5.5.2014. Kuin unta – Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, se oli meille kuin unta. Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme.
Silloin sanoivat vieraat kansat: ”Suuret ovat Israelin Herran teot!” Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot, niistä me saamme iloita.
Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään.  (Ps. 126)

Negevin autiomaa – Se että vettä saatiin Negevin kuiviin uomiin taisi olla erityisen merkittävä asia, kun psalmilauiaja mainitsee nimeltä juuri nämä uomat. Googlaamalla löytyi seuraavaa tietoa: Negevin autiomaan pinta-ala on noin 12 000 km², n. puolet koko Israelin pinta-alasta. Negevin autiomaassa on myös kraatterinomaisia, kulumalla syntyneitä laaksoja, joita on ainoastaan tällä alueella. Niistä suurin on ja mahdollisesti myös maailman kookkain luonnollinen (l. ei asteroidin aiheuttama) kraateri: n. 35 km pitkä, n. 500 m syvä ja leveydeltään 2-10 km. Sen pohjalla on 200 miljoonaa vuotta vanhoja kiviä.
Nykyään Negevin halki kulkee helposti jos on pyörät alla. Toista oli Raamatun aikoihin. Kamelilla oli isot vesivarastot kyttyröissään, mutta matkaajalla ehkä vain vesileili…

(Tässä oli miniäni ottamia kuvia Negevin autiomaasta. Hän antoi luvan laittaa ne blogiin. Eivät kuitenkaan ole jostain syystä siinä pysyneet. – Täytynee jatkossa tyytyä laittamaan vain itse otettuja kuvia.)

Elämä voi joskus tuntua kuin olisi Negevin autiomaassa: uh, näännynkö tähän kuivuuteen, kovuuteen ja karuuteen?! Miten jaksan eteenpäin? Mutta koettelemusten keskelläkin voi eteen avautua huikaisevia näkymiä. Sysipimeän yön yllä kaartuu tähtitaivas. Ja yön jälkeen voi häikäistyä nousevan auringon kirkkaudesta.

Rakkaus & rauhanliitto – Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.  (Jes. 54: 10)
– Aina välillä messussa luetaan nuo sanat. – Minusta on aina tuntunut hyvältä ja vahvistavalta kuulla ne.

Vaikkemme näe nyt – Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana.
Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.  (1. Piet. 1: 3-9)

Et Resurrexit – Ylösnoussut! ( J.S.Bach) – Collegium Vocale Gent)

Maailmasta – Jeesus rukoili ja sanoi:  ”Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen. Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.”  (Joh. 17: 11-17)

Enpä olisi laittanut lempparilausettani (Joh.17:21) viime viikon blogiin, jos olisin tiennyt että sama tulisi eteen tulevan pyhän teksteissä, vähän eri muodossa tosin. Mutta tämä aihe innoittaa aina vaan meikäläistä. Olla yhtä… samoin kuin Jeesus Isänsä kanssa…
Yleensä tuo kai ymmärretään niin, että Jeesus rukoilee meidän ihmisten välisen yhteyden ja ykseyden puolesta –  mikä sekin on ehdottomasti rukoilemisen arvoinen asia!
Itselleni nuo kohdat, jossa Jeesus puhuu ’yhtä olemisesta’, ovat kuitenkin aina puhuneet ennen kaikkea siitä, kuinka meidän tulee etsiä yhteyttä /ykseyttä Hänen ja Isän kanssa.
Kaikki yhtä – Rukouksensa loppuosassa Jeesus viittaa selkeämmin juuri tähän:
”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua. Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista.” (Joh.17: 21-24)

Ikävä Kotiin – Katsoimme ystävän kanssa viime viikolla dokumenttifilmin Oiva- nimisestä miehestä (1911- 2001), joka ei oikein tuntenut kuuluvansa siihen ympäristöön, jossa eli. Niinpä hän pestautui rahtilaivaan ja seilasi maailman meriä. Mukanaan hänellä oli kaitafilmikamera, jolla hän tallensi matkojaan. Pyramidin huipulla, paahtavassa helteessä, Oiva tuumi, millaiselta jäävuoren varjo tuntuisi. Etelänavalle lähtevään paattiin siis. Dokumentin lopussa Oivan kaitafilmit käsiinsä saanut käsikirjoittaja toteaa, että Oiva löysi lopulta etsimänsä (tästä elämästä poistuessaan).
Mietin Oivaa: hän ei koskaan mennyt naimisiin, ’kun sitä oikeaa ei osunut kohdalle’. Sisäinen kaipuu ja etsintä sai hänet kuitenkin vielä eläkeläisenäkin jatkamaan matkusteluaan, ja liki kahdeksankymmpisenä reissaamaan kahdesti maapallon ympäri. 

Ensi pyhän aihe on ’Jumalan kansan koti-ikävä’. – Mietin, kuinka paljon sisässämme on jonkinlaista epämääräistä kaipuuta, jolle etsimme tavalla tai toisella tyydytystä. Paljonko siitä on kaipuuta yhteyteen Jumalamme, Luojamme, kanssa? Joillakin on ihan selkeä kaipuu taivaan kotiin. Mutta voisiko tuo kaipuu saada täyttymystä jo täällä maan päällä eläessämme, jos ja kun etsimme yhteyttä Häneen, joka kaipuun on sisimpäämme laittanut…

Breathe – Michael W. Smith

http://www.youtube.com/watch?v=K-0EgzOWkvc

”Tätä ilmaa hengitän – pyhä läsnäolosi, minussa elävänä
Tämä on jokapäiväinen leipäni: Sinun sanasi, tosi, minulle puhuttuna
Epätoivoisesti kaipaan Sinua, ilman Sinua olen eksyksissä
eksyksissä ilman Sinua, Herra…”