25.8.2016   

Mustarastas veti sinnikkäästi pihlajanmarjoja nokallaan; ei näyttänyt vielä ihan helposti irtoavan.
Meillä on sympatiasuhde mustarastaan kanssa. Sen laulu silittelee sieluani. Joskus lurittelemme toisillemme. Se on kivaa, vaikka kumpainenkin taitaakin miettiä, että mitäköhän tuo tuossa kertoilee. Hyvän mielen se joka tapauksessa tuo. Kiitollinen olen tästä pikku ystävästä, joka vuodesta toiseen asustaa pihapiirissäni ja ilahduttaa iki-ihanilla laulukonserteilla.
Suhteeni räkättirastaaseen on etäisempi; emme juurikaan kommunikoi (kuten ilmeni siitä  keskeytyneestä mustikka-aamiaisesta, josta kerroin heinäkuussa). – On vain erilainen olo  sellaisen kanssa, joka vain räksyttelee (tai ei sano mitään). 

Samarialaisen kiitos – Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: ”Jeesus, opettaja, armahda meitä!” Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.” Mennessään he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: ”Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?” Ja hän sanoi miehelle: ”Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.”  Luuk. 17: 11-19

Toimi toisin – Samoin kuin Jeesuksen vertauksessa laupiaasta samarialaisesta, myös tässä Luukas korostaa, että se, joka toimi toisin kuin muut, oli samarialainen. Mielenkiinnosta googlasin keitä nämä samarialaiset oikein olivatkaan: juutalaisten lahko, joka hyväksyy Toorasta (hepreal. Raamatusta)  vain sen 1. osan (= Mooseksen kirjat).
Mutta mikä selittäisi heidän laupeuttaan ja kiitollisuuttaan? Piti googlata myös Mooseksen kirjoja… Ja sieltähän (5. Mooseksen kirjasta) selitystä löytyi: kehotusta rakastaa muukalaisia, kehotusta ylistää Jumalaa siitä, mitä Hän on tehnyt sekä kehotusta kiittää Jumalaa siitä, mitä Hän on antanut. 
Nämä UT:ssa kuvatut samarialaiset siis ’vain’ yksinkertaisesti toimivat pyhässä kirjassaan annettujen säädösten mukaisesti. 

Huomaanko? – Yllä oleva raamatunkohta spitaalisista saattaa herättää miettimään, miten on omalla kohdalla: milloin menen vain muiden mukana, ajattelematta sen enempää? Jatkanko vain noiden 9 muun lailla matkaani? Huomaanko (miten, milloin) kiittää Jumalaa siitä, mitä Hän on tehnyt ja tekee, minun ja/tai muiden elämässä?
Haenko elämässäni kiitoksen vai valituksen aiheita? Paljonko pyörittelen päässäni ajatuksia siitä, mikä elämäntilanteessani on huonosti, paljonko siitä, mikä on hyvin? Kumpi vaakakuppi painaa enemmän? Sillä harvoinpa ne ovat samanpainoiset…
Miten löytää sydämeen enemmän ’samarialaista’ henkeä? Sellaista, minkä Jeesus näki niin merkittäväksi asiaksi, että toteaa jopa: ”Uskosi on sinut pelastanut”.

Kiitollisuus – rakas ja tärkeä aihe minulle, ollut ja on. Voisi sanoa, että se on pelastanut minut monesti vaipumasta itsesääliin ja jonkin tilanteeni marttyyrimäiseen surkutteluun. Käänteentekevää omassa elämässäni oli, kun aikoinaan tietoisesti aloin etsiä hyviä puolia erilaisissa, vaikeilta tuntuvissa tilanteissa. Siitä alkoi vähitellen tulla tapa, ja sain huomata, miten elämään alkoi virrata enemmän valoa; niihin varjokohtiinkin… ja ehkä erityisesti niihin.

Muutosta – Kiitollisuus on mielestäni yksi vahvimmista hyvää muutosta aikaansaavista tunteista. Tai ehkä pikemminkin mielentiloista. Kiitollista mieltä (jollei sellaista ole luonnostaan) kun voi harjoitella. Siinä missä tunteet vain tulevat ja välillä ottavat niin valtaansa, ettei niille ainakaan siinä hetkessä voi mitään (= tunneihmisen toteamus ), voi mielentilaan vaikuttaa melkoisesti. Tunteet tulevat sitten perässä; alkavat – kuin huomaamattaan – virrata mielen muodostamia uomia.

Kiitollisen mielen voi valita, vaikkei jokin asia olisikaan niin kuin toivoisi, tai vaikka koko elämä tuntuisi pelkältä kaaokselta kaikkine huolineen ja murheineen. Silloinkin voi alkaa harjoittaa mieltä kiitollisuuteen; päättää, että nyt valitsen toisin. En anna ikävien asioiden hallita mieltäni, vaan avarran tilaa ajatuksille, jotka ilahduttavat, hoitavat ja ravitsevat sieluani.

Valopilkkuja – Uskon vakaasti, että vaikka jokin tilanne tuntuisi kuinka synkeältä tahansa, aina on mahdollista tehdä päätös etsiä jotain valopilkkua, vaikka pientäkin; vaikka kuinka pikkuruiselta tuntuvaa kiitoksen aihetta.

Kiitoksen vaikutus – Itse ainakin olen kokenut, kuinka mieletön (mielekäs siis) vaikutus on sillä, että pitkin päivää kiitän iloisena Jumalaa, milloin mistäkin. Yleisin kiitosaiheeni taitaa olla se, kun löydän jonkun tarpeellisen tavarani, jonka olen laittanut jonnekin epäloogiseen paikkaan (kuten esim. kännykkäni).
Jokainen päivä on täynnä pienempiä tai suurempia asioita, jotka hyvin voisin sivuuttaa luonnollisina, elämään kuuluvina ilmiöinä, mutta joista haluan kiittää Luojaani. Se auttaa minua muistamaan,  kuinka Hän on mukana elämäni kaikissa tilanteissa.

Kiitos rakas kolmiyhteinen Jumalamme, Isä, Poika, Pyhä Henki, että olet kanssamme, näet kaikki tilanteemme, ilomme ja surumme. Kiitos että Rakkautesi uudistaa, hoitaa ja parantaa meitä.
Auta meitä löytämään valopilkkuja joka elämämme tilanteessa. Viritä sydämemme kiittämään ja ylistämään Sinua, jokaisena päivänä.

All Things New – Hillsong United

”Rakkautesi uudistaa kaiken, Sinä teet kaikessa, kaikissa hyvää
tämän maailman asioihin on olemassa uudistettu toivo
elämässä, joka löytyy Sinussa, teet kaikesta uutta, eilen ja ikuisesti
Rakkautesi ei koskaan muutu, tämä toivo ei koskaan haihdu
uskoni on siinä, mitä ei näy, tuoden elämää sinne, missä sitä ei ole ollut
puhuen asioita, joita ei ole, kuten ne olisivat
Sinussa minä elän, taivaat on avattu, tiedän että olen valittu
sillä elän Sinussa, Sinussa olen elävä
Jumala, Sinä luot uutta, kaiken Sinun kunniaksesi”

Muut tekstit: Ps. 136: 1-9, 25-26, Jes. 38: 16-20 ja Ef. 5: 15-20.