26.7.2025. – Kuumimpina hellepäivinä kaipaa varjoisiin paikkoihin tai vilvoittavien vetten äärelle.
Kun tällaisena päivänä lukee, kuinka Abraham lähti Jumalan kehotuksesta vaeltamaan erämaan kuumuudessa kohti tuntematonta uutta maata, tekee mieli nostaa hänelle hellehattua: siinäpä mies, joka ei ajatellut sitä, mikä tuntui mukavimmalta. Tärkeintä oli seurata Jumalan kutsua.
Olisiko meistä ollut tuollaiseen? – Jumala tiesi, kenet valitsi mieheksi, josta tuli kantaisä sille kansalle, jota Jumala alkoi sitten kasvattaa ja kouluttaa tahtonsa mukaisesti, niin että Hänen Poikansa voisi syntyä tämän kansan keskuuteen. Ja että sen myötä myös muut kansat, kaikenlaisiin uskomuksiin eksyneet, voisivat löytää takaisin Hänen yhteyteensä.
**********************
Kirkkovuosikalenteri kertoo, että pyhän tekstit ’puhuvat apostolien kutsumisesta ja opetuslapsen tehtävästä laajemminkin. Kristus on katsonut myös meidät arvollisiksi osallistumaan työhönsä. Kuuliaisina Jumalan sanalle olemme osallisia uudesta elämästä Kristuksessa.’
Hyvyytesi runsaus – Suuri on Herra, ylistettävä yli kaiken, tutkimaton hänen suuruutensa!
Sinun tekojasi ylistetään polvesta polveen, isät kertovat ihmeitäsi lapsilleen, tuovat julki sinun kirkkautesi, loistosi ja kunniasi.
Minä mietiskelen sinun ihmetekojasi. Miten valtavia, miten pelottavia ovatkaan sinun tekosi,
kerrottakoon niistä kaikille. Minä julistan sinun suuruuttasi. Levitköön sanoma sinun hyvyytesi runsaudesta, kiitettäköön sinun vanhurskauttasi riemuiten.
Ps. 145:3–7
Siunaus kaikille kansoille – Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.”
Niin Abram lähti Herran käskyn mukaan, ja Loot lähti hänen kanssaan.
1. Moos. 12:1–4
Valtavan suuri luottamus oli Abramilla (jonka nimen Jumala sitten pidensi Abrahamiksi) oli Jumalaan. Hän jätti Etelä-Mesopotamiassa sijaitsevan Urin, kaupungin, joka tuolloin oli vallan ja vaurauden keskittymä. Kuuliaisena Jumalan kutsulle hän jätti isänsä kodin, otti vaimonsa Saaran, veljenpoikansa Lootin, palvelijansa ja omaisuutensa ja lähti vaeltamaan kohti Kaananinmaata.
Raamattu mainitsee Abrahamin asuinpaikaksi Kaldean Urin. Olin aina mielessäni kuvitellut sen jonkinlaiseksi erämaa-alueeksi. Vasta nyt, tutkittuani asiaa, minulle selvisi, että Ur oli sumerilaisten rakentama kaupunki ja tuolloisen sivistyksen kehto. Tuollaisesta ympäristöstä Jumala kutsui Abrahamin maahan, jonka Hän antaisi kansalle, jonka keskuuteen syntyisi – kun aika olisi oikea – Kristus, tuon kansan ja koko maailman Lunastaja.
**********************
Armo ja rauha – Paavali, Kristuksen Jeesuksen palvelija, kutsuttu apostoliksi ja valittu julistamaan Jumalan evankeliumia, tervehtii kaikkia Roomassa olevia Jumalalle rakkaita ja hänen kutsumiaan pyhiä.
Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen Pojastaan. Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen; pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme, ja häneltä minä olen saanut armon ja apostolinviran, jotta hänen nimensä kunniaksi johtaisin ihmisiä kaikista kansoista uskonkuuliaisuuteen. Näitä Jeesuksen Kristuksen kutsumia olette myös te. Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille.
Room. 1:1–7
Tuo armo -sana puhuttelee minua aivan erityisesti tällä hetkellä. Vieläkin hymyilyttää , kuinka edellisellä viikolla havahduin siihen, miten suhtauduin Joonan pettymykseen, kun Jumala ei rankaissutkaan Niniven asukkaita, kuten hän olisi toivonut. Evankeliumitekstissä Jeesus puhui siitä, kuinka tulee ensin huomata oma asenteensa ennen kuin suuntaa katseensa toisten asenteisiin.
On Jumalan armoa, että pystyn hymyilemään itselleni hyväntahtoisesti, kun huomaan jonkin heikkouteni. Siksihän tulin Joonankin kohdalla siitä tietoiseksi – niin että voisin oppia suhtautumaan toisin. Katsoa asioita siten, kuin Kristus niihin suhtautuu. Nähdä asiat ja ihmiset Hänen tavallaan – armollisesti.
Se että voin nykyään suhtautua ei-toivottuihin juttuihini armollisen lempeästi, on varmasti Jumalan työtä minussa. Olenhan aina ollut niin kovin itsekriittinen. Kun olen oppinut tuntemaan Jumalan armoa ja rakkautta minua kohtaan (kaikista virheistäni huolimatta), olen muuttunut armollisemmaksi itseäni kohtaan. Se on Jumalan lahjaa, näin ajattelen, ja olen siitä kiitollinen.
Olemme Jumalalle rakkaita. Ja Hän haluaa opettaa meitä rakastamaan niin toisiamme kuin itseämmekin. Kun olemme armollisia itseämme kohtaan, pystymme ottamaan vastaan Hänen Rakkauttaan ja antamaan Hänen täyttää meitä Rauhallaan.
Ihmisten kalastaja – Kun Jeesus eräänä päivänä seisoi Gennesaretinjärven rannalla ja väkijoukko tungeksi hänen ympärillään kuulemassa Jumalan sanaa, hän näki rannassa kaksi venettä. Kalastajat olivat nousseet niistä ja huuhtoivat verkkojaan. Jeesus astui toiseen veneistä ja pyysi Simonia, jonka vene se oli, soutamaan rannasta vähän ulommaksi. Sitten hän opetti kansaa veneessä istuen.
Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: ”Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.” Tähän Simon vastasi: ”Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.” Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota. Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.” Hän ja koko hänen venekuntansa olivat pelon ja hämmennyksen vallassa kalansaaliin tähden, samoin Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kalastuskumppaneita. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.” He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.
Luuk. 5:1–11
Evankeliumitekstien perusteella voi päätellä, että Pietari oli asioihin, tilanteisiin ja Jeesuksen puheisiin voimakkaasti reagoiva ihminen. Meille ei kerrota, mitä Jeesus opetti juuri tuona päivänä Pietarin veneestä käsin. J
oka tapauksessa Pietarin mieli oli varmaan aika maassa. Koska kalastaminen oli hänen ammattinsa ja elinkeinonsa, oli varmasti syvä pettymys, ettei hän tovereineen ollut onnistunut saamaan yhtään kalaa, vaikka oli tovereineen kalastanut koko yön.
Paavali kirjoitti roomalaiskirjeessään uskonkuuliaisuudesta. Sitä juuri Pietari osoitti soutaessaan Jeesuksen kehotuksesta ulommas ja laskiessaan verkot veteen. Ja se palkittiin: verkot repeilivät, kun kaloja oli niin paljon.
Pietari tajusi heti, että jumalallinen voima oli saanut tämän aikaan. Samalla hetkellä hän koki niin vahvasti Jeesuksen pyhyyden, että heittäytyi tämän jalkoihin. Mitä kaikkea mahtoikaan myllertää Pietari mielessä ja sydämessä. Joka tapauksessa hän tunsi, ettei ole arvollinen olemaan Jeesuksen edessä.
Mutta miten ihmeellisellä tavalla Jeesus muuttikaan tilanteen. Hän rauhoitti Pietaria ja yhdellä lauseella totesi hänelle, millaista työtä tämä tulisi vastaisuudessa tekemään.
Ja sitten tuo, mikä minua niin puhuttelee: Pietari ja hänen kalastajatoverinsa Jaakob ja Johannes jättivät veneet ja verkot, ja lähtivät Jeesuksen matkaan.
Tuota lukiessa mietin, että noin yksinkertaista se oli noille kalastajille, joista tuli Jeesuksen lähimmät opetuslapset, luottohenkilöt. Heidät Jeesus otti mukaansa Kirkastusvuorelle, ja Getsemanen puutarhaan pääsiäisyönä. Usein ajattelen, että heille päätös lähteä seuraamaan Jeesusta oli yksinkertainen ja helppo, ehkä suorastaan itsestään selvä asia. Saivathan he olla Jeesuksen välittömässä vaikutuspiirissä ja kokea hänestä säteilevää jumalallista läsnäoloa ja voimaa.
Ihmeellistä ja ihanaa on kuitenkin se, että ylösnoussut Kristus on kanssamme. Kun alamme seurata Häntä, voimme tuntea, kuinka Hän on kanssamme. Joskus, kun on kyse jostain ratkaisevan tärkeästä, Hän voi ilmestyä kaikessa kirkkaudessaan ja pyhyydessään, niin, että tekee mieli heittäytyä maahan kunnioituksesta.
joskus hän voi ilmestyä Ystävänä, joka haluaa rohkaista, neuvoa ja auttaa eteenpäin.
Kristus on antanut meille Pyhän Henkensä, jotta voisimme rohkeasti ryhtyä niihin tehtäviin, joita Hän on ennalta kohdallemme suunnitellut. Hän antaa meille sen, mitä tarvitsemme. Kaikille meille Jumalalla on tehtäviä odottamassa.
Ajattelen, että erityisesti näinä aikoina, joita nyt elämme, yksi tärkeimmistä tehtävistä on tuoda ihmisten tietoisuuteen, että Kristus elää, ja on kanssamme. Ja että Hän haluaa johdattaa meidät elävään suhteeseen Luojamme kanssa. Sillä se on asia, jolla loppujen lopuksi on suurin merkitys elämällemme.
💛💛💛💛💛💛💛