12.9.2024. Niin paljon ilon aiheita, niin paljon kiitoksen aiheita! Joka päivä voi niitä löytää.
Joka päivä voin valita, jäänkö pyörittelemään mielessäni ikäviä menneitä asioita, muistoja ja tunteita, sellaisia jotka eivät johda mihinkään hyvään.
Tai valitsenko sen, että käännyn Hänen puoleensa, joka haluaa pitää minusta huolta. Hänen, joka voi auttaa ja johdattaa minua niin, että voin antaa vanhojen asioiden mennä.
Tällaisia pohdin viime viikon lopulla, ja ehkä vähän vieläkin… 

**********************

Täytä palvelijasi ilolla – Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle, minä olen köyhä ja avuton. Herra, armahda minua! Kaiken päivää huudan sinua avukseni. Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi. Täytä palvelijasi ilolla!
Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksi huutavat. Kuule minun rukoukseni, Herra, ota vastaan avunpyyntöni. Sinua minä hädässäni  huudan, ja sinä vastaat minulle.  
Ps. 86:1, 3–7

Mannaa taivaasta  – Herra sanoi Moosekselle: ”Minä olen kuullut israelilaisten valituksen. Sano heille näin: ’Tänään iltahämärissä te saatte lihaa syödäksenne ja aamulla leipää yllin kyllin. Silloin te ymmärrätte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.’”
Illalla lensi leiriin viiriäisiä niin paljon, että ne peittivät sen kokonaan. Aamulla oli maassa leirin ympärillä runsaasti kastetta, ja kun kaste oli haihtunut, oli autiomaassa jotakin hienoa ja rapeaa, ohutta kuin kuura maan pinnalla. Tämän nähdessään israelilaiset kyselivät toisiltaan: ”Mitä tämä on?” He eivät näet tienneet, mitä se oli. Mooses sanoi heille: ”Se on leipää, jonka Herra on antanut teille ruoaksi. Ja näin on Herra siitä määrännyt: Kerätkää sitä niin paljon kuin tarvitsette: omer-mitallinen jokaiselle. Kukin kerätköön niin monelle kuin hänen teltassaan on ihmisiä.”
Israelilaiset tekivät niin ja keräsivät sitä, kuka enemmän, kuka vähemmän. Mutta kun he mittasivat sen omer-mitalla, ei enemmän keränneellä ollut liikaa eikä vähemmän keränneellä liian vähän, vaan jokainen oli saanut kerätyksi sen verran kuin tarvitsi. Mooses sanoi heille: ”Kukaan ei saa jättää siitä mitään huomiseksi.”
Israelilaiset antoivat sille ruoalle nimeksi manna. Se muistutti korianterin siemeniä mutta oli valkoista ja maistui hunajaleivältä. Israelilaiset söivät mannaa neljäkymmentä vuotta, siihen saakka, kun he tulivat asutuille seuduille. He söivät sitä, kunnes tulivat Kanaaninmaan rajoille.
2. Moos. 16:11–19, 31, 35

Hyviä tekoja – Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme. Kehota heitä tekemään hyvää, keräämään rikkaudekseen hyviä tekoja ja jakamaan anteliaasti omastaan muille. Näin he kokoavat itselleen aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, niin että voittavat omakseen todellisen elämän.  1. Tim. 6:17–19

Jeesus sanoo:
    ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.
    Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!     Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.”
Matt. 6:19–24

”Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi”. En voi sille mitään, että nuo Jeesuksen sanat ovat puhutelleet minua viime päivinä aivan erityisesti. Tai itse asiassa noita sanoja mukaileva iskelmä 1950-luvulta. Viime perjantaina tuli TV:stä isäni ohjaama, v. 1959 valmistunut  mustavalkoinen iskelmäelokuva, joka päättyi lauluun nimeltä ’Kellä kulta, sillä onni’. 

Joskus aiemminkin olin kyllä nähnyt tuon filmin, mutta tällä kertaa huomasin, että se oli valmistunut samana vuonna kuin isäni ja äitini avioero tuli voimaan ja äidistäni tuli 3 lapsen yksinhuoltaja. Pikkuveljeni oli tuolloin vähän yli vuoden ikäinen.
Tuo filmi päättyy siihen, että Laila Kinnunen nostaa lastenvaunuista syliinsä nuken näyttäen: tässä minulla kulta ja onni. – Miten isäni saattoi laittaa filmiin tuollaisen lopun? Miltä se mahtoi tuntua äidistäni, joka oli toivonut kolmannen lapsen syntymän pelastavan heidän avioliittonsa? 

Korvaava kokemus – Tuon elokuvan loppu käynnisti minussa prosessin: ensin nousi pintaan viha, sitten suru. – Nyt voisi korvaava kokemus jonkin rakkaudellisen elokuvan kautta auttaa, ajattelin.
Oliko Huolenpitäjäni mahdollistamassa sitä, että sain katsoa juuri sellaisen: ihan vaan nimen perusteella valitun elokuvan nimeltä ’Loving’? Näin voisin hyvin kuvitella. Hän näkee, mitä me tarvitsemme, ja kuulee huokauksemmekin.
Loving -elokuva perustuu tositapahtumiin. Juuri avioituneet Richard ja Mildred Loving haluttiin erottaa toisistaan (koska tumma- ja valkoihoisten väliset avioliitot olivat 1950-luvulla tuossa osavaltiossa kiellettyjä).

Mildred odotti lasta, ja synnytti pojan, samana vuonna kuin äitini nuorimmaisensa. Mutta sen sijaan että olisi jäänyt suremaan sitä, että hänet haluttiin erottaa miehestään, Mildred alkoi taistelun avioliittonsa puolesta, ja onnistuikin lopulta siinä.

Katsottuani elokuvan prosessini tasaantui. – Vahvistui tunne siitä, että tässä todellakin oli kyse Jumalan huolenpidosta, Sain katsoa juuri sellaisen elokuvan, joka hoiti isäni filmin aiheuttaman tunnekuohuni tasapainoon.
Ja kuin ollakaan – kannettavaltani aukesi seuraavana aamuna Päivän Sana (Ef.6:1-3), jonka sanat ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi”  olisivat kyllä olleet vaikea pala purtavaksi ilman edellisen illan korvaavan kokemuksen tarjonneen elokuvan katselemista. 

**********************

Mutta siis… missä on minun aarteeni? Entä sinun? Se on oikeastaan aika tärkeä kysymys, sillä Jeesuksen mukaan se kertoo myös siitä, missä meidän sydämemme on. Mikä on meille kaikkein rakkainta ja tärkeintä? Millainen tärkeysjärjestys on arvomaailmassamme?  Mitä tavoittelemme eniten? Mistä emme missään tapauksessa olisi valmiita luopumaan?

Uskallammeko katsoa myös niihin asioihin, ominaisuuksiimme ja taipumuksiimme, jotka eivät ole niin miellyttäviä? Miten suhtaudun siihen, kun jokin tapahtuma nostaa sisimmästäni esiin sellaisia tunteita, joita en haluaisi? Kuten minulle viime perjantaina kävi. 

Jeesus puhui pimeydestä, joka on sisimmässämme. Onneksi meidän ei tarvitse jäädä pimeyteen. Kristus, joka itse on Valo, kutsuu meitä Valonsa vaikutuspiiriin. Hän haluaa valaista pimeät kohtamme, jotta voisimme niistä vapautua.
Hän haluaa lohduttaa, rohkaista ja vahvistaa meitä, vapauttaa menneisyyden ikävistä tapahtumista, hoitaa meitä Rakkaudellaan.   

Kristus, auta meitä näkemään, mikä on todella tärkeää ja merkityksellistä, ei vain nyt, vaan laajemmasta perspektiivistä katsottuna. Ikuisuusperspektiivistä käsin. Ja auta, että saisimme siitä innoitusta elää ja toimia niin kuin Sinä toivoisit meidän elävän ja toimivan. 
Valaise askeleemme, kulje kanssamme, ohjaa ja johdata meitä.

Kiitos että Sinä olet Valomme, Anna Valosi täyttää sisimpämme. Kiitos kaikesta huolenpidostasi, jokaisena päivänä. Ylistys ja kiitos Sinulle hyvä Jumalamme. Aina ja ikuisesti!  💛💛💛  

**********************

13.9- Päivitys: Äsken kävellessäni maauimalan vierestä kovaäänisistä kuului naisääni, joka lauloi: ”Taivaan Isä pitää huolta…”  Kuulin että ’aikanaan’, mutta kotona selvisi että se jatkuikin sanalla ’lapsistaan’. Mietin nim. että ovatkohan korvani virittyneet kuulemaan sellaista, mikä sopii omaan ajatteluuni.

Kotiin päästyäni googlasin noita sanoja, ja kyllähän netistä sellainen löytyi.
Taas ajattelin että näin Taivaan Isä halusi vahvistaa sen, että Hän todella pitää meistä huolta.
Ja että Hän haluaa että laitan sen jakoon. 🙂

Taivaan Isä pitää huolta – Tuula Lind