Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2017

Todellista?

31.7.2017     

“Sinä olet Jumala” – Karmelinvuorella Elia kääntyi kansan puoleen ja sanoi: ”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!” Kansa ei vastannut hänelle mitään. Elia sanoi silloin kansalle: ”Minä yksin olen jäänyt jäljelle Herran profeetoista, kun taas Baalin profeettoja on neljäsataaviisikymmentä. Tuokaa meille kaksi nuorta sonnia. He saavat valita itselleen niistä toisen. Paloitelkoot sitten sen ja pankoot palat polttopuiden päälle, mutta tulta älkööt sytyttäkö. Minä teen samoin toiselle sonnille, panen sen puiden päälle mutta en sytytä tulta. Huutakoot he sitten avuksi omaa jumalaansa, minä huudan Herraa. Se jumala, joka vastaa tulella, on tosi Jumala.” Väki huusi yhteen ääneen: ”Hyvä!”
Elia sanoi Baalin profeetoille: ”Valitkaa itsellenne sonneista toinen. Valmistakaa te ensin uhrinne, koska teitä on enemmän. Huutakaa jumalanne nimeä, mutta älkää sytyttäkö tulta.” He ottivat sonnin ja valmistivat uhrin. Aamusta keskipäivään saakka he sitten kutsuivat Baalia huutaen: ”Baal, Baal, vastaa meille!” Ei kuulunut ääntä, ei tullut vastausta, vaikka he hyppivät paikalle rakennetun alttarin ympärillä.
Ruokauhrin aikaan profeetta Elia astui kansan eteen ja sanoi: ”Herra, Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala! Tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen palvelijasi ja olen tehnyt kaiken tämän sinun käskystäsi. Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, jotta tämä kansa oppisi, että sinä, Herra, olet Jumala! Vastaa ja käännä heidän sydämensä taas puoleesi!”
Silloin Herran tuli iski alas. Se söi polttouhrin ja puut sekä alttarin kivet ja mullan ja nuoli ojasta veden. Kun kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja huusivat: ”Herra on Jumala! Herra on Jumala!”
(
1. Kun. 18: 21-26, 36-39)

Tuli taivaasta – Mikä luottamus Elialla! Hän oli täysin vakuuttunut siitä, että Herra ilmestyisi ja osoittaisi, kuka on todellinen Jumala. Väliin jätetyissä jakeissa (27-35) kerrotaan, mitä Elia lisäksi teki, kun tuli hänen rukousvuoronsa: käski  kaataa vettä häränpaloille kolme kertaa, yhteensä 12 ruukullista.
Jumalan tuli kuivasi vedet ja poltti kaiken alttarille laitetun ja alttarikivetkin murenivat tulen kuumuudesta.

Boanerges – Tuosta tulee mieleen Jeesuksen opetuslapset, jotka tunnekiihkonsa vallassa halusivat saada aikaan taivaallista actionia:
Kuultuaan,
ettei eräässä Samarian kylässä haluttu Jeesuksen tulevan sinne, Jaakob ja Johannes tuohtumuksen tilassaan halusivat Jumalan tulta ‘avuksi’.  Suivaantuneet veljekset (ilmeisesti muistaen Elian  rukouksen ja sen vaikutuksen) kysyivät Jeesukselta: “Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät?”
Varmaan Jeesusta(kin) hymyilytti poikien ehdotus. Hän nuhteli heitä ja sanoi: “Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja kadottamaan vaan pelastamaan.”  (Luuk. 9:54, 55)
Jeesus antoi veljeksille nimen Boanerges (ukkosenjylinän pojat) ja jatkoi matkaansa opetuslastensa kanssa matkaansa…

Ei mikään ihme, jos Elian, VT:n profeetan, toiminta resonoi Boanerges -veljeksissä; olihan Elian saama rukousvastaus vaikuttava! Nähdessään Jumalan voiman 450 Baalin profeettaa tunnistaa Hänen pyhyytensä, heittäytyy maahan ja huutaa: ”Herra on Jumala! Herra on Jumala!” – Kyllä siinä taisi tanner täristä! – Nähdessään tämän ei kansan enää tarvinnut miettiä kumpaa palvoa, Herraa vai Baalia.

Uuden liiton strategia oli toinen:  Jeesus opetti: Jos teitä ei jossakin paikassa oteta vastaan, lähtekää siitä kaupungista ja pudistakaa pöly jaloistanne. (Luuk. 9:5) – Ukkosenveljeksen pojat vain olivat ehtineet unohtaa tämän.

Totuus vai harha on ensi pyhän aiheena. Miten erottaa, milloin palvoo, palvelee tai seuraa jumalia, milloin Jumalaa? Mistä tietää, mikä on totta, mikä vain osittain totta, mikä jonkinlaista sekoitusta todesta ja epätodesta? Oma kokemukseni on, ettei ole ihan helppo juttu monilta poluilta etsivälle.
Useita vuosia omaksuin erilaisia opetuksia, jotka tuntuivat vain niin hyviltä, ettei niitä ymmärtänyt millään lailla kyseenalaistaa. Totta kai tämän ja tuon ja tuon opetuksen täytyi olla ‘hyvästä lähteestä’, kun vaikuttaa niin valoisalta ja kohottavalta…

Miksi tyytyä vähempään? – Halusin myös eräässä vaiheessa ajatella, etteivät uskonnot ole eriarvoista, vaan että kaikki ovat saman Jumalan Hengen ohjauksessa, matkalla kohti ykseyttä. Kun minulle vihdoin alkoi valjeta, miten Jumala ja jumalat, Henki ja henget eroavat toisistaan kuin päivä ja yö (vaikka jumal- ja henkiolennot antaisivatkin ymmärtää jotain ihan muuta), ihmettelin kuinka ylipäätään olin kiinnostunut myös niiden inspiroimista asioista! Miksi kiinnostuin vähäisemmästä, kun tiesin että on olemassa Suurempi?

Kanavointia – Eräs havahduttava tekijä kohdallani oli todeta, kuinka suunnaton määrä ihmisiä ympäri maailmaa, myös Suomessa, luki erään henkiolennon sanelemia kanavointeja ja noudatti innolla tämän antamia ohjeita. En lukenut kanavoijan kirjoja, mutta minulle lähetettiin joitain s-posteja, joissa oli näitä kanavointeja. – Ihmettelin, kuinka oli mahdollista, että joku henkiolento, jonka todellista alkuperää ja todellista motiivia ei tiedetä, sai (ja saa) ihmiset niin valtaansa. Tällaisten henkioppaiden opetuksia kuunnellaan vieläkin innolla, hartaasti ja kunnioituksella: taas tuli jotain viisasta ja ylevää, tai käytännön neuvoja, joiden mukaan tietää miten elää ja toimia…

Miksei Jumala valaissut aikoinaan meikäläiselle jollain järisyttävällä, dramaattisella tavalla Hänen totuuttaan? Ehkä olisin säikähtänyt ja juossut pois. Elian aikana Jumala halusi kansansa näkevän, mikä ero on Hänen ja sen jumalan välillä, jota jotkut heistä palvoivat. Hän valmisti kansaa tunnistamaan Messiaan pyhyyden sitten kun tämä saapuisi.
Messias tuli, ja Kristuksen kautta Jumala alkoi kutsua ihmisiä yhteyteensä Rakkaudellaan, lempeästi. Sillä tavoin Hän kutsui minuakin.

Tietoisesti tiedostaen – Ajattelen, että kaiken ympärillä olevan henkisen/hengellisen runsaudentarjonnan keskellä – ja ehkä ennen kaikkea siellä – Jumala toivoo  meidän valitsevan tietoisesti Hänet. Ja tiedostamaan, milloin Hänen ja niiden muiden (jumalien ja henkivaltojen) asiat alkavat sekoittua toisiinsa (vähän, enemmän tai täysin).  

Rakas Jumalamme, Sinä tiedät, millä tavoin vetää meitä itse kutakin yhteyteesi. Kiitos että teet sen aina  Rakkaudestasi käsin. Kiitos Rakkaudestasi meitä kohtaan. Auta meitä näkemään Sinun Totuutesi. Auta kulkemaan Sinun johdatuksessasi.

How Great Thou Art – The Piano Guys

Muut tekstit: Ps. 92: 5-10, 13-16, Hepr. 4: 1-2, 9-13 ja Matt. 7: 13-14.

Kirkastusvuorella

24.7.2017 

Korkealle vuorelle – Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan.
    Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan.
Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähneet siellä ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.  (
Mark. 9: 2-8)

Valtava kirkkaus heidän Rabbinsa yllä ja ympärillä. Myös Jeesuksen kasvot hohtivat varmaan vähintäänkin yhtä kirkkaasti kuin Mooseksen, tämän laskeutuessa Siinain vuorelta keskusteltuaan siellä Jumalan kanssa.  

Kun Jumalan pyhä kirkkaus ilmestyy, omat sanat käyvät vähiin. Mitä vahvemmin Hän ilmaisee kirkkautensa, sitä hiljaisemmaksi käy ihminen. – Yleensä.
Pietari, toiminnan mies, nähdessään Kristuksen kirkkauden ympäröimänä sekä Elian ja  Mooseksen ilmestyvän, sen sijaan puuttuu näiden keskusteluun. Aika hurjaa!
Ehkä Pietari ehdotti majanrakennusta vahvassa hämmennyksen tilassa – vain jotain sanoakseen. Tai ehkä hän mietti kuumeisesti, miten saada tuo ainutlaatuinen tilanne pysyväksi. Ties mitä hän tovereineen saisi kuulla Jumalan suunnitelmista  heidän Rabbinsa puhuessa israelilaiset vapauteen johtaneen miehen sekä kansan tärkeimmän ja arvostetuimman profeetan kanssa!!!

Mutta Isä ilmoitti että Poikaa opetuslasten tuli kuunnella. Tämä puhuisi kaiken, mitä heidän ja muiden tuli tietää.  

Veljekset ihmettelivät vain hipihiljaa kokemaansa.
Johannes imi varmaan kaiken mahdollisen tuosta tilanteesta sieluunsa ja henkeensä. – Ja kuitenkin Kirkastusvuorella koettu oli vain pientä esimakua siitä, mitä hän saisi kokea vanhoilla päivillään Patmos -saarella.
Jaakobia ei kovinkaan paljon kuvata UT:ssa, paitsi että oli nuorena veljensä tavoin kiivas  luonteeltaan. Myöhemmin, opettajana toimiessaan hän vaikuttaa selkeältä ja rauhalliselta.
Kirjeessään hän parissakin kohtaa käytti ilmaisua ‘ylhäältä tuleva viisaus’. Sillä, että hän tovereineen kuuli Jumalan puhuvan Kirkastusvuorella, oli varmasti vahva vaikutus hänen elämäänsä ja toimintaansa.
Mutta ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja niin se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä.” (Jaak.3: 17)
Pari kertaakin hän mainitsee ‘ylhäältä tulevan viisauden’.

Kirkastusvuorikokemus oli noille kolmelle opetuslapselle varmasti ikimuistoinen. Arvelen, että se, mitä Pietari, Jaakob ja Johannes olivat nähneet ja kuulleet Kirkastusvuorella, oli heille koko loppuelämän merkittävä voimanlähde.

Paavali, jahdatessaan Kristuksen seuraajia, koki myöskin Jumalan kirkkauden ja voiman, aika dramaattisella tavalla:
“Mutta matkalla, kun jo olin lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti puolenpäivän aikaan yhtäkkiä kirkas valo ympärilleni. Kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan: ‘Saul, Saul, miksi vainoat minua?’ Minä kysyin: ‘Herra, kuka sinä olet?’ Ääni vastasi: ‘Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat.’ (Apt.22:6-8)

Kirkkauden Isä – Kristus kutsui Paavalin (tuolloin Saulin) seuraamaan itseään ja hänestä tuli Kristuksen vahvin apostoli. Paavalin kirje efesolaisille heijastaa hänen kokemuksiaan Jumalan kirkkaudesta; esim:
“Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa.” (Ef.1:17-21)
Kirkastusvuori – Mikä on sinun kirkastusvuoresi? Mikä on sen voiman lähde, josta ammennat innoitusta, johdatusta ja jaksamista sielusi sisimpään? 
Ajattelen, että meille kaikille on annettu mahdollisuus ‘nousta’ kirkastusvuorelle, jossa Jumala voi ilmaista meille – häivähdyksenomaisesti tai kirkkaammin – omaa pyhyyttään. Ja jossa Hän saattaa kehottaa kuuntelemaan Poikaansa. Jotta
mielemme voisi valaistua. Ja sydämemme.  

Spirit of the Sovereign Lord – Paul Wilbur

“Kaikkivaltiaan Herran Henki
tule, ilmaise läsnäolosi
tuo ilmi Elävän Jumalan kirkkaus
anna kirkkautesi painon laskeutua yllemme
anna elävän virtasi virrata
anna totuutesi kuninkuuden hallita meissä
emme etsi kättäsi, etsimme vain kasvojasi
haluamme tuntea Sinut
haluamme nähdä Sinut
ilmaise kirkkautesi täällä
anna kirkkautesi painon laskeutua”

Muut Kirkastussunnuntain tekstit ovat Ps. 97: 1-2, 5-6, 10-11, 2. Moos. 3: 9-15 ja Ilm. 1: 9-18

Jumalan Valtakuntaan

17.7.17 

Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: ”Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, älä riistä toiselta, kunnioita isääsi ja äitiäsi.”
”Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen”, vastasi mies. Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.” Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

Jeesus kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: ”Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan!” Opetuslapset hämmästelivät hänen sanojaan, mutta Jeesus jatkoi: ”Lapseni, Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.”    (Mark. 10: 17-27)

Jeesuksen luo juossut mies, rikas ja hurskas, ymmärsi että paljon merkittävämpää kuin mukava maanpäällinen elämä oli se, missä hänen sielunsa/henkensä viettäisi iäisyyselämää.
Minusta koskettava kohta on tuo, jossa Markus sanoo Jeesuksen katsahtaneen häneen ja rakastaneen tätä. (Evankelistoista ytimekkäimmän, tiiviisti olennaisimmissa asioissa pysyttelevän faktamiehen mainitessa tuollaisen asian, sitä ei voi olla huomaamatta.)
Mitä Jeesus rakasti tuossa miehessä? Ajattelen, että Jeesus ilahtui nähdessään hänen puhtaan sydämensä sekä kiihkeän pyrkimyksensä elää hyvää, Jumalan tahdon mukaista elämää.

Kuin Natanael – Varmaankin Jeesus näki miehessä samaa kuin Natanaelissa. Nähdessään Natanelin Jeesus sanoi: “Siinä on oikea israelilainen, mies vailla vilppiä!” (Joh.1:47)
Natanael tunnisti Jeesuksen Jumalan Pojaksi ja lähti seuraamaan häntä. Rikas mies tunnisti myös Jeesuksen pyhyyden, sillä hän polvistui tämän  edessä. Hän ei kuitenkaan lähtenyt seuraamaan Jeesusta.

Mikä pidätteli häntä? Hän oli jo niin lähellä Taivaan Valtakuntaa, että häneltä puuttui vain ‘yksi’, kuten Jeesus sanoi.
Vain yksi asia esti häntä pääsemään sisälle: hän ei pystynyt luopumaan siitä, mitä hänellä oli. Jeesus näki tämän ja halusi auttaa miestä voittamaan tuon esteen, joka sitoi häntä ja esti astumasta Jumalan Valtakunnan todellisuuteen.

Kameli – Hauska tuo Jeesuksen vertaus kamelista ja neulansilmästä. Eilen nukkumaan mennessä aloin miettiä, miksi Jeesus valitsi juuri kamelin kaikista eläimistä. (En tiedä, oliko Jeesuksen oma vai yleinen juutal. sanonta.)
Mieleen tuli kamelin koko ja kantamukset. Pitkine kauloineen ja kyttyröineen se oli varmasti suurin eläin, jonka israelilaiset olivat nähneet. Tai jollei oltu nähty niin ainakin kuultu Silkkitietä pitkin ja erämaiden halki kulkevista kameleista, jotka kauppamiesten karavaaneissa kuljettivat selässään isoja kuormia.

Mitä isompi lasti, sitä hankalampaa, kun tulee kapea kohta, josta pitäisi päästä läpi.
Eräällä Israelin matkalla mukaan lähti sen verran ystäviä, että mahtuisimme juuri ja juuri minibussiin. Oli sitä paitsi ekologisempaa matkata yhdellä kuin useammalla ajoneuvolla. Minibussin tavaratila oli pieni, joten jokainen lupasi ottaa vain pienen laukun mukaan.
Luostariin, jossa Nasaretissa yöpyisimme, piti toisesta kaupungista saavuttaessa ajaa hyvin kapeaa kujaa, jota reunustivat kivimuurit kummallakin puolella. Tuo luostari oli kuitenkin niin ihana paikka yöpyä, että olin varannut meille sieltä huoneet tällekin kerralle. Mietin kuitenkin, kuinka ihmeessä selviäisin minibussilla tuon kujan mutkista, kun henkilöautoillakin oli tehnyt tiukkaa.
Poikani pelasti tilanteen tulemalla matkalle mukaan ja toimimalla  autonkuljettajana. N. 40 cm minibussia leveämmälle kujalle saavuttuamme hengitimme kaikki sisään ja ihmettelimme, kuinka hän sai kuin saikin käännettyä minibussin miltei 90 asteen mutkassa sivupeilien hipoessa kujaa reunustavia korkeita muureja. (Vieläkin tuntuu käsittämättömältä, että siitä selvittiin muureihin osumatta.)

Tie elämään – Jeesus sanoi: Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen.” (Matt.7:14)
Ymmärrän tuon hyvin. Haluamme pitää kiinni siitä, mikä meitä miellyttää, mikä tuntuu kivalta ja mukavalta. Vieroksuin pitkään ajatusta kapeasta tiestä, mm. siksi
etten halunnut luopua sellaisesta mistä niin kovasti pidin ( = new age -jutuistani). Kukaan ei siihen kuitenkaan käskenyt tai pakottanut. Jumala alkoi vain näyttää minulle asioita, ja sisälläni heräsi vähitellen halu ja tarve luopua kokonaan niistä asioista, jotka tuolloin toivat minulle elannon.
Mutta kuinka monesti olenkaan saanut yllättyä siitä, miten paljon hyvää siitä seurasi; millaisia aarteita tällä tiellä löytää. Aarteita jotka eivät ole kaupan ja joita ei halua vaihtaa mihinkään muuhun.

Vapauteen – Yksi niistä on vapaus. Sekin on paradoksi: kuvittelet että joudut tällä tiellä jotenkin ahtaammalle, mutta saatkin kokea sen kaltaista vapautta, johon verrattuna aiemmin kokemasi vapaus onkin feikkiä.

Paavali kirjoitti: “Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.” Ja myös:
“Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne.”

Radikaalit – Evankeliumin rikkaan miehen sielu oli kiinnittynyt siihen, mitä hän omisti. Puutteessa elävien tilanne ei koskettanut häntä ainakaan siinä määrin että olisi ollut valmis radikaaliin elämänmuutokseen toisten hyväksi. 1200 v. myöhemmin elänyt Franciscus Assisilainen sen sijaan oli radikaali. Jätti valmiiksi katetun vauraan elämän ja lähti etsimään kuinka voisi palvella Kristusta. Ehkä se, mitä Jeesus oli sanonut tuolle rikkaalle miehelle, oli vaikuttanut häneen.
Kristus puhui Franciscukselle hänen katsellessaan raunioituneen kirkon ikonia. Rakennettuaan kirkon kuntoon Franciscus ja hänen radikaalit ystävänsä päätyivät hoitamaan hyljeksittyjä leprasairaita.  

Vaikket kutsukaan monia meistä noin radikaaleihin elämänmuutoksiin,   auta Kristus meitä näkemään, mihin meitä kutsut. Sinä näet myös, mitkä asiat meissä estävät toimimasta Sinun Rakkaudestasi käsin.  
Auta meitä kasvamaan kaltaisuuteesi, voittamaan itsekkyytemme,   rakastamaan toisiamme, huomioimaan toisten tarpeita, antamaan omastamme. Kulkemaan Sinun osoittamaasi Rakkauden tietä.
Kiitos että olet Pelastajamme. Kiitos Armostasi ja Rakkaudestasi!

Love – Chris Tomlin & Watato Choir

“Kun on vaikea löytää toivoa
kun luottamus heikkenee
tarvitsemme syyn, joka takana seistä – rakkautta
kaikki haluamme sellaista mikä tuntuu joltain
välillä se tulee, välillä se varastaa
se mikä jää, mikä on todellista on – rakkaus
on rakkaus, on anteeksianto
on rakkautta niinä aikoina, jolloin on vaikeauksia
kun elämä on kylmää, on olemassa lupaus
et koskaan kulje ilman… rakkautta
se parantaa sairaat, lohduttaa heikkoja
murtaa ylpeän, kohottaa nöyrän
rakkaus on vastaus, rakkaus löytää tien
kun rakastamme toisiamme päivä kirkastuu”

“O-kwa-ga-la-kwe,
Ku-singa-byoo-na,
Bwe-twa-ga-la-na-o-lu-na-ku-lu-suu-fu”

(Watato – kuoro muodostuu lapsista, joiden joko toinen tai kummatkin vanhemmat ovat menehtyneet joko sodassa tai AIDSiin.)

Muut tekstit: Ps. 28: 1-2, 6-9, 1. Sam. 15: 22-26 ja Jaak. 2: 8-13

Elävän Jumalan Poika

10.7.2017 

Pietarin kappeli Genesaretin rannalla, tradition muk. paikalla, jossa ylösnoussut Kristus antoi Pietarille hengell. paimenen viran.

Messias Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?” He vastasivat: ”Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.” ”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.”
    Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”   (Matt. 16: 13-19)

Ihmisen Poika Tuon sanaparin alkuperä ja merkitys on aina askarruttanut minua. Nyt löysin Lauri Thurénin artikkelin (http://www.sana.fi/sana/raamattuartikkeli/ihmisen_poika), josta selvisi, että ‘ihmisen poika’ on tavallinen hepreal. ilmaus (yli 100 k. VT:ssa esiintyvä) ja tarkoittaa ihmistä ylipäätään. Thurenin mukaan varhaisjuutal. traditiossa – ehkä Danielin näyn pohjalta – syntyi käsite ‘Ihmisen Poika’, jolla tarkoitettiin enemmän kuin tavallista ihmistä; ei kuitenkaan odotettua Messiasta, Daavidin suvusta polveutuvaa kuningasta, joka pelastaisi Israelin kansan vieraan vallan alta. 

Danielin näky: Yhä minä katselin yöllisiä näkyjä ja näin, miten taivaan pilvien keskellä tuli eräs, näöltään kuin ihminen (sanatarkka käännös: kuin ihmisen poika). Hän saapui Ikiaikaisen luo. Hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen, ja hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä. (Dan.7:13-14)

Jeesuksen käyttäessä itsestään nimitystä Ihmisen Poika hänen sanomaansa liittyi aina taivaallinen ulottuvuus, taivaallinen suunnitelma tai taivaallinen arvovalta. Kesareassa Jeesus kysyi opetuslapsilta ensin Ihmisen Pojasta ja sitten kuka hän heidän mielestään on. Pietari yhdistää vastauksessaan “Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika” Danielin näyn ihmisen kaltaisen sekä odotetun Pelastajan yhdeksi.  

Odotukset täyttyivät – Jeesus ilmaisi omalla olemuksellaan (syntymällään, elämällään, opetuksillaan, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan), että hän on nuo kaksi juutalaisten odottamaan hahmoa yhdessä ja samassa persoonassa: Ihmisen Poika ja Messias, taivaallinen ja inhimillinen, Pyhän Hengen hedelmöittämä ja naisen kohdusta tähän maailmaan ihmiseksi syntynyt.
Odotukset täyttyivät, vaikkeivät juuri sillä lailla kuin kansa toivoi. Siksi vain pieni osa israelilaisista tiedosti sen. Tänäkin päivänä vain murto-osa heistä on löytänyt Jeesuksen Messiaana.
Tällä vuosituhannella Jumala on kuitenkin alkanut vetää harsoja juutalaisten silmiltä. Yhä useampi herää huomaamaan, kuka Jeesus Nasaretilainen todella oli ja on.

David, jonka kohtasin vuosia sitten Jerusalemin kadulla (josta kerroin jossain aiemmassa bloggauksessa) koki tämän aika rajulla tavalla v:n 1967 sodassa. David näki Kristuksen kaikessa kirkkaudessaan ja uskoi että olisi menettänyt henkensä, jollei Jeesus olisi ilmestynyt häntä suojaamaan kranaatin räjähtäessä aivan hänen vieressään. David tajusi, että Jeesus on ylösnoussut, elää ja toimii keskuudessamme.

Elävän Jumalan Poika ilmaisee maanmiehilleen – samoin kuin arabeille – todellisen olemuksensa näyissä, unissa sekä kirjoitusten kautta.    
Messiaanisissa (Jeesukseen uskovissa) juutalaisissa voi nähdä syvää iloa ja rauhaa. Ymmärrän sen hyvin. On suuri ero siinä, odottaako saapuvaksi jotain sellaista, josta ei edes oikein tiedetä mitään, kuin että tajuaa että se jota odotetaan onkin jo tullut. Ja että Hänestä on olemassa paljon tietoa. Ja että Hän on enemmän kuin koko kansan odotettu vapauttaja ja pelastaja. Että Hän toivoo henkilökohtaista suhdetta jokaiseen ihmiseen. Ja että Hänessä on löydettävissä Ilo ja Rauha.  

Jumalan suunnitelma – Luojamme tarvitsee meitä ihmisiä, jotta se minkä on tarkoitus toteutua täällä Maan päällä voisi toteutua. Tätä osoittaa myös se, kuinka Jeesus tarvitsi opetuslapsiaan julistamaan Taivaan Valtakuntaa sanoin ja teoin.
Mutta tuo mitä Jeesus sanoikaan lähimmälle opetuslapselleen Kesareassa… “Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet”… – Ensin mietin, miten Pietari pystyi käsittämään Jeesuksen häkellyttäviä sanoja. Miten tuossa hetkessä? Entä miten myöhemmin (esim. kiellettyään Jeesuksen vangitsemisen yhteydessä edes tuntevansa tätä)?
Mutta Helluntaina, kun Pyhä Henki laskeutui, vanhat jutut pyyhittiin pois ja Pietari ystävineen sai kokea, millaista oli olla vahvasti Jumalan käytössä.  

Taivaan avaimet – Mukulakivipeitteisellä Hgin senaatintorilla kirkon katolla Pietari pitelee taivasten valtakunnan avaimia (kuten lukemattomissa muissakin patsaissa ja maalauksissa ympäri maailmaa).
Oliko Jeesuksen valinnan kriteerinä Pietarin intohimoinen antautuminen Mestarinsa palvelemiseen? Näin voisi ajatella.
Jeesus täsmentää kuitenkin Pietarin avainasemaa ei niinkään portinvartijana vaan asioiden sitojana ja vapauttajana: “Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”

Keljut vaksit – Lainopettajia ja fariseuksia Jeesus sen sijaan moitti  surkeiksi vahtimestareiksi: “Te teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät.” (Matt.23:13)

Avainasemassa – Ajattelen, että me kaikki kristityt olemme tavallaan avainasemassa. Se, miten me puhumme, toimimme ja elämme vaikuttaa siihen, olemmeko raottamassa toisillemme taivasten valtakunnan portteja vai sulkemassa niitä…

Messias, elävän Jumalan Poika, ojentaisitko meillekin avaimet – sellaiset, joilla voimme olla avaamassa sydämiä näkemään ja kokemaan Sinun Valtakuntasi todellisuutta. Armosi ja Rakkautesi avaimet. Auta meitä olemaan Hyvän levittäjiä. – Kiitos siitä, mitä Olet.

ps. 11.7. Etsiessäni erästä raamatunkohtaa Natanaelista ensi viikon bloggaukseen huomasin, että Natanael tunnisti jo ensikohtaamisessa kuinka Jeesuksessa yhdistyi se, mitä Israelin kansa odotti: “Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas”. (Joh.1:49)

Katse taivaaseen – Alla olevassa videossa minuun teki vaikutuksen Curtis Crumin ylistys. Siitä välittyi hänen läheinen, rakkaudellinen suhteensa Kristukseen. Tuntuu kuin hän katsoisi suoraan taivaaseen.
Koettaessani löytää muita videoita joilla Curtis laulaisi, ilmeni että vuosi tuon ylistysvideon teon jälkeen, viime tammikuussa, hän oli kesken ylistysharjoituksen tuupertunut maahan, eikä häntä saatu elvytettyä.
Curtisin nuorena leskeksi jäänyt vaimo Michelle Ana kertoi, kuinka eräs naispastori oli sanonut, että Jumala oli näyttänyt hänelle, ettei Curtis edes nähnyt kuolemaa, hän asteli suoraan taivaaseen…  

Let it rain – Come like You promised – Lorraine Felix, Curtis Crum

“Avaa Taivaan tulvaportit, laske sateesi
t
unnen Rakkautesi sateen
tunnen Henkesi tuulen
Taivaan sydänääniä kaipaan kuulla
tule, kuten lupasit, vuodata Henkesi
Rakastat kuin Isä, kuin Veli, kuin Leijona
voimakkaana, vailla vertaa
kiihkeästi tavoittelet minua
peität minut sillä, joka Sinä Olet”

Muut Apostolien päivän tekstit: Ps. 145: 3-7, Hes. 2: 1-8 ja Ef. 2: 19-22.

Armollisuutta

3.7.2017   

Ensi pyhän aihe on ‘Armahtakaa!’ (oikein huutomerkillä siis).

Apostoli laittaa aika suoraa tekstiä kirjeessään roomalaisille:  
‘Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista. Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita? Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan.
Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän, mutta niitä, jotka ovat itsekkäitä ja tottelevat totuuden sijasta vääryyttä, kohtaa ankara viha. Tuska ja ahdistus tulee jokaisen osaksi, joka tekee pahaa, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen. Kirkkaus, kunnia ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.’  (
Room. 2: 1-11)

Arvottomia ajatuksia – Paavali ei ollut vielä päässyt Roomaan, vaikka se oli ollut pitkään hänen mielessään. Mutta hän oli kuullut siellä vallitsevasta meiningistä ja ajatteli ettei ole ihmisillä enää mitään tolkkua. Tässä kuvausten siistimmästä päästä:
 ‘Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi. He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopuutta, he panettelevat ja parjaavat, vihaavat Jumalaa, ovat röyhkeitä ja pöyhkeitä, rehenteleviä ja pahanilkisiä, vanhemmilleen tottelemattomia, ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä.’ (Room.1: 28-31)

Mutta sitten tulee tämä: älä tuomitse, sillä toisen tuomitsijana teet itsesi syylliseksi. Niinpä. Tahtoisinpa tavata henkilön, joka ei edes ajatuksissaan olisi arvostellut/tuominnut toista ihmistä; hänen sanomisiaan, tekemisiään, ulkonäköään tms. – Mistä ne tulevatkin niin helposti, ne negatiiviset, arvostelevat ajatukset? Puhumattakaan sammakoista, joita lentää suusta! Vaikka niistä jää vain paha maku/mieli/olo – ja joskus myös huono omatunto.

En saanut palattua uutispaastooni. Mökkeilyn suloisenrauhaisasta olosta viime perjantaina palattuani menin tyhmyyttäni lukemaan Ylen nettiuutiset. Pääotsikkona olivat USA:n pressan twiitit, joissa nimitti yhtä tv-toimittajaa psykopaatiksi ja toista hulluksi ja vähä-älyiseksi. – Meni taas niin yli – erityisesti ajatellen että kyseessä on suurvallan päämies – ettei voinut kuin huokaista.
Vaikkei sisäinen tuomarini/arvostelijani minussa jaksanutkaan reagoida kovin vahvasti kyseisen henkilön tutuksi tulleeseen ilmaisutyyliin (sillä oletin amerikkal. toimittajien olevan aika kovissa liemissä keitettyjä ja tietävän, että mitä vain voi tuolta taholta roiskua silmille), niin kyllähän minä kuitenkin nuo heitot tuomitsin… ja siis… syyllistyn itse samaan kuin tuo onneton päämies: toisen arvosteluun.
Katsoin joka tapauksessa tv-haastattelun, jossa kyseisiltä toimittajilta kysyttiin heidän tuntojaan. Tiivistetysti miestoimittaja totesi, että presidentin erityisesti naisiin kohdistuva armoton kommentointi johtuu tämän omista naispeloista. (Twiitissä kun oli ollut täysin mauton naistoimittajan ulkonäköön liittyvä piikki.) Naistoimittaja puolestaan totesi, ettei hän henkilökohtaisesti jaksa välittää asiasta, mutta että maailmantilannetta ajatellen on pelottavaa, että heidän presidenttinsä on niin helposti provosoituva. (Samaa tuumin minäkin hänen tultuaan valituksi virkaansa.)
Eilinen uutinen Trumpin tweet-videosta oli – toivottavasti – pohjalukema: vuosia sitten kuvatulla videolla tummaan pukuun ja krakaan sonnustautunut Trump kaataa toisen pukumiehen maahan ja mukiloi maassa makaavaa miestä päähän. Tweet -videossa tuon hakkaamansa miehen pään tilalla oli uutiskanava CNN:n logo.
Aikamoisen toimintamallin antaa kansalaisilleen – ja koko tälle väkivaltaa muutenkin tulvillaan olevalle maailmalle.

Pysähdymmekö koskaan miettimään, mistä negatiiviset ajatuksemme ja sanomisemme kumpuavat? Millaisista asioista me provosoidumme? Mikä saa meidät toimimaan reaktiostamme käsin, ennen kuin ehdimme ajatella, harkita mitä sanomme ääneen tai kirjoittamme somessa?
Minulle heikompaan osapuoleen kohdistuva armottomuus on asia, joka saa turhankin matalan verenpaineeni yleensä kohoamaan.
Nuo toimittajat osasivat pitää puolensa. Mutta miten paljon onkaan sellaisia, jotka eivät osaa tai jaksa ja murtuvat toisten ilkeiden puheiden tai tekojen seurauksena. – Tai sellaisia, jotka alkavat hautua kostoa, ja niitä jotka jopa toteuttavat sen. (Näistä joudumme lukemaan uutisista surullisen usein.)

Itsereflektiota – Jeesus antaa hyvän esimerkin siitä, kuinka on hyvä pysähtyä miettimään, jos tekee mieli heitellä toisia kivillä (nyk. = kovilla sanoilla, arvostelulla). Fariseukset toivat hänen eteensä aviorikoksesta tavatun naisen haluten nähdä, miten tämä armollisuutta opettava rabbi ratkaisisi asian. Jeesus ei sanonut mitään, kumartui vain piirtelemään hiekkaan. Kun syyttäjät eivät tajunneet, vaan tivasivat Jeesukselta tuomiota, hän totesi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.”
Katsomatta heihin Jeesus kumartui taas piirtelemään hiekkaan. Syyttäjät joutuivatkin yllättäen katsomaan itseensä. – Sitä ei kerrota, miten kauan fariseusten piti asiaa mietiskellä, mutta lopputulos oli kuitenkin, että hiljaisina poistuivat paikalta; kivet jäivät heittämättä.

‘En tuomitse minäkään” – Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”
Miten kauniin tyynesti Jeesus hoitikaan koko tilanteen. Niin kiihkeät fariseukset kuin tuon naisen.

Kristus, kiitos että suuntaat Valosi kaikkeen tekopyhyyteen ja hurskasteluun. Opetat meitä kääntämään katseemme ensin itseemme, elämäämme, sanomisiimme ja tekemisiimme kun meissä nousee halu arvostella ja syytellä toisia. Se on vaikea läksy, mutta onneksi saamme päivittäin uusia mahdollisuuksia opetella… oppia Sinun armollisuudestasi. Olemaan armollisia niin toisia kuin myös itseämme kohtaan.
Efesolaiskirjeen kauniin kehotuksen mukaisesti: Olkaa ystävällisiä, hyväsydämisiä ja anteeksiantavaisia toisianne kohtaan, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi.” (Ef.4:32)

Hoida Jeesus Rakkaudellasi niitä sisäisiä haavoja, joita ilkeät, satuttavat sanat tai teot ovat meissä aiheuttaneet. Anna parantavan voimasi vaikuttaa ja auta antamaan anteeksi.
Tuo Valosi ja Toivosi jokaisen meidän elämään. 

Ja sillä välin kun opettelemme rakkaudellista armollisuutta toisiamme kohtaan, auta meitä olemaan ystävällisiä toisillemme. 🙂 

Sweet mercies – Suloista armollisuutta

“Ja tämä on tunnustuksemme Herra
että olemme heikkoja
niin kovin heikkoja, mutta Sinä olet vahva
ja vaikkemme ole sen arvoisia
me tulemme jalkojesi juureen ja sanomme: auta meitä
murtunut sydän, katuva mieli
vielä on töitä tehtävänä
Sinun armelias sydämesi
sykkii rakkauden vahvana virtana
anna joen virrata Jumala
Henkesi kautta, tätä huudamme
anna armosi laskeutua taivaasta
suloisen armosi virrata taivaasta
uutta armeliaisuutta tälle päivälle
anna armosi sataa Herra, kun rukoilemme
sanoit että tulet, kun pyydämme
lähetät (armon)sateesi jokaisen ylle
pyydämme Sinua, tule, lähetä sateesi jokaiselle…”

Muut tekstit: Ps. 13: 2-6, 2. Sam. 12: 1-10, 13 ja Joh. 8: 2-11