Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2025

Rakkauden laki

29.7.2025. Helteet ja sopivat määrät sateita ovat saaneet kasvit kukkimaan erityisen runsaasti. Lieneekö säiden ansiota, tai sen, kuinka viime vuosina on pyritty estämään pörriäiskatoa mm. antamalla pihoilla kasvaa villikasveja ja kyhäämällä hyönteishotelleja,
Joka tapauksessa on ollut suuri ilo seurata tämän kesäistä mehiläisten paljoutta ja niiden ahkeraa medenkeräyshommaa. Perhosiakin lentelee kukissa paljon enemmän kuin edellisinä kesinä. Jee! 
🌹🐝🦋

Siunaa, kaitse ja kanna – Herra, sinua minä huudan, sinä olet minun kallioni.
Älä ole vaiti, kun puhun sinulle! Jos sinä et vastaa, olen kuoleman oma.
Kuule minun rukoukseni, kun huudan sinua avuksi ja kohotan käteni temppelisi pyhintä kohti.
Kiitetty olkoon Herra! Hän on kuullut avunpyyntöni.
Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan.
Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa.
Herra on kansansa voima, voideltunsa apu ja turva.
Pelasta kansasi ja siunaa omiasi, kaitse ja kanna heitä nyt ja aina.
Ps. 28:1–2, 6–9

Rakasta lähimmäistäsi niin…  – Herra sanoi Moosekselle:
”Sano Israelin kansalle: Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä.
Jokainen teistä kunnioittakoon äitiään ja isäänsä. Pitäkää kunniassa sapatti ja määräykset, jotka olen siitä antanut. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Älkää kääntykö seuraamaan epäjumalia älkääkä valako itsellenne jumalankuvia. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.
Älkää varastako, älkää valehdelko älkääkä pettäkö toisianne. Älkää vannoko väärin minun nimeeni, sillä jos niin teette, häpäisette Jumalanne nimen. Minä olen Herra.
Älä tee toiselle vääryyttä äläkä ota mitään väkisin. Älä pidä päivätyöläisen palkkaa itselläsi yli yön. Älä pilaile kuuron kustannuksella äläkä pane estettä sokean tielle, vaan pelkää ja kunnioita Jumalaasi. Minä olen Herra.
Älkää oikeutta jakaessanne tehkö vääryyttä. Älä ole puolueellinen köyhän hyväksi, mutta älä myöskään suosi mahtavaa, vaan ole lähimmäisesi tuomarina oikeudenmukainen. Älä kulje panettelemassa heimolaisiasi, älä saata lähimmäistäsi syytöksilläsi hengenvaaraan. Minä olen Herra.
Älä paheksu lähimmäistäsi vain ajatuksissasi, vaan nuhtele häntä avoimesti; muuten joudut osalliseksi hänen syyllisyydestään. Älä kosta omaan kansaasi kuuluvalle äläkä pidä yllä riitaa hänen kanssaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra.”
3. Moos. 19:1–4, 11–18

Eläkää rauhassa kaikkien kanssa – Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: ”Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan” – näin sanoo Herra. Edelleen sanotaan: ”Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.” Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.
Room. 12:16–21

Miten hienoja, tärkeitä – ja voi niin vaikeita – kehotuksia Paavali antoikaan kirjeessään Roomassa asuneille kristityille. Tai kokivatkohan he nuo neuvot helpommaksi toteuttaa kuin me tämän päivän ihmiset? Heitä yhdisti kaksi asiaa: he uskoivat Jeesukseen Messiaana ja uskonsa vuoksi he olivat roomalaisten keskuudessa vain pieni vähemmistö..   

Sen kautta, miten roomalaiskristityt kohtelivat toisiaan ja suhtautuivat erilaisiin ristiriitatilanteisiin, saattoivat muut roomalaiset vetää johtopäätöksiä siitä, millaisia kristityt ovat. – Tätähän tapahtuu nykyaikanakin: ei-uskovat muodostavat käsityksensä uskovista siitä, miten nämä käyttäytyvät, puhuvat, suhtautuvat ja toimivat.

Viettäessään viimeistä pääsiäisateria opetuslastensa kanssa Jeesus sanoi heille: 
”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh.13.35)

🩷🩷🩷🩷🩷🩷🩷

Kristus, Sinä näet, kuinka me tarvitsemme Sinua, vaikutustasi sydämissämme, että keskinäinen rakkaus voisi toteutua elämässämme ja keskuudessamme. Että voisimme olla yhtä, kuten Sinä rukoilit ennen kuin lähdit Getsemanen puutarhaan tietäen, että sinut tultaisiin sieltä vangitsemaan. Rukoilit sitä opetuslastesi lisäksi myös kaikkien Sinuun uskovien puolesta: 

”Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun.  Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.  Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.” (Joh.17:20-23)

❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️

Tarjoa sovintoa – Jeesus sanoi:
”Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: ’Älä tapa.’ Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: ’Senkin hölmö’, on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen.
Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi.
Tarjoa vastapuolellesi sovintoa jo silloin, kun vielä olet hänen kanssaan matkalla oikeuteen. Muuten hän saattaa luovuttaa sinut tuomarille ja tuomari vartijalle, ja niin sinut teljetään vankilaan. Usko minua: sieltä sinä et pääse, ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä kolikkoa myöten.
Teille on opetettu tämä käsky: ’Älä tee aviorikosta.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.”
Matt. 5:20–30

Onpa ankaria sanoja Jeesukselta, uh sentään. Vai olisiko Matteus saattanut lisätä vähän lisäpontta Jeesuksen sanoihin, jotta sanoma menisi varmasti perille evankeliuminsa lukijoille?
Oli miten oli, nämä Jeesuksen opetukset (jotka ovat osa nk. Vuorisaarnaa) ovat kyllä paikoitellen hurjaa luettavaa nykylukijalle.

Vaikka kun toivun sen shokeeraavasta vaikutuksesta ja alan lukea sitä uudestaan, aloin etsiä  siitä  mielenkiintoisia, pohdittavia kohtia – ihan itseni takia, jotta sieluni saisi vähän levähtää tuon ankaran tekstin jälkeen. 😉   
Jeesus opetti näitä asioita Galilean järven rannalla, Hyveiden vuoren rinteellä. Mielessäni palaan tuolle paikalle (Mount of Beatitudes). Se on minusta aivan erityisen ihana paikka.  olen tuntenut Jeesuksen läsnäolon siellä aivan erityisen vahvana, 

Jeesus puhui vuorelle kokoontuneelle suurelle ihmisjoukolle. He olivat tulleet pitkien matkojen takaa kuuntelemaan tuota rabbia, jonka olivat kuulleet parantavan ihmisiä ja tekevän ihmeitä.  He olivat tavallisia ihmisiä, viljelijöitä, kalastajia ja käsityöläisiä.
Yllä olevan evankeliumitekstin alussa Jeesus heittää kuulijoilleen aika yllättävän haasteen. Hän ilmaisee, etteivät lainopettajat ja fariseukset suinkaan ole niin hurskaita kuin antavat ymmärtää. Taivasten valtakunta ei löydy, jos heitä pitää esikuvana. Jumalan tahtoa tulee noudattaa paljon näitä paremmin.

Entä tuo: selvä juttu on, että tappamista seuraa oikeuden tuomio. Mutta yllättävää oli varmasti kuulla, että samalla lailla se seuraa sitä, joka on vihainen lähimmäiselleen. 
Noiden sanojen ’hölmö’ ja ’hullu’ kohdalla oli pakko katsoa, millaisia sanoja on käytetty eri engl.kiel. käännöksissä- Muutamassa oli hölmö-sanan kohdalla aramean kielen sana raka, joka tarkoittaa arvotonta. Joissakin käännöksissä käytetään loukata -verbiä.
Hullu -sana taas on eräässä versiossa käännetty sanalla rebel (kapinallinen). Eli se olisi vahva (poliittinen) syytös. 

Mielenkiintoista mielestäni on se, kuinka erilaiset sanat eri käännöksissä tuovat ihan toisenlaisen  näkökulman ja merkityksen Jeesuksen sanoihin.
Oli miten oli, joka tapauksessa
se, että Jeesus kehottaa tarjoamaan vastapuolelle sovintoa ennen kuin mennään viemään asiaa oikeuteen, viittaa siihen, ettei hän tarkoita mitään ihan  suutuspäissä suusta lipsahtanutta haukkumissanaa, vaan vakavamman laatuista eripuraa.
Kolikkojen takaisinmaksu puolestaan vaikuttaa viittaavan jonkinlaiseen petokseen tai varkauteen.

Tekstin loppuosa on tarkoitettu otettavaksi kuvaannollisesti. Jos joku ymmärtäisi sen  kirjaimellisesti otettavaksi, niin voi sentään. Surullista on, että islamilaisen uskonnon keskuudessa noudatetaan tänäkin päivänä mitä ankarimpia rangaistuksia lain nimissä.
En tiedä noudatettiinko tuollaisia rangaistuksia vanhatestamentillisena aikana juutalaisten keskuudessa, vaikka kyllähän siellä aika ankaria rangaistuksia taisi olla käytössä.
Jeesus toi kuitenkin uuden lain: Armon ja Rakkauden lain ja – kuten yllä olevassa evankeliumitekstissä – hän korosti anteeksiannon tärkeyttä. . 

Kyseisiä lauseita lukiessani tuli kuitenkin yhtäkkiä mieleeni, kuinka niiden jyrkkyyden ja ehdottomuuden ja tuomion uhkan kautta käy ilmi, kuinka Jeesus halusi puolustaa naisia. Sanathan on suunnattu nimenomaan miehille. Naisten asema saattoi tuohon aikaan olla melko heikko ja turvaton,  

Kristus, Sinä toit niin selkeästi esille rakkauden ja anteeksiannon merkityksen, ettei se voi jäädä epäselväksi kenellekään, joka lukee Sinun opetuksiasi.
Näet kuitenkin, miten vaikeaa meille on elää opetuksiasi todeksi. Ne jäävät niin usein ajatuksen, ja tiedon tasolle. Auta, että ne voisivat laskeutua sydämiimme, niin että alkaisimme elää niitä todeksi omassa elämässämme. Niin että taivasten valtakunta voisi laskeutua keskellemme. 

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛 

Herran palveluksessa

26.7.2025.  – Kuumimpina hellepäivinä kaipaa varjoisiin paikkoihin tai vilvoittavien vetten äärelle.
Kun tällaisena päivänä lukee, kuinka Abraham lähti Jumalan kehotuksesta vaeltamaan erämaan kuumuudessa kohti tuntematonta uutta maata, tekee mieli nostaa hänelle hellehattua: siinäpä mies, joka ei ajatellut sitä, mikä tuntui mukavimmalta. Tärkeintä oli seurata Jumalan kutsua.     

Olisiko meistä ollut tuollaiseen? – Jumala tiesi, kenet valitsi mieheksi, josta tuli kantaisä sille kansalle, jota Jumala alkoi sitten kasvattaa ja kouluttaa tahtonsa mukaisesti, niin että Hänen Poikansa voisi syntyä tämän kansan keskuuteen. Ja että sen myötä myös muut kansat, kaikenlaisiin uskomuksiin eksyneet, voisivat löytää takaisin Hänen yhteyteensä. 

**********************

Kirkkovuosikalenteri kertoo, että pyhän tekstit ’puhuvat apostolien kutsumisesta ja opetuslapsen tehtävästä laajemminkin. Kristus on katsonut myös meidät arvollisiksi osallistumaan työhönsä. Kuuliaisina Jumalan sanalle olemme osallisia uudesta elämästä Kristuksessa.’

Hyvyytesi runsaus – Suuri on Herra, ylistettävä yli kaiken, tutkimaton hänen suuruutensa!
Sinun tekojasi ylistetään polvesta polveen, isät kertovat ihmeitäsi lapsilleen, tuovat julki sinun kirkkautesi, loistosi ja kunniasi.
Minä mietiskelen sinun ihmetekojasi. Miten valtavia, miten pelottavia ovatkaan sinun tekosi,
kerrottakoon niistä kaikille. Minä julistan sinun suuruuttasi. Levitköön sanoma sinun hyvyytesi runsaudesta, kiitettäköön sinun vanhurskauttasi riemuiten.
Ps. 145:3–7

Siunaus kaikille kansoille – Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.”
Niin Abram lähti Herran käskyn mukaan, ja Loot lähti hänen kanssaan.
1. Moos. 12:1–4

Valtavan suuri luottamus oli Abramilla (jonka nimen Jumala sitten pidensi Abrahamiksi) oli Jumalaan. Hän jätti Etelä-Mesopotamiassa sijaitsevan Urin, kaupungin, joka tuolloin oli vallan ja vaurauden keskittymä. Kuuliaisena Jumalan kutsulle hän jätti isänsä kodin, otti vaimonsa Saaran, veljenpoikansa Lootin, palvelijansa ja omaisuutensa ja lähti vaeltamaan kohti Kaananinmaata. 

Raamattu mainitsee Abrahamin asuinpaikaksi Kaldean Urin. Olin aina mielessäni kuvitellut sen jonkinlaiseksi erämaa-alueeksi. Vasta nyt, tutkittuani asiaa, minulle selvisi, että Ur oli sumerilaisten rakentama kaupunki ja tuolloisen sivistyksen kehto. Tuollaisesta ympäristöstä Jumala kutsui Abrahamin maahan, jonka Hän antaisi kansalle, jonka keskuuteen syntyisi – kun aika olisi oikea – Kristus, tuon kansan ja koko maailman Lunastaja.  

**********************

Armo ja rauha – Paavali, Kristuksen Jeesuksen palvelija, kutsuttu apostoliksi ja valittu julistamaan Jumalan evankeliumia, tervehtii kaikkia Roomassa olevia Jumalalle rakkaita ja hänen kutsumiaan pyhiä.
Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen Pojastaan. Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen; pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme, ja häneltä minä olen saanut armon ja apostolinviran, jotta hänen nimensä kunniaksi johtaisin ihmisiä kaikista kansoista uskonkuuliaisuuteen. Näitä Jeesuksen Kristuksen kutsumia olette myös te. Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille.
Room. 1:1–7

Tuo armo -sana puhuttelee minua aivan erityisesti tällä hetkellä. Vieläkin hymyilyttää , kuinka edellisellä viikolla havahduin siihen, miten suhtauduin Joonan pettymykseen, kun Jumala ei rankaissutkaan Niniven asukkaita, kuten hän olisi toivonut. Evankeliumitekstissä Jeesus puhui siitä, kuinka tulee ensin huomata oma asenteensa ennen kuin suuntaa katseensa toisten asenteisiin. 

On Jumalan armoa, että pystyn hymyilemään itselleni hyväntahtoisesti, kun huomaan jonkin heikkouteni. Siksihän tulin Joonankin kohdalla siitä tietoiseksi – niin että voisin oppia suhtautumaan toisin. Katsoa asioita siten, kuin Kristus niihin suhtautuu. Nähdä asiat ja ihmiset Hänen tavallaan – armollisesti. 

Se että voin nykyään suhtautua ei-toivottuihin juttuihini armollisen lempeästi, on varmasti Jumalan työtä minussa. Olenhan aina ollut niin kovin itsekriittinen. Kun olen oppinut tuntemaan Jumalan armoa ja rakkautta minua kohtaan (kaikista virheistäni huolimatta), olen muuttunut armollisemmaksi itseäni kohtaan. Se on Jumalan lahjaa, näin ajattelen, ja olen siitä kiitollinen. 

Olemme Jumalalle rakkaita. Ja Hän haluaa opettaa meitä rakastamaan niin toisiamme kuin itseämmekin. Kun olemme armollisia itseämme kohtaan, pystymme ottamaan vastaan Hänen Rakkauttaan ja antamaan Hänen täyttää meitä Rauhallaan. 

Ihmisten kalastaja – Kun Jeesus eräänä päivänä seisoi Gennesaretinjärven rannalla ja väkijoukko tungeksi hänen ympärillään kuulemassa Jumalan sanaa, hän näki rannassa kaksi venettä. Kalastajat olivat nousseet niistä ja huuhtoivat verkkojaan. Jeesus astui toiseen veneistä ja pyysi Simonia, jonka vene se oli, soutamaan rannasta vähän ulommaksi. Sitten hän opetti kansaa veneessä istuen.
Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: ”Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.” Tähän Simon vastasi: ”Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.” Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota. Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.” Hän ja koko hänen venekuntansa olivat pelon ja hämmennyksen vallassa kalansaaliin tähden, samoin Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kalastuskumppaneita. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.” He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.
Luuk. 5:1–11

Evankeliumitekstien perusteella voi päätellä, että Pietari oli asioihin, tilanteisiin ja Jeesuksen puheisiin voimakkaasti reagoiva ihminen. Meille ei kerrota, mitä Jeesus opetti juuri tuona päivänä Pietarin veneestä käsin. J
oka tapauksessa Pietarin mieli oli varmaan aika maassa. Koska kalastaminen oli hänen ammattinsa ja elinkeinonsa, oli varmasti syvä pettymys, ettei hän tovereineen ollut onnistunut saamaan yhtään kalaa, vaikka oli tovereineen kalastanut koko yön. 

Paavali kirjoitti roomalaiskirjeessään uskonkuuliaisuudesta. Sitä juuri Pietari osoitti soutaessaan Jeesuksen kehotuksesta ulommas ja laskiessaan verkot veteen. Ja se palkittiin: verkot repeilivät, kun kaloja oli niin paljon.
Pietari tajusi heti, että jumalallinen voima oli saanut tämän aikaan. Samalla hetkellä hän koki niin vahvasti Jeesuksen pyhyyden, että heittäytyi tämän jalkoihin. Mitä kaikkea mahtoikaan myllertää Pietari mielessä ja sydämessä. Joka tapauksessa hän tunsi, ettei ole arvollinen olemaan Jeesuksen edessä.

Mutta miten ihmeellisellä tavalla Jeesus muuttikaan tilanteen. Hän rauhoitti Pietaria ja yhdellä lauseella totesi hänelle, millaista työtä tämä tulisi vastaisuudessa tekemään.
Ja sitten tuo, mikä minua niin puhuttelee: Pietari ja hänen kalastajatoverinsa Jaakob ja Johannes jättivät veneet ja verkot, ja lähtivät Jeesuksen matkaan.   

Tuota lukiessa mietin, että noin yksinkertaista se oli noille kalastajille, joista tuli Jeesuksen lähimmät opetuslapset, luottohenkilöt. Heidät Jeesus otti mukaansa Kirkastusvuorelle, ja Getsemanen puutarhaan pääsiäisyönä. Usein ajattelen, että heille päätös lähteä seuraamaan Jeesusta oli yksinkertainen ja helppo, ehkä suorastaan itsestään selvä asia. Saivathan he olla Jeesuksen välittömässä vaikutuspiirissä ja kokea hänestä säteilevää jumalallista läsnäoloa ja voimaa.

Ihmeellistä ja ihanaa on kuitenkin se, että ylösnoussut Kristus on kanssamme. Kun alamme seurata Häntä, voimme tuntea, kuinka Hän on kanssamme. Joskus, kun on kyse jostain ratkaisevan tärkeästä,  Hän voi ilmestyä kaikessa kirkkaudessaan ja pyhyydessään, niin, että tekee mieli heittäytyä maahan kunnioituksesta.
joskus hän voi ilmestyä Ystävänä, joka haluaa rohkaista, neuvoa ja auttaa eteenpäin. 

Kristus  on antanut meille Pyhän Henkensä, jotta voisimme rohkeasti ryhtyä niihin tehtäviin, joita Hän on ennalta kohdallemme suunnitellut. Hän antaa meille sen, mitä tarvitsemme. Kaikille meille Jumalalla on tehtäviä odottamassa.
Ajattelen, että erityisesti näinä aikoina, joita nyt elämme, yksi tärkeimmistä tehtävistä on tuoda ihmisten tietoisuuteen, että Kristus elää, ja on kanssamme. Ja että Hän haluaa johdattaa meidät elävään suhteeseen Luojamme kanssa. Sillä se on asia, jolla loppujen lopuksi on suurin merkitys elämällemme.   

💛💛💛💛💛💛💛 

Armahtakaa!

16.7..2025. Oi miten huumaavaa jasmiinin tuoksu pihalla. Koen sen jollain lailla mieltä kohottavaksi. Tuntuu että voisin hengitellä sitä aamusta iltaan.
Tuoksuilla on vahva vaikutus olemukseen, ainakin itselläni. Marketin pesuaineosaston läpi kulkiessa pidätän hengitystäni, kemikaalien tuoksu on niin pistävän vahva. Mutta nämä kesän ihanat tuoksut kukissa, niityillä, metsässä – ne vain ovat niin ihania!

💚💚💚💚💚💚💚

Kirkkovuosikalenteri toteaa, että ’Ihmisen asia ei ole tuomita lähimmäistään, sillä tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle. Meitä kehotetaan armahtamaan toisiamme ja edistämään oikeuden ja hyvyyden toteutumista. Kuulumme syntisten seurakuntaan, joka elää Jumalan anteeksiantamuksesta.’

Viime pyhänä olin messussa ehtoollisavustajana. Tehtäviini kuului myös lukea joko VT:n tai UT;n lukukappale. Toivoin ettei minun tarvitsisi lukea ensimmäistä, Joona 3:1–5, 10, 4:1–11, sillä en vain kerta kaikkiaan osannut eläytyä siihen (minkä vuoksi laitoin tähän blogiinkin viime la:na vaihtoehtoisen tekstin, Sak. 8:16–17)

Joona oli katkera Jumalalle, kun Hän ei tahtonut tuomita Niniven asukkaita siitä huolimatta, että he varoituksen sanan kuultuaan katuivat ja tekivät parannuksen. Joonan mielestä Jumalan olisi pitänyt tuhota koko Ninive asukkaineen. Kun Jumala ei kuitenkaan toiminut Joonan toivomalla tavalla, tämä vihoitti mielensä niin että tahtoi kuolla pois. 

Messussa papin erinomaisesta saarnasta sain aivan toisen näkökulman. Taipumuksemme juuttua johonkin asiaan, niin että emme tajua kokonaisuutta. Tämä käänsi huomioni Joonan kiukuttelusta ja mielestäni ylidramaattisesta suhtautumisesta siihen, mikä tämän pyhän aiheessa on olennaista: Jumalan armollisuuteen.  

💛💛💛💛💛💛💛 

Valosi ja armosi – Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi? Kuinka kauan peität minulta kasvosi?
Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska? Kuinka kauan viholliseni ovat voitolla? Katso minun puoleeni ja vastaa minulle,
Herra, Jumalani! Sytytä silmiini valo, älä anna minun nukkua kuolemaan, ettei viholliseni sanoisi:  Minä voitin hänet”, ettei vastustajani saisi iloita tappiostani.
Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen.
Ps. 13:2–6 

Oikeutta ja rauhaa – Nämä teidän tulee pitää:
Puhukaa totta toisillenne! Jakakaa oikeutta totuuden mukaan, niin että rauha vallitsee keskuudessanne. Älkää suunnitelko pahaa toinen toisellenne.
Varokaa tekemästä väärää valaa. Minä vihaan kaikkea vääryyttä, sanoo Herra.
Sak. 8:16–17

Kyllä olisi elämä tällä rakkaalla planeetallamme erinäköistä ja -oloista, jos osaisimme elää yllä olevien kehotusten mukaan, eikö vaan? Totuudessa pysyminen niin pienissä kuin suurissa asioissa, oikeudenmukainen ja rauhaa rakentava toiminta joka tilanteessa – miksi niiden pitää olla meille ihmisille niin vaikeita asioita? 

Pyhä Henki, opeta meitä, johdata meitä, tee meissä hyvää työtäsi, jotta maailmasta voisi tulla parempi paikka elää ja asua kaikille ihmisille, kaikenikäisille, kaikkialla. 

Kristus, anna Sinun rauhasi laskeutua keskuuteemme, sydämiimme ja kaikkialle sinne, missä sitä niin kipeästi tarvitaan.  

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Herran omina – Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten. Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle. Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi elämään, että hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra. Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen. Onhan kirjoitettu:
– Niin totta kuin elän, sanoo Herra, jokainen polvi on notkistuva minun edessäni ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa. Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.
Room. 14:7–12

Jeesus sanoi:
”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.
Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.”
Hän puhui heille vielä vertauksin:
”Miten sokea voisi taluttaa sokeaa? Molemmathan siinä putoavat kuoppaan. Ei oppilas ole opettajaansa etevämpi, mutta kyllin oppia saatuaan jokainen on opettajansa veroinen.
Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi’? Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.”
Luuk. 6:36–42

Miten usein käykään, että näemme toisissa vikoja ja arvostelun aihetta. Miten herkästi olemmekaan syyttämässä toista tai toisia siitä, jos itsellämme on paha olo. On kai vain niin paljon helpompaa huomata asioita itsemme ulkopuolella kuin oivaltaa omat heikkoutemme,  käytöksemme ja asenteemme.
Ja someviestinnästä näkee, kuinka helppoa on anonyyminä purkaa toisiin ja toisten tekemisiin omaa pahaa oloaan. (Siksi sen seuraaminen ei mielestäni kannata, jos haluaa säilyttää seesteisen olon omassa sisimmässään.) 

Ehkä juuri yllä olevista Jeesuksen sanoista ovat peräisin monet sanonnat: mitä annat, sitä saat;  niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan; mitä kylvät, sitä niität. Jne.
Jeesus näki – ja näkee – ihmisten sydämiin. Senkin mitä emme haluaisi näyttää. Hän näkee todelliset ajatuksemme ja tunteemme. Myös sen, miten herkästi olemme arvostelemassa tai tuomitsemassa toisiamme milloin mistäkin syystä.

Kristus, auta meitä kasvamaan sellaiseen armahtavaisuuteen, jota Sinä osoitit eri tavoin kompuroiville ihmisille vaeltaessasi täällä maan päällä. Vielä viimeisellä henkäykselläsikin ristillä osoitit armollisuutta niitä kohtaan, jotka sinua satuttivat ja lopulta tuomitsivat kuolemaan.

Anna Pyhän Henkesi tehdä työtä sisimmässämme, jotta näkisimme, miten olemme loukanneet ja satuttaneet toisia, syyttäneet ja kohdelleet epäoikeudenmukaisesti – olleet armottomia. 
Ohjaa meitä lempeyteen ja armollisuuteen, myös itseämme kohtaan, varsinkin silloin, kun Pyhä Henki nostaa esiin meissä piileviä epätoivottuja piirteitä, jotta voisi auttaa meitä vapautumaan niistä, ja omaksumaan myönteisempiä ajatus- ja toimintamalleja ja asenteita. 

Kiitos Kristus että olet Opettajamme, kuljet kanssamme kun sitä pyydämme. Kiitos että Henkesi kautta olet ja vaikutat meissä, sisimmässämme. Kiitos Rakkaudestasi meitä, erilaisten vajavaisuuksien kanssa kompastelevia ihmisiä, kohtaan. Auta meitä kasvamaan kohti kaltaisuuttasi. .  

❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️

Kadonnut ja jälleen löytynyt

6.7.2025. Viime keskiviikko oli lämmin ja aurinkoinen, ihanteellinen retkisää. Syödessämme eväitä rantakalliolla ystäväni leipä putosi ja vierähti pitkin kalliota veteen. Hauvani katseli kuinka leipä katosi jyrkästi laskeutuvan kallion taa, näkymättömiin.
Painovoimaa uhmaten se laskeutui alas kalliota (joka ei ollut korkea, joten uskalsin antaa sen koetella taitojaan) Sitten se kiersi toista kautta ja alkoi tassullaan tavoitella sinne ajautunutta kelluvaa leipää. Lopulta se sai kuin saikin leivän ja söi sen tyytyväisenä.
Ystäväni totesi hymyillen, että hauvani oli varmaan pyytänyt mielessään että tapahtuisi jotain sellaista, että sekin saisi syödä tuota ihmisten evästä, jota se oli kaihoisasti katsellut vierestä. 🙂

Kirkkovuosikalenterista: Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.

Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois.
Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä.
Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani Minä sanoin: ”Tunnustan syntini Herralle.”
Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan.
Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä. Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät heihin ulotu.
Sinä olet minulle turvapaikka, sinä varjelet minut vaarasta.
Riemuhuudot kajahtavat ympärilläni, kun sinä autat ja pelastat.
”Minä opetan sinua”, sanoo Herra, ”minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi.”
Ps. 32:1–2, 5–8

Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin:
– Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona.
Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen.
En minä ikuisesti ole teihin vihastunut enkä loputtomiin teitä syytä.
Jos niin tekisin, teidän voimanne herpoaisi eikä yksikään luoduistani kestäisi minun edessäni.
Hetkeksi minä vihastuin tähän syntiseen kansaan, löin sitä ja käänsin vihassa kasvoni siitä pois.
Harhautuneena se kulki omien halujensa teitä. Ne tiet minä olen nähnyt.
Mutta nyt tahdon parantaa tämän kansan, johtaa sen askelia, tahdon antaa sille lohdutuksen.
Sen surevien huulille minä annan ylistyksen hedelmän. 
Minä annan rauhan, rauhan lähelle ja kauas – sanoo Herra – ja minä parannan heidät.
Jes. 57:15–19 

**********************

Te kaikki: pukeutukaa keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät.  Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.
Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. Vastustakaa häntä, uskossa lujina! Tiedättehän, että veljenne kaikkialla maailmassa joutuvat kokemaan samat kärsimykset.
Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät. Hänen on valta iankaikkisesti. Aamen.
1. Piet. 5:5–11

Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”
Silloin Jeesus esitti heille vertauksen:
”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.
Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’ Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.”
Luuk. 15:1–10

Tämä Jeesuksen vertaus kosketti minua tällä kertaa jostain syystä aivan erityisesti. Tuo, kuinka tärkeä jokainen lammas on paimenelle. Kun sadasta yksi on eksynyt, se on hänelle niin rakas , että hän lähtee takaisin erämaahan sitä etsimään, löytää sen ja kantaa kotiin. Ja kuinka hän iloitsee niin kadonneen lampaan löytämisestä, että kutsuu ystävät ja naapurit kotiinsa, jotta hekin voisivat iloita yhdessä hänen kanssaan. 

Kuinka paljon Jumala kaipaakaan meitä lapsiaan yhteyteensä. Hän etsii jokaista eri tavoin, sillä Hän tuntee meidät jokaisen henkilökohtaisesti. Hän näkee sydämemme kaipauksen. Hän tietää, millä tavoin kutsua meitä tuntemiseensa.    

Hän on kuitenkin antanut meille vapaan tahdon. Väkisin Hän ei vedä meitä luokseen. Niin kauan kuin kaikki on hyvin elämässämme, emme välttämättä huomaa, kuinka Luojamme eri tavoin osoittaa rakkauttaan ja huolenpitoaan meitä kohtaan. Pidämme kaikkea ihan luonnollisena, tai itse ansaittuna hyvänä. 

Usein on niin, että vasta kun kokee olevansa eksyksissä, yksinäisessä autiomaassa. tai kun on menettänyt jotain itselleen korvaamattoman tärkeältä tuntuvaa ja rakasta, tai kun on ajautunut tilanteeseen, josta ei näe ulospääsyä, saattaa tulla mieleen, että on Eräs, joka on ollut koko ajan läsnä, vaikkakin näkymättömänä. Hän, joka on vain odottanut, että saisi auttaa, lohduttaa, rohkaista, johdattaa ja kantaa tuon tilanteen yli. 

Taivaallisen Isämme Rakkaus meitä kohtaan on mittaamaton. Hän odottaa vain, että kääntyisimme Hänen puoleensa. Että antaisimme Hänen osoittaa, että Hän on todellinen. Että Hän rakastaa meitä ja välittää meistä, jokaisesta.
Ja – kuten Jeesus toteaa vertauksessaan – Hänen enkelinsäkin iloitsevat jokaisesta, joka kääntyy  Hänen puoleensa, tekee parannuksen ja haluaa jatkaa kulkuaan Hänen kanssaan.  💛💛💛