Aihearkisto: Yleinen

Armahtavaisuutta

7.7.2014. Armoa on varmaan ollut se(kin), että on tähän saakka saanut etsiä ylistysvideoita hakukoneella ilman mainoksia. Nyt jotkut sellaisistakin videoista, joiden linkit olen ottanut talteen useampi vuosi sitten, alkavat mainoksella. Action -filmin mainos hyppää kasvoille kun on virittäytynyt ihan toisenlaiseen tunnelmaan… – uh. Alareunaan tuleva mainosnauha on sentään ystävällisempi ja sen saa heti pois klikkaamalla x:ää. Jälkipolvi valisti että mainokset videoiden alussa ovat yleistyneet radikaalisti viime aikoina. Kertoivat myös, että se mitä näkyy, on konekohtaista; että vaikkei omalle koneelleni mainosta tulisi, jonkun muun koneella voi tulla. Tähän kai nyt sitten on vain tyytyminen.

Kuinka helposti tuleekaan vedettyä johtopäätös heti nähtyään tai kuultuaan jotain! Toimintaelokuvan mainoksen ponnahtaessa esiin tämä tapahtuu minussa sekunnin murto-osassa. Mutta ihan elävässä elämässä siis. Miten taipuvainen olen arvostelemaan tai jopa tuomitsemassa jossain tilanteessa?
Mikä siinä mahtaakaan olla, että niin herkästi ollaan taipuvaisia tuomitsemaan. Arvostellaan toisten habitusta, mielipiteitä, puheita ja tekemisiä.
Millaiselta elämä alkaisi maistua, jos opeteltaisiinkin katsomaan lähimmäisiämme arvostavasti… – jopa suorastaan rakastavasti? Pyrittäisiin katsomaan syvemmälle, siihen hyvään, mikä jokaisessa on, kuuntelemaan haluten ymmärtää toista. Kannattais kokeilla. Tiedä vaikka siitä tulisi ihan tapa…!

Sytytä silmiini valo – Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi? Kuinka kauan peität minulta kasvosi? Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska? Kuinka kauan viholliseni ovat voitolla? Katso minun puoleeni ja vastaa minulle, Herra, Jumalani! Sytytä silmiini valo, älä anna minun nukkua kuolemaan, ettei viholliseni sanoisi: ”Minä voitin hänet”, ettei vastustajani saisi iloita tappiostani. Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen.
(Ps. 13: 2-6)

Love your enemies – Rakasta vihollisiasi

”Ole armollinen, kuten Isäsi on armollinen, ole sävyisä, kuten Isäsikin on
rakasta vihollisiasi, tee hyvää, älä saata ketään epätoivoon…
silloin olet Korkeimman lapsi, sillä Hänkin on hyvä kiittämättömille ja pahoille
siksi ole armollinen ja sävyisä ”

Daavidin lankeaminen – Herra lähetti Natanin Daavidin luo. Kuninkaan luo tultuaan Natan sanoi: ”Eräässä kaupungissa oli kaksi miestä, rikas ja köyhä. Rikkaalla oli suuret määrät lampaita ja härkiä, mutta köyhällä ei ollut kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti karitsaa, ja se kasvoi hänen luonaan yhdessä hänen lastensa kanssa. Se söi hänen leipäänsä ja joi hänen kupistaan, se makasi hänen sylissään ja oli hänelle kuin tytär. Mutta kerran rikkaan miehen luo tuli vieras. Rikas ei raskinut ottaa yhtään omista lampaistaan tai häristään valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luokseen, vaan otti köyhän miehen karitsan ja teki siitä vieraalleen aterian.”
Daavid suuttui kovasti tuolle miehelle ja sanoi Natanille: ”Niin totta kuin Herra elää, se mies, joka noin teki, on kuoleman oma. Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki tuolla tavalla eikä tuntenut sääliä.”
Silloin Natan sanoi Daavidille: ”Se mies olet sinä. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ’Minä voitelin sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastin sinut Saulin käsistä. Minä korotin sinut herrasi asemaan, annoin herrasi vaimot sinun syliisi ja annoin sinulle Israelin ja Juudan heimot. Jos tämä on vähän, voin antaa vielä mitä tahansa muutakin. Miksi olet halveksinut minun sanaani ja tehnyt sellaista, mikä on minun silmissäni pahaa? Heettiläisen Urian olet lyönyt miekalla, olet tappanut hänet ammonilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa olet ottanut vaimoksesi. Niinpä miekka ei tule milloinkaan väistymään suvustasi, koska olet halveksinut minua ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Urian vaimon.’”
Silloin Daavid sanoi Natanille: ”Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan.” Natan vastasi: ”Herra vapauttaa nyt sinut tästä synnistä, eikä sinun tarvitse kuolla.” (2. Sam. 12: 1-10, 13)

On aika epätodennäköistä, että Daavid olisi ollut täysin sokea oman lankeamisensa suhteen kunnes Natan tuli ja paljasti hänet. Pikemminkin voi kuvitella, että Daavid oli enemmänkin kuin tietoinen synnistään, mutta että se oli hänelle niin tuskaista, että hän halusi pitää asian itseltäänkin piilossa.
Herran sanat, jotka Natan välittää Daavidille, kertovat siitä surusta, mitä Hän tunsi Daavidin lankeamisen vuoksi. Mutta Daavid myönsi tekonsa ja katui; ja Herra antoi hänelle anteeksi, vapautti syyllisyyden taakasta.

Kirkkauden & katoamattomuuden etsimistä – Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista. Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita? Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan.
Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän, mutta niitä, jotka ovat itsekkäitä ja tottelevat totuuden sijasta vääryyttä, kohtaa ankara viha. Tuska ja ahdistus tulee jokaisen osaksi, joka tekee pahaa, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen. Kirkkaus, kunnia ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä. (Room. 2: 1-11)

Aika rankkaa tekstiä: tuomitessaan muita tuomitsee itsensä. – Mutta se pistää miettimään. Millä tavoin tuomitsen toisia? Ajatuksissani, puheissani? Kuvittelenko olevani jossain suhteessa parempi kuin toiset? Pidänkö oikeutenani arvostella tai tuomita toisia, heidän puheitaan ja tekemisiään?
”…Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen” – tähän uskon niin täysin. Useimmiten omatuntomme kertoo meille hyvin selkeästi, kun olemme tehneet väärin. Mutta jollei se kuitenkaan saa muutosta aikaan, voi Jumala hyvyydessään lähettää jonkun natanin, jossain muodossa; voidakseen antaa anteeksi ja vapauttaa lapsensa, jota Hän niin suuresti rakastaa.

Ensimmäinen kivi – Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä.
Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.
Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.” (Joh. 8: 2-11)

Kivet putosivat maahan, yksi toisensa perään. Olisihan siinä joku lainopettajista tai fariseuksista voinut olla olevinaan synnitön ja heittää sen ensimmäisen kiven. Mutta jokin esti.
Ehkäpä Jeesus maahan kirjoittaessaan rukoili, että Isä koskettaisi näiden miesten omaatuntoa. Taikka sitten jo Hänen vahva läsnäolonsa sai aikaan sen että ote kivestä herposi. Vähin äänin siitä poistuttiin. Tämä jätti varmaan koko paikalla olleen kansan miettimään asiaa myöskin omalla kohdallaan.
Aika vahva viiden lauseen oppitunti Jeesukselta. Syyttämisestä, syyllisyydestä ja Jumalan rakkaudesta ja armosta.

Great Is Your Mercy – Donnie McClurkin

Tässä laulua Jumalan armosta täysin palkein! – Jumala on armollinen myös Donnielle: tältä lähti ääni kesken laulun (vahvan laulutyylinsä vuoksi varmaan), mutta hän sai sen takaisin lopussa...

”Great Is Your mercy towards me, Your loving kindrenss towards me
Your tender mercies I see day after day
forever faithful towards me, always providing for me
great Is Your mercy towards me, great Is Your grace”

Suuri on armosi minua kohtaan, ja rakastava ystävällisyytesi minua kohtaan, päivittäin näen hellän armeliaisuutesi, ikuisesti olet uskollinen minulle, aina varustat minut, suuri on armosi minua kohtaan

Löytämistä

30.6.2014. Kadonnut löytää & löytyy – Monella tapaa voi tuntea olevansa hukassa. Itseltä, läheisiltä, elämältä. Taivaalliselta Isältä emme kuitenkaan koskaan ole hukassa. Hän vaan on antanut meille vapaan tahdon, jotta itse valitsisimme palata Hänen yhteyteensä. Vaikka kuinka teemme virheitä, Hän rakastaa, odottaa ja kaipaa meitä takaisin. Voidakseen osoittaa meille anteeksiantoaan ja valtavaa Rakkauttaan meitä kohtaan. Siitä Jeesuskin kertoo Tuhlaajapoika – vertauksessa.

Turvapaikka – Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois. Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä. Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: ”Tunnustan syntini Herralle.” Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan.
Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä. Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät heihin ulotu. Sinä olet minulle turvapaikka, sinä varjelet minut vaarasta. Riemuhuudot kajahtavat ympärilläni, kun sinä autat ja pelastat. Minä opetan sinua”, sanoo Herra, ”minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi.” (Ps. 32: 1-2, 5-8)

Kun Jumala tulee lähelle – Minusta tuntui ennen ihan paradoksaaliselta että kun kun Jumala, joka on Rakkaus, tulee lähelle ja kun tuntee Hänen pyhyytensä kosketuksen, se herättää itsessä synnintunnon. Vaikka mieli tajuaakin sen ihan loogiseksi jutuksi. Mutta ilman kokemusta tästä kuvittelisin varmaan että Jumalan pyhyyden kokeminen olisi samanlaista kuin Hänen Rakkautensa kosketus. Sellaista ylimaallisen ihanaa. Mutta Hänen pyhyytensä kosketus ulottuu vielä syvemmälle. Se on samalla kertaa tuskaisaa ja ihmeellisempää kuin mikään muu.

”Vain Jumala on pyhä” – Kun 1. kerran vuosia sitten koin aavistuksen tästä, en ymmärtänyt ollenkaan mistä oli kyse. En silloin pitänyt itseäni mitenkään syntisenä. En edes oikein sulattanut koko synti – sanaa! Kunnes eräässä ihan leppoisassa tilanteessa, jossa itse asiassa käsiteltiin ihan muuta asiaa, kuulin sanat: ”Vain Jumala on pyhä.” Nuo sanat tunkeutuivat sydämeeni kuin veitsi. En voinut ymmärtää mitä minussa tapahtui. Se oli hämmentävää. Vielä hämmentävämpää oli, että samalla hetkellä minussa heräsi vahva katumuksen tunne. En edes tiennyt mitä minun piti katua; ei noussut mieleen mitään erityistä asiaa, millä olin loukannut Jumalaa tai toisia ihmisiä. Tuli vain voimakas tarve pyytää Jumalalta anteeksi. – Jälkeenpäin ymmärsin, että tuona hetkenä tajusin olevani syntinen ihminen.

Pyhyyden läsnäolo – En tuntenut silloin – enkä ole vielä milloinkaan tuntenut – Jumalaa ankarana, syyttävänä ja tuomitsevana. Pelkästään rakastavana. Mutta mitä voimallisempana olen tuntenut Hänen pyhyytensä läsnäolon, sitä syvemmin se on saanut minut kokemaan myös oman syntisyyteni. Se on ollut eräänlainen pikasukellus oman sielun pohjalle, mutta aina se ollut ihmeen puhdistavaa. Olen pyytänyt ja kokenut saavani anteeksi. On tullut kevyt ja uudistunut olo.
Jumala sulattaa pois taakat, syyllisyyden tunteet & ympäröi ja täyttää Rakkaudellaan. Koska Hän On Rakkaus.

Pukee ja kietoo – Minä riemuitsen Herrasta, minä iloitsen Jumalastani! Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet, hän kietoo minut vanhurskauden viittaan, niin että olen kuin sulhanen, joka laskee hiuksilleen juhlapäähineen, tai kuin morsian, joka koristautuu kauneimpiinsa. Ja niin kuin maa työntää versoa, niin kuin puutarha saa kylvetyn siemenen kasvamaan, niin Herra, minun Jumalani, saa vanhurskauden versomaan, ja ylistys kohoaa kaikkien kansojen kuultavaksi. (Jes. 61: 10-11)

Rejoice greatly – Barry & Batya Segal
Jes. 61:10 – messiaanisten (Jeesukseen uskovien juutalaisten) iloinen ylistylaulu

Veljekset ja isä – Jeesus sanoi:
”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.’ Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää. Kun hän oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta. Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi. Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu.
Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: ’Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään. Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.’ Niin hän lähti isänsä luo.
Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.’ Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ’Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.’ Niin alkoi iloinen juhla.
Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän sieltä palatessaan lähestyi kotia, hän kuuli laulun, soiton ja tanssin. Hän huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mitä oli tekeillä. Palvelija vastasi: ’Veljesi tuli kotiin, ja isäsi käski teurastaa syöttövasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.’ Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään. Isä tuli ulos ja suostutteli häntä, mutta hän vastasi: ’Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!’ Isä vastasi hänelle: ’Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.’” (Luuk. 15: 11-32)

Ilo löytymisestä – Fariseukset ja lainopettajat paheksuivat sitä, kuina Jeesus hyväksyi syntiset seuraansa ja aterioi heidän kanssaan. Jeesus vastasi heille vertauksin. Luukas on kirjannut ylös vertauksen isästä, hänen lapsistaan ja kotiinpaluusta. – Ilo syntyy siitä, kun kadoksissa ollut löytyy.
Isän rakkaus: heltyy, juoksee luo, ottaa syliinsä, suutelee. Lapseni on palannut takaisin! Nyt järjestetään iloset juhlat!
Miten isän rakastava vastaanotto ja täydellinen anteeksianto mahtoikaan vaikuttaa nuorempaan veljeen! Sitä Jeesuksen ei tarvitse edes kuvata. Olennaista oli tämän katumus ja isän anteeksianto & valtaisa rakkaus lastaan kohtaan.
Epistä? Mutta vanhemman veljen marmatus: Epistä! Minä olen hyvä, kunnollinen, moitteeton. Toiminut aina oikein ja tehnyt vain sitä mikä on oikein. Ja nyt tuota kelvotonta hulttiota juhlitaan! On vaan niin väärin!
Veli fariseus ei tiedostanut omaa ylpeyttään ja ylemmyydentuntoaan. Mutta yhtä koskettavalta kuin nuoremman veljen vastaanotto tuntuu se, ettei isä moiti vanhempaakaan poikaansa. Kärsivällisesti ja ystävällisesti hän selittää tälle asian – antamatta tämän pilata onneaan kadonneen paluusta. – Taivaallisen isän Ihmeellistä Rakkautta ja Armoa!

(Videon alareunaan ilmestyvä youtube – mainos poistuu klikkaamalla x:ää. )

Amazing Grace – Chris Tomlin

”Ihmeellisen armon suloinen sävel… olin kadoksissa, mutta nyt minut on löydetty…
olin sokea, mutta nyt näen… tulvien vallitsee Hänen laupeutensa…
Hän on turvani koko elinaikani… Ikuinen rakkaus, ihmeellinen armo…”

Valtakuntaa etsimässä

23.6.2014 – Kutsu Jumalan valtakuntaan – Kun saa kutsun johonkin, yleensä on ainakin jonkinlainen käsitys siitä, mihin kutsutaan.
Millaisena ymmärrämme Jumalan valtakunnan? Voiko ylipäätään käsittää sellaista, mikä on hengellistä, mutta ilmenee myös fyysisessä todellisuudessa?
Jeesus näki ihmisymmärryksen rajoittuneisuuden. Siksi Hän kuvasi Jumalan valtakuntaa lukuisin eri tavoin. Kun opetuslapset kysyivät Jeesukselta, miksi hän puhuu vertauksin, Jeesus mainitsee sydämellä ymmärtämisen.Matteus sanoo evankeliumissaan, että Jeesus puhui taivasten valtakunnasta vertauksilla kuten profeetta oli ilmoittanut tapahtuvan: ”Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti”.

Salassa aikojen alusta asti… – Jumala tuo salattua ilmi meidän aikanammekin. Jeesus sanoi opetuslapsilleen ennen kuolemaansa ja ylösnousemustaan: ”Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.”
Pyhä Henki avaa sydämiä ymmärtämään Jumalan Valtakuntaa niin että sen todellisuus voi tulla yhä enemmän näkyviin, elämässämme ja tässä maailmassa. – Miten voisin omalta osaltani olla mukana Taivaan Valtakunnan ilmentymisessä täällä maan päällä? Uskon että meitä kaikkia kutsutaan siihen.

Avasi tien… vapauteen – Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä. Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä, vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat. He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä, mutta tuekseni tuli Herra. Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun. Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle, vilpitöntä kohtaan sinä olet vilpitön. Puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan, mutta kieron sinä johdat harhaan.
Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon. (Ps. 18: 17-20, 26-29)

Vapaaksi… – negatiivisista ajatuksista, asenteista ja tunteista, jotka meitä enemmän tai vähemmän tuppaavat piinaamaan… vapaaksi kaikenlaisesta epärehellisyydestä itseä ja muita kohtaan… – Anna sydämemme puhdistua Sinun Valossasi. Kristus, anna meille vilpitön, hyvää tahtova sydän.

The Kingdom of God – Taizé

”The Kingdom of god is justice and peace, and joy in the Holy Spirit
Come Lord, and open in us the gates of Your Kingdom”

Jumalan Valtakunta on oikeudenmukaisuutta ja rauhaa
ja iloa Pyhässä Hengessä. Tule Herra ja avaa meissä Valtakuntasi portit.

Palatkaa luokseni – Jumala sanoi profeetta Sakarjalle: ”Julista kansalle nämä Herran Sebaotin sanat:
Palatkaa minun luokseni, niin minä palaan teidän luoksenne, sanoo Herra Sebaot. Älkää tehkö niin kuin isänne! Aikaisemmat profeetat julistivat heille: ’Näin sanoo Herra Sebaot: Palatkaa vääriltä teiltänne ja lakatkaa tekemästä pahaa!’
Mutta teidän isänne eivät kuunnelleet minua, eivät välittäneet puheistani, sanoo Herra. – Missä isänne nyt ovat? Entä profeetat? Elävätkö hekään ikuisesti? Mutta minun sanani ja käskyni, jotka minä annoin palvelijoitteni, profeettojen, julistaa, ovat kaikki käyneet toteen teidän isienne kohdalla.”
He tutkivat itseään ja myönsivät: ”Niin kuin Herra Sebaot oli sanonut tekevänsä meille pahojen töittemme ja syntiemme vuoksi, niin hän on myös tehnyt.” (Sak. 1: 3-6)

Kutsu palata takaisin alkuperäiseen, sellaiseen, millaiseksi meidät on luotu ja tarkoitettu. Ei vanhempiemme ja esivanhempiemme virheitten ja erehdysten toistamiseen, vaan että menneisyyden vaikutuksista vapautettuina valitsemme paluun siihen, mistä löytyy rauha sieluun, sydämeen, elämään.

Jumalan vaikutusta – Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: ”Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta.” (1. Kor. 1: 26-31)

Sana ’heikkoa’ koskettaa. Minulle on valtava helpotus, ettei tarvitsekaan koettaa olla vahva. Saan olla heikko kun siltä tuntuu. Yhä uudestaan olen saanut kokea tämän: silloin kun olen heikoimmillani, Jumala tekee minussa työtään voimallisimmin. Kyse on kait siitä, ettei ole enää vaihtoehtoja: ei jaksa enää vakuuttaa itselleenkään että kyllä minä tästä selviän, vaikka hammasta purren ( = elämän varrella omaksuttu pärjäämisasenne).
Antautua Hänen vaikutukseensa, Viisauden ja Voiman Lähteen. Ei itsesäälissä kylpien vaan luottaen. – Omanvoiman tunnossa tuota oli (ja on) vaikea ymmärtää saatikka sitten hyväksyä. Antautua? Tähänkin asti olen selvinnyt omin voimin! Ja vaikeuksien kanssa kamppailen mieluummin itse…!
Turvallista on minusta tietää, että Taivaan Valtakunnassa vaikeimmissakin tilanteissa ollaan Kaikkivaltiaan käsissä. Kun luotan ja pysyttelen Hänen ’joukoissaan’, Hän on vahva puolestani.

Kadonneen etsijä – Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: ”Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.”
Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: ”Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.” Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: ”Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.” Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.” (Luuk. 19: 1-10)

Jeesus tuli Sakkeuksen kotiin,. Se oli Sakkeukselle todella merkittävä asia ja vaikutti häneen syvästi. Omaneduntavoittelija, joka oli vain halunnut kaikkea itselleen, ryhtyi nyt jakamaan omastaan ja palauttamaan toisille moninkertaisesti sen, mitä oli heiltä anastanut. Ja Jeesus sanoi: ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi.”
Jeesuksen sanat ”Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi” tulevat lähelle. Ylösnoussut Vapahtaja haluaa tulla luoksemme, koteihimme, elämäämme. Hän esittää kutsun. Meidän osuutemme on ottaa Kutsu(ja) vastaan.
Kun olemme lähellä Kristusta, kun vietämme aikaa Hänen läsnäolossaan, Hän alkaa muuttaa meitä. Alamme ajatella, elää ja toimia yhä enemmän Jeesuksen esimerkin mukaisesti.
Paavali kirjoittaa korinttolaisille siitä, kuinka peite otetaan pois sydämien päältä kun ne kääntyvät Kristuksen puoleen. ”Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.” (2.Kor. 3:18)

Kun Kristuksen kirkkaus alkaa vaikuttaa elämässämme, mielessämme ja toiminnassamme, silloin eletään Jumalan Valtakuntaa todeksi.

Change me – Muuta minut

”Tiedän että Sinä olet vahva, vain Sinä voit muuttaa minut:
tummuuden sydämessäni Valoksesi
ottaa pois kirouksenkin, muuntaa sen jollain tavoin siunaukseksi
muuta minut.. luovun ylpeydestäni ja asioista joita piilottelen
jotta Sinä voit tehdä työtäsi…
luovun oikeuksistani ja annan Sinun taistella
jotta voin vihdoinkin voittaa… kadotettu voidaan voittaa takaisin…”

Juhannuksen tulisielu

17.6.2014 Tienraivaaja tulossa.– Juhannuksen nimi tulee Johannes Kastajalta, jonka syntymäpäivää vietetään tuona päivänä. Sopii hyvin valon ja tulen juhlaan: Johanneshan oli tulisielu, joka tuli valmistamaan tietä Valolle.

Tällä kertaa psalmitekstin Ps. 92: 2-6 antifoni (psalmitekstin alku- ja loppulaulu) puhutti minua enemmän kuin itse psalmiteksti:
Jo ennen syntymääni Herra kutsui minut. Kun vielä olin äitini kohdussa, hän antoi minulle nimen. Hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun palvelijani.” (Jes. 49: 1, 3)

Jumala tiesi kaikki elämäni vaiheet jo ennen kuin synnyin… vaikeudet ja selviytymiset, ilot ja surut, erehdykset ja oppimiset, etsinnän ja löytämisen, kivut ja rauhan. Vasta elämäni toisella puoliskolla olen ymmärtänyt, että Hän on ollut kaikessa mukana. Mutta hyvä näinkin. Kun on paljon koettua takana, voi nähdä selkeämmin Jumalan suunnitelmat oman elämän kohdalla. Ja sen, kuinka Hän on ollut ja on kaikessa mukana – silloinkin kun sitä ei tiedosta.

Veistos – Tuli mieleen viime syksyinen viikon pituinen arkiretriitti, johon osallistuin. Siihen kuului joka päivä keskustelu, johon pyöräilin aina samaa vihreää reittiä. Vasta 3. tai 4. päivänä silmäni osuivat johonkin, jota en aiemmin ollut huomannut. Löytö kosketti, osui suoraan kohtaan, johon olin siinä vaiheessa retriittiprosessissani sukeltanut; syntymääni ja lapsuuteeni liittyviin juttuihin.
Tänään, kun muutenkin oli käytävä Hgissä, kävin kuvaamassa sen. Ei enää koskettanut samalla tavoin; ei ollut enää itselleni ajankohtainen. Mutta syksyllä ajoitus oli täydellinen; Jumalan ajoitusta, ajattelen.
Mutta joka tapauksessa pidän veistoksesta. Mietin, kuinka 50-luvun lopun ja koko 60-luvun kävin koulua aivan siinä lähellä, ja myöhemmin töissäkin. Kuinka kiva olisi ollut koulun oppilaille, jos lähimetsässä olisi ollut tuollaisia kelopuihin veistettyjä puhuttelevia teoksia.

”…Hän antoi minulle nimen” – Vaikuttaako Jumala vanhempiin, kun nämä antavat lapselleen nimen? Omien lasteni odotusta ja syntymää ajatellessani sanoisin että kyllä Hän oli nimenvalinnoissa mukana – vaikken sitä silloin niin ymmärtänytkään.
Mietin myös suhtautumista omaan nimeen: onko sen kanssa itsestään selvästi sinut?
Tiedän henkilöitä, jotka vähän vierastavat toista nimeään. Kaikki nimemme ovat kuitenkin osa meitä, huolimatta siitä, miten niihin suhtaudumme.
Minua ei ole koskaan kutsuttu 1. nimelläni. Kuitenkin se tulee automaattisesti kaikkiin virallisiin dokumentteihin, koska se on eka etunimeni. Katselen sitä (esim. matkalipuissa) vähän kuin katsoisin jonkun vieraan nimeä, sillä pienestä pitäen kaikki ovat kutsuneet minua toisella nimelläni tai sen lyhenteellä.
Kun tulin ekaluokalle kouluun, luokanope kysyi: ”Sopisiko että kutsuisimme sinua Veronicaksi, kun luokallamme on jo yksi Pia?” Hämmentyneenä sopersin vain ujosti ’joo’. Mutta ajattelin että olispa outoa jos kutsuttaisiin Piaksi.

Kun kuulee jonkun kutsuvan omalla nimellään, jotain liikahtaa sisällä. Sisin tunnistaa: tuo tarkoittaa minua. Reaktio tapahtuu aivoissa, mutta tunne tulee siihen myös jollain tavoin mukaan. Ikään kuin sisällämme olisi paikka, joka resonoi nimen kuulemiseen.
Huomaan sen siitä, kun kuulen jonkun lausuvan nimeni samalla tavoin kuin rakas mummuni. Hän äänsi sen äidinkielensä mukaisesti. Kun joku kutsuu minua samalla tavalla, se koskettaa jotain syvällä minussa. Se tuudittelee hellästi sisäistä lastani. Siihen kätkeytyy kaikki se rakkaus ja lämpö, jota sain äidinäidiltäni.
Muistan myös lämpöisen liikutuksen lapsenlapseni kastetilaisuudessa, kun pappi lausui visusti salassa pidetyt nimet: pojantyttäreni toiseksi nimeksi tuli tuo toka nimeni. Kyynelet tulvahtivat silmiini sen kuullessani.

Kun Jumala kutsuu meitä, se vaikuttaa sisimpäämme. Hän, rakastava Vanhempamme, puhuu meille tavalla, joka vahvistaa luottamustamme Häneen. Se on rakastavaa ja hoitavaa puhetta. Kannustavaa ja rohkaisevaa. – Ja juu, tarvittaessa lempeästi nuhtelevaakin, jottei meistä tulisi ihan summerhilliläisiä. Taivaallisena Vanhempanamme Hän tietää, mikä heiluttaa sisintämme juuri sillä tavoin, mitä kukin meistä kaipaa ja tarvitsee. Hän tuntee meidät – kaikilla nimillämme.

He knows my name – Hän tietää nimeni

”Hän tuntee nimeni ja tietää kaiken mitä tarvitsen,
Hän nostaa minut ylös, kädestä minua pitäen
eikä koskaan ole niin kiireinen ettei voisi auttaa minua kun rukoilen…”

Oikeus kansojen valoksi – Yhä Herra lohduttaa Siionia ja armahtaa sen rauniomaita. Hän muuttaa aution maan Eedenin puutarhan kaltaiseksi ja aron kuin Herran paratiisiksi. Siellä on oleva ilo ja riemu, siellä kaikuu soitto ja ylistyslaulu. Kuuntele minua, kansani, kansakunnat, tarkatkaa sanojani, sillä laki on minusta lähtöisin, minä säädän oikeuteni kansojen valoksi. Minun vanhurskauteni on lähellä, minä tuon pelastuksen ja luja käteni jakaa kansoille oikeutta. Kaukaiset rannat ikävöivät minua, minun vahvaa kättäni ne odottavat. Kohottakaa katseenne taivasta kohden, katselkaa alhaalla leviävää maata! Taivas hajoaa kuin savu ja maa ratkeaa kuin kulunut vaate, sen asukkaat kuolevat kuin kärpäset. Mutta minun pelastukseni pysyy iäti eikä minun vanhurskauteni murene. (Jes. 51: 3-6)

Elävän Jumalan puoleen – ”Me julistamme teille hyvää sanomaa ja kehotamme teitä luopumaan näistä tyhjänpäiväisistä jumalista ja kääntymään elävän Jumalan puoleen, hänen, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. Menneiden sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään. Hän on tehnyt teille hyvää, hän on antanut vettä taivaalta ja sadon ajallaan, hän on ravinnut teidät ja täyttänyt teidät ilolla.” (Ap.t. 14: 15-17)

Mikä tästä lapsesta tulee? – Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan. Kun naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsivat yhdessä hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, mutta hänen äitinsä sanoi: ”Ei, hänen nimekseen tulee Johannes.” Toiset sanoivat: ”Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä.” He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: ”Hänen nimensä on Johannes.” Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa.
Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: ”Mikähän tästä lapsesta tulee?” Sillä Herran käsi oli hänen yllään. (Luuk. 1: 57-66)

Johanneksen syntymään liittyi paljon yllätyksiä. Lapsettomat Sakarias ja vaimonsa Elisabet olivat jo siinä iässä, että biologisesti ei ollut enää mahdollista, että heille voisi syntyä lapsi. Kun pappi Sakariaan vuoro oli suorittaa suitsutusuhri Jerusalemin temppelissä, ilmestyi enkeli Gabriel hänelle suitsutusastian ääreen. Gabriel ilmoitti Sakariaalle, että Elisabet synnyttäisi pojan, joka olisi jo äitinsä kohdussa täynnä Pyhää Henkeä. Ja että poika valmistaisi odotetun Messiaan, Kristuksen, maailmaan tuloa.
Sakarias ei uskonut Gabrielia; siksi hän menetti puhekykynsä. Ulkopuolella rukoilemassa olleet ihmiset hätkähtivät aika lailla: he ymmärsivät että jotain hyvin merkittävää oli tapahtunut Sakariaalle temppelissä. – Vasta Johanneksen synnyttyä, kun Sakarias oli kirjoittanut liitutaululle Gabrielin lapselle ilmoittaman nimen: ”Johannes”, hänen puhekykynsä palautui.

Nimi Johannes merkitsee heprean kielellä ”Jumala on armollinen”. Johannes julisti Jumalan armollista hyvyyttä, pelastusta ja syntien anteeksiantamista.

I want two wings – The Golden Gate Quartet

Koetapa kuunnella tätä menoa jalat & kädet liikkumattomina.

”Haluan siivet, jotta voin lentää niin ettei maailma voi minua vahingoittaa…
Seison Jordan -joen rannalla, katson toiselle puolelle,
Jeesus Kristus tuli kävellen… Johannes Kastaja lankesi polvilleen…”

Johannes, joka oli jo äitinsä kohdussa täyttynyt Pyhällä Hengellä, sanoi kansalle Jordan -joella: ”Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” (Luuk. 3:16).

Pyhä Henki ilmaisi Johannekselle Jeesuksen jumalallisen olemuksen tämän tullessa hänen luokseen: Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: ”Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!” Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.
Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” (Matt.3:13-17)

Johannes Kastaja sai olla osallisena Jeesuksen elämän ratkaisevassa käännekohdassa. Jumala ilmoitti julkisesti, kuka Jeesus Nasaretilainen itse asiassa oli. Pyhän Hengen johdattamana Jeesus lähti erämaahan valmistautuakseen palvelutehtäväänsä. Tuota palvelutyötä jatkoivat hänen opetuslapsensa. Opetuslasten määrä kasvaa päivittäin huimaa vauhtia, sellaisissakin maissa, joissa Kristuksen seuraaminen on ankarasti kielletty ja rangaistava asia.
Mikä saa ihmiset pysymään uskossaan henkensäkin menettämisen uhalla? Pyhä Henki, joka toimii heissä, johdattaa, antaa voiman. Pyhä Henki antaa Jordan – kokemuksen Jumalan Pojan seuraajalle. Tämä alkaa tunnistaa olevansa Jumalan poika tai tytär, jota Hän suuresti rakastaa. Se on vahvin identiteetti, minkä voi saada.
Missä määrin olen tunnistanut perimmäisimmän, todellisimman identiteettini? Miten vahvana se on minussa, sinussa? Jumala toivoo, että me kaikki löytäisimme todellisen identiteettimme. Ilmoittaessaan Jeesuksen omaksi Pojakseen Jordan – joen kasteessa, Hän sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani”.
Myös jokaiselle meistä Hän haluaa sanoa: ”Sinä olet minun rakas poikani/tyttäreni, johon Minä olen mieltynyt.” Hänen Poikansa on valmistanut meille kaikille tien tähän läheiseen suhteeseen, Vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen, jossa Rakkaus virtaa, vaikuttaa ja vallitsee. Luoja ei sitä väkisin tyrkytä, mutta se on kaikille tarjolla.

Toivotaan aurinkoista Juhannusta!

Salattu Jumala

9.6.2014 – Ensi pyhänä, Pyhän Kolminaisuuden päivänä, ihmetellään Jumalan kolmiyhteyttä. ”Jumalan salattua olemusta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen”, kuten evankeliumikirja toteaa. Jumala on yksi, mutta Hän on ilmoittanut meille itsensä sekä Isänä (Luojana), Poikana (Lunastajana) että Pyhänä Henkenä (Pyhittäjänä).
Kirja jatkaa; ”Usko ei käsittele Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen vaan ihmetellen, ylistäen ja hänen armotekojaan julistaen.”
Jes! Ei tarvitse tietää ja koettaa ymmärtää kaikkea! Saa ihmetellä sitä, mikä on salassa, mutta joka kuitenkin ilmaisee itseään koko ajan meille. Jumala kutsuu lähempään tuntemiseensa. Ja kaikilla, Isällä, Pojalla ja Pyhällä Hengellä on tässä oma osuutensa. Vuorotellen, mutta saumattomassa yhteistyössä. Ovathan He yhtä.

Hänen kasvojensa eteen – Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto, hän on meidän turvakalliomme. Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi! Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen. Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee. (Ps. 95: 1-2, 6-7)

Kerran olin epävarma siitä miten jatkaa, ja minulta odotettiin vastausta. Koska en kerta kaikkiaan tiennyt mikä olisi oikea ratkaisu, toivoin että Jumala kertoisi minulle mitä tehdä.
Syvän hiljaisen rukouksen tilassa näin yllätyksekseni ’sisäisin silmin’ näyn, jossa seisoin tiellä, josta poikkesi toinen tie. Tunsin että suoraan jatkuva tie olisi minulle parempi ja Jumalan tahdon mukainen. Minussa nousi kuitenkin epäily: onkohan ihan varmasti noin? Olisin myös niin mielelläni lähtenyt sille toiselle tielle ja jättää erään tehtävän, jota en enää kokenut omakseni.
Koska halusin varmistaa asian, käännyin (näyssä siis) tuolle toiselle tielle. Silloin näin kuinka valtava käsivarsi tuli taivaalla olevasta valkoisesta pilvestä ja tarttui minuun ja johdatti minut lempeästi takaisin sille suoralle tielle, jota olin ollut kulkemassa. Ok, jatketaan sitten, sanoin Jumalalle, ja jatkoin sitä tietä (oikeasti siis).
Silloin ajattelin että olipa merkillinen näky. Eihän Jumalalla ole kättä. Kuinka minä tuollaista näin! Kun ajattelin näkyä jälkeenpäin, se tuntui epätodelliselta, koska en osannut yhdistää sitä mitenkään siihen, miten käsitin Jumalan. Eihän Jumalalla ole kättä! Hän on Henki! ja kuitenkin näky oli niin vahva ja todentuntuinen, että seurasin sen ohjausta.
Joskus vuosia myöhemmin helpotuin ja ilahduin ihan valtavasti, kun luin Raamatusta että muutkin ovat kokeneet jotain vastaavaa. Kuten tuon psalmin kirjoittaja. Ei tarvinnut enää ajatella että se näky oli ihan höpöjuttu. – Ja vasta paljon myöhemmin olen ymmärtänyt mitä kaikkea on tapahtunut ja olen saanut oppia sen kautta, etten kääntynyt sille sivutielle. Niin oli tarkoitus.

Mitä auringon alla – Kun koetin perehtyä viisauteen ja tutkistella sitä työtä, jota ihminen maan päällä yötä päivää tekee saamatta untakaan silmiinsä, niin havaitsin, ettei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja, sitä mitä auringon alla tapahtuu; vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä. Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä. (Saarn. 8: 16-17)

Juu, kyllähän sitä haluaa ymmärtää, ei vain pintapuolisesti, vaan syvemmältä… meikäläinen ainakin. Kai siinä jonkinlaisesta hengellisestä ponnistelusta on kyse. Halu ymmärtää tämä, ja tämä ja vielä tuokin. Kuitenkin: mitä suurempiin (taikka yksityiskohtaisempiin) asioihin mennään, sitä enemmän mieli alkaa ihmetellä. Yleinen kokemus tiedemiehillä. Ehkäpä minäkin, epätieteellinen tyyppi, voisin siis yrittää hellittää yrityksistäni ymmärtää asoita järjen kautta… ja antaa sydämen katsella, kuunnella, ihmetellä Jumalan eri olemuspuolia?

Hengen luoma ykseys – Minä, joka olen Herran vuoksi vankina, kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti, aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa. (Ef. 4: 1-6)

Vankeudessa viruminen ei estänyt kirjoittajaa kirjoittamasta noin kauniisti ja rohkaisevasti efesolaisille osoitetussa kirjeessään. Ei epäoikeudenmukainen kohtelu, ei katkeruus, eivät ankeat olosuhteet.
Rauhan sitein… rauha sitoo meidät yhteen… yhdeksi… Henki saa aikaan tämän ykseyden.. Jumalan käsissä kaikki… Hän vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa… – Vau! Tykkään.

All In – Michael Shamblin

http://www.youtube.com/watch?v=wvuCuGnVqWU

Siinä Isän kirkkaus tulee julki – Jeesus sanoi:
”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.
Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.” (Joh. 15: 1-10)

Pyyntöni ja toiveeni: anna sen kuivettua ja kuihtua minusta pois, mikä ei ole Sinun mieleistäsi. Polta minusta pois turha. Anna sen kasvaa ja vahvistua, mikä on iloksi Sinulle, toisille ja itselleni. Tahdon pysyä Rakkaudessasi.

You are the Vine – Laurie Sterling

”Sinä olet viinipuu, minä olen oksa. Olen Sinun, Jeesus, Pyhä Herra.
Anna tämän oksan olla hedelmällinen: rakkautta, kärsivällisyyttä ja lempeyttä.
Älä anna minkään katkeran hedelmän pitää minua erossa Sinusta.
Hoidan tätä puutarhaa, pyydän anteeksi rikkaruohoja, okaita,
piikkikruunuasi. Anna tämän puutarhan kasvaa…”

Pyhän Hengen tulosta

2.6.2014 – Se, että Helluntai -sana juontuu sanoista helig dag, pyhä päivä, kuvaa minusta päivän merkkihenkilön (t.s. persoonan)pyhyyttä. Henki olisi helpommin ymmärrettävissä, jos Hänessä olisi tuo -lö – pääte… jotta Hänet voisi hahmotella mielessään jotenkin konkreettisemmin. Kuten Jeesus Nasaretilaisena eläneen Kristuksen.
Kun ei ole kyse vain jostain voimasta tai energiasta, joka laskeutuu taivaista, niin mistä?
Raamatusta löytää useita kuvauksia Pyhän Hengen ominaisuuksista ja toiminnasta, ja kuvataiteessa Hänet kuvataan useimmiten kyyhkysenä, Johannes Kastaja kun näki Hänen laskeutuvan Jeesuksen ylle kyyhkysen tavoin.

Pyhän Hengen persoona jää kuitenkin aavisteluiden varaan. Voi lukea jonkun luonteenpiirteistä ja tekemisistä, mutta paljon jää arvailuksi, jollei ole tavannut henkilökotaisesti. Jumalan kolmanteen persoonaan – kuten Jumalaan yleensäkin – liittyy niin valtavasti salattua, ts. niin paljon tutkittavaa ja löydettävää. Onneksi Häntä voi ihmetellä ilman että pitäisi koettaa ahtaa Häntä johonkin tietynlaiseen muottiin. Voi pyytää: tule Pyhä Henki, haluan oppia tuntemaan Sinua.

Maa järisi ja taivas vihmoi vettä – Laulakaa Jumalalle, soittakaa hänen nimensä kunniaksi, ylistäkää häntä, joka kiitää pilvivaunuillaan. Herra on hänen nimensä, iloitkaa hänen edessään! Hän on orpojen isä ja leskien puoltaja, Jumala pyhässä asunnossaan. Hän antaa yksinäiselle kodin, hän päästää vangitut vapauteen, mutta hänen vastustajansa saavat asua paljaaksi paahtuneessa maassa. Jumala, kun sinä johdit kansaasi, kun kuljit autiomaassa, niin maa järisi ja taivas vihmoi vettä Jumalan, Siinain Herran, Jumalan, Israelin Jumalan edessä. Sinä, Jumala, annat runsaat sateet, nääntyneen maasi sinä saat jälleen kukoistamaan. Sinun väkesi elää siellä, hyvyydessäsi sinä huolehdit köyhistä, Jumala. (Ps. 68: 5-11)

Uusi liitto – ”Tulee aika”, sanoo Herra, ”jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin, kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra.
Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: ’Oppikaa tuntemaan Herra!’ Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.” (Jer. 31: 31-34)

Kohahdus – Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.
Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on. Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. He kysyivät ihmeissään: ”Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä? Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta, Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta, toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia – ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.”
He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan: ”Mitä tämä oikein on?” Mutta jotkut pilkkasivat: ”He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä.” (Ap.t. 2: 1-13)

Helluntaina – Raju tuulenpuuska, nähtiin tulenlieskoja… olisipa saanut olla mukana näkemässä ja kokemassa tuon Helluntaipäivän, sitä innostuu… ainakin näin jälkeenpäin, kun tietää että oli originaali ilmiö eikä mitään feikkiä. Joku toinen taas kauhistelee ja huokaa: oi Luoja varjele minua moisesta meiningistä.
Ihmettelijöitä ja arvostelijoita löytyy yhä. Varauksellisuus ja kriittinen suhtautuminen on ymmärrettävää ja tarpeellistakin, kun niin paljon monenlaisia outoja asioita esiintyy hengellisissä ja henkisissä ympyröissä. Hengen erottamisen lahjaa tarvitsisimme yhä enemmän, jotta voimme erottaa oikean väärästä emmekä joudu hämätyksi.
Silloin kun kyse on originaalista – Pyhän Hengen puhtaasta ja aidosta toiminnasta – toivoisi kuitenkin sen voivan koskettaa kaikkia. Uskon, että ainakin jotkut niistä, jotka Helluntaina pilkkasivat, harmittelivat jälkeenpäin, että voi kun olisi silloin tajunnut että se tulikin Jumalasta.

Pyhän Hengen toiminta on asia, joka ei jätä kylmäksi. Ei jättänyt opetuslapsiakaan, kun Pyhä Henki laskeutui heihin. Ja vaikutus levisi kulovalkean tavoin…
Vaikka ’hiljainen humina’ tuntuukin itselle omimmalta tavalta kohdata Jumalaa, ajattelen, että kyllä me tänäkin aikana taidamme tarvitaan jonkinlaista Pyhän Hengen tuulenpuuskaa puhaltamaan sisällämme kytevään pikku liekkiin, jotta se leimahtaisi valoksi tähän maailmaan.

Tongs of Fire – Chuck Girard

”Pyhä Henki, liiku yllämme Rakkauden aaltoina, lempeällä voimallasi
Jää yllemme, tulikielinä, anna meidän tuntea selittämätön rauha
kun rauhasi sulautuu sisimpäämme, anna meidän tuntea Rakkautesi täyteys
Anna suloisen yhteyden kummuta sisimmästämme
Yhteys Sinun kanssasi, Isä. Ja Jeesus, Sinä olet tässä tänään
Yhteys kanssasi Pyhä Kyyhkynen, kun raju tuulenpuuska puhaltaa sydämiimme
puhdistakoon se kaiken epäilyksemme ja pelkomme
jotta voimme juoda Elämäsi vesistä, kun läsnäolosi tuoksu tulee lähelle
anna voimasi ja väkevyytesi meihin kaikkiin
Anna sen nousta sydämeemme ja vallata se
Ottakaamme oikeanlainen paikka tässä maailmassa
Anna meidän oppia ei vain kävelemään, vaan Jeesus opeta meitä myös olemaan
Luo meihin sydämen puhtaus, mielen pyhyys
niin että silmämme tulevat sielujemme peileiksi
joiden läpi Valosi, Majesteetti, Valosi kauneus, ja pyhyytesi
voii ikuisesti loistaa, Herra, ikuisesti. Pyhä Henki, liiku yllämme, jää yllemme… ”

Puolustaja – Jeesus sanoi:
”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.
En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.” (Joh. 14: 15-21)

Toisen puolustajan… – ketä vastaan puolustaja toimii? Ai niin, syyttäjää tietenkin. Kuka toimii syyttäjänä? No tässä yhteydessä tulee kyllä mieleen syyttäjäksi kutsuttu kiusaaja, joka koetti viekoitella Jeesusta erämaassa. On siis joku, jonka puoleen voin kääntyä ja joka puolustaa minua, kun syyttäjä koettaa latistaa, viedä luottamusta itseen/muihin/Jumalaan. Tai kun koettaa saada minut vajoamaan itsesyytöksiin, tai syyttelemään muita. Tai kun koettaa hyökätä jollain muulla tavoin. – Juu, kyllä puolustajalle on tarvetta, ainakin meikäläisessä.
Tämän puolustusasianajajan pettämätön valtti on Totuus. Mutta jos Totuuden Henki on meissä, miksi maailmassa sitten on niin paljon valhetta?
’Maailma ei näe eikä tunne häntä, mutta te tunnette…’ – Valintakysymys siis tässäkin: nielenkö sitä, mitä maailma koettaa minulle syöttää? Vai haluanko oppia kuulemaan Totuuden Henkeä…

Kun etsin raamatunkohtia viime viikon blogiin, jäi taas tarkastamatta, mikä on Helluntain evankeliumiteksti. Joten taas tuli pieni osa toiseen kertaan. Mutta tätä on minusta kiva mutustella uudestaan. – Siinä onkin minusta yksi raamatuntekstien kiehtova piirre: joka lukemisella nousee jokin uusi kohta tai sana esiin, joka laittaa liikkeelle jotakin sisälläni.
Olen lukenut sellaisten henkilöiden kirjoja Pyhästä Hengestä, joilla on omakohtainen suhde Häneen. Peter Halldorf on yksi tällainen. Mutta kun lukee toisen kertomaa, se jää kuitenkin enemmän kirjailijan omaksi kokemukseksi. Tulee olo, ettei tuo vastaa ihan sitä, mitä tähän asti olen kokenut. Se herättää halun löytää ja vahvistaa omakohtaista suhdetta. Jokainen suhde kun on erilainen ja niin ainutlaatuinen. Myös Jumala -suhteemme.

”He, not she” – Eräs vahvaluontoinen ulkomaalainen evankelistanainen sanoi kerran minun toimiessani hänen tulkkinaan, että Pyhä Henki on ”he, not she”, ja katsoi minuun läpitunkevasti. Se hämmensi. Ensinnäkin koska tätä oli hankala tulkata, suomenkielen persoonapronomini kuin ei erottele näitä kahta. Eikä Pyhää Henkeä mielestäni voi määritellä sukupuolen mukaan, sillä Hänhän on Henki. Puhuimme asiasta myöhemmin, mutta yhteisymmärrykseen emme kyllä päässeet.
Tämäkin vahvisti käsitystäni, että ihmiset käsittävät ja kokevat Pyhän Hengen omalla tavallaan, ehkä oman persoonallisuutensa mukaisesti. Onneksi minulla oli mahdollisuus kerran keskustella Pyhästä Hengestä Kalevi Lehtisen kanssa. Hän oli valtavan rohkaiseva, innostava ja toisen ajatuksia kunnioittava. Siitä keskustelusta jäi tavattoman hyvä olo. Saan siitä vieläkin voimaa, vuosien jälkeen.
Vuoden kuluttua Pyhä Henki on taas tarkastelun pääosassa. Vasta sitten, huokaan. Mutta samassa muistan Jeesuksen lupauksen: Pyhä Henki on aina kanssanne…

”Pyhä Henki, tule ja täytä tämä tila, anna lämpimän syleilysi parantaa meitä
Näytä voimasi, ilmaise läsnäolosi, sydämemme kaipaa kuulla Sinua
Sieluni haluaa tuntea jonkun joka voi nostaa meidät korkeammalle
auttaa meitä selviytymään; Tuletko siis please vapauttamaan meidät
Jumalan Henkäys, tarvitsemme kosketustasi, säteile meihin totuuden valoasi
väräytä sydämiämme, vapauta henkemme
Sydämemme janoaa täydellistä rauhaasi, sielumme sitä iloa, jonka tuot
Lähetä kirkkautesi, tee ylistyksesi täydeksi, Lähetä sade, kosketa meitä vielä kerran
Anna läsnäolosi laskeutua minuun. Tule tähän tilaan”

Taivaaseenastuminen – Ascension

26.5.2014 – Taivaaseen nousu ja Pyhä Henki – Kun Magdalan Maria palasi tyhjältä haudalta, hän kohtasi kuolleista ylösnousseen Jeesuksen, joka sanoi: ”Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.”
Ennen taivaaseenastumistaan Kristus lupasi opetuslapsilleen Pyhän Hengen sanoen:
”Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä. En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä.”
Helatorstain, Kristuksen taivaaseenastumisen päivän, teksteissä on mukana myös ensi sunnuntain aihe: Pyhän Hengen odotus.

Taivaaseenastumisen engl. kielinen sana ascension ja kaikki siihen liittyvä oli jostain syystä minulle tosi tärkeää siitä lähtien kun 1. kertaa sen kuulin ja koko sinä aikana, kun olin mukana uuden ajan opetuksissa. Hain siitä tietoa kirjallisuudesta ja seminaareista ulkomailta. – Mutta vaikka kuinka syvennyin asiaan, jokin ei kuitenkaan sisimmässäni saanut rauhaa; aina vaan tuntui etten ollut löytänyt etsimääni.
Nämä ascension- opit eivät juurikaan puhuneet Kristuksen taivaaseenastumisesta; pikemminkin siitä, miten meissä ihmisissä ja koko luomakunnassa tapahtuu ’kohoamista’ (suomeksi käytettiin – ja varmaan vieläkin käytetään – sanaa ylösnousemus.)
Kun nyt tarkastelen asiaa Jeesuksen elämästä käsin, huomaan, että kyllä tavallaan siitäkin on kyse. Lähtökohta on kuitenkin toinen: ei se, miten minä ja kanssani samoin ajattelevat voimme ’kohota’ ja auttaa tätä maailmaa ylösnousemisprosessissa. Tässä on lähtökohtana se, miten meitä kutsutaan olemaan Kristuksen seuraajia ja toimimaan Hänen opetuslapsinaan. – Edellisessä voi käsitys oman itsen tai ’meidän’ merkityksestä alkaa kasvaa ja korostua jopa niin, että Jumalan osuus unohdetaan. Kristusta kun lähtee seuraamaan, kauniissa väreissä kimaltelevat saippuakuplat alkavat puhjeta. Itse olen kiitollinen ja onnellinen siitä, että oma kuplani, jonka läpi tarkastelin asoita, puhkesi. Kuplasta katsottuna kaikki näytti niin tavattoman kauniilta, mutta nyt koen näkeväni kirkkaammin ja selkeämmin sitä, mikä on todellista.
Vuosi vuodelta olen alkanut tajuta enemmän miten ascension- ja muut opit, joita aiemmin seurasin, ruokkivat juonisti silloista voimakasta henkisen/hengellisen itsenäisyyden, riippumattomuuden ja vapauden kaipuutani. Edelleen on minulle ihan merkillinen juttu se, että vasta noista opeista luovuttuani aloin löytää syvää sisäistä rauhaa ja vapautta. Vieläkin huomaan sitä ihmetteleväni, nyt kun taivaaseenastuminen (ascension) tuli aiheena eteen.

Valoni – Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin? Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun, he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan. Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi, vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää. Herra, kuule, kun huudan sinua! Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni. Sydämeni muistaa sinun sanasi: ”Etsikää minun kasvojani.” Herra, minä tahdon etsiä sinua, älä kätke minulta kasvojasi! Älä vihastu, älä torju palvelijaasi, sinä olet aina ollut minun apuni. Älä nytkään jätä minua, älä hylkää, sinä Jumalani, sinä auttajani! (Ps. 27: 1-3, 7-9)

Mistä etsin – ”Etsikää minun kasvojani”… – Missä, mistä etsin? Kaukaa vai läheltä? Tunnistanko Hänen läsnäolonsa lempeässä kesätuulessa? Elämäni tuiverruksissa? Näenkö Hänet lähimmäisissäni?

There is none like You – Don Moen

”Ei ole ketään Sinun vertaistasi, kukaan toinen ei pysty koskettamaan sydäntäni kuten Sinä
voin etsiä ikuisuuden ja huomaan: ei ole ketään vertaistasi
Armosi virtaa kuin leveä joki, käsiesi kautta tulee parantuminen
Käsivarsillasi ovat kärsivät lapset turvassa, ei ole ketään vertaistasi”

Hiljaista huminaa – Elia nousi jalkeille ja söi ja joi. Ruoka antoi hänelle voimaa kulkea neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, kunnes hän tuli Horebille, Jumalan vuorelle. Siellä hän asettui yöksi luolaan. Yöllä Elia kuuli Herran äänen: ”Miksi olet täällä, Elia?” Hän vastasi: ”Hellittämättä olen taistellut puolestasi, Herra, kaikkivaltias Jumala, kun israelilaiset ovat hylänneet sinun liittosi. He ovat hajottaneet alttarisi ja tappaneet profeettasi, niin että vain minä olen jäänyt jäljelle. Nyt he etsivät minua riistääkseen minultakin hengen.” Herran ääni sanoi: ”Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi.” Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle. (1. Kun. 19: 8-13)

Kokoontumispaikassa – Silloin opetuslapset lähtivät tuolta vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä. He palasivat Jerusalemiin ja menivät siellä siihen taloon, jonka yläkerrasta oli tullut heidän kokoontumispaikkansa: Pietari, Johannes ja Jaakob, Andreas, Filippus, Tuomas, Bartolomeus, Matteus ja Jaakob Alfeuksen poika, Simon Kiivailija ja Juudas Jaakobin poika. He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa. (Ap. t. 1: 12-14)

Mestarin kohoaminen taivaaseen oli takuulla järisyttävä kokemus opetuslapsille heidän sitä katsellessaan. Mutta sitten palattiin ylähuoneelle odottamaan Pyhää Henkeä, jonka Mestari oli luvannut heille lähettää.
Me olemme kirkon opin mukaan saaneet kasteen kautta Pyhän Hengen lahjaksi. Eikö tämä siis meille riitä? Useat ajattelevat niin. On kuitenkin paljon niitä, jotka ovat kokeneet, että kun palvotaan Isää Jumalaa ja ollaan rukouksessa, Pyhä Henki laskeutuu vahvana siihen tilaan. Kun on sitä kokenut, tietää, että tämä tulee suoraan Jumalan käsistä. Se on pyhää, rakastavaa, hoitavaa, parantavaa ja voimia antavaa läsnäoloa. Useimmiten hellää ja hiljaista, joskus tosi voimallista.
Kun Jeesuksen kautta on oppinut vähän tuntemaan Isää, sitä, millainen Hän on, herää ainakin itselläni halu tutustua myös Pyhään Henkeen – ei vain tuntemuksena, vaan Jumalan kolmantena persoonana. Raamatusta löydän Hänestä määrittelyjä. Mutta jonkinlaista ’valaistumista’ tämän suhteen kaipaan, jotta voisi syntyä sellainen henkilökohtainen suhde, jollaiseksi ymmärrän Jeesuksen tämän suhteen tarkoittaneen. Jeesushan totesi: ”te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.” – Onneksi on taas kohta tulossa Helluntai; se on aina inspiroinut meikäläistä syventymään enemmän tähän salassa olevaan.

Elävän veden virrat – Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu. (Joh. 7: 37-39)

Selitys! – ”Tällä Jeesus tarkoitti…” – kerrankin tulee heti selitys sille, mitä Jeesus tarkoitti; ei tarvitse jäädä ihmettelemään. Ajattelen, että tämän evankeliumin kirjoittaja kirjoittaa omista kokemuksistaan käsin. Paitsi että Jumala on ilmoittanut hänelle asioita, hänen on täytynyt myös kokea todeksi Jumalan toimintaa. Arvelen että tämän vuoksi Johanneksen evankeliumi on painotuksiltaan (ainakin osittain) niin erilainen kuin 3 muuta.
Ajattelen, että Johannes koki myös elävän veden virtojen kumpuavan sisimmästään.

Millaisena elävät vedet virtaavat sisälläni tällä hetkellä? Onko ihan tyyntä, hiljaista solinaa vai kosken pauhua?

Holy Spirit come to us – Taizé

”Saavu Henki taivaasta, sytytä meihin rakkauden liekki
Saavu Henki taivaasta, saavu Henki taivaasta ”

Rukousta

19.5.2014. Sydämen puhetta Jumalan kanssa – Ensi pyhä on nimitetty rukoussunnuntaiksi. Kuinka monella tavalla voikaan rukoilla! Rukous ei ole aikaan tai paikkaan sidottu. Se voi olla pyyntö itsen tai toisen henkilön tai jonkun asian puolesta, huokaus, huudahdus, kiitos, laulu, soitto, tanssi… – Jumala kuulee ja näkee kaikenlaiset rukoukset.
Rukoilla voi mietiskellen, Jumalalle puhuen, ja kuunnellen, tai ’vain’ olla Hänen läsnäolossaan. Olennaista rukouksessa ei ole muoto, vaan että se lähtee sydämestä. Rukouksessa syntyy sydänyhteys Jumalaan. Kuten Jeesuksen opettamasta rukouksesta ilmenee heti ensimmäisistä sanoista, kyse on läheisestä suhteesta: suhteesta taivaalliseen Isäämme. Jonkun mielestä tämä voi tuntua sadulta, jonkinlaiselta keksityltä ’turvajärjestelmältä’. Mutta Jeesus eli ja toimi nimenomaan tästä suhteesta käsin. Hän oli jatkuvassa yhteydessä taivaalliseen Isäänsä.
Olla jatkuvassa rukousyhteydessä Jumalaan 24/7 – siinäpä ’vähän’ tavoitetta..

Kiitoslaulu – Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli huutoni. Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta. Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle. Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi. Tämän kuulevat monet, tuntevat pyhää pelkoa ja turvaavat Herraan. Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat. Herra, minun Jumalani, kukaan ei ole sinun vertaisesi! Sinä olet tehnyt suuria tekoja, sinä ajattelet meidän parastamme. Minä haluan kertoa teoistasi – niitä on enemmän kuin voin luetella. (Ps. 40: 2-6)

Suhde Jumalaan – Daavidin lauluissa (kuten yllä olevassa) ja eri elämänvaiheissaan minua koskettaa se yhteys, joka hänellä oli Jumalaan. Daavid vuodattaa sydäntään – epätoivonsa, avunpyyntönsä, katumuksensa, anteeksipyyntönsä, ilonsa, kiitollisuutensa ja ylistyksensä Jumalalle niin aidosti, avoimesti ja rehellisesti.
Ja hän luotti Jumalaan. Ajattelen, että tuo luottamus oli syntynyt sen kautta, että Daavid piti jatkuvasti yllä yhteyttä Jumalaan, milloin ylistys- ja kiitoslaulujaan laulaen ja palvoen, milloin apua rukoillen. Daavidin psalmit kertovat syvästä rakkaudesta ja kunnioituksesta (= pyhästä pelosta) Jumalaa kohtaan.
Paimentaessaan lampaitaan Daavid soitteli harppuaan. Mutta kun lammas joutui karhun tai leijonan hampaisiin, hän ryntäsi villipetojen kimppuun pelastaakseen lampaansa. Hän tiesi – kuten kuningas Saulille myöhemmin kertoi – saaneensa avun Herralta. Herran apuun luottaen Daavid kävi myös taisteluun Goljatia vastaan.
Jumala tunsi Daavidin sydämen laadun. Kun Hän lähetti Samuelin voitelemaan uuden kuninkaan Israelille, tämän ei pitänyt katsoa ulkonäköön vaan sydämeen: ”Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.” (1.Sam. 16;7)
Iisain esitellessä Samuelille 7 poikaansa tämä ei edes ajatellut nuorimmaistaan Daavidia. Mutta kun Daavid, paimenpoika, Samuelin pyynnöstä haettiin niityltä, Herra sanoi Samuelille: ”Tämä se on, voitele hänet!”

Musiikin vaikutus – Daavidin läheinen suhde Jumalaan ja rakkautensa Häntä kohtaan – niin uskon – välittyi Daavidin musiikista. Hänen soittaessaan harppua Pyhä Henki oli läsnä. Kun Saulia ahdisti paha henki, Daavidin soitto rauhoitti häntä ja paha henki jätti hänet rauhaan.
Kun Daavid sitten lankesi ja tajusi syyllisyytensä, koko hänen maailmansa romahti. Ei sen vuoksi, mitä muut hänestä ajattelivat, vaan mitä Jumala hänestä ajatteli. Tuli vakava katumuksen paikka.
Jumala oli Daavidille kaikki kaikessa. Tästä läheisestä suhteesta kumpusi hänen sydämenpuheensa ja -laulunsa Jumalalle. Siitä syystä varmaankin ne aina vaan koskettavat.

Anteeksi – Daniel rukoili ja sanoi: ”Kuule nyt palvelijasi rukous ja nöyrä pyyntö, Jumalamme, ja anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi. Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian, kunniasi tähden, Jumalani! Se kaupunki on sinun nimellesi omistettu, ja sinun kansaasi kutsutaan sinun nimelläsi.”
Näin minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja toin Herran, Jumalani, eteen nöyrän pyyntöni hänen pyhän vuorensa Siionin puolesta. (Dan. 9: 17-20)

Temppelini – Missä kunnossa mahtaa olla oma temppelini? Paavali kirjoittaa usein siitä, kuinka me olemme Jumalan temppeli. Esim. 1.Kor. 3:13: ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?”
Mitä kaikkea tästä temppelistä löytyykään, kun rupean tutkiskelemaan… oisko tarvetta remontille? Ei se varmaan ihan raunioina sentään ole, kun tässä sentään vielä köpötellään… – Ei siis se temppeli, jonka näen peiliin katsoessa, vaan sisäinen tilani. Ajatukseni, asenteeni, puheeni, toimintani…
Onneksi saa aina luottaa Jumalan rakkauteen ja siihen, että Hän antaa anteeksi, vaikka millaisia juttuja nurkista löytyisi, kun ne anteeksipyynnön kera Hänelle tuo.
Kun mielen ja sydämen tilat on putsattu, tulee enemmän tilaan Pyhälle Hengelle.

Do You see me then? – Julie Meyer

– Näetkö kun istuudun, ja kun lasken väsyneenä pääni vuoteelleni
ja kun nousen aamun siiville, näetkö Jumala minut silloin?
Ja silloin kun tuntuu että minua ei huomata
ja että unelmani tuntuvat kadotetuilta ja unohdetuilta?
Katsotko sydämeeni, kuuletko joko kuiskaukseni?
Tunnetko jokaisen ajatukseni, näetkö kun huudan, kun laulan?
Kerro, näetkö minut silloin?

– Lapseni, näen sinut istumassa ja väsyneenä vuoteellasi
ja kun nouset aamun siiville, näen sinut, etkä sinä ole yksin
Minä pidän sinut ikuisesti käsivarsillani ja kaikki unelmasi pidän kädessäni
ja näen sinut silloin, silmäni katsovat sydämeesi ja kuulen jokaisen kuiskauksen
Kyllä, tunnen jokaisen ajatuksesi ja näen kun huudat ja kun laulat…

Isäsi, joka on salassa, tietää – Jeesus opetti ja sanoi:
”Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään. Rukoilkaa te siis näin:
Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.
Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.” (Matt. 6: 5-13)

Kun sydän on mukana, rukouksesta ei tule automaatiota, ei edes Isä meidän -rukouksesta (jonka pystyy lausumaan mantramaisesti, ilman että ajatukset ovat mukana).
”Mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi, rukoile sitten Isääsi joka on salassa….”
Tulee mieleen, että Jeesus ei ehkä puhu vain ulkoisesta tilasta, vaan voi tarkoittaa myös sellaista sisäistä tilaa, jossa koko olemuksella keskitytään olemaan Jumalan kanssa. Tilaa, jossa voi kuulla Isän puhuvan. Tilaa, jossa Pyhä Henki valaisee, hoitaa, lohduttaa, rohkaisee. Tila, jossa saa opastusta ja jossa vajaa tai tyhjä tankki täyttyy, jotta on taas energiaa matkan jatkamiseen.
Kun tila syvenee, puhe lakkaa, tilalle tulee sanoinkuvaamaton rauha, jossa Jumala on vahvasti läsnä. Tämä ei ole ollenkaan sama kuin mihin esim. intialaisista, tiibetiläisistä tai kiinalaisista traditiosta lähtöisin olevissa opeissa suuntaudutaan. Jeesus opastaa tien nimenomaan yhteyteen Isän Jumalan kanssa. Kuten hän itse sanoo: hän on tie tähän yhteyteen. (Joh.14:6-7)
Isä meidän – rukouksessa ilmenee Jeesuksen viisaus: kun sitä oikein tutkii, huomaa, että sinä on tiivistettynä kaikki mitä tarvitaan: suhde Jumalaan ja kaikki, mitä se tuo tullessaan.

The Lord’s Prayer – Herran rukous – Charlotte Church

Taivaan kansalaisia

12.5.2014. Kuulunko maailmaan? Mitä taivaan kansalaisena eläminen maailmassa (= ensi pyhän aihe) merkitsee? Määrittyykö se sen mukaisesti, missä päin maailmankolkkaa asuu, elää tai liikkuu? Miten oman elämän tai maailman tilanne vaikuttaa siihen? Vai onko kyse jostain sellaisesta, mikä ei riipu ulkoisista olosuhteista tai esim. mielen- tai tunnetiloista? Voisiko olla kyse jostain pysyvämmästä, syvemmästä?
Jeesuksen ensi pyhän evankeliumitekstin rukoussanoista en löydä valmiita vastauksia. Pikemminkin jotkut niistä herättävät kysymyksiä. Mutta sehän on vaan ihan hyvä juttu: saa mietiskellä ja kuulostella sydämessään… ja tiedä vaikka jonain hetkenä tulisi vastauksia niihin kiperimpiin kohtiin…

Iloa & laulua – Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme, hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden. Hän muisti Israelin kansaa, osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa. Maan ääretkin saivat tietää, että Jumalamme pelasti meidät. Maa, kohota Herralle riemuhuuto! Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa! Ylistäkää Herraa harpun sävelin, soittakaa ja laulakaa! Vaskitorvin ja oinaansarvin kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle! Pauhatkoon meri kaikkineen, juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat! Taputtakoot virrat käsiään, yhtykööt vuoret niiden iloon Herran edessä, sillä hän tulee ja tuo maailmaan oikeuden. Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti, tuomitsee kansoja oikeuden mukaan. (Ps. 98: 2-9)

Riemuhuuto Jumalalle... – saako Jumalalle siis ihan totta huutaa…? Vaikka olisi sydämellä muutakin kuin riemua? Avunhuutoa, kun väsymys, ahdistus, pelko, kipu, viha tai muu tunne painaa?
Itselläni ei ole tänään tarvetta huutaa Herralle. Kiitoslauluni on tällä hetkellä hiljaista, sisäistä hymniä. Varmaan johtuen siitä, että eilen iltapäivällä palasin hiljaisuuden retriitistä. Vaikka pian kotiin saavuttuani tupa täyttyi perheenjäsenistä, jotka tulivat juhlimaan äitienpäivää, ja meillä oli ihanaa, iloista ja eloisaa yhdessäoloa, niin siitä huolimatta olemuksessani yhä väreilee se syvä, hiljainen ilo ja rauha, jota se sai kokea viikonlopun aikana. Ja kiitollisuus.
Sillä siinä vaan on niin suuri siunaus, kun kokoonnutaan yhteen olemaan Jumalan – Isän, Pojan ja Pyhän Hengen – kanssa; ylistämään, kiittämään, palvomaan… hiljaa tai ääneen… sillä Hän, Lohduttaja & Pelastaja, on siinä niin vahvasti läsnä…

Shout to the Lord – Darlene Zschech

”Jeesus, Herrani, ei ole vertaistasi, elämäni saan ylistää rakkautesi ihmeitä
lohtuni, turvani, voimani ja linnani, suo että saan vain Sinua lakkaamatta palvoa
laulakaa Herralle, huutakaa maa, Kuninkaalle voima ja kunnia
riemuitsee vuoretkin ja kumartaa äänesi kuullessaan
ilosta laulan kun tekosi nään, rakastan, iäti jään kiittämään
lupaustasi ei voi verrata mihinkään”

Darlene Ruandassa – Kohtasin Darlene Zschecin sattumoisin 10 vuotta sitten, matkalla Ruandaan. Saavuimme samalla pienkoneella Nairobista Kigaliin, Ruandan pääkaupunkiin. Darlene oli tulossa Ruandaan miehensä, tyttärensä ja managerinsa kanssa valmistelemaan Hope: Rwanda – projektiaan. Vaihdoin muutaman sanan Darlenen kanssa. Kerroin, miten hänen ja Hillsong -yhtyeensä jotkut (rauhallisemmat) ylistyskappaleet olivat olleet minulle tärkeitä ja rakkaita.

Kigalin kentällä passijonossa minulle tuli erittäin vahva sisäinen tunne, että piti mennä kysymään Darlenelta, tulisiko hän joskus Suomeen. Darlene ilahtui silmin nähden kysymyksestäni ja sanoi tulevansa oikein mielellään. Hän sanoi, että oli jo kauan ajatellut, että haluaisi käydä Suomessa, sillä hänen paras ystävättärensä oli suomalainen. Hän antoi yhteystietonsa ja pyysi minua ottamaan yhteyttä.
Seuraavana aamuna olimme yllättäen samassa jumalanpalveluksessa kuin Darlene kumppaneineen. Darlene lauloi ylistyslauluja ja kertoi Hope: Rwandasta. Kirkossa – kuten useimmissa Ruandan kirkoissa – oli maapohja, kattopellit (sateen ja auringonsuoja) puupylväiden varassa, muovipressut seininä. Darlene perheineen oli täynnä intoa: yes, uskon ja toivon vahvistamista tämän kovia kokeneen kansan keskuudessa: Jumala ei ole heitä unohtanut, he ovat Hänelle tärkeitä ja rakkaita. Darlene oli lämmin, välittävä ja aito. Näki, että hän ja miehensä olivat koko sydämellään Jumalan palveluksessa. Ajattelen, että tämä pariskunta elää todeksi sitä, miten olla taivaan kansalaisena maailmassa.

Darlenen ja Markin toimintaa:

http://www.hope-global.org/About%20Us/history
http://www.hope-global.org/_blog/Hope_Global_Blog/post/we-walked-we-celebrated/

(Yhteydenottoni Darleneen jäi, kun pähkäilin, että millä me nyt ystävieni kanssa tuollaista vierailua voitaisiin toteuttaa, kun siihen varmasti vaadittaisiin isot resurssit. Eikä me edes tunnettu ketään sellaista, johon olisi täällä kotomaassa voinut asian tiimoilta ottaa yhteyttä. – Toivo oli, muttei tarpeeksi uskoa….
Vuosia myöhemmin Darlenen kirkon johtava pastori Brian Houston vieraili Suomessa. Puheosuutensa jälkeen hänen luokseen kerääntyi pitkä jono ihmisiä. Sen vuoksi oman vuoroni tullessa kävin ilman kohteliaisuuksia suoraan asiaan: sanoin hänelle, mielestäni ihan ystävällisesti, että Darlene oli tavatessamme luvannut tulla Suomeen, ja olisi tosi ihanaa, jos tällainen vierailu voisi toteutua. Brian Houstonin hymy valahti, ja ilmeensä muuttui sanoisinko mielenkiintoiseksi. Tulkitsin sen niin, että hän oli ehkä odottanut kiitosta luennostaan. Sen sijaan alankin puhua hänen alaisestaan. Hän vastasi vain että yes. Ja siihen asia jäi. – Mutta ehkä joku muu esittää kutsun Darlenelle yhtyeineen tulla Suomeen. Aikakin voi olla nyt otollisempi kuin 10 v. sitten. – Uskon että Hillsong- yhtyeen vierailu saisi erityisesti nuoria liikkeelle.)

Henki korkeudesta – Näin on oleva, kunnes meihin tulee korkeudesta henki. Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi ja tarhat ovat laajoja kuin metsät. Silloin autiomaassa asuu oikeus ja vanhurskaudella on majansa hedelmätarhojen keskellä. Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti. Minun kansani saa asua rauhan niityillä, turvallisissa asuinpaikoissa, huolettomilla leposijoilla. Metsää kaatuu lakoon, kaupunkeja sortuu maahan, mutta te onnelliset, te saatte kylvää kaikkialle, missä vesi kostuttaa maan, saatte päästää härkänne ja aasinne vapaasti kulkemaan laitumilla. (Jes. 32: 15-20)

Levollinen luottamus, turvallisuus, rauhan niityt… – asioita, joita tarvitaan ainakin yhtä paljon kuin Jesajan aikana. Silloin kun asiat on hyvin, ei näitä ehkä tule niin ajatelleeksi.
Henki tulee korkeudesta ja sen kautta tapahtuu muutos. – Anna Hengen tulla, rauhan, turvallisten asuinpaikkojen. Kaikenikäisille ja -värisille, kaikille kansoille… joka maailmankolkkaan…

Kristuksen Henki – Te ette elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi. Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla. (Room. 8: 9-11)

Spiritus Jesu Christi – Taizé

http://www.youtube.com/watch?v=-l6xaeottu0

”Spiritus Jesu Christi, Spiritus caritatis confirmet cor tuum, confirmet cor tuum”
Jeesuksen rauhan Henki, armon ja rauhan Henki on sydämesi voima, on sydämesi voima

Sinä olet minut lähettänyt – Jeesus rukoili ja sanoi:
”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.” (Joh. 17: 6-10)

”…jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle.” ”… jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle…” – Minusta on aina tuntunut vaikealta ymmärtää sellaisia kohtia, joissa jätetään jotkut ikään kuin ulkopuolelle, ilman että edes selitetään syytä. Miksi ja millä perusteella Jumala valitsi nuo, joiden puolesta Jeesus rukoili? Miksi he kuuluivat Hänelle? Entä ne muut sitten…?
Jeesus rukoili niiden opetuslasten puolesta, jotka seurasivat häntä Galileassa ja Juudeassa. Heidät hän oli Isän johdatuksessa kutsunut seuraamaan itseään. Toiset jäivät ’rannalle’, maailmaan…
Varmaan Jumala oli valinnut nämä opetuslapset, kun näki ennalta, että he lähtisivät levittämään hyvää sanomaa, saatuaan ensin olla Jeesuksen opissa.
Mutta rukoiliko Jeesus siis vain noiden puolesta, joiden sandaalit kuluivat puhki hänen jalanjälkiä seuratessaan? Eikö meidän?
Jeesus jatkaa rukoustaan (nyt tsekkasin – tämä ei tule seuraavan pyhän tekstissä, joten ei tule tällä kertaa toistoa, kuten viime viikolla kävi):
”Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun.” (Joh. 17:20).
Tässä kohtaa helpotti. Ai niin, kyse olikin siitä, miten me valitsemme. Päätämmekö uskoa häneen – vaikkei kaikkea vielä ymmärrettäisikään – vai maailmaan.
”He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu,” Jeesus toteaa. (Joh.17:16).
Tämäkö määrittelee sen, mitä merkitsee taivaan kansalaisena eläminen maailmassa? Että uskoo sen, mitä Jeesus ilmoittaa, Isästä ja Hänen sanastaan?
Seuraavassa lauseessa (17. jae) Jeesus sanoo: ”Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.”

Jotta sama rakkaus pysyisi – Loppusanat Jeesuksen rukouksesta: ”Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut. Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.” (Joh.25-26)

Maailmasta?

5.5.2014. Kuin unta – Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, se oli meille kuin unta. Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme.
Silloin sanoivat vieraat kansat: ”Suuret ovat Israelin Herran teot!” Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot, niistä me saamme iloita.
Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään. (Ps. 126)

Negevin autiomaa – Se että vettä saatiin Negevin kuiviin uomiin taisi olla erityisen merkittävä asia, kun psalmilauiaja mainitsee nimeltä juuri nämä uomat. Googlaamalla löytyi seuraavaa tietoa: Negevin autiomaan pinta-ala on noin 12 000 km², n. puolet koko Israelin pinta-alasta. Negevin autiomaassa on myös kraatterinomaisia, kulumalla syntyneitä laaksoja, joita on ainoastaan tällä alueella. Niistä suurin on ja mahdollisesti myös maailman kookkain luonnollinen (l. ei asteroidin aiheuttama) kraateri: n. 35 km pitkä, n. 500 m syvä ja leveydeltään 2-10 km. Sen pohjalla on 200 miljoonaa vuotta vanhoja kiviä.
Nykyään Negevin halki kulkee helposti jos on pyörät alla. Toista oli Raamatun aikoihin. Kamelilla oli isot vesivarastot kyttyröissään, mutta matkaajalla ehkä vain vesileili…

(Tässä oli miniäni ottamia kuvia Negevin autiomaasta. Hän antoi luvan laittaa ne blogiin. Eivät kuitenkaan ole jostain syystä siinä pysyneet. – Täytynee jatkossa tyytyä laittamaan vain itse otettuja kuvia.)

Elämä voi joskus tuntua kuin olisi Negevin autiomaassa: uh, näännynkö tähän kuivuuteen, kovuuteen ja karuuteen?! Miten jaksan eteenpäin? Mutta koettelemusten keskelläkin voi eteen avautua huikaisevia näkymiä. Sysipimeän yön yllä kaartuu tähtitaivas. Ja yön jälkeen voi häikäistyä nousevan auringon kirkkaudesta.

Rakkaus & rauhanliitto – Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi. (Jes. 54: 10)
– Aina välillä messussa luetaan nuo sanat. – Minusta on aina tuntunut hyvältä ja vahvistavalta kuulla ne.

Vaikkemme näe nyt – Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana.
Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. (1. Piet. 1: 3-9)

Et Resurrexit – Ylösnoussut! ( J.S.Bach) – Collegium Vocale Gent)

Maailmasta – Jeesus rukoili ja sanoi: ”Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen. Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.” (Joh. 17: 11-17)

Enpä olisi laittanut lempparilausettani (Joh.17:21) viime viikon blogiin, jos olisin tiennyt että sama tulisi eteen tulevan pyhän teksteissä, vähän eri muodossa tosin. Mutta tämä aihe innoittaa aina vaan meikäläistä. Olla yhtä… samoin kuin Jeesus Isänsä kanssa…
Yleensä tuo kai ymmärretään niin, että Jeesus rukoilee meidän ihmisten välisen yhteyden ja ykseyden puolesta – mikä sekin on ehdottomasti rukoilemisen arvoinen asia!
Itselleni nuo kohdat, jossa Jeesus puhuu ’yhtä olemisesta’, ovat kuitenkin aina puhuneet ennen kaikkea siitä, kuinka meidän tulee etsiä yhteyttä /ykseyttä Hänen ja Isän kanssa.
Kaikki yhtä – Rukouksensa loppuosassa Jeesus viittaa selkeämmin juuri tähän:
”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua. Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista.” (Joh.17: 21-24)

Ikävä Kotiin – Katsoimme ystävän kanssa viime viikolla dokumenttifilmin Oiva- nimisestä miehestä (1911- 2001), joka ei oikein tuntenut kuuluvansa siihen ympäristöön, jossa eli. Niinpä hän pestautui rahtilaivaan ja seilasi maailman meriä. Mukanaan hänellä oli kaitafilmikamera, jolla hän tallensi matkojaan. Pyramidin huipulla, paahtavassa helteessä, Oiva tuumi, millaiselta jäävuoren varjo tuntuisi. Etelänavalle lähtevään paattiin siis. Dokumentin lopussa Oivan kaitafilmit käsiinsä saanut käsikirjoittaja toteaa, että Oiva löysi lopulta etsimänsä (tästä elämästä poistuessaan).
Mietin Oivaa: hän ei koskaan mennyt naimisiin, ’kun sitä oikeaa ei osunut kohdalle’. Sisäinen kaipuu ja etsintä sai hänet kuitenkin vielä eläkeläisenäkin jatkamaan matkusteluaan, ja liki kahdeksankymmpisenä reissaamaan kahdesti maapallon ympäri.

Ensi pyhän aihe on ’Jumalan kansan koti-ikävä’. – Mietin, kuinka paljon sisässämme on jonkinlaista epämääräistä kaipuuta, jolle etsimme tavalla tai toisella tyydytystä. Paljonko siitä on kaipuuta yhteyteen Jumalamme, Luojamme, kanssa? Joillakin on ihan selkeä kaipuu taivaan kotiin. Mutta voisiko tuo kaipuu saada täyttymystä jo täällä maan päällä eläessämme, jos ja kun etsimme yhteyttä Häneen, joka kaipuun on sisimpäämme laittanut…

Breathe – Michael W. Smith

http://www.youtube.com/watch?v=K-0EgzOWkvc

”Tätä ilmaa hengitän – pyhä läsnäolosi, minussa elävänä
Tämä on jokapäiväinen leipäni: Sinun sanasi, tosi, minulle puhuttuna
Epätoivoisesti kaipaan Sinua, ilman Sinua olen eksyksissä
eksyksissä ilman Sinua, Herra…”