24.10.2016                             

En muista aikaa, jolloin ihmiset olisivat jakautuneet niin kiihkeästi kahteen täysin vastakkaiseen ajattelu- ja asennoitumistapaan kuin viimeisten 12 kk:n aikana. Eikä ihme. Useimmat meistä eivät ole kokeneet nykyisen kaltaista pakolaisvirtaa, laajinta sitten II maailmansodan. – Millaisia ajatuksia, tunteita ja toimintaa se meissä herättää? Kieltämisen, vihan ja pelon? Myötätunnon, auttamisen halun ja toiminnan?

Miten toimia sekä taivaan että tämän maan kansalaisena? Sitä pohditaan ensi pyhän teksteissä.
Kun lueskelin niitä tulivat ihan väkisinkin mieleen USA:n ensikuiset presidentinvaalit. Uutiset tulvivat kandidaattien nykyisiä ja menneitä puheita ja tekemisiä, joista heijastuu heidän erilaiset arvomaailmaansa. Mielenkiintoista kuitenkin, kuinka 2. presidenttiehdokkaaksi on päässyt kapuamaan henkilö, joka on saanut jopa oman puolueen arvovaltaisina pidettyjä kannattajia vetäytymään kannatuksestaan. – Ei ihme sekään, ovathan hänen asenteensa ja kommenttinsa sanalla sanoen uskomattomia.
Se että n. puolet yhdysvaltalaisista on ollut halukas antamaan maansa ylimmän päätäntävallan tämän sangen impulsiivisen ihmisen hyppysiin…  tuntuu sekin uskomattomalta!

Menneille emme mitään mahda, mutta nykyiseen ja tulevaan vaikutamme asenteillamme ja valinnoillamme. Olemme valinneet presidentin, jota ei tarvitse hävetä. Haasteita hänellä ja hallituksella on kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi, joten kannattaa muistaa heitä rukouksin. 
Mutta kyllä meillä suomalaisilla on myös häpeänaihetta. Asenteemme, jotka (ei tosin vain meidän maassamme vaan muissakin maissa) ovat huolestuttavasti vahvistuneet (ja joiden vuoksi Donaldkin on edennyt vaalien 2. ehdokkaaksi): siinä määrin vahvaa oman henk. koht. edun (oman maan edun) korostamista, että toisten hädänalainen tila nähdään uhkana.   

Maailmanmuuttajia – Edelliset mietteet kirjoitin myöhään illalla, joten päätin jatkaa seur. aamuna.  – Ja millaisen uutisen bongasinkaan aamu-uutisista: Hyvän uutisen!!!
”Hyvät asiat kasvattavat” – Neljä suomalaisauttajaa kertoo, miten maailmaa muutetaan. – Jes!!!!
Tässä linkki näiden maailmanmuuttajien kertomuksiin:  http://yle.fi/uutiset/3-9245519

Kahden valtakunnan kansalaisena -aiheesta Evankeliumikirja toteaa:
’Kristityn oikea isänmaa on taivaassa. Kuitenkin hän on samalla maallisen yhteiskunnan jäsen ja vastuussa siitä. Kristityt rukoilevat valtiovallan puolesta ja noudattavat sen lakeja ja velvoitteita. Yhteiskunta kuuluu Jumalan asettamaan elämänjärjestykseen, joka suojelee ja palvelee ihmiselämää. Maallinen esivalta saattaa kuitenkin irtaantua Jumalasta. Silloin syntyy tilanteita, jolloin se toimii Jumalan tahtoa vastaan loukkaamalla ihmisarvoa tai estämällä evankeliumin vapautta. Tällöin kristittyjen pitää sekä yksilöinä että yhteisönä seurata Jumalan sanaan sidotun omantunnon ääntä.’

Suojella ja palvella ihmiselämää… kuuluu Jumalan asettamaan elämänjärjestykseen…
Onko ylipäätään mahdollista, että taivaalliset ja maalliset arvot sulautuisivat toisiinsa?
Uutislinkin ekan maailmanmuuttajan mukaan on; siitä hänen oma elämäntyönsä on hyvänä esimerkkinä.

Peltienkeli – Espoon kauppakeskus Sellossa on parhaillaan näytillä MAF:n (yhteiskristillinen lähetyslentojärjestö) avustusentokone. Siinä tämä Afrikassa 20 v. ja 1,8 miljoonaa km:ä avustuslentoja lentänyt peltienkeli nyt katselee ostoksilla käyviä ihmisiä vaate-, laukku-, kosmetiikka-, koru-, lahjatavara- ym. kauppojen, jätskibaarin, kahviloiden ja ravintoloiden keskellä.
Jos tuolla pienellä lentokoneella olisi mieli, tunteet ja aistit, mitä se mahtaisi tuumailla sitä nyt ympäröivästä, niin täysin vastakkaisesta todellisuudesta kuin minkä se  noiden 20 palvelusvuotensa aikana oppi tuntemaan? 

Neuvoston jäsenet kutsuivat apostolit sisään ja kielsivät heitä enää puhumasta tai opettamasta yhtään mitään Jeesuksen nimessä. Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille: ”Onko Jumalan edessä oikein totella ennemmin teitä kuin Jumalaa? Ratkaiskaa itse. Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.”
Silloin neuvoston jäsenet uhkailivat heitä entistä ankarammin, mutta päästivät heidät sitten vapaaksi kansan tähden. He katsoivat mahdottomaksi rangaista miehiä, sillä kaikki ylistivät Jumalaa sen johdosta, mitä oli tapahtunut.   (Ap. t. 4: 18-21)

Pyhä Henki toimi apostoleissa ja heidän kauttaan niin vahvasti, etteivät ulkonaiset uhkat vaikuttaneet heihin. Kansa ymmärsi, etteivät tapahtuneet ihmeet olleet ihmisten vaan Jumalan aikaansaannosta. – Osat vaihtuivat: uhittelijoista tulikin (kansan suosion menettämisen) pelkääjiä. 

Mitä me pelkäämme? Oman asemamme/tilanteemme heikkenemistä?
Vaikka maassamme on köyhyyttä ja työttömyyttä, ei tämä ole köyhä maa. Ei tarvitse kuin katsoa markkinoilla olevaa ylenpalttista tarjontaa ja kysyä: eikö meillä ole mistä jakaa, antaa tarvitseville, auttaa hädässä olevia?

Raamatun lupausten mukaan Taivaan Valtakunta tulee ennemmin tai myöhemmin olemaan täydesti todellisuutta täällä Maan päällä. – Olemmeko myötävaikuttamassa tähän vai painamassa  jarruja?

Jeesus, mitä sanoisit meille nyt? Miten voisimme oppia elämään, ajattelemaan ja toimimaan todeksi Sinun opetuksiasi? Miten asenteistamme voisi tulla ’niin maan päällä kuin taivaassa’ -asenteita?

Taivasmaankansalaisiksi – Kristus, anna Sydämesi muuttaa sydämiämme. Vahvista meissä myötätuntoa ja epäitsekkyyttä, kykyä nähdä hätää kärsivät Sinun silmin. Auta meitä kuulemaan, mitä toivoisit meissä muuttuvan. Ja mitä haluaisit tehdä kauttamme. Anna meille halu jakaa omastamme tarvitseville, toimia taivaskansalaisina täällä maan päällä.
Kun emme itse siihen kykene, anna Henkesi vaikuttaa meissä.
Kiitos Rakkaudestasi meitä kaikkia kohtaan! 🙂

Give Me Your Eyes – Brandon Heath

”Katselin alas taivaalta, seurasin kaupungin valoja
maailmaani kilometrin korkeudelta
paras näköalapaikka
kurotin alas, kosketin kylmää mustaa kattoa
se pysäytti äkisti
hengitin sisään tuttua shokkia, hämmennystä, kaaosta
kaikki nuo ihmiset, menossa jonnekin
miksi en ole koskaan välittänyt?
anna minulle Sinun silmäsi vaikka vain sekunniksi
niin että voin nähdä kaiken mitä en nähnyt
anna minulle Sinun rakkautesi ihmiskuntaa kohtaan
anna minulle Sinun käsivartesi niitä varten, joiden sydän on särkynyt
niitä varten, jotka ovat niin kaukana etten heihin yllä 
anna Sinun sydämesi niitä kohtaan, jotka on unohdettu
anna Sinun silmäsi niin että näen
astuin vilkkaalle kadulle, näen tytön, katseemme kohtaavat
hän yrittää parhaansa hymyilläkseen minulle
kätkien sen mitä on hymyn alla
tuolla on mies mustassa puvussa
punainen solmio kaulassa, kuluttaen aikaa
liian häpeissään kertoakseen vaimolleen olevansa työtön
kaikki nuo ihmiset menossa jonnekin
miksen koskaan ole välittänyt?
olen ollut tuolla miljoona kertaa
pari miljoonaa silmäparia on ohittanut minut
vakuutan etten koskaan kuvitellut olevani väärässä!
tahdon katsoa vielä uudestaan
anna minulle vielä toinen mahdollisuus
nähdä miten Sinä näet ihmiset, koko ajan
anna Sinun silmäsi, Herra
anna silmäsi nähdä kaikki mitä en huomannut
anna minulle käsivartesi murtuneita varten
Herra, anna minulle Sinun silmäsi” 

17.10.2016                             

Pihlajanmarjat – Tänä syksynä pihlajat ovat ilahduttaneet hehkuvanvärisillä, täyteläisinä nuokkuvilla marjatertuillaan. Paitsi silmänruoakana, voi niistä iloita monella tapaa muutenkin. Niitä voi kuivattaa talven varalle, vaikka askartelumateriaaliksi lasten kanssa. Tai  c-vitamiinilisänä pimenevään syksyyn.
Happamasta makeaa – Huuhdo tuoreet marjat ja soseuta (t. jauha kuivatetut), makeuta intiaanisokerilla (Masajo) ja sekoita puuroon, mysliin tai luonnonjogurttiin. Taikka levitä sosetta vaikka siemennäkkärin päälle. – Kirpeän makeeta, nam!
Vaikka poimin marjoja alemmilta oksilta, jäi ylemmille kyllä riittämiin lämpimiin maihin lentäville. Valtava siritys ja siipien suhina käy lukemattomien innokkaiden nokkien popsiessa marjoja matkaevääksi. – Viisaasti suunniteltu nämäkin luonnon antimet!

Velat – Jeesus sanoi: ”Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset. Kun hän alkoi tarkastaa niitä, hänen eteensä tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta talenttia. Miehellä ei ollut, millä maksaa, ja niin kuningas määräsi, että hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa ja koko hänen omaisuutensa oli myytävä ja velka maksettava. Silloin palvelija heittäytyi maahan hänen eteensä ja pyysi: ’Ole kärsivällinen! Minä maksan sinulle kyllä kaiken.’ Kuninkaan tuli sääli palvelijaansa, ja hän päästi miehen menemään ja antoi velan anteeksi.
Mutta kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa sata denaaria. Hän kävi mieheen käsiksi, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: ’Maksa, mitä olet velkaa!’ Mies heittäytyi maahan ja pyysi: ’Ole kärsivällinen! Kyllä minä maksan sinulle.’ Mutta toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja toimitti työtoverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi velkansa.
Muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, ja panivat sen pahakseen. He menivät kuninkaan luo ja kertoivat hänelle kaiken. Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: ’Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?’ Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan.
Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi.”   (Matt. 18: 23-35)

Sielun vankeus – Voi tuntua vähän synkältä tuo Jeesuksen vertaus taivasten valtakunnasta. Tai sitten ihan oikeudenmukaiselta. Riippuu siitä, mitä kohtaa siinä katselee.
Ainakaan sitä ei ole vaikea ymmärtää. Jumala, joka on antanut ja antaa meille anteeksi, odottaa että myös me olisimme armahtavaisia lähimmäisillemme.
Tuo vankeus on hyvä kuva siitä, mitä anteeksiantamattomuus saa aikaan: se kahlitsee olemukseen ajatuksia ja tunteita, jotka eivät tee hyvää, eivät itselle eivätkä muille.
Usein kumpikin osapuoli kärsii, sekä se joka kaipaa armahdusta kuin se joka ei pysty antamaan anteeksi. Mutta useimmiten ehkä kuitenkin jälkimmäinen. Anteeksiantamattomuus kun tuppaa kaivertamaan sielun sopukoihin erikokoisia pesäkkeitä niille sanoille, teoille ja kokemuksille, jotka loukkasivat ja satuttivat. Sieltä, sielun tyrmistä niitä sitten jossain kohtaa elämässä, jossain muodossa, ryöpsähtelee  pintaan.

Oletko huomannut kuinka ihmeen vapauttavaa on, kun on antanut anteeksi? Minä ainakin olen, niin omalla kohdalla kuin muidenkin.
Omassa elämässäni merkillisin ja voimakkain tähän liittyvä kokemus tapahtui toissa vuonna äitipuoleni sairasvuoteen äärellä hänen viimeisten elinviikkojensa aikana.
Kärsimys oli tuolloin niin vahvasti läsnä ja herätti sellaisen myötätunnon, ettei siinä ollut tilaa anteeksiantoon liittyvien asioiden miettimiseen. Itse asiassa hämmästelin millaisella voimalla myötätunto minut täytti. Oli kuin aikoinaan syvälle painuneita, suhteeseemme liittyviä neg. kokemuksia ja tunteita ei olisi lainkaan ollutkaan. Oli vain myötätunto ja sääli. Tuntui että Rakkauden voima virtasi kauttani minusta riippumatta. En koettanut analysoida tai ymmärtää sitä, annoin vain Jumalan hoitaa. – Jälkeenpäin ymmärsin, että Hän hoiti siinä paitsi vuoteessa lepäävää, myös sen äärellä istuvaa!   

Yllätys – Minulle oli tuotu oma vuode huoneeseen. Eräänä yönä istuin vuoteeni laidalla, oli hiljaista, äitipuoleni kasvot olivat kohti kattoa, silmät olivat kiinni, ja oletin hänen kohta nukahtavan. Minua väsytti kovasti ja vuode kutsui heittäytymään pitkäkseen, mutta tiesin että nukahtaisin heti, joten sinnittelin istuen. Piti pysytellä hereillä jotta voisin olla apuna kun äitipuoltani janottaisi.
Yhtäkkiä hän – päätään kääntämättä – ojensi kätensä minua kohti ja sanoi vain:”Anteeksi!”
Ei mitään, sitä vartenhan olen tässä ettei sinun olisi jano, sanoin. (Hän ei pystynyt nielemään, joten autoin häntä imemään vettä kostutetusta vanutuposta, kuten sairaanhoitaja oli opastanut.)
”Ei kun ANTEEKSI!!” hän sanoi nyt hyvin painokkaasti. Silloin tajusin ettei hän pyytänyt anteeksi sitä että oli vaivaksi, vaan tuo oli anteeksipyyntö, joka kattoi kaiken; menneen ja nykyisen – ihan kaiken.
Tiesin, että tuon sanan lausuminen ei ollut hänelle helppoa. Äänensävy oli pikemminkin vaativa kuin minkäänlaista tunnetta kuvaava. Mutta tuo minussa virtaava myötätunnon voima työnsi sanat suustani: ”Oi, totta kai annan anteeksi!”. Eivätkä ne olleet vaan sanoja, vaan tunsin että ne ponnahtivat koko sydämestäni. Oli sellainen olo, että kaikki oli sillä hetkellä minun puoleltani täysin anteeksi annettu.
Minäkin pyysin häneltä anteeksi kaikkea, millä joko tietoisesti tai tietämättäni olin toiminut väärin häntä kohtaan. (Vaikkei sillä hetkellä noussutkaan mitään erityisesti mieleen, niin ajattelin että varmastikin oli ollut monia tilanteita, joissa olin loukannut häntä. Jollen ääneen, niin ainakin ajatuksissani: teini-ikäisenä sisimmässäni oli niin paljon kaunaa ja vihaa häntä kohtaan, ja vielä myöhemminkin.)
Tuntui kuin äitipuoleni olisi hämmentynyt täysin; ikään kuin anteeksipyyntöni olisi yllättänyt hänet yhtä suuresti kuin hänen anteeksipyyntönsä minut.

Olin kyllä aiemmin monestikin mielessäni antanut hänelle anteeksi. Viime viikolla luin 16-v:na kirjoittamaani päiväkirjaa, johon olin kirjoittanut, etten halua vihan ja kaunan alkavan myrkyttää sieluani. Tietoisen anteeksiantoprosessin aloitin kuitenkin vasta aikuisena. Mutta aina silloin tällöin, tietyissä tilanteissa, mieleeni nousi ajatuksia, jotka kertoivat, etten ollutkaan vielä täysin vapautunut neg. ajatuksista häntä kohtaan.
Tuossa öisessä anteeksiannon hetkessä sairaalahuoneessa tuntui kuin anteeksiantoreaktioni ei olisi tullut omasta voimastani käsin. Vaan että Eräs, joka on kaikkia inhimillisiä ajatuksia, tunteita ja kokemuksia suurempi, oli saanut minussa tuon välittömän, hetkeäkään epäröimättömän, ehdottoman ja totaalisen anteeksiantamisen aikaan. Se oli niin monin verroin voimakkaampi kuin omat, mielessäni tehdyt anteeksiannot (joissa taisin kyllä ajatella ennemminkin itseäni ja omaa haluani vapautua anteeksiantamattomuuden kahleista kuin toisen osapuolen tilannetta).

En minä, vaan Kristus minussa – Tuossa sairasvuoteen äärellä tapahtuneessa anteeksiannon hetkessä sairaalahuoneessa oli minusta häivähdys siitä, mitä Paavali totesi kirjeessään galatalaisille: ”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa.”
Ajattelen, että tuossa hetkessä Kristuksen Henki vaikutti sillä tavoin, että sisimmästä kumpuava anteeksianto ja -pyyntö huuhtoivat tieltään kaiken sellaisen, mikä tuossa tilanteessa olisi saattanut asettua tukkeeksi. – Se oli valoisa ja kirkas hetki.

Ei aina helppoa – Jeesus korostaa usein opetuksissaan anteeksipyytämisen ja -annon merkitystä. Mutta oli kummasta tahansa kyse, ei se aina niin helppoa ole!
Tai jos on todella halu antaa anteeksi, sitä ehkä tekee  (mielessään, jollei toinen pyydä) useampaankin kertaan miettien ehkä että tuliko kaikki nyt ihan oikeasti anteeksi annettua, vai vieläkö sisälläni muhii jotain kaunajemmoja.

Kerroin tuon  hyvin henkilökohtaisen kokemuksen siksi, että 1. anteeksianto on niin  tärkeää, 2. haluan rohkaista luottamaan, että jos ja kun itsellä on vaikeaa antaa anteeksi, voi pyytää Jeesusta apuun. Ja Hän auttaa.
Minulle tuo anteeksipyyntö tuli täytenä yllätyksenä, enkä voi tietää, miten olisin reagoinut siihen, jollen olisi joka päivä pyytänyt Jeesus Kristusta olemaan kanssamme ollessani äitipuoleni luona. Tuon sairaalajaksonkin aikana tapahtui nim. asioita, jotka eivät olleet mitenkään omiaan vahvistamaan omaa valmiuttani täyteen anteeksiantoon.

Vaikka tuntuisi kirpeältä – kun pyydät, antaa Jeesus, anteeksiannon Mestari, oman anteeksiantovoimansa virrata sydämeesi ja sen kautta sille, jolle tahdot antaa anteeksi. Hän näytti elämässään ja erityisesti sen viimeisillä kärsimyksen hetkillä, kuinka suuri hänen armonsa ja anteeksiannon voimansa on.   

Kristus Vapahtaja, kiitos että näet kaikki haavoittumisemme ja haavoittamisemme. Näet miten me olemme toisia satuttaneet ja loukanneet, ja millä tavoin meitä on satutettu ja loukattu.
Kiitos että autat meitä antamaan/pyytämään anteeksi, silloin kun me emme voi, jaksa tai kykene. 
Parantajamme, hoida sisäisiä haavojamme. Auta meitä vapautumaan mielemme vankilasta, niiden tunteiden kahleista, jotka meitä sitovat.
Sinussa on Vapaus. Olet ihmeellinen Voiman ja Rakkauden Lähde. Kiitos Sinulle!

A Heart That Forgives – Kevin LeVar

”Haluan anteeksiantavan sydämen, rakkaudentäyteisen
myötätuntoisen sydämen, juuri sellaisen kuin Sinulla
sydämen joka voittaa pahan hyvyydellä ja rakkaudella
kuin mitään ei olisi tapahtunut, ilman kaunaa
haluan sydämen joka antaa anteeksi, elää ja antaa elää
joka vain rakastaa ja rakastaa, aina vaan
sellaisen, jota ihmiset eivät voi loukata koska Sinun sanasi on siellä, sisimmässäni
sydämen joka rakastaa pyyteettömästi kuten Sinä Jeesus Kristus
tahdon sydämen joka rakastaa kaikkia, vihollisianikin
tahdon rakastaa kuten Sinä, olla kuin Sinä, toimia niin kuin Sinä
kun ne jotka ovat lähimpänä tai ne jotka olen tuntenut pisimpään satuttavat eniten
sittenkin haluan rakastaa heitä aivan kuten Sinä rakastit minua
vaikka minuun sattuisikin, haluan anteeksiantavan sydämen
kun tuska on niin syvä ja kun on niin vaikeaa puhua siitä kenellekään
aivan kuin Sinun Poikasi, pidätän oikeuteni käyttää sitä heitä vastaan viha sisimmässäni
tahdon kulkea Sinun laillasi, puhua kuin Sinä, toimia kuin Sinä
tahdon olla kaltaisesi Jeesus Kristus
sillä sydän joka antaa anteeksi elää täysin vapaana menneisyyden kivuista
ja sydän joka vapauttaa tulee tuntemaan niin paljon vapautta
tahdotko olla vapaa – vastaukseni on kyllä, Herra tahdon olla vapaa
Jumala, olen väsynyt olemaan sidottuna, Isä, vastaukseni on kyllä
en tahdo tätä elämääni, Jumala, olen valmis päästämään irti
en jaksa enää sanoa ei, Isä, vastaukseni on kyllä
tiedän että Sinulla on minulle niin paljon odottamassa, ylpeyteni kätkemää
tahdot tehdä niin paljon elämälläni
Isä auta minua päästämään irti, Herra tiedät että tämä on kestänyt niin kauan
Isä auta minua päästämään irti, kun soitan sinulle tämän laulun
en halua loukkauksen hengen pidättelevän minua
en halua niiden pidättelevän minua, jotka tekevät vääryyttä minua kohtaan
tahdon rakastaa heitä kuten Sinä rakastat minua
tapahtuipa mitä tahansa Herra, anna minulle armahtavaisuutta
Herra tulipa mitä hyvänsä, huolimatta siitä mitä ihmiset tekevät
tahdon sittenkin rakastaa heitä, rakastaa niin kuin Sinä rakastat”

Muut tekstit: Ps. 119: 162-168, 1. Moos. 50: 15-21 ja  Ef. 4: 25-32.

10.10.2016   Kapernaumin palmuja

Mies uskoi – Kapernaumissa oli kuninkaan virkamies, jonka poika oli sairaana. Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan hän lähti Jeesuksen luo ja pyysi, että tämä tulisi parantamaan pojan, joka oli kuolemaisillaan.
Jeesus sanoi hänelle: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.”
Mutta virkamies pyysi: ”Herra, tule, ennen kuin poikani kuolee.” Silloin Jeesus sanoi: ”Mene kotiisi. Poikasi elää.” Mies uskoi, mitä Jeesus hänelle sanoi, ja lähti. Jo kesken matkan tulivat hänen palvelijansa häntä vastaan ja kertoivat pojan parantuneen.
Mies kysyi heiltä, mihin aikaan poika oli alkanut toipua, ja he sanoivat: ”Eilen seitsemännellä tunnilla kuume hellitti.” Silloin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut juuri silloin, kun Jeesus sanoi hänelle: ”Poikasi elää”, ja hän ja koko hänen talonsa väki uskoivat Jeesukseen.  (Joh. 4: 46-53)

Mies tuli Jeesuksen luo uskoen ja luottaen häneen. Jeesuksen tarvitsi vain sanoa sanat  ”poikasi elää”, ja kuolemaisillaan ollut poika parani.

Voinko/voitko tulla ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen luo tänäänkin? Kyllä, ehdottomasti! Hänen luokseen kannattaa tulla ja puhua Hänelle asioista joita kantaa sydämellään.  

Mutta mitä jos en kuulekaan Jeesukselta niitä sanoja, joita haluaisin kuulla?
Niin paljon tapahtuu meidän näkemättämme, kuulemattamme, tiedostamattamme. Joskus sen ymmärtää vasta jälkeenpäin. Uskoaan Jumalaan tai Jeesukseen ei kannata perustaa sen varaan, mitä aisteillaan havaitsee tai ei havaitse tapahtuvan.
Suhdettani ja uskoani Jeesukseen ei muuta se, näenkö/kuulenko/koenko, että se mitä olen Häneltä rukoillut tapahtuu. Luojamme on kaikkivaltias, eikä Hänelle mikään ole mahdotonta, mutta Hän toimintaansa elämässämme vaikuttavat paitsi pyyntömme, myös Hänen omat ajatuksensa, suunnitelmansa ja aikataulunsa, jotka voivat olla toisenlaiset kuin toivoisimme.
Me näemme asiat vain omasta, kapeasta näkövinkkelistämme, Hän näkee kaiken suunnattoman paljon laajemmasta perspektiivistä. – Ja sittenkin: me ja jokainen Hänen luotunsa olemme Hänelle niin tärkeitä ja rakkaita! 

Uskon perusasiat – Eräs ystäväni totesi kerran, että uskon perusasiat ovat loppujen lopuksi ihan yksinkertaisia. Hän ei ymmärrä, miksi minun pitää aina yrittää monimutkaistaa niitä. – Niin, meikäläisellä todella jostain syystä on tarve ymmärtää syvemmin, perusteellisemmin. Ja se saa minut aina välillä kipuilemaan sellaisten uskon- ja raamatunkohtien äärellä, joita minun on vaikea niellä. Tämä haluni pureskella näitä klimppikohtia ei kuitenkaan onneksi ole horjuttanut uskoani Jumalaan, Jeesus Kristukseen ja Pyhään Henkeen, ja Heidän merkitykseensä meidän ja koko luomakunnan elämään. Ja aika vaikea olisi uskoa, että vastaisuudessakaan niin kävisi.  

Päiväkirjat – Olen viime aikoina lukenut teini-ikäisenä kirjoittamiani päiväkirjoja (ja pistänyt sitten sivut saunanlämmityssytykkeiksi). Paljon siitä, mitä silloin liikkui mielessäni, olin tyystin unohtanut. Äitini ja isoveljeni kuoleman jälkeisiin vuosiin liittyi paljon vaikeita asioita, mutten muistanut että olin noina aikoina päiväkirjaa kirjoittaessani kääntynyt Jumalan puoleen useammankin kerran.
Jotkut huokaukset ja pyynnöt Jumalalle, ja lauseet jotka eivät olleet suoranaisia pyyntöjä, mutta joiden viereen olin piirtänyt kädet liitettynä rukousasentoon… – kun ajattelen noita asioita, ymmärrän, kuinka Jumala on ollut kanssani, nähnyt, kuullut ja vastannut. – Joskus tällaiset asiat voivat valjeta itselle vasta vuosien tai vuosikymmenien kuluttua, esim. lukiessa vanhaa päiväkirjaa. – Tai jos on parempi muisti kuin meikäläisellä, niin ihan muistelemalla. 

Jos olisin ymmärtänyt – Noiden vanhojen päiväkirjojeni lukeminen on vain vahvistanut käsitystäni siitä, miten merkittävää on, käännymmekö Jumalamme puoleen asioidemme kanssa vai elämmekö vain omaa elämäämme kutsumatta Häntä siihen mukaan. Näin jälkeenpäin ajattelen, että jos jo tuolloin olisin ymmärtänyt miten merkittävää on että kääntyy Hänen puoleensa, olisin varmaan tehnyt niin kaikissa elämänvaiheissa!

Rakas taivaallinen Isämme, kiitos Rakkaudestasi meitä kohtaan. Kiitos että jokainen luotusi on Sinulle tärkeä. Toiveesi on, että valitsisimme seurata Poikasi valmistamaa tietä. Kiitos Hänestä, ja kiitos Pyhästä Hengestä. Kiitos kaikesta avusta ja johdatuksesta!
Sinun Käsissäsi kaikki elämämme asiat ovat parhaassa mahdollisessa hoidossa.
Kiitos että saamme tulla luoksesi, tänäänkin!

With All I Am – Hillsong Live

”Sinun Käsiisi uskon jälleen koko olemiseni, Sinulle Herra
Sinä pitelet maailmaani kämmenelläsi ja olen Sinun ikuisesti
Jeesus uskon Sinuun, kuulun Sinulle
Sinun vuoksesi elän, Sinun vuoksesi koko olemukseni laulaa
kuljen kanssasi, minne ikinä kuljet, ilossa ja surussa luotan Sinuun
ja elän Sinun lupauksissasi ikuisesti, Sinua palvon”

Muut tekstit: Ps. 46:2-8, Jes. 33: 20-22 ja Room. 1: 16-17.

3.10.2016              

Miten monet tekijät vaikuttavatkaan siihen, millaiset asiat menevät mielen ja tunteiden suodattimien läpi, ja millaiset asiat taas jäävät kummallisina möhkäleinä tai epämääräisinä hahtuvina niiden pinnalle!
Millä tavoin kuvamme Jumalasta on muodostunut? Voin vain kuvitella, miten syvälle sieluun mielikuvat ankarasta Jumalasta olisivatkaan porautuneet, jos minulle sellaisia olisi tarjottu.
Minä uskon ja luotan hyvään ja rakastavaan Jumalaan, sellaiseen, jona esim. ensi pyhän psalmiteksti Hänet kuvaa. – Sen sijaan tekstejä, jotka eivät mielestäni kuvasta Hänen Rakkauttaan meitä kohtaan, pureskelen ja pureskelen enkä vaan saa niitä nieltyä.

Tarua vai totta? – Miten helppo onkaan yhtyä lempeän ja rakkaudellisen tuntuisiin raamatunkohtiin; sellaisenkin, joka kokee Raamatun etäiseksi. Ne hoitavat, niistä ammennetaan toivoa, voimia, luottamusta. Niiden kohdalla ei kysele, kyseenalaista, kiukuttele.
Entä ne vaikeat, rajut kohdat? Niitä ainakin itse joudun lukemaan tosi moneen kertaan, ennen kuin löydän niistä jotain valoa ja toivoa antavaa. Tai sitten vain huokaan ja jatkan matkaa ajatellen, että ehkä tuokin jossain vaiheessa sitten selviää. 

Ensi pyhän evankeliumitekstin vertaus ja Jeesuksen sanat tuntuivat ensin sellaisilta, vaikeilta. Etsin helpotusta kreik.kiel. konkordanssikirjasta &  siihen kuuluvasta kreik-engl.sanakirjasta, Amplified Bible’sta sekä erikielisistä käännöksistä, erityisesti ’valittu’ – sanaan. Möykyksi jäi!
Kunnes yhtäkkiä tuli ajatus: Jeesushan viittasi tuossa siihen, kuinka Jumala oli valinnut nimenomaan Israelin kansan tiettyä tehtävää varten. Hän halusi ravistella heitä hereille, näkemään miten suuresta asiasta oli kyse,  mutta näki samalla maanmiehiensä haluttomuuden hyväksyä se, mitä heille oli tarjolla.
Ah mikä helpotus! Olin jumittunut yhteen erilliseen sanaan, mutta tuo ajatus irrotti jumituksen. Minulle tuottaa vaikeuksia ajatus – oli kyse mistä tahansa – että joku jätettäisiin ulkopuolelle, ei hyväksyttäisi joukkoon. Siksi Jeesuksen sanat (että harvat ovat valittuja) tuntuivat siltä kuin kiviä olisi pureksinut. Mutta kun tuli ajatus, että hän tarkoittikin israelilaisia eikä meitä kaikkia, tuntui kuin Jumala olisi vetänyt takaisin Rakkautensa valtapiiriin. Innostuin niin, että se melkein kutsui bloggaamaan kyseisestä evankeliumitekstistä. – Mutta koska se, mitä Jeesus itse asiassa tarkoittaa vertauksessaan häävaatteilla, antaa meikäläiselle aihetta vielä niin paljoon mutusteluun niin jääköön toiseen kertaan.
Vaikka asiaa tutkineiden tulkinnat voivat olla joskus hyvinkin kiinnostavia ja uusia näkökulmia avaavia, eniten minua kuitenkin innostaa se, kun saan itse tehdä löytöretkiä tekstien äärelle. Tärkeintä joka tapauksessa on, ettei joutuisi harhapoluille; että pystyisi erottamaan toden taruista.  

Taruja – Paavali kirjoittaa Timoteukselle: ”Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. (Tim.4:3-4)

Eka- ja tokaluokkalaisina kuuntelimme lumoutuneina luokanopettajaamme, kun hän kertoi meille legendoja ja kansantaruja. Opemme oli armoitettu kertoja, ja elimme täysillä legendojen herkät tunnelmat ja sankaritarujen dramaattiset käänteet.
Käytyäni opettajaseminaarin toimin aineopena ja tein myös sijaisuuksia. Erään luokan (jonka aineopena olin, mutta jolla olin tarpeen tullen myös luokanopen sijaisena) oppilaiden vakiopyyntö sijaisuustunneilla oli: ”Kerro satu” tai ”kerro joku tarina”. – Saatoin siitä päätellä, että heidänkin luokanopettajansa oli hyvä kertoja.

Saduilla ja taruilla oli ja on oma tärkeä tehtävänsä. Siihen aikaan, kun lukutaito oli vielä harvinaista, Raamatun kuvaamia tapahtumia kerrottiin kansalle kuvakertomuksina. Vanhoista kansansaduista löytyy vaikka kuinka paljon Raamatun opetuksia ja vertauksia. (Mm. Jeesuksen vertauksesta kuninkaasta, joka järjestää pojalleen häät, on kansansaduissa ja -taruissa lukemattomia muunnelmia.)
Nykyajan taruja, fiktiota ja tositarinaa tarjoavat romaanit,  tv-sarjat ja filmit ylitsepursuavasti. – Miten paljon sillä mahtaa olla vaikutusta nykyihmisen kiinnostukseen (tai sen vähäisyyteen) lukea tai kuulla Kuninkaasta ja Hänen Pojastaan?

Ketä kuuntelen, mitä luen? – Itselläni on halu ymmärtää syvemmin ja laajemmin Jumalaa; sitä, mitä Hän kertoo itsestään, aikomuksistaan ja suunnitelmistaan.
Koetan olla ’haalimatta itselleni haluni mukaisia opettajia, kuullakseni sellaista, mitä haluan’. Koetan haastaa itseäni kuuntelemaan sellaistakin, mikä tuntuu vaikealta eikä niin miellyttävältä. Olennaista minulle on oppia erottamaan, milloin kuuntelen/kuulen sellaista, mikä on totta, milloin sellaista, mikä ei ole totuudellista. Jatkuva pyyntöni on: Jumala, johdata näkemään totuutesi.
Raamattua lukiessa koetan välttää kiusausta hypätä rankkojen kohtien yli. Siinäkin voin haastaa itseäni: pysähtymään, kuulostelemaan, pohtimaan kohtaa kaikessa rauhassa.
Mutta joskus (kuten alussa totesin) tuntuu niin ihanalta vain levätä vaikkapa Ps. 145:n kaltaisen tekstin äärellä, antaa sen hoitaa ja ravita mieltä, sydäntä ja koko olemusta. Vaikkapa tästä linkistä avautuvan kauniin videon kautta:

https://www.youtube.com/watch?v=aFTMfwloIao       (Psalmi 145)

Suuri hyvä – Anteeksiantava ja laupias on Herra,
hän on kärsivällinen, suuri on hänen hyvyytensä.
Herra on hyvä kaikille,  hän armahtaa kaikkia luotujaan.
Herra, sinua ylistäkööt kaikki luotusi, uskolliset palvelijasi kiittäkööt sinua!
Julistakoot he valtakuntasi kunniaa, kertokoot mahtavista teoistasi.
Saattakoot he ihmisten tietoon Herran väkevät teot ja hänen valtakuntansa mahdin ja loiston.
Sinun valtakuntasi on ikuinen, sinun herruutesi pysyy polvesta polveen.
(Ps. 145: 8-13)

Great is Your Mercy – Don Moen

”Kiitos armostasi, kiitos verestäsi joka avasi tien tulla läsnäoloosi
ja kirkastamaan nimeäsi
Herra, seison ihmetellen kaikkea mitä näen
Suuri on armosi minua kohtaan, rakastava ystävällisyytesi minua kohtaan päivittäin
näen hellän armeliaisuutesi, ikuisesti olet uskollinen minulle, aina varustat minut
suuri on armosi, lupauksesi ovat ajattomia
rakkautesi ei pääty milloinkaan, tuhansiin sukupolviin liittosi pysyy
olet armelias nimeäsi kunnioittaville, jotka toimivat oikeamielisyytesi mukaan, Sinua ylistäen”  

Muut tekstit: Jer. 1: 4-10, 2. Tim. 4: 1-5 ja Matt. 22: 1-14.

26.9.2016     Arkkienkeli Mikael (Jerusalem)

Ensi pyhä, Mikkelinpäivä, on kirkkovuoden mukaan Enkelien sunnuntai. Sen evankeliumitekstistä kirjoitin 2 v. sitten Enkeleitä -bloggauksessa (29.9.14), joten päädyin nyt VT:n tekstiin kuulostelemaan, millaisia ajatuksia se herättää…

Taivaan portti – Jaakob lähti Beersebasta ja kulki kohti Harrania. Matkallaan hän jäi auringon laskiessa yöksi erääseen paikkaan, otti siltä paikalta päänalusekseen kiven ja kävi makuulle.
Yöllä Jaakob näki unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas. Sitten hän näki, että Herra seisoi hänen vieressään ja sanoi: ”Minä olen Herra, isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jolla sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. Sinun jälkeläisesi tulevat lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset, ja sinun sukusi levittäytyy länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään. Sinun ja sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua, vaan täytän sen, minkä nyt olen sinulle luvannut.”
Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: ”Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä.” Pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: ”Kuinka pelottavan pyhä tämä paikka onkaan! Tämä on varmaan Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti.”   
(1. Moos. 28: 10-17)

”Lähemmäs Sinua Jumala, lähemmäs Sinua, vaikka risti olisi se, joka minut nostaa
vaikka vaeltajana, auringon laskettua, pimeyden laskeutuessa ylleni, kivellä leväten,
olisin kuitenkin unissani lähempänä Sinua
anna tieni olla askeleita (t. portaat) taivaaseen, kaiken mitä lähetät minulle, annat armossasi
enkeleitä kutsumaan minua lähemmäs, herätessäni kirkkain ajatuksin
olkoon huokaukseni noustessani Betelin kiveltä: lähemmäs Sinua
tai jos iloisena, siivet halkoen taivaita auringon, kuun ja tähdet unohtaen yhä ylemmäs lennän
silti lauluni on: lähemmäs Sinua Jumalani, siellä on Isäni koti, turva ja rauha
siellä Pelastajani rakkaus, täydellisen siunattu, ajasta aikaan, lähemmäs Sinua Jumalani”

pps. Taas tuli ilmi heikko virsituntemukseni. Laulu löytyy myös virsikirjasta, nimellä Käyn kohti Sinua.

Muut tekstit: Ps. 103: 19-22,  Ilm. 12: 7-12 ja Matt. 18: 1-6, 10.

19.9.2016                                 

Nämä kuvan hevoset laidunsivat isolla niityllä. Toinen lähestyi pikku hiljaa, kuin huomaamatta, paikkaa jossa sen toveri aterioi. Lopulta se söi samaa heinätuppoa kuin toverinsa. Tämä ei ollut siitä millänsäkään. – Heppojen lähimmäisrakkautta?

Jeesus tukki saddukeusten suun – Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”  (Matt. 22: 34-40)

Kuin enkelit taivaassa – Jeesuksen vastaus ylösnousemuksesta  veti saddukeukset hiljaiseksi: että ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa.
Saddukeusten pohdiskellessa tätä tuli fariseuksille tilaisuus tentata Jeesusta. Saamaansa vastaukseen suurimmasta käskystä heillä ei ollut vastaan sanomista, sillä se oli Tooran mukainen.  Mutta Jeesus nostikin sen rinnalle toisen Tooran lain, samanveroiseksi. Tuo ’yhtä tärkeä’ laittoi miettimään. Laittaa tänäänkin.

Rakkauden kaksoiskäsky – niin tunnettu kohta, ja kuitenkin aina siihen törmätessään se herättää joka kerran erilaisia ajatuksia.

Nälkäpäiväkeräyksestä oli tiedotettu etukäteen vanhemmille. Oli mukava viime viikolla nähdä, millä innolla ekaluokkalaiset halusivat osallistua keräykseen. Erään oppilaan kanssa (joka ei ollut luokassa keräyshetkellä) lähdettiin etsimään lipaskerääjää. Poika kantoi muovipussiin laitettuja kolikkoja rauhallisen määrätietoisesti: hänessä eli vakaa halu antaa.   
Vaikkei alaluokkalaisten (puhumattakaan pienemmistä) ole syytä tietää tämän maailman kurjista puolista, ajattelen kuitenkin, että kun lapsi kuulee, ettei jokapäiväisen ruoan saanti ole kaikille itsestäänselvyys, siemen on istutettu hänen sydämeensä: välittämisen, auttamisen & antamisen halun siemen.

Mitä kaikkea lähimmäisen rakastaminen merkitsee meille isommille, sinulle, minulle? Ei vain ajatuksena, teoriatasolla, vaan ihan todellisesti ja konkreettisesti?
Nälkäpäiväkeräystä, johon osallistuu kerran vuodessa? Tai tasauskeräystä? Helppoja tapoja osoittaa välittämistä ja auttamisen halua (paitsi jos kokee omastaan jakamisen vaikeaksi)?
Tuleeko keräykseen osallistuttuaan ajatus: se oli siinä, olen hoitanut osuuteni?

Lähimmäisen rakkaudellinen kohtaaminen on haastavampi laji kuin rahalahjan antaminen johonkin kaukaiseen kohteeseen. Kohtaamisessa on kaikki mukana: tekojen lisäksi sanat, ilmeet, eleet, ajatukset, asenteet, tunteet…
Miten erilaisia kohtaamisia onkaan! Luontevia, lämpimiä, iloisia, sydämellisiä – sellaisia, joissa tuntuu kuin Rakkaus olisi läsnä ihan kuin itsestään. Ja joskus ne taas voivat tuntua haasteellisilta ja voimia vieviltä.

Lähimmäistä niin kuin itseä – Jeesus laittaa ikään kuin yhtäläisyysmerkin näiden, lähimmäisen ja itsen, välille.
Vuosikymmenienkin jälkeen muistan elävästi, kuinka opemme opetti ekalla luokalla yhteen- ja vähennyslaskua piirtämällä liitutaululle pienen keinulaudan, jossa oli 2 lankunpätkää päällekkäin. Me oppilaat lisäsimme tai vähensimme pähkinöitä kuviteltujen keinulautojen kummallakin puolella, ja opimme, milloin keinulaudat olivat tasapainossa, milloin kallellaan jompaan kumpaan suuntaan.

Kummalle puolelle keinulautani/-lautasi olisi kallellaan, jos toisella puolella olisi lähimmäinen, toisella minä/sinä? Vai olisiko se = tasapainossa?
Kummalle puolelle kerään/jaan enemmän sitä, mikä (minulle tai muille) on tärkeää? Rakkautta, huomiota, tukea (henkistä tai aineellista)?
Voi haastaa itseään miettimään: olisiko minun hyvä harjoittaa juuri nyt (tai ylipäätään elämässä) turhan itsekkäästä asenteesta hellittämistä?
Tai kenties opetella/muistaa rakastaa myös itseä niin kuin toisia?

Joskus on laitettava itsensä etusijalle – Jos sattuu olemaan empaattista auttajatyyppiä, ei välttämättä osaa olla niin tarkkana omista tarpeistaan ja jaksamisestaan. Voi joutua tilanteeseen, jossa huomaa, että on huomioinut liiankin kanssa toisten tarpeita ja unohtanut itsensä. On vaikkapa kuunnellut tiiviisti toisten vaikeita elämäntilanteita ja -kokemuksia, eikä ole muistanut kuunnella tarpeeksi omaa oloaan. – Tärkeää on huomata, milloin on aika hengähtää ja palata Rakkauden Lähteelle, tankkaamaan.

Jeesus, opeta meitä pitämään lankut tasapainossa. Huomaamaan, kummalle puolella lisätä, kummalla vähentää. Jotta Rakkautesi ja kaikki se hyvä, jota tahdot nähdä meidän ja lähimmäistemme elämässä, pääsisi virtaamaan esteettä tarkoittamallasi tavalla, meissä ja meistä.

Since Your Love – Brandon Hampton

”Sinä olet Valo, elämäni laulu, johdatat minua, olet ääni sisälläni
Sinä olet rakkauteni, ensimmäisellä sijalla, kaikki mitä olen osoittaa Sinuun
Sinä loit minut, minut luotiin Sinua varten
ainoastaan täydessä yhteydessä on täyttymykseni, kaikki minussa kaipaa Sinua
siitä lähtien kun Rakkautesi kosketti minua minusta tuli uusi luomus, muutuin pysyvästi
Sinussa on kaikki mitä tarvitsen, olet hengitykseni, elämäni, kaikkeni”

Muut tekstit: Ps. 119: 1-8, 5. Moos. 6: 4-9 ja 1. Kor. 1: 4-9.

13.9.2016                                

Oi näitä ihania, aurinkoisia, lämpöisiä päiviä! Kiitos niistä, jokaisesta!

Miten te itse teette? – Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat, mitä hän tekisi. Kävi niin, että hänen luokseen tuli vesipöhöä sairastava mies. Jeesus kääntyi lainopettajien ja fariseusten puoleen ja kysyi: ”Onko sapattina lupa parantaa vai ei?” He eivät sanoneet siihen mitään. Silloin Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois. Sitten hän taas kysyi: ”Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?” Tähän he eivät kyenneet vastaamaan.  (Luuk. 14: 1-6)

Kunnioittavassa ilmapiirissä – Luukaan kuvauksesta ei ilmene, olivatko johtomiehen kotiin kutsutut fariseukset ja lainopettajat Jeesuksen kannattajia. Itse arvelen, että olivat. Tunnelma nimittäin vaikuttaa kunnioittavalta: maltetaan  rauhallisesti kuunnella, mitä toisella on sanottavana, vaikka tämä olisi aivan toista mieltä kuin itse on.
Kenen luona oltiin aterialla? Minulle tulee mieleen rabbi Gamaliel.
Gamalielista on vain lyhyt kuvaus Raamatussa lainopettajana, ’jota koko kansa piti arvossa’; ja Paavali kertoo olleensa hänen oppilaansa. Mutta pääsiäistapahtumien jälkeen juuri Gamaliel oli se, joka rauhoitteli ylikuumenevaa ylipappia ynnä kannattajaan, ja ohjasi heitä ajattelemaan ja toimimaan viisaasti.

*******

Vankeudesta vapauteen – Gamalielin sovitteleva viisaus tuli ilmi mm. apostolien ollessa ylipapin kuulusteltavana:
Helluntain jälkeen, kun apostolit olivat saaneet Pyhän Hengen ja Jumala teki monia ihmetekoja heidän kauttaan, ylipappi ja hänen työtoverinsa hermostuivat siitä, että kansa piti apostoleita suuressa arvossa. Niinpä he toimittivat apostolit vankilaan.
Yöllä enkeli tuli avaamaan vankilan oven sanoen Pietarille ja kumppaneille:
”Lähtekää täältä. Menkää temppeliin ja julistakaa kansalle kaikki tämän uuden elämän sanat.”
Apostoleja ei siis löydetty vankilasta, vaan temppelistä, josta ylipappi haetutti heidät kuulusteltavaksi. Ylipappi sanoi: ”Me kielsimme jyrkästi teitä opettamasta sen miehen nimessä.” Neuvoston jäsenet kiihtyivät siinä määrin, että halusivat toimittaa apostolit pois elävien kirjoilta. Silloin Gamaliel – neuvoston jäsen hänkin – sanoi heille:
”Jättäkää nämä miehet rauhaan, antakaa heidän olla. Jos tämä heidän ajamansa hanke on lähtöisin ihmisistä, se kukistuu itsestään. Jos se taas on Jumalasta, te ette pysty heitä kukistamaan.” 

*******

Aterialla – missä sitten olivatkaan, Gamalielin, Joosef Arimatialaisen, Nikodemoksen taikka jonkun muun fariseusten johtomiehen luona, siinä he joka tapauksessa olivat, kirjanoppineet ja fariseukset, pöydän ympärillä, tarkkaillen mitä Jeesus sanoisi ja tekisi.

Sydämen laki – Jeesuksen kysyessä, mitä sapattina saa (ei saa) tehdä, hän varmastikin kuuli jokaisen mielessään ajattelevan: ”Lakimme kieltää kaiken työnteon sapattina.”
Jeesus toi toisen lähestymistavan. Mooseksen lait ja niiden noudattaminen oli opittu ja omaksuttu, nyt oli aika löytää sydämen laki.

Onko meillä ajatuksia, jotka kahlitsevat meitä, jumittavat tiukkoihin käsityksiin tai traditioihin?
Pyrimmekö viljelemään ajatuksia, jotka johdattavat meitä Rakkauden tekoihin?

’Tämä hanke’ (kuten Gamaliel nimitti uskoa Jeesukseen Messiaana ja  Jeesuksen kehotusten mukaista toimintaa) ei tyrehtynyt, päinvastoin. Gamalielin mukaan sen siis täytyy olla Jumalasta.
Tänäkin päivänä Kristus haluaa vapauttaa meitä rakastamaan ja toimimaan Hänen laillaan.

Positiivista asennetta – Kristus, Vapahtajamme, vapauttaa turhista rajoitteista ja ennakkoluuloista ja opettaa ottamaan asioihin ja tilanteisiin myönteisen ja rakentavan kannan.  Hän hoitaa ja parantaa. Hän suuntaa huomion siihen, mikä milloinkin on olennaisinta. Hän rohkaisee hyvän tekemiseen.
Kaikkea tätä hän teki tuon yhden aterian aikana, ja kaikkea tätä hän tekee myös tänä päivänä. Todellinen Valontuoja!

Aterioimme yhdessä – Ylösnoussut Kristus sanoi Johanneksen ilmestyksessä  Patmos -saarella:
”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.”
Tälle sydämeni resonoi: kyllä, tahdon aterioida kanssasi!

You Set Me Free – Angie Miller

”Löydät minut, kun olen yksin, kuulen tuntemattoman äänen
luottamus virtailee selkärangassani, vahvistaa sydäntäni
elämä, jossa näen, millainen Sinä olet
Sinä tulet avoimin käsivarsin, sanot: rakastan sinua sellaisena kuin olet
kun olin ahdistunut ja yksinäinen, taakan painaessa selässäni, Sinä vapautit minut
miten pian juoksen pois ja annan kaiken nousta päähäni?
En voi antaa myöden itsepäiselle sydämelleni, antaa merkityksettömien asioiden tulla tielleni
oi miksi emme voi kuunnella, antaa ylpeytemme murtua ja jatkaa matkaa?
Kun olen heikko Sinä kannat minua myrskyjen halki, vapautat minut”

6.9.2016                                  

Jeesuksen kävi sääliksi – Jeesus lähti Nainin kaupunkiin, ja hänen kanssaan kulkivat opetuslapset ja suuri joukko ihmisiä. Kun hän jo oli lähellä kaupungin porttia, sieltä kannettiin kuollutta, leskiäidin ainoaa poikaa, ja äidin mukana oli runsaasti kaupungin väkeä. Naisen nähdessään Herran kävi häntä sääliksi, ja hän sanoi: ”Älä itke.” Hän meni paarien viereen ja kosketti niitä, ja kantajat pysähtyivät. Hän sanoi: ”Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!” Silloin kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua, ja Jeesus antoi hänet takaisin äidille.
Kaikki joutuivat pelon valtaan ja ylistivät Jumalaa sanoen: ”Meidän keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta. Jumala on tullut kansansa avuksi.”    (Luuk. 7: 11-16)

Kuolleista elämään – Raamattuun on dokumentoitu 3 tapausta, joissa vainajan omaisten suru herättää Jeesuksen myötätunnon ja hän herättää kuolleen. Tuon leskiäidin pojan, synagogan esimiehen Jairoksen tyttären sekä ystävänsä Lasaruksen.
Skeptikoille kova pala: joku, joka oli jo selkeästi kuollut, palasi elämään – miten  sellainen voi olla mahdollista?!
Hurja juttu sekin, että Jeesus kehotti opetuslapsiaan tekemään samaa kuin itse teki: parantamaan sairaita ja herättämään kuolleita; vieläpä samassa lauseessa (Matt.10:8), ikään kuin yhdistäen parantamisen ja kuolleista herättämisen samaan kategoriaan.
Useat meidänkin päiviemme evankelistat ovat ottaneet tuon kehoituksen tosissaan, samoin kuin Jeesuksen sanat: ”Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin.”

Reinhard Bonkke – Tuo ’suurempiakin’ voisi tarkoittaa esim. valtaisia massakokouksia Afrikan maissa. Suurimmat ovat Reinhard Bonkken järjestön organisoimia. Niissä satoja tuhansia ihmisiä kerääntyy laajoille kentille. Niille on sijoitettu suuria kovaäänisiä. Läsnäolijat eivät näe kaikkea mitä kokouksen aikana tapahtuu, mutta he kuulevat, kuinka Jeesus on elävä, on heidän keskuudessaan ja haluaa parantaa ja vapauttaa heitä samoin kuin silloin kuin eli ihmisenä maan päällä.

Jumalan ihmeitä – Kun kokouksen aikana sokeana syntynyt saa näkönsä, kuuuro alkaa kuulla ja  halvaantunut tai rampa alkaa hypellä onnesta parannuttuaan, sillä on valtava vaikutus koolla oleviin ihmisiin. Koska afrikkalaiset ovat yhteisöllisiä ihmisiä, oman kylän ja lähialueiden kylien asukkaat tunnetaan. Tiedetään, että tämä mies tai nainen todella oli sokea/kuuro/halvaantunut/rampa jne. Heidän ihmeellinen parantumisensa herättää uskon läsnäolevaan Jeesukseen, joka luo uutta elämää sinne, missä sitä ei ollut: aisteihin, raajoihin, sydämiin ja mieliin.

Tieteellisesti orientoitunut ajattelumme taipuu vain kankeasti Jumalan ihmeisiin. Kuolleista herättäminen rukouksen kautta (ei lääketieteellisin keinoin) on länsimaalaiselle niistä varmaan vaikeimpia. 
Eräs tällainen tapaus on dokumentoitu Reinhard Bonkken palvelutyön yhteydessä. Mutta kuinka helposti epäileväinen mieli kuittaakaan tuollaisen pelkkänä propagandana.

Heräämisiä – Koska näitä kuolleista heräämisiä kuitenkin kerrotaan tapahtuvan muissakin kristill. kokouksissa kuin R.B:n, odotan mielenkiinnolla, koska skeptikot aktivoituvat siinä määrin että lähtevät tutkimaan tarkemmin tuota asiaa.   
Aikamoistahan olisi, jos joukko tunnetusti skeptisiä ja/tai ateistisia lääkäreitä tulisi tällaiseen kokoukseen aikomuksenaan osoittaa ilmiö feikiksi ja joutuisikin todistamaan, että on tapahtunut ihme jota he eivät millään tavoin pysty selittämään…
Mutta auttaisikohan heidän todistuksensa toisia epäileväisiä uskomaan? – Jos ihminen on tiukasti tarrautunut omaan epäuskoonsa, tarvitaan kyllä yleensä  melko vahva täräys (mielen alueella), jotta epäileväisyyden vaikutus hänen käsitysmaailmaansa hellittäisi.

Rajalla – Meidän aikanamme kuolleista herättämisiä tunnetumpia ovat ne lukuisat tapaukset, joita kuolemanrajalla käyneet kuvaavat. Eräs tällainen on Marandan kokemus, josta hän kertoo niin alla olevalla lauluvideolla kuin tästä linkistä avautuvalla videolla: https://www.youtube.com/watch?v=F8N1RT7LHgI

Maranda Forney – 8 lapsen äidillä oli nuorimman lapsen syntymän jälkeen 3 pv:n ajan vatsakramppeja, eikä mikään pysynyt hänen sisällään. Miehensä Michaelin tultua töistä kotiin he pakkasivat lapset autoon ja Mike ajoi ensiapuasemalle. Hoitohuoneessa Maranda ei yhtäkkiä saanut vedettyä henkeä ja hän tuupertui hoitajan käsivarsille. Hän kuuli hoitohenkilökunnan tulevan huoneeseen. Hänet nostettiin vuoteelle, ja hän kuuli jonkun sanovan: ”hänellä ei ole pulssia” ja toisen: ”hän ei hengitä”.
Maranda mietti: miten voin kuulla kaiken, jos kerran en hengitä eikä minulla ole pulssia.
Hengityskoneessa ollessaan Maranda muistaa sanoneensa: ”Olen valmis lähtemään Kotiin, mutta en haluaisi jättää perhettäni omilleen.”  Sen sanottuaan elämä palasi häneen ja hän avasi silmänsä.

Jeesus Kristus, Elämän antaja, puhalla meihin Henkesi. Anna uutta tekevän Elämän virrata niihin ajatuksiimme, uskomuksiimme ja kokemuksiimme, jotka ovat vieneet meitä pois Sinun todellisuudestasi.
Pyhä Henki, opeta meitä käsittämään Jumalan Valtakunnan lainalaisuuksia. Suo Taivaan Valtakunnan todellisuuden avautua meille enemmän ja enemmän, niin että alkaisimme elää sen todellisuudesta käsin. 

You Give Me Life – Maranda

https://www.youtube.com/watch?v=BMd-4wz0xmQ

”En voi elää ilman Sinua, en voi hengittää ilman Sinua, Sinä annat minulle elämän
olet laivani kapteeni, sieluni turvapaikka, osani ja pelastukseni,
kun olen heikko enkä jaksa enää, Sinussa olen vahva, Sinussa elän ja liikun
Sinussa on olemiseni, en voi elää enkä liikkua, en tehdä mitään ilman Sinua
tunnet sydämeni, ajatukseni ja sisimpäni, Sinä annat minulle elämän”

Muut tekstit: Ps. 86: 10-13, Job 14: 1-6, 13-15 ja Room. 8: 18-23.

29.8.2016    Jalohaikara ruovikossa

Tarzan ja Jane – Viime viikolla kiertelin lastenlasteni kanssa luontopolkuja. ”Tarzan ja Janeko siellä kiipeilee?” hymyili ohikulkeva kaatuneen puun valtaisan  juurakon päällä kiipeilevistä lapsista. (Täällä seikkailtiin aikoinaan myös ’Tarzanin’ ja ’Janen’ isän ja setien kanssa. – Jotkut hyvät asiat vain pysyy, kuten tuokin aarniometsäksi suojeltu alue.)
Janea ihastutti viereiselle oksalle istahtanut neitoperhonen, Tarzanista oli kiva seurata sudenkorentojen vallatonta leikkiä. Tarzanin mielestä mieluisinta on kävellä pitkospolkua  kaislameren halki, Janen toive täyttyy kun kaislikosta pilkistää esiin kyhmyjoutsen. Kummankin ehdoton lemppari on kuitenkin lintutorni. Siellä voi kiikaroida yllätyksiä. 
Tällä kertaa bongasimme ruovikosta 3 harmaahaikaraa, pari viikkoa aiemmin jalohaikaran.

Pyhä huolettomuus – Jokainen noista olennoista, pienimmästä suurimpaan, elää omalla tavallaan ihanassa, pyhässä huolettomuudessa. Ja kun sitä pysähtyy katselemaan, tapahtuu itsessäkin jotakin…

Jeesus sanoo: ”Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”    (Matt. 6: 25-34)

Ei tarvitse lintujen eikä kukkien maksaa asuinkuluja, ostaa ruokaa eikä hankkia vaatteita. Eikö tässä nyt Jeesus ole vähäsen eroa meidän ihmispolojen haasteisiin…? Ei ole meillä suojaavaa sulkapeitettä, emmekä voi vetäytyä kylmän tullen talvihorrokseen maan tai jonkin pikkukolon suojiin. – Mutta näitä Jeesus vaan kehottaa katselemaan ja niistä oppimaan…
ja kyllähän tuo on niin, että alituinen huolehtiminen ja murehtiminen siitä, miten selviää ja pärjää, jähmettää mieltä, tunteita ja koko olemusta. Samanlainen vaikutus kuin tyytymättömyydellä ja valittamisella.

Tilanteesta riippumatta voin päättää katsovani siihen, miten Jumala huolehtii luoduistaan. Ja antaa tietoisuuden siitä vahvistaa luottamustani: myös minusta siis. Ja kiittää Häntä siitä.

Sparrows –  Jason Gray

”Et voi lisätä elämääsi päivääkään murehtimalla, hukkaat vain siten elämäsi
oi älä anna huolten täyttää elämääsi
hermoilulla et voi muuttaa yhtäkään asiaa, se vain sulkee sinut sisäänsä
oi älä anna huolten voittaa; voit tuntea olosi yksinäiseksi, mutta et ole omillasi
Jos Hän voi kannatella koko maailmaa, Hän pystyy kantamaan tämän hetken
ei yksikään niitty eikä kukka jää Häneltä huomaamatta
varpunenkin tietää että Hän kannattelee huomista
nojaamalla Häneen on vaikea mennä hutiin
asia voi muuttua, kun teet siitä Hänen asiansa, Hän haluaa kantaa sen
huolettomana Jumalan huolenpidossa, kun päästät irti
huomaat että Hänessä on kylliksi
oi, silloin et koskaan hylkää Hänen Rakkauttaan, et kulje yksin
yksikään tähti ei ole poissa paikaltaan, ei ole särkynyttä jota Hän ei voisi korjata eheäksi
jos kaipaat toivoa kun olet peloissasi, katsele varpusta
varpunenkin tietää että Hän kannattelee huomista”

Muut tekstit: Ps. 86: 1, 3-7, Ps. 127: 1-2 ja Gal. 6: 2-10.

25.8.2016   

Mustarastas veti sinnikkäästi pihlajanmarjoja nokallaan; ei näyttänyt vielä ihan helposti irtoavan.
Meillä on sympatiasuhde mustarastaan kanssa. Sen laulu silittelee sieluani. Joskus lurittelemme toisillemme. Se on kivaa, vaikka kumpainenkin taitaakin miettiä, että mitäköhän tuo tuossa kertoilee. Hyvän mielen se joka tapauksessa tuo. Kiitollinen olen tästä pikku ystävästä, joka vuodesta toiseen asustaa pihapiirissäni ja ilahduttaa iki-ihanilla laulukonserteilla.
Suhteeni räkättirastaaseen on etäisempi; emme juurikaan kommunikoi (kuten ilmeni siitä  keskeytyneestä mustikka-aamiaisesta, josta kerroin heinäkuussa). – On vain erilainen olo  sellaisen kanssa, joka vain räksyttelee (tai ei sano mitään). 

Samarialaisen kiitos – Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: ”Jeesus, opettaja, armahda meitä!” Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.” Mennessään he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: ”Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?” Ja hän sanoi miehelle: ”Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.”  Luuk. 17: 11-19

Toimi toisin – Samoin kuin Jeesuksen vertauksessa laupiaasta samarialaisesta, myös tässä Luukas korostaa, että se, joka toimi toisin kuin muut, oli samarialainen. Mielenkiinnosta googlasin keitä nämä samarialaiset oikein olivatkaan: juutalaisten lahko, joka hyväksyy Toorasta (hepreal. Raamatusta)  vain sen 1. osan (= Mooseksen kirjat).
Mutta mikä selittäisi heidän laupeuttaan ja kiitollisuuttaan? Piti googlata myös Mooseksen kirjoja… Ja sieltähän (5. Mooseksen kirjasta) selitystä löytyi: kehotusta rakastaa muukalaisia, kehotusta ylistää Jumalaa siitä, mitä Hän on tehnyt sekä kehotusta kiittää Jumalaa siitä, mitä Hän on antanut. 
Nämä UT:ssa kuvatut samarialaiset siis ’vain’ yksinkertaisesti toimivat pyhässä kirjassaan annettujen säädösten mukaisesti. 

Huomaanko? – Yllä oleva raamatunkohta spitaalisista saattaa herättää miettimään, miten on omalla kohdalla: milloin menen vain muiden mukana, ajattelematta sen enempää? Jatkanko vain noiden 9 muun lailla matkaani? Huomaanko (miten, milloin) kiittää Jumalaa siitä, mitä Hän on tehnyt ja tekee, minun ja/tai muiden elämässä?
Haenko elämässäni kiitoksen vai valituksen aiheita? Paljonko pyörittelen päässäni ajatuksia siitä, mikä elämäntilanteessani on huonosti, paljonko siitä, mikä on hyvin? Kumpi vaakakuppi painaa enemmän? Sillä harvoinpa ne ovat samanpainoiset…
Miten löytää sydämeen enemmän ’samarialaista’ henkeä? Sellaista, minkä Jeesus näki niin merkittäväksi asiaksi, että toteaa jopa: ”Uskosi on sinut pelastanut”.

Kiitollisuus – rakas ja tärkeä aihe minulle, ollut ja on. Voisi sanoa, että se on pelastanut minut monesti vaipumasta itsesääliin ja jonkin tilanteeni marttyyrimäiseen surkutteluun. Käänteentekevää omassa elämässäni oli, kun aikoinaan tietoisesti aloin etsiä hyviä puolia erilaisissa, vaikeilta tuntuvissa tilanteissa. Siitä alkoi vähitellen tulla tapa, ja sain huomata, miten elämään alkoi virrata enemmän valoa; niihin varjokohtiinkin… ja ehkä erityisesti niihin.

Muutosta – Kiitollisuus on mielestäni yksi vahvimmista hyvää muutosta aikaansaavista tunteista. Tai ehkä pikemminkin mielentiloista. Kiitollista mieltä (jollei sellaista ole luonnostaan) kun voi harjoitella. Siinä missä tunteet vain tulevat ja välillä ottavat niin valtaansa, ettei niille ainakaan siinä hetkessä voi mitään (= tunneihmisen toteamus ), voi mielentilaan vaikuttaa melkoisesti. Tunteet tulevat sitten perässä; alkavat – kuin huomaamattaan – virrata mielen muodostamia uomia.

Kiitollisen mielen voi valita, vaikkei jokin asia olisikaan niin kuin toivoisi, tai vaikka koko elämä tuntuisi pelkältä kaaokselta kaikkine huolineen ja murheineen. Silloinkin voi alkaa harjoittaa mieltä kiitollisuuteen; päättää, että nyt valitsen toisin. En anna ikävien asioiden hallita mieltäni, vaan avarran tilaa ajatuksille, jotka ilahduttavat, hoitavat ja ravitsevat sieluani.

Valopilkkuja – Uskon vakaasti, että vaikka jokin tilanne tuntuisi kuinka synkeältä tahansa, aina on mahdollista tehdä päätös etsiä jotain valopilkkua, vaikka pientäkin; vaikka kuinka pikkuruiselta tuntuvaa kiitoksen aihetta.

Kiitoksen vaikutus – Itse ainakin olen kokenut, kuinka mieletön (mielekäs siis) vaikutus on sillä, että pitkin päivää kiitän iloisena Jumalaa, milloin mistäkin. Yleisin kiitosaiheeni taitaa olla se, kun löydän jonkun tarpeellisen tavarani, jonka olen laittanut jonnekin epäloogiseen paikkaan (kuten esim. kännykkäni).
Jokainen päivä on täynnä pienempiä tai suurempia asioita, jotka hyvin voisin sivuuttaa luonnollisina, elämään kuuluvina ilmiöinä, mutta joista haluan kiittää Luojaani. Se auttaa minua muistamaan,  kuinka Hän on mukana elämäni kaikissa tilanteissa.

Kiitos rakas kolmiyhteinen Jumalamme, Isä, Poika, Pyhä Henki, että olet kanssamme, näet kaikki tilanteemme, ilomme ja surumme. Kiitos että Rakkautesi uudistaa, hoitaa ja parantaa meitä.
Auta meitä löytämään valopilkkuja joka elämämme tilanteessa. Viritä sydämemme kiittämään ja ylistämään Sinua, jokaisena päivänä.

All Things New – Hillsong United

”Rakkautesi uudistaa kaiken, Sinä teet kaikessa, kaikissa hyvää
tämän maailman asioihin on olemassa uudistettu toivo
elämässä, joka löytyy Sinussa, teet kaikesta uutta, eilen ja ikuisesti
Rakkautesi ei koskaan muutu, tämä toivo ei koskaan haihdu
uskoni on siinä, mitä ei näy, tuoden elämää sinne, missä sitä ei ole ollut
puhuen asioita, joita ei ole, kuten ne olisivat
Sinussa minä elän, taivaat on avattu, tiedän että olen valittu
sillä elän Sinussa, Sinussa olen elävä
Jumala, Sinä luot uutta, kaiken Sinun kunniaksesi”

Muut tekstit: Ps. 136: 1-9, 25-26, Jes. 38: 16-20 ja Ef. 5: 15-20.