avun ja jatkanut elämääni kuin mitään vaivaa ei olisi ollutkaan… 

Uskon, että Jumala haluaa meidän muistavan, kuinka Hän haluaa pitää meistä huolta ja auttaa meitä. Mutta Hän odottaa ja toivoo myös, että kääntyisimme Hänen puoleensa ja kertoisimme, mihin tarvitsemme Hänen apuaan ja parantavaa kosketustaan. Hän tietää sen kyllä, mutta siinä, että kerromme sen Hänelle, me päästämme irti vääränlaisesta ylpeydestä. Suostumme avuntarvitsijan ja -pyytäjän asemaan. Se edellyttää sydämen nöyryyttä.  

Mercy and Peace (Armoa ja Rauhaa)Kiovan Kamarikuoro Zoomer Hall’issa Torontossa 

Yhteiskuoron esityksen jälkeen miehet ylistävät Jumalaa laulamalla laulun ‘Blessed be the man’ (Psalmi 1:1-3 ??): miesten esittämänä, koska hymni on peräisin Ukrainan keskiaikaisesta miesluostarista. (Tunnistin ukrainal. sanoista vain sanat kiitos, Herra, ylistys, halleluja ja aamen.)
Sitten kansansävelmä ‘The young fisherman’  (nuori kalastaja)
Ja lopuksi koko kuoro – 10 naista ja 11 miestä – esittää laulun Carol of Bells.  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kristus, anna meille kiitollinen mieli ja sydän. Auta meitä näkemään asioitamme ja tilanteitamme Sinun silmin. Auta meitä muistamaan, että Sinä olet kanssamme, ja haluat auttaa meitä, kun olemme uupuneita tai sairaita, kun tunnemme itsemme yksinäisiksi, tai  kun suru, pelko tai ahdistus valtaa mielen. 

Rakas Jumala, muistuta meitä, että Sinä, Lohduttajamme ja Auttajamme, olet kanssamme ja haluat parastamme. Kiitos Rakkaudestasi kaikkia luotujasi kohtaan.
Kiitos että meidän ei tarvitse huudella Sinulle jostain kaukaa, sillä Sinä olet lähellämme. Sinä et torju meitä, vaan kutsut läheisyyteesi.
Siinä, Rakkautesi ilmapiirissä, tapahtuu niin paljon hyvää. Siinä sydämestä alkaa kummuta kiitos ja ylistys. Siinä me muutumme, Sinun parantavassa läsnäolossasi. 

Vaihtoehtoinen psalmiteksti, kiitosta täynnä oleva Ps. 136:1–9, 25–26, josta 1 jae on:
‘Hän yksin tekee suuria ihmetekoja.’ (Ps.136)

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Lähimmäinen

11.9.2022. Siinä se makaa maassa meidän kylän syrjäisen tien varressa. On ollut siinä varmaan jo 2 viikkoa. Ohjaustangossa lukee BLUE sinisellä pohjalla. Kukakohan sen aikanaan poimii siitä ylös, tuon lintu sinisen, ja vie pois? (Joku lataussysteemi näillä vuokrattavilla sähköpotkulaudoilla kai on. Ja ilmeisesti ne sitten jätetään siihen missä lataus loppuu.)

Joskus markettien ostoskärryjä on jätetty kaduille. Niistä ainakin tietää mitä ohikulkija voi  tehdä. Jos on kauppakeskuksen lähitienoilla, vien kärrin niiden keräyspaikalle. Mutta jos on jossain kauempana, pakko myöntää että siinä menee oman mukavuusalueeni rajat: jätän kärrin jonkun muun paikoilleen vietäväksi!  

Potkulaudat ja kärrit ovat vain esineitä. Ne eivät juurikaan kärsi siitä, jos joutuvat lojumaan tien varressa. Vaan toisin on meidän eläväisten laita. 
En (onneksi) ole joutunut tilanteeseen, jossa olisin nähnyt jonkun makaavan tiellä tai kadulla. Olen kyllä lukenut, miten tuollaisessa tilanteessa tulee toimia, ja että hätäkeskuksesta saa opastusta ensiapuun. mikäli sellaista tarvittaisiin. Vaikka epäilenkin, ettei meikäläisestä tuollaisessa tilanteessa olisi paljonkaan apua, olennaista taitaa kuitenkin olla, ettei kulje ohitse. Jollei muuta niin jäisi toisen luo, kunnes osaavampia tulee paikalle.  

Tämänpäiväisen evankeliumin aiheessa ja siinä olevassa Jeesuksen vertauksessa on kuitenkin kyse muustakin kuin tien varressa makaavasta miehestä. Kyse on siitä, miten ylipäätään reagoimme toisten ihmisten vaikeuksiin ja/tai kärsimyksiin. Suhtaudummeko välinpitämättömästi, vai herääkö sisimmässämme myötätunto ja auttamisenhalu.   

Lähimmäinen – käsite, joka ei koskaan lakkaa olemasta ajankohtainen.
Mitkä asiat vaikuttavat siihen, ketkä me koemme lähimmäisimmiksemme? Vaikuttavatko siihen lapsuudenkodissa saadut vaikutteet ja kasvatus? Entä syntyperän, kulttuurin, yhteiskunnallisen aseman tai maailmankatsomuksen tuttuus, ihonväri, maantieteellinen etäisyys tai jotkin muut asiat?

Se, miten paljon maantieteellinen sijainti vaikuttaa siihen, miten etäisiksi tai läheiseksi tunnemme toiset ihmiset ja kokonaiset kansat, ilmeni aika konkreettisesti viime helmikuussa.
Kyllähän meillä aina on reagoitu katastrofitilanteisiin, olivatpa ne miten kaukana tahansa omasta maastamme. Myötätunto ja auttamisenhalu on herännyt.  

Mutta ainakin itselleni oli havahduttavaa todeta, kuinka Venäjän Krimin valtaus tuntui jotenkin etäiseltä ja kuinka vasta tämän vuoden alussa alkanut hyökkäyssota sai reagoimaan toden teolla hyökkäyksen kohteena olevien tilanteeseen.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kirkkovuosikalenterin teksti aiheeseen: ‘Jeesus oli elämällään ja opetuksellaan esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat. Tämä esikuva velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Kristukselta saamme myös voiman hyviin tekoihin lähimmäistemme hyväksi. Ihminen itse ei ole aina tietoinen siitä, että hän hyvää tehdessään toimii Jumalan rakkauden välikappaleena.’

Oikeuden mukaan
Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille,
sen, joka aina toimii oikeuden mukaan. Oikeamielinen ei koskaan horju, hänet muistetaan ikuisesti. Ei hän pelkää pahoja viestejä vaan luottaa vakain mielin Herraan. Hän on vahva ja rohkea, ei hän pelkää, ja pian hän katsoo voittajana ahdistajiinsa. Hän antaa avokätisesti köyhille, hän toimii aina vanhurskaasti ja kulkee pystyssä päin.   Ps. 112:5–9

Rakkautta ja hyvyyttä
– Mitä minun pitäisi tuoda, kun astun Herran eteen, kumarrun korkeimman Jumalan edessä? Toisinko hänelle uhreja, vuoden vanhoja vasikoita? Miellyttävätkö Herraa tuhannet pässit ja virtanaan tulviva uhriöljy? Pitäisikö minun antaa esikoiseni rikkomuksestani, oma lapseni synninteostani?

– Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. Miika 6:6–8

Jumala on Rakkaus
Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

    Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.  1. Joh. 4:7–12

Kuka on lähimmäiseni?
Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: ”Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?” Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?” Mies vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Jeesus sanoi: ”Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.”

    Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi:  Kuka sitten on minun lähimmäiseni?”
    Jeesus vastasi hänelle näin:
    ”Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.
    Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’ Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?”
    Lainopettaja vastasi: “Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Jeesus sanoi: “Mene ja tee sinä samoin.”  Luuk. 10:25–37

Tätä evankeliumitekstiä ja Jeesuksen vertauksen muodossa antamaa vastausta on tullut pohdittua monet kerrat. Mutta kylläpä yllätyin, kun pari päivää sitten tuli tuon tekstin äärellä yllättäen mieleen (mistä lie) ihan toisenlainen lähestymistapa.
Mielessäni asettauduinkin tuon maassa viruvan asemaan. Mitä jos itse  olisin tuon maassa makaavan tilanteessa? Elämänkokemusten tai -tilanteiden pahasti satuttamana ja murjomana, voimattomana, haavoitettuna; elämänvoiman ja -ilon kadottamana?
Ja mitä, jos tuollaisessa tilanteessa se, joka tulisi paikalle ja hoitaisi haavat, sitoisi ne, ja pitäisi kaikin puolin huolta, olisikin itse Vapahtaja?

Ajatus tuntui suloiselta ja lämpimältä. Eikä mielestäni ihan tuulesta temmatulta. Sillä sitähän Hän tekee, myös meidän päivinämme. Kuinka paljon onkaan niitä, jotka meidänkin päivinämme ovat kohdanneet Vapahtajan (ehkä unessa, ehkä valvetilassa), kokeneet Hänen parantavan voimansa ja kosketuksensa (ja jotka ovat rohkaistuneet kertomaan muille siitä, kuinka ovat saaneet Häneltä avun tilanteeseensa).
Eräässä psalmissa todetaan:
Hän parantaa ne, joiden mieli on murtunut, hän sitoo heidän haavansa.’ ‘(Ps.147:3)   

Jeesus kutsuu meitä huomaamaan lähimmäisemme avuntarve ja tarjoamaan auttava kätemme tarvitsevalle. – Joskus voi olla helpompi olla auttajana kuin autettavana. Tuli mieleen, että jos kokee vaikeaksi ottaa vastaan tarjottua apua, mitä jos silloin ajattelisikin, että avun tarjoaja  toimii Vapahtajan apurina, Hänen lähettämänään.  Voi olla että apua voisi silloin olla helpompi ottaa vastaan. Kukapa nyt ‘taivaallisesta hätäkeskuksesta’ ohjatusta avunannosta haluaisi kieltäytyä?    

Kristus, ohjaa ja johdata meitä olemaan tukena ja apuna lähimmäisillemme, ja auta meitä myös olemaan valmiit ottamaan tarjottua apua, kun itse olemme tarvitsevassa asemassa.
Kiitos että olet kanssamme, elämämme kaikissa tilanteissa.  🙂

Bridge Over Troubled Water – Simon & Garfunkel

(Olen joskus aiemminkin tainnut laittaa tämän laulun blogiin, mutta sinä tuttuna levyversiona. Tässä laulu tallenteena konsertista Carnagie Hall’issa v.1969) 

Kyynel vierii, putoaataas tunnet pienuuden, et suojaa saapuolellas oon, taas kun aikaa onkun ystävää et nää
silloin näin yli synkän virran sillan rakennansulle vain yli synkän virran sillan rakennan
kun oot rauhaton, pelko vallan saa
kun yön sä mietit taas, mikä odottaaniin luokses käyn, taas kun aika onkun tuskaa vain on tie
silloin näin yli synkän virran sillan rakennan
sulle vain yli synkän virran sillan rakennan
taivas valkenee, uudestaan
nyt katseen loistaa suo, varjot pois on yltä maankäy rinnallain, jos sä uskot vain mä että auttaa voin
silloin näin yli synkän virran sillan rakennan
sulle vain yli synkän virran sillan rakennan

(sanat suom. Pertti Reponen)

Jeesus, parantajamme

4.9.2022. Nuorempana tuli pidettyä terveyttä ja energistä oloa lähes itsestään selvänä asiana. Ei sitä paljon edes ajatellut. Vaan kuin ollakaan, mitä enemmän ikävuosia kertyy, sitä kiitollisempi meikäläinen on jokaisesta terveestä päivästä.  

Tänä vuonna meidän perheen kevät ja kesä oli erilainen kuin ennen: kaikki poikani ja miniäni sekä yksi lapsenlapsi sairastivat koronan. (On sekin kummallista, kuinka samaan talouteen kuuluvat eivät sairastu samaan aikaan, vaan ihan omia aikojaan. Tuntuu ihan sattumanvaraiselta koko homma.) – Monet suunnitellut tapaamiset ja reissut jouduttiin perumaan tai siirtämään tuonnemmaksi.
Mutta miten pieniltä asioilta nuo nyt tuntuvat, kun ajattelee sitä, kuinka paljon ikävämmin asiat voisivat olla.  

Nettiuutisista näin tänään otteita eilisestä Mothers for Peace -järjestön rauhantapahtumasta Ukrainan ja ukrainalaisten tuen osoittamiseksi. Maaliskuussa osallistuin vastaavaan rauhanmarssiin. Silloin ei vielä ollut tiedossa, miten kauan sota jatkuisi. Eikä ole vieläkään.
Tällä kertaa teemana oli: We Must Not Forget. – Emme saa unohtaa.

Ensin harmitti: olisin halunnut osallistua tuohon tapahtumaan ja rauhankulkueeseen, mutta vasta tänään sain siitä tiedon. Luettuani Senaatintorilla pidettyjen puheiden siteerauksia olin kuitenkin huojentunut siitä etten ollut paikan päällä. Kun jo niiden lukeminen meni niin syvästi tunteisiin, millaiselta olisikaan ollut torilla, jossa oli tällä kertaa koolla myös Ukrainasta paenneita äitejä ja lapsia….

Mika Aaltola, Ulkopoliittisen instituutin johtaja, totesi: “Ukrainalaiset eivät tiedä aamiaispöydässä, tapaavatko he läheisensä enää illalla.” 
Juuri Ukrainasta
palannut toimittaja Antti Kuronen puolestaan kertoi, kuinka siellä on nyt kriittinen humanitaarisen avun tarve.

Kannetaan Ukrainaa ja ukrainalaisia, niin sodan keskellä olevia kuin sitä paossa olevia,  rukouksissamme ja sydämissämme. Ja autetaan heitä siinä missä voimme. 🙏💛💙

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kiitoslaulu
Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin avuksi,
ja sinä teit minut terveeksi.
Herra, sinä pelastit minut tuonelasta.
Hautaan vaipuvien joukosta sinä toit minut takaisin elämään.
Laulakaa Herralle, te Herran palvelijat, ylistäkää hänen pyhää nimeään!
Hänen vihansa kestää vain hetken, hänen hyvyytensä läpi elämän.
Illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo.
Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi, riisuit yltäni suruvaatteen ja puit minut ilon pukuun.
Siksi minä laulan sinulle kiitoslaulun, laulan koko sydämestäni enkä vaikene.
Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän nyt ja aina.  Ps. 30:3–6, 12–13

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Auttaja
Onnellinen se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala,
onnellinen se, joka turvaa Herraan, Jumalaansa.
Herra on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken mitä niissä on.
Herra on iäti uskollinen. Herra hankkii oikeutta sorretuille, nälkäisille hän antaa leipää.
Herra päästää vangitut kahleista, hän antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen.
Herra rakastaa oikeamielisiä, ja suojelee muukalaisia.
Hän tukee leskiä ja orpoja, mutta jumalattomien tien hän tekee mutkaiseksi.
Herra hallitsee ikuisesti. Hän on sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen. Halleluja!  Ps. 146:5–10

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Olen kanssasi
Mooses sanoi Herralle: ”Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole nytkään, vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli.”
Herra sanoi hänelle: ”Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra? Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa.”  2. Moos. 4:10–12

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Uusi liitto
Tällaisen luottamuksen Jumalaan on Kristus saanut meissä aikaan. En tarkoita, että kykenisimme ajattelemaan mitään omin päin, mitään mikä olisi peräisin meistä itsestämme. Meidän kykymme on saatu Jumalalta, ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.  2. Kor. 3:4–6

Effata
Jeesus lähti sitten taas Tyroksen seudulta ja tuli Sidonin ja Dekapoliin alueen kautta Galileanjärvelle. Siellä hänen luokseen tuotiin kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan, ja häntä pyydettiin panemaan kätensä miehen päälle. Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta, pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään. Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: ”Effata.” Se merkitsee: aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi.
Jeesus kielsi ihmisiä kertomasta tästä kenellekään, mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he levittivät siitä tietoa. Kaikki olivat ylen määrin hämmästyksissään ja sanoivat: ”Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.”  Mark. 7:31–37

Galilean seudun kaikissa kylissä ja kaupungeissa oli varmaan kuultu puhuttavan Jeesuksesta ja siitä, kuinka hän paransi sairaita. Ei siis ollut mikään ihme, että myös mies (joka oli kuuro eikä siis ilmeisesti olisi itse huomannut hakeutua Jeesuksen pakeille) tuotiin Jeesuksen luo.
Evankeliumi ei kerro, toivatko sukulaiset tai ystävät kuuroa miestä parannettavaksi. Joka tapauksessa joku (tai jotkut) välittivät miehestä niin paljon, että lähtivät Jeesusta vastaan ja toivat kuuron miehen Jeesuksen eteen.

Jeesus katsoi taivaalle ja huokaisi. Sitten hän sanoi: “Aukene”. Ja miehen korvat aukenivat ja hän pystyi puhumaan selkeästi.
Ajattelen, että Jeesus tuossa kääntyi Isän puoleen varmistaen, että tämä oli Hänen tahtonsa.
Hänhän sanoi toimivansa aina Isänsä tahdon mukaisesti.

Parantaako Ylösnoussut Vapahtajamme vielä tänäkin päivänä niitä, jotka kääntyvät Hänen puoleensa tai jotka tuodaan Hänen eteensä esirukouksin?
Uskon vakaasti siihen, että rukouksemme kuullaan taivaassa.
Olen nähnyt ja kuullut, kuinka ihmisiä on parantunut, kun heidän puolestaan on rukoiltu. Mutta olen myös monien muiden lailla todennut, että se ei ole mikään itsestäänselvyys.

Ikuiseksi mysteeriksi jäänee, miksi jotkut kokevat parantumisen, toiset eivät. Me näemme asiat vain inhimillisestä, rajallisesta näkökulmasta. Taivaallinen suunnitelma elämällemme on näkökykyämme ja ymmärrystämme niin valtavan paljon laajempi. Siihen on tyytyminen, vaikkei se ole aina niin helppoa.

Usein meiltä jää myös näkemättä se, mitä tapahtuu näkymättömissä: ihmisessä sisäisesti. Jos on rukoiltu fyysisen paranemisen puolesta, eikä sitä ole tapahtunut, voi kuitenkin olla, että jotain merkittävä, ehkä olennainenkin, sisäinen muutosprosessi on lähtenyt liikkeelle. Sen vaikutukset saattavat näkyä vasta jonkun ajan kuluttua. Saattaa olla, että Taivaallinen Isä on nähnyt sen silloin tärkeämmäksi kuin kyseisen henkilön fyysisen parantumisen. 

Jeesus, Parantajamme, avaisitko silmämme näkemään, korvamme kuulemaan ja mielemme ja sydämemme ymmärtämään tilanteita ja tapahtumia taivaallisesta perspektiivistä käsin. Ehkä se on paljon pyydetty. Mutta me saamme pyytää, ja Sinulle kaikki on mahdollista. 🙂

Taivaallinen isämme, auta meitä luottamaan lujasti Sinun hyvään tahtoosi ja suunnitelmaasi elämäämme varten. Ja siihen, että olet kanssamme silloinkin, kun meillä on vaikeaa ja tuntuu ettemme jaksa. Auta. suojele ja varjele kaikkia, jotka ovat hädässä ja puutteessa. 

Pyhä Henki, lohduta kaikkia surevia ja peloissaan olevia. vahvista uskoa ja toivoa. Johdata meitä, näytä miten toimia kussakin tilanteessa. Täytä meidät Jumalan rakkaudella ja voimalla. Siinä, taivaallisessa ilmapiirissä, kaikki näyttäytyy ja tuntuu valoisammalta.  😉

Alla Ukrainan kansallislaulu