3.4.2018  Pääsiäisyllätyksiä – Nastakengät olivat jo menossa varastoon ja monotkin, kun pääsiäissunnuntaina oli maa näkyvissä ja lumet sulaneet lammikoiksi. Vaan mikä odottikaan toisena pääsiäispäivänä: maa kietoutui uudelleen valkeaan lumivaippaan, ja tänään aurinko sinitaivaalla kutsuu taas hohtaville hangille.
”Kiva kun pulkkasäät vielä jatkuvat”, totesi tiellä vastaan tullut, lastaan pulkalla vetävä äiti hymyillen.

Rauha teille -Yhtäkkiä Jeesus itse seisoi opetuslastensa keskellä ja sanoi: ”Rauha teille.” He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.” Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ”Onko teillä täällä mitään syötävää?” He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi.
    Jeesus sanoi heille: ”Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.” Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”  (Luuk. 24: 36-49)

”Minä tässä olen” – Jeesus, elävänä, luita myöten fyysisesti heidän edessään...!
”Koskettakaa minua.” Hän syö kalaa heidän nähtensä.
Jeesuksella oli täysi työ saada opetuslapset uskomaan, että hän oli siinä todellisena, ylösnousseena; konkreettisena, ei minään kuvajaisena.
Mietin, millä tavoin opetuslapset mahtoivat ymmärtää ylösnousemus-käsitettä. Ja miten tätä ihmeellistä asiaa ylipäätään käsiteltiin ja käsitettiin noina aikoina.
Siinä, että ihmisen sielu ja henki jatkavat olemassaoloaan kuoleman jälkeen, ei varmaan useiden mielestä ole niin kummallista. Pikemminkin se voi tuntua monista luonnollisemmalta ajatukselta kuin ihmisen olemassaolo päättyisi viimeiseen hengenvetoon. Tämän puolesta puhuvat myös ne lukemattomat kokemukset, joita omaisilla on edesmenneistä rakkaistaan. Kokemukset, joissa on voitu aistia, kuinka ohut raja näkyvän ja näkymättömän maailman välillä itse asiassa onkaan.

Liki- ja kaukonäköiset  – Mutta uskoivatko ihmiset, ihan tavallinen kansa, Jeesuksen aikana ruumiin ylösnousemukseen? Kirjanoppineet jakaantuivat tässä eri leireihin: fariseukset uskoivat, saddukeukset eivät. Eräs brittiläinen raamatunopettaja totesi, että asian voi muistaa vaikkapa seuraavalla tavalla: fariseukset olivat onnellisia, koska he saattoivat sanoa ”far I see” (näen kauas), kun taas saddukeukset olivat surullisia (=sad), sillä he ajattelivat kaiken päättyvän kuolemaan.
Vaikka elämmekin hyvin materialistis-tieteellistä aikaa, arvelisin että meidän aikanamme – ainakin Euroopan ulkopuolisissa maissa – on enemmän (tässä merkityksessä) ’fareja’ kuin ’sadeja’.

Joka tapauksessa, Jeesuksen opetuslapset saivat kokea Jeesuksen ylösnousemuksen mitä konkreettisemmin. Hän ilmestyi heille useamman kerran kuolemansa jälkeen.
Paavali kirjoitti tästä Teofilokselle:
Edellisessä kirjassani, hyvä Teofilos, kerroin kaikesta siitä, mitä Jeesus teki ja mitä hän opetti, alusta alkaen aina siihen päivään saakka, jona hän Pyhän Hengen voimalla antoi valitsemilleen apostoleille käskynsä, ennen kuin hänet otettiin taivaaseen. Heille hän myös monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa. Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta. (Apt.1:1-3)

Todistajat – Osoitettuaan opetuslapsille olevansa elävä ja todellinen, Jeesus sanoi heille: ”Te olette tämän todistajat.”
– Voi, miten he ikinä voisivat kellekään todistaa siitä, mitä he olivat omin silmin saaneet nähdä? Kuka ikinä voisi uskoa, kun he kertoisivat, että Jeesus oli noussut kuolleista? Varmaan tällaisia ajatuksia pyöri heidän mielessään.

Voima korkeudesta – Opetuslapset olivat iloisia ja innoissaan siitä, että Jeesus oli siinä heidän kanssaan, mutta hämmennys vei heiltä sanat suusta. Jeesus kuitenkin lupasi, että he saisivat Voiman. Voiman, joka antaisi heille sanat, sellaiset, joita kuulijat uskoisivat. Pyhä Henki toimisi heidän kauttaan niin että kuulijat vaikuttuisivat ja vakuuttuisivat.

Voimavaikutus – Mietin, millä tavoin itse koen Voiman vaikutuksen kuunnellessani jonkun julistajan puhetta. Mikä koskettaa, mikä tuo lähemmäs Jumalaa ja Hänen tuntemistaan? Monia julistajia monenlaisissa eri tilaisuuksissa on tullut kuultua viimeisten 14 vuoden aikana. Vaikeaa, jopa mahdotonta olisi löytää jotain yhteistä nimittäjää niille puheille/saarnoille/todistuksille, jotka ovat koskettaneet syvästi. Mutta uskon että niissä, jotka ovat tuntuneet uppoavan jonnekin syvälle sisimpään, on ollut Pyhän Hengen vahva vaikutus mukana.
Jostain puheesta on voinut tulla jokin itselle tärkeä oivallus jostain uskoon olennaisesti liittyvästä käsitteestä. Tai merkittävä uusi näkökulma tai ymmärrys jostain itselle hankalasta tai vaikeasta asiasta, sellaisesta, jota ei ole edes halunnut ajatella. (Minulle Jeesuksen ristinkuolema oli yksi sellainen.)
Tai sitten vain yksi yksittäinen lause, joka yllättäen, varoittamatta, on ’iskenyt’ suoraan sisuksiin. Taikka tilaan on syntynyt vahva, rakkaudellinen ja kohottava, tajunnanlaajentava ilmapiiri. Syvä kokemus Jumalan Läsnäolosta ja Rakkaudesta.

Rakkauden voimalla – Paatoksellinen, kiihkeän manipuloivana kokemani julistaminen on saanut ottamaan etäisyyttä. Ehkä sellaistakin on joskus tarvittu, ja ehkä joskus vieläkin, tietyissä tilanteissa. Itsessäni sellainen on herättänyt pikemminkin vastustusta kuin synnintuntoa (jos puhuja on sellaiseen pyrkinyt). Ehkä minussa on sen verran kapinahenkeä. Tai sitten vain uskon niin vahvasti Jumalan kaikkivoittavaan Rakkauteen. Ja siihen, että Hän haluaa vetää meidät yhteyteensä nimenomaan Rakkaudellaan, joka saa meidät haluamaan elää Hänen tahtonsa mukaisesti. Sillä tavoin koen että Hän on minut yhteyteensä kutsunut. Rakkauden voimalla.

David Wilkerson ja Nicky Cruz – Mieleen muistuu myös David Wilkerson ja entinen rikollisjengijohtaja Nicky Cruz. Nicky kertoo eräässä dokumentissa ensikohtaamisestaan D.W:n kanssa. Nicky oli uhannut tappaa D.W:n, mikäli tämä ei lopettaisi saarnaamistaan kadulla. D.W. totesi vain rauhallisesti jotenkin tähän tapaan: ”Voit hakata minut vaikka 1000 osaan, mutta jokainen osa puhuisi sinulle Jumalan Rakkaudesta sinua kohtaan.”  Silloin jotain Nickyn sydämessä suli. Hän koki hengessään jotain, jonka hän koki hyvin todellisena ja jota hän ei voi kuvata muulla tavoin kuin näin: Jeesus tuli hänen luokseen, otti hänen sydämensä, hoiti sitä Rakkaudellaan ja asetti hellästi takaisin paikalleen.
Tuo kovaksikeitetty jenginjohtaja suli ja hän alkoi todistaa jengiläisille ja muille nuorille Jeesuksen ihmeellisestä, muuntavasta ja vapauttavasta Rakkaudesta. Ja siitä, kuinka Ylösnoussut Kristus elää ja on todellinen.

Ylösnoussut Kristus, on niin monia asioita mitä ihmettelen ja mietin, siitä mitä kaikkea opetit ja teit. Voisitko ilmestyä meillekin, selventää niitä  asioita, jotka meitä eniten askarruttavat ja – kuten sanoit opetuslapsillesi – sanoa:”Tätä minä tarkoitin”.
Avaisitko meidän mielemme ymmärtämään kirjoituksia ja Jumalan ihmeellistä suunnitelmaa? Siinä määrin kuin meidän on hyvä tietää. Ettemme olisi puutteellisten ja joskus harhaan menevien omien aivoitustemme tai uskomustemme taikka tulkintojen varassa.

Varustus korkeudesta – Kristus, tahdot varmaan että mekin olisimme todistajiasi? Näyttäisitkö missä, milloin ja miten? Kiitos ettei meidän tarvitse yrittää omin voimin. Eihän siitä tulisikaan mitään. Kiitos että varustat meidät siihen, mitä olet meidän varallemme suunnitellut, mitä se sitten kulloinkin on. Anna Pyhän Hengen ohjata meitä toiminnassamme.
Vaikuttaisitko meissä myös niin, että voisimme olla todistajiasi ihan pelkällä olemisellamme, tavalla kohdata kanssakulkijoitamme, siinä miten elämme omaa elämäämme…
Kiitos että autat meitä löytämään tien, jonka olet meille valmistanut. 

Rauhanruhtinas, auttaisitko meitä kaikkia – korkeimpia päättäjiä myöten – löytämään kaikenylittävän Rauhasi sisimmästämme… ja levittämään sitä ympärillemme.
Niin että jokaisesta kodista, perheestä, yhteisöstä, joka läänistä, jokaisesta kansakunnasta ja joka mantereesta voisi tulla Sinun Rauhasi tyyssija . Tulisit meidänkin, kaikkien, keskuuteen ja toivottaisit: ”Rauha teille”.

Kiitos Kristus siitä mitä Sinä olet tehnyt, mitä teet ja mitä tulet tekemään. 🙂

Adore Te, o mio Signore – Palvon Sinua Herrani

Mututuntumalla, arvaillen, koetin hieman kääntää laulun sanoja (kun en italiaa ole opiskellut).

”Palvon Sinua Herrani…
Henkäys joka parantaa sydämen…
Palvon Sinua, Elämän Lähde…
tämä henkäys parantaa sydämen…
läsnäolo, joka täyttää hengen…
Palvon Sinua, Elämän Lähde
ikuinen Kolminaisuus
lankean maahan Sinun läsnäolossasi…
maailma palaa jälleen elämään Sinussa”

Muut tekstit: Ps. 116: 1-, Sak. 8: 12-13 ja Ap. t. 13: 23-33.

26.3.2018   – Kotipihan mustarastaan ensiviserrys viiden aikaan aamulla… – tietää pimeässäkin että valo on tulossa… ja kevät! 🙂

Puutarhahauta (Garden Tomb), Jerusalem

Älkää te pelätkö – Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.
Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: ”Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: ’Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.’ Tämä oli minun sanomani teille.”
Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.  (Matt. 28: 1-8)

Enkeli, kirkas ja hohtava kuin salamanleimahdus, maan vavahtelu ja järinä… – ja vartijat kaatuivat hervottomina maahan. Sitä ei kerrota, kaatuivatko Mariatkin, mutta peloissaan olivat hekin. Eikä mikään ihme, tulihan enkeli melkoisen rytinän saattamana!
Ihmeellisempää olisi ehkä ollut, jos naiset olisivat vain ihan tyynesti hymyilleet ja sanoneet enkelille, että oi kiitos kun tulit vierittämään kiven pois, niin että pääsemme voitelemaan Herramme ruumiin tuoksuöljyillä.

Tyhjä hauta – Enkeli kehotti naisia tulemaan lähemmäs, katsomaan sisälle hautaluolaan, jotta näkisivät omin silmin: siellä olivat ainoastaan Jeesuksen käärinliinat (kuten Luukas ja Johannes kertovat evankeliumeissaan).
Mitä on tapahtunut… missä hän on?!  Enkeli ei alkanut selittää itse tapahtumaa, sanoi vain: ”Hän on noussut kuolleista.”
Niin, olihan Jeesus sanonut, että näin tapahtuisi. Mutta nyt kun se sitten ihan oikeasti oli tapahtunut,  tuntui se ehkä vielä käsittämättömämmältä, kuin silloin kun Jeesus siitä etukäteen puhui!

Toisen puhetta voi helposti kuunnella vaikka vain puolella korvalla, tai antaa sen mennä ohi korvien  – varsinkin jos se on jotain sellaista, mitä ei halua kuulla. Mutta sellaista, minkä saa omin silmin todeta, ei voi noin vain ohittaa taikka unohtaa. 

Vaiettuja kokemuksia – Kuinkakohan moni kantaakaan sisällään yhtä tai useampaa sellaista selittämätöntä nk. yliluonnollista kokemusta, josta ei halua kertoa muille?
Olkoonpa sitten valoisa, pelottava tai hämmentävä kokemus – voi olla että kokisi tarvetta puhua siitä jonkun kanssa, mutta kertominen tuntuu kuitenkin arveluttavalta tai vaikealta. Mitäköhän tuo ajattelee minusta jos kerron? Ja päädytään turvallisemmalta tuntuvaan vaikenemiseen.
Mutta jo se, että saa kertoa kokemastaan luotettavalle henkilölle, voi tuoda huojentavan olon. Luotettavuudella tarkoitan tässä sellaista henkilöä, josta tiedät, ettei tämä pelästy tai muulla tavalla ylireagoi kokemukseesi, ei ala diagnostisoida, puhua hallusinaatioista tms. Hän tietää että ihmiset kokevat asioita, jotka eivät ole ihmismielin tai tieteellisin menetelmin selitettävissä. – Sellainen, jolla on omakohtaista kokemusta selittämättömästä,  ryhtyy epätodennäköisemmin kyseenalaistamaan kokemaasi kuin sellainen, jolle jo ajatuskin jostain yliluonnollisesta on vieras.

Oma kokemus voi tuntua niin pyhältä ja kallisarvoiselta, ettei halua kenenkään kommentin tai mielipiteen sitä himmentävän tai tuovan siihen säröä. Tai sitten voi olla, että vain tietää, kenelle ja milloin kertoa.
Mutta jos kokemus on aiheuttanut pelkoa tai ahdistusta, kertominen luottamalleen henkilölle voi tuoda helpotusta, ja sitä kautta voi löytää jopa toisenlaisen suhtautumisen kokemaansa. 

Kristuksen ylösnousemus voi tuntua yhdeltä käsittämättömimmistä Jumalan ihmeistä. Mutta jos uskoo Jeesuksen sanat: ”Jumalalle on kaikki mahdollista” (Mark.10:27), voisiko olla  mahdollista uskoa myös että Hän pystyy saamaan aikaan ylösnousemuksen?
Mihin saakka minun uskoni ’kaikki mahdollista’ venyy? Missä kohtaa mieleni alkaa kutistaa Jumalan mahdollisuuksia itselleni sopiviin mittoihin?
Ylösnousemus taitaa monilla kuulua ’nyt meni yli horisontin’ kategoriaan.
Sen voi torjua, pitää sitä mahdottomana, sivuuttaa sen (=minun ei tarvitse tietää), voi jäädä avoimin mielin odottamaan (josko tämä jossain vaiheessa avautuisi minulle)… tai voi vaikka vain yksinkertaisesti päättää uskoa, mitä enkeli sanoi naisille tyhjän haudan luona.
Uskoa, vaikkei ymmärräkään. Ja katsoa, miten Jumala vie siitä eteenpäin…

Kristuksen ilmestys – Ajattelen, että juuri sen vuoksi, että monien toiseen uskontoon kuuluvien on niin vaikea uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen, Ylösnoussut ilmestyy heille näyissä ja unissa, niin todellisena, ettei epäilykselle jää sijaa. He tajuavat, että Kristus on todellinen ja elävä.
Useimmille kokemus on ollut käänteentekevä ei vain uskon, vaan koko elämän kannalta. Radikaaleista kristittyjen vihaajista on Jeesuksen ilmestyttyä tullut Kristuksen seuraajia ja Hänen rauhan- ja rakkaudensanomansa julistajia.
Taikka on niitä, jotka epätoivoisessa tilanteessaan ovat olleet aikeissa riistää itseltään hengen. Jeesuksen ilmestyessä heille he ovat vapautuneet synkistä ajatuksistaan ja aikeistaan. Ahdistuksen sijaan heihin laskeutui nyt taivaallinen rauha, ja heidän elämänsä sai uuden, valoisan suunnan.  

Naiset näkivät tyhjän haudan. He eivät ymmärtäneet sitä mitä oli tapahtunut, mutta lähtivät  riemuissaan kertomaan muille opetuslapsille Pääsiäisen ilosanoman: Hän on ylösnoussut! Hän elää!

Christos Anesti – Kristus on ylösnoussut

”Kristus nousi kuolleista,
kuolemallaan kuoleman voitti
ja haudoissa oleville elämän antoi!”

Muut Pääsiäispäivän tekstit: Ps. 118:15-23 (24, Hoos. 6: 1-3 ja  Jes. 25: 8-9 ja 1. Kor. 5: 6-8.

Iloista Kristuksen ylösnousemusjuhlaa!

19.3.2018   

Soodaa – Astianpesuaine oli lopussa. Kaupassa en muistanut sitä, mutta ostin soodaa muuta käyttöä varten. Kun en halunnut uutta kauppareissua tehdä, mietin voisiko soodaa käyttää konetiskiaineena. Netistä löytyikin ohje:
Laita pesuainelokeroon 3 tippaa astianpesuainetta, sen jälkeen ruokasoodaa niin, että lokerosta 2/3 on täynnä, ja lopuksi lisää (hienoa meri)suolaa, niin että lokero täyttyy miltei kokonaan. Sulje lokero ja käynnistä astianpesukone normaaliin tapaan.
– Tulos oli kirkas ja raikas. Ja on ekologisia pesuaineitakin luomumpaa. Jes, tässä konetiskiaineeni tästä lähin! 🙂
(Ruokasoodaa myydään isoissa pakkauksissa.)

Rukouksen huone – Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: ”On kirjoitettu: ”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.” Mutta te teette siitä rosvojen luolan.”
    Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: ”Hoosianna, Daavidin Poika!”, he suuttuivat ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nuo huutavat?” ”Kuulen”, vastasi Jeesus. ”Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi”?” Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä. (Matt. 21: 12-17 (18-22)

Jumalan temppeliin ei kuulu omaneduntavoittelijoiden kaupanteko. Kolikot lentelivät maahan ja jakkarat. Ympärillä olijat, ehkä opetuslapsetkin, kauhistelivat varmasti syntynyttä kaaosta.
Olen aina vierastanut tuota kohtausta. Mielikuvissani kyyhkyset ovat hädissään räpyttelleet siipiään häkkien keikahtaessa tai pudotessa maahan. Mutta eihän Jeesus halunnut viattomia luontokappaleita säikäyttää. Hän kaatoi vain rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat. (Taas sain huomata, miten omat mielikuvani vaikuttavat lukemiseeni ja siihen, pidänkö lukemastani vai en.)
Itse asiassa nyt tuota tekstiä lukiessani se tuntuu jotenkin vapauttavalta. Siinä jotain puhdistuu. Kaaoksesta syntyy järjestystä, pyhään tilaan kuuluvaa.

Jeesuksella oli jo lapsesta lähtien varmaan kaikkein läheisin ja rakkain suhde Jerusalemin temppeliin. Se oli hänen Isänsä huone. Ja suhde Taivaallisen Isäänsä oli hänelle kaikkein tärkeintä.
Kun Maria ja Joosef löysivät 12-vuotiaan Jeesus-pojan temppelistä, tämä sanoi heille: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” (Luuk.2:49)

Pyhä tila – Mikä tai millainen on itselleni tärkeä ja rakas tila? Miten vaalin ja varjelen tuota minulle tärkeää tilaa? Mielen-, sydämen ja/tai  fyysistä tilaa… omaa temppeliäni.
Onko turha tohina, kiire, häly ottanut siellä vallan?
Onko Pyhälle Hengelle tilaa…? Onko hiljentymiselle… ? Rauhalle, minussa.

Hoosianna, Daavidin Poika, lapset huusivat.
”Lasten ja imeväisten suusta…” – mihinköhän kohtaan Jeesus tuossa viittasi? Daavidin psalmiinko?
”Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi. Ne ovat kilpenä jumalattomia vastaan, ne vaientavat vihamiehen ja kostoa janoavan.” (Ps.8:2.).
Vanhan käännöksen mukaan: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä perustit voiman vastustajaisi tähden, että kukistaisit vihollisen ja kostonhimoisen.”

Jeesus näytti Jumalan voiman: sokeat ja rammat paranivat. Ylipapit ja lainopettajat hermostuivat – eihän tällainen sovi kuvioihin!
Jeesus lähti Betaniaan, vähän matkan päähän Jerusalemista. Siellä – ehkä ystäviensä Lasaruksen, Martan ja Marian kotona – hän sai viettää yönsä rauhassa ja kerätä voimia seuraavaan päivään, jolloin ylipapit taas olisivat hänen kimpussaan.
Tuo yöpymispaikka oli Jeesukselle – ja varsinkin hänen ystävilleen – myös pyhä tila: siellä vallitsi ystävyys, rakkaus ja huolenpito.  

Taivaallinen paikka – Ugandassa eräs ihastuttava uskova pariskunta piti pientä majataloa nimeltä Haven (= suojasatama, turvasatama, suojapaikka, turvapaikka).
Haven toi – ja yhä tuo – mieleeni sanan heaven, taivas. – Ja todella, niin hyvää, kaunista ja rakkaudellista oli huolenpito Havenissa. Häivähdys taivaasta. 🙂 

Talvi teltassa – Mietin niitä lukemattomia suojattomia ja turvattomia, jotka ovat tämänkin talven eläneet teltoissa pakolaisleireissä. Mistä ja miten he löytävät heille tärkeän tilansa? Sellaisen, jossa vallitsee levollisuus, luottamus ja rauha.
Entä ne, jotka ovat vaeltaneet pitemmän matkan, yksin tai perheineen kaukaiseen maahan, rauhanomaisen elämän toivossa? Ne, jotka epävarmoina ja peloissaan odottavat päätöstä, saavatko jäädä?

Turvapaikka – Daavid lauloi:  ’Sinä olet minulle turvapaikka, sinä varjelet minut vaarasta.’  (Ps.32:7)
Ja:  ’Herra, sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani.Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, pelastukseni sarvi, olet vuori ja turvapaikka. Sinä olet pelastajani, sinä autat minut turvaan vainoojilta.’  (2.Sam.22:2-3)
Jesaja totesi: ’Sinä olit turvapaikka heikolle, pakopaikka kurjalle vaikeuksien aikana, suoja rankkasateessa, varjo helteen tullen.’  (Jes.25:4)

Jeesus kutsui itseään pyhäksi tilaksi, temppeliksi. ”Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä.” (Joh.2:19)
Ja näin tapahtui, 3. päivänä Pääsiäisen jälkeen.
Paavali puolestaan kirjoitti: ’Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?’ (1.Kor.3:16)
Jumala, anna meidän löytää Sinun Henkesi vaikutus sisimmässämme.

Kristus, auta meitä tunnistamaan itsessämme sellaiset asiat, jotka eivät rakenna hyvää;  puhdista meidät kaikesta turhasta ja itsekkäästä.
Auta meitä löytämään turvasatamamme, pyhä tila mielessämme, sydämessämme ja ympärillämme. Auta meitä vaalimaan sitä.
Niin että tapahtuipa elämässämme mitä tahansa, voimme löytää ja tuntea Sinun Rakkautesi ja Rauhasi. Tulla ravituksi, Pyhän Hengen virvoittamaksi.
Auta myös meitä olemaan suojasatamana niille läheisillemme, jotka sellaista tarvitsevat. Rinnalla kulkijana, myötätuntoisena kuuntelijana, omastamme jakavana.

I Bless Your Name – Discover Worship

”Siunaan nimeäsi tullessani tähän huoneeseen
anna ylistykseni olla suloinen tuoksu
Herra etsin vain Sinun kasvojasi
pyytäessäni tässä puhdistumista ja anteeksiantoa
täyttäköön läsnäolosi tämän paikan
nostan silmäni, käteni, elämäni Sinulle
ei mikään salattu paikka jää sinulta piiloon
tutki sydämeni, Sinä tunnet sen
syntisen ihmisen yksinkertainen ylistys
haluat paljon enemmän kuin syyllisiä kyyneleitä
Herra anna minulle voimaa seistä edessäsi
puhdista minut kaikesta synnistä
sillä et kuule ylistystä sen lävitse
se mitä on sisälläni pilaa ylistyksen
en voi kätkeä syntejäni Sinulta
tahdon ylistykseni olevan todellista 
Herra tee minut aidoksi, täytä tämä tila”

Palmusunnuntaille on evankeliumin lisäksi tarjolla monta tekstiä: Ps. 22: 2-6, Ps. 118: 26-29, Jes. 50: 4-10, Sak. 9: 9-10, Fil. 2: 5-11 ja Hepr. 7: 24-27.

Hyvää Palmusunnuntaita meille kaikille! 🙂 

12.3.2018    

Joskus kuulee sanottavan että Jumalalla on huumorintajua. Täytyy myöntää, että joskus itse ajattelen samoin… 🙂
Muistan ensikohtaamiseni psalmilaulamisen kanssa. Sama hengell. ope, josta mainitsin viime viikon blogissa, yritti noihin samoihin aikoihin opettaa meikäläiselle ja kolmelle muulle psalmilaulua. Kvartettimme kuulosti korvissani sanoisinko… melkoisen epävireiseltä. Ystäväni sen sijaan olivat aivan innoissaan. – Ok, jos te pidätte tuosta, niin jatkakaa vaan, sanoin. – Tällä tavoin lauletaan luostarissa, minulle selitettiin. – No minulla ei ainakaan ole aikomusta mennä luostariin, mutta jos teillä on niin opetelkaa te vaan, totesin ja lähdin huoneesta.

Luostariin…? – Kuluikohan vuottakaan, kun eräs ystäväni esitteli minut sisarelle, joka tarvitsi avustajaa 3 kk:ksi ekumeeniseen luostarikokeiluunsa. Tuumin asiaa.
Hiljaisuus ja mietiskely olivat aina tuntuneet omilta jutuilta, ja tulin siihen tulokseen, että olisihan tässä mielenkiintoinen mahdollisuus tutustua hiljaiseen luostarielämään. Suostuin sillä ehdolla että voisin hoitaa ne velvoitteet, joihin olin jo sitoutunut. Sisar lupasi hoitaa sijaisen niiksi päiviksi. (Luostaria pyöritti 2 henkilöä, sisar ja avustaja.)

Koulutuksessa – Ennen kuin tuli kutsu luostariavustajaksi, olin hakenut Hiljaisuuden Ystävät ry:n retriitinohjaajakoulutukseen. Sain kuulla, että kurssi oli jo täynnä. Yhdistys päätti kuitenkin järjestää toisen kurssin, joka alkaisi ennen sitä kurssia, johon olin hakenut. (Enpä osannut aavistaa, kuinka hyvin aikataulu sopi siihen, mikä minua oli odottamassa…)
Kurssilla opimme psalmilaulua, ja nyt se kuulosti ihan erilaiselta, ihan mukavalta. 

Luostarissa – Heti ensimmäisen kurssijakson päätyttyä alkoikin luostarikokeilu Vivamossa. Kyseinen sisar antoi tehtäväkseni hetkipalvelusten vetämisen psalmilauluineen ja virsineen. Minun tuli valita jokaiseen rukoushetkeen joku virsi sekä alkuun että loppuun.
En tuolloin osannut kuin muutaman virren, joten joka päivä menin Särkyneen sydämen kirkon flyygelin ääreen (luostari toimi kirkon kyljessä) rukoushetkikirja ja virsikirja mukanani. Opettelin seuraavan hetkipalvelun psalmilaulun ja yritin epätoivoisesti löytää helppoja virsiä, joiden sävelkulun pystyisin oppimaan seuraavaa rukoushetkeä varten. – Kaikeksi onneksi luostarivieraat yleensä osasivat virret ja lauloivat yhdessä kanssani! Mutta psalmilauluissa oli vuorolaulua, ja niissä minun piti laulaa osa yksin…
Välillä hymyilin itselleni ja edellisvuoden kommentilleni: täällä sitä nyt oltiin, luostarissa, psalmilauluja laulamassa – ja jopa tykästyneenä niihin…

Marian kiitosvirsi – Nuo muistot nousivat elävänä mieleeni lukiessani alla olevaa Marian ylistysvirttä. Tai oikeastaan laulaessani, sillä kun näen nuo sanat, ne alkavat soida sieluni kaikupohjassa psalmisävelin…

Maria sanoi:
– Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.
Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
Hänen nimensä on pyhä, polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät.
Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,
hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset.
Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.
Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,
hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan, niin kuin hän on isillemme luvannut.   (Luuk. 1: 46-55)

Marian mielen täytti ensin hämmennys: Enkeli Gabriel oli ilmoittanut hänelle, että Jumala oli valinnut hänet, vähäisen palvelijansa, synnyttämään lapsen, jota kutsuttaisiin Korkeimman Pojaksi ja jonka kuninkuus olisi ikuista.
Sitten kiitollisuus pyyhki pois hämillisyyden: tämähän oli juuri sitä, mitä hän oli toivonut: saada toimia Jumalan palvelijana!
Nyt hän sai kuulla, että Jumalalla oli hänelle tehtävä, olkoonkin että se oli niin käsittämätön.

Enkeli Gabrielin ilmestymisestä Marialle tulee mieleeni aina ensimmäisenä, kuinka Maria sai kutsun ja tehtävän tulla äidiksi.
Ajattelen kaikkia pienten – ja isompienkin – lasten äitejä ja isiä. Miten ensiarvoisen tärkeää onkaan niin äidin kuin isänkin tehtävä lastensa huoltajana ja kasvattajana. Miten kallisarvoinen, ainutlaatuinen ja tärkeä onkaan jok’ikinen lapsi, niin kuin hänen vanhempansakin. Ja miten nopeasti nuo lapsuusvuodet kuluvatkaan. Ja kuinka paljon tärkeää ehtii tapahtua lapsen elämässä noina vuosina.

Kotona pieniä lapsiaan hoitavien vanhempien työn arvostamisesta puhuin paljon aikoinaan eskariopena, ja yhä tuota arvostusta toivon. Vanhempien mahdollisuuksia ja edellytyksiä hoitaa lastaan kotona tämän ensimmäisinä elinvuosinaan pitäisi mielestäni kaikin tavoin tukea.
Joskus kokopäivähoito päiväkodissa voi olla parempi ratkaisu, mutta usein tuntuu että siihen turvaudutaan vain sen vuoksi, että sitä pidetään luonnollisena taikka siksi, ettei äidin tai isän lastenhoitoa kotona nähdä kyllin tärkeänä. – Suurten lapsiryhmien ammattitaitoisinkaan henkilökunta ei kuitenkaan pysty tarjoamaan lapselle samaa kuin oman vanhemman turvallinen, rakastava, kiireetön läheisyys ja syli. 

Kaikella on merkityksensä – Luojallamme on meille kaikille erilaisia tehtäviä, lyhyt- ja pitempikestoisia, välillä pienempiä, välillä isompia, helpompia ja haasteellisempia – kaikki yhtä tärkeitä!
Millaista työtä olemmekin tekemässä, voimme tehdä sitä ajatellen, että juuri tämä mitä nyt teen on tärkeää ja merkityksellistä. Se että tämä tulee tehdyksi. Ja minä olen juuri oikea ihminen sen tekemään. Juuri  nyt. Jollen minä tekisi sitä, se jäisi tekemättä.

Me kaikki kuulumme tärkeänä osana Luojamme suureen suunnitelmaan. Olemme Hänelle tärkeitä, ainutlaatuisia! Eikä Hänen Rakkautensa meitä kohtaan riipu siitä, kuinka me osaamme omat tehtävämme hoitaa. Hän rakastaa meitä käsittämättömän suurella Rakkaudella. Hänellä on meille aina aikaa, sillä Hän ei ole sidoksissa meidän aikakäsitykseemme. Ja Hänen sylinsä on mittaamattoman suuri – se ei rajoitu meidän mittakäsityksiimme. Siinä saamme olla, viipyä, Hänen läsnäolossaan, vahvistua niin että taas jaksamme tarttua tehtäviimme, pieniin ja isompiin.

Voimallinen tekee meissä ihmeellistä työtään. Hän luo, synnyttää, kasvattaa meissä joka päivä jotain uutta. Hän antaa uusia ajatuksia, uusia näkökulmia, oivalluksia, ymmärrystä. Hän johdattaa lempeästi kohti niitä asioita, joita Hän on jo ennalta meille suunnitellut ja valmistanut.
Annammeko Hänen johdattaa, pyrimmekö kuuntelemaan, mikä on Hänen tahtonsa meidän elämässämme? (Siinä onkin joskus haastetta, varsinkin kun omat mielipiteet kolahtelevat niin ehdottomina kuin meikäläisellä tämän- ja viimeviikkoisen blogin kuvauksissani uskonpolkuni alkutaipaleilta… 🙂 )

Rakas Jumala, anna meille Marian nöyrä mieli. Ettemme väheksyisi sitä, mitä olet suunnitellut ja antanut elämäämme, emmekä myöskään ajattelisi itsestämme liikoja.
Anna meille Marian sydän: halu palvella Sinua. Niin että voisimme tehdä sitä, mitä sitten teemmekin, Sinun palvelijoinasi.
Niin että Rakkautesi saisi virrata sanojemme ja käsiemme kautta. Niin että Valosi säteilisi kaikkeen tekemiseemme ja olemiseemme.
Anna meille kiitollinen sydän. Sinä tiedät, mikä meille on parhaaksi. Auta meitä luottamaan Sinun hyvään tahtoosi elämässämme.
Anna sielunsisimmästämme viritä kiitos- ja ylistyslaulu, Sinulle, Korkein.

Magnificat – Arvo Pärt, Estonian Philharmonic Chamber Choir

Muut Marian ilmestyspäivän tekstit: Ps. 113: 1-8, 1. Sam. 2: 1-2, 6-9 ja Room. 8: 1-4.

ps. Kun olin kirjoittanut yllä olevan jutun, jatkoin vanhojen papereiden läpikäymistä (iäisyysprojektini). Kuin ollakaan, vastaan tuli pieni juttu maailmankuulusta rocklaulajasta, joka oli alkanut lukea psalmeja ja laulaa niitä sekä arvostetusta kirjailijasta ja runoilijasta, joka on kääntänyt VT:ia ja psalmeja hepreankielestä nykyenglanniksi. Olivat yhdessä tehneet dokumentin psalmeista.
Youtubesta löysin näiden kahden eri maailmoja ja ikäpolvea edustavan miehen mielenkiintoisen haastattelun.
Ensin ajattelin laittaa sen jollain toisella kerralla blogiin, mutta kun kuuntelin vielä Eugene Petersonin parin min:n videon jokapäiväisen työn näkemisestä pyhänä, alkoi tuntua että kyllähän tämä liittyy ensi pyhän teemaan ’Herran palvelijatar’, joten laitan sittenkin tähän linkit kumpaankin videoon.
Tulee samalla miesnäkökulmaakin Marian ilmestyspäivään. Eikä jää juttu liian ’airy fairy’ksi, kuten Bono sanoo. 🙂

The Psalms – Bono & Eugene Peterson

Kumpikin kertoo myös lapsuudenkokemuksen. Eugene siitä, kuinka 12v:na ihmetteli  psalmien symbolikieltä: Jumala on kallio jne. Hän ei vielä tuntenut sanaa metafora, mutta  psalmien kautta hän oppi metaforien rikasta kieltä.
Bono kertoo, kuinka hän oli eräänä päivänä ajanut pyörällä kouluun, koska oli bussilakko. Tuona päivänä bussimatka olisi koitunut kohtalokkaaksi…

Daily work as holy – Eugene Peterson

Eugene Peterson toteaa, että useimmat kristityt tekevät arvokkainta työtään arkisessa elämässä, kotona ja työpaikoilla. Ajatus, että jokapäiväinen työ ei olisi arvokasta ja hyvää, on vastapuolelta tullut, ei Jumalalta.  Jok’ikisen työn voi nähdä pyhänä ja sitä voi tehdä Jumalalle kunniaksi.

5.3.2018   

Elämän leipä – Jeesus sanoi:
    ”Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.”
    Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: ”Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.” (Joh. 6: 48-58)

Väittely – En tiedä, olisiko minun helpompi suhtautua väittelemiseen, jos olisin syntynyt sellaiseen maahan tai perheeseen, jossa väitteleminen kuuluu luonnollisena osana keskustelukulttuuria. Varmaan siksi, etten lapsuuden perheessäni kuullut (tai en ainakaan muista kuulleeni) väittelyä, väitteleminen herättää minussa aina epämukavan, epämiellyttävänkin olon – olinpa siinä itse osallisena tai sivussa kuuntelijana, olivat väittelijät minulle tuttuja tai tuntemattomia.

Yllä olevasta evankeliumitekstistä hyppäsivät tällä kertaa erityisesti juuri nuo sanat: ’sukeutui kiivas väittely’. Mitä ne haluavat kertoa minulle juuri nyt?
Mieleen nousi elävästi tapahtuma 13-14 v:n takaa. Eräs australialainen hengellinen ope, jota noihin aikoihin tulkkasin erilaisissa tilaisuuksissa, oli jo jonkin aikaa opettanut minulle ja ystävilleni asioita Raamatusta. New age -opit olivat meille tuolloin huomattavasti tutumpia kuin Raamattu.
Kerran eräässä viikonloppuseminaarissa tuo henkilö pyysi minua kirjoittamaan seuraavaa päivää varten suomeksi yllä olevan evankeliumikohdan. Hän halusi jakaa sen kaikille osallistujille. Järkytyin tekstistä ja sanoin: ”En takuulla  kirjoita noita Jeesuksen sanoja että pitää syödä hänen lihaansa ja juoda vertansa!!” – Välillemme syntyi kiivas väittely.
Raamatuntuntemukseni oli tuolloin olematon, olinhan vasta alkanut lukea sitä. Monet asiat siinä olivat minulle haasteellisia, mutta tuo kohta Jeesuksen lihan ja veren syömisestä ja juomisesta oli vain kerta kaikkiaan minulle liikaa! Ja varmasti olisi myös ystävilleni, siitä olin vakuuttunut!
Väittelymme päättyi siihen, että kumpikin lähti kiukkuisena huoneeseensa. Seuraavana aamuna asiasta ei enää puhuttu – eikä kyseistä tekstiä käsitelty.

Täynnä elämää – Miten paljon voivatkaan asiat muuttua yli 10 vuodessa… – kuten esim. se, miten reagoin tuohon tekstiin. Kyllähän Jeesuksen sanat vieläkin tuntuvat järisyttäviltä, mutta sitä mukaa kun Ehtoollisesta on tullut luonnollinen osa elämääni, on suhteeni myös tuohon evankeliumitekstiin muuttunut.
Siinä missä Jeesuksen kärsimä tuska ja ristinkuolema ennen olivat kompastuskiviäni, voinkin nyt nähdä Elämää. Tuossakin tekstissä voin havaita, kuinka siinä onkin kyse elämästä. – Itse asiassa se on täynnä elämää!
”elämän, elävä, elää, elää, elämää, elämä, elää, elämäni, elämän, elää – Jeesus mainitsee tuossa tekstissä elämän eri muodoissa yhteensä 10 kertaa!

Padre Pion messut – Padre Joku vuosi edellä kertomani kiivaan väittelyn jälkeen vierailin San Giovanni Rotondossa. Siitä oli jo Padre Pion  elinaikana tullut suosittu pyhiinvaelluskohde. Ison kirkon ovi kävi tiheään. Kaipasin hiljentymispaikkaa, joten menin kirkon kyljessä olevaan pieneen sivukappeliin.
Astuessani tuohon kappeliin erään pienen pyhiinvaellusryhmän pappi oli juuri aloittamassa messun. Istuuduin kappelin takaosaan. Papissa tai hänen tavassaan toimittaa yksinkertainen, lyhyt messu ja asettaa Ehtoollinen ei ollut mitään erikoista. Mutta yhtäkkiä katsoessani, kuinka hän siunasi leivän ja viinin, koin jotain sellaista mikä sai minut tajuamaan, että Kristus todellakin on Ehtoollisessa läsnä. Siitä lähtien Ehtoollinen on ollut minulle pyhä ja tärkeä asia.

Padre Pio, katolil. pappi & kapusiinimunkki (1887-1968) toimitti messuja kuolemaansa saakka. Luin myöhemmin, että sivukappeli oli se alkuperäinen kappeli, jossa Padre Pio oli pitänyt messuja. Kun kaikki halukkaat eivät enää mahtuneet sisälle messuun, sen kylkeen oli rakennettu isompi kirkkorakennus. kuolemaansa saakka.
Käsiinsä, jalkoihinsa ja kylkeensä ilmestyneiden stigmojen lisäksi (joita Padre Pio yritti pitkään salata) hänellä todettiin myös olevan kyky nähdä ripille tulevien ihmisten sielunsisimpään. Messuihin, jotka tulivat tunnetuiksi siitä, että niissä tapahtui  ihmeparantumisia, tuli Ihmisiä pitkienkin matkojen takaa.
Messut tiivistyivät Eukaristian (Pyhän Ehtoollisen) viettoon, mikä saattoi kestää parikin tuntia. Padre Pion siunatessa leivän ja viinin kappeliin laskeutui täydellinen hiljaisuus. 

Elävä leipä – ”Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.” ”Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”
Ehtoollinen on suuri mysteeri. Tuskin sitä voi täydellisesti tai edes tyydyttävästi ihmismielellä käsittää. Jospa  minun ei tarvitsekaan?
Luteril. kirkossa pienet lapsetkin saavat tulla vanhempansa kanssa Ehtoolliselle. Lapsi ei mieti päätään puhki ymmärtääkseen, miten leipä voi olla Jeesuksen ruumis ja viini Hänen verensä. Haluten tulla osalliseksi samasta kuin vanhempansa hän ottaa luottaen vastaan sen, mitä hänelle ojennetaan.
Ehkä minunkaan ei tarvitse käsittää, kuinka siunattu leipä ja viini muuttuu meille taivaalliseksi Ateriaksi, jossa Ylösnoussut  antaa meille itsensä, ravitsee meidät eläväksi. Voin luottaa siihen, että Taivaallinen Isäni tietää.
Hieman hymyillen ja suostutellen kysyn itseltäni: voisiko se riittää, että Hän tietää? Kun Hänkään ei minulta enempää odota, kuin lapsenkaltaista luottamusta ja uskoa…  

Panis Angelicus – Andrea Bocelli

Liiton ateria – Viettäessään pääsiäisateriaa opetuslastensa kanssa ’hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne. (Luuk. 19-20)

Liiton ateria – Tuo sana liitto on aina koskettanut minua. Jumala haluaa solmia kanssamme liiton. – Myös Markuksen ja Matteuksen evankeliumeissa Ehtoollisen asetussanoissa on sana liitto. Ja Korinttolaiskirjeessä. Verellä vahvistettu liitto. Liiton veri. Veriliitto. Kuulostaa vahvalta, mutta onneksi ei nykyisin enää liian vahvalta meikäläiselle.
Olen usein miettinyt sitä, kuinka Johannes kuvaa Jeesuksen ja opetuslasten viimeistä pääsiäisateriaa ja Jeesuksen puhetta ja rukouksia laajasti ja tarkasti. Hän jättää kuitenkin mainitsematta Jeesuksen sanat ruumiistaan ja verestään. Ajattelen, että ehkäpä ne olivat hänen(kin) mielestä liian raskasta puhetta. (Johanneshan oli kaiken lisäksi paikan päällä – näki kuinka Jeesus antoi ruumiinsa ja verensä ristillä uuden liiton sinetiksi.)

Eläväksi tekevä – Itseäni auttoi aikanaan, kun en niinkään ajatellut tuota tapahtumaa, vaan keskityin siihen, mitä sitten seurasi. Jeesus tuli taivaasta antaakseen meille Todellisen Elämän. Elämän, jossa Hän on osallisena, Voimanantajana.
Elämän Lähde, Taivaista tullut, luoksemme, tahtoen ravita meitä sellaisella ravinnolla, jota vain Jumalan Poika voi meille tarjota.
Jeesus antoi meille itsensä: ”Minä annan sen, että maailma saisi elää.”

Leivästä Enkelten – Mauno Kuusisto

Muut tekstit: Ps.84:6-10, 13, Jes.55:1-3 ja Ilm.21:6-7.

26.2.2018 – Upea talvisää saatiin Etelä-Suomeenkin – koko koululaisten hiihtolomaviikon ajaksi, pelkkää auringonpaistetta! 🙂

Ensin ihanaa, voimia antavaa valohoitoa sinitaivaalta, sitten ensi pyhän aiheen pariin…
’Jeesus, pahan vallan voittaja’. – Evankeliumikirjan mukaan aihe ’panee ihmisen miettimään, kenen puolella hän on’.

Hyvä ja paha – asetelma, joka yleensä ei jätä välinpitämättömäksi. Se herättää tunteita ja halun asettautua toisen puolelle toista vastaan. Ja iloitaan tai ollaan helpottuneita, kun se, jonka kannalla on ollut, voittaa. Oli sitten kyse fiktiosta tai tosielämästä.
Kun asetelma on selkeä, on helppo valita. Mutta aina se ei välttämättä ole niin selkeä.
Alla oleva Johanneksen kirjeen kohta alkaa hätkähdyttävällä toteamuksella.   

Elämme Todellisessa – Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä. Hän, joka on syntynyt Jumalasta, varjelee jokaisen heistä, niin ettei Paha saa otetta. Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa.
Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. Ja tässä Todellisessa me elämme, kun olemme hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä. (1. Joh. 5: 18-20)

Merkillinen väite tuo 1. virke. Ellei ’yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä’… keitä noilla Jumalasta syntyneillä oikein tarkoitetaan?
Kreikan-/engl.kiel.raamatusta ja siihen liittyvästä konkordanssikirjasta selvisi mm., että tuo sana ’syntynyt’ voi tarkoittaa sekä fyysistä että hengellistä syntymää. Muttei sekään auttanut tämän asian ymmärtämistä. Sillä ajattelinpa kumpaa vaihtoehtoa tahansa, en vaan saanut väitettä stemmaamaan ’tosielämän’ kanssa…

Laajemmin ilmaistuna – Amplified Bible’ni suluissa olevat kohdat auttoivat:
’Me tiedämme (varmasti) että jokainen, joka on syntynyt Jumalasta, ei (tarkoituksella, ehdoin tahdoin, harkitusti) harjoita syntiä, mutta Hän, joka syntyi Jumalasta, kaitsee ja suojelee häntä (Kristuksen taivaallinen läsnäolo hänen sisällään varjelee hänet pahalta), eikä paha saa hänestä otetta tai voi koskea häneen. Me tiedämme, että olemme Jumalasta ja että koko maailma on Pahan voiman vallassa. Ja me (olemme nähneet ja) tiedämme, että  Jumalan Poika on (todella) tullut tähän maailmaan ja antanut meille ymmärryksen ja käsityksen, jotta (progressiivisesti/asteittain etenevästi) voimme hahmottaa/huomata/tajuta (oivaltaa/tunnistaa/tuntea/tiedostaa) ja tulla tuntemaan enemmän ja selkeämmin Hänet, joka on Todellinen; ja me olemme Hänessä, joka on Todellinen- Hänen Pojassaan (Messias) Jeesus Kristuksessa  me olemme. Tämä (mies) on tosi Jumala ja iankaikkinen Elämä.’

(Laitoin sanoille perceive ja recognize vinoviivoilla monta vaihtoehtoa, kun en osannut valita vain yhtä. Kun Todellisen ymmärtämiseen ei  ihmismieli riitä ylipäätään, miten ymmärtämisen yrittämisen verbiä voisi ilmaista yhdellä ainoalla sanalla…?)

Matkalla – progressiivisesti, asteittain etenevästi kohti Jumalan, Todellisen, selkeämpää tuntemista… – Jes, tämä resonoi koko olemuksessani! Tätä on helpompi mutustella kuin yksikantaista väittämää.
Ja… tällä matkalla Todellisen tuntemiseen voimme oppia selkeämmin erottamaan ja tiedostamaan, mikä on hyvästä, mikä pahasta; varsinkin jos/kun jossain asiassa tuntuu olevan kumpaakin.
Todellinen on kuitenkin pelkästään hyvä. Matka kohti Hänen tuntemistaan merkitsee siis matkaa kohti suurinta Hyvää. 

Hän joka on syntynyt Jumalasta, varjelee… – Mietin, tarkoittaako tuo ’hän’ Jumalan Poikaa vai Hengestä uudesti syntynyttä ihmistä (josta Jeesus puhui Nikodemokselle, Joh. 3:3-7). Eri käännöksistä löytyy nim. kumpaakin tulkintaa.
Edellisessä luotetaan Jumalan Pojan varjelukseen, jälkimmäisessä vastuu on myös ihmisellä itsellään varjella itseään (ja toisia) pahalta.
Ajattelen, että nuo kummatkin – sekä varjelus että vastuu – on annettu meille, toinen lahjaksi ja toinen tehtäväksi. Kyse on siitä, huomioimmeko nämä elämässämme.
Luotanko siihen, että Jumala haluaa varjella, käännynkö Hänen puoleensa huolineni? Pyydänkö Hänen apuaan tunnistamaan, mikä on hyvästä ja hyväksi itselleni ja muille? Ja apua vastustamaan sitä, mikä ei ole hyväksi?
Ja kannanko myös omalta osaltani vastuuta valinnoistani ja tekemisistäni? Valitsenko sen mikä on hyvää? Pyrinkö välttämään sitä, minkä tiedän olevan pahasta? Tällaisia voi pohtia oman elämänsä kohdalla.

Armo, Jumalan lahja – Mitenköhän lukemattoman paljon itselläni onkaan ollut tilanteita, joissa olisi kannattanut turvata ja luottaa Jumalan johdatukseen ja pyytää varjelusta! – Ei vain tullut mieleen… 
Ja mitenkä lukemattomat kerrat olenkaan valinnut väärin…!
Onneksi saamme luottaa Jumalan Armeliaisuuteen ja Rakkauteen meitä kohtaan. Kuten Efesolaiskirjeessä todetaan:
”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.” (Ef.2:8-9).

Valo Valosta – Ennen kuin tartuin kreikankiel. ja Amplified -Raamattuun, tuo Johanneksen kirjeen kohta ’Jumalasta syntynyt’ toi mieleeni Nikean ekumeenisen 300-luvulta peräisin olevan uskontunnustuksen. (Siinä on sen laatuisia hienoja kohtia, että jos se olisi syntynyt 100-luvulla, kuvittelisin että apostoli Johannes olisi ollut sitä laatimassa.)
Piti katsoa, mitä siinä sanotaankaan Jeesuksen Kristuksen syntymästä.
”… joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta…”
Nuo sanat kantavat sellaista kirkkautta, että voisi hyvin kuvitella että jo niiden lausuminen voisi selkeyttää kykyä tunnistaa, mitkä asiat vievät kohti Valoa ja lisäävät Valon vaikutusta omassa (ja toisten) elämässä.   
(Nikean uskontunnustus kokonaisuudessaan alimmaisena.)

Ihmiselämän ydintarkoitus – Tulla tuntemaan enemmän ja selkeämmin Hänet, joka on Todellinen… eikö tässä ole ihmiselämän ydintarkoitus? Siihen liittyy kaikki. Siihen liittyy hänen Rakkautensa ja Hänen rakastamisensa, lähimmäisten rakastamisen oppiminen – ja kaikki se, mikä näistä (Jeesuksen mukaan 2 tärkeimmästä käskystä) seuraa…

Rakas Jumalamme, kiitos, että saamme luottaa taivaalliseen varjelukseesi! Kiitos että Sinun Voimasi on vastavoimia vahvempi.
Kiitos Jeesus, että Sinä olet voittanut Pahan vallan, meidänkin edestämme.
Auta meitä katsomaan Sinun Kirkkauteesi aina kun olemme jonkin vaikean tilanteen tai valinnan edessä. Kiitos että  rohkaiset ja näytät tien.
Kiitos Valostasi, Viisaudestasi, Voimastasi, Rakkaudestasi ja Rauhastasi.
Kiitos että omalla elämälläsi näytit ja yhä näytät meille Todellisen, johdatat meitä – progressiivisesti, asteittain – yhä lähemmäs… yhteyteen… Todellisen tuntemiseen. 🙂

When I Look Into Your Holiness – Monita Tahalea, indonesial. pop-, folk- ja jazzlaulaja, joka laulaa mm. jazzjameissa hengellisiä lauluja.

”Kun katson Sinun pyhyyteesi
kun katson ihanuuttasi
kun kaikki ympärilläni
muuttuu varjoksi Sinun Valossasi
kun löysin ilon tavoittaessani Sydämesi
kun tahtoni lumoutuu Rakkaudessasi
kun kaikki ympäröivä
muuttuu varjoiksi Sinun Valossasi
ylistän Sinua, palvon Sinua
syy sille että elän on palvoa Sinua”

(Muut tekstit: Ps. 25: 11-20, Jer. 7: 23-26 ja Joh. 8: 46-59)

Nikean uskontunnustus:
– Me uskomme yhteen Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.
– Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ja jonka valtakunnalla ei  ole loppua.
– Me uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta, jota yhdessä Isän ja Pojan  kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta.
– Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon. Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.

19.2.2018 – Kirpakka pakkanen, mutta aurinko lämmittää. Kivaa lähteä lastenlasten kanssa hiihtelemään. Kiitos Taivaan Isä lumesta, kimaltelevista hangista, ihanasta talvilomasäästä. 🙂 

Tuoksuöljy – Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.
Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: ”Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Simon, minulla on sinulle puhuttavaa.” ”Puhu vain, opettaja”, fariseus vastasi.
”Oli kaksi miestä”, sanoi Jeesus. ”He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi: ”Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.” ”Aivan oikein”, sanoi Jeesus. Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.”
Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: ”Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.” Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.”   (Luuk. 7: 36-50)

Radikaali Jeesus – Evankeliumit kertovat Jeesuksen useammankin kerran asettautuneen  puolustamaan miesten syyttelyn, arvostelun tai halveksunnan kohteeksi joutunutta naista. Naisen puolelle asettutuminen oli varmasti aika radikaalia tuohon maailmanaikaan!
Jeesus laittoi miehet miettimään omaa itseään, asenteitaan ja omaa toimintaansa. Eikä siinä kaikki – Jeesus antoi syntejäkin anteeksi! Kyllä  oli fariseuksilla sulattelemista…

Joku aika sitten kuuntelin erästä ulkomaalaista naista, joka kertoi, että Kristus oli kutsunut hänet auttamaan punaisten lyhtyjen alla työskenteleviä naisia. Kun hän oli hämillään kysynyt minkä vuoksi,  Kristus oli vastannut, että he olivat hänelle rakkaita, Hän halusi vapauttaa heidät.
Niinpä tuo nainen perusti järjestön, joka auttaa noita naisia irti ammatista, jossa tuon naisen mukaan yksikään, jonka kanssa hän on keskustellut, ei haluaisi olla. Järjestö tukee ja auttaa heitä aloittamaan uuden elämän, opiskelemaan sellaiseen ammattiin, johon he haluavat päästä. 
Auttamistyössään sekä tuon järjestön työntekijät että autettavat ovat saaneet kokea, kuinka Kristus hoitaa ja eheyttää näitä niin monin tavoin rikkinäisiä ja haavoitettuja naisia ehdottomalla Rakkaudellaan. – Taas kerran kertomus siitä, kuinka Ylösnoussut Vapahtaja tekee yhä samaa vapauttavaa työtään kuin 2000 v. sitten.

Heikkojen puolustaja – Jeesus oli ja on heikkojen puolella. Mutta ei vain myötätuntoisena tai säälien. Hän haluaa saada aikaan muutoksen ihmisten elämässä. Tätä muutostyötään Vapahtajamme tekee Rakkautensa kautta – jokaisessa ihmisessä, joka vain antaa Hänelle siihen mahdollisuuden. Kristus antaa voimia, kestävyyttä ja rohkeutta niille, jotka uskaltavat myöntää itselleen ja Hänelle oman heikkoutensa ja avuntarpeensa. 

Jeesuksen antama vahvuus – Yllä olevaa raamatunkohtaa mietiskellessäni nousi yllättäen mieleen Jeesusta seuranneiden naisten vahvuus evankeliumikertomuksissa. Sellainen tietty sisäinen vahvuus, kestävyys tai rohkeus, joka ilmenee erityisesti silloin kun on kaikkein vaikeinta.
Ehkä asiaan vaikutti se, että olin juuri lukenut Markuksen evankeliumista kuinka Jeesus pääsiäisaterian jälkeen lähti 11 opetuslapsensa kanssa Öljymäelle (yhden, kavaltajan, mentyä ylipappien puheille). Kun Jeesusta sitten tultiin vangitsemaan, tapahtui kuten Jeesus oli ennalta sanonut: ’Silloin ne, jotka olivat Jeesuksen kanssa, jättivät hänet ja pakenivat.’ (Mark.14:50)

Markus kertoo, että kun Jeesus ristiinnaulittiin, paikalla oli roomal. sotilaita, ylipappeja, lainopettajia ja ohikulkijoita, jotka kaikki pilkkasivat häntä. Ja sadanpäällikkö, joka huomasi Jeesuksen kuolinhetkellä, että tämä  todella oli Jumalan Poika. Ei sanaakaan niistä, joiden jalat Jeesus oli pessyt pääsiäisaterialla. 
Ketkä Jeesuksen opetuslapsista olivat uskaltautuneet seuraamaan Mestariaan Golgatalle? Markuksen mukaan ’paikalla oli myös naisia jonkin matkan päässä tätä katselemassa. Heidän joukossaan olivat Magdalan Maria, toinen Maria, joka oli nuoremman Jaakobin ja Joosefin äiti, sekä Salome. Jo Galileassa he olivat kulkeneet Jeesuksen mukana ja palvelleet häntä. Siellä oli monia muitakin naisia, jotka olivat tulleet Jerusalemiin Jeesuksen mukana.’  (Mark.15:40-41)

Johannes mainitsee lisäksi Jeesuksen rakkaimman opetuslapsen, jonka huolenpitoon Jeesus jätti äitinsä: ’Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria. Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: ”Nainen, tämä on poikasi! Sitten hän sanoi opetuslapselle: ”Tämä on äitisi!” Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä.’ (Joh.19:25-27)

Matteus kirjoittaa: ’Siellä oli myös useita naisia jonkin matkan päässä tätä katselemassa. Galileasta lähtien he olivat kulkeneet Jeesuksen mukana ja palvelleet häntä. Heidän joukossaan olivat Magdalan Maria, Jaakobin ja Joosefin äiti Maria ja Sebedeuksen poikien äiti.’ (Matt.27:55-56)

Luukkaan mukaan ’Jeesuksen tuttavat seisoivat kaikki etäämpänä ja seurasivat sieltä tapahtumia. Siellä olivat myös naiset, jotka olivat tulleet Galileasta hänen mukanaan.’ (Luuk.23:49)

Kaikki evankeliumit kertovat naisten – vaikkakin pelokkaina – tulleen ensimmäisinä Jeesuksen haudalle. – Johannes mainitsee ainoastaan Magdalan Marian (jonka arvellaan olleen tuo nainen, joka itki Jeesuksen jalat märiksi, kuivasi ne hiuksillaan ja voiteli tuoksuöljyllä).

Jeesus totesi Simonille, että tuo nainen rakasti paljon. Ihan varmasti muutkin opetuslapset rakastivat paljon Jeesusta. Mutta oliko näissä Jeesuksen naisopetuslapsissa sellaista rakkautta, joka kovan paikan tullen voitti pelonkin? 
Tässä on jotain… mystistä. Mystiseksi sitä voi nimittää siksi, ettei sitä voi ymmärtää. Mutta oikeastaan kyse ei ole mistään salaisesta, vaan sellaisesta, jota Jumala haluaa kaikkien voivan tuntea – ja jota kuitenkin tunnemme niin vähän; sellaisesta, mitä Hän niin kovasti haluaisi meille  antaa, mutta jota niin rajallisesti osaamme vastaanottaa. Sellaisesta, jota ainakin itse kaipaan sydämeeni enemmän, ja jota uskon monien meistä kaipaavan… – Jumalan transformoivaa, kaikenvoittavaa Rakkautta.

Rakkaus, joka muuttaa – Meidän aikanamme lukemattomat ihmiset – niin miehet kuin naiset – kertovat, miten he koettuaan Jeesuksen Rakkauden heitä kohtaan olivat muuttuneet täysin. He olivat vapautuneet elämässään vaikuttaneista sidoksista. 
Vahvimpana tämä näkyy esim. kiinalaisissa ja muslimeissa, jotka julistavat uskoaan Jeesukseen ylösnousseena Jumalan Poikana, vaikka tietävät näin toimiessaan asettavansa henkensä alttiiksi. Heissä on selittämätöntä voimaa ja rohkeutta. Heidän rakkaudessaan Vapahtajaansa kohtaan on pelon karkoittava voima.

Jeesus kertoi Simonille vertauksen anteeksiantamisesta ja kysyi sitten: ”Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?”
Kaikki me – niin naiset kuin miehet – olemme tehneet syntiä (ajatuksin, sanoin tai teoin jotain Jumalan tahdon vastaista), kaikki me tarvitsemme Hänen anteeksiantoaan. Kuten Roomalaiskirje toteaa: ’Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.’ (Room.3:22-24)
Itsensä syyllistämiseen taipuvaiselle tuo Jeesuksen vertaus enemmän anteeksi saaneesta ja enemmän rakastavasta on lohdullinen ja rohkaiseva.

Alabasteripullon kanssa Jeesuksen luo tullut nainen tiedettiin syntiseksi. Hän katui ja halusi muuttua. – Mikä oli Simonin synti? Ylpeys, ylimielisyys, ylenkatse? Tekopyhyys? Piittaamattomuus?
Lyhyellä vertauksellaan Jeesus osoitti Simonille asian ytimen. Sellainen, joka on myöntänyt itsessään olevan syntisyyden (= ajatukset, sanat ja teot, jotka eivät ole olleet eivätkä ole Jumalalle mieleen), voi myös kokea Kristuksen valtavan, vapauttavan anteeksiannon voiman.  

Pyhän Hengen voima – Ne 11, joiden jalat Jeesus oli pessyt pääsiäisaterialla ja jotka Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen odottivat tuossa samassa huoneessa Henkeä, jonka Jeesus oli luvannut heille lähettää, saivat kokea täydellisen sisäisen muutoksen, kun Pyhä Henki Helluntaina laskeutui heihin. He saivat rohkeutta toimia täysillä Kristuksen lähetteinä koko loppuelämän, kuolinhetkeensä asti. – He olivat täyttyneet Rakkaudella, joka voittaa pelon.    

Kristus, kiitos että olet näyttänyt meille Rakkautesi voiman. Anna meidän kasvaa Rakkautesi tuntemisessa. Ja suo tämän tuntemisen heijastua ja virrata myös suhteissamme lähimmäisiimme.
Anna Henkesi tehdä meissä kaikissa ihmeellistä muutostyötäsi. Niin että me ja tämä maapallomme voisi muuntua sen kaltaiseksi kuin Sinä toivot. Planeetaksi, jossa Sinun Rakkautesi vallitsee.
Kiitos että olet Opettajamme ja että kuljet kanssamme. 🙂

At Your feet – Casting crowns

”Tähän, jalkojesi juurelle lasken menneisyyteni
vaelteluni, erehdykseni ja olen vapaa
tähän jalkojesi juureen annan tämän päivän
en omassa vaan Sinun voimassasi
olen löytänyt kaiken tarvitsemani
Sinä olet kaikki mitä tarvitsen
Jeesus, jalkojesi juuressa
haluaisin viipyä enkä koskaan lähteä
ei ole minulle muuta paikkaa
tähän jalkojesi juureen lasken tulevaisuuteni
annan Sinulle kaikki unelmani
ja löydän rauhan
tähän jalkojesi juurelle
lasken elämäni Sinulle Kuninkaani
olet kaikki mitä nyt kaipaan
ja sieluni laulaa sillä olen vapaa”

Muut tekstit: Ps. 25: 1-10, 1. Moos. 32: 23-32 ja Jaak. 1: 2-6.

12.2.2018 

Twiittimestari – Vaikken twiittejä ole lukenut muuta kuin joitakin uutisissa olleita, ajattelen että jos niiden ideana on esittää asia mahdollisimman lyhyesti, Markusta voisi alla olevan evankeliumikohdan perusteella pitää aikansa twiittimestarina. – Miten paljon kolmeen virkkeeseen voikaan sisältyä!  

Enkelit pitivät huolta – Henki ajoi Jeesuksen autiomaahan. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta. (Mark. 1: 12-13)

Kiusausten voittaja – Jollei tuo ole kirkkovuoden lyhin evankeliumiteksti, niin ehkä ainakin latautunein. Ja ilman ainuttakaan adjektiivia!
Evankeliumit kertovat Jeesuksen kolmesta kiusauksesta. Emme tiedä, joutuiko ihmiseksi tullut Jumalan Poika useammankin kerran kiusausten kohteeksi erämaa-aikanaan. Olennaista ei ehkä olekaan  moneenko kertaan, vaan että Hän voitti ne.

Meidän ei tarvitse lähteä erämaahan kohdataksemme kiusauksia; joudumme niille alttiiksi ihan jokapäiväisessä elämässämme. Ne voivat olla selkeitä tai hienovaraisempia, ajatusten tai aistimusten tasolle jääviä taikka tekoihin johtavia. Ympäristömme tai viestimet altistavat meitä monenlaisille houkutuksille.  Erityisesti ne heikot kohtamme joutuvat koetukselle.
Tulee kiusauksia sanoa/kuunnella/katsella/tehdä mitä ei pitäisi, ja kiusauksia jättää sanomatta/kuuntelematta/näkemättä/tekemättä mitä pitäisi.
Tai kuten Paavali kirjoitti: ”En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.” (Room.7: 19)
(Kreikankiel. sanakirjassani tuo sana ’pahaa’ kääntyy myös:  arvotonta, väärää, vahingollista, harmillista, loukkaavaa jne.)

Erämaaisät ja -äidit – Mutta ei vain se, mitä ympärillämme näemme, kuulemme tai koemme, johda meitä kiusauksiin. Monet varhaiskirkon hengelliset etsijät kokivat tämän lähtiessään autiomaan hiljaisuuteen ja rauhaan voidakseen keskittyä pelkästään Jumalan läsnäoloon.
Kun ympäröivä maailma ei enää vedä huomiota itseensä, alkaa sisältäpäin, alitajunnasta, nousta asioita työstettäviksi.
Voi hyvin kuvitella, että näillä erakoilla oli myöskin erämaan yksinäisyydessä Jumalan enkeleitä apunaan. Sillä Jumala toivoo, että yhteytemme Häneen olisi vailla häiriötekijöitä (kuten sellaisia ajatuksia, tunteita tai toimintaa, jotka tuntuvat hallitsevan meitä vasten tahtoamme).
Aikansa erämaassa omien varjopuoliensa kanssa painiskelleista ja kilvoitelleista miehistä ja naisista tuli (usein tahtomattaan) hengellisiä opastajia sellaisille, jotka kamppailivat erilaisten vaikeuksien kanssa ja/tai etsivät lähempää suhdetta Jumalaan.

Mikä vie liikaa huomiotani? – Ajattelen, että on oikeastaan aika tärkeää, että välillä pysähtyy miettimään ja kuulostelemaan omaa oloaan, ajatuksiaan, tunteitaan ja tekemisiään. Onko minulla sellaisia ajatuksia, tunteita tai toimintamalleja, jotka vaikuttavat tavalla, joka ei ole hyväksi itselleni tai muille?
Viikko sitten pysähdyin kuulostelemaan tätä. Huomasin, että niin koti- kuin ulkomaantapahtumat alkoivat tuntua turhan ’painavilta’. Totesin että on (taas vaihteeksi) aika laskeutua uutispaussiin. – Se auttoi, olo keveni.
(Joulukuussa, itsenäisyyspäivän aikoihin yllätyin siitä, kuinka innostuin merkkivuotta juhlivasta Suomen itsenäisyydestä. Sehän oli pelkkää nostetta kaikki. Kun tammikuussa sitten alkoivat uutisjutut itsenäistymistämme seuranneista järkyttävistä tapahtumista, luin niitä ensin siksi, että tuntui tärkeältä tietää näistä tuskallisista, vaietuista asioista. Kunnes havahduin siihen, että oli taas tullut aika laittaa paussi uutisille, jotka ylipäätäänkin ovat voittopuolisesti negatiivissisältöisiä)
Nyt kuulostelen milloin uutislukeminen tuntuu taas omalla kohdalla tarpeelliselta. – Joka tapauksessa läppärin (tai yleensäkin ruudun, sillä en omista toimivaa TV:tä) edessä vietetty aika lyheni ilahduttavan paljon. 🙂

Mikä koukuttaa? – Viime vuonna tein (taas kerran) sokerilakon. Suklaa on aina ollut heikkouteni. Viime vuosituhannella elämäni yhdessä kriisivaiheessa Fazerin sininen toimi energian- ja lohduntuojana.
(Onneksi nykyään on tarjolla terveellisempiä ja vähemmän koukuttavia vaihtoehtoja. Ja on jopa todettu kaakaon sekä yli 70% kaakaota sisältävän tumman (raaka)suklaan sisältävän terveydelle edullisia vaikutuksia. )

Viime viikonloppuna olin koulutuksessa, jonka syvälle tunteisiin luotaavat harjoitteet johtivat vanhaan tuttuun ’nyttarttissaadafazerinsinistä’ -oloon.  Kuin ollakaan eräs ystävällinen sielu oli ilmeisesti ennakoinnut tilanteen ja tuonut meille kaikille Fazerin suklaakonvehteja. – Siihen loppui se sokeri/suklaalakkoni…
Mutta ei kun uusi suklaa- ja sokeripaasto alulle… ainakin pääsiäispäivään saakka (sillä eteeni ei ainakaan vielä ole tullut reseptiä, jolla voisi valmistaa pashaa ilman sokeria)…

Kiusauksista ja houkutuksista tulee ongelmia, kun ne alkavat ohjata ja hallinnoida ajatuksiamme, tunteitamme tai toimintaamme. Silloin (varsinkin jos/kun kyseessä on huolestuttavampi tilanne) on lohdullista tietää, että voimme aina kääntyä Vapahtajamme, kiusausten Voittajan puoleen ja pyytää Hänen apuaan.

Tahdonponnistusta – Suklaa ei ollut minulle siinä määrin ongelma, että olisin ollut siitä riippuvainen (lukuunottamatta tuota yhtä kriisivaihetta, jolloin joka kerran ruokakaupassa käydessä tuli ostettua suklaata tai jätskiä.) Mutta haluni olla vapaa kaikesta itseäni koukuttavasta laittoi minut pitämään suklaalakkoja.
Mutta tarpeesta saada suklaata voi olla kyse myös siitä, että alitajuisesti tietää saavansa suklaasta nopeasti energiaa.

Energianantaja? – Eräänä vuonna kun töissä oli erityisen haasteellista ja olin suklaalakossa, tilalle tuli iltapäiväkahvi. Kuvittelin etten jaksaisi iltaan ellen joisi kupillista kahvia. (Muulloin en kahvia juonut.) Kunnes havahduin siihen, että hei, minustahan oli tullut kahviriippuvainen! Kahvikupillinen vaihtui yrttiteehen. Ja pysyin energisenä iltaan saakka ihan yhtä hyvin kuin ’kahvikupin voimalla’…!
Taas sain huomata, miten vahva vaikutus on sillä, että kuvittelee tarvitsevansa jotakin.
Suklaa on kuitenkin sinnikkäämmin yrittänyt saada minusta addiktia. Siksi on tullut pidettyä aina välillä suklaalakkoja. Yleensä vuoden tai parin jälkeen suklaalakko on päättynyt siihen että sorrun esim. jollain synttärijuhlilla syömään makeaa. Makeannälkähän siitä vain intaantuu, ja jossain vaiheessa on edessä taas uusi tahdonponnistus: uuden sokerilakon alkaminen.

Viime vuonna tapahtui kuitenkin jotain sellaista, mitä en ole aiemmin kokenut. Olin tutustuin viikon verran erilaisiin sokerin haittavaikutuksiin, jonka seurauksena päätin luopua kokonaan sokerinkäytöstä. Mutta kun olin ollut viikon syömättä sokerituotteita, yllätyin: kehoni ei enää lainkaan kaivannut makeaa! Joulupyhinäkin herkuttelin perheen kanssa sokerittomasti.
Vaikka kaikenlaisia terveysjuttuja olenkin harrastanut, tällaista en ollut ennen kokenut, edes vesi- ja mehupaastojen jälkeen. Ennen  nimittäin minun alkoi tehdä mieli makeaa taas jonkun ajan kuluttua paaston jälkeen. Makeanhimo ei palannut viime viikonlopun fazerinsinisistäkään…
– Olisikohan suklaakiusaus irrottanut minusta otteensa suorastaan pysyvästi…? Nähtäväksi jää… 🙂 )

Mieli ja keho – Mietin miten vahva vaikutus sillä onkaan, millä me ravitsemme niin sieluamme kuin kehoamme.
Konkreettisella tasolla olen kokenut tätä esim. juuri tuosta että kun annan kropalleni makeaa, se tykästyy siihen ja haluaa ja kaipaa sitä enemmän. Mutta jos mieleni ja kehoni tiedostaa & sisäistää sokerin (tai jonkun muun asian) haitallisuuden tarpeeksi vahvasti, ne heittäytyvät mukaan tekemääni päätökseen eivätkä enää kaipaa tuota haitallista asiaa.
Ihmeellisesti suunniteltu kehomme ’kuuntelee’, mitä ajattelemme ja puhumme itsellemme (ja muille) ja reagoi ajatustemme ja sanojemme suuntaisesti.
Vaikka tällaisista asioista on tiennyt ’iät ajat’, mietin että on se kumma, että nyt vasta tämä näyttäytyi todeksi tässä makea/suklaa-asiassa.

Millä ruokin sieluani? – Tuo samahan pätee sielun- ja hengenravintoon. Sitä, millä sielua ruokkii, sitä se alkaa kaivata enemmän. Sielu ikään kuin ’pääsee makuun’ ja haluaa lisää sitä, mitä on saanut.
Tämän olen havainnut selkeästi omassa elämässäni esim. Raamatun kohdalla. Sen lukeminen oli minulle aluksi täyttä tervaa ja koin kiusausta jättää lukemisen sikseen. Nykyisin se vetää puoleensa, sen lukeminen ja luettujen kohtien mietiskeleminen. – Ja aina avautuu jotain uutta, sellaista mitä en ollut ennen huomannut, tai jotain, minkä olin aiemmin ymmärtänyt ihan toisella tavalla.

Olisikohan niin, että Vapahtajamme, joka voitti kiusaukset erämaassa – meidänkin vuoksemme – tulisi mukaan päätöksiimme luopua jostain sellaisesta, mikä ei ole meille hyväksi, ja päätöksiimme jatkaa sinnikkäästi jotain sellaista, mikä on hyväksi?
Sillä tuntuu kuin eläisimme sellaista aikaa, jolloin Vapahtajamme erityisellä intensiteetillä haluaisi auttaa meitä (jos vain itse haluamme) vapautumaan kaikenlaisista ajatusten, tunteiden, tahdon ja fyysisen tason negatiivisista sidoksista. Jotta olisimme mahdollisimman vapaita palvelemaan Häntä. Vapaita tuomaan Jumalan Valtakuntaa todeksi Maan päälle. – Sillä Hänen Valtakunnassaan vallitsee todellinen vapaus.

Kristus, kiusausten Voittaja – kiitos että olet Vapahtajamme. Vaikeimpienkin kiusausten kohdalla voimme pyytää Sinun apuasi ja tukeasi. Sinä näet, tiedät ja ymmärrät täydellisesti, millaisten asioiden kanssa kulloinkin kamppaillemme.
Kuten Heprealaiskirjeessä todetaan: ”Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.” (Hepr.2:18)
Kiitos, ettei meidän täydy yrittää omin voimin yrittää selviytyä kaikenlaisista koettelemuksista: Kiitos että Sinä olet apunamme. 🙂 
Tarvitsemme Voimaasi, Läsnäoloasi ja Rakkauttasi elämäämme. Kiitos, että olet kanssamme. Tänäänkin.

Adagio for Strings – Samuel Barber

Muut tekstit: Ps. 91: 1-4, 11-12, Jes. 1:16-20, 1. Moos. 3: 1-7 (8-19)  ja Hepr. 2: 9, 17-18.

5.2.2018  Tätä kirjoittaessa (1.2.) lunta on tuiskuttanut koko päivän. Ulos lähtiessäni piti työntää täysillä ulko-ovea, kun sen eteen oli kasautunut niin paksu kinos. Liikenne on kuulemma ihan jumissa sekä Espoossa että Tampereella… ehkä siis koko Etelä-Suomessa. Ja huomenna vuorostaan joukkoliikenne seisahtuu suureksi osaksi lakon vuoksi.
Millaista oli talviliikkuminen aikana ennen lumiauroja, junia ja busseja…? Hevoselle kauraa, valjaat & reki ja menoksi (jos nimittäin sattui omistamaan hevosen ja reen). Erämaassa matka taittui kamelin selässä keinuen (jos nim. omisti kamelin).
Kyllä liikkuminen nykyään on vaan niin paljon vaivattomampaa, vaikka joinain päivinä vähän meno hidastuisi…

Huoltoasema Israelissa

Teidän tähtenne – Jeesus sanoi:
”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.
Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Isä, kirkasta nimesi!”
Silloin kuului taivaasta ääni: ”Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen.” Paikalla oleva väkijoukko kuuli äänen ja sanoi ukkosen jyrähtäneen. Jotkut kyllä sanoivat: ”Enkeli puhui hänelle.” Silloin Jeesus sanoi: ”Ei tämä ääni puhunut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa. (Joh. 12: 25-33)

Pääsiäisjuhla oli tulossa, ihmisiä virtasi joka puolelta Jerusalemiin. Jeesus oli ihmisten ympäröimä, pyyntöjä ja kysymyksiä sateli joka puolelta.
Mutta muuten aina niin läsnäolevan Jeesuksen ajatukset olivat siirtyneet tuleviin päiviin ja niiden tapahtumiin. Miten hän kestäisi – miten hän voisi ottaa kantaakseen koko maailman synnin?! Nyt kun hetki läheni, pelkkä ajatuskin alkoi jo tuntua miltei käsittämättömän raskaalta.

Taivaasta tullut vahvistus, kirkastuksen lupaus, kuulosti joidenkin mielestä ukkosenjyrinältä, jotkut tulkitsivat äänen enkelin puheeksi. – Miten eri tavoin voimmekaan kokea ja tulkita asioita…

Puolestamme – Jeesus otti suurimman, vaikeimman ja tuskallisimman tehtävän suorittaakseen. Hän laittoi itsensä ja elämänsä alttiiksi kaikkien puolesta. Hän aurasi meille tien, jota kulkea.
Yllä olevassa evankeliuminkohdassa hän ei kutsu seuraamaan itseään, toteaa vain yksinkertaisesti, että jos haluaa palvella häntä, se merkitsee hänen seuraamistaan.

Yhteinen matka – Kristusta seuratessa ei tarvitse tarpoa yksin auki raivattua tietä. Se on yhteistä matkaa Hänen kanssaan. Tuon ”Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani” voi lukea myös käänteisenä: Hän, Ylösnoussut, on ja kulkee palvelijansa mukana ja on mukana tämän hommissa. 

Palvelijana – Kristuksen seuraaminen ja Hänen palvelijanaan toimiminen merkitsee joissain maissa  henkensä alttiiksi laittamista vielä tänäkin päivänä. Me sen sijaan olemme vapaita – uskomaan, seuraamaan ja palvelemaan. Esteinä vain omat rajoittavat ajatukset, suhtautumiset ja käsitykset.

Urbino – Olimme 80-luvulla perheen kanssa Italiassa lomamatkalla. Yhdistetty ranta- ja kulttuuriloma (lapsille merestä ja uimisesta nauttimista ja minä janosin nähdä uudelleen renessanssin taideteoksia,  joita olin nuorena opiskelijana nähnyt ja joita niin paljon rakastin). Nuorena mentiin junalla. Nyt, perheen kanssa, vuokra-auto oli toimiva ratkaisu. Itärannikolla bongasin yllättäen kyltistä Urbinon. Rafaelin synnyinkaupunki, eikä niin kaukana, ajetaan sinne!
Katsoessani ylhäältä kaupungista vehmaisia, metsäisiä rinteitä totesin miehelleni, että voi ymmärtää kuinka tällaisissa maisemissa varttuu sellainen taiteilija kuin Rafael oli. Kyllä tekee hyvää katsella tätä maisemaa! – Mieheni ehdotti, että mitä jos tultaisiin tänne asumaan sitten kun ollaan eläkkeellä. Jostain sisimmästäni pulpahti vastaus: ”Minä en koskaan jää eläkkeelle.”
Ihmettelin vastaustani. Enhän ollut mikään työmyyrä tai työnarkomaani. Miten niin en jäisi eläkkeelle?! Mistä tuo vastaus oikein tuli? En voinut käsittää. – Nyt (eläkkeellä olevana mutta erilaisia pieniä hommia edelleen tekevänä) ymmärrän tuon niin, että Kristuksella on meille aina tehtäviä odottamassa, silloinkin kun emme vielä itse ole niistä tietoisia. ’Jokin sisällämme’ taitaa kuitenkin tietää…

Vapaaehtoistöitä on tarjolla monin kerroin enemmän kuin tekijöitä. Voi olla esim. ystävänä ja tukena yksinäiselle, vanhukselle, yksinhuoltajan perheelle, liikuntarajoitteiselle jne.
Erään koulun läheisellä metsätiellä näen usein tällaisia vapaaehtoisia. He ulkoilevat sellaisten lasten tai nuorten kanssa, jotka jonkin vaikeuden vuoksi tarvitsevat kanssakulkijaa rinnalleen.
Siunaan mielessäni näitä vastaantulijoitani. Joskus hymyyni vastataan, joskus saatetaan vaihtaa joku sana. Usein nämä lapset ja nuoret kulkevat ihan omissa maailmoissaan; joku hakee kontaktia omalla tavallaan.
Tuntuu hyvältä nähdä, kuinka heitä halutaan auttaa. Sydämessä läikähtää  aina kun näen ihmisen, joka välittää ja haluaa toiselle hyvää.
(Ja uskon, että juuri sellaisesta myös Kristus iloitsee!)

Kristus, kiitos että pidät meille tien auki. Kiitos että kelpuutat jokaisen halukkaan hommiisi. Sinä et pakota, et kehittänyt mitään aktiivimallia tai porkkanaa saadaksesi meidät liikkeelle, toimimaan työntekijöinäsi. Sinä vedit – ja vedät edelleen – meitä Rakkaudellasi, palvelemaan Sinua ja toisiamme. Rakkaudellasi. Se on ihmeellistä.

The Servant Song – Bukas Palad Ministries

”Saanko olla palvelijasi?
Suo minun olla kuin Kristus sinulle
rukoile että saisin sen armon
että myöskin sinä olisit palvelijana minulle
olemme pyhiinvaeltajia, tiellä kulkevia matkaajia
olemme täällä auttaaksemme toisiamme
kulkemaan virstan matkan ja kantamaan kuorman
näytän sinulle Kristuksen valon pelkosi yössä
ojennan käteni sinulle
puhun siitä rauhasta, josta kaipaat kuulla
pitelen sinua itkiessäsi, nauran kanssasi
jaan ilosi ja surusi
kunnes olemme kulkeneet tämän matkan
Annatko minun olla palvelijasi, olla kuin Kristuksena sinulle
ja rukoilisitko että saisin sen armon
että saisin olla sinun palveltavanasi?”

ps. Huomasin että laitoin tähän 2. vuosikerran evankeliumitekstin. 3. vk:n teksti on Mark. 10: 32-45. Muut tekstit: Ps. 31: 2-6, Hes. 18: 30-32, 1. Kor. 13 ja Gal. 2: 19-21.

29.1.2018  –  Jeesusta ei kiinnostanut maallisen hallintovallan asiat. Ainoa sen suuntainen kommentti, jonka häneltä muistan, on ”Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.” (Matt.22:21)
Jeesus tuli tuomaan Taivaan Valtakuntaa maan päälle.
Hän rukoili ihmisten yhteyden puolesta: ”Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.” (Joh.17:11)

Mieltä lämmitti todeta, kuinka selkeästi valtaosa kansastamme osoitti haluavansa johtajaksi henkilön, joka ei pyri kiihkeästi ajamaan omia agendojaan vaan joka korostaa yhteistyötä ja toisten kunnioittamista.
Hedelmällisessä yhteydessä ei pakoteta johonkin tiettyyn muottiin, vaan siihen sisältyy sisäinen vapaus. Niin maallisissa suhteissa kuin suhteessamme taivaalliseen Isäämme.

Rakentavasti – Kiitospuheessaan presidenttimme tiivisti asiaa näin: ”…tuntuu valtavan hienolta olla hienon maan presidentti, sillä hieno tämä maa on. Ja me pidämme huolen, että hienona pysyy, eikö niin? Ja me pidämme huolen myös siitä, että olemme avoimia ottamaan huomioon myös ne mielipiteet, jotka ovat erilaisia kuin meidän. Koska juuri siitä Suomen vahvuus rakentuu, että voimme olla rakentavasti eri mieltä ja ehkä hakea toisistamme parhaat osat tai sellaiset, jotka voidaan kaikkien toimesta hyväksyä ja sillä mennään eteenpäin. Suomi on maailman vakain maa… pieni mutta vakaa on paljon vahvempi kuin suuri ja säröinen.”

Maan päällä niin kuin taivaassa – Ajattelen, että juuri tätä kaivataan myös hengellisellä tasolla, kristittyjen keskuuteen, eri uskonyhteisöjen välille. Toisten kunnioittamista. Ja että katsotaan yhdistävään tekijään, Kristukseen (eikä kiistellä kuka on oikeassa ja kuka väärässä missäkin asiassa). Että fokusoidaan niihin asioihin, jotka meitä yhdistävät ja rakentavat ja vahvistavat suhdettamme Jumalaamme.
Olisiko mahdollista, että Jeesuksen rukous voisi toteutua meidän maassamme…?
Että niin maan päällä kuin taivaissa huokaistaisiin: ah, vihdoinkin – maa löysi keskinäisen yhteyden! Ja sen lisäksi vielä ykseyden Isässä ja Pojassa!!
Voisiko oma rukouksemme olla: Jumala, kosketa meitä Hengelläsi, johdata löytämään Valosi… jotta saisimme nähdä Valtakuntasi Kirkkauden täällä maan päällä…  

Hengen johdatuksesta – Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.
Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
– Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.   (Luuk. 2: 22-33)

Pyhän Hengen lupaus – Simeon luotti siihen, mitä Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut: että hän saisi ennen kuolemaansa nähdä Messiaan. Ehkä vanhuuden kivut ja säryt vaivasivat häntä, ehkä hän oli nähnyt ja kokenut elämässään paljon vaikeita ja surullisia asioita. Hän olisi ollut valmis lähtemään, mutta tuosta lupauksesta oli tullut hänen elämänsä fokus, asia josta hän oli saanut joka päivään voimaa ja elämänhalua.  

Pyhä Henki oli hänen yllään – Simeon eli Pyhän Hengen johdatuksessa ja vaikutuksessa. Jumalalla oli hänelle tehtävä. Samoin kuin Itämaan tietäjät, hänkin todisti Marialle ja Joosefille ja ympärillä oleville, että Jumalan Valo oli tullut maailmaan.
Vihdoin odotus palkittiin: Pyhä Henki kehotti: nyt, nouse ja mene sisälle temppeliin, niin saat nähdä Jumalan Kirkkauden. Saat nähdä Hänet, joka on tullut koko maailman Valoksi.

Jumalan Kirkkaus – Innostuin katsomaan, montako mainintaa Jumalan Kirkkaudesta löydän Raamatusta. Mooseksen kirjoista yli 12, koko Raamatusta (hakusanalla eri muodoissaan) ainakin 117.
Valtaosa niistä on Uuden Testamentin teksteissä, joissa puhutaan siitä, kuinka Jumalan Kirkkaus oli tullut fyysisesti Maan päälle. Tai kuinka Jumalan Kirkkaus ilmestyi ylösnousemuksensa ja taivaaseenastumisensa jälkeen esim. Paavalille ja Johannekselle.

Kirkkaus ilmestyi – Kun Israelin kansa vaelsi erämaassa, Herran Kirkkaus laskeutui Siinain vuorelle 6 päiväksi; 7. päivänä Jumala kutsui Mooseksen vuorelle.
Israelilaiset näkivät Herran kirkkauden vuoren laella, ja se oli kuin tuli, joka polttaa kaiken.Ju, kulki heidän edellään, ilmestyi pilven keskellä ja pyhäkköteltassa. (2.Moos. 17)
Jumala paitsi johdatti ja opasti, myös toppuutteli napisevaa kansaa Kirkkautensa kautta: kansa hermostui milloin Moosekselle, milloin Aaronille, Joosualle ja Kalebille.
…mutta silloin Herran kirkkaus ilmestyi pyhäkköteltassa, niin että kaikki sen näkivät. (4. Moos. 10) 

Kun Valo tuotiin temppeliin – Kun Israelilaiset vihdoin saapuivat luvattuun maahan, rakennettiin mukana kannettavan telttamajan sijaan suuri temppeli Jumalan palvontaa ja Hänen Kirkkautensa ilmestymistä varten.
Runsaat 1000 v. myöhemmin Maria ja Joosef toivat Jeesus-lapsen tuohon temppeliin. Jumalan Kirkkaus oli saanut fyysisen muodon. Ja Simon saattoi todeta:
”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.”

Jumala on Valo – Valon apostoli Johannes sanoi: Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. (Joh.1:9)
Valitettavasti valaistumisemme ei tapahdu itsestään! Muutenhan koko maailma kylpisi jo valossa! Johannes kirjoittaa: 
’Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää. Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.’ (1.Joh.5-7). 

Elämän Valo – Olisi niin kivaa puhua vain kaikesta siitä hyvästä ja kauniista, mikä Valoon liittyy. Mutta koska valon tehtävänä on karkottaa pimeä, tuntuisi kuin puolet asiasta jää huomiotta, jos kiinnittäisi huomion pelkästään valoon. Jollei olisi pimeää, emmehän tietäisi valostakaan. Edelliselläkin on siis tehtävänsä… jotta huomaisimme palata takaisin Valoon ja Totuuteen…
Mitä Jumalan Kirkkaus sanoikaan opetuslapsilleen… ja mitä Hän sanoo meille?
”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh.8:12)

Valossa? – Voi olla aika merkittävä asia elämässä, kun tajuaa ja myöntää, että itsessä on sekä valoa että pimeää. Ainakin itselleni se on ollut iso juttu. Kumpaisenkin tajuaminen.
On tullut elettyä vaiheita, joissa mieli on ollut maassa ja ajatukset synkänlaisia. Valtava itsekritiikki ja itsesyytökset eivät tehneet elämää helpommaksi. Oli myös pitkä vaihe, jossa tietoisesti valitsin katsoa vain hyvään ja hyviin asioihin. Siinä pääsi muodostumaan aika ihanteellinen kuva niin itsestä kuin muistakin! Se tuntui niin hyvältä, ja olisin varmaan sitä halunnut jatkaakin, jollei Hän, joka on Valo, olisi lempeästi palauttanut jalkojani maan päälle.
Tiedän nyt kuinka helppoa on heittäytyä elämään jonkinlaisessa illuusiossa, että kaikki on hyvin, kunhan keskitän mieleni hyvään ja valoisaan. Mutta olen myös kokenut, kuinka rehellisesti omien heikkouksien kohtaaminen ja työstäminen vapauttaa ja antaa voimaa. Sen jälkeen valoisiin asioihin keskittyminen tapahtuu uudelta, totuudenmukaisemmalta pohjalta.
Kiitollinen olo on. Sydämessä kaipuu ja halu Valon, Totuuden ja Jumalan Kirkkauden etsimiseen… ja löytämiseen… 🙂 

Valon seurassa – Kun lähtee Valon seuraajaksi, Pyhä Henki auttaa huomaamaan, milloin katse, huomio, ajatukset tai toiminta ovat joutuneet sellaisille poluille, joissa niiden ei ole tarkoitus liikkua. Pyhä Henki kehottaa nousemaan ja ’astumaan sisään’ Valon ilmapiiriin, siihen pyhään tilaan, jossa voi kohdata Hänet; jossa Hän voi kirkastaa totuuden. 

Valon lapsina – Efesolaiskirje rohkaisee: Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. (Ef.9)

Jumalan Kirkkaus opitaan tuntemaan – Ja Paavali, joka oli kohdannut Jumalan Kirkkauden käänteentekevällä tavalla kirjoitti:
Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan. (2.Kor.4:6)

Kristus, kiitos että tulit Valoksemme! Valaisisitko meidät Kirkkaudellasi?
Auta meitä etsimään Sinun kasvojesi säteilyä. Siinä, Kirkkaudessa, me muutumme.
Kaikkivaltias, Sinä soit niin Marialle, Joosefille kuin vanhalle Simeonillekin tuon ihmeellisen lahjan, että he saivat pidellä Valoa käsivarsillaan.
Voisimmeko mekin olla Valosi kantajia, omassa elämässämme, elinympäristössämme, siellä, minne meitä kuljetat? Suo meidän pidellä ja vaalia Valoasi käsillämme, sydämillämme ja teoillamme.
Voisimmeko jopa olla ja elää Sinun temppelinäsi, jossa Pyhä Henki asuu?  Niin että voisimme (Paavalin sanoja käyttäen) kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua.
Siihen(kin) tarvitsemme Sinun apuasi, vaikutustasi elämässämme,  joka päivä, joka hetki. – Kiitos että Olet kanssamme!

Now that I’ve held Him in my arms – Michael Card

”Vanha mies odottaa temppelin pihalla
odottaa lupauksen täyttymistä
ja yhtäkkiä hän näkee heidät aamuauringossa
pariskunta saapuu lapsosta kantaen
Maria lähestyi lapsen kanssa
kädessään viisi sekeliä, poikalapsen lunastusmaksu
vauvan kujerrellessa hänen käsivarsillaan
Simeon ottaa pojan ja alkaa laulaa:
’Nyt kun olen pitänyt Häntä käsivarsillani
voi elämäni tulla päätökseensä
suo palvelijasi nyt lähteä rauhassa
sillä olen nähnyt Sinun pelastuksesi
Hän on Valo kaikille kansoille
ja kansansa Israelin Kirkkaus’
Nyt on aika ottaa Hänet käsivarsillesi
elämäsi ei pääty koskaan
vain Hänen kauttaan löydät rauhan
Hän antaa sinulle pelastuksen tarkoituksen
Hän on kansojen Valo
ja kansansa Israelin Kirkkaus”

Kynttilänpäivän muut tekstit: Ps. 48: 11-15, Mal. 3: 1-2 ja 1. Joh. 1: 5-7.