21.2.2026. Olin eilen polvileikkauksessa. Nyt on kummassakin polvessa uusi nivel. Läheiseni kysyi jännittääkö leikkaukseen meno. Vastasin että ihme kyllä vähän, vaikka edelliseen leikkaukseen meno ei jännittänyt. No, tällä kertaa tiedät mitä on odotettavissa (= kipuja ja kärsimystä etenkin toipumisen alkuvaiheessa).
Kerrassaan toiset mittasuhteet saa omille kipuiluille, kun miettii, mitä kohti Jeesus kulki saapuessaan Jerusalemin pääsiäisjuhlille. Hän tiesi, että hänen oli lunastettava koko maailman synnit ristille mennessään. Se on tajutonta. On mahdotonta käsittää, mitä kaikkea Jeesus joutui käymään läpi sisimmässään tietäessään mitä oli edessä.
”Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä!” hän huudahti.
Ja kuitenkin hän jatkoi: ”Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Isä, kirkasta nimesi!”
💛💛💛💛💛💛💛
Kirkkovuosikalenterista: Jeesuksen julkinen toiminta saavuttaa käännekohtansa. Vaellus Jerusalemiin, kohti kärsimystä ja kuolemaa, alkaa. Mutta juuri tällä tiellä Ihmisen Poika kirkastetaan. Jumalallinen rakkaus voittaa antaessaan itsensä alttiiksi kuolemaan asti. Tarvitsemme silmiemme avautumista, jotta näkisimme, miten Jeesus kärsii meidän puolestamme ja koko maailman puolesta. Vapahtaja kysyy myös meiltä itsemme alttiiksi antamista Jeesuksen seuraamisessa.
Turvani – Herra, sinuun minä turvaan. Älä milloinkaan hylkää minua.
Sinä olet vanhurskas, pelasta minut! Kuule minua, riennä avukseni!
Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat.
Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani.
Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani.
Sinä päästät minut verkosta, jonka viholliset ovat virittäneet eteeni.
Sinä olet minun turvani! Sinun käsiisi minä uskon henkeni.
Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala.
Ps. 31:2–6
Mistä sinä haet lohtua, rohkaisua tai mielenrauhaa tuntiessasi itsesi jostain syystä turvattomaksi?
Aina silloin tällöin tulee eteen psalminjakeita, joista ajattelen, että nuo pitäisi kirjoittaa ylös isolle lapulle, josta ne löytyisivät helposti, jos tulee tarvetta henkiselle/hengelliselle ’ensiavulle’.
Vaikka Raamattu on täynnä rohkaisevia kertomuksia ja Jumalan lupauksia, joskus voi olla hyvä, että on helposti saatavilla olevaa vahvistusta, jakeita, joita voi vaikka lukea useampaan otteeseen, kunnes ne alkavat tuoda levollisuutta, luottamusta ja varmuutta mieleen ja sydämeen.
Yllä olevat jakeet ovat mielestäni juuri sellaisia. Kun käännämme huomiomme Kaikkivaltiaaseen, Hän tuo sisimpäämme tuntemuksen siitä, että olemme hyvissä käsissä. Turvassa.
Herra sanoo näin:
– Jos joku kompastuu, eikö hän heti nouse? Jos joku eksyy tieltä, eikö hän käänny takaisin?
Miksi tämä kansa on jatkuvasti eksyksissä, miksi Jerusalem pysyy luopumuksessaan?
Miksi se riippuu lujasti kiinni valheessa eikä suostu palaamaan takaisin minun luokseni?
Minä olen kuunnellut heitä tarkoin – eivät he puhu niin kuin tulisi puhua.
Kukaan ei kadu pahuuttaan, ei ajattele: ”Mitä minä olenkaan tehnyt!”
Jokainen juoksee kiireesti omaa tietään niin kuin taistelutantereella kiitävä ratsu.
Haikarakin taivaalla tietää muuttoaikansa, kyyhkyset ja pääskyset osaavat tulla, kun niiden aika on.
Mutta minun kansani ei halua tietää, mitä Herra on sille säätänyt.
Jer. 8:4–7
💛💛💛💛💛💛💛
Suurin on Rakkaus – Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
1. Kor. 13
Jeesus sanoi:
”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.
Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Isä, kirkasta nimesi!”
Silloin kuului taivaasta ääni: ”Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen.” Paikalla oleva väkijoukko kuuli äänen ja sanoi ukkosen jyrähtäneen. Jotkut kyllä sanoivat: ”Enkeli puhui hänelle.” Silloin Jeesus sanoi: ”Ei tämä ääni puhunut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.
Joh. 12:25–33
Jeesus oli tullut Jerusalemiin, joka oli täynnä eri puolilta pääsiäisjuhlille saapunutta väkeä.
Joukossa oli myös kreikkalaisia, jotka halusivat tavata Jeesuksen. Ilmeisesti Jeesuksen opetuslapset Filippus ja Andreas toivat heidät kuuntelemaan Jeesusta. Raamattu ei sitä mainitse, mutta jos niin oli, saattoi tieto Jeesuksesta ja hänen kohtalostaan levitä kreikkalaisten keskuuteen jo ennen kuin Paavali alkoi tehdä juhlistusmatkojaan.
Tietäen että edessä oli kärsimys ja kuolema, hän siitä huolimatta. määrätietoisena. saapui Jerusalemiin. Henkisen kamppailunsa keskellä hän vahvisti mieltään muistuttaen itseään, että Juuri tähänhän hänen elämänsä oli tähdännyt.
Uskokaa Valoon – Ihmiset sanoivat Jeesukselle: ”Me olemme laista oppineet, että Messias pysyy ikuisesti. Kuinka voit sanoa, että Ihmisen Poika on korotettava? Kuka tämä Ihmisen Poika on? Jeesus sanoi heille: ”Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka kulkee pimeässä, ei tiedä, minne on menossa.
Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia.” Tämän sanottuaan Jeesus lähti ja poistui heidän näkyvistään. (Joh.12: 34-36)
Ylösnoussut Kristus, ohjaa ja auta meitä, niin että voisimme aina uskoa Valoon, pysyä Valossa.
Pysyä Sinussa. Niin että meistä tulisi Valon lapsia ja näkisimme, mihin suuntaan kulkea Ja ymmärtäisimme tehdä oikeita valintoja elämässämme.
Kiitos että kuljet kanssamme. Kiitos valtavasta Rakkaudestasi.
💛💛💛💛💛💛💛