20.4.2015                  

Mikä aamu! Pyöräilen päämäärääni mahdollisimman luonnonläheistä reittiä. Vedän keuhkoihin kirpeänraikasta kevääntuoksuista ilmaa, metsätiellä annan lintujen viserryksen hyväillä korviani, ilahdun 1. valkovuokosta. Peltoaukealla auringon häikäisevän säteilevä valo lämmittää suloisesti kirkkaalta sinitaivaalta. – Ihmeellistä ajatella, että tämän maallisen matkaamisemme ihanimmatkin kokemukset ovat vain hyvin pieniä ja kalpeita Valoon johtavan Tien rinnalla.       

Miten me voisimme tietää minne sinä olet menossa? kysyi Tuomas Mestarilta. Tiedänkö minä, huomaan kysyväni itseltäni. (En siis minne hän, vaan minne minä.)
Raamatuntekstit herättävät pohtimaan asioita yleismaailmallisesti, mutta ne voivat puhua meille myös hyvin henkilökohtaisella tasolla, kun jotain kohtaa pysähtyy mietiskelemään.    

Kuinka tuntea tie? Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.”
Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?”
Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet.”   (Joh. 14: 1-7)

13.4.2015                     Auringon esiin kutsumia

Kevät, ihanuus, aina yhtä tervetullut! – Mikä kutsuu minua/sinua tänä keväänä? Ja mihin?

Ensi pyhän aihe on Hyvä Paimen. Päivän lat. nimi: Misericordia Domini (Herran laupeus, uskollisuus)

Hänen äänensä.  – Jeesus sanoi:
    ”Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä.”
    Jeesus esitti heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän puheellaan tarkoitti. Siksi Jeesus jatkoi:
    ”Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti. Ne, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä. Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.”  (Joh. 10: 1-10)

  Nazareth Villagen paimen

”Seuraavat häntä, koska tuntevat hänen äänensä.” – Mistä voin tietää, tunnenko Hyvän Paimenen äänen, vai seuraanko väärää paimenta? Voiko se todella olla noin yksinkertaista: että sitä vain tuntee….?
Itse olen aikoinaan innostunut monen paimenen opetuksista. Tuntuivat mielenkiintoisilta, järkeen käyviltäkin silloin. Jollain tapaa ne tyydyttivät silloista henkistä/hengellistä etsintääni. Nykyään tajuan kuinka valtavasti erilaisia opetuksia tarjotaan mitä kiinnostavammiksi laadituissa kääreissä. En ihmettele, että ne voivat tuntua houkuttelevammilta, trendikkäämmiltä ja ehkä sofistikoituneemmiltakin kuin jokin ikiaikainen, vanhaan traditioon kuuluvaksi mielletty oppi, jota tunnetaan ehkä pintapuolisesti, mutta jota kohtaan kuitenkin usein asennoidutaan vahvan negatiivisesti ja/tai ennakkoluuloisesti. (Ainakin meikäläisen asenne oli pitkään tuollainen).      

Portti –  Ajattelin tuolloin että on olemassa monia portteja, joista kuljetaan samaan päämäärään. Nykyään näen asian toisin.
Kun seuraan Häntä, joka sanoi ”Minä Olen Portti”, tiedän varmuudella, että Hän ei ole vain joku, joka esittää hyvää paimenta, vaan on se Paimen, joka johdattaa portille, josta minun on hyvä kulkea.
”Hän kutsuu lampaitaan nimeltä” . Ei siis ole kyse siitä, että menee vain jonkin lauman mukana. Kyse on henkilökohtaisesta suhteesta. Mitä enemmän opin tuntemaan Häntä, sitä enemmän alan luottaa, ja tunnistaa Hänen ääntään. Kun luen Hänen elämästään ja siitä, kuinka Hän opetti opetuslapsiaan ja muita ympärillään olevia, kun hiljennyn ja rukoilen Hänen nimessään – tuo kaikki lisää ja vahvistaa tuntemista, tuntemusta.

Tunteminen on mielenkiintoinen sana. Kun on kyse jonkun henkilön tuntemisesta, liittyvät ainakin itselläni sanan kummatkin merkitykset toisiinsa: en osaa kuvitella tuntevani jotakuta ’tunteettomasti’. Kyllä tuntemiseen kuuluu myös aina jonkinlaisia tunteita. Ei niiden tarvitse olla mitään suuria tunteita; ne voivat olla hiljaista, miltei huomaamatonta aistimusta: miltä tuntuu olla tämän henkilön vaikutuspiirissä? (Vaikka kun ihmisistä on kyse, ne tunteet tietty myös vaihtelevat tilanteiden mukaan.)

Millaisia tunteita Hyvän Paimenen läsnäolo minussa herättää? Lämpöä, Rakkautta, Iloa, Rauhaa. Nuo tunteet ovat pysyneet kimpassa melko lailla muuttumatta. Silloin siis kun olen tuntenut Hänen läsnäolonsa. – Kun omat tunteet ovat kovasti pinnalla, tai kun hösäilen omien juttujeni kanssa, ei sille (tuntemiselle) jää tilaa. Kun sen huomaan, herää kaipuu hiljentää touhuamista, mieltä ja tunteita. Jos Hän vaikka taas kutsuisi seuraamaan. – Minne? Voi selvitä jos/kun on kuulolla.
Jotkut asiat selviävät kuitenkin ihan vaan lukemalla. Esim. kun Jeesus sanoi:
”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta.” (Joh.10:11) – Selventää ehkä paremmin kuin mikään muu Hänen rakkautensa, laupeutensa ja uskollisuutensa määrää.

Misericordias Domini – Taize

”Misericordias Domini in aeternum cantabo” (Olisikohan että ’Herran laupeutta ikuisesti laulettakoon’? Jotain siihen suuntaan kuitenkin.)

Muut tekstit ovat: Ps. 23. Miika 7: 14-20 ja  Hepr. 13: 20-21.

 6.4.2015                           RAUHA TEILLE

Iloitsin, kun Leppävaaran kirkon alttarikuvakilpailun voitti Annukka Laineen neliosainen teos Ylösnousemus. Alttarin vas. puolella on kuva haudasta, jonka sisällä on pimeää. Oikealla puolella tyhjä hauta, valoa täynnä. 4 v:n ajan on alttarin takana (jossa ennen oli krusifiksi) nyt ollut kuva Jeesuksesta, joka seisoo haudan suulla. Taulun yllä on Jeesuksen sanat: RAUHA TEILLE.
Ylösnousseen Kristuksen siunaavista, ristin muotoon ojennetuista, naulanlävistämistä käsistä hohtaa valoa. Kuva puhuttelee minua monella tapaa.

Ugandassa. – Mieleeni tulee pieni kyläyhteisö Pohjois- Ugandassa, lähellä Etelä-Sudanin rajaa. Viidakosta käsin toimivat kapinalliset olivat vuosikausia siepannut lapsia ja nuoria. Pojat pakotettiin  sotilaiksi, tytöt palvelemaan armeijalaisia eri tavoin. Kaikki he joutuivat tekemään tai näkemään julmia asiota. Tässä kuntouttavassa kyläyhteisössä autettiin niitä, jotka olivat onnistuneet pääsemään pakoon. Näille syvästi traumatisoituneille nuorille tarjottiin kouluopetusta ja ammattikoulutusta. Jumalanpalveluksiin ja kaikkeen seurakuntatoimintaan osallistuttiin innolla ja ilolla. Tehtiin yhdessä näytelmiä, laulettiin. Arat saivat rohkaisua, masennukseen tai apatiaan vaipuneita autettiin ilmaisemaan tunteitaan. Vahvemmat tukivat heikompia. Kaikesta näki kuinka kiitollisia oltiin Jumalalle siitä eheytymisestä ja parantumisesta, jota siellä saatiin kokea. Taas sain kuulla ihmisten kertovan: vain Hänen avullaan oli ollut mahdollista eheytyä koetuista asioista.

Klinikalla. – Tuossa kyläyhteisössä toimi silloin (6,5 v. sitten) myös vaatimattoman oloinen klinikka syöpää ja aidsia sairastaville. Käsittääkseni kyse oli lähinnä saattohoidosta. 5 hengen seurueemme sai luvan vierailla lyhyesti klinikalla, siunata potilaita, ja jos halusimme sanoa muutaman sanan potilaille yhteisesti, joku sairaalan henkilökunnasta tulkkaisi sanottavamme.
Mitä ihmettä voisin sanoa potilaille, joiden elämään mahtui ties miten järkyttäviä asioita? Muutamalla sanalla…? – Kaikki mitä mieleeni tuli, tuntui siihen tilanteeseen sopimattomalta, epäaidolta ja keinotekoiselta. Ainut mitä edellisenä iltana rukoillessani tuli mieleeni oli kuva suuresta kädestä, joka ojentui laajasuisesta, valkoisesta hihasta. – Tuosta nyt ei ollut paljon apua, ajattelin.
Klinikalle tullessamme saimme sanoa sanottavamme suuressa, pitkänomaisessa potilashuoneessa, jossa oli kummallakin seinustalla sänkyjä vieri vieressä. Monet silmäparit  katsoivat niistä meihin. Jotkut eivät jaksaneet kääntää päätään.

Oven takana. – Kun oma vuoroni tuli sanoa jotain, huomasin huoneen perällä seinämaalauksen, jonka auki olevan oven takaa näkyi valkoinen, laajasuinen hiha, josta ojentui käsi. Sanoin: ”En tiedä, kuka tuossa oven takana olevassa kuvassa on (vaikkei ollut vaikea arvata, olihan kyseessä kristill. klinikka), mutta eilisiltana rukoillessani näin tuon saman käden. Se, että tuo käsi on teidän huoneenne seinällä, kertoo minulle, että hän, jota kuva esittää, on kanssanne. Ja että hän haluaa siunata teitä. Ja hän haluaa teidän tietävän, kuinka hän välittää teistä ja kuinka rakkaita olette hänelle.”
Hajaannuimme toisiin huoneisiin siunaamaan halukkaita. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta ilmeet viestittivät, että siunausta toivottiin. Palatessani isoon saliin eräs nainen veti minut sängystään aivan lähelleen ja kuiskasi (englanniksi) että hän halusi antaa itsensä ja elämänsä Jeesuksen käsiin. Se oli koskettava hetki.
Olin etukäteen arvellut, että klinikalla käynti jättäisi sisimpääni lähinnä jonkinlaisen toivottoman, ehkä ahdistavankin tunteen. Erehdyin aika lailla. – Hän, joka ojensi (ojentaa) siunaavan kätensä ’oven takaa’, kuiskasi (kuiskaa) hiljaisesti sydämiimme: ”Rauha teille.”
Taas kerran sain muistuttaa itseäni: ennakkokäsitysten muodostamisen sijaan ole avoin, pysähdy, luota, hiljenny, katsele, kuuntele. Näin löydät rauhan sisimpääsi.         

Voima korkeudesta – Yhtäkkiä Jeesus itse seisoi opetuslastensa keskellä ja sanoi: ”Rauha teille.” He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.” Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ”Onko teillä täällä mitään syötävää?” He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi.
Jeesus sanoi heille: ”Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.” Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”  (Luuk. 24: 36-49)

Usko koetuksella. – Joissakin asioissa tai tilanteissa uskomme joutuu koetukselle. Varsinkin jos/kun kohtaamme sellaista, mikä ei ole  millään tavoin järjellä selitettävissä. Jeesukseen liittyen hänen ylösnousemuksensa taitaa olla asia, josta kaikkein eniten kiistellään.
Jeesuksen opetuslapset olivat kuulleet Hänen opetuksiaan ja nähneet Hänen tekevän ihmeitä toisensa perään. He tunsivat Hänet läheisesti. Jeesus oli puhunut heille etukäteen monet kerrat myös ylösnousemuksestaan. – Voi olla että se oli asia, joka vain meni niin yli ymmärryksen, että kun he sitten kohtasivat ylösnousseen Mestarinsa Hänen ristinkuolemansa ja hautaamisensa jälkeen, he järkyttyivät kertakaikkisesti.
Tunnen vahvaa sympatiaa opetuslapsia kohtaan. Ajattelen, kuinka itselle tulee eteen epäilyksen paikka äärettömän paljon pienemmistä jutuista. Silloin pyydän: Jumala, jos on todella näin, todista se minulle jollain tavoin. Usein Jumalan käy sääliksi epäilijää, ja Hän antaa jonkin asian varmistukseksi. Sitten tulee itsensä moittiminen: no voi että en voinut uskoa ilman tuota vahvistusta! Mitä puolestaan seuraa syyllisyydentunteesta irti päästämisen harjoittelemista… (Tosin kun tuntee tuon taipumuksensa, voi sitä tehdä myötätuntoisen lempeästi, hymysuin…)
Ylösnousemuksenkin aiheuttama hämmennys ja epätietoisuus vaihtui lopulta iloksi, innostukseksi ja voiman saamiseksi. Vau, upea juttu!

In resurrectione tua Christe -Taize

In resurrectione tua, Christe, coeli et terra laetentur.

Sinun ylösnousemuksessasi Kristus coeli … taivaat (??) ja maa… laetentur… – iloitsevat (??) . Kertoisiko joku ystävällinen latinankielentaitoinen mitä coeli ja laetentur ihan oikeasti merkitsevät? – Sivun reunassa olevaa nimeäni klikkaamalla avautuu s-postiosoitteeni.

Muut tekstit ovat: Ps.116:1-9, Sak. 8:12-13 ja Ap.t. 13:23-33. 

30.3.2015    Alkoi uusi elämä

Enkeli haudalla. – Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.
Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: ”Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: ’Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.’ Tämä oli minun sanomani teille.”
Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.  (Matt. 28: 1-8)

Hän elää! – Ylipapit olivat vaatineet roomalaisia vartijoita valvomaan Jeesuksen hautaa, jotteivät Jeesuksen opetuslapset pääsisi hakemaan Jeesuksen ruumiista haudasta ja sitten väittäisi tämän nousseen kuolleista.
Vartijat lakoontuivat enkelin kirkkauden voimasta. Enkeli sai häiriöttä vierittää kiven haudan suulta ja puhua naisille. Menkää kertomaan muille, hän pyysi.
Naisilla oli varmaan tunteissaan pitelemistä. Pelästyksestä ihmettelyyn ja sitten riemuun.
Mikä ilosanoma: Kristus nousi kuolleista. Hän voitti kuoleman ja elää!

Muistoja. – Evankeliumiteksti nosti mieleeni äidinäitini kuoleman. Siitä on jo aikaa, kohta 40 v. Mutta ehkä se, että toissa vuonna muistelin paljonkin äitiäni ja isoveljeäni, joiden kuolemasta oli tuolloin kulunut 50 v. sekä äitipuoleni kuolema vuosi sitten vaikuttivat siihen, että teksti toi nyt mieleeni mummuni.
Mummuni oli minulle hyvin rakas. Hän oli minulle äidinkorvike äitini joutuessa työnsä puolesta matkustamaan paljon ulkomailla, ja etenkin hänen varhaisen kuolemansa jälkeen. Mummu oli lämmin ja turvallinen, herkkä mutta vahva. 3 hänen lastaan, 2 lastenlasta ja lopulta hänen miehensä olivat kuolleet, mutta hän ei ollut katkeroitunut elämälle eikä Jumalalle, vaan säilytti valoisuutensa kaikkien vaikeuksien lävitse. Hänen Raamattunsa oli puhki kulunut.
Aikuistuttuani mummuni oli minulle arvokas ystävä, aikaansa monipuolisesti ja tarkasti seuraava, viisas ja avarakatseinen. Hän ymmärsi, tuki ja rohkaisi. Hänen poismenonsa oli minulle tuskallinen asia. Tilannetta ei helpottanut se, että hän oli valtavan rakas ja tärkeä myös pienille kaksoispojilleni.
Vähän mummun kuoleman jälkeen menin käymään hänen makuuhuoneessaan. Olin täysin syventynyt omiin ajatuksiini. Hämmästykseni oli melkoinen, kun avatessani oven huoneessa seisoi korkea, valkeana hohtava olento. En nähnyt siipiä, mutta ajattelin heti että enkeli oli tullut lohduttamaan minua. Hän ei sanonut mitään, mutta ääretön rauha täytti huoneen. Kaipauksen, liikutuksen ja lohdutuksen tunteet sekoittuivat toisiinsa sisimmässäni. – En ole koskaan uskonut, että elämä päättyisi fyysisen kehon kuolemaan, mutta kun joku rakas lähtee, kaipuu on kova. Jälleennäkemisen toivo ei välttämättä silloin paljon lohduta.
Syvässä surussani ja pienten lasten äitinä koin tuon sanattoman, lyhyen kohtaamisen tuovan valoa ja lohtua elämään. – Nyt niin sitä kuin mummuani ajatellessani  sydän täyttyy lämmöllä ja kiitollisuudella.

Pääsiäistapahtumiin 2000 v.  sitten liittyi kärsimys ja kuolema, mutta niitä seurasi ylösnousemuksen ihme ja ilo! Jeesusta pilkattiin, häväistiin, ruoskittiin ja hänet tapettiin, mutta hän nousi kuolleista. – Hän, Veljemme ja  Ystävämme, ymmärtää kaikki tuskamme, kipumme ja surumme. Hän kulkee kanssamme, tuo lohdutuksen,  rohkaisee, antaa voimia jaksaa eteenpäin. Hän kulkee edellämme, näyttää ja valaisee Tien.   

Pange Lingua Gloriosi – meditatiivista laulua hiljaiselle viikolle:

Ja Pääsiäissunnuntaille ylösnousemuksen iloa:

Hän ei ole enää täällä – laulua Agricolan Tuomasmessusta 

Ei enää haudassa, vaan niin taivaissa kuin täällä kanssamme. Pyhän Henkensä kautta Kristus ohjaa meitä, vaikuttaa meissä.  – Milläköhän tavoin tänä pääsiäisaikana?

Muita Pääsiäissunnuntain tekstejä: Ps. 118: 15-23 (24), Hoos. 6: 1-3, Jes. 25: 8-9 ja 1. Kor. 5: 6-8.

23.3.2015.   Palmusunnuntaita (lat. nimeltään dominica palmarum) vietetään muistaen Jeesuksen saapuessa  Jerusalemiin ennen pääsiäistä. Ihmiset tervehtivät häntä riemuiten heittäen palmunoksia hänen kulkutielleen.
Täällä pohjoisessa ei ole lehtiä puissa Pääsiäisen aikaan. Pajunoksissa sen sijaan on pehmeitä ’kissoja’. Ovat kuin pieniä munia, ylösnousemuksen symboleja. Pääsiäistapahtumissa on mukana toivo, ilo ja riemu.

                                       

Rukouksen huone – Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: ”On kirjoitettu: ”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.” Mutta te teette siitä rosvojen luolan.”
Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: ”Hoosianna, Daavidin Poika!”, he suuttuivat ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nuo huutavat?”
”Kuulen”, vastasi Jeesus. ”Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi”?”
Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä. 
(Matt. 21: 12-17)

Jesus in action. – Jerusalemin temppelissä rahanvaihtajat ja kauppamiehet pyrkivät hyötymään uskonnon avulla. Ei mikään ihme että Jeesus reagoi siihen voimakkaasti ja puhdisti paikan väärinkäytöksestä.
Tämä evankeliumikohta otetaan usein esiin, kun halutaan näyttää että kyllähän Jeesuskin suuttui. Jeesus – filmien tekijät ovat aina innostuneet tästä kohdasta: nyt päästään kuvaamaan päähenkilö oikein actionissa!
Jokainen evankelista kuvaa kohtauksen tavallaan. Johannes (jonka Jeesus nimitti ukkosenjylinän pojaksi tulisen luontonsa takia), kuvaa tätä oman temperamenttinsa mukaisesti ja  laittaa vielä varmuuden vuoksi kiivaus – lainauksen Jeremiaalta. Matteus kuvaa vain Jeesuksen toiminnan, ei luonnehdi hänen tunnetilaansa. Ylipappien ja lainopettajien hän sen sijaan kertoo suuttuneen.

Vapaa pääsy Jumalan luo. – Miten me mahtaisimme suhtautua, jos Hgin Kampin Hiljaisuuden kappelin – tai mihin tahansa  kirkon t. kappelin – eteisessä tungeksisi kaupustelijoita ja valuutanvaihtajia?
Jeesuksen aikaan pyhiinvaeltajilla oli tapana ostaa Jumalalle temppelissä uhrattava kyyhkynen tai jokin muu eläin. Näin tekemällä haettiin Jumalan hyväksyntää, armoa ja suosiota. Mutta Jeesuksen otettua tuon uhrin osan siirryttiin aikaan, jolloin ihmisten tuli tietää, että teoillamme emme voi lisätä tai vähentää Jumalan Rakkautta meitä kohtaan. Hän maksaisi tuon Pääsiäisen aikana kertakaikkisen uhrin. Tarkoitus on että myös muistaisimme, että  Kristus on avannut meille pääsyn Hänen yhteyteensä .

Jumala haluaa Pyhäkkönsä, rukouksen huoneen, olevan tilan, jossa ihmiset voivat kokea Hänen pyhyytensä ja tervehdyttävän läsnäolonsa.
Temppelissä olleet lapset tunnistivat Taivaan Kuninkaan. – Tunnistaako sisäinen lapseni omassa Pyhän Hengen temppelissäni – sisälläni – Kristuksen läsnäolon, Hänen Rakkautensa vaikutuksen?
Siinä, Hänen läsnäolossaan, voi tuntea olevansa Ystävän kanssa, joka tuo Rauhan sisimpään.

Alla olevassa videossa Rex Harrison viimeiseksi jääneessä roolissaan. – Kiivaus on opetuslapsi Johanneksessa iän myötä seestynyt myötätunnoksi ja Jumalan pyhyyden kokemiseksi.

Temple – Grace Williams

https://www.youtube.com/watch?v=DD79Z4rmq1E

”Kun tulen temppeliisi, Herra, Sinä peset minut, puhdistat minut. En enää ole entiseni kaltainen. Muutat minut, laitat minut uuteen järjestykseen. Kun tulen.”

Muut palmusunnuntain tekstit ovat Ps. 22: 2-6, Sak. 9: 9-10, Fil. 2: 5-11 / Hepr. 7: 24-27

16.3.2015   – Ensi su:na muistetaan Marian ilmestyspäivää, Ei kuitenkaan Marian ilmestymisiä ihmisille katolisissa maissa viime vuosituhannella, vaan enkeli Gabrielin ilmestymistä Marialle ajanlaskumme alussa. – Tuo ilmestys muutti Marian koko elämän. Ja koko maailman.
Gabriel kertoi, että Maria tulisi raskaaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta ja synnyttäisi lapsen, jota kutsuttaisiin Jumalan Pojaksi. Marian hämmennys oli suuri. ”Miten tämä on mahdollista?” Gabriel kertoi myöskin Marialle, että Elisabet, Marian iäkäs sukulainen, joka oli ollut siihen saakka lapseton, oli jo 6. kk:lla raskaana. – ”Jumalalle kaikki on mahdollista”, sanoi Gabriel.
Maria toteaa olevansa Herran palvelijatar ja sanoo: ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanot.”   

  Maria & äitinsä (P.Annan kirkko, Jerusalem)

Altis sydän. – Nuo Marian yksinkertaiset sanat saavat minut miettimään, paljonko omasta sydämestäni löytyisi Marian alttiutta, valmiutta ja rohkeutta seurata Jumalan tahtoa, olivatpa seuraukset mitkä tahansa. – Tulee mieleen, kuinka monesti on tullut pistettyä hanttiin, kun on tullut kutsu tehdä jotain, ja on tuntenut että siihen eivät kyllä omat rahkeet riitä! Ja kuitenkin on loppujen lopuksi ollut kyse aika pienistä asioista. Kaikki on niin suhteellista…
Maria näyttää kauniin esimerkin (niin naisille kuin miehille) siitä, kuinka vastata, kun Jumala kutsuu johonkin. Vaikka itsellä olisi tunne että enhän minä uskalla/kykene/voi, niin kyse ei olekaan meistä, vaan siitä, mitä Jumala haluaa tehdä meissä ja kauttamme. Jumala katsoo vain, suostummeko johonkin tehtävään – pieneen tai isompaan – ja iloitsee, jos vastauksemme on myönteinen.

Rohkaisua. – Maria lähti Elisabetin luo vierailulle. Hän viipyi Elisabetin ja Sakariaan kotona n. 3 kk., ts. todennäköisesti siihen saakka, kunnes heidän lapsensa Johannes (Kastaja) syntyi.
Heti ensi hetkestä Maria saa vahvistuksen Gabrielin sanoihin. Marian astuttua sisään taloon Elisabet täyttyi Pyhällä Hengellä ja huudahti: ”Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni?”
Elisabet (kuten myös lapsi, jota hän kantoi kohdussaan) tunnisti Marian kohdussa olevan lapsen. Mikä helpotus mahtoikaan olla Marialle: vihdoinkin joku joka uskoo, ja sanoo sen todeksi!
Voi hyvin kuvitella, että nuo kuukaudet olivat antoisia kummallekin, niin nuorelle Maria -tytölle kuin Elisabetillekin. He kummatkin olivat saaneet kokea ihmeen, siksi he ymmärsivät toisiaan. Ja ehkäpä Maria sai jopa olla auttamassa Elisabetia synnytyksessä. Varmasti tuo aika antoi Marialle rohkeutta ja taitoja selvitä oman raskautensa kanssa (erit. sen viimeisillä, kriittisillä ja haasteellisimmilla hetkillä).

Luoja antaa auttajia. – Kun suostuu siihen, mihin Jumala kutsuu, Hän ei jätä yksin. Hän antaa auttajia, neuvojia ja tukijoita, kun Hän näkee meidän sellaisia tarvitsevan. Hän valmistaa meitä siihen, mitä on suunnitellut varallemme. Ja mikä parasta –  Hän itse kulkee kanssamme!

Anna rakas Luoja meille palvelualtis sydän. Niin että mihin milloinkin kutsut, olisimme valmiita vastaamaan ’kyllä’. Ja auta meitä aina löytämään kiitoksen aiheita, kohtaammepa  millaisia haasteita tahansa elämämme aikana.

Muut tekstit: Ps. 113: 1-8,  1. Sam. 2: 1-2, 6-9 ja Room. 8: 1-4.

9.3.2015    Pyöräilykausi alkoi – ihanuus! Joillekin kausi on ympärivuotinen, mutta meikäläinen odottaa kunnes lumet ja jäät ovat sulaneet teiltä. Tänään oli vain rippeitä jäljellä oman reittini varrella. Pääsee taas vaivattomasti ja keveästi päämääräänsä. Saa liikuntaa, ja saa nauttia maisemista vähän eri lailla kuin kävellessä. Ja jos on mahdollisuus valita reitit vaikka kierrellen, useimmiten saa hengitellä myös raikasta ilmaa.
Ah kevät, tervetuloa!

   Veden ääreen

Ilmaiseksi – ”Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa! Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää, vaihdatte työstä saamanne palkan siihen, mikä ei tee kylläiseksi? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin, te saatte nauttia parhaista herkuista.
Kuulkaa minua, tulkaa minun luokseni, kuulkaa, niin te saatte elää! Minä teen ikuisen liiton teidän kanssanne ja lupaan olla liitossani uskollinen, niin kuin olin uskollinen Daavidille.”   (Jes. 55: 1-3)

Elävää vettä – Jeesus sanoi naiselle kaivolla: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.”
ja: ”Joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.”

Elämän Leipä – Jeesus sanoi myös: ”Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän.”
ja: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.”

Hänen ravitsemanaan – Afrikassa koin useimmiten olevani ’Elävällä Ravinnolla’. Päivä alkoi majapaikassa aamiaisella, joka usein oli teen kera 2 ranskaleipäviipaletta joiden päällä ohuesti levittettä. Sitten alkoi patikointi vuoristokyliin paikallisen pastorin kanssa, joka toimi tulkkina. Hän oli tottunut selviämään auringonpaahteisista päivistä ilman ruokaa ja juomaa, minä en. Olin – varsinkin alkuaikoina – melkoisen yllättynyt siitä, että vaikka repussa oli vain pullo vettä, ei koko päivänä ollut janon eikä nälän tunnetta, eikä heikottanut hitustakaan. (Minulla oli lapsesta lähtien ollut alhainen verensokeri, ja jos olin useita tunteja syömättä ja juomatta jalkeilla ollessani, tuli hutera olo.) Mutta nyt kuljin aamusta iltaan vuorenrinteitä ylös alas  täynnä energiaa. Päivästä toiseen. Illan suussa majapaikkaan palatessa oli tunne, että kyllä sitä jonkun hedelmän voisi syödä. Vaikka useimmiten söin illallista, tuntui etten olisi tarvinnut sitä. – Kaipa se johtui siitä, kun oli Kaiken Hyvän Antajan hommissa. Että oli kuin olisi vaan koko ajan täyttynyt ilman että itse koetti täyttää itseään mitenkään. 
Olla avoinna Hänen Rakkautensa tulla ja virrata lävitse – siitä sitä sitten kait tulee tulee ’kylläiseksi’, ravituksi; on jatkuvassa ravituksi tulemisen tilassa.                                 Myöhemmin meikäläiselle selvisi, ettei tuo kuitenkaan ole mikään erityinen Afrikka- ilmiö. Samaa kuin päiväntasaajalla voi kokea täällä 60-70. leveyspiirilläkin. Aika makee juttu!
– Mutta niin ovat nuo Jeesuksen sanatkin vedestä ja leivästä aikamoisen ihanat, kun niitä oikein alkaa maistella…

Jesus Christ, Bread of Life – Taizé

https://www.youtube.com/watch?v=5RqTOczCZPQ

2.3.2015

    Valo – vaikeimpienkin asioiden yllä

Vapautumista – Jotkut näkemäni ruandalaiset olivat niin vahvasti traumatisoituneita, etteivät he pystyneet olemaan luontevassa kontaktissa muiden kanssa. Mutta enimmäkseen kohtasin valoisia, elämänmyönteisiä ja tasapainoisia ihmisiä. Ihmettelin tätä ja halusin kuulla, mikä oli auttanut heitä pääsemään eteenpäin elämässään. Mistä he olivat saaneet apua, niin etteivät olleet juuttuneet pelon, surun, katkeruuden tai vihan valtaan?
Vastaus oli aina sama: vain Jumalan avulla se oli ollut mahdollista! Heidän puolestaan oli rukoiltu, ja Kristus oli vapauttanut heidät syyttävistä ja katkerista tunteistaan. Usein prosessi oli vaatinut pitemmän aikaa. Kristittyjä auttoi myös lupaus ikuisesta elämästä Kristuksen luona. Heitä lohdutti ajatella, että surmansa saaneilla sukulaisilla oli nyt hyvä olla.
Joissakin kärsimykset olivat muuntuneet haluksi auttaa muita, joilla oli vaikeaa. Eräs nuori nainen esim. kertoi, kuinka hänet oli heitetty elävänä surmattujen perheenjäsentensä kanssa suureen kuoppaan. Kuoppa oli peitetty. Muutaman päivän kuluttua hän kaivautui esiin maan alta. Tavatessamme hän oli pystynyt antamaan anteeksi surmaajille. Hän kävi jopa tervehtimässä heitä vankilassa, vei heille ruokaa ja keskusteli heidän kanssaan. Hän haluaa olla elävänä todistuksena heille siitä, kuinka Jeesus Kristus oli vapauttanut hänet täydellisestä apatiasta ja vähitellen kasvaneesta vihasta ja kostonhalusta. Ja siitä, kuinka tämä Vapahtaja rakastaa jokaista, huolimatta siitä, mitä he olivat tehneet. – Uskon että jotain tapahtui vangeissa tämän kautta.   

Parantava voima – Aloin ymmärtää, millainen valtava parantava ja vapauttava voima Kristuksella on! Jos nämä ruandalaiset olivat vapautuneet hirvittävien tapahtumien aiheuttamista masennuksista, ahdistuksista ja katkeruudesta Kristuksen voiman kautta, tämän voiman täytyy olla sellainen, että Hänen vaikutuksessaan kaikki on mahdollista.

Kyrie Eleison, Christe Eleison – Taizé

Muut tekstit ovat: Ps. 25: 11-20, Jer. 7: 23-26 ja Joh. 8: 46-59.

23.2.2015
   
Jouluruusu pääsiäispaaston aikaan  – kuin muistuttamassa minua siitä elämästä, joka muutti tämän planeetan historian –  syntymästä, kasvusta, tehtävästä, kuolemasta,  ylösnousemuksesta  – ja yhä uudelleen itsensä ilmentävästä voimallisesta läsnäolosta.
Ja myöskin siitä, kuinka ankean tuntuisen, kylmän, kovankin lävitse voi puhjeta esiin jotain kaunista.

16.2.2015.  Ulkona kirkas taivas, upea talvinen sää. – Tuntui äkkiseltään oudolta päivittää blogia ensi pyhän aiheella ’Jeesus kiusausten voittajana’. Siihen kun sisältyy se kirkkauden vastapooli, jolle ei haluaisi antaa ajatuksen hiventäkään tällaisena valon päivänä. Aiheeseen liittyvät tekstitkin törmäyttivät kiusaukseen: teki mieli valita helpoin. – Ei kun nyt vaan voittamaan tuo kiusaus ja valitsemaan psalmitekstin sijasta haaastavampi, 3 virkkeen evankeliumiteksti!

Enkelit pitivät huolta – Henki ajoi Jeesuksen autiomaahan. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta.  (Mark. 1: 12-13)

Sana ’ajoi’ tökkäsi. Muut kielet tarjosivat samaa käännöstä (paitsi ruotsinkielinen, joka käyttää Matteuksen lempeämpää sanaa ’förde’). Matteuksen evankeliumissa Henki vei Jeesuksen autiomaahan. Siinä on suuri ero.
Jumalan Pojan oli määrä tulla ihmiseksi ja voittaa kiusaukset ja Kiusaajan valta. Mutta Hän sai mennä autiomaahan Hengen saattamana, ja enkelit pitivät hänestä huolen.
Lohdullista on kun tietää, ettei ole yksin vaikeimpinakaan hetkinä, vaan auttajia on lähellä.
Jeesus joutui sekä kiusatuksi että testiin: voittaisiko hän kiusaukset? Taivaallinen Isä tiesi kyllä varmasti, että Jeesus selviytyisi voittajana, mutta ehkä se kirkastui Jeesukselle itselleen vasta hänen kohdattuaan ne.
Millaisia kiusauksia me kohtaamme, millaisessa paikassa, tilassa? Mistä hakea voimaa voittaa ne?
Kyllä se itselle ajatustasolla on ihan selvä juttu: Häneltä, joka voitti kiusaukset autiomaassa. Toinen asia on, muistanko tuon juuri sillä hetkellä kun on tarvis; silloin kun jokin tökkää sisäisen levollisuuden olotilaan. – Mutta tähänhän elämä väistämättä tuo opettelumahdollisuuksia, jatkuvasti…
Ja sitä paitsi se, että saa kohdata ne yhdessä itse Voittajan kanssa, joka rakastaa ja auttaa, on jo voitto sinänsä!
Loppujen lopuksi huomaan, että noissa 3 virkkeessä onkin kirkas, upea sanoma! Sopii sittenkin hyvin päivitettäväksi – tänäänkin 🙂

Spiritus Jesu Christi . Jeesuksen Kristuksen Henki – Taize

https://www.youtube.com/watch?v=-l6xaeottu0

’Spiritus Jesu Christi, Spiritus caritatis, confirmet cor tuum, confirmet cor tuum’
’Jeesuksen rauhan Henki, armon ja rauhan Henki on sydämesi voima, on sydämesi voima’

Efraim Syyrialaisen paastorukous (300-luvulta):
”Herra, elämäni valtias!
Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.
Anna minulle, sinun palvelijallesi, sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.
Oi kuningas ja Herra! Anna minun nähdä rikokseni ja anna, etten tuomitsisi lähimmäistäni, sillä sinä olet siunattu iankaikkisesti. Amen.”

Muut tekstit: Jes. 1:16-20 t. 1. Moos. 3: 1-7 (8-19) ja Hepr. 2: 9, 17-18.