Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa

14.8.2022. Suurella ihmetyksellä ja ihailulla olen seurannut Ukrainan kansalaisten toimintaa niin omassa maassaan kuin pakolaisina. He eivät ole antaneet sodan ja sen kauhujen lannistaa tai lamauttaa itseään. Kotinsa ja työpaikkansa menettäneet ovat keksineet tapoja toimia tilanteen  eteen, toisten ja yhteiseksi hyväksi. Auttamisesta ja yhteen hiileen puhaltamisesta on tullut  itsestään selvä asia. Ollaan ryhdytty tekemään sellaisia vapaaehtoistöitä, joilla ei ole mitään tekemistä ammatin, koulutuksen tai aiemman osaamisen kanssa. On löydetty itsestä sellaisia kykyjä, joita ei ollut tiennyt itsessään olevankaan.
Monet rankkoja asioita ja tapahtumia kokeneet ovat myös kertoneet, että auttamalla toisia he ovat itsekin jaksaneet eteenpäin elämässä.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kirkkokäsikirjan mukaan ’tämän sunnuntain tekstit kehottavat hoitamaan Jumalalta saatuja lahjoja uskollisesti ja vastuullisesti. Kristityn velvollisuus on käyttää annettuja mahdollisuuksia älykkäästi ja viisaasti, totuudesta tinkimättä. Hänen toimintaansa ohjaa kaikissa elämänvaiheissa uskollisuus myös vähässä.’

Tee kulkuni vakaaksi 
Sinun liittosi on ihmeellinen, siksi minä tahdon uskollisesti pysyä siinä.
Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee, tyhmäkin saa siitä ymmärrystä.
Minä huohotan suu auki, minä janoan sinun käskyjäsi.
Katso puoleeni, anna armosi – se on niiden oikeus, joille nimesi on rakas.
Tee kulkuni vakaaksi ohjeillasi, älä anna minkään vääryyden vallita minua.
Vapauta minut sortajistani, että voisin noudattaa säädöksiäsi.
Kirkasta kasvosi palvelijallesi. Opeta minut tuntemaan käskysi!
Minun silmäni ovat tulvillaan kyyneliä, koska lakiasi ei noudateta.
Ps. 119:129–136

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Viisautta ja taitoa
Yöllä Jumala ilmestyi Salomolle ja sanoi hänelle: ”Pyydä, mitä haluat, niin annan sen sinulle.”
    Salomo vastasi Jumalalle: ”Sinä osoitit runsain mitoin suosiotasi isälleni Daavidille, ja sinä olet tehnyt minut kuninkaaksi hänen jälkeensä. Herra Jumala, pidä voimassa lupauksesi, jonka annoit isälleni Daavidille! Olet pannut minut hallitsemaan kansaa, joka on monilukuinen kuin maan tomuhiukkaset. Anna siis minulle viisautta ja taitoa, että osaisin oikealla tavalla johtaa tätä kansaa! Kuinka sinun suurta kansaasi muuten voisi hallita?”
    Jumala sanoi hänelle: ”Koska et pyydä rikkautta, omaisuutta ja kunniaa, et vihollistesi kuolemaa etkä itsellesi pitkää ikää, vaan toivot viisautta ja taitoa osataksesi hallita kansaani, jonka kuninkaaksi olen sinut asettanut, niin minä annan sinulle viisautta ja taitoa, ja lisäksi annan sinulle rikkautta, omaisuutta ja kunniaa enemmän kuin kenelläkään kuninkaalla on ollut ennen sinua tai tulee olemaan sinun jälkeesi.”  2. Aik. 1:7–12

Jumala ilahtui, kun Salomo ei pyytänyt Häneltä rikkauksia eikä kunniaa, vaan viisautta ja taitoa toimia oikein. Salomolla oli vastuullinen tehtävä, ja hän halusi johtaa kansaansa oikeudenmukaisesti ja rauhanomaisesti. Siinä hän onnistuikin siinä määrin, että hänen viisauttaan tultiin ihmettelemään oman maan rajojen ulkopuoleltakin.

Jospa Salomonin ominaisuudet olisivatkin maiden johtajien valintaperusteina. Jumalalta saatu viisaus, oikeudenmukaisuus ja tahto ja kyky säilyttää rauha niin oman kansan keskuudessa kuin muiden maiden kanssa. Kyllä näyttäisi tämänhetkinen(kin) maailmanmeno toisenlaiselta.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne
Kaiken loppu on lähellä. Olkaa siis ymmärtäväiset ja raittiit voidaksenne rukoilla. Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä ”rakkaus peittää paljotkin synnit”. Olkaa nurkumatta vieraanvaraisia toinen toisellenne. Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.  1. Piet. 4:7–11

Taloudenhoitajan toiminta
Jeesus puhui sitten opetuslapsilleen: ”Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan. Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: ’Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.’ Mies mietti: ’Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa. – Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.’ Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. ’Paljonko olet velkaa isännälleni?’ hän kysyi ensimmäiseltä. ’Sata astiaa öljyä’, tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.’ Sitten hän kysyi toiselta: ’Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?’ Tämä vastasi: ’Sata tynnyriä vehnää.’ Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, merkitse kahdeksankymmentä.’”
    Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi:
    ”Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.”    Luuk. 16:1–9

Ymmällä olen, taas kerran, tämän tekstin edessä. Mutta halu on kuitenkin jollain tavoin koettaa ymmärtää. Joten ei kuin lukemaan sitä moneen kertaan ja miettimään, mitä siitä tällä kertaa voisi aueta.

Jeesus kertoo vertauksen taloudenhoitajasta, joka oli tuhlaillut isäntänsä omaisuutta. Tyytymätön isäntä teki selväksi, ettei mies voi enää jatkaa tehtävässään. Mies alkaa miettiä, miten selviäisi tästä eteenpäin. Hän alkaa vehkeillä isännälle velkaa olevien kanssa saavuttaakseen suosiollisen aseman heidän keskuudessaan.  .

Vertauksen alkuosa on melko selvä: isäntä kuvaa Jumalaa, joka on tyytymätön siihen, miten Hänen palvelijansa, jolle Hän on antanut vastuullisen tehtävän, on käyttänyt väärin Häneltä
saamiaan varoja: tuhlannut niitä turhuuksiin.
Ja voisi ajatella, että nuo henkilöt, jotka olivat isännälle velkaa kuka öljyä, kuka vehnää, kuvaavat ketä tahansa meistä, jotka emme ole osanneet tai välittäneet hoitaa Luojaltamme saatuja lahjoja ja tehtäviä kuten Hän olisi toivonut. 

Mutta vertauksen Jatko onkin sitten vaikeammin aukeava. Taloudenhoitaja alkaa omaa etua tavoitellen toimia vilpillisesti: hän ojentaa velallisille heidän velkakirjansa ja pyytää heitä kirjaamaan niihin todellista velkaa pienemmän määrän.
Eikä siinä kaikki: Jeesus kehuu hänen toimintaansa viisaaksi – siinä tulee tenkkapoon paikka. Miten ihmeessä tämä pitäisi ymmärtää?

En enää muista, mitä edellisellä kerralla tuota pohtiessani tuli mieleen, siitä on sen verran pitkä aika. Mutta tällä kertaa päädyin miettimään, voisiko tuossa vertauksessa olla kyse siitä, että edellisessä tehtävässään mokannut Herran palvelija päätti ryhtyä tekemään jotain hyvää toisten eteen (vaikkakin vaikuttimenaan olikin itsekkäästi oma pelastuminen)?
Hän sai joka tapauksessa toisten Jumalan töissä olevien velkataakan kevenemään, helpottaen siten heidän tilannettaan.  

Suomenkielinen käännös Jeesuksen sanoista ”hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.” ei auennut sitten millään.
Sen sijaan englanninkielinen “I’m telling you, make friends for yourselves by means of unrighteous riches so that when they’re gone you’ll be welcomed into eternal homes”  oli astetta helpompi. Sillä eiväthän nuo ystävät ota ketään iäisiin asuntoihin. Voivat toki olla toivottamassa tervetulleiksi, mutta eiköhän se ole Taivaallinen Isämme, joka armossaan ottaa .meidät taivaallisiin asuintoihinsa.

Sanat ovat joskus hankalia, varsinkin jos juuttuu johonkin kummalliselta tuntuvaan kohtaan, kuten minulla silloin tällöin on tapana (kuten tämän evankeliumitekstin kohdalla).
Olennaista lienee kuitenkin se, miten Jumala haluaa meitä koskettaa juuri tällä hetkellä.
Mikä kohta evankeliumissa tai pyhän muissa teksteissä puhuttelee itseä juuri nyt. – Se voi olla juuri se tärkein juttu: mitä pitäisi huomata omassa elämässään, tavassaan toimia omien asioittensa suhteen, tai siinä miten kohtaa tai kohtelee toisia.

Taikka pyhän aiheen mukaan: miten käytän niitä lahjoja, joita Luoja on juuri minulle antanut? Olenko jättänyt niitä käyttämättä, tai tuhlannut niitä sellaiseen tai sillä tavalla, mikä ei ollut Jumalan tarkoitus ja suunnitelma omaa elämääni varten?

Aina voi tulla – joskus yllättäenkin – oivalluksia: hei, tätähän minä osaan/voin tehdä, tällä voisin ilahduttaa tai auttaa muita. Jumala voi johdattaa meitä muistamaan jonkin ehkä jo unohtamamme tai taakse jättämämme kyvyn tai aktivoimaan sellaisen, jota emme vielä ole käyttänyt. 
Hän on antanut meille niin paljon hyviä ominaisuuksia, jotka vain odottavat, että saisivat tulla esiin, Hänen käyttöönsä. – Sillä eihän Hän ole antanut meille lahjoja ja kykyjä itseämme varten, vaan toisten iloksi ja yhteiseksi hyödyksi.

Kristus, johdata meitä, auta meitä huomaamaan, millä tavoin voisimme toimia niin, että voisimme olla kantamassa omat pienet tai suuremmat kortemme yhteiseen kekoon. Olla auttamassa siellä missä apua tarvitaan, tukemassa siellä missä tukea tarvitaan. Miten voisimme käyttää Luojaltamme saamia lahjoja niin, että siitä olisi iloa muille.
Ole meille tässäkin Suunnannäyttäjämme ja Inspiroijamme. Kiitos että olet kanssamme, joka päivä, kaikissa tilanteissa. 🙂

Totuus ja harha

7.8.2022.  Kun viime kesänä katselin, kuinka pojanpoikani meloi sup-laudalla rauhallisesti peilityynellä järvellä, se näytti niin helpolta ja yksinkertaiselta. Onnistuisikohan minultakin tuo?
Rantaan tultuaan hän opasti mummiaan: toinen jalka tuohon, ja toinen tuohon sivuttain., mela käteen ja menoksi.
Kyllä jännitin pysynkö pystyssä vai pulahdanko saman tien veteen. Ihme kyllä onnistuin joten kuten pysymään laudalla, mutta rantautuessa se kippasi minut veteen. Tai eihän se lauta ollut – oma tasapainonihan siinä petti. 🙂
Kun viikkoa myöhemmin pääsin uudelleen kokeilemaan suppailua, poikani nosti hauvani kyytiin. Nyt jännitin vielä enemmän kuin pari viikkoa aikaisemmin: nyt kyse ei ollut vain minusta, vaan minulla oli kyydissä toinen, jonka vuoksi piti olla tarkkana, ettemme pulahtaisi veteen. 

Tämän pyhän aiheessa on jotain samaa. Kun katselee sanoja ’Totuus ja harha’ , ne tuntuvat niin helpoilta ja yksinkertaisilta. Tottahan minä erotan, mikä on totta ja mikä ei!
Mutta jossain vaiheessa elämää huomaakin olevansa tilanteessa, jossa joutuu toteamaan, että tilanteen arviointi ja hallinta onkin pettänyt. Se mitä olit kuvitellut todeksi, osoittautuikin joksikin muuksi. Asian tekee vielä ikävämmäksi, jos sinulla oli tai on joku tai joitakin muitakin mukana kyydissä.   

Kirkkokäsikirja toteaa: ’Kristitty joutuu elämässään kamppailemaan erottaakseen totuuden valheesta ja oikean väärästä. Jumalan tunteminen ja hänen tahtonsa kyseleminen ohjaavat häntä totuuteen.’

Iäti Korkein
Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi, minä riemuitsen sinun kättesi töistä.
Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra, kuinka syvät sinun ajatuksesi! 
Tyhmä ei sitä käsitä, mieletön ei sitä ymmärrä.
Vaikka jumalattomat rehottavat kuin ruoho, vaikka väärintekijät nyt kukoistavat, he tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi.
Sinä, Herra, olet iäti Korkein. Sinun vihollisesi sortuvat, sinun vihollisesi sortuvat, Herra, kaikki väärintekijät joutuvat hajalle.
Hurskaat kukoistavat kuin palmupuu, kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit.
Heidät on istutettu Herran temppeliin, he kukoistavat Jumalamme esipihoilla.
Vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja vihannoivat, kertovat Herran oikeamielisyydestä.
Herra on minun turvakallioni, hän ei tee vääryyttä.  Ps. 92:5–10, 13–16

Väärät profeetat koetuksena
Mooses sanoi:
”Noudattakaa tarkoin kaikkia niitä käskyjä, jotka minä annan teille. Älkää lisätkö niihin mitään älkääkä poistako niistä mitään.
    Teidän keskuuteenne saattaa ilmestyä profeetta tai unennäkijä, joka lupaa tehdä ihmeen tai tunnusteon ja joka näin koettaa taivuttaa teidät palvelemaan vieraita ja teille outoja jumalia. Älkää kuunnelko sellaisen profeetan tai unennäkijän sanoja, vaikka hänen lupaamansa ihme tapahtuisikin. Herra, teidän Jumalanne, koettelee teitä näin saadakseen tietää, rakastatteko häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne. Teidän tulee seurata vain Herraa, Jumalaanne, pelätä häntä, noudattaa hänen käskyjään, totella häntä ja pysyä hänen uskollisina palvelijoinaan.” 5. Moos. 13:1–5

Totuuden henki ja eksytyksen henki
Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta. Sellainen henki on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo on maailmassa.
    Te, lapseni, olette Jumalasta, ja te olette voittaneet nuo väärät profeetat, sillä se, joka on teissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. He ovat maailmasta. Maailmasta on se, mitä he puhuvat, ja maailma kuuntelee heitä. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, kuuntelee meitä, mutta joka ei ole Jumalasta, se ei meitä kuuntele. Tästä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
1. Joh. 4:1–6

Susia lampaiden vaatteissa
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät.
    Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.
    Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’
    Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’”  Matt. 7:15–23

Jeesus vertaa vääriä profeettoja raateleviin susiin lampaiden vaatteissa. – Katselin tällä viikolla Heavens above! elokuvan v:lta 1963. Tuossa mainiossa brittihuumorilla höystetyssä satiirissa kuvataan maallisia ja hengellisiä johtajia susina lampaiden vaatteissa. Kaikkea toimintaa ohjaa itsekäs oman edun tavoittelu.
Peter Sellers tekee hienon roolityön John Smallwoodina, lempeänä, hyvätahtoisena pappina, joka haluaa noudattaa Jeesuksen opetuksia kaikissa tilanteissa. Hän auttaa vähäosaisia järjestämällä ilmaisen ruokajakelun ja majoittaa pappilaansa asunnottoman, syrjäytyneen suurperheen. Tarvittaessa hän osaa olla myös tiukka heikossa asemassa olevia puolustaessaan.
Filmissä kuvataan johtavassa asemassa olevien ja myös tavallisten ihmisten itsekkyyttä ja häikäilemättömyyttä. Papin hyvätahtoisuutta käytetään hyväksi. Hän näkee ihmisten läpi, mutta uskoo sinnikkäästi hyvän esimerkin voimaan.

Pastori John Smallwood aloittaa 1. saarnansa sanomalla, ettei hän ole hyvä kristitty, mutta  haluaa olla, joten hän yrittää. (Tätä hän korostaa joka käänteessä. Hän ei yritä antaa itsestään kuvaa, että olisi hyvä paimen, vaan ainoastaan yrittävänsä tehdä sen minkä pystyy.) 
”Jos haluamme liittyä Jeesuksen kerhoon, meidän on tehtävä kuten hän käski ja ja elää hänen antamansa esimerkin mukaan”, hän toteaa saarnassaan. .

Kun seurakuntaneuvosto käsittelee sitä, miten varat olisi käytettävä, John Smallwood sanoo: ”Kuunnellessani teitä voisi luulla että Isä, Poika ja Pyhä Henki olisivat rakennusyritys. Rakennukset eivät ole niin tärkeitä. meidät tässä pitää pelastaa. Ihmiset ovat tärkeimpiä Jumalalle, jopa kirkkoja tärkeämpiä.”

Jumalan palveluksessa – Kun John S. sanoo, että ”Kyse on huolehtimisesta, siitä Jumala on kiinnostunut”, arkkidiakoni toteaa:
”En usko, että kannattaa sotkea Jumalaa jatkuvasti tähän.”  Johon Smallwood hymyillen: ”Häntä on vaikea pitää poissa, varsinkin kun on Hänen palveluksessaan, kuten me.”
”Hyvä tahto tuottaa aina hyvää tahtoa”, sanoo John S., mutta joutuu toteamaan, ettei asia käytännössä valitettavasti olekaan aina näin.

Onnellinen palvelija – Kun arkkidiakonilta kysytään, mikä sai tämän epäilemään, että tämä pappi on hieman hassahtanut, tämä vastaa: ”Hänen täysin aiheeton (unjustified) onnellisuutensa.”
(Tällaiseen ajattelua olen joskus itsekin kohdannut: että jos hyvä ja iloinen mieli ja olo näkyy ulospäin, sitä pidetään kummallisena.)
Kirkkovaltuuston jäsenten syytellessä ja valitellessa ainoa, joka halusi etsiä totuutta, selvittää miten asiat todellisuudessa olivat, oli eräs piispa (olikohan peräti Canterburyn arkkipiispa, en muista). Hän koetti rauhoitella Smallwoodin toiminnasta tuohtuneita virkaveljiään ja löytää kaikkien kannalta hyvän ratkaisun tilanteeseen.

Uusi kirkkoväärti – Koko pikkukaupungista John S. löytää yhden kristityn, joka elää uskoaan todeksi: ystävällisen ja hyvätahtoisen tummaihoisen roska-auton kuljettajan Mathew’in. Smallwood ottaa hänet  kirkkoisännäksi, joka auttaa häntä kaikissa kirkon toimintaan liittyvissä asioissa ja alkaa pitää raamattutunteja pappilaan majoitetulle suurperheelle. (Tämä herättää tietty närää kirkkovaltuustossa.) 

Usko ihmisiin – Kun John Smallwoodia arvostellaan siitä, että hän majoitti pappilaan kyseenalaisen moraalin omaavan perheen, hän vastaa arvosteluun:  ”Kukaan ihminen ei ole arvoton. Teidän pitäisi tietää se. Eivät he ole pyhimyksiä, enkä odotakaan heidän olevan. Ei heille kasva siipiä hetkessä. Kyse on uskosta. Uskosta ihmisiin. Yritämme vain opettaa esimerkillä.”

Toisen puolesta – Vaikka John S. epäonnistuu tehtävässään ensin vankilapappina, sitten tuon pikkukaupungin srk-pastorina, hän ei luovu uskollisuudestaan Jeesuksen esimerkin seuraamisessa.
Kun hänet lopulta lähetetään syrjäisen avaruusaseman papiksi, hän ei suostu siunaamaan avaruusrakettia ja sen laitteistoa, vaan menee sen sijaan puhumaan nuoren peloissaan olevan astronautin kanssa. Kaksi edellistä rakettilähetystä Marsiin epäonnistui, ja tämänkertaisenkaan onnistuminenkaan ei ollut kovin todennäköinen. John S. pukeutuu astronautin asuun ja astronautin sijasta rakettiin.
Raketin lähettämisen jälkeen avaruusasema ei saa yhteyttä siihen, mutta taivaalta kuuluu John Smallwoodin virsilaulu. 

Oliin oikeastaan ajatellut kirjoittaa tähän siitä, miten suuri vastuu kaikilla johtajilla, niin maallisilla kuin hengellisillä, onkaan. Ollaanko Jumalan asialla, vai jonkin muun?. Mutta tuosta leffaselostuksesta tuli sen verran pitkä, että jääköön tähän. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kristus, auta meitä elämään opettamallasi tavalla, välittämättä siitä, että välillä joudumme kohtaamaan vastoinkäymisiä ja pettymyksiä. Auta meitä kaikissa tilanteissa pitämään kiinni Sinusta, Sinun avustasi ja seuraamaan Sinun opastustasi. 
Johdata meitä elämään ja toimimaan siten, kuin Sinä toivot meidän elävän ja toimivan.
Vapahtajamme, auta meitä nostamaan katseemme Sinuun, aina ja yhä uudestaan. Siitä saamme voimaa ja inspiraatiota jatkaa osoittamaasi tietä.
Ole meille turvakallio, jonka varaan voimme antaa itsemme ja koko elämämme. Aamen. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kirkastettu Kristus

31.7.2022. Kirkkovuosikalenteri toteaa tämän pyhän aiheesta:
’Vuorella apostoleille ilmestyivät kirkastetun Kristuksen lisäksi Mooses ja Elia, Vanhan testamentin lain ja profeettojen edustajat. Kristillinen kirkko näki alusta lähtien Kristuksen elämänvaiheet, kuoleman ja ylösnousemuksen Vanhan testamentin lupausten täyttymisenä.’

Herra on kuningas! Riemuitkoon maa, iloitkoot meren saaret ja rannat!
Pilvi ja pimeys ympäröi häntä, hänen istuintaan kannattavat vanhurskaus ja oikeus.
Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä, maailman hallitsijan edessä.
Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.
Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa!
Herra on omiensa turva, hän pelastaa heidät pahojen käsistä.
Päivä koittaa vanhurskaille, ilo niille, joiden sydän on puhdas.  Ps. 97:1–2, 5–6, 10–11

Tämän psalmin kirjoittaja kuvaa Taivaan ja Maan Kuningasta tavalla, joka saa ajattelemaan, mahtoiko hänellä olla omakohtaista kokemusta Jumalan voimallisesta läsnäolosta ja vaikutuksesta. ”Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä.” Kun Hän ilmestyy kaikessa kirkkaudessaan, fysiikan lait tuntuvat järkkyvän.    

Taivaan ja maan Hallitsija voi ilmentää itseään ja läsnäoloaan niin monin eri tavoin: hiljaisena kuiskauksena, lempeänä läsnäolona, syvänä rauhana taikka valtavana voimana, jollaisena yllä oleva psalmi kuvaa Jumalan kirkkautta. 

Siunausten sateita – Let it Rain on Michael W Smithin laulu, jossa pyydetään taivaan porttien aukeavan, niin että siunausten sateet laskeutuisivat yllemme. Tuo oli yksi niistä ylistyslauluista joita kuulin 2000-luvun alussa. Ensireaktioni ylistyslauluihin oli kummeksuva. Mutta toisella kerralla päätin antaa laulujen sanojen ja melodian temmata mukaansa. Huomasin, kuinka ne saivat minussa aikaan tietynlaisen muutoksen. Ne johdattivat pyhään ilmapiiriin.  

Yllä olevaa psalmikohtaa Michael W Smith siteeraa Let it Rain-laulun keskellä  eläytyen tekstiin tavalla, jollaiseksi voisi kuvitella psalmin kirjoittajan kokeneen Jumalan voimavaikutuksen. ’Pilvi ja pimeys ympäröi häntä, hänen istuintaan kannattavat vanhurskaus ja oikeus. Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä, maailman hallitsijan edessä. Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.’

Michael W Smith – Let it Rain

;,: Avaa taivaan tulvaportit, anna sateiden tulla ;,;
Herra hallitsee, maa iloitkoon
riemuitkoon kaukaiset rannat
pilvet ja pimeys ympäröivät Hänet
vanhurskaus ja oikeudenmukaisuus ovat Hänen valtaistuimensa perustus
tuli kulkee Hänen edellään ja kuluttaa viholliset Hänen ympäriltään 
Hänen salamansa valaisevat maailman
maa näkee sen ja vavahtaa
vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä
koko maailman Herran edessä
Taivaat julistavat Hänen vanhurskauttaan
ja kaikki kansat tulevat näkemään Hänen kunniansa
Tahdomme nähdä Sinun kirkkautesi, Jumala

Millä tavoin tahtoisin Jumalan ilmaantuvan elämäni tilanteisiin? Annanko Kaikkitietävälle tilan ja mahdollisuuden yllättää minut juuri sillä tavoin kuin Hän kulloinkin parhaaksi näkee? Uskallanko olla avoin, vai toimivatko omat rajoittavat ajatukseni, odotukseni, toiveeni tai mieltymykseni portinsulkijoina? Osaanko olla herkästi kuulolla, annanko Hänelle tilan ja mahdollisuuden yllättää, silloin kun vähiten osaan odottaa?

Maailman hallitsija, tule hiljaisuudessa, tule vetten pauhussa, tule sateessa, tuulen huminassa,,, tule sillä tavoin kuin haluat. Sinä näet meidät, Sinä tiedät mitä me tarvitsemme.
Anna epäluulon, ennakkoluulon, vastustuksen ja pelon vuorten sulaa kuin vaha edessäsi.
Niin että voimme kohdata Sinut, avoimin ja puhtain sydämin.

Mooses kohtasi Kaikkivaltiaan tulessa, palavassa pensaassa paimentaessa lampaita. Oli sinä Mooseksella ihmettelemistä. Mutta Herran pyhyys oli niin vahvasti läsnä, ettei  se jättänyt Moosekselle tilaa epäilylle.  

Jumalan suunnitelma Mooseksen elämälle oli alun pitäen ihmeellinen.
Koska Mooseksen äiti pelkäsi faaraon käskyä surmata heprealaisten kansaan kuuluvat poikalapset, hän laski pienen vauvansa kaislakorissa Niiliin, toivoen tämän pelastuvan tällä tavoin. Faraon tytär löysi Mooses-vauvan kaislikosta, vei pienokaisen faaraon hoviin ja kasvatti hänet siellä.  

Aikuisena Mooses surmasi kiivastuksissaan maamiehensä kiusaajan. Asian tultua ilmi Mooses pakeni peloissaan erämaahan. Mutta Jumala ei antanut tämän estää suunnitelmaa ja tehtävää, jonka Hän oli laatinut tämän elämälle. Siellä, erämaassa. Jumala ilmestyi Moosekselle palavan pensaan muodossa ja kutsui tämän johtamaan Israelin kansan pois Egyptin orjuudesta.

Pyhän vuoren juurella – Mooses paimensi appensa Jetron, midianilaisen papin, lampaita. Kerran hän vei lauman autiomaan toiselle puolen ja tuli Jumalan vuoren Horebin juurelle. Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta. Mooses huomasi, ettei tuli kuluttanut pensasta, vaikka se oli liekeissä. Silloin hän ajatteli: ”Menenpä katsomaan tuota ihmettä. Minkä vuoksi pensas ei pala poroksi?”
    Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, hän huusi pensaasta: ”Mooses, Mooses!” Mooses vastasi: ”Tässä olen.” Herra sanoi: ”Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” Herra sanoi vielä: ”Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.” Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.  2. Moos. 3:1–6

”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” – Mooses ihmetteli, miksi pensas ei  pala poroksi ja meni lähemmäs katsomaan. Mutta Herra halusi muuttaa hänen uteliaan asenteensa Hänen pyhyyttään ja kunnioittavaksi. Kun Moosekselle selvisi, kenen edessä hän oli, hän pelästyi ja peitti kasvonsa. (Ehkä myös siksi, että Herran läsnäolon kirkkaus oli niin häikäisevä, etteivät hänen silmänsä kestäneet sitä katsella.)

Myöhemmin, kun Mooses oli tuonut israelilaiset Egyptistä erämaahan ja kiivennyt pyhälle vuorelle puhumaan Herran kanssa, hänen kasvonsa loistivat niin että hän peitti kasvonsa liinalla palatessaan takaisin alas vuorelta israelilaisten luo. 

Kirkkaudella kutsutut – Pietari kirjoittaa 2. kirjeessään, että hänet ja kumppaninsa oli kutsuttu Herran kirkkaudella ja voimalla: ’Olemmehan päässeet tuntemaan hänet, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan.’ (2.Piet.1:3)
Pietari, Jaakob ja Johannes saivat olla mukana, kun Jeesus nousi pyhälle vuorelle. He saivat omin silmin nähdä, kuinka Jumalan Poika muuttui hohtavan kirkkaaksi vaatteitaan myöten, ja omin korvin kuulla, kuinka Isä puhui voimalliset sanansa.

Ylhäisimmän kirkkauden ääni –  Emmehän me, silloin kun saatoimme teidän tietoonne Herramme Jeesuksen Kristuksen voiman ja tulemisen, olleet lähteneet seuraamaan mitään ovelasti sepitettyjä taruja, vaan olimme omin silmin saaneet nähdä hänen jumalallisen suuruutensa. Hän sai Jumalalta, Isältä, kunnian ja kirkkauden, kun hänelle kantautui Ylhäisimmän Kirkkauden ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” Tämän äänen me itse kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella.    2. Piet. 1:16–18

Ääni loistavasta pilvestä –
Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä: hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo.
    Samassa heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Herra, on hyvä, että me olemme täällä. Jos tahdot, teen tänne kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.”
    Pietarin vielä puhuessa loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” Kun opetuslapset kuulivat äänen, he heittäytyivät maahan kasvoilleen suuren pelon vallassa. Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: ”Nouskaa, älkää pelätkö.” Ja kun he nostivat katseensa, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.  Matt. 17:1–8

Korkealle vuorelle – Jeesus tunsi tai tiesi, että hänen tuli nousta vuorelle, pois ihmisten ilmoilta. Ehkä hän kaipasi yksinäisyyttä voidakseen olla rauhassa Isänsä kanssa, viettää aikaa Hänen kanssaan, rukoilla, kuunnella Häntä. Tai ehkä Isä oli pyytänyt häntä nousemaan vuorelle, sillä jotain erityistä oli määrä tapahtua siellä.
Jeesuksen 3 läheisintä opetuslasta saivat tulla mukaan. Heillä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä siellä tapahtuisi. 

Kasvot kuin aurinko ja vaatteet kuin valo – Tuo muutos, joka Jeesuksessa tapahtui, oli jo sinänsä häikäisevä ja ihmeellinen. Mutta kun paikalle ilmaantuivat israelilaisten suuresti kunnioittamat profeetat Mooses ja Elia, Pietari häkeltyi siinä määrin, että koki tarpeelliseksi tehdä jotain. Tämä oli jotain niin erityistä ja ainutlaatuista ja pyhää, että tämä piti saada jollain lailla ankkuroitua.

Mooses ja Elia – Se että Pietari ehdotti majojen rakentamista Moosekselle ja Elialle, viittaa siihen, etteivät nämä ilmestyneet heille jonkinlaisina utuisina, leijuvina henkiolentoina, vaan tunnistettavissa olevina ihmishahmoina. Elian vaatetus saattoi olla samanlainen kuin miksi VT sen kuvaa. Mutta miten Pietari tunnisti Mooseksen? Pyhä Henki varmaan ilmaisi sen hänelle.  

Tämä kaikki oli niin käsittämätöntä jo tuolloin (saati sitten meidän tieteellisenä aikakautenamme),että Pietari katsoi aiheelliseksi korostaa kirjeessään, että he olivat ’omin silmin saaneet nähdä hänen jumalallisen suuruutensa.’

Kirkkaasta pilvestä kuuluivat sanat: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!”  Tuo ääni oli niin voimakas, että opetuslapset heittäytyivät kasvoiilleen pelosta.
Ei jäänyt tilaa epäilykselle tai asian kyseenalaistamiselle. Tuo kokemus muutti opetuslasten elämän pysyvästi. Se sai heidät vakuuttumaan siitä, että heidän Opettajansa todella oli J

Taivaallinen Isämme haluaa sanoa nuo sanat myös meistä, lapsistaan: ”Sinä olet minun poikani / tyttäreni, johon Minä olen mieltynyt.”
Hän ei kuitenkaan kuuluta sitä kovalla äänellä kirkkaana hohtavan pilven keskeltä sellaisella voimalla, että kaatuisimme maahan. Hän kuiskaa sen sydämeemme. Ehkä sellaisella hetkellä, jolloin juuri eniten sitä kaipaamme.

Hän on kanssamme, elämässämme, koko ajan (eikä vain silloin kun kiipeämme korkealle vuorelle ollaksemme Hänen lähellään, viettääksemme aikaa Hänen kanssaan). Kummallista on oikeastaan, kuinka helposti unohdamme sen. Miten elämämme olisikaan erilaista, jos muistaisimme sen useimmin. – Miten erilainen tämä maailma silloin olisikaan. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rakkauden laki

24.7.2022. Poika, miniäkandi ja alle vuoden ikäinen hauvelinsa (samaa rotua mutta erilaisen luonteen omaava kuin omani) olivat tänään kylässä. Pihalla hauvoilla oli iloiset, vauhdikkaat leikit. Koska sateli välillä, olimme kuitenkin enimmäkseen sisällä. Siinä saivat hauvatoverukset taas harjoitella lelujen, namien ja huomion jakamista ja oman edun tavoittelusta luopumista.
Joka tapaamiskerralla sujuu paremmin – oppivat huomioimaan toista, ilman että tuntuisi heti siltä, että jäisi itse jostain paitsi. – Hauvojen rakkauden lakeja harjoittelevat. 🙂

Tämän pyhän aiheena on Rakkauden laki. Voisi kuvitella että nyt on odotettavissa jotain tosi kaunista, miellyttävää, ylevää ja lempeää; sellaista päätä silittelevää aiheen käsittelyä. Sellaista, josta tulee hyvä mieli.
Mutta tekstit haastavatkin miettimään omaa lähimmäisenrakkaudenkykyä ja sen määrää (tai puutetta). – Onneksi meidän ei tarvitse teeskennellä olevamme yhtään sen pyhempiä tai parempia kuin olemme, sillä Jumalalle olemme yhtä rakkaita huolimatta siitä, miten hyvin tai paljon kykenemme rakastamaan lähimmäisiämme.
Hänen toiveensa on kuitenkin, että pyrkisimme kohti sellaista rakkautta, jota Jeesus tuli opettamaan ja osoittamaan niille, joita Hän kohtasi Galileassa, Juudeassa, missä liikkuikin.
Hyvää tekevää, hoitavaa ja parantavaa rakkautta.

Kirkkovuosikalenteri toteaa aiheesta, että Kristus tuli täyttämään Jumalan tahdon ja käskyt, ei kumoamaan niitä. Ja että sen vuoksi myös meidän kristittyjen tulee noudattaa rakkauden lakia. Tähän pyrkiessään meidän tulee olla valmiita luopumaan jopa omista oikeuksistamme  lähimmäisiemme hyväksi sekä osoittamaan rakkautta myös vihamiehiämme kohtaan.

Siinäpä haastetta. Varsinkin tuossa viimeisessä kohdassa, joka kehottaa osoittamaan rakkautta pahantekijälleen. Ensimmäisenä tulee itselleni mieleen: miten ihmeessä ukrainalaiset pystyisivät osoittamaan rakkautta maahansa häikäilemättömästi hyökänneitä ja julmasti ja raa’asti toimineita veljeskansalaisiaan kohtaan? 

Tuli mieleen rikas nuorimies, joka kysyi Jeesukselta, miten voi saavuttaa ikuisen elämän. Jeesuksen vastaus oli, että tämän tuli luopua omaisuudestaan ja jakaa se köyhille, ja seurata sitten häntä. Kun nuorukainen huomasi, ettei pystyisi siihen, hän lähti surullisena pois.
Kun Jeesus totesi opetuslapsille, että Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä, he pohtivat keskenään, kuka sitten voi pelastua. Silloin Jeesus sanoi:
”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.” (Mark.10:17.27)

Ehkäpä tässä lähimmäisen, jopa vihollisen rakastamisen haasteellisuudessakin on kyse siitä, että annamme Jumalan vaikuttaa meissä. Annamme Hänen Rakkautensa muuttaa meitä. Se mihin me emme pysty, siinä Hän voi auttaa meitä. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Voimani ja kilpeni 
Herra, sinua minä huudan, sinä olet minun kallioni.
Älä ole vaiti, kun puhun sinulle!
Jos sinä et vastaa, olen kuoleman oma.
Kuule minun rukoukseni, kun huudan sinua avuksi
ja kohotan käteni temppelisi pyhintä kohti.
Kiitetty olkoon Herra! Hän on kuullut avunpyyntöni.
Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan.
Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa.
Herra on kansansa voima, voideltunsa apu ja turva.
 Pelasta kansasi ja siunaa omiasi, kaitse ja kanna heitä nyt ja aina.
Ps. 28:1–2, 6–9

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rakasta lähimmästäsi niin kuin itseäsi
– Herra sanoi Moosekselle:
    ”Sano Israelin kansalle: Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä.
    Jokainen teistä kunnioittakoon äitiään ja isäänsä. Pitäkää kunniassa sapatti ja määräykset, jotka olen siitä antanut. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Älkää kääntykö seuraamaan epäjumalia älkääkä valako itsellenne jumalankuvia. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.
    Älkää varastako, älkää valehdelko älkääkä pettäkö toisianne. Älkää vannoko väärin minun nimeeni, sillä jos niin teette, häpäisette Jumalanne nimen. Minä olen Herra.
    Älä tee toiselle vääryyttä äläkä ota mitään väkisin. Älä pidä päivätyöläisen palkkaa itselläsi yli yön. Älä pilaile kuuron kustannuksella äläkä pane estettä sokean tielle, vaan pelkää ja kunnioita Jumalaasi. Minä olen Herra.
    Älkää oikeutta jakaessanne tehkö vääryyttä. Älä ole puolueellinen köyhän hyväksi, mutta älä myöskään suosi mahtavaa, vaan ole lähimmäisesi tuomarina oikeudenmukainen. Älä kulje panettelemassa heimolaisiasi, älä saata lähimmäistäsi syytöksilläsi hengenvaaraan. Minä olen Herra.
    Älä paheksu lähimmäistäsi vain ajatuksissasi, vaan nuhtele häntä avoimesti; muuten joudut osalliseksi hänen syyllisyydestään. Älä kosta omaan kansaasi kuuluvalle äläkä pidä yllä riitaa hänen kanssaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra.”  3. Moos. 19:1–4, 11–18

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rauhassa kaikkien kanssa 
Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: ”Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan” – näin sanoo Herra. Edelleen sanotaan: ”Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.” Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.    Room. 12:16–21

Voita paha hyvällä – siinäpä jatkuva haaste meille jokaiselle. Onneksi saamme harjoitella sitä jatkuvasti, erilaisissa elämäntilanteissa ja kohtaamisissa.
”…pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.”
Miten kauniita kehotuksia, ei vain roomalaisille osoitettuina, vaan meille kaikille. Miten tämä maailmamme olisikaan toisenlainen, jos pystyisimme niitä noudattamaan, niin omassa henkilökohtaisessa elämässämme kuin globaalilla tasolla.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Tarjoa sovintoa –
Jeesus sanoi:
    ”Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
    Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: ’Älä tapa.’ Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: ’Senkin hölmö’, on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen.
    Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi.
    Tarjoa vastapuolellesi sovintoa jo silloin, kun vielä olet hänen kanssaan matkalla oikeuteen. Muuten hän saattaa luovuttaa sinut tuomarille ja tuomari vartijalle, ja niin sinut teljetään vankilaan. Usko minua: sieltä sinä et pääse, ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä kolikkoa myöten.
    Teille on opetettu tämä käsky: ’Älä tee aviorikosta.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.”    Matt. 5:20–30

Aikamoisen vahvoja sanoja Jeesukselta, Varsinkin viimeiset lauseet. Varsinkin jos ne ottaa kirjaimellisesti. Ja helpostihan sitä ensin ajattelee noita viettelevää silmää ja kättä koskevia neuvoja. Ensimmäistä kertaa huomioni kiinnittyi kuitenkin siihen, miten Jeesus puhui ruumiista, ei sielusta. Miten huonosti ruumiin käy, jollei tee tietoisesti selvää pesäeroa houkutukseen, vaan antaa sille myöden. Ihmiselämään kuuluu se, että opettelemme saamaan halumme ja himomme hallintaan, niin etteivät ne pääse hallitsemaan meitä. 

Eräs konkreettinen osoitus itselleni tästä oli, kun joitakin vuosia sitten päätin tehdä täydellisen sokerilakon: ei enää makeaa suklaata eikä jäätelöä (joihin olin ollut ajoittain enemmän ja vähemmän addiktoitunut).
Miten kävikään? Parin viikon kuluttua kehoni ei enää kaivannut lainkaan makeaa!
Ei siis ollut mieleni tai sieluni joka halusi suklaata, vaan keho sitä kaipasi. Mitä enemmän olin ruokkinut ruumistani makealla, sitä enemmän se sitä kaipasi. Leikattuani suklaan ja jäätelön pois silmistäni ja käteni ulottuvilta, makeanhimo katosi. Olin aika yllättynyt, miten nopeasti haitallisista mieliteoista voi päästä eroon.
(Nykyään herkuttelen 80 % tummalla suklaalla, joka ei maistu lainkaan makealta, ja ’jäätelöni’ teen turkkilaisesta jogurtista, johon laitan marjoja, pähkinöitä tai sokeritonta kaakaojauhetta. Keksiä ja jäätelöä voin ostaa vieraille, tai syödä vieraisilla, ja palata taas sitten ’ruotuun’) 

Vaikka sokerinhimo ei olekaan himoista tuhoisimpia, voi sekin johtaa melkoisen epätoivottuihin tuloksiin verensokerin kohotessa liian korkealle. Minulla ei sellaista tilannetta vielä ole ollut, mutta yllätyksekseni paha kolesteroli (LDL) arvo oli kohonnut liikaa. Sain 3 kk armonaikaa leikata ruoka-aineista pois tyydyttynyttä eli kovaa rasvaa. Ihana, huolehtiva lääkärini ’uhkasi’ lääkityksellä, jolleivat arvot ole laskeneet syksyyn mennessä. Sanoi, että kokeillaan nyt ensin 3 kk ruokavalion muutoksella.
Nyt teen viilin ja jogurtin rasvattomasta maidosta ja syön rasvatonta raejuustoa (haperoluideni vahvistamiseksi). Ja koska kuulemma painoa voisi olla enemmänkin, koetan syödä vähän enemmän hyviä hiilareita. 

Eri elämänvaiheissa ja tilanteissa tulee eteen enemmän tai vähemmän harmillisia seurauksia tuottavia juttuja, joita vaan kannattaa ’leikata irti’ mielestä tai kehosta. Mikä se juttu milloinkin onkaan (mieliteko, halu, himo, riippuvuus, tai jokin muu juttu, joka johtaa johonkin ikävään lopputulokseen), kannattaa siitä pyrkiä eroon. Ja kun sen on onnistunut ns. leikkaamaan pois elämästään, voi hyvinkin todeta myönteisiä seurauksia niin kehon kuin mielen tasolla.  

Jeesus puhuu yllä olevassa evankeliumikohdassa myös sanomisiemme merkityksestä. Sillä vaan on merkitystä, miten me puhumme toisillemme. Ilkeät sanat, toisen nimittely ja haukkuminen ovat yhtä huono ja epätoivottu juttu kuin vihanpito ja anteeksiantamattomuus.
Ilkeät puheet taitavat kuitenkin olla helpommin kitkettävissä kuin anteeksiantamattomuus.

Mitä tehdä, jos ei vaan millään pysty antamaan anteeksi, ja jos sovinnonteko tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta? Onneksi meillä on Auttaja. Voimme pyytää avuksi Häntä, joka sitä ehdottaa ja toivoo.

Vapahtajamme voi auttaa meitä anteeksiantamisessa silloin kun se tuntuu itselle vaikealta.  Hän voi vapauttaa meidät kaunasta, vihasta ja katkeruudesta. ”Tarjoa sovintoa”, Hän kehottaa.
Kristus voi myös auttaa meitä antamaan itsellemme anteeksi, jos ja kun liian herkästi tai  tarpeettomasti syyllistämme itseämme.

Kristus voi muuttaa meitä, niin ettemme enää haluakaan puhua ilkeästi ja halventavasti toisille tai toisista.  Kun annamme Hänen Henkensä vaikuttaa meissä, jotain meissä muuttuu. Kun annamme Hänen Valonsa valaista sielumme ja Hänen Rakkautensa täyttää sydämemme, me muutumme. Muutumme enemmän Hänen kaltaisekseen. Omat huonot taipumuksemme heikkenevät, Hänen ominaisuutensa vahvistuvat meissä. Se on minusta kyllä tavoittelemisen arvoinen asia. 🙂

Rakkauden Kuningas, auta meitä olemaan rakastavaisempia toisiamme kohtaan. Tarvitsemme Sinun apuasi, Sinun Rakkauttasi, jotta voimme kasvaa kohti kaltaisuuttasi. Jotta oppisimme rakastamaan ja antamaan anteeksi kuten Sinä. Herra, armahda meitä. Auta Kristus meitä avaamaan sydämemme Sinun parantavalle voimallesi. Puhdista mielemme ja sydämemme, anna Rakkautesi virrata meihin, sydämeemme ja koko olemukseemme.
Niin että saisimme elää taivaan valtakunnan ilmapiirissä jo täällä maan päällä. Rakkauden ilmapiirissä.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Alla kiovalaisen kamarikuoron esittämänä kaunis, keskiajalta peräisin oleva ukrainalainen koraalilaulu Kyrie Eleison (Herra armahda).

Kyrie Eleison – Kiovan kamarikuoro 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Herran palveluksessa

16.7.2022.  Sateet tulivat: luonto, pensaat ja muut kasvit saavat juodakseen, ilma raikastui.
Tuli uutta puhtia miettiä, mihin ryhtyä seuraavaksi. Tekemättömiä hommiahan aina riittää, mutta mikä kutsuu nyt vahvimmin?

Tämän pyhän aiheena ovat apostolit, jotka lähtivät seuraamaan Jeesusta ja hänen viitoittamaa tietään. Kalastajat ja toiset opetuslapset, jotka Jeesus pyysi mukaansa, ja Paavali, jonka ylösnoussut Kristus  kutsui levittämään hyvää sanomaa – kaikille heille Kristuksesta ja Hänen tiestään tuli heidän elämänsä johtotähti, jota he vastoinkäymisistä huolimatta seurasivat elämänsä loppuun saakka. 

’Never stop dreaming’ (Älä koskaan lakkaa unelmoimasta) -niminen dokumentti kertoo juutalaisesta poliitikosta Shimon Peresistä (1923-2016). Myös hän seurasi omaa johtotähteään lannistumatta ja pettymyksistä välittämättä, elämänsä loppuun asti.
(Poliitikot eivät koskaan ole kiinnostaneet minua, mutta dokumentin nimi sai minut katsomaan sen: unelmoiva poliitikko.
Eräs toinen tunnettu henkilö, Martin Luther King, toisti kuulussa puheessaan yhä uudelleen:
”I have a dream.”  Martin Luther King unelmoi mustan ja valkoisen väestön tasa-arvosta ja rauhanomaisesta rinnakkaiselosta. – Mistä Shimon Peres mahtoi unelmoida?   

Yhteinen unelma – Shimon syntyi pienessä kylässä, joka silloin kuului Puolalle (nykyisin Valko-Venäjälle). Hänen  isoisänsä oli rabbi, joka alkoi opettaa Shimonille pyhiä kirjoituksia tämän ollessa 4- vuotias. Shimon omaksui yhteisönsä yhteisen unelman päästä joskus Siioniin, esi-isiensä maahan. Tämä toteutuikin, kun Shimonin perhe muutti juutalaisvainojen alettua Palestiinaan v. 1934.

Unelmien toteuttaja – Shimon ei ollut pelkästään unelmoija, vaan hän pyrki myös toteuttamaan unelmansa. Hänen innostava toimintansa nuorisojärjestön johtajana tuli Israelin 1. pääministerin David Ben Gurionin tietoon. Pian tämä nimitti Shimonin laivaston komentajaksi. ja myöhemmin puolustusministeriön johtavaksi kenraaliksi. Shimon kieltäytyi kuitenkin kunniasta, eikä suostunut pukeutumaan armeijan pukuun.
Hän koki jatkuvasti pettymyksiä, mutta ei tinkinyt periaatteestaan toimia reilusti ja sanansa pitäen silloinkin, kun se ei ollut hänen oman henkilökohtaisen etunsa mukaista. Hän etsi  ratkaisuja, jotka palvelisivat hänen maansa ja kansansa etuja.
Hän kehitti keinoja, jotka toimisivat pelotteina vihollisten hyökkäyksiä vastaan, ja etsi rauhaa tukevia ratkaisuja ongelmiin.  

Shimon Peres kävi rauhanneuvotteluja niin Jordanian kuningas Husseinin kuin palestiinalaisten johtajan Jasser Arafatin kanssa (josta jälkimmäisestä hänet palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla ja josta häntä myös kritisoitiin ankarasti).
Eräs haastateltava kertoi palestiinalaisten itkeneen onnesta sopimuksen solmimisen jälkeen. . He totesivat ettei heillä ole koskaan ollut mitään, ja nyt heille annettiin Gaza omaksi. (Arafat rikkoi kuitenkin rauhansopimuksen, toimitti aseita Gazaan, ja terrorijärjestö Hamas alkoi toimintansa.)

Rauhantilan etsimistä – Shimon etsi erilaisia keinoja, joilla maallisella tasolla toteuttaa se, mitä hänen maanmiehensä 2000 v. aiemmin oli luvannut.
Tosin Jeesus ei tullut tuomaan maallista rauhaa, vaan sydämenrauhaa (ei vain oman kansansa ihmisille, vaan kaikille kansoille, olipa tilanne ulkoisesti millainen tahansa):
”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani — sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa.” (Joh.14:27)

Johtotähtenä rauha – Shimon Peres kiersi vielä 90-vuotiaana maailmaa puhuen unelmastaan: rauhasta. Hänen unelmansa oli rauhanomainen rinnakkaiselo Lähi-Idässä, ja maailmassa yleensä.
Muut haastateltavat totesivat, että Shimon ei tavoitellut itselleen valtaa. vaan pyrki aina toimimaan maansa hyväksi. Ja että iästään huolimatta hän innoitti nuoria, koska hänellä oli vankka luottamus hyvään ja parempaan tulevaisuuteen.
Shimon totesi, että ainut asia jota hän elämässään katuu on, ettei hän unelmoinut enemmän. Hän sanoi toivovansa, etteivät nuoret (eivätkä vanhemmatkaan) ihmiset koskaan lakkaisi unelmoimasta.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Mitä jos alkaisimmekin unelmoida – yhdessä Jumalan kanssa?
Kun viettää aikaa Hänen kanssaan, voi alkaa kuulla, mitä Hänellä on sydämellään, mitä suunnitelmia elämäämme varten.
Kun hiljennymme kuuntelemaan Häntä, meille voi selvitä, mihin Hän haluaa meitä kutsua.

Millaisia ihania asioita hiljaisuuden hetkistä voikaan syntyä.
Äiti Teresa kuvaa alla olevin sanoin, miten hiljaisuus voi johtaa palvelemiseen ja rauhaan: 

Hiljaisuuden hedelmä on rukous
rukouksen hedelmä on usko
uskon hedelmä on rakkaus
rakkauden hedelmä on palveleminen
palvelemisen hedelmä on rauha.  (Äiti Teresa)

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Suuri on Herra, ylistettävä yli kaiken, tutkimaton hänen suuruutensa!
Sinun tekojasi ylistetään polvesta polveen, isät kertovat ihmeitäsi lapsilleen,
tuovat julki sinun kirkkautesi, loistosi ja kunniasi.
Minä mietiskelen sinun ihmetekojasi. 
Miten valtavia, miten pelottavia ovatkaan sinun tekosi, kerrottakoon niistä kaikille.
Minä julistan sinun suuruuttasi. Levitköön sanoma sinun hyvyytesi runsaudesta,
kiitettäköön sinun vanhurskauttasi riemuiten.  Ps. 145:3–7

Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.”
    Niin Abram lähti Herran käskyn mukaan, ja Loot lähti hänen kanssaan.  1. Moos. 12:1–4

Miten ihmeellinen luottamus oli Kaldean Urissa syntyneellä Abramilla. Kun Herra pyysi häntä lähtemään isänsä kodista Kaanaan maahan, ei hän epäröinyt. Hän lähti vaimonsa, veljensä Lootin ja palvelijoidensa kanssa matkaan.
Vaellus ei suinkaan ollut vaivaton. Kaanaan halki kuljettuaan ja asetuttuaan Beteliin maahan tuli nälänhätä, jonka vuoksi Abram lähti perheineen Egyptiin, jossa he elivät muukalaisina.

Monien vaiheiden jälkeen he saapuivat Kuninkaanlaaksoon, jonne tuli myös Salemin kuningas Melkisedek, Korkeimman Jumalan pappi, kuten Raamattu häntä nimittää.
Melkisedek siunasi Abramin sanoen: ”Siunatkoon Abramia Korkein Jumala, taivaan ja maan luoja.”  (1. Moos.14:19)

Liiton solmiminen  – Herra ilmestyy Abramille näyssä ja ilmoittaa lapsettoman Abramin saavan perillisen, ja että hänen jälkeläisiään tulee olemaan yhtä paljon kuin tähtiä taivaalla. Hän myös lupaa tälle Kanaanin maan. .
Abramin ollessa 99-vuotias, Herra teki uuden liiton hänen kanssaan sanoen. ”Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä. Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Abraham.” ( (Nimi merkitsee = monien isää/johtajaa.)

Uskollisuutensa ja kuuliaisuutensa ansiosta Abrahamista tuli juutalaisten, kristittyjen ja muslimien kunnioitettu ja arvostettu kantaisä.   

Otteet Paavalin kirjeestä roomalaisille ja Timoteukselle ovat kovin erilaiset, mutta sisältävät vaikuttavaa tekstiä kumpikin. En osannut päättää, kumman niistä tähän ottaisin, joten laitan kummatkin. 

Paavali, Kristuksen Jeesuksen palvelija, kutsuttu apostoliksi ja valittu julistamaan Jumalan evankeliumia, tervehtii kaikkia Roomassa olevia Jumalalle rakkaita ja hänen kutsumiaan pyhiä.
    Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen Pojastaan. Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen; pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme, ja häneltä minä olen saanut armon ja apostolinviran, jotta hänen nimensä kunniaksi johtaisin ihmisiä kaikista kansoista uskonkuuliaisuuteen. Näitä Jeesuksen Kristuksen kutsumia olette myös te. Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille.  Room. 1:1–7

Minä kiitän Herraamme Kristusta Jeesusta, joka on antanut minulle voimaa. Kiitän häntä siitä, että hän katsoi minut luotettavaksi ja otti minut palvelukseensa, vaikka olin ollut herjaaja, vainooja ja väkivallantekijä. Hän armahti minut, koska epäuskoni tähden en tiennyt, mitä tein. Meidän Herramme armo on ollut yltäkylläinen, samoin se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan. Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin. Mutta minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. Näin olisin myös vastedes esimerkkinä niille, jotka uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän. Ikuiselle kuninkaalle, kuolemattomalle, näkymättömälle ja ainoalle Jumalalle kunnia ja kirkkaus aina ja ikuisesti! Aamen.  1. Tim. 1:12–17

Kun Jeesus eräänä päivänä seisoi Gennesaretinjärven rannalla ja väkijoukko tungeksi hänen ympärillään kuulemassa Jumalan sanaa, hän näki rannassa kaksi venettä. Kalastajat olivat nousseet niistä ja huuhtoivat verkkojaan. Jeesus astui toiseen veneistä ja pyysi Simonia, jonka vene se oli, soutamaan rannasta vähän ulommaksi. Sitten hän opetti kansaa veneessä istuen.
    Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: ”Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.” Tähän Simon vastasi: ”Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.” Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota. Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.” Hän ja koko hänen venekuntansa olivat pelon ja hämmennyksen vallassa kalansaaliin tähden, samoin Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kalastuskumppaneita. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.” He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.
Luuk. 5:1–11

Syvään veteen – Opetettuaan rannalla olevaa kansaa veneestä Jeesus kehotti Pietaria soutamaan syvemmälle. Pietari koettaa vähän pistää vastaan: koko yönä ei ole tullut kalaa. Mutta hän tekee kuitenkin niin kuin Jeesus pyytää. – Kalasaalis on niin suuri, että verkot ovat revetä. 

Pietari, kokenut kalastaja, ymmärsi, että oli tapahtunut jotain sellaista, mikä ei ollut mahdollista ilman taivaallista väliintuloa. Hän, joka aina koki kaiken vahvasti, tunsi säikähtäen oman syntisyytensä Jumalan Pojan edessä.
Mutta Jeesus rauhoitteli häntä. Pietarin ei tarvinnut pelätä. Tätä hän tulisi tekemään ihmisten kanssa: suuret joukot kerääntyvät kuulemaan häntä, Ja jos he uskovat kuulemaansa, se tulee muuttamaan heidän elämänsä. He nousevat, syvistä vesistäkin, valoon. He saavat kuulla, mistä löytyy todellinen rauha. Heistä tulee taivaankansalaisia. 

Alleluia – Taizé Kiev

https://www.youtube.com/watch?v=zKz_VtPAhfw

Tämän Kiovan Taizé-yhteisön videon alla olevassa tekstissä on rukous erityisesti Ukrainan kansan puolesta:

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

”Rakkauden Jumala, Sinä tuot meidät yhteen. Ja me uskomme Sinun käsiisi ne, jotka elävät ahdingossa, erityisesti Ukrainan kansan. Innoita heitä löytämään rauhan ja oikeudenmukaisuuden tien.” (Veli Alois, 19.2.2014)

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Armahtakaa!

9.7.2022.  Voin kuvitella, miten helpottuneena luonto ottaa vastaan taivaalta laskeutuvan pehmeän kesäsateen pitkän kuivan ja helteisen jakson jälkeen. Kuinka puut, pensaat ja kasvit huokaisevat kiitollisina, ja kuinka viljelijät kokevat taivaan vihdoinkin armahtavan heidän viljelyksiään.  
Ihan kunnon sadetta odottavat tyhjät sadevesitynnyritkin. Muutama sadepisara tuli tänään täällä meidän nurkilla. Mutta jostain syystä ne hartaasti odotetut sadekuurot tuntuvat kiertävän meidän kylän. Jospa ensi viikolla? 🙂  

Armollista tämäkin – Korjaamolla oli todettu, että ruostevauriot ovat niin pahat, että huomioiden autoni iän ei voi muuta kuin todeta, että auto on kulkenut tiensä päähän. (Kyllähän se onkin uskollisesti palvellut, vähän vajaa 300 000 km mittarissa.)
Pari päivää sitten oli viimeinen katsastuspäivä. Pyysin Taivaan Isältä, että katsastusmies olisi kiltti eikä laittaisi autoa ajokieltoon, vaan saisin sille kuukauden armonaikaa. (Poikani oli sanonut, että aina kannattaa pyytää.)

Lähdimme lapsenlapseni kanssa katsastusasemalle. Tarkistettuaan auton ihanan sympaattinen katsastaja totesi, että ruostevauriot pitäisi korjata, laitetaan sille 2 kk lisäaikaa, jotta voin kysellä tarjouksia vielä muutamalta korjaamolta.
Armollinen päätös tuntui helpottavalta: auto sai lisäaikaa – tuplasti enemmänkin kuin olin pyytänyt! Vaikkei auto olekaan mikään välttämättömyys, iloinen ja kiitollinen olo tuli siitä, että pääsemme autovanhuksellani vielä tämän kesän retkeilemään sellaisiinkin paikkoihin, joihin julkiset kulkuvälineet eivät kulje.

Ensi pyhän aihe on kuitenkin paljon tähdellisempi kuin se, millä tavoin pääsee paikasta toiseen. Jo sen otsikko ’Armahtakaa’  viestii, että kyse ei ole mistään ihan köykäisestä asiasta.
Vaan kuin ollakaan: kun armahtamista lähti miettimään, ensimmäisenä ei suinkaan tullut mieleen oma armottomuus tai taipumus tuomitsemiseen, vaan katse suuntautui ensin jonnekin muualle: ylöspäin (”Herra, armahda hädässä olevia lapsiasi!”) sekä itään ja etelään (”Putin, armahda Ukrainaa! Vedä joukkosi takaisin, lopeta mieletön pommitus ja sota!”)

Oikeuden ja hyvyyden toteutumista – Ensi pyhän aihe kutsuu kuitenkin meitä tutkimaan omia ajatuksiamme, puheitamme ja tekemisiämme. Heijastavatko ne armahtavaisuutta, vai jotain ihan muuta?  
Kirkkovuosikalenteri kirjoittaa aiheesta:
’Ihmisen asia ei ole tuomita lähimmäistään, sillä tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle. Meitä kehotetaan armahtamaan toisiamme ja edistämään oikeuden ja hyvyyden toteutumista.’ 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi?
Kuinka kauan peität minulta kasvosi?
Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska?
Kuinka kauan viholliseni ovat voitolla?
Katso minun puoleeni ja vastaa minulle, Herra, Jumalani!
Sytytä silmiini valo, älä anna minun nukkua kuolemaan,
ettei viholliseni sanoisi: ”Minä voitin hänet”,
ettei vastustajani saisi iloita tappiostani.
Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi.
Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen.  Ps. 13:2–6

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

– Nämä teidän tulee pitää: 
Puhukaa totta toisillenne!
Jakakaa oikeutta totuuden mukaan,
niin että rauha vallitsee keskuudessanne.
Älkää suunnitelko pahaa toinen toisellenne.
Varokaa tekemästä väärää valaa.
Minä vihaan kaikkea vääryyttä, sanoo Herra. 
Sak. 8:16–17

Valo valtameren yllä – Alkuviikosta eräs ystäväni kertoi katsoneensa TV-elokuvan, jossa oli tärkeitä eettisiä näkökulmia liittyen ihmisen valintoihin elämässä. Löysin elokuvan netistä.
Valo valtameren yllä (The Light Between Oceans) kertoo majakanvartijasta, joka ensin vastusteltuaan lopulta taipuu vaimonsa tahtoon: he tekevät valinnan, joka johtaa salailuun ja valehteluun. Syyllisyys alkaa lopulta vaivata miestä siinä määrin, että hän johdattaa asioiden kulkua niin että heidän tekonsa lopulta paljastuu.   

Majakanvartija ottaa syyn niskoilleen, ja häntä odottaa kuolemantuomio. Vääryyttä kärsinyt nainen pystyy kuitenkin näkemään tilanteen kaikkien osapuolten kannalta, ja armahtaa miehen (jota luulee syylliseksi aviomiehensä kuolemaan).
Miehelleen katkera ja kostonhimoinen majakanvartijan vaimo käy myös oman sisäisen taistelunsa. Lopulta hän myöntää oman syyllisyytensä juuri ennen kuin hänen miestään ollaan kuljettamassa tuomittavaksi. 

Pohdittavaa – Vaikka noin tiiviistetysti kuvattuna elokuva kuulostaa hyvin melodramaattiselta, se ei kuitenkaan ole sitä. Esikoisromaanin pohjalta tehty filmi etenee hitaasti ja rauhallisesti, viipyen maisemissa ja kasvojen ilmeissä. On kuin se haluaisi antaa tilaa latsojan omalle pohdinnalle:
Millaisia valintoja ja päätöksiä olen itse tehnyt omassa elämässäni?
Mihin ne ovat johtaneet?
Entä jos olisinkin toiminut toisin?
Olenko koettuani vääryyttä pystynyt osoittamaan armollisuutta tekijää kohtaan?
Jollen, voisiko asialle vielä tehdä jotain?

Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten. Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle. Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi elämään, että hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra. Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen. Onhan kirjoitettu:
      – Niin totta kuin elän, sanoo Herra, jokainen polvi on notkistuva minun edessäni ja jokainen kieli  on ylistävä Jumalaa.
    Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.  Room. 14:7–12

Jeesus sanoi:
    ”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.
    Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.”
    Hän puhui heille vielä vertauksin:
    ”Miten sokea voisi taluttaa sokeaa? Molemmathan siinä putoavat kuoppaan. Ei oppilas ole opettajaansa etevämpi, mutta kyllin oppia saatuaan jokainen on opettajansa veroinen.
    Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi’? Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.”    Luuk. 6:36–42

Saat mitä annat – niin voisi tiivistää tuon jeesuksen opetuksen. Jeesus käytti paljon mielikuvia opetuksissaan ja vertauksissaan. Hän tiesi, miten tehokkaita ne ovat. Hyvä mielikuva voi saada ihmisen havahtumaan, pohtimaan ja oivaltamaan asioita itsestään.
Monissa sananlaskuissa toistuu jeesuksen sanoma: Esim. ’Sitä niität, mitä kylvät’. Tai ’Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.’

Miten helposti sitä tuleekaan tuomittua tai syytettyä toisia erilaisten, pienempien tai isompien asioiden vuoksi; vaikka vain hiljaa mielessään. Jeesus laittaa meidät itse kunkin miettimään omia ajatuksiamme ja puheitamme.
”Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi.” 

Mutta mitä tehdä, jos niitä negatiivisa, tuomitsevia tai syyllistäviä ajatuksia vaan tulee?
Mitä jos kokeilisi vaikka sellaista, että joka kerran havahtuessaan tuonkaltaiseen ajatukseen antaakin sille saman tien kyytiä ja valitsee tilalle rakentavamman?
Kun arvostelevan ja tuomitsevan ajatuksen poislähettämisestä ja korvaamisesta myönteisemmällä tekee tavan, se alkaa vähitellen toimia automaattisesti. 
Porkkanaksi tai ukaasiksi voi ottaa nuo Jeesuksen sanat: ”…niin ei teitäkään…”   

Anteeksianto ei aina ole ihan helppoa. Kuitenkin se jos mikä on vapauttavaa. Niin kauan kuin kantaa sydämessään anteeksiantamattomuutta ja siihen liittyviä tunteita, on niiden vanki, halusipa sitä tai ei.
Anteeksi antaessaan vapauttaa niin sen, jolle antaa anteeksi, kuin itsensä. – ”Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan.”

Vapauttamisen Mestari – Ja jos katkeruuden ja anteeksiantamattomuuden tunteista ei vain pysty päästämään irti, ja anteeksiantaminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta, voi pyytää apua Vapahtajaltamme. Hän on vapauttamisen Mestari. Se oli hänen spesiaalialaansa 2000 v. sitten, kun Hän toimi Galileassa ja Juudeassa, ja on sitä edelleen. 

Piikki silmässä – Jeesuksen vertaus hirrestä, joka pitää poistaa omasta silmästä ennen kuin alkaa kaivella roskaa toisen silmästä on aina hymyilyttänyt minua. Se että ei mikään pieni tikku tai risu, vaan hirsi! 
Pari päivää sitten katkoessani kuivunutta, paksua ja piikikästä ruusupensaan oksaa siitä singahti piikki silmääni. Ensimmäinen ajatus oli: koettaako tuo viestittää että onko jäänyt hirsi huomaamatta? (Olin juuri miettinyt tuota hirsi silmässä-vertausta.)
Hieraisin varovasti silmää, kipu hellitti ja menin huuhtomaan silmää, mutta piikkiä ei näkynyt. 

Aamulla kasvoja pestessäni käteen tuli 3 mm:n kova piikki, kivuttomasti, ihan itsestään. Ah mikä helpotus. Ja kiitollisuus. Ja armahdetuksi tulemisen tunne: Piikki lähti, vaikkei tullut mieleen mitään hirttä. 🙂 – Ja ehkei asioilla sittenkään ollut mitään yhteyttä.
Jään kuitenkin vielä ihmettelemään Jeesuksen sanavalintaa. Eikö piikki olisi ollut hirttä osuvampi? No mistä minä tiedän. Ehkä hirren alkuperäinen, arameankielinen sana oli mitä osuvin tuon maan ja ajan kulttuuriin. Tiedä vaikka liittyisi johonkin silloiseen sanontaan tai sananlaskuun.   

Jeesuksen sanat ”Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan” ovat samalla tavalla sekä varoittavia että kannustavia lupauksia kuin em. sananlaskut. Näkeepä niissä sitten varoituksen tai lupauksen, kumpikin tähtää samaan: että oppisimme olemaan armollisempia toisiamme kohtaan. Niin että taivaan valtakunnan todellisuus voisi ilmentyä, tulla keskuuteemme, tulla  todellisuudeksemme. Että vihanpito voisi muuttua sovinnoksi ja taistelut rauhaksi –  myös henkilökohtaisessa elämässämme.

Kristus, Sinä tiedät heikkoutemme ja avuttomuutemme. Tarvitsemme Sinua, Sinun apuasi. Kiitos että saamme aina kääntyä puoleesi. Kiitos että olet kanssamme. Vapahtajamme ja Auttajamme,

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Alla olevalla videolla Slovenian Filharmoninen kuoro esittää Samuel Barberin teoksen Agnus Dei (Jumalan Karitsa).
Video on omistettu ’ Urheille ukrainalaisille veljillemme ja sisarillemme’.  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Agnus Dei – Slovenian Filharmoninen kuoro 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kadonnut ja jälleen löytynyt

2.7.2022. Eräs Lontoossa syntynyt taiteilija, jonka vanhemmat ovat maahanmuuttajia, joutui lapsuudessaan ja nuoruudessaan kokemaan paljon rasistista syrjintää, väkivaltaakin.
Hänen sanansa ”Transform your past in the present. Make it feel important.” (”Muunna menneisyytesi nykyisyydessä, sellaiseksi että se tuntuu tärkeältä”) jäivät soimaan mieleeni,

Vanhoja juttuja – Eteeni oli samana päivänä tullut vanhojen papereiden joukosta 2 äitini vanhaa passia, joiden leimat kertoivat, kuinka paljon hän oli matkoilla, poissa kotoa. Samasta pinosta löytyi äitini Lontoosta lähettämä postikortti, jossa hän kertoi ilahtuvansa, jos isoveljeni tekisi läksynsä ja minä (tuolloin 9v) lepäisin paljon. Ihmettelin tuota lepäämistä. Isämme oli muuttanut tuona vuonna pois kotoa. Olinkohan reagoinut siihen jotenkin niin, että terveys kärsi? Itselläni ei ole siitä mitään muistikuvaa.

Em. taitelijan kehotus muuttaa menneisyys sellaiseksi, että se tuntuu merkittävältä, tuli juuri oikeaan hetkeen. Sen sijaan että olisin juuttunut pohtimaan, mitä lapsuudessa olisin kaivannut, tuli tilalle kiitollisuus.  Juuri lapsuudesta puuttuneet elementit auttoivat ujoa ja arkaa tyttöstä varttumaan itsenäisemmäksi ja vahvemmaksi. 

Miten vähäpätöisiltä omat lapsuuden kaipuuni tuntuvatkaan tuon lapsena kiusaamisen ja solvaamisen kohteeksi joutuneen taitelijan kokemusten rinnalla. Hänen vanhempansa olivat paenneet kotimaassaan käytyä sotaa. Ja minä huokailin vanhojen papereiden äärellä sitä, kuinka äitini oli niin paljon matkoilla..! – Tulipahan taas kerran suhteutettua omia kokemuksia  johonkin toiseen, paljon isompaan tai vakavampaan.

Enemmän kuin koettuihin asioihin ensi pyhän aihe liittyy omiin asenteisiin. Toki myös toimintaan, mutta mieleen tulee Jostain lukemani tai kuulemani uskonmiehen toteamuksen,  etteivät kristityjen synnit ole  niinkään tekoja, vaan asenteita.

Niitäkin – asenteita siis –  on mahdollista muuttaa. Ja siitä voi syntyä jotain hedelmällistä. Jos esim. havahtuu katkeriin, arvosteleviin, tuomitseviin tai muihin ei-toivottuihin asenteisiinsa ja päättää muuttaa ne rakentaviksi ja myönteisiksi, saattaa huomata että jotain alkaa muuttua, suhteessa itseen, toisiin ja yleensä elämään.
Em. taiteilijan sanoja mukaillen: kun muuttaa mennyttä nykyisyydessä, siitä voi kasvaa jotain hyvää. 

Turvapaikka –
Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois.
Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä.
Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani.
Minä sanoin: ”Tunnustan syntini Herralle.”
Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan.
Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä.
Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät heihin ulotu.
Sinä olet minulle turvapaikka, sinä varjelet minut vaarasta.
Riemuhuudot kajahtavat ympärilläni, kun sinä autat ja pelastat.
”Minä opetan sinua”, sanoo Herra, ”minä osoitan sinulle oikean tien.
Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi.”     Ps. 32:1–2, 5–8

Miten monenlaisista elämänvaiheista ja -tilanteista me ihmiset itsemme löydämmekään.
Joskus voi – syystä tai toisesta – iskeä aivan hurja syyllisyydentunne. Silloin on lohdullista lukea tuon psalmikohdan alkuosaa.

Kuka on autuas? Se jolle on annettu anteeksi. Anteeksi saa se, joka pyytää, tunnustaa tekonsa ja katuu. Se on oikeastaan aika vähän pyydetty Herralta, joka otti syntiemme taakan kannettavakseen ja vei ne ristille. Ja pyytää meiltä vain että tulemme vilpittömin sydämin Hänen eteensä ja tunnustamme, miten (mitä/missä/milloin) olemme (tietoisesti) toimineet Hänen tahtonsa vastaisesti. Vaikka tuntuisi kovalta paikalta, palkkio on sitäkin suurempi: anteeksiannetun autuas olo.

Hädän hetkellä psalmisti kehottaa rukoilemaan Herraa, joka varjelee vaarasta, auttaa ja pelastaa. Rukoilemaan Herraa, joka turvattomuuden. ahdistuksen, pelon ja sodan keskellä on Turvapaikka, joka voi antaa sisäisen rauhan, lohdutuksen, toivon ja luottamuksen, että jotain parempaa on tulossa, vaikka nyt näyttäisi miltä tahansa. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rauha lähelle ja kauas – 
Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin:
– Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona.
Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen.
En minä ikuisesti ole teihin vihastunut enkä loputtomiin teitä syytä.
Jos niin tekisin, teidän voimanne herpoaisi eikä yksikään luoduistani kestäisi minun edessäni.
Hetkeksi minä vihastuin tähän syntiseen kansaan, löin sitä ja käänsin vihassa kasvoni siitä pois.
Harhautuneena se kulki omien halujensa teitä.
Ne tiet minä olen nähnyt. Mutta nyt tahdon parantaa tämän kansan,
johtaa sen askelia, tahdon antaa sille lohdutuksen.
Sen surevien huulille minä annan ylistyksen hedelmän.
Minä annan rauhan, rauhan lähelle ja kauas – sanoo Herra –
ja minä parannan heidät.    Jes. 57:15–19    

Murheet Hänen kannettavakseen –
Te kaikki: pukeutukaa keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.
    Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. Vastustakaa häntä, uskossa lujina! Tiedättehän, että veljenne kaikkialla maailmassa joutuvat kokemaan samat kärsimykset.
    Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät. Hänen on valta iankaikkisesti. Aamen.    1. Piet. 5:5–11

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Enkelten ilo taivaassa – 
Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”
    Silloin Jeesus esitti heille vertauksen:
    ”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.
    Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’ Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.”    Luuk. 15:1–10

Nuo fariseukset ja lainopettajat (jotka ilmeisesti pitivät itseään varsin synnittöminä). paheksuivat sitä, että Jeesus seurusteli ja aterioi ’publikaanien ja muiden syntisten’ kanssa.
He itse kuvittelivat elävänsä moitteetonta elämää. Heille ei tullut mieleenkään, että heidän asenteessaan olisi mitään väärää. Että ylpeys ja kuvittelu olevansa muita parempi olisi mitenkään väärää Jumalan silmissä.  

Miten lempeällä tavalla Jeesus ojentaakaan noita fariseuksia ja lainopettajia. Hän tekee sen kertomalla kaksi kaunista vertausta. Ehkä hän ei halunnut loukata niitä ’publikaaneja ja muita syntisiä’, jotka olivat tulleet häntä kuuntelemaan. Tai ehkä Jeesus näki, että nuo fariseukset ja lainopettajat eivät olleet ihan toivottomia tapauksia. Lempeys kun voi joskus avata yllättäen ylpeänkin sydämen ymmärtämään.

Jeesus näki ihmisten sydämeen. Hän näki, milloin joku on valmis tekemään käännöksen, luopumaan Jumalan silmissä epätoivotuista asioista ja ottamaan uuden suunnan elämässään. Hän antoi siihen mahdollisuuden. Ei tuomitsemalla, vaan viitoittamalla esimerkillään ja opetuksillaan paremman tien, jota kulkea. Sillä tiellä ulkokultaisuudella ei ole arvoa.  


Kadonnutta etsimässä – Jeesuksen ensimmäisessä vertauksessa lampaankasvattajalla on 100 lammasta, joista yksi on kadoksissa, ja kasvattaja lähtee sitä etsimään. Se yksi on hänelle yhtä tärkeä kuin ne muutkin.
Toisessa vertauksessa nainen kadottaa yhden 10 hopearahoistaan. Nainen sytyttää valon lamppuun ja lakaisee tarkkaan joka nurkan. Mikä riemu kun se löytyi, Sitä juhlitaan ystävien ja naapurien kanssa. 

Taivaassa iloitaan jokaisesta kadoksissa olleesta, joka löytyy. Kun ajattelen, miten kadoksissa olin aikoinaan etsiessäni monenlaisilta poluilta ’sitä jotain’ (jota en ollut vielä löytänyt, mutta jonka löytäminen tuntui sisimmässäni kaikkein tärkeimmältä asialta), tuntuu mukavalta ajatus siitä, että kun vihdoin löysin, mitä tietämättäni etsin, taivaassa iloittiin.
Niin, tai evankeliumin mukaan: kun minut löydettiin. 

Kadonnut lammas löytyi – Hän jota etsin, näki tietenkin koko ajan, missä olin menossa, mutta antoi minun rauhassa etsiskellä. Siinä oli oma tarkoituksensa, kuten tulin myöhemmin ymmärtämään.
Itselläni ei tosin aavistusta siitä, että olin kadoksissa. Ei ollut lainkaan eksynyt olo: päinvastoin tunsin itseni tyytyväiseksi, onnelliseksikin niillä omilla poluillani. Paitsi että aina oli se tunne, että on jotain, jota vielä en ole löytänyt.
Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että oli Joku, joka etsi vain oikeaa hetkeä, jolloin nostaa eksynyt lammas harteilleen. 🙂

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Muistetaan rukouksissamme niitä miljoonia ukrainalaisia, jotka ovat joutuneet pakenemaan kotimaastaan, ja niitä jotka joutuvat piileksimään kellareissa suojautuakseen pommituksilta.  
Kristus, ole heille Turvapaikka, jossa he voivat kokea olevansa suojassa, ja jossa he saavat kokea Sinun rauhaasi, sydämen rauhaa. olipa tilanne millainen tahansa. Auta ja varjele.
Jokainen heistä – kuten meistäkin – on Sinulle tärkeä ja rakas. 

Alla olevalla videolla slovenialaisten nuorten sinfoniaorkesteri ja -kuoro esittävät ukrainalaisen kansansävelmän ’Kuutamoilta’. Esitys on omistettu ’Kaikille urheille ukrainalaisille’. 

A Moonlight Night – Gimnazija Kranj. sinfoniaorkesteri ja -kuoro

’On Ilta, kirkas tähtinen kuutamoilta,
niin kuulasta – jätä ompelutyösi
tule rakkaani, vaikka työ onkin sinut uuvuttanut
vaikka vain hetkeksi lehtoon
 älkää pelätkö pikku varpaat, saatte virvoitella viileässä kasteessa
rakkaani, minä kannan sinut käsivarsillani majaan
 joutseneni, älä pelkää paleltuvasi, ilma on lämmin ja tyyni, taivas pilvetön
pitelen sinua sydäntäni vasten, se hehkuu hiilloksen lailla 
lehto on niin suloinen kuunsäteiden valossa 
voitko nähdä sen mielikuvissasi
sinä sorja ja korkea haapa, lehtesi herkästi värisevät
taivas on ääretön, siroteltu täyteen tähtiä
silloin… Jumalan ansiosta… – ihme:
läpikuultavat helmet hohtavat poppelien alla
kimaltaa laskeutunut kaste’

Tien raivaaja

23.6.2022. Sinitaivas ja hellettä – milloinkohan on näin upeita säitä viimeksi ollut juhannuspäivinä? Ja ensi viikoksi ennuste näyttää saman jatkuvan: aurinkoa ja suloista lämpöä.  Nautitaan kesän ihanuudesta! 🙂

Riemuitsen kättesi töistä – 
Hyvä on kiittää Herraa, laulaa ylistystä sinun nimellesi, Korkein.
Hyvä on aamulla kertoa armostasi ja illalla uskollisuudestasi
harpun ja lyyran sävelin, kymmenen kielen helkkyessä.
Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi, minä riemuitsen sinun kättesi töistä.
Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra, kuinka syvät sinun ajatuksesi!
Ps. 92:2–6

Tuo kiitollisuutta pursuava psalmikohta on kyllä niin sopiva itselleni juuri tähän päivään. Ajatukseni eivät kylläkään nyt yritä kurkottaa Herran syviin ajatuksiin, annan vaan kiitollisena  luonnon vehmauden ja kauneuden ravita kaikkia aistejani. Niityn, kukkien ja metsän tuoksut – ah! Tämä kesän ihanuus saa ainakin oman oloni vain iloitsemaan kaikesta siitä luonnon kauneudesta, ihanuudesta ja runsaudesta, jota Luojamme on tarjonnut nautittavaksemme.  

Ääni autiomaassa – 
– Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne.
Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille,
että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu,
sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut kaikista sen synneistä.
    Ääni huutaa:
– Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme!
Täyttykööt notkot, alentukoot huiput, mäet madaltukoot, vuorten louhikot tasoittukoot!
Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä. Näin on Herra puhunut.
    Ääni sanoo:
– Julista!
Ja minä kysyn:
– Mitä minun pitää julistaa?
– Ihminen on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka!
Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, kun Herran henkäys koskettaa sitä.
Niin! Ruohoa ovat ihmiset. Ruoho kuivuu, kukka lakastuu,
mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti.     Jes. 40:1–8

Matteuksen evankeliumi kertoo Jesajan profetian viittaavan Johannes Kastajaan:
Noihin aikoihin Johannes Kastaja tuli ja alkoi julistaa Juudean autiomaassa: ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!”  Juuri häntä tarkoittaa profeetta Jesajan sana: — Ääni huutaa autiomaassa: ”Raivatkaa Herralle tie, tasoittakaa hänelle polut!” (Matt.3:1-3)

Pelastaja – 
Apostoli Paavali puhui synagogassa:
      ”Daavidin jälkeläisistä Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille Pelastajan, Jeesuksen. Hänen edellään kulki Johannes, joka julisti Israelin kansalle, että kaikkien tuli kääntyä ja ottaa kaste. Kun Johannes oli matkansa päässä, hän sanoi: ’En minä ole se, joksi te minua luulette. Minun jälkeeni tulee toinen, jonka kenkiäkään minä en kelpaa riisumaan.’
      Veljet, Abrahamin jälkeläiset, ja te muut, jotka pelkäätte Jumalaa! Juuri meille on lähetetty sanoma tästä Pelastajasta.”      Ap. t. 13:23–26

Juhannuksena vietetään Johannes Kastajan syntymäpäivää. Johannes tuli valmistamaan tietä Jeesukselle. Pyhä Henki toimi Johanneksessa niin voimallisesti, että ihmiset arvelivat hänen olevan hartaasti odotettu Messias.
Johanneksen tehtävä oli kuitenkin kääntää katse pois itsestään ja kiinnittää huomio Jeesukseen, jota nämä Johanneksen seuraajat eivät vielä tunteneet. Hänen tuli osoittaa, että Jeesus oli se Pelastaja, jota he odottivat. 

Julistajia – 2000-luvun alussa kävin monissa sellaisissa tilaisuuksissa, joissa oli joko kotimaisia tai ulkomaisia julistajia. Olin utelias kuulemaan, millä tavoin he esittivät asiaansa ja näkemään, millä tavoin Pyhä Henki toimi heissä ja heidän kauttaan.
Vaikutuksen minuun tekivät sellaiset sanan julistajat, joista näki ja kuuli, että he eivät halunneet vetää huomiota itseensä, vaan Häneen, joka on meille annettu Pelastajaksi, Vapahtajaksi ja Parantajaksi.  

Johannes sanoi: ”Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes riisumaan kenkiä hänen jalastaan.”  (Matt.3:11)
Johanneksen nöyrä asenne on minusta koskettava. Hän oli Jeesuksen sukulainen (erään varhaisen kirkkoisän mukaan hänen äitinsä Elisabet ja Jeesuksen äiti olivat serkuksia, ja Johannes ja Jeesus siis pikkuserkkuja),  Se tekee asian vielä vaikuttavammaksi. Helpompaa olisi ollut uskoa jonkun Jerusalemista saapuvan kuulun hahmon olevan hartaasti odotettu Messias, kuin että se olisi oma pikkuserkku!

Pyhä Henki vaikutti ja ohjasi kuitenkin Johannesta niin vahvasti, että hän tiesi, että hänen tehtävänsä oli herättää ihmisiä huomaamaan syntisyytensä ja kastaa ihmisiä vedellä anteeksianon merkiksi, mutta se, mitä hänen sukulaisensa Jeesus tulisi tekemään, olisi paljon voimallisempaa: ”Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” (Matt.3:11)

Juhannusaatto osuu tänä vuonna oikealle päivälle: 24.6.  ( -> tasan 1/2 v: Jouluun).
Ei ihan heti tule mieleen Joulu näillä säillä, mutta sen mukaan Johanneksen syntymäpäivä on määritelty (1/2 v. ennen päivää, jona juhlitaan Jeesuksen syntymää).  

Herran käsi oli hänen yllään –
Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan. Kun naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsivat yhdessä hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, mutta hänen äitinsä sanoi: ”Ei, hänen nimekseen tulee Johannes.” Toiset sanoivat: ”Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä.” He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: ”Hänen nimensä on Johannes.” Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa.
    Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: ”Mikähän tästä lapsesta tulee?” Sillä Herran käsi oli hänen yllään.    Luuk. 1:57–66

Luukkaan kertomus Johanneksen syntymästä kuvaa sukulaisten ja naapurien lämmintä ja tiivistä yhteyttä Sakarian ja Elisabetin ympärillä. Iloittiin yhdessä Elisabetin kanssa, kun tämä iäkkäänä sai kauan toivotun lapsen, ja yhdessä mietittiin, mikä nimi olisi vastasyntyneelle sopiva. 

Enkeli Gabrielin ilmoitus – Sakarias oli tullut mykäksi kun ei ollut uskonut enkeli Gabrielin ilmoitusta siitä, että hänen vaimonsa synnyttäisi lapsen:
Sakarias kysyi enkeliltä: ”Mistä voin tietää, että niin käy? Minähän olen jo vanha, ja vaimonikin on iäkäs.”
Enkeli vastasi: ”Minä olen Gabriel, yksi niistä, jotka seisovat Jumalan edessä. Minut on lähetetty puhumaan sinulle ja tuomaan tätä iloista sanomaa. Mutta sinun suusi mykistyy nyt, etkä kykene puhumaan ennen kuin sinä päivänä, jona tämä tapahtuu, koska et uskonut sanojani, jotka aikanaan käyvät toteen.” (Luuk.1:19-20)
Vasta kun Sakarias ilmoitti, että lapsen nimeksi tulisi Johannes (kuten enkeli Gabriel oli ilmoittanut), Sakarias sai takaisin puhekykynsä.

Pappi Sakariaan ja poikansa Johanneksen välinen ero näkyi siinä, että isän kohdalla järki toi epäilyn, poika luotti Pyhän Hengen ohjaukseen silloinkin, kun järki ehkä olisi pistänyt hanttiin.
Kummankin kohdalla Jumala toimi kuitenkin siten, että Hänen suunnitelmansa pääsi toteutumaan.

Jumalan suunnitelma elämässämme – Mietin, paljonkohan epäilymme ja järkeilymme jarruttaa tai estää Jumalan suunnitelmien toteutumista elämässämme. Epäily ja järkeily kun usein on niin paljon helpompaa kuin uskominen ja luottaminen.
Joka tapauksessa  – tahdon luottaa Jumalan hyvään suunnitelmaan ja sen toteutumiseen elämässämme, niin henkilökohtaisella kuin yleisellä tasolla. 
Ja tahdon uskoa, että Jumala voi muuttaa kaiken, vaikeimmatkin asiat ja kokemukset,  siunaukseksi. Siihen haluan luottaa.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Tutut värit 💛💙 osuivat silmään alla olevan Mozartin kappaleen videon kansikuvassa.
Vaikka mielessä ja rukouksessa ovat ne sisaret ja veljet, jotka ovat vaikeassa asemassa, on oloni  tällä hetkellä keveä ja iloinen. Ja kiitollinen siitä, että maailmassa on niin paljon hyvää ja kaunista. (Omaa jaksamistani on keventänyt valtavasti uutislakko, jossa olen ollut nyt n. 3 vkoa.)
Sitä paitsi uskon, että me kaikki tarvitsemme ilon hetkiä, olipa elämäntilanteemme millainen tahansa. 💛💙🙏- Mozartkin auttaa tässä: kappale on täynnä iloa ja keveyttä. 

W.A. Mozart, Divertimento in D major (Salzburg Symphony)

Hyvää Juhannusta kaikille! 🙂

Katoavat ja katoamattomat aarteet

18.6.2022. Muutama vuosi sitten alettiin tehdä pikkusiivekkäille hyönteishotelleja tukemaan niiden lisääntymistä.  Meidän pihalla ei ole tarvinnut väsätä hotellia, löytyy vaikka minkälaisia kolosia siivekkäiden tehdä pesänsä. Osaavat ne kyllä hyödyntää ihmisasumuksenkin rakosia.
Alkuviikosta ryhtyessäni ikkunanpesuun ihmettelin, kun yksi ikkuna ei tahtonut millään aueta, oli kuin kiinnimuurattu. Yläkarmiin oli yksi ampiainen rakentamassa pesää. Esitin valitteluni: joudut etsimään uuden pesäkolon. Se tyytyi kohtaloonsa, ja antoi minun raivata pesänalun pois.

Erakkoampiaisia – Toisessa ikkunassa sama juttu. Tämä ampiainen oli selvästi närkästynyt, kierteli ja kaarteli ja koetti suojella rakenteilla olevaa pesäänsä. Tuntui pahalta tehdä tyhjäksi tämänkin ampiaisen rakennusaikeet. – Pitäisikö sittenkin kyhätä hyönteishotelli?
Myöhemmin luin netistä että eräät pienet erakkoampiaislajit rakentavat pesänsä mielellään talojen koloihin.

Erakkomajoja – Katsoin upeasti kuvatun dokumenttifilmin Athos (v:lta 2016). Se kuvaa Athosvuorella  asuvien munkkien pelkistettyä, yksinkertaista elämää, jonka katkaisevat vain pyhien vietot kirkonmenoineen. Arkipäivät koostuivat työstä, rukouksesta ja pyhien kirjoitusten lukemisesta. Dokumentti oli tehty paitsi esteettisesti valtavan kauniisti, myös kunnioituksella ja pyhyyttä vaalivasti.

Häikäisevän kauniita, herkkiä mutta samalla vahvoja näkymiä vuorenhuipulta ja mereltä sekä hiljaisia, rauhallisia otoksia luostareista ja munkinkammioista oli sinänsä jo elämys katsella; sillä tuntui olevan jollain lailla sielua puhdistava vaikutus.
Mutta ehkä ensi pyhän teeman ja sen tekstien takia siitä nousi esille erityisesti niin yksin asuvien erakkomunkkien kuin pienissä yhteisöissä asuvien munkkien arkielämä yksinkertaisissa asumuksissaan. Niissä ei ollut mitään turhaa: kaikella mitä heillä oli, oli oma merkityksensä joko heidän työskentelynsä, pyhien kirjoitusten lukemisen tai rukouselämänsä kannalta.
Dokumenttiin suostuneet munkit vaikuttivat aivan tavallisilta ihmisiltä, eivät mitenkään pyhiltä. Päinvastoin, oli kuin he olisivat halunneet korostaa olevansa ihan tavallisia kuolevaisia.
Kuuluu kai osana kilvoitteluaan, jossa he pyrkivät kuolettamaan halujaan, himojaan ja ja egoaan. Kuten Paavali kirjoitti galatalaisille:
’Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa’. (Gal.2:20)

Ison vastakohdan arkielämälle muodostivat jumalanpalvelukset ikonein ja kynttiläkruunuin koristellussa luostarikirkossa. Uudempaa isoa kirkkoa esitellessään eräs munkki totesi, että tämä ei oikeastaan ole Athoksen hengen mukainen kirkko. Jäi vähän sellainen olo, että olikohan se rakennettu lähinnä pyhiinvaeltajia ja matkailijoita varten.
(Muutamien munkkien viettämä Joulujumalanpalvelus pienessä, muutamien kynttilöiden valaisemassa kappelissa ehkä oli ehkä se, mitä hän tarkoitti Athoksen hengen mukaisuudella. Siinä taisi olla jotain samaa, millaista ehkä 300-luvulla rakennetuissa kirkoissa oli-)  

Dokumentin lopussa kaksi vanhaa Athos-munkkia lähtee kalastamaan. Toinen laskee verkkoja veteen. toinen soutaa. Jälkimmäinen toteaa: ”Olen kokenut paljon vaikeuksia ja ajatellut negatiivisesti, mutten ole koskaan katunut päätöstäni (ryhtyä munkiksi). Olen kokenut täällä uskomattomia hetkiä, jotka ovat täyttäneet sieluni. En ikinä vaihtaisi kokemuksiani mihinkään, mitä olen nähnyt maailmassa tai mitä ihmiset joutuvat kokemaan kaupungeissa joka päivä.”

  

Ensi pyhän rikkautta ja katoavaisuutta käsittelevät tekstit laittavat miettimään kumpaan kannattaa satsata, maanpäällisen rikkauden kartuttamiseen vaiko sellaisen rikkauden, joka on pysyvää laatua (ikuista). 

Henkeään ei voi lunastaa –
Miksi pelkäisin pahana päivänä, kun petturien kavaluus saartaa minut?
He luottavat rikkauteensa, kerskailevat suurella omaisuudellaan.
Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa.
Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta.
Ei ihminen elä ikuisesti, ei hän vältä hautaa.
Mutta Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta.
Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta.
Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.
Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään,
hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä.
Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.  Ps. 49:6–10, 16–21

Mitä iloa . 
Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin, eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen.
Tämäkin on turhuutta. Kun omaisuus karttuu, karttuvat sen syöjätkin.
Mitä iloa siitä on omistajalleen, paitsi että saa nähdä sen kuluvan?
Uurastavan uni on makea, söipä hän vähän tai paljon, mutta rikkaalta kylläisyys vie unen.
    Olen nähnyt kipeän kärsimyksen auringon alla: rikkaus oli annettu omistajalleen onnettomuudeksi. Kohtalon iskusta hän menetti rikkautensa, ja vaikka hänellä oli poika, ei tämän käsiin jäänyt mitään. Rikkaan oli täältä lähdettävä yhtä alastomana kuin hän oli äitinsä kohdusta tullut, eikä hän voinut viedä mukanaan mitään siitä, minkä oli vaivaa nähden koonnut.
Saarn. 5:9–14

Rakkaudessa ei ole pelkoa – 
Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.
    Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. Tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään.  1. Joh. 4:16–21

Jumala on rakkaus – Johanneksen kirjeissä (samoin kuin johanneksen evankeliumissa) Jumalan rakkaus on läsnä niin voimakkaasti. Mutta eivät ne päästä kuitenkaan ihan helpolla. Esim. niin, että meidät ihmiset  kuvattaisiin Jumalan rakkautta passiivisesti vastaanottavina osapuolina. Meillä on suhteessa Jumalaan aktiivinen osa myös siinä, mitä tulee rakkauteen. 
’Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.’

’Joka rakastaa Jumalaa,rakastakoon myös veljeään’ – miten tuo näkyy ja heijastuu omalla kohdalla, omassa elämässäni? Johannes vie itsetutkiskelun paikalle. Ketkä koen veljikseni ja sisarikseni (biologisten sisarusteni lisäksi)? Ulottuuko rakkauteni läheisiäni ja ystäviäni laajemmalle? Miten se näkyy konkreettisella tasolla, siinä miten toimin lähimmäisteni suhteen? 

Rikas ja köyhä –
Jeesus puhui tämän vertauksen:
    ”Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.
    Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: ’Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.’ Mutta Abraham sanoi: ’Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.’ Rikas mies sanoi: ’Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä – hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.’ Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.’ ’Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ’mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.’ Mutta Abraham sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.’”   Luuk. 16:19–31

Jeesuksen vertaus rikkaasta miehestä ja hänen portinpielessään viruvasta köyhästä miehestä on tosi vahva. Jeesus varmaan ajatteli, että päähän taputtelut eivät tuota muutosta, pitää tukistella ihan kunnolla. Ja kyllähän voimakkailla mielikuvilla on vaikutuksensa, jos kuuntelee avoimin mielin, ilman torjunta- tai puolustusasennetta, 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Ukrainan kriisi on varmasti saanut monet ihmiset ympäri maailmaa huomaamaan, miten elämä voi hetkessä muuttua. Se mikä oli tuntunut turvalliselta ja pysyvältä, voikin hetkessä olla kadonnut. Koti ja kaikki mitä siellä oli rauniokasana. Lasten päiväkoti, koulu, tai sairaala tuhottuina.
Sotia on aina ollut. Mutta tuntuu että vasta tämä Euroopassa tapahtuva sota on ehkä saanut monet meistäkin, jotka emme ole sotaa kokeneet, miettimään, minkä varaan loppujen lopuksi rakentaa turvallisuutensa.
Sen, kuinka kotinsa ja koko omaisuutensa voi kadottaa yhdessä päivässä, ovat lukemattomat  ukrainalaiset joutuneet kokemaan. Miljoonia ukrainalaisia on joutunut pakenemaan kotimaastaan. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Miten auttaa? – Eilen kohtasin Somaliasta kotoisin olevan nuorukaisen, joka keräsi kadulla World Vision -järjestölle kuukausilahjoittajia. Hän luetteli, mihin kaikkiin (riipaiseviin) kohteisiin apua jaetaan. Puolet Afrikan epäkohtien korjaamiseen, puolet Ukrainaan.
Kotiin tullessa oli postin joukossa kirje Punaiselta Ristiltä, jossa kerrottiin Itä-Afrikan maiden tilanteen nyt olevan erityisen vakava: yli 14 miljoonalla ihmisellä ei ole varmuutta huomisesta ruoasta ja 5.5. miljoonaa lasta kärsii aliravitsemuksesta.
Miten tämä maailma voikaan olla tällainen? Toisaalta on sellaisia, joilla on enemmän rahaa ja omaisuutta kuin koskaan pystyvät kuluttamaan, ja monin verroin enemmän sellaisia, joilla ei ole mitään, ehkä korkeintaan jokin itse kyhätty maja suojana auringonpaahteelta ja sateilta.

Mutta entä meikäläinen, tilastollisesti tulojeni mukaan köyhäksi määritelty. mutta jolla on koti ja kaikki mitä tarvitsen. Miten minun tulisi toimia, miten ja mihin suunnata apuni?
World Vision-miehen ja Punaisen Ristin kirjeen jälkeen tuli jotenkin niin hämmentynyt olo ja roposeni tuntuivat niin mitättömiltä ajatellessa kaikkea sitä mitä maailmassa tarvittaisiin. Vaikka tiedän kyllä, että pienikin apu on parempi kuin ei mitään.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Tällä hetkellä saattaa olla, että mitä lähempänä, sitä konkreettisemmalta avuntarve tuntuu. Sydäntälämmittävää on ollut se aktiivisuus ja auttamisenhalu, jota yksityiset ihmiset (järjestöjen ja seurakuntien lisäksi) ovat osoittaneet maahamme saapuneille sotapakolaisille. Ruoan ja muiden päivittäistarvikkeiden jakelupisteitä on avattu ympäri maata.
Vaikka oma aineellinen apu tai työpanos tuntuisi pieneltä, yhdessä voimme paljon.    

Ehkäpä kannattaakin keskittyä yhteen asiaan kerrallaan: mikä juuri tällä hetkellä kutsuu minua eniten auttamaan?  Ja jättää muut kipeät maailmantilanteet rukouksin Jumalan kannettaviksi.   

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Viulistit ympäri maailmaa yhtyvät Kievin kellarisuojassa soittavan Illia Bondrenkon soittoon osoittaakseen tukea Ukrainalle:

https://www.youtube.com/watch?v=9-bTNFeqp5w

Salattu Jumala

11.6.2022. ’Starship’ luki sen kyljessä. Se oli pysähtynyt erään ok-talon portin eteen. Eivät kuulemma olleet ulkona lounastavat asukkaat tilanneet. Menimme kotiin, joka oli siinä ihan lähellä. Mietin, pitäisikö selvittää, löytääkö se perille, vai miettiikö se, oliko se eksynyt. Ei olisi mikään ihme, meidän kylän pikkuteillä. Monenlaisia valoja vilkkui, näki että jotain siinä työstettiin. Etsikö se oikeita signaaleja? Tiedä häntä.
Jonkun ajan kuluttua kävimme hauvan kanssa tarkistamassa tilanteen. Se oli jatkanut matkaansa.

Hymyilyttää vieläkin kun ajattelen sitä pientä valkoista ruoankuljetusrobottia. Vähän niin kuin me ihmiset täällä maan päällä: välillä mennään lujaa, sitten tulee stoppi, miettimisen paikka. Miten tulisi jatkaa, mikä suunta?  Ja vaikkemme näe Lähettäjää, Hän näkee meidät. Näkee mikä on se meille suunniteltu reitti ja missä kohtaa olemme menossa.
Ja kun vain muistamme seurata Kauko-ohjaajan reittiohjeita ja signaaleja, löydämme perille.   

Jumalan salattu olemus– Ensi pyhää vietetään Pyhän Kolminaisuuden päivänä. Kirkkokäsikirja toteaa aiheesta: ’Raamatuntekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hän vaikuttaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Usko ei käsittele Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen vaan ihmetellen, ylistäen ja hänen armotekojaan julistaen.’

Iloiten laulakaa – 
Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto, hän on meidän turvakalliomme.
Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi!
Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.
Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee.
Ps. 95:1–2, 6–7 

Jumalan enkelit ylistävät ja laulavat Hänen kasvojensa edessä Hänen kunniaansa. – On oikeastaan aika ihmeellistä, että meitäkin kutsutaan ylistämään ja palvomaan Häntä Hänen kasvojensa eteen. Ajattelen tuon kuvaannollisen ilmauksen tarkoittavan, että tulemme Hänen eteensä juuri sellaisena kuin olemme, salaamatta mitään, koettamatta peitellä mitään puolia itsestämme, antamatta minkään tulla siihen väliin. 
(Hänhän, vaikka onkin itse meiltä suurimmaksi osaksi Salattu, tietää ja näkee kuitenkin sydämemme ja mielemme joka sopet.)
Joskus, kun olemme täysin antautuneita palvontaan, Hän saattaa ilmaista meille jotain itsestään, läsnäolostaan. Joskus jopa tavalla, joka voi saada ylpeänkin polvet notkistumaan ja lankeamaan maahan häkeltyneenä, ehkä pelästyneenäkin Hänen pyhyytensä ja kirkkautensa voimasta.

Jesaja ja serafi – 
Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät.
He huusivat toinen toiselleen:
     – Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan.
Ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua. Ja minä sanoin: 
     – Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet, ja saastaiset huulet on kansalla, jonka keskellä elän, ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin.
     Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta. Hän kosketti sillä minun huuliani ja sanoi:
      – Katso, tämä on koskenut huuliasi, sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu.
Minä kuulin Herran äänen sanovan:
      – Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi?
Niin minä vastasin:
      – Tässä olen, lähetä minut!  Jes. 6:1–8

Millainen taivasnäky Jesajalla olikaan! Noin vahvan tavan Jumala valitsi kutsuessaan Jesajan profeetakseen. Ei ihme, että kaiken tuon pyhyyden ja kirkkauden edessä Jesaja tunsi  niin voimakkaasti omat puutteensa, heikkoutensa, virheensä ja syyllisyytensä. Miten paljon epäpuhtaita asioita hän olikaan päästänyt suustaan elämänsä aikana, miten paljon vääriä tekoja tehnyt? Eihän hän millään voisi ryhtyä Jumalan profeetaksi!  

Yksi serafeista, jotka ylistivät ja palvoivat Jumalaa, lensi hänen luokseen. Uhrialttarin tulen polttama hiili poltti pois Jesajan syyllisyyden ja -tunteen – Mitä olikin tullut sanottua tai tehtyä, oli nyt sovitettu.
Ajattelen, että Jesajalla ehkä oli herkkä omatunto ja taipumus itsensä syyllistämiseen, ja että hän siksi  tarvitsi tuollaisen kokemuksen puhdistumisen tunteesta ja sovinnosta. Niin että hän pystyi vastaamaan Jumalan kutsuun: ”Lähetä minut!” 

Pyhä, pyhä, pyhä – Ympäri maailmaa ev.lut. ja katolisissa messuissa lauletaan virttä, jossa on nuo Jesajan näyssä kuulemat serafien ylistyssanat: ”Pyhä, pyhä pyhä”. Virressä lauletaan ylistystä kolmiyhteiselle Jumalalle, Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle.
Alla olevalla videolla sen laulaa intialainen, eri kuoroista kokoonpantu yhteiskuoro 250 laulajan voimalla. (Laitan sen tähän, koska virren  tekijä työskenteli lähetyspiispana nimenomaan Intiassa).    

Holy Holy Holy – Chennain kuorot laulavat yhdessä  

Hänestä, hänen kauttaan ja häneen –
Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa!
Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä!
Kuka voi tuntea Herran ajatukset, kuka pystyy neuvomaan häntä?
Kuka on antanut hänelle jotakin, mikä hänen olisi maksettava takaisin?
Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki. Hänen on kunnia ikuisesti. Aamen.    Room. 11:33–36

**********************

Vedestä ja Hengestä –
Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan.” Jeesus vastasi hänelle: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.” Nikodemos kysyi: ”Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?”
    Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: ’Teidän täytyy syntyä uudesti.’ Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”
    ”Miten tämä kaikki on mahdollista?” Nikodemos kysyi.
    Jeesus vastasi: ”Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä? Totisesti, totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme. Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista! Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika. Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.”  Joh. 3:1–15

Nikodemos oli tunnistanut Jeesuksen aivan erityiseksi opettajaksi, Jumalan lähettämäksi. Ja että Jumala oli hänen kanssaan, hänen opetuksissaan ja teoissaan. Nikodemoksella oli syvä kaipuu löytää ja ymmärtää enemmän kuin pyhät kirjoitukset olivat hänelle ilmaisseet. Jeesuksella oli tiedon ja viisauden avaimet. Miten ainutlaatuinen tilaisuus hänelle tarjoutuikaan, kun hän sai tavata Jeesuksen kahden kesken ja esittää tälle kysymyksiään.

Jeesus vei kuitenkin heti kättelyssä keskustelun sellaisille raiteille, ettei Nikodemos tahtonut pysyä kyydissä. Hämmennyksissään hän, viisas ja oppinut mies ajautui esittämään kysymyksiä, joissa ei varmaan hänen omasta mielestäänkään ollut mitään tolkkua.
Jeesus ei kuitenkaan päästänyt häntä helpolla, suorilla ja yksinkertaisilla vastauksilla. Uudesti syntyminen ylhäältä – oliko sellaista lainkaan käsitelty niissä kirjoituksissa, joita Nikodemos oli tutkinut? Luultavasti ei. Ja jos olikin, ei vanhoista kirjoituksista ollut nyt mitään apua,

Syntymällä uudesti vedestä ja Hengestä päästään Jumalan valtakuntaan. Isosta asiasta oli siis kyse -Nikodemoksen oli saatava vastaus, jonka voisi käsittää.
Jeesus jatkoi: ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.” – Nikodemos hämmentyi entistä enemmän. 

Lopulta Jeesus armahtaa Nikodemosta ja antaa selkeän vastauksen: tie iankaikkiseen elämään avautuu uskomalla, että hän on Jumalan Poika.
(Joskus etsiskelin tuon juutalaisen käsitteen ’Ihmisen Poika’ lähdettä, mutten muista enää, mitä löytyi. Saattoi olla että sillä viitattiin Messiaaseen.)

Joko tuo keskustelu Jeesuksen kanssa, tai se ynnä Nikodemoksen aiemmin kuulemat Jeesuksen opetukset ja teot taisivat saada tämän vakuuttuneeksi. Siihen viittaa Johanneksen evankeliumin maininta, että Nikodemos oli yhdessä Joosef Arimatialaisen kanssa viemässä Jeesuksen ruumista hautaan, 
’Tämän jälkeen muuan Joosef, joka oli kotoisin Arimatiasta, pyysi Pilatukselta, että saisi ottaa Jeesuksen ruumiin ristiltä. Hän oli Jeesuksen opetuslapsi, joskin salaa, sillä hän pelkäsi juutalaisia. Pilatus suostui pyyntöön, ja Joosef tuli ja otti ruumiin alas. Paikalle tuli myös Nikodemos, se mies, joka ensi kerran oli käynyt Jeesuksen luona yöllä, ja hänellä oli mukanaan sata mittaa* mirhan ja aaloen seosta.  Miehet ottivat Jeesuksen ruumiin ja kietoivat sen käärinliinoihin pannen mukaan tuoksuaineita, niin kuin juutalaisten on tapana tehdä haudatessaan vainajansa.’ (Joh.19:38-40) 

Viimeistään silloin, kun hauta löydettiin tyhjänä, pelkät käärinliinat jäljellä, nuo kaksi Jeesukseen salaa uskovaa fariseusta, Nikodemos ja Joosef Arimatialainen uskoivat, että Jeesus todella oli Jumalan Poika, joka sanojensa mukaan heräsi kuolleista 3. päivänä.
Nuo viisaat, oppineet miehet joutuivat myöntymään siihen, että vaikka kuinka tuntisivat pyhiä kirjoituksia, Jumalan ihmeellisiä tekoja ei voi lukemalla ymmärtää. Siinä mihin ymmärrys ei yllä, on ’vain’ turvauduttava uskoon.

Se oli varmaan kova paikka noille miehille, jotka olivat tottuneet perustamaan ymmärryksensä kirjoituksiin. Onhan se – uskominen – vielä nykyäänkin monille viisaille kirjanoppineille kova paikka. Tyytyminen siihen, ettei tiedolla voi ymmärtää kaikkea. Ja ettei Jumala selitä meille kaikkea, vaan pitää niin paljon meiltä salassa. Tyytyminen siihen, että meille jää niin paljon ’miten’ ja ’miksi’ -kysymyksiä, joihin emme saa vastauksia kuin ehkä vasta sitten. kun näemme Hänet ’kasvoista kasvoihin’.
Kuten Paavali kirjoitti kirjeessään korinttilaisille:
’Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.’ (1.Kor.13:12)

Ehkäpä se onkin olennainen osa Jumalan pyhyyttä: se että voimme käsittää Hänestä niin häviävän pienen osan. Että Hän on aina niin paljon enemmän ja suurempi kuin pystymme parhaalla tahdollammekaan ymmärtää.
Vaikka Jumalan kolmiyhteyden, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen erillisinä persoonina ja kuitenkin ykseytenä voisi omalla tavallaan vielä käsittää, niin mitä enemmän koettaa Jumalan kolminaisuuteen syventyä, saattaa huomata, että ’tuuli puhaltaa missä tahtoo’.     
Ehkäpä juuri se, Jumalan suuri mysteeri, saa meidät etsimään Häntä. Ehkä se, että Hän pysyy  meiltä salattuna, on osa Hänen suunnitelmaansa, Että tunnemme vetoa Hänen etsimiseensä. Siihen, että saisimme oppia tuntemaan Häntä yhä enemmän, yhä läheisemmin. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Reginald Heber (1783-1826), englantil. piispa, oli arvostettu runoilija  ja virsien sanottaja. Valmistuttuaan Oxfordin yliopistosta hän matkusti Skandinaviassa, Venäjällä ja Keski-Euroopassa. Lähetystyö oli hänelle läheinen. Saatuaan pappisvihkimyksensä hän hoiti ensin isänsä vanhaa seurakuntaa, ja v.1823 hänet sai nimityksen lähetyspiispaksi Intian Kalkuttaan, jossa hän työskenteli kuolemaansa saakka. 
Holy holy holy, Lord God Almighty  on tunnetuin Reginald Heberin virsistä. Niin täynnä Jumalan pyhyyden ylistystä se on, että se saa miettimään, mahtoiko R.H. jossain vaiheessa elämässään kokea samantapaisen näyn Jumalan edessä palvovista serafeista (ja kerubeista) kuin Jesaja.
(Alla toinen lauluvideo virrestä, hieman pienemmällä kuorolla.)  

Holy holy holy Lord God Almighty

Pyhä, pyhä, pyhä! Suuri Jumalamme,
aamun tullen sinulle me tuomme kiitoksen.
Pyhä, pyhä, pyhä, armon antajamme,
laupias Herra kolmiyhteinen!

Pyhä, pyhä, pyhä! Autuaat ne kantaa
kultakruunut eteen Herran valtaistuimen.
Enkeleiden kuoro kiitoksensa antaa,
herrojen Herra iankaikkinen.

Pyhä, pyhä, pyhä! Kirkkautes loistaa,
vaikka silmä syntisen ei näe kunniaas.
Pyhä olet yksin, vertaistas ei toista,
rakkaus, voima kaikkivaltias.

Pyhä, pyhä, pyhä! Kiitoslaulu suuri
kaikuu halki taivaan, maan ja merten äärien.
Pyhä, pyhä, pyhä, armon vahva muuri,
oi Jumalamme kolmiyhteinen!

(Suom. virsikirjassa ylistysvirsi 134)