5.4.2025. Maaliskuun viimeisenä päivänä pihan ensimmäiset sinivuokot avasivat terälehtensä. Se on minulle joka kevät aina yhtä sykähdyttävä näky!
Noilla sinivuokoilla on aivan erityinen paikka sydämessäni. Ennen kuin rakkaitten isovanhempieni, mummun ja mupan, kesäpaikka myytiin, toin sieltä sinivuokkoja pienen mättään. Nyt ne ovat levinneet ympäri pihaa ja ovat suloisena muistona tuosta lapsuuteni ja nuoruuteni onnellisimmasta paikasta.
Ensi pyhän nimeä (Kärsimyksen sunnuntai) en halunnut laittaa otsikoksi. Mutta Pääsiäistä kohti edetessämme Jeesuksen kärsimys ja ristinkuolema tulevat väistämättä eteen, kunnes päästään Pääsiäispäivän iloon ja riemuun: hänen ylösnousemukseensa.
Sekä alla olevasta Heprealaiskirjeestä että Kirkkovuosikalenterista löytyi lohdullisempi otsikko tälle bloggaukselle.
Kirkkovuosikalenterista: ’Jeesuksen aikalaiset eivät ymmärtäneet hänen olemustaan ja tehtäväänsä, mutta ”kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät”, oli tuleva kivi, jolle Jumalan seurakunta rakentuu. Jeesus on uuden liiton välittäjä. Hän on kuollut kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset.’
Jeesus ja vartijat, Hattulan kirkko
Sinä, Jumala, olet ainoa turvani. Miksi olet hylännyt minut? Miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä, kärsiä vihollisen sortoa?
Lähetä valosi ja totuutesi! Ne johdattakoot minua, ne viekööt minut pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi.
Minä tahdon tulla sinun alttarisi eteen, sinun eteesi, Jumala, minun iloni!
Siellä saan ylistää sinua lyyraa soittaen,
Jumala, minun Jumalani! Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton?
Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.
Ps. 43:2–5
**********************
Jumala tahtoi koetella Abrahamia ja sanoi hänelle: ”Abraham!” Abraham vastasi: ”Tässä olen.” Ja Jumala sanoi: ”Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, lähde Morian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle osoitan.”
Aamulla heti noustuaan Abraham satuloi aasin ja otti mukaansa kaksi palvelijaa sekä poikansa Iisakin. Pilkottuaan puita polttouhria varten hän lähti matkaan kohti paikkaa, jonne Jumala oli käskenyt hänen mennä. Kolmantena päivänä Abraham näki paikan etäältä. Silloin hän sanoi palvelijoilleen: ”Jääkää tänne ja pitäkää huolta aasista, minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan ja palaamme sitten luoksenne.” Abraham otti polttouhripuut ja antoi ne Iisakin kannettavaksi; hän itse otti tulen ja veitsen, ja sitten he jatkoivat yhdessä matkaa. Iisak sanoi isälleen Abrahamille: ”Isä!” Ja Abraham sanoi: ”Niin, poikani?” Iisak sanoi: ”Tässä on tuli ja puut, mutta missä on karitsa polttouhriksi?” Abraham vastasi: ”Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi, poikani.” Sitten he jatkoivat yhdessä matkaa.
Kun he tulivat paikkaan, jonka Jumala oli Abrahamille osoittanut, Abraham rakensi sinne alttarin ja latoi puut paikoilleen. Sitten hän sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille puiden päälle. Mutta kun Abraham tarttui veitseen uhratakseen poikansa, Herran enkeli huusi hänelle taivaasta: ”Abraham, Abraham!” Abraham vastasi: ”Tässä olen.” Herran enkeli sanoi: ”Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltäytynyt uhraamasta edes ainoaa poikaasi.” Ja kun Abraham katsoi ympärilleen, hän huomasi oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Abraham kävi hakemassa oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta.
1. Moos. 22:1–13
Kristus, meitä odottavan hyvän ylipappi, on jo tullut. Hän on kulkenut suuremman ja täydellisemmän teltan kautta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka siis ei kuulu tähän luomakuntaan. Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen. Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi, kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa.
Sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että hänen kuolemansa vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana tapahtuneista rikkomuksista ja että kutsutut niin saisivat heille luvatun iankaikkisen perinnön.
Hepr. 9:11–15
Hyvä ylipappi – Juutalaisten pääsiäisjuhlaan olennaisena osana kuulunut virheettömän lampaan uhraamiseen ja pääsiäisjuhlapyhien aikaan tapahtuneeseen Jeesuksen ristinkuolemaan liittyy paitsi syvää symboliikkaa, myös aivan erityinen merkitys.
Osoitukseksi siitä, että pappien alttarille pirskottama uhrieläinten veri ei ollut enää tarpeen, Jeesus antoi verensä vuotaa ristillä kertakaikkisena uhrina.
Tuona vuonna ylipapin tehtävässä ollut Kaifas ei ymmärtänyt, että Jeesus oli Jumalan lähettämä Messias. Aika hurjalta tuntuu ajatella, että kun Jeesus tuotiin vangittuna hänen kotiinsa kuulusteltavaksi, hän ei aavistanut, että hän, jolla oli ylin päätäntävalta neuvostossa, oli toimittamassa Jumalan voideltua, taivaallista ylipappia ristiinnaulittavaksi.
Jeesus kertoi opetuslapsilleen useampaan otteeseen, mitä tulisi tapahtumaan. Hän sanoi näille: ”Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet, ja hänet surmataan, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.” (Mark.8:31 ja Luuk.9;22)
Kaikkien puolesta – Jeesus kertoi opetuslapsilleen myös hänen maanpäälliseen elämäänsä liittyvästä, kaikkein rankimmasta tehtävästä, kuolemansa kautta tapahtuvasta: lunastustyöstä. ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” (Matt.20:28)
Uuden liiton välittäjä – Heprealaiskirje kuvaa Kristusta uuden liiton välittäjäksi: täten nekin, jotka elivät ennen Häntä, saivat mahdollisuuden tulla osalliseksi Hänen lunastustyöstään.
Jeesus vangittuna, Hattulan kirkko
Ylipapit ja fariseukset kutsuivat neuvoston koolle ja kysyivät siltä: ”Mitä meidän pitäisi tehdä? Se mies tekee paljon tunnustekoja. Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki, ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme.” Silloin yksi heistä, Kaifas, joka oli sinä vuonna ylipappina, sanoi: ”Te ette ymmärrä yhtään mitään. Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?” Tämä ei ollut hänen oma ajatuksensa, vaan sen vuoden ylipappina hän lausui ennustuksen: Jeesus oli kuoleva kansan puolesta, eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset.
Siitä päivästä lähtien neuvoston tavoitteena oli surmata Jeesus.
Joh. 11:47–53
Mikä pelko ylipapeilla ja fariseuksilla! He olivat tietoisia siitä, millaisia ihme- ja tunnustekoja Jeesus oli tehnyt. He pelkäsivät oman asemansa ja arvovaltansa menettämistä.
”Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki, ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme.”
Ylipappi Kaifas lausui tietämättään ennustuksen, joka piti paikkaansa: Jeesus tulisi kuolemaan koko kansan puolesta, ja myös kootakseen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset yhteen.
Tuota miettiessäni ajattelen meidän aikaamme. Sekä sitä, kuinka sankoin joukoin juutalaisia on viime aikoina muuttanut Israeliin, erityisesti maista, joissa he ovat kokeneet olonsa ka tulevaisuutensa uhatuiksi. Vaikka heistä valtaosa ei vielä tunnekaan Kristusta Messiaanaan, onko tämä kuitenkin osa Jumalan suunnitelmaa koota yhteen hajallaan olevat lapsensa?
Mutta myös me kristityt, Kristuksen seuraajat, olemme niitä hajallaan olevia Jumalan lapsia. Miten ihmeen paljon erimielisyyttä, näkemyskiistoja ja oppiriitoja meidän kristittyjen välillä onkaan, eri kirkkokuntien, seurakuntien ja yksittäisten uskovien välillä.
Yhtä – Jeesus näki varmaan ennalta tämänkin tapahtuvaksi. Rukoilihan hän taivaallista Isäänsä, että niin hänen opetuslapsensa kuin kaikki häneen uskovat voisivat olla yhtä:
”Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä. ”Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. (Joh.17:19-21)
Rakas Jumala, auta meitä kaikkia hajallaan olevia lapsiasi löytämään Sinun totuutesi. Auta meitä ymmärtämään suunnitelmaasi niin henkilökohtaisella kuin laajemmalla tasolla. Johdata meitä tekemään Sinun tahtosi mukaisia valintoja elämässämme.
Kiitos että saamme luottaa siihen, että tämä maailmamme on Sinun käsissäsi, kuten myös me. Kiitos että kannat meitä. Kiitos että – kuten enkelit ilmoittivat paimenille Jeesuksen synnyttyä – Sinulla on hyvä tahto meitä kohtaan. Ja että rakastat meitä (kuten uudemmassa käännöksessä todetaan):
”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” ja: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”
(Luuk.2:14)
Siunaa ja varjele kaikkia lapsiasi, missä ja millaisessa tilanteessa he sitten ovatkaan.
🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛