Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2025

Kutsu Jumalan valtakuntaan

30.6.2025. Oi miten suloiselta on tuntunut lämpöinen auringonpaiste kuluneen viileän ja sateisen jakson jälkeen! Hassua miten kokonaisvaltainen vaikutus lämmöllä onkaan. Kun on kylmä, ei auta vaikka villaa pukee ylle ja alle; vilu vain tunkeutuu sisään, ja hytinä vain jatkuu. Mutta auringon lämpö kutsuu. Se kutsuu esiin hyvän olon. Hytinä muuttuu kiitolliseksi hyrinäksi. ☀️

Kirkkovuosikalenterista: Päivän tekstien keskeisenä sisältönä on kutsu Jumalan valtakuntaan ja kutsun kuulemisen tärkeys. Maallisen elämän tehtävät ja houkutukset saattavat estää ihmisiä ottamasta vastaan Jeesuksen kutsua. Joka epäröi ja vitkastelee, menettää tarjotun tilaisuuden.

Valo pimeyteen – Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä. Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä, vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat. He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä, mutta tuekseni tuli Herra. Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun.
Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle, vilpitöntä kohtaan sinä olet vilpitön. Puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan, mutta kieron sinä johdat harhaan. Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon.
Ps. 18:17–20, 26–29

Lempeästi, rakkauden köysin – Kun Israel oli nuori, minä rakastin sitä, Egyptistä minä kutsuin poikani. Sitten Israel kuuli muita kutsuja ja kääntyi pois. Se uhrasi baaleille, poltti uhreja kivipatsaille. Minä opetin Efraimin kävelemään, kannattelin sitä käsivarsista. Mutta Efraim ei käsittänyt, että minä sitä hoidin.
Lempeästi, rakkauden köysin minä vedin sitä luokseni. Niin kuin mies syöttäessään juhtaansa
nostaa ikeen sen niskasta, niin minä käännyin Efraimin puoleen ja annoin sen syödä.
Kansani horjuu kahtaalle: minuun päin ja minusta pois. Se huutaa avuksi Korkeinta mutta ei saa apua.
Hoos. 11:1–4, 7

Tuo teksti puhuttelee itseäni monella tapaa. Jumala kutsui minua läheiseen suhteeseen itsensä kanssa moneen otteeseen, mutta sen sijaan että olisin vastannut kutsuun, kuvittelin että minun pitää ensin tehdä muita asioita.
Noin 35 v. sitten olin seurannut 20 vuoden ajan antroposofian oppeja. Kun se ei tarjonnut sitä, mitä etsin ja kaipasin eniten, lähdin tutkimaan new age-oppeja.

Noihin aikoihin, eräässä meditaatiossa, näin vision, jossa Jeesus tuli luokseni. Hän katsoi minua äärettömän lempeästi ja kertoi, kuinka paljon hän rakasti minua. Liikutuin ja häkellyin. Eihän Kristus, joka säteili pyhyyttä, voinut minua rakastaa, kun olin sellainen kuin olin.

Tuon näyn vuoksi ajattelin, että minun pitää muuttua paremmaksi, jotta olen Kristuksen rakkauden arvoinen. – En tuntenut uskovia ihmisiä, jotka olisivat kertoneet, että asia on aivan päinvastainen: Hän haluaa kohdata meidät juuri sellaisina kuin olemme, kaikkine vajavaisuuksinemme. Ja kun lähdemme kulkemaan Hänen tietään, Hänen kanssaan, Hän alkaa muuttaa meitä rakkautensa kautta, kaltaisekseen. Hänen Henkensä tekee meissä hyvää työtään, pikku hiljaa, opettaen, hioen ja vahvistaen. – Se tie on täynnä armoa.

Rakkauden köysin Jumala vetää meitä puoleensa, kutsuu yhteyteensä, voidakseen osoittaa meille hyvyyttään ja sitä kaikkea, mitä Hän haluaa meille antaa. Sillä Hän haluaa jakaa meille kaikkea sitä hyvää, mitä Hänellä on meille odottamassa. Sen ovat lukemattomat ihmiset saaneet kokea. Joko suoranaisina ihmeinä taikka toisia ihmisiä välikappaleinaan käyttäen.

Kuin tähdet taivaalla – Rakkaat ystävät, niin kuin olette aina totelleet minua, kun olen ollut luonanne, totelkaa vielä enemmän nyt, kun olen poissa: tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa, ja minä voin Kristuksen tulemisen päivänä ylpeillä siitä, että en ole turhan vuoksi ponnistellut ja nähnyt vaivaa.
Fil. 2:12–16

**********************

Kutsu pitopöytään . Jeesus kertoi:
”Eräs mies järjesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita. Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, kaikki on jo valmiina.’ Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita. ’Olen ostanut pellon’, sanoi yksi, ’minun täytyy mennä katsomaan sitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ ’Ostin viisi härkäparia’, sanoi toinen, ’ja olen lähdössä kokeilemaan niitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ Kolmas sanoi: ’Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla.’
Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: ’Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.’ Palvelija tuli sanomaan: ’Herra, olen tehnyt niin kuin käskit, mutta vielä on tilaa.’ Silloin herra sanoi: ’Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi. Ja siitä voitte olla varmat, että yksikään noista, jotka minä kutsuin, ei pääse minun pitopöytääni!’”
Luuk. 14:16–24

Millaisia verukkeita minulla/sinulla on, jotka estävät meitä vastaamaan Jumalan kutsuun tulla Hänen luokseen, läheisyyteensä, yhteyteensä? Oi, näitä verukkeita maailma on pullollaan. Joka päivä on jotain, mikä helposti voi tuntua tärkeämmältä. Tämä asia pitää hoitaa. Tämä kiinnostaa nyt niin kovasti. Teen tämän nyt ensin, sitten voin pysähtyä, hiljentyä Jumalan läsnäoloon, rukoukseen, Hänen Sanansa lukemiseen ja mietiskelyyn.

Jeesuksen vertauksessa isäntä ensin kutsuu luokseen silkkaa hyvyyttään: hän haluaa tarjota kaikkea sitä hyvää, mitä hänellä on tarjottavanaan. Kaikki on valmiina.
Kun ne joille on esitetty kutsu, eivät tulekaan, isäntä kehottaa levittämään sanaa niillekin, jotka eivät sitä vielä ole kuulleet: tulkaa, täällä on kylliksi teille kaikille.

Niille, joille oli esitetty kutsu (kerrottu hyvä sanoma, evankeliumi), ja jotka eivät halunneet ottaa sitä vastaan, isäntä esitti aika ehdottoman ukaasin: kutsun torjuville ei ole tulemista nauttimaan pitopöydän antimista.
Jumala toivoo, että laitamme Hänet ja Hänen valtakuntansa asiat etusijalle, ennen kaikkea muuta.
Jeesus sanoi: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.” (Matt.6:33)

Seek ye first the Kingdom of God – The Maranatha Singers

Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan ja kaikki tämä lisätään teille. Hallelu. halleluja.
pyydä, niin sinulle annetaan, etsikää ja te löydättekolkuttakaa, niin teille avataan

Kun kaksi tai kolme on koolla Minun NimessäniMinä olen heidän keskelläänja mitä tahansa pyydätte, sen Minä teen. Hallelu, Halleluja

Katoavat ja katoamattomat aarteet

23.6.2025. Tämän viikon aihe laittaa minut miettimään, kuinka monet asiat ovat itselleni tärkeitä ja rakkaita. Mutta mitkä niistä ovat niitä kaikkein tärkeimpiä ja merkityksellisimpiä?
Joskus voi olla hyvä pysähtyä pohtimaan itselle tärkeimpiä asioita. Mitkä niistä ovat katoavaa ja mitkä katoamatonta laatua?

Katoavia ajatellessani nousee ensimmäisenä mieleeni iäisyysprojektilta tuntuva huushollin putsaus kaikesta turhasta. Aina, kun olen saanut jotain laitettua kiertoon, se tuntuu voitolta. Ja joskus tulee kevyt, vapautunut olo: en ole enää sidottu siihen, se olikin jo turha tässä kodissa.
Joihinkin esineisiin liittyy niin paljon rakkaita muistoja ja tunnesiteitä, että välillä on tuntunut vaikealta luopua niistä. Mutta sitten kun ne eivät ole enää silmissä, niitä ei enää kaipaa.

Toinen, tärkeämpi asia, joka tuli mieleen oli se, miten vähän turvallisuudentunteeni perustuu omaisuuteen tai mihinkään muuhun aineelliseen tekijään. Ja tietoon siitä, miten todellinen turvani on Luojassamme. Kiitollinen olo on siitä, että voin näin kokea. Samaa toivon ihan jokaiselle. Kun löytää turvan Jumalassa, eivät edes maailman myllerrykset vie mielen- tai sydämenrauhaa, vaan kutsuvat sen sijaan rukoilemaan rauhaa tähän maailmaamme.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Miksi pelkäisin pahana päivänä, kun petturien kavaluus saartaa minut? He luottavat rikkauteensa, kerskailevat suurella omaisuudellaan. Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa. Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta.
Ei ihminen elä ikuisesti, ei hän vältä hautaa. Mutta Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta.
Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta. Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan. Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään, hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä. Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
Ps. 49:6–10, 16–21

Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin, eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen.

Tämäkin on turhuutta. Kun omaisuus karttuu, karttuvat sen syöjätkin. Mitä iloa siitä on omistajalleen, paitsi että saa nähdä sen kuluvan? Uurastavan uni on makea, söipä hän vähän tai paljon, mutta rikkaalta kylläisyys vie unen.
Olen nähnyt kipeän kärsimyksen auringon alla: rikkaus oli annettu omistajalleen onnettomuudeksi. Kohtalon iskusta hän menetti rikkautensa, ja vaikka hänellä oli poika, ei tämän käsiin jäänyt mitään. Rikkaan oli täältä lähdettävä yhtä alastomana kuin hän oli äitinsä kohdusta tullut, eikä hän voinut viedä mukanaan mitään siitä, minkä oli vaivaa nähden koonnut.
Saarn. 5:9–14

Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.
Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. Tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään.
1. Joh. 4:16–21

Jumala on rakkaus, kirjoittaa apostoli Johannes, Hän oli saanut tulla tuntemaan Jumalan sydämen. Hän oli Jumalaa todella lähellä ja sai tuntea Jumalan rakkauden. Hänen kirjeistään välittyy syvällinen, luottavainen suhde Jumalaan. Sillä mistä hän muuten olisi ammentanut sitä tietoa, jota hän kirjeissään jakaa?

Rakkaudessa ei ole pelkoa, Johannes toteaa. Vaikkemme täydelliseen rakkauteen ylläkään, voimme silti kasvaa ja vahvistua siinä. kun annamme Jumalan hoitaa meitä Rakkaudellaan. Kun opimme tuntemaan Häntä yhä enemmän ja olemme yhteydessä Häneen, Silloin annamme Hänelle mahdollisuuden vahvistaa meitä sisäisesti ja luottamustamme Häneen, todellisen rakkauden ja rauhan Lähteeseen. 💛💛💛

Jeesus puhui tämän vertauksen:
”Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.
Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: ’Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.’ Mutta Abraham sanoi: ’Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.’ Rikas mies sanoi: ’Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä – hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.’ Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.’ ’Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ’mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.’ Mutta Abraham sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.’”
Luuk. 16:19–31

Todella vahva, suorastaan järkyttävä, on tämä Jeesuksen vertaus ja sen sanoma. Useat ihmiset, jotka ovat kokeneet sydämenpysähdyksen ja jotka ovat elvytyksen jälkeen heränneet henkiin, ovat kertoneet kokeneensa sekä Jeesuksen vertauksessaan kuvaaman tukalan paikan sekä taivaallisen kirkkauden.

Koettuaan jälkimmäisen he eivät olisi halunneet palata fyysiseen kehoonsa, mutta he kertovat, että Kristus oli sanonut, että heidän tehtävänsä maan päällä on vielä kesken, ja että heidän tulee kertoa toisille kokemuksestaan, Näiden hyvin erilaisista elämän, uskon ja uskomusten taustoista ja tilanteista tulevien kuvaukset laittavat minut ainakin miettimään, miten todella merkityksellisestä asiasta niissä on kyse. Iankaikkisuudesta, ei sen vähemmästä..

Kristus, johdata meitä ymmärtämään ikuisuutta jo tämän elämän aikana, niin että osaamme tehdä oikeita päätöksiä. Auta meitä tulemaan Sinun kaltaiseksesi, Johdata meitä elämään sillä tavoin kuin Sinä toivot ja odotat meidän elävän. Opeta meitä tuntemaan yhä enemmän taivaallista todellisuutta. 💛💛💛

Salattu Jumala

14.6.2025. Miten ihana päivä tänään: auringon suloinen lämpö hyväilee ihoa. Pieni tuulenviri virkistää juuri sopivalla tavalla. Kesä, ihana kesä! Kaikki tuntuu vain niin hyvältä! ☀️
Huomenna luvassa hellettä. Onneksi on varjoisia paikkoja. Ja jalat voi työntää viilentävään veteen; Jokeen, lampeen, järveen, mereen, altaaseen tai pesuvatiin – mitä nyt sattuu olemaan siinä tarjolla. 😉

Ihmetellen, ylistäen, armotekojaan julistaen – Kirkkovuosikalenteri toteaa: ’Raamatuntekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hän vaikuttaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Usko ei käsittele Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen vaan ihmetellen, ylistäen ja hänen armotekojaan julistaen.’

Tuntuu helpolta ainakin itselleni yhtyä tuohon toteamukseen, että uskoon kuuluu ihmetteleminen sekä Jumalan ylistäminen. Olen kiitollinen siitä, että saan olla tällainen Jumalan ihmettelijä. Saan yrittää ymmärtää salattua Jumalaa, mutta minun ei tarvitse yrittää vakuutella itselleni eikä toisille, että ymmärtäisin hitustakaan sen enempää, kuin mitä Hän itsestään on ilmoittanut.

Teologit tutkivat ja selittävät Jumalaan liittyviä asioita raamatuntekstien, oppien ja traditioiden kautta. He toimivat erilaisissa virkatehtävissä, ja jotkut heistä vihitään papeiksi. Erityisesti pappien kohdalla suuri merkitys on sillä, millainen heidän henkilökohtainen suhteensa on Jumalaan, sillä se välittyy heidän työnsä kautta koko seurakuntaan.

Evankelistojen tehtävänä on kiertää maita ja mantuja kertomassa Jumalan armosta ja ihmeteoista, joihin he vakaasti uskovat. Ja usein tämä välittyy kuulijoille niin että heidän uskonsa vahvistuu, ja he saattavat kokea Jumalan muuntavan, vapauttavan, hoitavan ja parantavan läsnäolon ja voiman.

Jumala kutsuu meitä toimimaan tavalla, joka meille itsellemme on luontaista. Joskus Hän tosin kutsuu tehtäviin, jotka ovat oman mukavuusalueen ulkopuolella, kuten esim. Jesajan (alla olevassa Jesajan kirjan tekstissä).

Olkoonkin että Jumala on ymmärryksemme ulottumattomissa, Hän kuitenkin toivoo, että me tulisimme tuntemaan Hänet. Lukemattomista kertomuksista – niin Raamatun kertomuksissa kuin meidän aikanamme – ilmenee, että Hän haluaa yhteyttä kanssamme, Hän kutsuu meitä läheiseen yhteyteen kanssaan, kutsuu tuntemiseensa.

Turvakalliomme – Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto, hän on meidän turvakalliomme.
Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi!
Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.
Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee.
Ps. 95:1–2, 6–7

**********************

Jesaja suostui sananviejäksi – Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät.
He huusivat toinen toiselleen:
– Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan.
Ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua. Ja minä sanoin:
– Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet, ja saastaiset huulet on kansalla, jonka keskellä elän, ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin.
Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta. Hän kosketti sillä minun huuliani ja sanoi:
– Katso, tämä on koskenut huuliasi, sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu.
Minä kuulin Herran äänen sanovan:
– Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi?
Niin minä vastasin:
– Tässä olen, lähetä minut!
Jes. 6:1–8

Hänestä, Hänen kauttaan ja Häneen – Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä! Kuka voi tuntea Herran ajatukset, kuka pystyy neuvomaan häntä? Kuka on antanut hänelle jotakin, mikä hänen olisi maksettava takaisin? Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki. Hänen on kunnia ikuisesti. Aamen.
Room. 11:33–36

**********************

Nikodemos kysyy Jeesukselta – Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan.” Jeesus vastasi hänelle: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.” Nikodemos kysyi: ”Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?”
Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: ’Teidän täytyy syntyä uudesti.’ Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”
”Miten tämä kaikki on mahdollista?” Nikodemos kysyi.
Jeesus vastasi:
”Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä?
Totisesti, totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme. Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista! Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika.
Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.”
Joh. 3:1–15

Nikodemos meni tapaamaan Jeesusta saadakseen selville Jeesuksen todellisen identiteetin. Mutta Jeesuksen vastaukset saivat hänet entistä hämmentyneemmäksi: mitä hänen tuli ajatella tästä miehestä, joka oli tehnyt lukuisia ihmetekoja ja puhui hänelle asioita, joita hän ei millään pystynyt käsittämään?

Tunnen syvää myötätuntoa Nikodemosta kohtaan. Miten ihmeessä hän olisi voinut käsittää noita Jeesuksen vastauksia? Ja Jeesus vain tuntui moittivan häntä siitä, ettei hän ymmärrä, kun hän puhuu tälle uudesti syntymisestä!

Evankeliumi ei kerro, tapahtuiko Nikodemoksessa tuossa tapaamisessa Jeesuksen kanssa jotain sellaista, joka on ymmärryksen tuolla puolen. Myöhemmin hän kuitenkin ilmaisi toisille fariseuksille, että suhtautui Jeesukseen eri tavoin kuin he.

Kun ylipapit ja fariseukset lähettivät miehiä pidättämään Jeesus ja nämä palasivat takaisin ilman Jeesusta, ylipapit ja fariseukset kysyivät: ”Miksi ette tuoneet häntä?” nämä vastasivat: ”Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.”
Kun sitten fariseukset kysyivät: ”Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus”, Nikodemos asettui omalla varovaisella tavallaan puolustamaan Jeesusta sanoen: ”Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt.” (joh.7)

Viimeistään sinä päivänä, kun Jeesus oli ristiinnaulittu, Nikodemoksella oli todennäköisesti jo vahva käsitys Jeesuksen identiteetistä. Raamattu ei kerro, oliko Nikodemos näkemässä ristiinnaulitsemisen. Voisin hyvin kuvitella, että hän oli paikalla osoittaakseen kunnioitustaan Jeesukselle. Joka tapauksessa hän lähti Joosef Arimatialaisen mukaan haudalle mukanaan suuret määrät mirhan ja aaloen seosta Jeesuksen ruumiin balsamointiin. (Joh.19:39)

Nämä kaksi miestä olivat ehkä ainoat Sanhedrinin, juutalaisten suuren neuvoston jäsenistä, jotka olivat tunnistaneet Jeesuksen olemuksessa jotain sellaista, mitä toiset eivät kyenneet tai suostuneet näkemään,
Joosef Arimatialainen meni pyytämään Pilatukselta lupaa saada ottaa Jeesuksen ruumis ristiltä ja haudata hänet. Jotain siitä, mitä hän sekä Nikodemos ajattelivat/ uskoivat Jeesuksen olevan, ilmensi tuo, kuinka he halusivat haudata Jeesuksen kunniallisella, perinteisiin kuuluvalla tavalla.

Perimätiedon mukaan Nikodemos heitettiin ulos synagogasta Kristukseen uskomisensa vuoksi, ja hän meni asumaan Gamalielin maaseutukotiin, ja asui siellä kuolemaansa saakka. (Gamaliel, Sanhedrinin jäsen ja Paavalin opettaja, kääntyi hänkin perimätiedon mukaan kristityksi.)

Uskovina joudumme kohtaamaan tilanteita, joissa uskoamme kyseenalaistetaan, taikka rohkeuttamme ilmaista sitä testataan. Kunpa tuollaisissa tilanteissa meissä vaikuttaisi Hän, joka meille uskon antanut; Hän, joka kulkee kanssamme, auttaa, johdattaa ja vahvistaa meitä. Kristus meissä, kirkkauden toivo.

Kiitos Kristus, että näet meidät juuri sellaisina kuin olemme, heikkouksinemme ja vahvuuksinemme. Me saamme tulla luoksesi kysymyksinemme, hämmentyneinä, ihmetellen. Ketään Sinä et käännytä pois.
Ja jollei heti, niin aikanaan Sinä vastaat meille. Näytät meille. mitä meidän on tarkoitus ja tarpeen tietää ja ymmärtää taivaallisista salaisuuksista ja rakastavan Jumalan ihmeellisyydestä. 💛💛💛

Tule, Pyhä Henki

7.6.2025. – Oli kulunut 50 päivää siitä, kun opetuslapset hämmästyksekseen löysivät Jeesuksen haudan tyhjänä. Hän ilmestyi heille ylösnousemusruumiissaan 40 päivän ajan, ja sitten he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös taivaisiin.
Jeesuksen kehotuksesta opetuslapset jäivät Jerusalemiin, sen rakennuksen yläkertaan, nk. yläsaliin, jossa he olivat syöneet Jeesuksen kanssa viimeisen yhteisen pääsiäisaterian.
Siellä he nyt odottivat sitä, minkä Jeesus oli luvannut heille lähettää.

Kärsivällisyys ja vahva usko siihen, että se, mitä heille oli luvattu, myös heille annettaisiin.
Vaati myös rohkeutta jäädä kaupunkiin, jossa Jeesuksen seuraajia vainottiin. Uskon, että vaikka he eivät sitä nähneet, ylösnoussut Kristus oli heidän kanssaan ja antoi heille voimaa, vahvisti ja rohkaisi heidän henkeään ja sydäntään pysymään luottavaisessa ja odottavassa moodissa.

He olivat odottaneet jo 9 päivää, sen jälkeen kun olivat nähneet omin silmin Helatorstain ihmeen, Jeesuksen taivaaseen kohoamisen. Miten kauan heidän pitäisi vielä odottaa sitä, mitä Jeesus oli heille luvannut? Heillä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä seuraavana päivänä tapahtuisi, Miten se muuttaisi heidän ymmärryksensä, ajattelu- ja toimintatapansa – koko heidän elämänsä.

Samanlaista moodia uskon Kristuksen toivovan meiltä: kärsivällistä, odottavaista ja luottavaista. Uskon Jumalan toivovan, että me yhtä innokkaina, kuin nuo opetuslapset yläsalissa, odottaisimme sitä, mitä Hän haluaa tehdä elämässämme. Vaikkemme näkisi emmekä tietäisi, mitä seuraava päivä tuo tullessaan, sillä on suuri merkitys, mitä me odotamme ja toivomme. Luojamme näkee sydämemme kaipuun.

Voisiko olla parempaa, kuin että Hän Pyhän Henkensä kautta saisi ohjata elämäämme, johdattaa meitä kohti niitä suunnitelmia, joita Hän on alusta alkaen valmistanut elämällemme?
Ainakin itse odotan ja toivon, että Pyhä Henki olisi oppaanani, ja että oppisin yhä enemmän kuuntelemaan Hänen johdatustaan, jotta tietäisin, miten minun kuuluisi toimia eri tilanteissa.

Lupaus ja lahja – Kirkkovuosikalenteri toteaa, että ’Helluntain raamatuntekstit puhuvat Pyhästä Hengestä lupauksena ja lahjana. Hänet on lähetetty meille puolustajaksi, auttajaksi ja lohduttajaksi. Tässä Hengessä Kristus on kirkossaan jatkuvasti läsnä. Pyhä Henki liittää maailman kaikki kristityt Kristuksen kirkkoon, yhteen Herraan ja yhteen uskoon.’

Helluntaiaaton tekstit:

Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.
Näin sanokoot ne, jotka Herra on pelastanut, jotka hän on tuonut ahdingosta vapauteen.
Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!
Uhratkoot kiitosuhreja, kertokoot riemuiten hänen teoistaan!
Ps. 107: 1–2, 21–22

**********************

Jumalan lupaus – Siioniin Herra tulee vapauttajana, Jaakobin jälkeläisten luo lunastajana, kun he luopuvat rikkomuksistaan, sanoo Herra. Herra sanoo heille:
”Tämä on minun lupaukseni: ei väisty minun henkeni sinun yltäsi eikä katoa minun sanani, jonka olen suuhusi antanut, ei sinun suustasi, ei jälkeläistesi eikä sinun jälkeläistesi jälkeläisten suusta”, sanoo Herra, ”ei nyt eikä milloinkaan.”
Jes. 59:20–21

Pyhän Hengen kaste – Paavali vaelsi ylänköseutujen halki ja tuli Efesokseen. Hän tapasi siellä muutamia opetuslapsia ja kysyi heiltä. ”Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?” ”Emme me ole kuulleetkaan mistään Pyhästä Hengestä”, nämä vastasivat. ”Millä kasteella teidät sitten on kastettu?” kysyi Paavali. He vastasivat: ”Johanneksen kasteella.” Silloin Paavali sanoi: ”Johannes tosin kastoi vedellä parannukseen, mutta hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, Jeesukseen.” Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen, ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin ja he puhuivat kielillä ja profetoivat.
Ap. t. 19:1–6

**********************

Taivaan Isän kirkkaus – Filippus sanoi Jeesukselle: ”Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä.”
Jeesus vastasi:
”Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: ’Anna meidän nähdä Isä’? Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan. Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden.
Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.
Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta tc,
Joh. 14:8–17

Sydämeen käypä on Filippuksen pyyntö ja syvin toive: ”Anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä.” – Ensin ajattelin, että tunnistan tuon kaipuun, ei niinkään nähdä Isä (sillä Hänhän on Henki), mutta tuntea Hänet.
Mutta kun katsoin edellisen jakeen (Joh.14:7): ”Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet” ymmärsin, miksi Filippus halusi nähdä Isän.

Niin tärkeänä Jeesus piti sitä, että opetuslapset ymmärtäisivät, että Isä on hänessä ja hän on Isässä, että hän toisti sen useaan otteeseen. Yllä olevassa evankeliumitekstissäkin kolmeen kertaan. Sitten hän antaa tuon lupauksen seuraajilleen: hän pyytää Isää antamaan Hengen, joka on Puolustaja, Totuuden Henki, joka pysyy heidän luonaan ja on heissä.

Jeesus jatkoi: ”En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään.” (Joh.14:18-20)

Tuo Jumalan lupaus ei koskenut vain niitä, jotka saivat kuulla sen suoraan Jeesuksen sanomana. Se on tarkoitettu meille kaikille. Hän antaa meille Puolustajan, joka on kanssamme ikuisesti.
Sanomalla ”En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne” Kristus ilmaisi, että hän Pyhän Hengen kautta tulisi olemaan opetuslastensa kanssa. Siis myös meidän, jotka haluamme seurata Häntä ja Hänen opetuksiaan.

Kristus, auta meitä olemaan odottavalla ja vastaanottavalla mielellä ja sydämellä, niin että opetuslasten tavoin osaamme odottaa, kärsivällisinä ja luottaen, Pyhän Hengen tuloa ja vaikutusta elämässämme. Niin, ettemme koettaisi elää ja toimia vain oman ymmärryksemme ja tahtomme mukaan, vaan taivaallisessa johdatuksessa, Sinun tahtosi ohjaamina. 💛💛💛

Huom. ääniherkät: alla oleva laulu ja säestys alkaa ja jatkuu hiljaisena, mutta ihan lopussa volyymi kasvaa vähäksi aikaa. 🙂

Come Holy Spirit – Bright City

Tule Pyhä Henki. laskeudu yllemme
pala tulen lailla, elävä rakkauden liekki
polvillamme pyydämme: Pyhä Jumala, näytä kirkkautesi
polvillamme pyydämme: laskeudu Taivas maan päälle
Isä Jumala, tapahtukoon Sinun tahtosi
Kristus meissä, tulkoon Sinun valtakuntasi
Henki, johdata meitä nyt yhdessä (as one)
sytytä seurakuntasi jälleen palavaksi
tule Pyhä Henki, laskeudu yllemme