Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2025

Jeesus, kiusausten voittaja

9.3.2025. Tämän pyhän aihe – kiusaukset ja niiden voittaja – saattaa jostakusta tuntua ikävältä, kiusalliselta, sellaiselta jonka mieluummin sivuuttaisi. Ainakin itselläni oli etenkin uskon alkutaipaleella sellainen olo, että jos keskityttäisiin vain niihin hyviin juttuihin.
Tosiasia on kuitenkin, että me kaikki kohtaamme elämässämme kiusauksia. Eikä siihen tarvita vetäytymistä autiomaahan paastoamaan 40 päiväksi, kuten Jeesus teki. Törmäämme – houkutuksiin ja kiusauksiin jatkuvasti, kaikilla (ajatuksen, tunteiden ja toiminnan) tasoilla ihan jokapäiväisessä elämässämme.
Välillä niiden torjuminen on helpompaa, välillä haasteellisempaa. Ihana on tietää, että kun kuljemme Kristuksen kanssa, emme joudu kamppailemaan niiden kanssa yksin: kanssamme on Voittaja, joka haluaa antaa myös meille voiman selviytyä voittajina. 🙂

💛💛💛

Psalmi 91 on kokonaisuudessaan varsinainen voima-, turva- ja lohtupsalmi. – Kun luet tai lausut alla olevia jakeita kiitollisella sydämellä, saatat tuntea, kuinka Jumalan hyvyys, rakkaus ja rauha ympäröi sinut ja laskeutuu sisimpääsi. Voit toistaa lukemista tai ääneen lausumista useampaan kertaan, kunnes tunnet sen vaikutuksen.
(Ajatus ehdottaa tuota tuli luettuani erään nuoren israelilaisnaisen kertomuksen siitä, kuinka hän sai sydämelleen lausua ja opetella ulkoa erään toisen psalmin, ja kuinka tuo psalmi antoi hänelle voimaa koettelemusten keskellä. Ehkä kerron siitä joskus myöhemmin.)

Korkeimman suojassa – Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin:
”Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.”
Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta.
Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla.
Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.
Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet,
ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.
Ps. 91:1–4, 11–12

**********************

Alla kuvia Carl-Henning Pedersenin (1913-2007) teoksista. Hänen maalauksissaan on samantapaista värikylläistä leikittelyä kuin Marc Chagallilla. Mutta Pedersen kuvasi myös vakavampia aiheita, kuten alla olevassa, Adamin, Eevan ja käärmeen kohtaamisessa.

Adam puhuu käärmeelle,

Puutarhassa – Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: ”Onko Jumala todella sanonut: ’Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta’?” Nainen vastasi käärmeelle: ”Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: ’Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.’” Silloin käärme sanoi naiselle: ”Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.” Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi. Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen.
Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa. Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan. Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: ”Missä sinä olet?” Mies vastasi: ”Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin.” Herra Jumala kysyi: ”Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?” Mies vastasi: ”Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin.” Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: ”Mitä oletkaan tehnyt!” Nainen vastasi: ”Käärme minut petti, ja minä söin.”
Herra Jumala sanoi käärmeelle: ”Koska tämän teit, olet kirottu. Toisin kuin muut eläimet, karja ja pedot, sinun on madeltava vatsallasi ja syötävä maan tomua niin kauan kuin elät. Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.”
Naiselle hän sanoi: ”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan.”
Ja miehelle hän sanoi: ”Koska teit niin kuin vaimosi sanoi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä, niin olkoon maa sinun takiasi kirottu. Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi niin kauan kuin elät. Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta, mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi. Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat. ”
1. Moos. 3: 1–19

**********************

Armoa ja laupeutta – Koska meillä on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.
Hepr. 4:14–16

Maan kaarevuus

Erämaan kiusaukset – Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” Mutta Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’”
Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.’” Jeesus vastasi hänelle: ”On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’”
Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ”Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.’”
Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.
Matt. 4:1–11

Tuota evankeliumikohtaa lukiessani huomioni kiinnittyi mm. siihen, että kiusaaja tuli Jeesuksen luo vasta 40 päivän kuluttua. silloin kun hänelle tuli nälkä, ja houkutteli Jeesusta muuttamaan kivet leiviksi. Ennen sitä kiusaajalla ei ollut, mihin tarttua. Nyt tuli aihe: näläntunne. Oli kuin kiusaajan olisi täytynyt odottaa otollista hetkeä, jolloin hyökätä.

Näin taitaa olla meidänkin elämässämme. Kiusaaja haluaa löytää heikot kohtamme, odottaa sopivaa tilaisuutta, ja houkutella sitten tavalla tai toisella meitä niin että lankeaisimme kiusaukseen.

Jeesusta kiusaaja koetti houkutella Jumalan sanaa lainaten. Mutta Jeesus hoiteli vaivatta kiusaajan vastaamalla kaikkiin tämän esittämiin kiusauksiin sanankohdilla, joihin Paholaisella ei ollut mitään vastaansanomista. Huomattuaan häviönsä tämä luovutti ja lähti, ja paikalle tuli enkeleitä palvelemaan Jeesusta.

Jeesus tietää, millaista on joutua kiusattavaksi. Kuollessaan ristillä ja noustessaan kuolleista hän korjasi sen, mihin paholainen oli houkutellut ensimmäiset ihmiset paratiisissa: syömään sen puun hedelmää, josta Jumala oli sanonut: ’”Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.’”

Ylösnousemuksellaan Jeesus voitti tuon paholaisen teon. Kristus, kiusausten ja kuoleman voittaja, kutsuu meitä omalle tielleen, sille tielle, jonka Hän on meille avannut, elämän tielle. Samoin kuin Martalle, Lasaruksen siskolle, Hän sanoo myös meille: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä..”(Joh.11:25)

Kristus tietää, että me emme selviä yksin, omin neuvoin tämän maailman koettelemuksista ja kiusauksista. Tarvitsemme taivaallisen Auttajan, Puolustajan.
Ylösnoussut Kristus lupasi opetuslapsilleen lähettää voiman korkeuksista. Pyhän Hengen.
”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä. En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. ” (Joh.14:15-18)

Kiitos Vapahtajamme, että voitit kiusaukset erämaassa. Kiitos että olet Pelastajamme, ja autat myös meitä voittamaan kohtaamamme vastukset, houkutukset, kiusaukset ja kaikki vastustajan juonet. Kiitos että kuljet kanssamme.

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Jumalan rakkauden uhritie

1.3.2025.. Huomenna, laskiaissunnuntaina, ei ainakaan täällä eteläisessä Suomessa ole tarpeeksi lunta perinteisiin pulkalla laskemisiin. Laskiaisilottelua saa hakea jollain muulla tavoin.
Itseäni sykähdyttivät tänään pihalla ensimmäiset lumikellot. Nuo pienet valkoiset kukat kertoivat omalla kainolla tavallaan, että kevät on jo melkein ovella. Ja muistuttivat, kuinka ihan pienetkin asiat voivat tuoda ilon sydämeen. 💛

(Alla olevat kuvat ovat Espoon modernin taiteen museo Emman näyttelystä Kokeileva konkretismi)

**********************

Vuorilinna – Herra, sinuun minä turvaan. Älä milloinkaan hylkää minua.
Sinä olet vanhurskas, pelasta minut! Kuule minua, riennä avukseni!
Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat.
Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani.
Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani.
Sinä päästät minut verkosta, jonka viholliset ovat virittäneet eteeni.
Sinä olet minun turvani! Sinun käsiisi minä uskon henkeni.
Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala.
Ps. 31:2–6

Ola Kolehmainen, sarjasta Construction 2002

Toisenlaista paastoa – Huuda kurkun täydeltä, älä arkaile, anna äänesi kaikua kuin pasuuna! Kerro kansalleni sen rikokset, Jaakobin suvulle sen synnit. Minua he ovat etsivinään päivästä päivään ja kyselevät tietoa minun teistäni niin kuin kansa, joka noudattaa vanhurskautta eikä ole hylännyt Jumalansa säätämää oikeutta. He pyytävät minulta oikeudenmukaisia tuomioita, he pyytävät Jumalaa puolelleen ja sanovat: ”Miksi sinä et huomaa, kuinka me paastoamme? Etkö näe, kuinka me kuritamme itseämme?”
Näen kyllä! Paastopäivänäkin te ajatte omia etujanne, te ahdistatte niitä, jotka raatavat puolestanne. Riitaa ja katkeruutta teidän paastonne tuottaa, raakoja nyrkiniskuja. Te ette enää pidä sellaista paastoa, joka kantaa rukoukset taivaisiin. Tuollaistako paastoa minä teiltä odotan, tuollaista itsenne kurittamisen päivää? Sitäkö, että te riiputatte päätänne kuin rannan ruoko, pukeudutte säkkivaatteeseen, makaatte maan tomussa, sitäkö te kutsutte paastoksi, Herran mielen mukaiseksi päiväksi?
Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.
Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: ”Tässä minä olen.”
Jes. 58:1–9

Laskiaistiistaina alkaa pääsiäispaasto. En ole ajatellut mitään erityistä paaston aihetta, paitsi että jatkan marraskuussa alkamaani uutispaastoa. Välillä kuulen perheeltä ja ystäviltä isoimmista jutuista maailmalta, tiivistettyinä muutamiin lauseisiin. Ja huokaan: onneksi ei tarvitse lukea tai katsella niitä! Keskitän mieleni mieluummin taivaallisiin kuin maallisiin uutisiin.

Nuo yllä olevat Jesajan välittämät Jumalan sanat kertovat kuitenkin, että Hän odottaa meiltä ihan muuta kuin yleensä paastolla ymmärrämme. Hän ei toivo meidän keskittyvän itseemme ja siihen, mistä me päätämme pidättäytyä tai luopua paaston ajaksi. Hän ohjaa meitä suuntaamaan huomiomme lähimmäisiimme ja heidän tarpeisiinsa.

Hän sanoo, että kun ojennamme auttavan kätemme toisille, valomme puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi. Ja että auttaessamme toisia silloin myös omat haavamme parantuvat. Ja että Herran kirkkaus on suojanamme, ja Hän vastaa kutsuumme: ”Tässä minä olen.”

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Rakkaus iloitsee totuuden voittaessa – Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
    Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
    Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
    Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
    Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
1. Kor. 13

Tällä viikolla olin katsomassa toisenlaisesta rakkaudesta (ja sen puutteesta) kuin mitä Paavali yllä kuvaa: Edith Piafin (1915-63) riipaisevasta elämästä kertovan baletin La vie en rose harjoituksia. La vie en rose on yksi hänen tunnetuimmista lauluistaan. Hänen elämänsä ei kuitenkaan ollut ruusuista, pikemminkin hyvin traagista.

Edithin äiti hylkäsi lapsensa heti tämän synnyttyä. Edithin isä vei sotaan lähtiessään 3-vuotiaan tytön oman äitinsä luo, joka pyöritti ilotaloa. Siellä Edith sokeutui useaksi vuodeksi, mutta sai näkönsä takaisin isoäidin rukoiltua Lisieux’n Pyhää Teresaa.

Teini-ikäisenä Edith esiintyi katulaulajana. Hän rakastui, ja synnytti 17-vuotiaana tytön, joka kuoli 2-vuotiaana aivokalvontulehdukseen. Vähitellen Edithin laulujen dramaattinen ja vahva tulkinta upposi ranskalaisten sydämiin ja johdatti hänet suurille lavoille ja kuuluisuuteen.

Edith koki koko elämänsä ajan syvää tarvetta tulla rakastetuksi. Hän pelkäsi yksinäisyyttä ja etsi kiihkeästi rakkautta, mikä johti hänet lukuisiin onnettomiin rakkaussuhteisiin. Edith pyysi elämänsä suurinta rakkautta lentämään Pariisista Amerikkaan luokseen. Kone törmäsi vuoreen ja kaikki matkustajat kuolivat. Edith ei koskaan toipunut tästä menetyksestä.
Hän itse joutui 3 auto-onnettomuuteen, ja hänellä todettiin nivelreuma. Hänestä tuli riippuvainen alkoholista ja morfiinista, jota hän sai kipuihinsa.
Hänen toinen avioliittonsa kesti vain vuoden, hänen menehdyttyään syöpään.

La vie en rose – baletissa nähdään Edith Piaf lapsena, nuorena ja aikuisena. Kivuliaana ja hauraana hän käy läpi elämänsä vaiheita.
Ennen kuolemaansa Edith pyysi ihmisiä ja Jumalaa ajattelemaan häntä sanoin, jotka Vapahtaja lausui Magdalan Marialle: ”Hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon.”
.
Edithillä oli valtava elämän ja rakkauden nälkä ja kaipuu. Millaiseksi hänen elämänkulkunsa olisi mahtanut muodostua, jos hän olisi saanut Magdalan Marian tavoin kohdata Vapahtajan ja Hänen Rakkautensa?

Hän, joka on itse Rakkaus, sanoo: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.” (Joh.6:35)

Elina Autio, Team play

Mitä haluat minun tekevän? – Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja sanoi heille: ”Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään, ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.” Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoista mitään. Asia pysyi heiltä salassa, eivätkä he käsittäneet, mitä Jeesus tarkoitti.
Kun Jeesus lähestyi Jerikoa, tien vieressä istui sokea mies kerjäämässä. Kuullessaan, että tiellä kulki paljon väkeä, mies kysyi, mitä oli tekeillä. Hänelle kerrottiin, että Jeesus Nasaretilainen oli menossa siitä ohi. Silloin hän huusi: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” Etumaisina kulkevat käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: ”Daavidin Poika, armahda minua!” Jeesus pysähtyi ja käski tuoda hänet luokseen. Mies tuli, ja Jeesus kysyi häneltä: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Mies vastasi: ”Herra, anna minulle näköni.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Saat näkösi. Uskosi on parantanut sinut.” Siinä samassa mies sai näkönsä, ja hän lähti seuraamaan Jeesusta ylistäen Jumalaa. Ja kaikki, jotka näkivät tämän, kiittivät ja ylistivät Jumalaa.
Luuk. 18:31–43

Jos opetuslapset olisivat ymmärtäneet, mitä Jeesus sanoi heille, olisivatko he kaikin voimin alkaneet vastustaa Jerusalemiin menoa? Luultavasti. He eivät kyenneet käsittelemään kuulemaansa mielessään.
Kun kuulee asian, jota on mahdotonta hyväksyä, mieli voi koettaa torjua sen. Muistan kuinka 13-vuotiaana seisoin keskellä olohuonetta hokien yhä uudelleen: ”Ei ole totta”. Minulle oli juuri kerrottu, että äitini oli kuollut.

Se, miten yllä oleva evankeliumi jatkuu, koskettaa minua syvästi. Jeesus on juuri kertonut, mitä hänelle tehtäisiin Jerusalemissa: hänet pahoinpideltäisiin ja surmattaisiin. Hän ei silti jäänyt pohtimaan omaa kohtaloaan. Kun tien vieressä kerjäämässä istunut sokea mies huusi Jeesusta armahtamaan häntä, Jeesus pysähtyi ja kehotti toisia tuomaan miehen luokseen.

Jeesus kysyi mieheltä: ””Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Kun mies vastasi haluavansa näkökyvyn, Jeesus sanoi: ”Saat näkösi, Uskosi on parantanut sinut.”
Ihmiset iloitsivat yhdessä näkönsä saaneen miehen kanssa, ja kiittivät ylistäen Jumalaa.

Tässä olen – Aivan kuten Jumala ilmoitti Jesajan kautta: Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: ”Tässä minä olen.”

Näin Kristus sanoo meille myös tänä päivänä. Hän, joka kulki vuoksemme kohti kärsimystä ja kuolemaa, ja joka nousi kolmantena päivänä kuolleista, on kanssamme. Hän kuulee, kun pyydämme Häntä avuksemme. Hän näkee ja ymmärtää tilanteemme, surumme ja kärsimyksemme. Hän lohduttaa, antaa voimia ja parantaa.

Kristus, auta kaikkia kärsiviä, sairaita, puutteessa eläviä, pelokkaita, nälkäisiä ja janoisia, kääntymään puoleesi, huutamaan Sinua avuksi. Kiitos että olet, kiitos että kuulet ja autat.
Kiitos Rakkaudestasi.

Dieu ne peut que donner son amour – Taizé

’Jumala ei voi olla antamatta Rakkauttaan, Jumalamme on lempeys.
Kiitä Herraa, sieluni ja kaikki mitä minussa on, Hänen pyhää nimeään.
Kiitä Herraa, älä unohda Hänen hyviä tekojaan.
Jumala, joka antaa anteeksi kaikki syntisi ja parantaa kaikki sairautesi,
joka lunastaa sinun henkesi syvyydestä ja kruunaa sinut rakkaudella ja hellyydellä.
Herra on lempeys, täynnä armoa ja rakkautta,
Hän ei toimi meitä kohtaan kuten itse toimimme
Hän ei vaadi meitä maksamaan virheistämme rikkomustemme mukaan
Niin korkealla kuin taivas on maasta, niin suuri on hänen rakkautensa niitä kohtaan, jotka häntä rakastavat. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas Hän siirtää meistä rikkomuksemme.’

💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛