31.6.2025. Monissa perheissä odotettiin jännityksellä, millainen sää täksi päiväksi tulisi. Sataisiko, vai voidaanko viettää yo-ja muita valmistujaisjuhlia pihalla?
Miten hienosti kaikki ajoittuikaan: viimeöinen sade puhdisti pihalaattoja lintujen tervehdyksistä sekä lisäksi voimisti ihanasti kevään suloisia tuoksuja. Ja tämänpäiväinen aurinkoinen, kaunis sää oli kuin luotu kesäjuhlille. Monta syytä kiitokseen.🌞
Kirkkovuosikalenterista: Seurakunta odottaa rukoillen Pyhän Hengen lahjaa.
Ennen taivaaseenastumistaan Kristus lupasi omilleen Pyhän Hengen ja kehotti heitä odottamaan tämän lupauksen täyttymistä. Kristuksen lupaama Pyhä Henki luo yhteyden taivaaseen astuneen Herran ja opetuslasten (seurakunnan) välille, karkottaa pelon ja tekee kristityt osallisiksi Kristuksesta ja hänen lahjoittamastaan pelastuksesta. Pyhä Henki vakuuttaa kristityille, että he ovat Jumalan lapsia ja saavat Jeesuksen tavoin kutsua Jumalaa nimellä Abba, Isä.
Miten suuri merkitys sillä olisikaan, jos/kun me kaikki Jumalaan ja Kristukseen uskovat odottaisimme Pyhän Hengen ilmestymistä, vaikutusta ja johdatusta elämässämme juuri tällaisena aikana, jota nyt elämme. Että meillä olisi Jumalan Hengen kautta jatkuva yhteys Häneen. Että voisimme kuulla Hänen opastustaan olemassa olevissa ja eteen tulevissa elämäntilanteissamme. 💛💛💛
Valo ja apu – Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin? Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun, he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan. Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi, vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää.
Herra, kuule, kun huudan sinua! Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni.
Sydämeni muistaa sinun sanasi: ”Etsikää minun kasvojani.”
Herra, minä tahdon etsiä sinua, älä kätke minulta kasvojasi!
Älä vihastu, älä torju palvelijaasi sinä olet aina ollut minun apuni. Älä nytkään jätä minua, älä hylkää, sinä Jumalani, sinä auttajani!
Ps. 27:1–3, 7–9
Hengen vuodatus – Ja nyt Jaakob, minun palvelijani, kuule, kuule, Israel, sinä jonka olen valinnut! Näin sanoo Herra, joka sinut loi ja jo kohdussa sinut muovasi, hän, joka auttaa sinua:
– Älä pelkää, palvelijani Jaakob, sinä Jesurun, jonka olen valinnut. Minä annan vesien virrata janoavalle, purojen kuivaan maahan. Minä vuodatan henkeni lapsiisi ja siunaukseni vesoillesi, ja he versovat kuin kaislikko, kuin pajut purojen varsilla. Niin yksi sanoo: ”Minä kuulun Herralle”, toinen taas kutsuu itseään Jaakobin nimellä, kolmas kirjoittaa käteensä: ”Herran oma”, ja ottaa kunnianimekseen Israelin nimen.
Jes. 44:1–5
**********************
Jumalan lapsia – Meillä on siis velvollisuuksia, veljet, mutta ei itsekästä luontoamme kohtaan; ei meidän pidä elää sen mukaan. Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää. Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: ”Abba! Isä!” Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän.
Room. 8:12–17
Jo tuo yksi roomalaiskirjeen kohta ’ Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia’ kertoo siitä, miten merkityksellinen asia on, että annamme Pyhän Hengen johtaa meitä elämässämme, valinnoissamme, päätöksissämme ja toiminnassamme.
Olemme jo saaneet Jumalan Hengen sisimpäämme. Hän odottaa, että annamme Hänen toimia meissä niin, että Hän voi – yhdessä meidän henkemme kanssa – vakuuttaa meidät siitä, että olemme Jumalan lapsia ja että Hän on taivaallinen Isämme.
Kun sen saa kokea omalla kohdallaan, se on elämää mullistava asia. Ainakin itselleni oli.
Kun ensimmäisen kerran sain kokea taivaallisen Isäni kosketuksen ja läsnäolon, tuntui tuossa hetkessä, että se mitä koin, ei mitenkään mahtunut fyysiseen olemukseeni. Sitä on vaikea kuvailla. Mutta ei sillä väliä; ainut millä tuossa hetkessä oli merkitystä oli, että Hän tuli luokseni, osoittaakseen miten paljon merkitsin Hänelle. En ollut koskaan varmaan oikein uskonut sitä omalle kohdalleni. Että Hän rakastaisi minua, ihan oikeasti. Ja että olin Hänelle tärkeä.
Kaipuuni oppia tuntemaan taivaallista Isääni oli kuivaa maata, johon Hän laskeutui, virvoittamaan läsnäolollaan. Hän näki kaipaukseni, ja varmaan myötätunnosta tuli ja antoi minun tuntea, että Hän todella on Isäni, joka näkee ja kuulee minua ja että Hän välittää minusta ja rakastaa minua.
Tuosta hetkestä lähtien tiesin, että taivaallinen Isämme ei ole vain raamatullinen käsite, toiveajattelua, taikka jotain niin kaukaista, ettemme voisi tulla vakuuttuneeksi Hänen todellisuudestaan. 💛💛💛
Oikeastaan tuo oli toinen kerta, kun sain kokea jotain taivaallisen Isän rakkaudesta (vaikka ymmärsin sen vasta jälkeenpäin). Olin tullut kutsusta tervehtimään erästä evankelistaa, joka puhuisi tilaisuudessa. Tilaisuus alkoi, ja ehdotin ystävilleni, että jäisimme hetkeksi kuuntelemaan. (Olimme menossa Turkuun, mutta jotenkin tuntui, että piti jäädä vähäksi aikaa. Jäimme siis seisomaan salin taakse, ulko-oven viereen.
Tuo evankelista rukoili, että taivaallinen Isämme tulisi ja koskettaisi sydämiämme. Vähän ajan kuluttua minua alkoi itkettää aivan järkyttävän paljon. Yritin selitellä itselleni, että tässä ei ole mitään järkeä. Koetin etsiä psykologista selitystä: mistä ihmeen syystä tämä itku, eihän minulla mitään isäkompleksia ole, olin lapsena isän tyttö, hänen lemmikkinsä. Mutta millään järkeilyllä en saanut padottua kyynelvirtaa. – Minulla ei ollut nenäliinaa, eikä kummallakin puolella seisovalla ystävillänikään, joten piti pyyhkiä kyyneleitä hihaan. Nolotti ja harmitti valtavasti. Hiljainen Itku virtasi pidäkkeettä, kuten Jesajan antamassa lupauksessa: ”Minä annan vesien virrata janoavalle, purojen kuivaan maahan.”
Vasta paljon myöhemmin tajusin, että evankelistan lausumaan rukoukseen oli vastattu: Taivaallinen Isäni kosketti sydäntäni tavalla, jota järkeilyni tai epäluuloinen sydämenikään ei ollut pystynyt estämään tai pyyhkimään pois (kuten ei kyyneleitänikään).
Tai oliko sittenkin niin – kuten Paavali kirjoitti roomalaisille – että ’Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia’
Vaikka itku olisikin tullut Pyhän Hengen vaikutuksesta, lopputulema oli, että ymmärsin, kuinka taivaallinen isämme näkee meidät ja rakastaa jokaista meitä aivan henkilökohtaisesti. Ei sitä voi järjellä ymmärtää, eikä kieltääkään.
Ja kun oikein ajattelee, niin kannattaako ihan oikeasti koettaa estää omaa Luojaamme osoittamasta Rakkauttaan meitä kohtaan? Hän, kolmiyhteinen Jumalamme, rakastaa meitä, pidäkkeettömästi. 💛💛💛
Totuuden Henki – Jeesus sanoi:
”Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.
Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi. Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Olen puhunut tämän teille siksi, että kun se aika tulee, te muistaisitte minun sanoneen tämän teille.”
Joh. 15:26–16:4
Jeesus kutsuu meitä elämään Pyhän Hengen yhteydessä ja vaikutuksessa, kuuntelemaan Hengen johdatusta kaikessa. Aivan kuten hän kuunteli Isäänsä ja teki vain sitä, mitä Isä tahtoi.
Ainakin omalla kohdallani olen kokenut ja koen jatkuvasti, kuinka helposti tuo tahtoo unohtua, niin tärkeänä kuin sitä pidänkin. Se oma tahto kun tuppaa niin usein ja innokkaasti ottamaan ohjat käsiinsä!
Kristus, opeta meitä kaltaiseesi kuuliaisuuteen. Sinä näet, miten pitkä matka meillä siihen on. Tarvitsemme niin kovasti Sinun vaikutustasi sisimmässämme, mielessämme ja sydämessämme, jotta voisimme oppia kuuntelemaan Isän tahtoa elämässämme ja kasvaa senkaltaiseen kuuntelevaan kuuliaisuuteen, kuin mistä Sinä olet omalla elämälläsi, toiminnallasi ja opetuksillasi antanut meille esimerkin. 💛💛💛