Suhde Jumalaan – Daavidin lauluissa (kuten yllä olevassa) ja eri elämänvaiheissaan minua koskettaa se yhteys, joka hänellä oli Jumalaan. Daavid vuodattaa sydäntään – epätoivonsa, avunpyyntönsä, katumuksensa, anteeksipyyntönsä, ilonsa, kiitollisuutensa ja ylistyksensä Jumalalle niin aidosti, avoimesti ja rehellisesti.
Ja hän luotti Jumalaan. Ajattelen, että tuo luottamus oli syntynyt sen kautta, että Daavid piti jatkuvasti yllä yhteyttä Jumalaan, milloin ylistys- ja kiitoslaulujaan laulaen ja palvoen, milloin apua rukoillen. Daavidin psalmit kertovat syvästä rakkaudesta ja kunnioituksesta (= pyhästä pelosta) Jumalaa kohtaan.
Paimentaessaan lampaitaan Daavid soitteli harppuaan. Mutta kun lammas joutui karhun tai leijonan hampaisiin, hän  ryntäsi villipetojen kimppuun pelastaakseen lampaansa. Hän tiesi – kuten kuningas Saulille myöhemmin kertoi – saaneensa avun Herralta. Herran apuun luottaen Daavid kävi myös taisteluun Goljatia vastaan.
Jumala tunsi Daavidin sydämen laadun. Kun Hän lähetti Samuelin voitelemaan uuden kuninkaan Israelille, tämän ei pitänyt katsoa ulkonäköön vaan sydämeen: “Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.”  (1.Sam. 16;7)
Iisain esitellessä Samuelille 7 poikaansa tämä ei edes ajatellut nuorimmaistaan Daavidia. Mutta kun Daavid, paimenpoika, Samuelin pyynnöstä haettiin niityltä, Herra sanoi Samuelille: “Tämä se on, voitele hänet!”

Musiikin vaikutus – Daavidin läheinen suhde Jumalaan ja rakkautensa Häntä kohtaan – niin uskon – välittyi Daavidin musiikista. Hänen soittaessaan harppua Pyhä Henki oli läsnä. Kun Saulia ahdisti paha henki, Daavidin soitto rauhoitti häntä ja paha henki jätti hänet rauhaan.
Kun Daavid sitten lankesi ja tajusi syyllisyytensä, koko hänen maailmansa romahti. Ei sen vuoksi, mitä muut hänestä ajattelivat, vaan mitä Jumala hänestä ajatteli. Tuli vakava katumuksen paikka.
Jumala oli Daavidille kaikki kaikessa. Tästä läheisestä suhteesta kumpusi hänen sydämenpuheensa ja -laulunsa Jumalalle. Siitä syystä varmaankin ne aina vaan koskettavat.

Anteeksi –  Daniel rukoili ja sanoi: ”Kuule nyt palvelijasi rukous ja nöyrä pyyntö, Jumalamme, ja anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi. Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian, kunniasi tähden, Jumalani! Se kaupunki on sinun nimellesi omistettu, ja sinun kansaasi kutsutaan sinun nimelläsi.”
Näin minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja toin Herran, Jumalani, eteen nöyrän pyyntöni hänen pyhän vuorensa Siionin puolesta.  (Dan. 9: 17-20)

Temppelini – Missä kunnossa mahtaa olla oma temppelini? Paavali kirjoittaa usein siitä, kuinka me olemme Jumalan temppeli. Esim. 1.Kor. 3:13: “Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?”
Mitä kaikkea tästä temppelistä löytyykään, kun rupean tutkiskelemaan… oisko tarvetta remontille? Ei se varmaan ihan raunioina sentään ole, kun tässä sentään vielä köpötellään… – Ei siis se temppeli, jonka näen peiliin katsoessa, vaan sisäinen tilani. Ajatukseni, asenteeni, puheeni, toimintani…
Onneksi saa aina luottaa Jumalan rakkauteen ja siihen, että Hän antaa anteeksi, vaikka millaisia juttuja nurkista löytyisi, kun ne anteeksipyynnön kera Hänelle tuo.
Kun mielen ja sydämen tilat on putsattu, tulee enemmän tilaan Pyhälle Hengelle.

Do You see me then? – Julie Meyer 

– Näetkö kun istuudun, ja kun lasken väsyneenä pääni vuoteelleni
ja kun nousen aamun siiville, näetkö Jumala minut silloin?
Ja silloin kun tuntuu että minua ei huomata
ja että unelmani tuntuvat kadotetuilta ja unohdetuilta?
Katsotko sydämeeni, kuuletko joko kuiskaukseni?
Tunnetko jokaisen ajatukseni, näetkö kun huudan, kun laulan?
Kerro, näetkö minut silloin?

– Lapseni, näen sinut istumassa ja väsyneenä vuoteellasi
ja kun nouset aamun siiville, näen sinut, etkä sinä ole yksin
Minä pidän sinut ikuisesti käsivarsillani ja kaikki unelmasi pidän kädessäni
ja näen sinut silloin, silmäni katsovat sydämeesi ja kuulen jokaisen kuiskauksen
Kyllä, tunnen jokaisen ajatuksesi ja näen kun huudat ja kun laulat…

Isäsi, joka on salassa, tietää – Jeesus opetti ja sanoi:
”Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään. Rukoilkaa te siis näin:
Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.
Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.”  (Matt. 6: 5-13)

Kun sydän on mukana, rukouksesta ei tule automaatiota, ei edes Isä meidän -rukouksesta (jonka pystyy lausumaan mantramaisesti, ilman että ajatukset ovat mukana).
“Mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi, rukoile sitten Isääsi joka on salassa….”
Tulee mieleen, että Jeesus ei ehkä puhu vain ulkoisesta tilasta, vaan voi tarkoittaa myös sellaista sisäistä tilaa, jossa koko olemuksella keskitytään olemaan Jumalan kanssa. Tilaa, jossa voi kuulla Isän puhuvan. Tilaa, jossa Pyhä Henki valaisee, hoitaa, lohduttaa, rohkaisee. Tila, jossa saa opastusta ja jossa vajaa tai tyhjä tankki täyttyy, jotta on taas energiaa matkan jatkamiseen.
Kun tila syvenee, puhe lakkaa, tilalle tulee sanoinkuvaamaton rauha, jossa Jumala on vahvasti läsnä. Tämä ei ole ollenkaan sama kuin mihin esim. intialaisista, tiibetiläisistä tai kiinalaisista traditiosta lähtöisin olevissa opeissa suuntaudutaan.  Jeesus opastaa tien nimenomaan yhteyteen Isän Jumalan kanssa. Kuten hän itse sanoo: hän on tie tähän yhteyteen. (Joh.14:6-7)
Isä meidän – rukouksessa ilmenee Jeesuksen viisaus: kun sitä oikein tutkii, huomaa, että sinä on tiivistettynä kaikki mitä tarvitaan: suhde Jumalaan ja kaikki, mitä se tuo tullessaan.