29.8.2016    Jalohaikara ruovikossa

Tarzan ja Jane – Viime viikolla kiertelin lastenlasteni kanssa luontopolkuja. “Tarzan ja Janeko siellä kiipeilee?” hymyili ohikulkeva kaatuneen puun valtaisan  juurakon päällä kiipeilevistä lapsista. (Täällä seikkailtiin aikoinaan myös ‘Tarzanin’ ja ‘Janen’ isän ja setien kanssa. – Jotkut hyvät asiat vain pysyy, kuten tuokin aarniometsäksi suojeltu alue.)
Janea ihastutti viereiselle oksalle istahtanut neitoperhonen, Tarzanista oli kiva seurata sudenkorentojen vallatonta leikkiä. Tarzanin mielestä mieluisinta on kävellä pitkospolkua  kaislameren halki, Janen toive täyttyy kun kaislikosta pilkistää esiin kyhmyjoutsen. Kummankin ehdoton lemppari on kuitenkin lintutorni. Siellä voi kiikaroida yllätyksiä. 
Tällä kertaa bongasimme ruovikosta 3 harmaahaikaraa, pari viikkoa aiemmin jalohaikaran.

Pyhä huolettomuus – Jokainen noista olennoista, pienimmästä suurimpaan, elää omalla tavallaan ihanassa, pyhässä huolettomuudessa. Ja kun sitä pysähtyy katselemaan, tapahtuu itsessäkin jotakin…

Jeesus sanoo: ”Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”    (Matt. 6: 25-34)

Ei tarvitse lintujen eikä kukkien maksaa asuinkuluja, ostaa ruokaa eikä hankkia vaatteita. Eikö tässä nyt Jeesus ole vähäsen eroa meidän ihmispolojen haasteisiin…? Ei ole meillä suojaavaa sulkapeitettä, emmekä voi vetäytyä kylmän tullen talvihorrokseen maan tai jonkin pikkukolon suojiin. – Mutta näitä Jeesus vaan kehottaa katselemaan ja niistä oppimaan…
ja kyllähän tuo on niin, että alituinen huolehtiminen ja murehtiminen siitä, miten selviää ja pärjää, jähmettää mieltä, tunteita ja koko olemusta. Samanlainen vaikutus kuin tyytymättömyydellä ja valittamisella.

Tilanteesta riippumatta voin päättää katsovani siihen, miten Jumala huolehtii luoduistaan. Ja antaa tietoisuuden siitä vahvistaa luottamustani: myös minusta siis. Ja kiittää Häntä siitä.

Sparrows –  Jason Gray

“Et voi lisätä elämääsi päivääkään murehtimalla, hukkaat vain siten elämäsi
oi älä anna huolten täyttää elämääsi
hermoilulla et voi muuttaa yhtäkään asiaa, se vain sulkee sinut sisäänsä
oi älä anna huolten voittaa; voit tuntea olosi yksinäiseksi, mutta et ole omillasi
Jos Hän voi kannatella koko maailmaa, Hän pystyy kantamaan tämän hetken
ei yksikään niitty eikä kukka jää Häneltä huomaamatta
varpunenkin tietää että Hän kannattelee huomista
nojaamalla Häneen on vaikea mennä hutiin
asia voi muuttua, kun teet siitä Hänen asiansa, Hän haluaa kantaa sen
huolettomana Jumalan huolenpidossa, kun päästät irti
huomaat että Hänessä on kylliksi
oi, silloin et koskaan hylkää Hänen Rakkauttaan, et kulje yksin
yksikään tähti ei ole poissa paikaltaan, ei ole särkynyttä jota Hän ei voisi korjata eheäksi
jos kaipaat toivoa kun olet peloissasi, katsele varpusta
varpunenkin tietää että Hän kannattelee huomista”

Muut tekstit: Ps. 86: 1, 3-7, Ps. 127: 1-2 ja Gal. 6: 2-10.