23.6.2025. Tämän viikon aihe laittaa minut miettimään, kuinka monet asiat ovat itselleni tärkeitä ja rakkaita. Mutta mitkä niistä ovat niitä kaikkein tärkeimpiä ja merkityksellisimpiä?
Joskus voi olla hyvä pysähtyä pohtimaan itselle tärkeimpiä asioita. Mitkä niistä ovat katoavaa ja mitkä katoamatonta laatua?
Katoavia ajatellessani nousee ensimmäisenä mieleeni iäisyysprojektilta tuntuva huushollin putsaus kaikesta turhasta. Aina, kun olen saanut jotain laitettua kiertoon, se tuntuu voitolta. Ja joskus tulee kevyt, vapautunut olo: en ole enää sidottu siihen, se olikin jo turha tässä kodissa.
Joihinkin esineisiin liittyy niin paljon rakkaita muistoja ja tunnesiteitä, että välillä on tuntunut vaikealta luopua niistä. Mutta sitten kun ne eivät ole enää silmissä, niitä ei enää kaipaa.
Toinen, tärkeämpi asia, joka tuli mieleen oli se, miten vähän turvallisuudentunteeni perustuu omaisuuteen tai mihinkään muuhun aineelliseen tekijään. Ja tietoon siitä, miten todellinen turvani on Luojassamme. Kiitollinen olo on siitä, että voin näin kokea. Samaa toivon ihan jokaiselle. Kun löytää turvan Jumalassa, eivät edes maailman myllerrykset vie mielen- tai sydämenrauhaa, vaan kutsuvat sen sijaan rukoilemaan rauhaa tähän maailmaamme.
🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏
Miksi pelkäisin pahana päivänä, kun petturien kavaluus saartaa minut? He luottavat rikkauteensa, kerskailevat suurella omaisuudellaan. Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa. Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta.
Ei ihminen elä ikuisesti, ei hän vältä hautaa. Mutta Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta.
Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta. Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan. Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään, hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä. Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
Ps. 49:6–10, 16–21
Tämäkin on turhuutta. Kun omaisuus karttuu, karttuvat sen syöjätkin. Mitä iloa siitä on omistajalleen, paitsi että saa nähdä sen kuluvan? Uurastavan uni on makea, söipä hän vähän tai paljon, mutta rikkaalta kylläisyys vie unen.
Olen nähnyt kipeän kärsimyksen auringon alla: rikkaus oli annettu omistajalleen onnettomuudeksi. Kohtalon iskusta hän menetti rikkautensa, ja vaikka hänellä oli poika, ei tämän käsiin jäänyt mitään. Rikkaan oli täältä lähdettävä yhtä alastomana kuin hän oli äitinsä kohdusta tullut, eikä hän voinut viedä mukanaan mitään siitä, minkä oli vaivaa nähden koonnut.
Saarn. 5:9–14
Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.
Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. Tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään.
1. Joh. 4:16–21
Jumala on rakkaus, kirjoittaa apostoli Johannes, Hän oli saanut tulla tuntemaan Jumalan sydämen. Hän oli Jumalaa todella lähellä ja sai tuntea Jumalan rakkauden. Hänen kirjeistään välittyy syvällinen, luottavainen suhde Jumalaan. Sillä mistä hän muuten olisi ammentanut sitä tietoa, jota hän kirjeissään jakaa?
Rakkaudessa ei ole pelkoa, Johannes toteaa. Vaikkemme täydelliseen rakkauteen ylläkään, voimme silti kasvaa ja vahvistua siinä. kun annamme Jumalan hoitaa meitä Rakkaudellaan. Kun opimme tuntemaan Häntä yhä enemmän ja olemme yhteydessä Häneen, Silloin annamme Hänelle mahdollisuuden vahvistaa meitä sisäisesti ja luottamustamme Häneen, todellisen rakkauden ja rauhan Lähteeseen. 💛💛💛
Jeesus puhui tämän vertauksen:
”Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.
Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: ’Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.’ Mutta Abraham sanoi: ’Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.’ Rikas mies sanoi: ’Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä – hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.’ Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.’ ’Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ’mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.’ Mutta Abraham sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.’”
Luuk. 16:19–31
Todella vahva, suorastaan järkyttävä, on tämä Jeesuksen vertaus ja sen sanoma. Useat ihmiset, jotka ovat kokeneet sydämenpysähdyksen ja jotka ovat elvytyksen jälkeen heränneet henkiin, ovat kertoneet kokeneensa sekä Jeesuksen vertauksessaan kuvaaman tukalan paikan sekä taivaallisen kirkkauden.
Koettuaan jälkimmäisen he eivät olisi halunneet palata fyysiseen kehoonsa, mutta he kertovat, että Kristus oli sanonut, että heidän tehtävänsä maan päällä on vielä kesken, ja että heidän tulee kertoa toisille kokemuksestaan, Näiden hyvin erilaisista elämän, uskon ja uskomusten taustoista ja tilanteista tulevien kuvaukset laittavat minut ainakin miettimään, miten todella merkityksellisestä asiasta niissä on kyse. Iankaikkisuudesta, ei sen vähemmästä..
Kristus, johdata meitä ymmärtämään ikuisuutta jo tämän elämän aikana, niin että osaamme tehdä oikeita päätöksiä. Auta meitä tulemaan Sinun kaltaiseksesi, Johdata meitä elämään sillä tavoin kuin Sinä toivot ja odotat meidän elävän. Opeta meitä tuntemaan yhä enemmän taivaallista todellisuutta. 💛💛💛